Yllätyspentuja
Minulla oli sylissäni pieni Pontsu-pentu, jonka olin juuri hakenut adoptiosta. Halusin yllättää Mitterin ja Nickin tuomalla heille uuden leikkikaverin, enkä ollut kertonut kissoilleni mitään uudesta tulokkaasta. Uskoin kissojen tulevan ihan hyvin toimeen, sillä he olivat ennenkin jutustelleet vielä Koukeron, Pontsun edellisen hoitajan, ollessa hoitajana. Saavuin käytävään, jonka varrelle hoitajien huoneet oli rakennettu. Oli aivan hiljaista, kun hoitajia ei ollut pahemmin näkynyt viime aikoina. Huokaisin raskaasti. "Mitä sinä oikein huohkit?" Pontsu uteli katsahtaen minuun pienillä silmillään. "Harmittaa, kun melkein kukaan kaveri ei ole täällä. Mantsu ja Raandom lähtivät vaihtariensa luokse vierailemaan, Xaldin erosi ja Aijca on muuttanut kauas opiskelupaikkansa takia, ja nyt hän ehtii käymään entistä harvemmin täällä, emmekä näe usein", harmittelin. "Semmoista sattuu. Ainahan voit tutustua joihinkin uusiin tyyppeihin", Pontsu ehdotti. "Kiva idea, voisimme vaikka käydä kerhoissa lähipäivinä, niin samalla ehtisimme tutustua muihin", innostuin. Pontsu hymyili minulle.
Pian olimmekin jo oman huoneemme oven luona. "Yllätetään ne", kuiskasin Pontsulle, joka oli juonessa mukana. Paiskasin oven auki ja huusin Pontsun kanssa yhteen ääneen "Böö!" Temppumme tosiaan tepsi, sillä vaaleanruskea vauvakissa tipahti sängyltä lattialle, ja sängyllä oleva oranssi kissanpentu rupesi parkumaan. Lattialle pudonnut kissa otti toisesta mallia, ja niin sekin alkoi itkemään täysillä. Mitteri, Nick ja Pia katsoivat minua ja Pontsua murhaavasti. "Halusin vain kertoa, että adoptoin Pontsun", totesin ja asetin kissan sylistäni maahan. Sitten kävin hakemassa sängyltä pudonneen vauvan ja nostin sen takaisin entiselle paikalleen. Kissat rauhoittuivat, kun pääsivät toistensa viereen, ja hetken päästä ne nukkuivat taas sikeästi. Jäin tuijottamaan kissoja lumoutuneena, ja samassa tajusin. "Nämähän ovat teidän pentujanne! Onneksi olkoon", huudahdin hiljennetyllä äänellä peläten vauvakissojen taas heräävän. Nick ja Pia katsoivat toisiaan ylpeinä, minkä jälkeen he nyökkäsivät. "Voi veljet! Minun piti yllättää teidät tuomalla Pontsu, mutta te päätittekin yllättää minut!" huudahdin ihmetellen. "Sinä et ikinä ole täällä, kun tapahtuu huimia asioita, ja saat aina yllättyä jälkikäteen", Mitteri hekotteli pappanaurulla. Pontsu kiipesi sängylle melkoisten ponnistusten jälkeen katsomaan pentuja. "Onpa ne pieniä", Pontsu huokaisi. "Ovat kyllä sinun kanssasi aivan samankokoisia. Miten voitkaan olla noin pieni? Mehän näimme viimeksi Raimon nimi -gaalassa, ja silloinkin olit tuon kokoinen", Mitteri huokaisi kauhistuneena. "Koukero oli niin kauan poissa, eikä hän ruokkinut Pontsua, minkä takia Pontsu jäi pienikokoiseksi", selitin. Pontsu näytti vähän haikealta, kun mainitsin hänen entisen hoitajansa nimen. "Noh, nyt pääset meidän kanssa mässäilemään, ja sitten lihoat oikein urakalla", Nick totesi hölskytellen kädellään Mitterin mahaa. "Mikä minun mahassani nyt on niin ihmeellistä, kun sitä koko ajan täytyy hölskytellä!" Mitteri tiuskaisi. Aloimme kaikki nauraa, mutta oranssihtava pentu ei pitänyt liian kovista äänistä, ja pikkuinen alkoi parkumaan. "Hei älkää mölytkö! Stiina tahtoo varmasti nukkua", Pia hyssytteli. "Oi, onko hänen nimensä Tiina?" innostuin ja vedin kasvoilleni typerän virnistyksen. "Ei simssiliini, Stiina", Nick korjasi. "Minä kutsun häntä Tiinaksi", kerroin. Minulla ja kaverillani oli tapana kutsua yhtä luokkalaistamme poikaa Tiinaksi, ja keksimme muillekin ihmisille salanimiä. "Et kyllä kutsu!" Nick ärähti. "Joopa", anelin. "Et!" Nick murahti, ja pian toinenkin pentu heräsi. "Nuku vain, Oili", Mitteri kehotti, mutta kissat vain suuttuivat enemmän, ja ne alkoivat riehua. "Kun ette osaa olla hiljaa, menkää muualle. Vauvojen pitää antaa nukkua, jotta ne kasvavat", Pia äidillisenä hermostui minun ja kissojeni riehuntaan. "Ehkä me sitten lähdemme hetkeksi ulkoilemaan", sanoin. "Minä voin jäädä nukkumaan vauvojen kanssa", Mitteri ehdotti. "Ei, tule vaan mukaamme, ettet aiheuta enempää harmia. Kiitos Pia, kun viitsit katsoa pikkuisten perään", puhuin lempeästi. Pia hymyili minulle. "Leikitään tällä pihalla", Pontsu sanoi raahaten mukanaan punaista kumipalloa. "Se on minun!" Mitteri kauhistui. "Ja sinä tietenkin annat muiden lainata sitä", sanoin tomerasti. "No tämän kerran..." Mitteri huokaisi tympääntyneenä. "Meille tulee yhdessä paljon kivemmat leikit kuin yksin. Pontsu, voin kantaa sitä puolestasi. Se taitaa olla liian painava sinulle", ehdotin, ja Pontsu ojensi pallon minulle ilomielin.
Kolea syysilma sai kylmiä väreitä aikaan selässäni, ja hetken aikaa ajattelin jo palaavani takaisin sisälle. "Minulla on kylmä!" Mitteri uikutti surullisena. Halusin näyttää hyvää esimerkkiä kissoille, joten totesin: "Liikkuessa tulee lämmin. Ota kiinni!" Heitin pallon Mitterille. Pallo osui Mitterin mahaan ja kimposi paikalle sattuneen keltaisen pikkupennun päähän, ja raasu kaatui selälleen maahan. "Voi ei, kuinka kävi?" Nick karjaisi huolestuneena ja pinkaisi katsomaan kissaa. Nick ojensi tassunsa, ja tyttökisu ojensi kätensä hänelle. "Viivi!" huusi tyttö, jonka tunnistin nataksi. "Minä olen täällä!" Viivi kiljaisi takaisin, ja hetken päästä nata lennähti paikalle. "Et saa lähteä sanomatta minulle mitään! Olin todella huolissani", nata torui. "Joojoo, mutta minulla oli tylsää sisällä", Viivi huokaisi. "Tuota, haluaisitko tulla leikkimään kanssamme pallolla? Olisiko se hauskaa ajanvietettä?" paikalle tullut Pontsu kysäisi kohteliaasti. "Se olisi mukavaa! Saanhan, nata? Saanhan?!" Viivi kinui suloisimmilla ilmeellä, jonka osasi. "Tietenkin saat. On hauskaa, että saat kissaseuraa", nata sanoi iloisena. Pontsu hymyili ja näytti helpottuneelta. Oli varmasti mukava saada peliin mukaan toinenkin pikkukissa, ettei hän ole yksin joukon pienimpänä. "Pelataanko polttopalloa?" ehdotin. Kenelläkään ei ollut mitään asiaa vastaan, joten aloin kengänkärjelläni piirtää hiekkaan ympyräää. "Ei tuosta kyllä ympyrän muotoinen tule", Viivi kikatti. "Ei kai polttopalloa ole pakko pelata juuri ympyrän muotoisessa alueessa?" naureskelin itsekin. "Ei sillä niin väliä. Kuka jää?" nata kysäisi katsellen kissajoukkoa. "No minä voin. Olisin niin iso maalitaulu, että jäisin kuitenkin ensimmäisten joukossa", Mitteri huokaisi. Naureskelin itsekseni ja astuin muiden mukana piirtämäni alueen sisälle. Mitteri heitti pallon hienosti, mutta Nick ehti juuri väistää, ja pallo lähti vierimään mäkeä alas. "Eiii!" Mitteri karjaisi ja syöksyi pallon perään, ettei kissa joutuisi juoksemaan koko mäkeä ylös ja alas. Hetken päästä Mitteri oli taas taisteluasemissa, vaikka kissa vähän puuskuttikin. Nyt hänellä kävi vähän parempi onni, kun pallo hipaisi nataa. "Onneksi ne eivät ole tähdänneet minua", tuumailin iloisena, mutta tuumailuni keskeytyi, kun pallo pamahti suoraan naamalleni. "Anteeksi", nata naurahti. "Eipä tässä mitään", sanoin ja korjasin silmälasieni asentoa. Astuin pois ringistä, jonka keskellä olivat enää Nick ja pikku kissat. "Nick on läskein. Kannattaa tähdätä häneen", Mitteri vinkkasi. "No kiitti vaan! Hyvähän sinun on sanoa, kun itse olet vielä..." Nick puhisi kiukuissaan, kunnes pallo lensi kissan takajalkaan. "Hyvä hämäys!" nata riemuitsi. "Voi pahus, onnea teille kahdelle", Nick sanoi ja vilkutteli Viiville ja Pontsulle. Nick heitti pallon, mutta kissat väistävät yrityksen helposti. nata yritti tähdätä kissaansa, mutta jälleen pallo meni ohi. Aikamme tulitettuamme kaikki olivat ihan uupuneita, paitsi pirtsakat ketteräjalkaiset pennut, jotka olivat edelleen välttyneet osumilta. "Huhhuh, eiköhän tämä ole tasapeli. Olen ihan uupunut", huokaisin. Pontsu ja Viivi hyppivät innoissaan ja tanssahtelivat voitontanssia. "Jipii, me ollaan hyvä tiimi!" kisut hihkuivat. "Viivi, meidänhän piti tänään käydä ostoksilla! Ikävä kyllä emme ehdi jäämään leikkimään kanssanne pidemmäksi aikaa, mutta hauskaa kyllä oli", nata huomautti hymyilevänä. "Nähdään taas", huikkasin. Katsoimme natan ja Viivin loittonevia askelia, kunnes päätimme itsekin lähteä sisälle.
Kun saavuimme takaisin huoneellemme, kuului käytävään asti Pian huolestuneet äänähdykset. "Mikä hätänä?" Nick kysyi, ja kisu yritti rauhoitella vaimoaan. "Minä hukkasin Oilin! Tämä on kamalaa. Hain huoneestani tuttipullon, jotta olisin voinut ruokkia nälkäisen Stiinan, mutta kun palasin, niin Oili oli kadonnut!" Pia kauhisteli. "Kyllä me varmasti löydämme pentusi", rohkaisin. "Niin, en usko, että Oili on päässyt kovin pitkälle. Minullekin tuottaa hankaluuksi siirtyä paikasta toiseen pienuuteni vuoksi", Pontsu selitti. "Mutta mitä jos ikkunasta tuli joku hirviö ja vei Oilin!" Pia huokaisi peläten. "En oikein usko. Istu sinä rauhassa, niin me etsimme Oilin", Nick lupasi ja asetti Pian istumaan Stiinan viereen. Pienen pennun läsnäolo helpotti Piaa, ja hetkessä tämä oli paljon rauhallisempi. Me muut aloitimme suuret etsinnät. Mitteri vilkaisi maton alta, Pontsu tutki työpöydän kaapit, Nick vilkuili ikkunasta ulos mahdollisten kidnappaajien varalta ja minä pengoin hyllykön. "Hei, se on täällä!" huudahdin katsottuani sängyn alta. "Miten keksit katsoa sieltä?" Mitteri kysyi ihmeissään. "Helposti. Sinä piileskelit kauheasti vauva-aikoinasi, ja olen oppinut etsimään", sanoin hymyillen ja nostin Oilin käteeni. Pikkuinen oli varmaankin pudonnut taas sängyltä ja nukahtanut saman tien. "Voi, minun oma kultakimpaleeni", Pia huokaisi ja nappasi kisunpennun kädestäni halatakseen sitä. Oili maukaisi suloisesti, minkä jälkeen se jatkoi jälleen uniaan. "Huh, etsinnöissä tuli nälkä. Nyt tekisi mieli syödä", Mitteri kertoi kosketellen mahaansa. "No niinpä tietysti", naureskelin. "Katsotaan, mitä kaapista löytyy. Ostin teille tässä lähiaikoina uutta syötävää", selitin. "Jotain hyvää minulle!" Mitteri kerjäsi jalkojeni luona. "Juu, saat", sanoin ja ojensin Mitterille vesimelonin. "Ei tämä ole hyvää! Ajattelin jotain makeaa", Mitteri kertoi suruissaan. "Tämä tekee hyvää linjoillesi. Ei kannata mässätä heti takaisin kuluttamiaan kaloreita. Vesimeloni on terveellistä ja hyvää", kerroin. "Ei tätä pysty edes syömään", Mitteri niposi yrittäen hampaillaan pureskella kuoren rikki. "Menen keittiöön pilkkomaan sen kokkiveitsellä", kerroin. "Saanko tulla mukaan?" Pontsu kysyi hymyillen. "Tietenkin saat! Kivempi tehdä ruokaa kaksisteen", sanoin ilahtuneesti. Nappasin mukaan naksuja Nickille ja sekasössön Pontsulle. Vauvoja varten otin mansikkamaidon.
Keittiössä asetin Pontsun työtasolle ruokien kanssa ja aloin penkoa astiakaapista sopivia kulhoja kissojen ruokalautasiksi. "Minä voin kaataa Nickin naksut", Pontsu kertoi ja avasi taidokkaasti naksupussin. Kissa kaatoi naksut kauniisti lautaselle, eikä yksikään lentänyt yli. "Sinultapa käy ruoanlaitto kätevästi! Haluaisitko liittyä kokkikerhoon?" kysäisin. Näin, kuinka ilo levisi Pontsun poskille. "Olisiko se todella mahdollista! Koukerolla oli varaa liittää minut vain kalastuskerhoon", Pontsu muisteli. "Raha ei ole enää ongelma. Minulla on pankkitilikin, jossa pennit vain lisäävät voittoa", lesoilin iloisena. Pontsu näytti riemastuneelta. Samassa ovi kävi ja Emma astui sisään kissojensa kanssa. "Moi Emma!" huikkasin, ja hänkin nosti kättä tervehdykseksi. Emmalla näytti olevan kiire, enkä viitsinyt jäädä lörpöttelemään hänelle pidemmäksi aikaa. "Minulla on nälkä! Syötäisiinkö jotan?" Molli kysäisi katsellen kaipaavasti hoitajaansa. "Toki, sitä varten olemme täällä. Kokkaan teille kanankoipia", Emma kertoi ja tunki koipensa uuniin. Hain kaapista kokkiveitsen pilkkoakseni vesimelonin osiin. Otin kunnon vauhdit, sillä ajattelin, etten muuten saisi melonia osiin. Taisin olla aika raju näky, sillä Pontsu peitti silmänsä. Lopulta iskin veitsen meloniin, mutta epäonnekseni sain jotenkin annettua vauhdit meloninpuolikkaalle, joka lähti kulkemaan kohti Emman kissaa, Gakua. Gaku kirkaisi ja sai väistettyä juuri ja juuri. Melonille kävi kurjemmin. Se lensi roskikseen. "Joko saa katsoa?" Pontsu kysyi pelokkaana. "Etköhän", sanoin hakiessani melonia roskiksesta. Pontsu katsoi touhujani järkyttyneenä. "Ei tässä ole mitään hätää. Jos pesen tämän oikein huolella, Mitteri ei huomaa mitään eroa", arvelin. Aloin huuhdella melonia, ja hetken päästä huomasin Emman kissoineen katsovan minua kummaksuen. Päätin olla välittämättä ja keskityin vain ruoanlaittoon. Pilkoin meloninpuolikkaat osiin varovaisemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Sillä välin Pontsu oli saanut auki sekasössön ja kippasi sitä jo lautaselleen. "Koukero osti minulle kerran tätä. Kutsuimme tätä moskaksi, koska se näyttää niin epämääräiseltä", Pontsu kertoi, ja repesin nauramaan. "Tuo kuulostaa niin isältäni! Sinappikurkkusalaatti on meillä kotona moska, ja leikkeleitä kutsutaan läskiksi", naureskelin. Emma kissoineen katsoi minua taas kauhistuneena. Kaadoin vielä mansikkamaidon kahteen tuttipulloon, ja heitin pahvipurkin roskikseen. Nappasin kaapista tarjottimen ja lastasin siihen kaiken tarvittavan.
Huoneeseen saavuttuani aloin jaella ruokakulhoja. "Pia, saat minulta naksuja", Nick kertoi ojentaen kulhoaan Pialle, joka iloisena nappasi pari naksua suuhunsa. Pontsu alkoi mutustella "moskaa", ja ojensin pelokkaasti Mitterille vesimelonilautasen. Mitähän sanoisin, jos Mitteri huomaisi ruoassaan jotain outoa. Hermoiluni taisi kuitenkin olla aiheetonta. "Hyvää", Mitteri kehui ja söi nopeasti koko lautasen tyhjäksi. Minä ja Pontsu vilkaisimme toisiimme ja naureskelimme. "Minä haluan syöttää Oilin, kun teillä kahdella on ruoka vielä kesken", Mitteri kertoi ja loikkasi sängylle tuttipullon kanssa. "Minä voin ruokkia Tiinan", kerroin ja istahdin Mitterin ja pentujen seuraksi. "Hänen nimensä on Stiina", Nick ja Pia huusivat yhteen ääneen. Naurahdin ja työnsin tuttipullon "imuosan" Stiinan pieneen suuhun. Mitteri teki samoin Oilille, ja hän näytti nauttivan pennun ruokkimisesta. Hetken päästä Mitterin ilme muuttui kummallisen hassuksi, enkä lopulta pystynyt olemaan enää vakavana. "Mikä sinulle tuli?" naurahdin. "Hän katsoo minua! Hän avasi silmänsä!" Mitteri kiljui tuijottaen Oiliin. Nick ja Pia juoksahtivat paikalle välittävästi, ja Pontsukin pinkaisi katsomaan. Mitteri oli puhunut totta. Pieni kissanpentu oli tosiaan aukaissut silmänsä, ja nyt hän katseli huonettamme kiinnostuneena. Juotin Stiinaa samaan aikaan, ja vilkuilin aina välillä Oilia. "En tahdo. Täysi olen minä", kuulin yllättäen, ja kun käänsin katseeni alas, Stiina sylkäisi suussaan olleet mansikkamaidot paidalleni. "Stiina sanoi juuri ensimmäiset sanansa!" Mitteri riemastui, ja hetkessä huomio Oilista oli siirtynyt Stiinaan. "simssiliini, olisit syöttänyt Stiinaa vähän paremmin! Hän on ihan sotkussa", Nick kauhisteli ja nosti vauvansa sylkkyyn. "Itse hän sylkäisi ne maidot", huokaisin. "En halua, että pentuni on noin likainen", Pia kuiski Nickille. "Meidän täytyy pestä vauvat", Nick ilmoitti. "Hyvä ajatus, ostin meille ison kylpyammeen. Voitte testata sitä", ehdotin. Pontsu röyhtäisi, ja kaikki siirsivät katseensa kisuun. "Koukero opetti tämän. Sain ruokani syötyä, ja sen jälkeen on ruokalevon aika", Pontsu selitti. "Nyt kun huomautit, on minullakin aika väsy olo", Mitteri huomasi haukotellen. "Kun pesette pennut, jää sänkyyn tilaa meille. Ah, pennut ovat lämmittäneet paikan jo valmiiksi!" Mitteri kertoi tyytyväisenä. Pontsu loikkasi Mitterin viereen, ja yhdessä kissat alkoivat kuorsata.
Raahasin suuren kylpyammeen keskelle huonettamme. "Kannattaa varmaan rullata tuo matto pois alta, ettei se kastu, jos vettä vahingossa roiskuu yli", Nick ehdotti. Käärin maton ja heitin sen jonnekin taakse, ettei se olisi tiellä. Oili tarkkaili kummastuneena puuhiamme. Oli varmasti jännittävää nähdä ensimmäistä kertaa asioita! Stiina taas pölisi koko ajan jotain omiaan. Nick avasi suihkun, ja pian amme täyttyi lämpimällä vedellä. Nick ja Pia laittoivat pennut veteen, ja hetken päästä Oili alkoi roiskuttaa vettä Nickin ja Pian päälle. Siinä samassa lattialle ajautui merenalku. Mielessäni kiitin Nickin kekseliäisyyttä siirtää matto pois alta. "Olehan aloillasi", Nick komensi ja purskautti tassulleen saippuaa, jotka hieroi Oilin ympärille. Oili ei nauttinut pesusta, ja hän yritti riehua päästäkseen pois tilanteesta. Nickin tassut olivat kuitenkin vahvemmat. Oili kuitenkin räpiköi niin kovin, että saippuat valahtivat kisun silmille, ja siitä alkoikin surullinen vaimea itku. Stiinan suljetut silmät säästyivät samalta kohtalolta, mutta pikkukisun suuhun meni saippuaa, kun tämä ei suostunut pitämään sitä kiinni. Hetken päästä Nick avasi suihkun ja "sade" vei vaahdon mukanaan. "Sitten hoitoaine", Nick kertoi ja otti sopivan pläntin hoitoainetta. Tällä kertaa Oili oli kiltti eikä rimpuillut. Kisu tapitti täysillä hoitoainepurkin kyljessä olevassa kuvassa olevaa kissan kaunista turkkia. Hän oli selvästi ymmärtänyt jutun jujun: tuota tuotetta käyttämällä turkki tulee tuuheaksi ja kiiltäväksi. Hetken päästä Nick ja Pia olivat huuhtoneet hoitoaineenkin huolellisesti pois, ja vauvakisut suorastaan kiiltelivät puhtautta. Pia jäi kuivaamaan pentuja sillä välin, kun minä ja Nick etsimme tulppaa. Hetken päästä vesi lorisi pois, ja työnsimme ammeen pois huoneen keskustasta. "Täytyy varmaan siivota vetinen lattia", Nick totesi etsien yhteisistä tavaroistamme sankoa ja rättiä. Nickin kuivatessa lattiaa minä autoin Piaa kuivattamaan pentuja. "Hui kamala, miten tuo hoitoaine pörrötti vauvojeni turkit!" Pia naurahti katsellessaan hassun näköisiä pörrökisuja. "Ehkä kannattaa harjata vielä turkit, niin tulee siistimpi lopputulos", Nick ehdotti rätti lotisten. Annoin Pialle lainaksi Nickin pyörean harjan Stiinan harjaamisessa, ja itse käytin Oilin omaa harjaa. Oili nautti harjattavana olosta ja pysyi kiltisti paikoillaan koko ajan. "Taitaa pikkukissa nyt tuntea olonsa prinsessaksi!" mietiskelin. "Onpa minulla kauniit pennut", Pia ihasteli katsellessaan lopputulosta. Nickinkin siivoilut valmistuivat, ja hän palautti siivousvälineet takaisin paikoilleen. Pikkukissat alkoivat olla taas niin väsyneitä, että laitoimme heidät nukkumaan Mitterin ja Pontsun viereen. "Meidän vauvat ja Mitteri", huokaisin onnellisena. Olipa minulla kerrassaan ihana kissaperhe! "Minä alan tästä lähtemään. Viettäkää kiva loppupäivä!" toivottelin. "Heippa!" Pia kiljaisi. "Nähdään taas", Nick toivotteli, ja lähdin hyvillä mielin pois. Nickistä oli tullut ihanan huolehtiva pentujen synnyttyä.
Mitterin mielipide päivästä: Aina minun mahaani hölskytellään! Jonkinlainen laihdutuskuuri voisi kyllä olla paikallaan, jos mielin päästä tästä plumpista eroon, ja samalla ivaaminenkin loppuisi. Vesimeloni oli aika hyvää! Mikään ei ole parempi päätös päivälle kuin päiväunet vauvojen lämmittämässä pedissä!
Nickin mielipide päivästä: Oli ihanaa touhuta omien vauvojen kanssa. Olen tällä hetkellä maailman onnellisin kissa, sillä minulla on kaikki, mistä voi unelmoida! On mahtavaa seurata omien pentujen kasvua ja kehitystä, kunhan simssiliini osaisi olla haukkumatta Stiinaa.
Pontsun mielipide päivästä: Minulla oli todella hauskaa Viivin kanssa polttopalloa pelatessa! Haluaisipa hän olla ystäväni! Lisäksi oli kivaa kokata ja naureskella Mitterin vesimelonille. Lisäksi pääsin kokkikerhoon, ja saan loihtia vaikka mitä herkkuja! Mukavaa myös, kun Nickin ja Pian pennuista saan kotiinkin oman ikäisiä leikkikavereita.
Oilin mielipide päivästä: Minä näen! Hahaa, kukaan ei löydä minua sängyn alta! Tykkään kylpeä ja varsinkin hoitoaine on mieleeni. Nukkuminen on kyllä hauskaa väsyneenä.
Pian olimmekin jo oman huoneemme oven luona. "Yllätetään ne", kuiskasin Pontsulle, joka oli juonessa mukana. Paiskasin oven auki ja huusin Pontsun kanssa yhteen ääneen "Böö!" Temppumme tosiaan tepsi, sillä vaaleanruskea vauvakissa tipahti sängyltä lattialle, ja sängyllä oleva oranssi kissanpentu rupesi parkumaan. Lattialle pudonnut kissa otti toisesta mallia, ja niin sekin alkoi itkemään täysillä. Mitteri, Nick ja Pia katsoivat minua ja Pontsua murhaavasti. "Halusin vain kertoa, että adoptoin Pontsun", totesin ja asetin kissan sylistäni maahan. Sitten kävin hakemassa sängyltä pudonneen vauvan ja nostin sen takaisin entiselle paikalleen. Kissat rauhoittuivat, kun pääsivät toistensa viereen, ja hetken päästä ne nukkuivat taas sikeästi. Jäin tuijottamaan kissoja lumoutuneena, ja samassa tajusin. "Nämähän ovat teidän pentujanne! Onneksi olkoon", huudahdin hiljennetyllä äänellä peläten vauvakissojen taas heräävän. Nick ja Pia katsoivat toisiaan ylpeinä, minkä jälkeen he nyökkäsivät. "Voi veljet! Minun piti yllättää teidät tuomalla Pontsu, mutta te päätittekin yllättää minut!" huudahdin ihmetellen. "Sinä et ikinä ole täällä, kun tapahtuu huimia asioita, ja saat aina yllättyä jälkikäteen", Mitteri hekotteli pappanaurulla. Pontsu kiipesi sängylle melkoisten ponnistusten jälkeen katsomaan pentuja. "Onpa ne pieniä", Pontsu huokaisi. "Ovat kyllä sinun kanssasi aivan samankokoisia. Miten voitkaan olla noin pieni? Mehän näimme viimeksi Raimon nimi -gaalassa, ja silloinkin olit tuon kokoinen", Mitteri huokaisi kauhistuneena. "Koukero oli niin kauan poissa, eikä hän ruokkinut Pontsua, minkä takia Pontsu jäi pienikokoiseksi", selitin. Pontsu näytti vähän haikealta, kun mainitsin hänen entisen hoitajansa nimen. "Noh, nyt pääset meidän kanssa mässäilemään, ja sitten lihoat oikein urakalla", Nick totesi hölskytellen kädellään Mitterin mahaa. "Mikä minun mahassani nyt on niin ihmeellistä, kun sitä koko ajan täytyy hölskytellä!" Mitteri tiuskaisi. Aloimme kaikki nauraa, mutta oranssihtava pentu ei pitänyt liian kovista äänistä, ja pikkuinen alkoi parkumaan. "Hei älkää mölytkö! Stiina tahtoo varmasti nukkua", Pia hyssytteli. "Oi, onko hänen nimensä Tiina?" innostuin ja vedin kasvoilleni typerän virnistyksen. "Ei simssiliini, Stiina", Nick korjasi. "Minä kutsun häntä Tiinaksi", kerroin. Minulla ja kaverillani oli tapana kutsua yhtä luokkalaistamme poikaa Tiinaksi, ja keksimme muillekin ihmisille salanimiä. "Et kyllä kutsu!" Nick ärähti. "Joopa", anelin. "Et!" Nick murahti, ja pian toinenkin pentu heräsi. "Nuku vain, Oili", Mitteri kehotti, mutta kissat vain suuttuivat enemmän, ja ne alkoivat riehua. "Kun ette osaa olla hiljaa, menkää muualle. Vauvojen pitää antaa nukkua, jotta ne kasvavat", Pia äidillisenä hermostui minun ja kissojeni riehuntaan. "Ehkä me sitten lähdemme hetkeksi ulkoilemaan", sanoin. "Minä voin jäädä nukkumaan vauvojen kanssa", Mitteri ehdotti. "Ei, tule vaan mukaamme, ettet aiheuta enempää harmia. Kiitos Pia, kun viitsit katsoa pikkuisten perään", puhuin lempeästi. Pia hymyili minulle. "Leikitään tällä pihalla", Pontsu sanoi raahaten mukanaan punaista kumipalloa. "Se on minun!" Mitteri kauhistui. "Ja sinä tietenkin annat muiden lainata sitä", sanoin tomerasti. "No tämän kerran..." Mitteri huokaisi tympääntyneenä. "Meille tulee yhdessä paljon kivemmat leikit kuin yksin. Pontsu, voin kantaa sitä puolestasi. Se taitaa olla liian painava sinulle", ehdotin, ja Pontsu ojensi pallon minulle ilomielin.
Kolea syysilma sai kylmiä väreitä aikaan selässäni, ja hetken aikaa ajattelin jo palaavani takaisin sisälle. "Minulla on kylmä!" Mitteri uikutti surullisena. Halusin näyttää hyvää esimerkkiä kissoille, joten totesin: "Liikkuessa tulee lämmin. Ota kiinni!" Heitin pallon Mitterille. Pallo osui Mitterin mahaan ja kimposi paikalle sattuneen keltaisen pikkupennun päähän, ja raasu kaatui selälleen maahan. "Voi ei, kuinka kävi?" Nick karjaisi huolestuneena ja pinkaisi katsomaan kissaa. Nick ojensi tassunsa, ja tyttökisu ojensi kätensä hänelle. "Viivi!" huusi tyttö, jonka tunnistin nataksi. "Minä olen täällä!" Viivi kiljaisi takaisin, ja hetken päästä nata lennähti paikalle. "Et saa lähteä sanomatta minulle mitään! Olin todella huolissani", nata torui. "Joojoo, mutta minulla oli tylsää sisällä", Viivi huokaisi. "Tuota, haluaisitko tulla leikkimään kanssamme pallolla? Olisiko se hauskaa ajanvietettä?" paikalle tullut Pontsu kysäisi kohteliaasti. "Se olisi mukavaa! Saanhan, nata? Saanhan?!" Viivi kinui suloisimmilla ilmeellä, jonka osasi. "Tietenkin saat. On hauskaa, että saat kissaseuraa", nata sanoi iloisena. Pontsu hymyili ja näytti helpottuneelta. Oli varmasti mukava saada peliin mukaan toinenkin pikkukissa, ettei hän ole yksin joukon pienimpänä. "Pelataanko polttopalloa?" ehdotin. Kenelläkään ei ollut mitään asiaa vastaan, joten aloin kengänkärjelläni piirtää hiekkaan ympyräää. "Ei tuosta kyllä ympyrän muotoinen tule", Viivi kikatti. "Ei kai polttopalloa ole pakko pelata juuri ympyrän muotoisessa alueessa?" naureskelin itsekin. "Ei sillä niin väliä. Kuka jää?" nata kysäisi katsellen kissajoukkoa. "No minä voin. Olisin niin iso maalitaulu, että jäisin kuitenkin ensimmäisten joukossa", Mitteri huokaisi. Naureskelin itsekseni ja astuin muiden mukana piirtämäni alueen sisälle. Mitteri heitti pallon hienosti, mutta Nick ehti juuri väistää, ja pallo lähti vierimään mäkeä alas. "Eiii!" Mitteri karjaisi ja syöksyi pallon perään, ettei kissa joutuisi juoksemaan koko mäkeä ylös ja alas. Hetken päästä Mitteri oli taas taisteluasemissa, vaikka kissa vähän puuskuttikin. Nyt hänellä kävi vähän parempi onni, kun pallo hipaisi nataa. "Onneksi ne eivät ole tähdänneet minua", tuumailin iloisena, mutta tuumailuni keskeytyi, kun pallo pamahti suoraan naamalleni. "Anteeksi", nata naurahti. "Eipä tässä mitään", sanoin ja korjasin silmälasieni asentoa. Astuin pois ringistä, jonka keskellä olivat enää Nick ja pikku kissat. "Nick on läskein. Kannattaa tähdätä häneen", Mitteri vinkkasi. "No kiitti vaan! Hyvähän sinun on sanoa, kun itse olet vielä..." Nick puhisi kiukuissaan, kunnes pallo lensi kissan takajalkaan. "Hyvä hämäys!" nata riemuitsi. "Voi pahus, onnea teille kahdelle", Nick sanoi ja vilkutteli Viiville ja Pontsulle. Nick heitti pallon, mutta kissat väistävät yrityksen helposti. nata yritti tähdätä kissaansa, mutta jälleen pallo meni ohi. Aikamme tulitettuamme kaikki olivat ihan uupuneita, paitsi pirtsakat ketteräjalkaiset pennut, jotka olivat edelleen välttyneet osumilta. "Huhhuh, eiköhän tämä ole tasapeli. Olen ihan uupunut", huokaisin. Pontsu ja Viivi hyppivät innoissaan ja tanssahtelivat voitontanssia. "Jipii, me ollaan hyvä tiimi!" kisut hihkuivat. "Viivi, meidänhän piti tänään käydä ostoksilla! Ikävä kyllä emme ehdi jäämään leikkimään kanssanne pidemmäksi aikaa, mutta hauskaa kyllä oli", nata huomautti hymyilevänä. "Nähdään taas", huikkasin. Katsoimme natan ja Viivin loittonevia askelia, kunnes päätimme itsekin lähteä sisälle.
Kun saavuimme takaisin huoneellemme, kuului käytävään asti Pian huolestuneet äänähdykset. "Mikä hätänä?" Nick kysyi, ja kisu yritti rauhoitella vaimoaan. "Minä hukkasin Oilin! Tämä on kamalaa. Hain huoneestani tuttipullon, jotta olisin voinut ruokkia nälkäisen Stiinan, mutta kun palasin, niin Oili oli kadonnut!" Pia kauhisteli. "Kyllä me varmasti löydämme pentusi", rohkaisin. "Niin, en usko, että Oili on päässyt kovin pitkälle. Minullekin tuottaa hankaluuksi siirtyä paikasta toiseen pienuuteni vuoksi", Pontsu selitti. "Mutta mitä jos ikkunasta tuli joku hirviö ja vei Oilin!" Pia huokaisi peläten. "En oikein usko. Istu sinä rauhassa, niin me etsimme Oilin", Nick lupasi ja asetti Pian istumaan Stiinan viereen. Pienen pennun läsnäolo helpotti Piaa, ja hetkessä tämä oli paljon rauhallisempi. Me muut aloitimme suuret etsinnät. Mitteri vilkaisi maton alta, Pontsu tutki työpöydän kaapit, Nick vilkuili ikkunasta ulos mahdollisten kidnappaajien varalta ja minä pengoin hyllykön. "Hei, se on täällä!" huudahdin katsottuani sängyn alta. "Miten keksit katsoa sieltä?" Mitteri kysyi ihmeissään. "Helposti. Sinä piileskelit kauheasti vauva-aikoinasi, ja olen oppinut etsimään", sanoin hymyillen ja nostin Oilin käteeni. Pikkuinen oli varmaankin pudonnut taas sängyltä ja nukahtanut saman tien. "Voi, minun oma kultakimpaleeni", Pia huokaisi ja nappasi kisunpennun kädestäni halatakseen sitä. Oili maukaisi suloisesti, minkä jälkeen se jatkoi jälleen uniaan. "Huh, etsinnöissä tuli nälkä. Nyt tekisi mieli syödä", Mitteri kertoi kosketellen mahaansa. "No niinpä tietysti", naureskelin. "Katsotaan, mitä kaapista löytyy. Ostin teille tässä lähiaikoina uutta syötävää", selitin. "Jotain hyvää minulle!" Mitteri kerjäsi jalkojeni luona. "Juu, saat", sanoin ja ojensin Mitterille vesimelonin. "Ei tämä ole hyvää! Ajattelin jotain makeaa", Mitteri kertoi suruissaan. "Tämä tekee hyvää linjoillesi. Ei kannata mässätä heti takaisin kuluttamiaan kaloreita. Vesimeloni on terveellistä ja hyvää", kerroin. "Ei tätä pysty edes syömään", Mitteri niposi yrittäen hampaillaan pureskella kuoren rikki. "Menen keittiöön pilkkomaan sen kokkiveitsellä", kerroin. "Saanko tulla mukaan?" Pontsu kysyi hymyillen. "Tietenkin saat! Kivempi tehdä ruokaa kaksisteen", sanoin ilahtuneesti. Nappasin mukaan naksuja Nickille ja sekasössön Pontsulle. Vauvoja varten otin mansikkamaidon.
Keittiössä asetin Pontsun työtasolle ruokien kanssa ja aloin penkoa astiakaapista sopivia kulhoja kissojen ruokalautasiksi. "Minä voin kaataa Nickin naksut", Pontsu kertoi ja avasi taidokkaasti naksupussin. Kissa kaatoi naksut kauniisti lautaselle, eikä yksikään lentänyt yli. "Sinultapa käy ruoanlaitto kätevästi! Haluaisitko liittyä kokkikerhoon?" kysäisin. Näin, kuinka ilo levisi Pontsun poskille. "Olisiko se todella mahdollista! Koukerolla oli varaa liittää minut vain kalastuskerhoon", Pontsu muisteli. "Raha ei ole enää ongelma. Minulla on pankkitilikin, jossa pennit vain lisäävät voittoa", lesoilin iloisena. Pontsu näytti riemastuneelta. Samassa ovi kävi ja Emma astui sisään kissojensa kanssa. "Moi Emma!" huikkasin, ja hänkin nosti kättä tervehdykseksi. Emmalla näytti olevan kiire, enkä viitsinyt jäädä lörpöttelemään hänelle pidemmäksi aikaa. "Minulla on nälkä! Syötäisiinkö jotan?" Molli kysäisi katsellen kaipaavasti hoitajaansa. "Toki, sitä varten olemme täällä. Kokkaan teille kanankoipia", Emma kertoi ja tunki koipensa uuniin. Hain kaapista kokkiveitsen pilkkoakseni vesimelonin osiin. Otin kunnon vauhdit, sillä ajattelin, etten muuten saisi melonia osiin. Taisin olla aika raju näky, sillä Pontsu peitti silmänsä. Lopulta iskin veitsen meloniin, mutta epäonnekseni sain jotenkin annettua vauhdit meloninpuolikkaalle, joka lähti kulkemaan kohti Emman kissaa, Gakua. Gaku kirkaisi ja sai väistettyä juuri ja juuri. Melonille kävi kurjemmin. Se lensi roskikseen. "Joko saa katsoa?" Pontsu kysyi pelokkaana. "Etköhän", sanoin hakiessani melonia roskiksesta. Pontsu katsoi touhujani järkyttyneenä. "Ei tässä ole mitään hätää. Jos pesen tämän oikein huolella, Mitteri ei huomaa mitään eroa", arvelin. Aloin huuhdella melonia, ja hetken päästä huomasin Emman kissoineen katsovan minua kummaksuen. Päätin olla välittämättä ja keskityin vain ruoanlaittoon. Pilkoin meloninpuolikkaat osiin varovaisemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Sillä välin Pontsu oli saanut auki sekasössön ja kippasi sitä jo lautaselleen. "Koukero osti minulle kerran tätä. Kutsuimme tätä moskaksi, koska se näyttää niin epämääräiseltä", Pontsu kertoi, ja repesin nauramaan. "Tuo kuulostaa niin isältäni! Sinappikurkkusalaatti on meillä kotona moska, ja leikkeleitä kutsutaan läskiksi", naureskelin. Emma kissoineen katsoi minua taas kauhistuneena. Kaadoin vielä mansikkamaidon kahteen tuttipulloon, ja heitin pahvipurkin roskikseen. Nappasin kaapista tarjottimen ja lastasin siihen kaiken tarvittavan.
Huoneeseen saavuttuani aloin jaella ruokakulhoja. "Pia, saat minulta naksuja", Nick kertoi ojentaen kulhoaan Pialle, joka iloisena nappasi pari naksua suuhunsa. Pontsu alkoi mutustella "moskaa", ja ojensin pelokkaasti Mitterille vesimelonilautasen. Mitähän sanoisin, jos Mitteri huomaisi ruoassaan jotain outoa. Hermoiluni taisi kuitenkin olla aiheetonta. "Hyvää", Mitteri kehui ja söi nopeasti koko lautasen tyhjäksi. Minä ja Pontsu vilkaisimme toisiimme ja naureskelimme. "Minä haluan syöttää Oilin, kun teillä kahdella on ruoka vielä kesken", Mitteri kertoi ja loikkasi sängylle tuttipullon kanssa. "Minä voin ruokkia Tiinan", kerroin ja istahdin Mitterin ja pentujen seuraksi. "Hänen nimensä on Stiina", Nick ja Pia huusivat yhteen ääneen. Naurahdin ja työnsin tuttipullon "imuosan" Stiinan pieneen suuhun. Mitteri teki samoin Oilille, ja hän näytti nauttivan pennun ruokkimisesta. Hetken päästä Mitterin ilme muuttui kummallisen hassuksi, enkä lopulta pystynyt olemaan enää vakavana. "Mikä sinulle tuli?" naurahdin. "Hän katsoo minua! Hän avasi silmänsä!" Mitteri kiljui tuijottaen Oiliin. Nick ja Pia juoksahtivat paikalle välittävästi, ja Pontsukin pinkaisi katsomaan. Mitteri oli puhunut totta. Pieni kissanpentu oli tosiaan aukaissut silmänsä, ja nyt hän katseli huonettamme kiinnostuneena. Juotin Stiinaa samaan aikaan, ja vilkuilin aina välillä Oilia. "En tahdo. Täysi olen minä", kuulin yllättäen, ja kun käänsin katseeni alas, Stiina sylkäisi suussaan olleet mansikkamaidot paidalleni. "Stiina sanoi juuri ensimmäiset sanansa!" Mitteri riemastui, ja hetkessä huomio Oilista oli siirtynyt Stiinaan. "simssiliini, olisit syöttänyt Stiinaa vähän paremmin! Hän on ihan sotkussa", Nick kauhisteli ja nosti vauvansa sylkkyyn. "Itse hän sylkäisi ne maidot", huokaisin. "En halua, että pentuni on noin likainen", Pia kuiski Nickille. "Meidän täytyy pestä vauvat", Nick ilmoitti. "Hyvä ajatus, ostin meille ison kylpyammeen. Voitte testata sitä", ehdotin. Pontsu röyhtäisi, ja kaikki siirsivät katseensa kisuun. "Koukero opetti tämän. Sain ruokani syötyä, ja sen jälkeen on ruokalevon aika", Pontsu selitti. "Nyt kun huomautit, on minullakin aika väsy olo", Mitteri huomasi haukotellen. "Kun pesette pennut, jää sänkyyn tilaa meille. Ah, pennut ovat lämmittäneet paikan jo valmiiksi!" Mitteri kertoi tyytyväisenä. Pontsu loikkasi Mitterin viereen, ja yhdessä kissat alkoivat kuorsata.
Raahasin suuren kylpyammeen keskelle huonettamme. "Kannattaa varmaan rullata tuo matto pois alta, ettei se kastu, jos vettä vahingossa roiskuu yli", Nick ehdotti. Käärin maton ja heitin sen jonnekin taakse, ettei se olisi tiellä. Oili tarkkaili kummastuneena puuhiamme. Oli varmasti jännittävää nähdä ensimmäistä kertaa asioita! Stiina taas pölisi koko ajan jotain omiaan. Nick avasi suihkun, ja pian amme täyttyi lämpimällä vedellä. Nick ja Pia laittoivat pennut veteen, ja hetken päästä Oili alkoi roiskuttaa vettä Nickin ja Pian päälle. Siinä samassa lattialle ajautui merenalku. Mielessäni kiitin Nickin kekseliäisyyttä siirtää matto pois alta. "Olehan aloillasi", Nick komensi ja purskautti tassulleen saippuaa, jotka hieroi Oilin ympärille. Oili ei nauttinut pesusta, ja hän yritti riehua päästäkseen pois tilanteesta. Nickin tassut olivat kuitenkin vahvemmat. Oili kuitenkin räpiköi niin kovin, että saippuat valahtivat kisun silmille, ja siitä alkoikin surullinen vaimea itku. Stiinan suljetut silmät säästyivät samalta kohtalolta, mutta pikkukisun suuhun meni saippuaa, kun tämä ei suostunut pitämään sitä kiinni. Hetken päästä Nick avasi suihkun ja "sade" vei vaahdon mukanaan. "Sitten hoitoaine", Nick kertoi ja otti sopivan pläntin hoitoainetta. Tällä kertaa Oili oli kiltti eikä rimpuillut. Kisu tapitti täysillä hoitoainepurkin kyljessä olevassa kuvassa olevaa kissan kaunista turkkia. Hän oli selvästi ymmärtänyt jutun jujun: tuota tuotetta käyttämällä turkki tulee tuuheaksi ja kiiltäväksi. Hetken päästä Nick ja Pia olivat huuhtoneet hoitoaineenkin huolellisesti pois, ja vauvakisut suorastaan kiiltelivät puhtautta. Pia jäi kuivaamaan pentuja sillä välin, kun minä ja Nick etsimme tulppaa. Hetken päästä vesi lorisi pois, ja työnsimme ammeen pois huoneen keskustasta. "Täytyy varmaan siivota vetinen lattia", Nick totesi etsien yhteisistä tavaroistamme sankoa ja rättiä. Nickin kuivatessa lattiaa minä autoin Piaa kuivattamaan pentuja. "Hui kamala, miten tuo hoitoaine pörrötti vauvojeni turkit!" Pia naurahti katsellessaan hassun näköisiä pörrökisuja. "Ehkä kannattaa harjata vielä turkit, niin tulee siistimpi lopputulos", Nick ehdotti rätti lotisten. Annoin Pialle lainaksi Nickin pyörean harjan Stiinan harjaamisessa, ja itse käytin Oilin omaa harjaa. Oili nautti harjattavana olosta ja pysyi kiltisti paikoillaan koko ajan. "Taitaa pikkukissa nyt tuntea olonsa prinsessaksi!" mietiskelin. "Onpa minulla kauniit pennut", Pia ihasteli katsellessaan lopputulosta. Nickinkin siivoilut valmistuivat, ja hän palautti siivousvälineet takaisin paikoilleen. Pikkukissat alkoivat olla taas niin väsyneitä, että laitoimme heidät nukkumaan Mitterin ja Pontsun viereen. "Meidän vauvat ja Mitteri", huokaisin onnellisena. Olipa minulla kerrassaan ihana kissaperhe! "Minä alan tästä lähtemään. Viettäkää kiva loppupäivä!" toivottelin. "Heippa!" Pia kiljaisi. "Nähdään taas", Nick toivotteli, ja lähdin hyvillä mielin pois. Nickistä oli tullut ihanan huolehtiva pentujen synnyttyä.
Mitterin mielipide päivästä: Aina minun mahaani hölskytellään! Jonkinlainen laihdutuskuuri voisi kyllä olla paikallaan, jos mielin päästä tästä plumpista eroon, ja samalla ivaaminenkin loppuisi. Vesimeloni oli aika hyvää! Mikään ei ole parempi päätös päivälle kuin päiväunet vauvojen lämmittämässä pedissä!
Nickin mielipide päivästä: Oli ihanaa touhuta omien vauvojen kanssa. Olen tällä hetkellä maailman onnellisin kissa, sillä minulla on kaikki, mistä voi unelmoida! On mahtavaa seurata omien pentujen kasvua ja kehitystä, kunhan simssiliini osaisi olla haukkumatta Stiinaa.
Pontsun mielipide päivästä: Minulla oli todella hauskaa Viivin kanssa polttopalloa pelatessa! Haluaisipa hän olla ystäväni! Lisäksi oli kivaa kokata ja naureskella Mitterin vesimelonille. Lisäksi pääsin kokkikerhoon, ja saan loihtia vaikka mitä herkkuja! Mukavaa myös, kun Nickin ja Pian pennuista saan kotiinkin oman ikäisiä leikkikavereita.
Oilin mielipide päivästä: Minä näen! Hahaa, kukaan ei löydä minua sängyn alta! Tykkään kylpeä ja varsinkin hoitoaine on mieleeni. Nukkuminen on kyllä hauskaa väsyneenä.
Kommentit
Lähetä kommentti