Ystävänpäivätarina 2/2
Tapahtumassa hoitajat jaettiin pareihin, ja ideana oli kirjoittaa yhdessä juhlatarina puokkiin. Tässä siis tekemäni jatko-osa.
Emman kirjoituksen viimeiset hetket:
"Haimme Jorman kyytiin ja sitten menimme Simssiliinin talolle. Koputimme..."
Pelasin siskoni kanssa Wiillä Mariokarttia. Meillä meni mahtavasti, kun Bowser sai tökättyä ärsyttävästi irvailevan Toadin sillalta rotkoon. "Häähää, siitäs sait", riemuitsin ja siskonikin nauroi. Yllättäen kuulimme kuitenkin ovelta koputusta. "Kukahan siellä on?" siskoni pohdiskeli. "En kyllä yhtään tiedä. Jätin Wii-ohjaimeni tuolille ja kipaisin keittiöön siskoni seuratessa minua. Keittiön ikkunan sälekahtimet olivat suljetut, ja koska emme uskaltaneet mennä suoraan avaamaan ovea. Siellähän voisi olla vaikka mikä "kilomurhaaja", kuten meillä oli tapana sanoa. Ajattelimme luntata keittiön ikkunasta, sillä siitä oli suora näkyvyys ovelle. "Ei kyllä kehtaa kattoa", aloin epäröidä, ja samalla hetkellä siskoni kiskaisi sälekaihtimen vetonarusta, jolloin minä välähdin yksin näkymään. Emma katsoi minua pihalta järkyttyneenä, ja hänet nähtyään muuttui minunkin ilmeeni järkytyksen partaalle. "Voi pottu, tänäänhän on se ystävänpäiväjuhla!" kiljaisin, ja lähdin nopeasti etsimään huoneestani itselleni jotain puettavaa. Olin nimittäin vieläkin yöasussa, kuten tavallisesti vapaapäivänäni. Sillä välin siskoni päästi Emman sisälle ja silitteli suloista Gakua. "Nam, olisipa meilläkin kissa", hän huokaili lumoutuneena. "Onneksi minulla on Mouruposkessa kaksi ihanaa kissaa hoidettavani", ajattelin tallustellessani paikalle. "Hei simssiliini! Meidän täytyy varmaan lähteä", Emma totesi katsellen huolestuneesti käyvää kelloa. "Olet oikeassa. Minulla on vielä kaikki valmistelut ylläpitäjänä", huokaisin. "Ei hätää, minä ja kissani voimme auttaa", Emma lupasi iloisesti hymyillen. "Kiitos, mutta eiköhän mennä", tokaisin ja hyppäsimme Emman autoon. Emman isä, joka oli ratissa, tervehti minua ja pisti kaasun pohjaan.
Hän ajoi niin lujaa, että olimme jo hetkessä jälleen Mouruposkella hakeaksemme kissani huoneestani. Matkan aikana olin kuunnellut ämppääni, ja Backstreet Boysit pitivät minulle seuraa. Emma taas rupatteli isänsä kanssa mukavia. Minä en oikein osallistunut keskusteluun, kun en tiennyt, mistä puhuisin Emman kanssa. Olimme työskennelleet yhdessä niin vähän, etten vielä tuntenut häntä. Toivoinkin ystävänpäiväjuhlan tutustuttavan meidät paremmin. Noustessamme ulos autosta piha oli aivan märkä loskasta. Ihanaa, kenkäni menisivät jälleen läpi, ja joutuisin olemaan märillä sukilla koko päivän. Joku muukin taisi inhota märkyyttä äänistä päätellen: "Hyi, en kävele tuossa!" Molli kiljaisi ällötyksissään. "Älä nyt viitsi lissuilla!" Jorma karjaisi ja pomppasi lössöiseen loskaan niin, että lumet roiskuivat. "Minä voin kantaa sinua", lupasin Mollille, joka alkoi pian hymyillä minulle aurinkoisesti. Niin kävelimme läpi lumimössöjen kaikki tyytyväisinä hoitolan ovesta sisään.
Kopautin pari kertaa minun ja kisujeni huonetta, minkä tehtyäni pamautin oven apposen avolleen. Mitteri istui keskellä huoneen lattiaa, ja siitä oli oiva näköetäisyys ovelle. Jo täysikasvuisella kisullani oli kädessä dinolelu. Mitterin katse siirtyi säikähtäneesti meihin päin, ja nopealla refleksillä kisu piilotti tassuissaan olevan lelun selkänsä taa. "Mitäs sinulla siellä on?" kysäisin naureskellen. "Ei mitään", Mitteri vakuutteli minun pudistellessani päätäni. "Moi Mitteri! Kiva lelu, annas, kun lainaan", Jorma, Mitterin ystävä, ehdotti toiveensa mitään häpeilemättä. Mitteri katsoi Jormaa hiukan hämillään ojentaen lelunsa kaverille. "Ole sitten varovainen, ettet riko toisten omaisuutta", Emma luennoi. "Kyllä minä tiedän, mitä teen", Jorma tuhahti. "Hei kukkuu vaan, olen minäkin täällä", Nick totesi hyväntuulisesti, vaikka kokeneena kisuni omistajana huomasin toisen äänessä pettymystä. "Anteeksi Nick. Mitä sinulle kuuluu?" kysäisin yrittäen korjata syrjimisen. "Tällä hetkellä voin mainiosti! Ah, tätä herkkumaitoa! Niin maukasta ja suussa sulavaa", Nick kertoi huokaillen onnellisena. Onneksi hän ei ollut kamalasti loukkaantunut. "Hihii, mutta tiedättekös mitä? Tänään on ystävänpäiväjuhla", ilmoitin. "Miksi ihmeessä tänään sellainen on?" Mitteri kysyi ottaen mukavamman makuuasennon lattialla. "Tänään on ystävänpäiväjuhla", vastasin lyhyesti. Nickin silmät pullistuivat päästä ja kisu nielaisi herkkumaidot vahingossa väärään kurkkuun, mistä syntyi suuri yskäpuuska. Gaku tömisteli huoneeseen ja tuli oikeaoppisesti taputtamaan kevyesti Nickin selkään, jolloin kisu sai herkkumaidot pois henkitorvesta oikeaan paikkaan. "Mikset ole kertonut? En ehdi lähettää ystävänpäiväkortteja enää kenellekään!" Nick huudahti harmistuneena. "Voi anteeksi! Mutta voithan onnitella aina paikan päällä ystävänpäiväjuhlissa", ehdotin, mutta kisu pudisti päätään. "Kortti on paljon kivempi! Ja siitä saa muiston loppu elämäkseen, toisin kuin joistan sanoista, jotka unohtuvat heti seuraavaksi päiväksi..." Nick totesi tylsistyneenä. "Sanot jotain oikein omaperäistä, niin johan jää mieleen", yritin innostaa, mutta parhain idea tuli Mitterin suusta: "Tehdään ystävillemme kiitoslaulu, ja esitetään se juhlassa". "Hei, tuohan on mahti-idea! En olekaan laulanut yleisölle järisyttävän pitkään aikaan", Nick kauhistui. "Laulaisit vain yleisölle, etkä yöllä minun yrittäessä nukkua", Mitteri ehdotti, jolloin kaikki repesivät nauramaan. "Hei, ei se ole hauskaa!" Mitteri yritti estellä, mutta emme pystyneet lopettamaan nauruamme. "Minkä minä sille voin, että juuri silloin saan inspiraation?" Nick totesi. "En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta ehkä meidän kannattaisi lähteä jo juhlatupaan", Gaku jälleen viisaili, ja ihan oikeassa kisu olikin. "Apua, en voi lähteä minnekään tämän näköisenä!" Mitteri kiljaisi. "Älä ole lissu", Nick murahti nolostuneena. "Kaipaa kyllä sinunkin turkkisi harjausta. Emma, viitsitkö auttaa?" Mitteri teki tuttavuutta Emman kanssa, joka alkoi mielellään harjata Mitterin turkkia pyöreällä harjalla. Minä puolestaan kaappasin Nickin sylkkyyni harjaustuokiota varten. "Ettehän te nyt aivan sotkuisina voi lähteä. Harmi, ettemme kylpyyn ehdi, kun alkaa olla aika kiire", totesin. "Mikä helpotus!" kylpyä kammoava Mitteri huokaisi. Naurahdin jälleen, ja pienen harjaustuokion jälkeen olimme valmiita lähtemään kohti juhlatupaa.
Saavuimme juhlatupaan ja katselimme ympärillemme. "Sentään täällä on jo pinkit, ystävänpäivään soveltuvat, seinät, niin meille ei tule niin kamalaa koristelu-urakkaa", Mitteri kertoi haaveilevasti. "Totta! Ajattelin kuitenkin, että kiinnittäisimme seinille näitä punaisia pahvisydämiä, joita askartelin viime viikolla", kerroin kaivellen laukustani sydämiä muille näytille. "Vau, millä ajattelit kiinnittää nuo?" Emma kysäisi. "Isi antoi mukaan vahvoja superliimoja. Liimasin niillä kerran tekokyntenikin, ja kyllä lujaa pysyikin!" hihkuin innoissani. Kaivelin liimaa hetken aikaa, mutta jostain syystä se ei osunut sormiini. "No", huokaisin ja istahdin maahan kumoten laukun sisällön lattialle. Laukusta vieri lattialle kaikkea mahdollista paitsi etsimääni liimaa. "En varmasti unohtanut sitä!" murahdin. "Onhan sekin mahdollista", Nick virnuili mielessä. "Niin kai sitten... mutta millä me nyt nämä kiinnitämme?" kysäisin harmistuneena. "Minä löysin teippirullan tuolta kirjahyllystä! Mitähän se siellä teki?" Jorma tuumaili kipitellen luokseni. "En tiedä, mutta tupsahti kuin sopivasti! Kiitos Jorma", sanoin iloisena ja silittelin Jorman päätä. "Koristeita on aika vähän", Nick harmisteli. "Pöh, leikkelin näitä kuule hyvän aikaa! Sormet olivat sen jälkeen sairaat ja kipeät, vielä rasittuneemmat kuin yo-kirjoituksen jälkeen", ärähdin hiukan ärjynä. "Älä nyt suutu! Ajattelin vain, että minä ja Gaku voisimme käydä etsimässä ullakolta lisää koristeita", Nick kertoi ja Gaku nyökkäsi. "Se olisi kyllä mukavaa. Antti", sopersin nolona omaa kieltäni. Hetkessä Nick ja Gaku hävisivät, ja me muut jäimme teippailemaan sydämiäni. "Nää sydämet ei pysy. Ne tippuu jo nyt, vaikka teippasin ne pari sekuntia sitten", Emma harmisteli. "Laita lisää teippiä. Kyllä ne pysyvät", neuvoin, ja samaan aikaan omakin teippaukseni lennähti lattialle. "Tässä on jo ainakin kilo teippiä", Emma ilmoitti. "Pitikin minun unohtaa se liima", pottuilin itsekseni. Samassa Nick ja Gaku juoksivat luoksemme ison pahvilaatikon kanssa. "Katso, löysimme viime vuoden ystävänpäiväkoristeita! Ja ne ovat vieläpä ehjiä", Nick hurrasi, ja Mitteri pamahti sillä sekunnilla ihailemaan muistoarvokkaita esineitä. "Oi niitä aikoja! Minut ja Mirre valittiin päivän kuninkaaksi ja kuningattareksi!" Mitteri huudahti ja katosi haavemaailmaansa. "Näytähän", minäkin kiinnostuin. Laatikossa oli kimaltelevia punaisia sydännauhoja, sydäntyynyjä ja kaikkea uskomattoman upeaa. "Vau, kiitos kissat! Menkäähän ripustamaan ne sopiviin paikkoihin. Vieraat alkavat tulla kohta, ja meidän pitää vielä hankkia ruokaakin tarjolle", tuumailin. "Minä haen ne. Tule apuun Molli", Emma ilmoitti ja kaksikko katosi huoneesta niin nopeasti, etten edes kiittää ehtinyt. Sali alkoi näyttää jo aika hyvältä lukuunottamatta pydonneita pahvisydämiä, joita sai koko ajan olla kiinnittämässä takaisin. Juoksin nurkasta nurkkaan, ja sain päivän liikunta-annoksen. "Otetaanko vain kaikki irti. Tästä ei tule mitään", Nick huokaisi. Kisuparka oli sotkeentunut teippiin yrittäessään auttaa minua. "Ei! Kyllä ne asettuvat", vakuutin. "Et kyllä itsekään usko tuohon", Mitteri koristeluhommista karjaisi. "Koristakoot sitten vaikka lattiaa. Minä en halua, että hyvä työni menee hukkaan", päätin. Samassa Emma ja Molli saapuivat ruokajuomien kanssa. Lähdimme kaikki vielä hakemaan ruoka-annokset, ja pian juhlat olivat valmiit alkaviksi.
Seisoskelin juhlasalin oven juurella ja odottelimme Emman kanssa ensimmäistä paria köytettäväksi. Emma oli luvannut auttaa minua siinäkin, kun Crille oli ollut viime aikoina kiireinen, eikä hän ennättänyt hoitaa Mourun asioita. Minä ja Emma seisoimme vielä toistaiseksi erillämme, sillä ajattelin muiden parien yhteenliittämisen sillä tavalla helpommaksi. Jorma ja Molli istuskelivat Emman lähettyvillä, ja he keskustelivat mukavia. Jorma elehti tassuillaan niin mielenkiintoisen näköisenä, että minun olisi ihan tehnyt mieli liittyä kaksikon seuraksi. Olin kuitenkin varma, että heti kun olisin päässyt sinne asti, olisi ensimmäinen pari saapunut, joten tyydyin nököttelemään paikallani. Nick puolestaan oli kadonnut jonnekin, ja epäilin vahvasti kisun olleen livahtanut jälleen Pian luokse, kuten hänellä oli tapana tehdä. Mitteri ja Gaku seisoivat molemmat eri puolilla juhlatilaa, ja ihmettelin suuresti, miksei Mitteri mennyt juttelemaan vieraalle kissalle. "Mitteri, Gaku näyttää yksinäiseltä. Menisit pitämään seuraa hänelle", kehotin. "Tä? Miksi? Tuollaisen vauvan luokse?" Mitteri karjaisi. "Ystävyys ei katso ikää. Mene nyt", ärähdin itsekin ja pukkasin Mitterin matkaan. Kisu mulkaisi minua, mutta suostui kuitenkin menemään pienemmän kisun juttusille. Hetken päästä heillä alkoi keskustelu luistaa, ja minä pystyin olemaan tyytyväinen pieneen pakotukseen. Samassa käänsin päätäni ja huomasin Tiksun ja DJ:n seisovan vieressäni. "Hyvää ystävänpäivää", Tiksu karjaisi niin lujaa, että ihan tärähdin säikähdyksestä. Tiksu katsoi minua ensin hiukan kummissaan, minkä jälkeen hän revähti nauruun. "Ei ollut tarkoitus säikyttää", hän kertoi minun myöntäillessäni samaa. "Joo, ymmärrän. En vain yhtään arvannut, että toimisit noin. Joka tapauksessa, liitetäänpä teidät yhteen!" innostuin ja nappasin köydenpalasen pieneltä tarvikepöydältäni. "Hih, kuulostaa pelottavalta", DJ naurahti. "Teenpä oikein monta umpisolmua, niin ei ainakaan irtoa", vannoin kumartuessani sitomaan kaksikkoa. "Paitsi jos minä puren köyden rikki", Nipsu uhosi tullessaan esiin DJ:n takaa. "Älä tee mielellään sitä. Ehkä sitten, kun juhlat ovat lopussa. Näitä solmuja nimittäin ei saa enää irti", naureskelin. "Toivottavasti Nipsun hampaat pystyvät tähän. Muuten jäämme ikuisesti köytetyiksi", DJ kauhisteli leikillään. Lopulta sain heidät valmiiksi, ja kaksikko lähti kissoineen hoipertelemaan jonnekin. Hihittelin hiljaa heidän hullunkuriselle menolleen, kunnes kuulin Emman rykäisevän. Toinen pari oli nimittäin saapunut. "Terve simssiliini", Raandom hihkaisi. "Hei! Eiköhän köytetä sinut ja Mariina!!!", totesin. "Saanko auttaa?" Pinda kysyi minulta pehmeällä äänellä. "Jos kovasti haluat", vastasin ja ojensin kisulle köyden toisen pään, ja hetkessä pikkuinen Pinda oli juossut lenkin Raandomin ja Mariina!!!:n ympäri. Niin se projekti olikin sitomista vaille valmis. "Kiitos, oletpa ystävällinen. Iloista ystävänpäivää teille kaikille", toivottelin. "Kiitos, samaa sinulle", Mariina!!! sanoi, ja yhdessä hän Raandomin kanssa suunnisti Tiksun ja DJ:n luo. Kun kaikki parit olivat saapuneet, poistuin minä puolestani paikalta, sillä Nick oli ollut poissa jo melkoisen pitkän aikaa.
Kävelin ripeään tahtiin kohti Anytimen, Pian ja Hunajatassun huonetta. Voisin lyödä vaikka kaikista omistamistani penneistä vetoa, että pikku kisulini löytyisi sieltä. Lopulta saavuin oikean oven kohdalle ja kolkutin. Anytime avasi oven. "Hei. Eikö sinun pitäisi olla ystävänpäiväjuhlissa?" Anytime kysäisi. "Pitäisi, mutta eräs karkurikissa on kadonnut, ja epäilen, että hän on täällä", vihjailin. "Öh, mitä tarkoitat? Heh", Anytime vain sanoi, kun minä kurtistin kulmiani. "Eikö Nick muka ole täällä? Voi minua! Missähän Nick-kulta on? Mitä minä nyt teen?" kiljuin ja olin jo lähtemässä juoksemaan etsiäkseni Nickin, kunnes Anytime tarttui minun käteeni ja kehotti minua pysymään aloillani. "Nick on kyllä minun luonani. Tule vaikka itse katsomaan", Anytime sanoi pahoittelevalla äänensävyllä ja avasi huoneensa oven kunnolla, jotta mahduin sisään. Ensimmäisenä katseeni kiinnittyi teepöydän ääressä istuvaan Hunajatassuun, joka hörppi vaaleanpunaista drinkkiä, jonka hän oli saanut viime ystävänpäivätapahtumasta. Onneksi Mouruposken ruoat säilyvät vaikka ikuisesti syömäkelpoisina. Käänsin katsettani hiukan sivuun, ja onnekseni huomasin Nickin ja Pian köllöttelemässä sängyllä. "Anytime! Sinä lupasit, ettet kerro, että olen täällä", Nick kivahti huomattuaan minut. "Niin, mutta en voinut antaa simssiliinin seota lisää", Anytime totesi. "Olenko minä muka seonnut? Se ja sama, Nick sinun tulee ymmärtää, ettet saa livahtaa omiin puuhiisi kesken tapahtumien! Turhaan järjestän niitä, jos kissat luikkivat tiehensä", luennoin. "Kyllä minä olisinkin siellä, mutta Pia ei osallistunut, ja haluan viettää ystävänpäivää hänen kanssaan", Nick ilmoitti. "Sinun opittava elämään ilman Piaakin!" totesin. "Siitä voi tulla vähän vaikeaa", Pia hekotteli. Sitten kisut katsoivat toisiaan, ja huomasin Anytimenkin hirnuilevan. "Mitä? Onko minulta jätetty jokin asia kertomatta?" kauhistelin. "Kerro sinä Nick", Pia ehdotti. "Hyvä on. Me menemme naimisiin kesällä", Nick kertoi. Ilmeeni muuttui ihmettelemästä onneen. "Oikeastiko? Mahtavaa!" hihkaisin. "Niin, ja menemme Egyptiin häämatkalle", Pia ilmoitti tyytyväisenä. "Ja sitten hankimme pentuja", Nick sanoi varmasti. "Onpa teillä suunnitelmia! Miksette ole kertoneet minulle mitään?" ihmettelin. "Miksiköhän? Ei sinulla ole aikaa enää ikinä", Nick tuhahti loukkaantuneena. "Ja tästäkin on puhuttu jo. Minulla on koulu ja yp-työt, eikä kaikki onnistu niin vain käden käänteessä", huokaisin. Tunnelma muuttui iloisesta vaikeaksi, eikä kukaan sanonut enää mitään. "No, ainakin minä menen. Jää sinä tänne Pian kanssa, jos et kerran halua viettää aikaasi huonon hoitajasi kanssa kerrankin, kun hän ehtisi olla sinun kanssasi", karjaisin ja lähdin pois.
En ollut ehtinyt pitkälle, kun Nick pinkaisi perääni. "Anteeksi simssiliini! En minä halua olla sinulle paha. Tiedän kyllä, ettei sinulla ole helppoa tasapainotella hyvän hoitajan ja yp:n roolissa", Nick totesi. Katsoin häntä ihmeissäni. "Luin psykologian kirjaasi, ja keksin uusia nimityksiä", Nick ilmoitti. Nappasin kisun syliini ja halasin häntä. "Sinä sitten olet mukava kissa! Aina niin hyväsydäminen. Anteeksi, etten ehdi olla kanssasi enempää. Olen kyllä jo aloittanut häätarinaasi, mutta siinäkin on niin iso työ", selittelin. "Kiitos. Minusta on ihanaa, että yrität", Nick sanoi, ja sydämeni meinasi pehmetä täysin. Nickin kaltaisen kissan moni haluaisi, ja minusta oli kunnia, että juuri minä olin hänet saanut. "Eiköhän mennä juhlimaan", tokaisin ja Nick nyökkäsi. Niin saavuimme juhlasaliin takaisin.
Emma olikin jo odottelemassa meitä hermostuneen näköisenä. Minua vähän harmitti, kun tämä päivä oli mennyt kaikenlaisessa säädössä, eikä minulla ollut yhtään aikaa tutustua pariini, vaikka sehän tämän juhlan tarkoitus oli alun perin ollutkin. Mutta nyt päätin tehdä parannuksen! Laskin Nickin maahan ja nappasin viimeisen köyden pätkän käteeni, joka oli minua ja Emmaa varten. Emma asettui viereeni, ja yritin kumartua alemmas saadakseni jalkamme solmittua yhteen, mutta siitä ei tullut mitään, sillä olen älyttömän surkea eteentaivutuksessa, ja käteni roikkuivat juuri ja juuri polviemme kohdalla, mistä olisi vielä matkaa nilkkoihin, johon naru pitäisi solmia. "Kisut, voitteko vähän auttaa?" kysyin kumarreltuani selkäni kipeäksi. "En osaa tehdä solmuja", Molli harmitteli, ja muutkin kissat totesivat solmun tekemisen vaikeaksi, sillä eihän heillä ollut samanlaista sorminäppäryyttä kuin meillä ihmisillä. Onneksi paikalle saapuivat kuin tilauksesta Diz ja Mantsu kissojensa kanssa. "Tultiin katsomaan, onko kaikki kunnossa, kun ette tulleet tuonne muiden juhlijoiden joukkoon", Punkku kertoi. "Hyvä juttu, emme nimittäin saa solmittua jalkojamme yhteen, voisitteko auttaa?" kysyin selitettyäni tilanteen. "Toki me voidaan auttaa!" Mantsu huudahti ja nappasi saman tien köyden pätkän kädestäni. "Au, ei noin kireälle!" Emma voihki Mantsun ja Dizin kiristäessä köyden tiukalle. "Sori, höllennetään vähän", Diz lupasi. Aivan yllättäen minua alkoi horjuttaa, ja samassa lähdin jo kaatumaan uhkaavan näköisesti Diziä ja Mantsua päin kiskaisten samalla Emmankin mukaani. Mantsu ja Diz eivät ennättäneet väistää, ja hetkessä minä ja Emma olimme rojahtaneet heidän päälleen. "Auauau, simssi, pois käteni päältä!" Mantsu vaikeroi, ja yritin parhaani mukaan kierähtää syrjään. Kuulin ympäriltäni naurua, ja tajusin kissojemme naureskelevan vieressämme. "Hyvähän teidän on, kun teitä ei ole sidottu kiinni toisiinne", Diz murahti, jolloin suurin osa kissoista hiljeni, mutta osa jäi vielä hihittelemään. "Tarvitaanko täällä vähän apua?" Kuulin yllätten Aijcan äänen yläpuoleltani. "Juuri sopiva ajoitus", Emma riemastui tarttuen Aijcan ojentamaan käteen, ja pian seisoimme kaikki kissoja lukuun ottamatta jälleen kahdella jalalla.
Aluksi minulla ja Emmalla kesti aikaa oppia kävelemään kiinni toisissamme, sillä se oli paljon vaikeampaa kuin voisi luulla! Olimme monta kertaa lentää uudelleen nenällemme, mutta ihmeekseni pääsimme lopulta muiden juhlijoiden luokse keskelle juhlasalia. "simssiliini, koska syödään?" Mitteri tiedusteli puskien kiivaasti jalkaani. "Odota nyt hetkinen, leikitään ensin jotain", infosin Mitterille, minkä jälkeen taputin käsiäni pari kertaa yhteen saadakseni kaikkien huomion. "Tervetuloa viettämään ystävänpäiväjuhlaa! Hauskaa, että olette päässet tulemaan paikalle. Nyt voisimme aluksi leikkiä jotakin yhteisleikkejä", yritin kailottaa taustalla soivan musiikin läpi. Ensimmäisenä meillä oli limboamiskilpailu. DJ & Tiksu ja Mariina!!! & Raandom pitivät limbonarua ensimmäisenä paikoillaan meidän muiden asettuessa jonoon. "Ensin hoitajapari, ja sen jälkeen narua lasketaan alemmas heidän kissojaan varten. Kuka haluaa aloittaa?" tiedustelin, mutta ketkään eivät vaikuttaneet halukkailta hommaan. "Noh, me varmaan mennään sitten ekana.." mutisin hiljaa. Jotenkin tuntui, ettei väki viihtynyt, mutta en antanut sen pilata omaa iltaani. Minun ja Emman astellessa narun kohdalle muistin, etten ollut limbonnut sitten ala-asteen jälkeen! Minua hiukan kauhistutti ajatus mennä limbonarun alta, mutta jaksoin toivoa parasta. "Mennään sen ali nyt", kerroin, ja niin minä sekä Emma pujahdimme narun alta aika siististi ja sujuvasti. DJ ja Mariina!!! narunpitäjinä laskivat rimaa alemmas, ja seuraavaksi oli minun ja Emman kissojemme vuoro. Nick ja Gaku pujahtivat narun alta nopeasti saaden täydellisen suorituksen. Myös Molli pääsi hyvin, vain hiukan hitaammin kuin toiset. "Mennään, Mitteri", Jorma kannusti kaveriaan ja limbosi narun alta hänkin lähes virheettömästi. Mitteri katsahti naruun hiukan epäileväisenä. "Hyvin se menee, hyvä iskä!" Nick kannusti reippaana. "Hmm... Ei kyllä ole minun onnenpäiväni", Mitteri huokaisi ja asettui lähtövalmiuteen. Mitteri kumartui yrittäen saada suuren mahansa kaarevaksi, mutta ikävä kyllä Mitteri ei mahtanut mahalleen mitään. Masu painoi selkää niin kovasti, että lopulta kisu kaatui selälleen kiskaisten samalla narunkin mukanaan. "Oletko kunnossa?" Soa kysyi huolestuneena. "No olen, tyhmä peli", Mitteri tiuskaisi tallustellen vihaisena sivupenkille odottamaan muidenkin kissojen ja hoitajien mokaamisia. "Kukahan menisi seuraavana?" kyselin ja toivoin, että tällä kertaa olisi joku vapaaehtoinen, etten joutuisi määräämään. "Me mennään, jos joku pitää tätä narua", Mariina!!! hihkaisi Raandomin katsellessa pariaan hiukan epäileväisenä. "Me pidämme", Molli huudahti kiskaisten Nickin mukaansa. "Tekö? Olette liian lyhyitä", Nemo viisasteli. "Lyhyys ei meitä estä!" Molli ilmoitti ja pomppasi Nickin hartioille. "Nyt olemme valmiita", Nick hihkaisi hiukan huolestuneen oloisesti. Mitä jos Molli vahingossa tipahtaisikin hänen hartioiltaan? Niin Mariina!!! ja Raandom asettuivat limbousvalmiuteen kissat takanaan seisoskellen.
"Ja voittajajoukkue on Diz ja Mantsu sekä heidän kissansa Punkku, Vili, Pipsa ja Nepsu!" julistin kilpailun päätyttyä. "Mouruposki tarjoaa teille palkinnoksi tikkarit!" Nick huudahti alkaen jakaa tikkunekkuja kissojen tassuihin. "Jee. Tykkään tikkareista", Pipsa huudahti onnellisena. "Älkäähän kuitenkaan ihan heti syökö niitä. Nyt mennään viettämään aikaa ystäväpäiväpäivällisen luona", ilmoitin ojennellen kättäni notkuvaa herkkupöytää päin. "Jes! Vihdoin, kärsin nälästä jo turhan pitkään", Mitteri huudahti vieläkin onnekkaamapana kuin Pipsa saadessaan tikkarin. Mitteri juoksi äkkiä kaikkien ohitse saadakseen ensimmäisenä ruokaa. Naureskelin Mitterille ja asetuimme Emman kanssa jonottamaan Dizin ja Mantsun kanssa. "Kiva tuo limboamiskisa, kun voitimme!" Pipsa hehkutti tikkariaan heilutellen. "Mukavaa, että viihdytte", totesin. "Mitä ohjelmaa meillä on ruokailun jälkeen?" Mantsu avasi suunsa. "Se olkoon vielä salaisuus", pimitin tiedon ilkeästi. Diz hymähti ärtyneenä. Hänkin olisi ilmeisesti halunnut tietää seuraavan ohjelmanumeron. Siinä rupatellessa jono kulki nopeasti, mitä nyt jollain parilla oli välillä liikkumisvaikeuksia. Jalkanaruihin oikeastaan tottui aika nopeasti, ja olimme Emman kanssa oppineet pari loistokikkaa. Kauhoin tarjottimelle vähän kaikkea, mitä käteen vain sattui osumaan, sillä ruoanottopöydällä oli kova kuhina ja taistelu parhaista paloista. "Ainakin tarjoiluissa onnistuimme", Mitteri iloitsi. "Ota noita kalanaksuja!" Nick aneli. "Sinullahan on naksuja kotonakin", naurahdin. "Mutta minä niin pidän naksuista, enkä raaski koskaan syödä niitä, koska muuten ne loppuisivat. Mutta täällä saa kaiken hoitolan piikkiin!" Nick huomautti, enkä pystynyt olemaan vakavana. Hihittelin Nickin toteamukselle napatessani naksupussia. "Minäkin haluan päättää. Haluan tämän", Mitteri huudahti pompaten pöydälle ja napaten ruusutäytekakun hyppysiinsä. "Mitteri, emme me voi koko kakkua ottaa", huomautin. "Miksemme voi? Sinä olet pomo, ja sinä saat päättää meille kaikista parhaimmat jutut!" Mitteri arveli. "Minä haluan olla tasa-arvoinen pomo. Jos haluat kakkua, saat leikata siitä palan", ilmoitin. Mitteri näytti minulle nyrpeää naamaa. Samassa hän nappasi kakkutarjottimen, katsoi minua vielä kerran viekkaana ja pomppasi pöydältä viedäkseen kakun turvaan. "Mitteri, ei! Et saa syödä sitä kokonaan", huudahdin ja olin pinkaisemassa Mitterin perään, kunnes tajusin Emman olevan minussa kiinni. Mitteri katsoi taakseen meitä ja pöräytteli kieltään pilkatakseen kiinniottoyritystäni. Huomaamatta lattialla oli kuitenkin sydäntyyny, ja Mitteri kompastui siihen, koska oli kiinnittänyt liikaa huomiota meihin. Kakku lennähti kaarevasti ilmassa, ja lopulta se lensi Tiksun naamalle. "Mitteri! Katso, mitä sinä sinä teit!" torun päästen vihdoinkin liikkeelle Emman kanssa. Mitteri näyttikin pahoittuneelta. "Nyt kukaan ei saa kakkua", Mitteri totesi surullisesti. En voinut uskoa korviani. Mitteri oli aiheuttanut kauhean sotkun, ja nyt hän oli huolissaan, ettei saisikaan kakkua. "Kakku on vielä aivan saatavilla. Et vain ole tarpeeksi luova", Nepsu kikatti. "Minäkö muka en luova?" Mitteri ärähti. "Istahda Tiksu alas, niin minä ja muut kissat nuolemme naamasi puhtaaksi", Nepsu kertoi ideansa. Ja hetkessä iso lauma kissoja rynnisti Tiksun kimppuun. "Hih, kutittaa!" Tiksu karjaisi monien kielten lipoessa hänen naamansa ympäristöä. Hymy nousi minunkin kasvoilleni. Ilmeisesti Tiksu ei ollut ainakaan kauhean pahasti harmistunut, ja olisihan se aika metkaa olla ison kissalauman suosiossa.
Kun vihdoin ja viimein kaikki olivat saaneet ruokailunsa onnistuneesti lopetettua, minun oli aika esitellä ystävänpäiväjuhlien viimeinen vaihe. "Kissat ja hoitajat, saanko pyytää huomiotanne tänne päin?" huusin puheiden lävitse. Kaikki katsahtivat minuun päin. "Kiitos. Seuraavaksi meillä on ohjelmassa estejuoksu!" kerroin ja kiskaisin narusta, jolloin verhon takana ollut esterata paljastui kaikille. "Hoitajaparit kissoineen suorittavat esteet mahdollisimman nopeasti. Kissat voivat parhaansa mukaan auttaa yhteenkiinnitettyjä hoitajia", selostin. "Kivaa!" Aijca huudahti piristäen hämmentyneitä kasvoja. "Asetutaan kaikki lähtöviivalle", osoitin maalarin teipillä vedettyä "viivaa". "Menkää aina yhden esterivin eteen, että kaikilla on oma", Nick jälleen auttoi minua ylläpitopuuhissa. "Hei, meidän viiva on hitusen taaempana kuin teillä siellä toisessä päässä!" Nepsu karjaisi. "Anteeksi. Yrittäkää kestää mokani!" huusin takaisin. Joskus tuntui, että kaikesta vaivannäöstäni huolematta sain vain kuraa niskaan, mutta siihen täytyi sopeutua. "Ovatko kaikki valmiita?" huusin hetken päästä. "Joo", kuului muutama vaimea huudahdus. "No, aloittakaamme kisa", ehdotin, ja kaikki pinkaisivat parhaansa mukaan kohti ensimmäistä estettä. DJ ja Tiksu kuitenkin kompastuivat toistensa jalkoihin, ja he mätkähtivät lattialle. "Ylös, ylös! Me häviämme!" Nipsu hätäili yrittäen saada Tiksua liikkeelle kiskoen tämän hihasta. Muut joukkueet ennättivät jo ensimmäiselle esteelle, jossa oli kaksi tuolia, joiden yli piti kiivetä. "Minä en pääse kiipeämään tuolin päälle!" pieni Pinda itki Raandomin ja Mariina!!!:n ryhmässä jäätyään kaikkien muiden jälkeen. "Minä autan sinua", Panu, Pindan kaksoisveli lupasi ojennellen tassuaan. Huonoksi onneksi Panukin mätkähti toiselle puolelle Pindan painon voimasta. "Soa, mene auttamaan heitä", Raandom käskytti. Soa pinkaisi tuolin toiselle puolelle ja nosti pikkuiset ylös. Sillä välin muut joukkueet kiisivät kohti seuraavaa estettä - vesivatia. Kisuli ja Aijca jatkoivat matkaansa niin, että ihan vesi roiskui ympäri lattiaa. "Hyvä, hyvä!" Joika huusi seuraten hoitajaansa. Meillä puolestaan oli suuret ongelmat. "Mitteri, se on vain astiallinen vettä", huomautin. "Et sinä siihen huku. Olet selvinnyt kylvyistäkin, joten selviät tästäkin", Nick yritti kannustaa, mutta Mitteri murjotti astian toisella puolella. "Sinä et kuole siihen, ylittäminen tekee sinusta vahvemman", Molli rohkaisi. "Tämä on typerä päivä ja kamala kisa", Mitteri sanoi ihan vakavissaan. Silloin minulla pimahti. Ärsytti, kun hän oli ollut koko päivän negatiivisena ja lolloillut minun järjestämiäni juttuja. Vihaisena kurkotin vadin toiselle puolelle ja nappasin Mitterin käsiini. "Itsepähän tätä kerjäsit", tuhahdin ja tiputin kisun vesiastiaan. Mitteri pärski vedessä, kunnes hän lopulta sai reunasta kiinni ja kömpi vadista ylös. "Minä...vihaan sinua! Ja saat tuntea sen luissasi!!" Mitteri kivahti tarraten vesiastiasta. Samassa kisu viskoi hulluilla kiukun voimilla koko astian minua kohti. Seurauksena oli minä ja Emma hämmentyneet ilmeet kasvoillamme ja vaatteet vettä valuvina. Olin niin ihmeissäni, etten osannut edes valittaa. Ehkä tämä oli oikeudenmukainen toimenpide minun kannaltani, mutta Emma sai kokea perheriitamme. "Anteeksi", sanoin hiljaa vierustoverillemme. "Ei se mitään. Tämä on ihan hauskaa", Emma naurahti pienesti. "Hei, tässä menee liikaa aikaa! Katsokaa!" Gaku karjaisi osoittaen jäljessä olevien DJ:n & Tiksun sekä Mariina!!!:n & Raandomin ohitusjuoksua. "Mitä me tässä odotamme! Viimeisiähän emme ole! Nyt kisa kunnolla loppuun!" Jorma karjaisi, ja uskon kaikkien ryhmäläistemme olevan samaa mieltä, sillä meistä jokainen lähti rajuun juoksuun saavuttaaksemme muut. Viimeinen tehtävä oli ryömiä pöydän alta, ja sen jälkeen joukkueet saisivat tarpoa maaliin. "Sinä et kyllä tee tätä oikein, emme etene!" Mantsu huomautti. "Itse hidastelet!" Diz huusi takaisin. "Minulla on suunnitelma, auttakaa kissat!" Punkku kuiski kisuille, ja yhteistuumin Punkku, Vili, Pipsa ja Nepsu alkoivat pureskella Mantsun ja Dizin yhteenkiinnittävää köyttä poikki. "Mitä te teette?" Diz kummasteli. "Purimme köydet. Juoskaa maaliin, me voitamme!" Nepsu kimitti. Mantsu ja Diz ymmärsivät tilaisuutensa tulleen, ja joukkue pinkaisi maaliin. "Tänään on voittopäivä! Olisko lisää tikkareita?" Pipsa tuuletti. "Hei, tuota ei laskettu, te huijasitte!" Tiksu karjaisi. "Minustakaan tätä ei voi laskea, sillä idea oli, että parit ovat köytettyjä toisiinsa", huusin kantani. Samassa maaliin pinkaisivat DJ ja Tiksu kissoineen täysin rehellisin keinoin. Me muut joukkueet saavuimme maaliin omaa tahtiamme. "Ikävä kyllä minun täytyy hylätä teidät Mantsu ja Diz, sillä huijasitte", totesin harmillisena. "Eikö me saada tikkareita?" Nepsu kysyi masentuneena. "Tehän saitte jo", Aijca muistutti. "Niinpä muuten! Ei käynyt mielessä", Punkku hihitteli. "Joten nyt on reilua antaa tikkarit Nipsulle, Pörrelle, Pepsille ja Myylle", julistin. "Jee! Rehellinen peli kannattaa", Pörre huudahti vanhana ja viisaana. "Tähän päätämme ystävänpäiväjuhlan! Kiitos kaikille osallistujille", huusin hilpeänä. "Me voimme auttaa köysien irrottamisessa, kun olemme vapaita", Diz ja Mantsu lupasivat, eikä meillä muilla ollut mitään asiaa vastaan.
Muiden lähdettyä minun ja kissojeni piti jäädä juhlatupaan korjaamaan kaikki koristeet ja sotkut pois. Sydänkoristeeni lensivät roskikseen, ja Nick pakkaili jälleen säilytettävät tavarat laatikkoihin, jotka vietäisiin ullakolle. Minä olin juuri luuttuamassa Mitterin aiheuttamia vesisotkuja, kunnes kuulin rykäisyn takaani. Käännyin katsomaan, ja huomasin surullisen näköisen Mitterin. "Minä olen pahoillani, että pottuilin niin paljon. Ihan kiva päivä tämä oli, vaikka minulla olikin epäonnea matkassa", Mitteri sanoi hiljaa tuijottaen lattiaa. Hymy nousi kasvoilleni, ja nostin Mitterin syliini halittavaksi. "On minussakin vikaa. En olisi saanut huutaa sinulle niin pahasti. Olen pahoillani", kerroin. "Kyllä minä sanasodan kestän, mutta vesi on ylittämätön este", Mitteri huokaisi. "Tiedän, ja olet rohkea kissa", sanoin tosissani. Mitteri katsoi minua hymyillen, mutta Nickin huudahdus keskeytti keskustelumme: "Täällä on vielä kakkua lattialla. Tuletko nuolemaan sen kanssani?" Mitteriä ei tarvinnut kahdesti kehottaa, vaan hän pomppasi sylistäni kiireisesti lipomaan lattiaa. Jäin katselemaan kissojani. Voi, kuinka onnellinen olin, kun sain viettää heidän kanssaan aikaa.
Mitterin mielipide päivästä: "Jopas oli päivä! Harmitti, kun leikeissä oli otettu mukaan minun heikkouteni: vesikammo ja lihavuus. Oli kyllä kivaa nähdä vanhoja ystäviä, esimerkiksi Jormaa, ja oli mukavaa päästä tutustumaan Emman muihinkin kissoihin, vaikka aluksi siinäkin jarruttelin. Tuli taas aika rajusti riideltyä simssiliinin kanssa, mutta onneksi sovimme!"
Nickin mielipide päivästä: "Ihan mukava päivä, vaikken tällä kertaa saanutkaan sitä viettää Pian kanssa. Oli mukavaa olla tapahtumassa, jossa näki uusiakin naamoja (<- .-D). Harmi, ettei meidän joukkueemme voittaneet kumpiakaan kisoista, olisin halunnut tikkarin! Tosin, kyllähän sitä ruokaa huoneessakin riittää! Jos vain raaskii syödä. Ah, naksutarjoilut olivat juhlien kohokohta!"
Emman kirjoituksen viimeiset hetket:
"Haimme Jorman kyytiin ja sitten menimme Simssiliinin talolle. Koputimme..."
Pelasin siskoni kanssa Wiillä Mariokarttia. Meillä meni mahtavasti, kun Bowser sai tökättyä ärsyttävästi irvailevan Toadin sillalta rotkoon. "Häähää, siitäs sait", riemuitsin ja siskonikin nauroi. Yllättäen kuulimme kuitenkin ovelta koputusta. "Kukahan siellä on?" siskoni pohdiskeli. "En kyllä yhtään tiedä. Jätin Wii-ohjaimeni tuolille ja kipaisin keittiöön siskoni seuratessa minua. Keittiön ikkunan sälekahtimet olivat suljetut, ja koska emme uskaltaneet mennä suoraan avaamaan ovea. Siellähän voisi olla vaikka mikä "kilomurhaaja", kuten meillä oli tapana sanoa. Ajattelimme luntata keittiön ikkunasta, sillä siitä oli suora näkyvyys ovelle. "Ei kyllä kehtaa kattoa", aloin epäröidä, ja samalla hetkellä siskoni kiskaisi sälekaihtimen vetonarusta, jolloin minä välähdin yksin näkymään. Emma katsoi minua pihalta järkyttyneenä, ja hänet nähtyään muuttui minunkin ilmeeni järkytyksen partaalle. "Voi pottu, tänäänhän on se ystävänpäiväjuhla!" kiljaisin, ja lähdin nopeasti etsimään huoneestani itselleni jotain puettavaa. Olin nimittäin vieläkin yöasussa, kuten tavallisesti vapaapäivänäni. Sillä välin siskoni päästi Emman sisälle ja silitteli suloista Gakua. "Nam, olisipa meilläkin kissa", hän huokaili lumoutuneena. "Onneksi minulla on Mouruposkessa kaksi ihanaa kissaa hoidettavani", ajattelin tallustellessani paikalle. "Hei simssiliini! Meidän täytyy varmaan lähteä", Emma totesi katsellen huolestuneesti käyvää kelloa. "Olet oikeassa. Minulla on vielä kaikki valmistelut ylläpitäjänä", huokaisin. "Ei hätää, minä ja kissani voimme auttaa", Emma lupasi iloisesti hymyillen. "Kiitos, mutta eiköhän mennä", tokaisin ja hyppäsimme Emman autoon. Emman isä, joka oli ratissa, tervehti minua ja pisti kaasun pohjaan.
Hän ajoi niin lujaa, että olimme jo hetkessä jälleen Mouruposkella hakeaksemme kissani huoneestani. Matkan aikana olin kuunnellut ämppääni, ja Backstreet Boysit pitivät minulle seuraa. Emma taas rupatteli isänsä kanssa mukavia. Minä en oikein osallistunut keskusteluun, kun en tiennyt, mistä puhuisin Emman kanssa. Olimme työskennelleet yhdessä niin vähän, etten vielä tuntenut häntä. Toivoinkin ystävänpäiväjuhlan tutustuttavan meidät paremmin. Noustessamme ulos autosta piha oli aivan märkä loskasta. Ihanaa, kenkäni menisivät jälleen läpi, ja joutuisin olemaan märillä sukilla koko päivän. Joku muukin taisi inhota märkyyttä äänistä päätellen: "Hyi, en kävele tuossa!" Molli kiljaisi ällötyksissään. "Älä nyt viitsi lissuilla!" Jorma karjaisi ja pomppasi lössöiseen loskaan niin, että lumet roiskuivat. "Minä voin kantaa sinua", lupasin Mollille, joka alkoi pian hymyillä minulle aurinkoisesti. Niin kävelimme läpi lumimössöjen kaikki tyytyväisinä hoitolan ovesta sisään.
Kopautin pari kertaa minun ja kisujeni huonetta, minkä tehtyäni pamautin oven apposen avolleen. Mitteri istui keskellä huoneen lattiaa, ja siitä oli oiva näköetäisyys ovelle. Jo täysikasvuisella kisullani oli kädessä dinolelu. Mitterin katse siirtyi säikähtäneesti meihin päin, ja nopealla refleksillä kisu piilotti tassuissaan olevan lelun selkänsä taa. "Mitäs sinulla siellä on?" kysäisin naureskellen. "Ei mitään", Mitteri vakuutteli minun pudistellessani päätäni. "Moi Mitteri! Kiva lelu, annas, kun lainaan", Jorma, Mitterin ystävä, ehdotti toiveensa mitään häpeilemättä. Mitteri katsoi Jormaa hiukan hämillään ojentaen lelunsa kaverille. "Ole sitten varovainen, ettet riko toisten omaisuutta", Emma luennoi. "Kyllä minä tiedän, mitä teen", Jorma tuhahti. "Hei kukkuu vaan, olen minäkin täällä", Nick totesi hyväntuulisesti, vaikka kokeneena kisuni omistajana huomasin toisen äänessä pettymystä. "Anteeksi Nick. Mitä sinulle kuuluu?" kysäisin yrittäen korjata syrjimisen. "Tällä hetkellä voin mainiosti! Ah, tätä herkkumaitoa! Niin maukasta ja suussa sulavaa", Nick kertoi huokaillen onnellisena. Onneksi hän ei ollut kamalasti loukkaantunut. "Hihii, mutta tiedättekös mitä? Tänään on ystävänpäiväjuhla", ilmoitin. "Miksi ihmeessä tänään sellainen on?" Mitteri kysyi ottaen mukavamman makuuasennon lattialla. "Tänään on ystävänpäiväjuhla", vastasin lyhyesti. Nickin silmät pullistuivat päästä ja kisu nielaisi herkkumaidot vahingossa väärään kurkkuun, mistä syntyi suuri yskäpuuska. Gaku tömisteli huoneeseen ja tuli oikeaoppisesti taputtamaan kevyesti Nickin selkään, jolloin kisu sai herkkumaidot pois henkitorvesta oikeaan paikkaan. "Mikset ole kertonut? En ehdi lähettää ystävänpäiväkortteja enää kenellekään!" Nick huudahti harmistuneena. "Voi anteeksi! Mutta voithan onnitella aina paikan päällä ystävänpäiväjuhlissa", ehdotin, mutta kisu pudisti päätään. "Kortti on paljon kivempi! Ja siitä saa muiston loppu elämäkseen, toisin kuin joistan sanoista, jotka unohtuvat heti seuraavaksi päiväksi..." Nick totesi tylsistyneenä. "Sanot jotain oikein omaperäistä, niin johan jää mieleen", yritin innostaa, mutta parhain idea tuli Mitterin suusta: "Tehdään ystävillemme kiitoslaulu, ja esitetään se juhlassa". "Hei, tuohan on mahti-idea! En olekaan laulanut yleisölle järisyttävän pitkään aikaan", Nick kauhistui. "Laulaisit vain yleisölle, etkä yöllä minun yrittäessä nukkua", Mitteri ehdotti, jolloin kaikki repesivät nauramaan. "Hei, ei se ole hauskaa!" Mitteri yritti estellä, mutta emme pystyneet lopettamaan nauruamme. "Minkä minä sille voin, että juuri silloin saan inspiraation?" Nick totesi. "En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta ehkä meidän kannattaisi lähteä jo juhlatupaan", Gaku jälleen viisaili, ja ihan oikeassa kisu olikin. "Apua, en voi lähteä minnekään tämän näköisenä!" Mitteri kiljaisi. "Älä ole lissu", Nick murahti nolostuneena. "Kaipaa kyllä sinunkin turkkisi harjausta. Emma, viitsitkö auttaa?" Mitteri teki tuttavuutta Emman kanssa, joka alkoi mielellään harjata Mitterin turkkia pyöreällä harjalla. Minä puolestaan kaappasin Nickin sylkkyyni harjaustuokiota varten. "Ettehän te nyt aivan sotkuisina voi lähteä. Harmi, ettemme kylpyyn ehdi, kun alkaa olla aika kiire", totesin. "Mikä helpotus!" kylpyä kammoava Mitteri huokaisi. Naurahdin jälleen, ja pienen harjaustuokion jälkeen olimme valmiita lähtemään kohti juhlatupaa.
Saavuimme juhlatupaan ja katselimme ympärillemme. "Sentään täällä on jo pinkit, ystävänpäivään soveltuvat, seinät, niin meille ei tule niin kamalaa koristelu-urakkaa", Mitteri kertoi haaveilevasti. "Totta! Ajattelin kuitenkin, että kiinnittäisimme seinille näitä punaisia pahvisydämiä, joita askartelin viime viikolla", kerroin kaivellen laukustani sydämiä muille näytille. "Vau, millä ajattelit kiinnittää nuo?" Emma kysäisi. "Isi antoi mukaan vahvoja superliimoja. Liimasin niillä kerran tekokyntenikin, ja kyllä lujaa pysyikin!" hihkuin innoissani. Kaivelin liimaa hetken aikaa, mutta jostain syystä se ei osunut sormiini. "No", huokaisin ja istahdin maahan kumoten laukun sisällön lattialle. Laukusta vieri lattialle kaikkea mahdollista paitsi etsimääni liimaa. "En varmasti unohtanut sitä!" murahdin. "Onhan sekin mahdollista", Nick virnuili mielessä. "Niin kai sitten... mutta millä me nyt nämä kiinnitämme?" kysäisin harmistuneena. "Minä löysin teippirullan tuolta kirjahyllystä! Mitähän se siellä teki?" Jorma tuumaili kipitellen luokseni. "En tiedä, mutta tupsahti kuin sopivasti! Kiitos Jorma", sanoin iloisena ja silittelin Jorman päätä. "Koristeita on aika vähän", Nick harmisteli. "Pöh, leikkelin näitä kuule hyvän aikaa! Sormet olivat sen jälkeen sairaat ja kipeät, vielä rasittuneemmat kuin yo-kirjoituksen jälkeen", ärähdin hiukan ärjynä. "Älä nyt suutu! Ajattelin vain, että minä ja Gaku voisimme käydä etsimässä ullakolta lisää koristeita", Nick kertoi ja Gaku nyökkäsi. "Se olisi kyllä mukavaa. Antti", sopersin nolona omaa kieltäni. Hetkessä Nick ja Gaku hävisivät, ja me muut jäimme teippailemaan sydämiäni. "Nää sydämet ei pysy. Ne tippuu jo nyt, vaikka teippasin ne pari sekuntia sitten", Emma harmisteli. "Laita lisää teippiä. Kyllä ne pysyvät", neuvoin, ja samaan aikaan omakin teippaukseni lennähti lattialle. "Tässä on jo ainakin kilo teippiä", Emma ilmoitti. "Pitikin minun unohtaa se liima", pottuilin itsekseni. Samassa Nick ja Gaku juoksivat luoksemme ison pahvilaatikon kanssa. "Katso, löysimme viime vuoden ystävänpäiväkoristeita! Ja ne ovat vieläpä ehjiä", Nick hurrasi, ja Mitteri pamahti sillä sekunnilla ihailemaan muistoarvokkaita esineitä. "Oi niitä aikoja! Minut ja Mirre valittiin päivän kuninkaaksi ja kuningattareksi!" Mitteri huudahti ja katosi haavemaailmaansa. "Näytähän", minäkin kiinnostuin. Laatikossa oli kimaltelevia punaisia sydännauhoja, sydäntyynyjä ja kaikkea uskomattoman upeaa. "Vau, kiitos kissat! Menkäähän ripustamaan ne sopiviin paikkoihin. Vieraat alkavat tulla kohta, ja meidän pitää vielä hankkia ruokaakin tarjolle", tuumailin. "Minä haen ne. Tule apuun Molli", Emma ilmoitti ja kaksikko katosi huoneesta niin nopeasti, etten edes kiittää ehtinyt. Sali alkoi näyttää jo aika hyvältä lukuunottamatta pydonneita pahvisydämiä, joita sai koko ajan olla kiinnittämässä takaisin. Juoksin nurkasta nurkkaan, ja sain päivän liikunta-annoksen. "Otetaanko vain kaikki irti. Tästä ei tule mitään", Nick huokaisi. Kisuparka oli sotkeentunut teippiin yrittäessään auttaa minua. "Ei! Kyllä ne asettuvat", vakuutin. "Et kyllä itsekään usko tuohon", Mitteri koristeluhommista karjaisi. "Koristakoot sitten vaikka lattiaa. Minä en halua, että hyvä työni menee hukkaan", päätin. Samassa Emma ja Molli saapuivat ruokajuomien kanssa. Lähdimme kaikki vielä hakemaan ruoka-annokset, ja pian juhlat olivat valmiit alkaviksi.
Seisoskelin juhlasalin oven juurella ja odottelimme Emman kanssa ensimmäistä paria köytettäväksi. Emma oli luvannut auttaa minua siinäkin, kun Crille oli ollut viime aikoina kiireinen, eikä hän ennättänyt hoitaa Mourun asioita. Minä ja Emma seisoimme vielä toistaiseksi erillämme, sillä ajattelin muiden parien yhteenliittämisen sillä tavalla helpommaksi. Jorma ja Molli istuskelivat Emman lähettyvillä, ja he keskustelivat mukavia. Jorma elehti tassuillaan niin mielenkiintoisen näköisenä, että minun olisi ihan tehnyt mieli liittyä kaksikon seuraksi. Olin kuitenkin varma, että heti kun olisin päässyt sinne asti, olisi ensimmäinen pari saapunut, joten tyydyin nököttelemään paikallani. Nick puolestaan oli kadonnut jonnekin, ja epäilin vahvasti kisun olleen livahtanut jälleen Pian luokse, kuten hänellä oli tapana tehdä. Mitteri ja Gaku seisoivat molemmat eri puolilla juhlatilaa, ja ihmettelin suuresti, miksei Mitteri mennyt juttelemaan vieraalle kissalle. "Mitteri, Gaku näyttää yksinäiseltä. Menisit pitämään seuraa hänelle", kehotin. "Tä? Miksi? Tuollaisen vauvan luokse?" Mitteri karjaisi. "Ystävyys ei katso ikää. Mene nyt", ärähdin itsekin ja pukkasin Mitterin matkaan. Kisu mulkaisi minua, mutta suostui kuitenkin menemään pienemmän kisun juttusille. Hetken päästä heillä alkoi keskustelu luistaa, ja minä pystyin olemaan tyytyväinen pieneen pakotukseen. Samassa käänsin päätäni ja huomasin Tiksun ja DJ:n seisovan vieressäni. "Hyvää ystävänpäivää", Tiksu karjaisi niin lujaa, että ihan tärähdin säikähdyksestä. Tiksu katsoi minua ensin hiukan kummissaan, minkä jälkeen hän revähti nauruun. "Ei ollut tarkoitus säikyttää", hän kertoi minun myöntäillessäni samaa. "Joo, ymmärrän. En vain yhtään arvannut, että toimisit noin. Joka tapauksessa, liitetäänpä teidät yhteen!" innostuin ja nappasin köydenpalasen pieneltä tarvikepöydältäni. "Hih, kuulostaa pelottavalta", DJ naurahti. "Teenpä oikein monta umpisolmua, niin ei ainakaan irtoa", vannoin kumartuessani sitomaan kaksikkoa. "Paitsi jos minä puren köyden rikki", Nipsu uhosi tullessaan esiin DJ:n takaa. "Älä tee mielellään sitä. Ehkä sitten, kun juhlat ovat lopussa. Näitä solmuja nimittäin ei saa enää irti", naureskelin. "Toivottavasti Nipsun hampaat pystyvät tähän. Muuten jäämme ikuisesti köytetyiksi", DJ kauhisteli leikillään. Lopulta sain heidät valmiiksi, ja kaksikko lähti kissoineen hoipertelemaan jonnekin. Hihittelin hiljaa heidän hullunkuriselle menolleen, kunnes kuulin Emman rykäisevän. Toinen pari oli nimittäin saapunut. "Terve simssiliini", Raandom hihkaisi. "Hei! Eiköhän köytetä sinut ja Mariina!!!", totesin. "Saanko auttaa?" Pinda kysyi minulta pehmeällä äänellä. "Jos kovasti haluat", vastasin ja ojensin kisulle köyden toisen pään, ja hetkessä pikkuinen Pinda oli juossut lenkin Raandomin ja Mariina!!!:n ympäri. Niin se projekti olikin sitomista vaille valmis. "Kiitos, oletpa ystävällinen. Iloista ystävänpäivää teille kaikille", toivottelin. "Kiitos, samaa sinulle", Mariina!!! sanoi, ja yhdessä hän Raandomin kanssa suunnisti Tiksun ja DJ:n luo. Kun kaikki parit olivat saapuneet, poistuin minä puolestani paikalta, sillä Nick oli ollut poissa jo melkoisen pitkän aikaa.
Kävelin ripeään tahtiin kohti Anytimen, Pian ja Hunajatassun huonetta. Voisin lyödä vaikka kaikista omistamistani penneistä vetoa, että pikku kisulini löytyisi sieltä. Lopulta saavuin oikean oven kohdalle ja kolkutin. Anytime avasi oven. "Hei. Eikö sinun pitäisi olla ystävänpäiväjuhlissa?" Anytime kysäisi. "Pitäisi, mutta eräs karkurikissa on kadonnut, ja epäilen, että hän on täällä", vihjailin. "Öh, mitä tarkoitat? Heh", Anytime vain sanoi, kun minä kurtistin kulmiani. "Eikö Nick muka ole täällä? Voi minua! Missähän Nick-kulta on? Mitä minä nyt teen?" kiljuin ja olin jo lähtemässä juoksemaan etsiäkseni Nickin, kunnes Anytime tarttui minun käteeni ja kehotti minua pysymään aloillani. "Nick on kyllä minun luonani. Tule vaikka itse katsomaan", Anytime sanoi pahoittelevalla äänensävyllä ja avasi huoneensa oven kunnolla, jotta mahduin sisään. Ensimmäisenä katseeni kiinnittyi teepöydän ääressä istuvaan Hunajatassuun, joka hörppi vaaleanpunaista drinkkiä, jonka hän oli saanut viime ystävänpäivätapahtumasta. Onneksi Mouruposken ruoat säilyvät vaikka ikuisesti syömäkelpoisina. Käänsin katsettani hiukan sivuun, ja onnekseni huomasin Nickin ja Pian köllöttelemässä sängyllä. "Anytime! Sinä lupasit, ettet kerro, että olen täällä", Nick kivahti huomattuaan minut. "Niin, mutta en voinut antaa simssiliinin seota lisää", Anytime totesi. "Olenko minä muka seonnut? Se ja sama, Nick sinun tulee ymmärtää, ettet saa livahtaa omiin puuhiisi kesken tapahtumien! Turhaan järjestän niitä, jos kissat luikkivat tiehensä", luennoin. "Kyllä minä olisinkin siellä, mutta Pia ei osallistunut, ja haluan viettää ystävänpäivää hänen kanssaan", Nick ilmoitti. "Sinun opittava elämään ilman Piaakin!" totesin. "Siitä voi tulla vähän vaikeaa", Pia hekotteli. Sitten kisut katsoivat toisiaan, ja huomasin Anytimenkin hirnuilevan. "Mitä? Onko minulta jätetty jokin asia kertomatta?" kauhistelin. "Kerro sinä Nick", Pia ehdotti. "Hyvä on. Me menemme naimisiin kesällä", Nick kertoi. Ilmeeni muuttui ihmettelemästä onneen. "Oikeastiko? Mahtavaa!" hihkaisin. "Niin, ja menemme Egyptiin häämatkalle", Pia ilmoitti tyytyväisenä. "Ja sitten hankimme pentuja", Nick sanoi varmasti. "Onpa teillä suunnitelmia! Miksette ole kertoneet minulle mitään?" ihmettelin. "Miksiköhän? Ei sinulla ole aikaa enää ikinä", Nick tuhahti loukkaantuneena. "Ja tästäkin on puhuttu jo. Minulla on koulu ja yp-työt, eikä kaikki onnistu niin vain käden käänteessä", huokaisin. Tunnelma muuttui iloisesta vaikeaksi, eikä kukaan sanonut enää mitään. "No, ainakin minä menen. Jää sinä tänne Pian kanssa, jos et kerran halua viettää aikaasi huonon hoitajasi kanssa kerrankin, kun hän ehtisi olla sinun kanssasi", karjaisin ja lähdin pois.
En ollut ehtinyt pitkälle, kun Nick pinkaisi perääni. "Anteeksi simssiliini! En minä halua olla sinulle paha. Tiedän kyllä, ettei sinulla ole helppoa tasapainotella hyvän hoitajan ja yp:n roolissa", Nick totesi. Katsoin häntä ihmeissäni. "Luin psykologian kirjaasi, ja keksin uusia nimityksiä", Nick ilmoitti. Nappasin kisun syliini ja halasin häntä. "Sinä sitten olet mukava kissa! Aina niin hyväsydäminen. Anteeksi, etten ehdi olla kanssasi enempää. Olen kyllä jo aloittanut häätarinaasi, mutta siinäkin on niin iso työ", selittelin. "Kiitos. Minusta on ihanaa, että yrität", Nick sanoi, ja sydämeni meinasi pehmetä täysin. Nickin kaltaisen kissan moni haluaisi, ja minusta oli kunnia, että juuri minä olin hänet saanut. "Eiköhän mennä juhlimaan", tokaisin ja Nick nyökkäsi. Niin saavuimme juhlasaliin takaisin.
Emma olikin jo odottelemassa meitä hermostuneen näköisenä. Minua vähän harmitti, kun tämä päivä oli mennyt kaikenlaisessa säädössä, eikä minulla ollut yhtään aikaa tutustua pariini, vaikka sehän tämän juhlan tarkoitus oli alun perin ollutkin. Mutta nyt päätin tehdä parannuksen! Laskin Nickin maahan ja nappasin viimeisen köyden pätkän käteeni, joka oli minua ja Emmaa varten. Emma asettui viereeni, ja yritin kumartua alemmas saadakseni jalkamme solmittua yhteen, mutta siitä ei tullut mitään, sillä olen älyttömän surkea eteentaivutuksessa, ja käteni roikkuivat juuri ja juuri polviemme kohdalla, mistä olisi vielä matkaa nilkkoihin, johon naru pitäisi solmia. "Kisut, voitteko vähän auttaa?" kysyin kumarreltuani selkäni kipeäksi. "En osaa tehdä solmuja", Molli harmitteli, ja muutkin kissat totesivat solmun tekemisen vaikeaksi, sillä eihän heillä ollut samanlaista sorminäppäryyttä kuin meillä ihmisillä. Onneksi paikalle saapuivat kuin tilauksesta Diz ja Mantsu kissojensa kanssa. "Tultiin katsomaan, onko kaikki kunnossa, kun ette tulleet tuonne muiden juhlijoiden joukkoon", Punkku kertoi. "Hyvä juttu, emme nimittäin saa solmittua jalkojamme yhteen, voisitteko auttaa?" kysyin selitettyäni tilanteen. "Toki me voidaan auttaa!" Mantsu huudahti ja nappasi saman tien köyden pätkän kädestäni. "Au, ei noin kireälle!" Emma voihki Mantsun ja Dizin kiristäessä köyden tiukalle. "Sori, höllennetään vähän", Diz lupasi. Aivan yllättäen minua alkoi horjuttaa, ja samassa lähdin jo kaatumaan uhkaavan näköisesti Diziä ja Mantsua päin kiskaisten samalla Emmankin mukaani. Mantsu ja Diz eivät ennättäneet väistää, ja hetkessä minä ja Emma olimme rojahtaneet heidän päälleen. "Auauau, simssi, pois käteni päältä!" Mantsu vaikeroi, ja yritin parhaani mukaan kierähtää syrjään. Kuulin ympäriltäni naurua, ja tajusin kissojemme naureskelevan vieressämme. "Hyvähän teidän on, kun teitä ei ole sidottu kiinni toisiinne", Diz murahti, jolloin suurin osa kissoista hiljeni, mutta osa jäi vielä hihittelemään. "Tarvitaanko täällä vähän apua?" Kuulin yllätten Aijcan äänen yläpuoleltani. "Juuri sopiva ajoitus", Emma riemastui tarttuen Aijcan ojentamaan käteen, ja pian seisoimme kaikki kissoja lukuun ottamatta jälleen kahdella jalalla.
Aluksi minulla ja Emmalla kesti aikaa oppia kävelemään kiinni toisissamme, sillä se oli paljon vaikeampaa kuin voisi luulla! Olimme monta kertaa lentää uudelleen nenällemme, mutta ihmeekseni pääsimme lopulta muiden juhlijoiden luokse keskelle juhlasalia. "simssiliini, koska syödään?" Mitteri tiedusteli puskien kiivaasti jalkaani. "Odota nyt hetkinen, leikitään ensin jotain", infosin Mitterille, minkä jälkeen taputin käsiäni pari kertaa yhteen saadakseni kaikkien huomion. "Tervetuloa viettämään ystävänpäiväjuhlaa! Hauskaa, että olette päässet tulemaan paikalle. Nyt voisimme aluksi leikkiä jotakin yhteisleikkejä", yritin kailottaa taustalla soivan musiikin läpi. Ensimmäisenä meillä oli limboamiskilpailu. DJ & Tiksu ja Mariina!!! & Raandom pitivät limbonarua ensimmäisenä paikoillaan meidän muiden asettuessa jonoon. "Ensin hoitajapari, ja sen jälkeen narua lasketaan alemmas heidän kissojaan varten. Kuka haluaa aloittaa?" tiedustelin, mutta ketkään eivät vaikuttaneet halukkailta hommaan. "Noh, me varmaan mennään sitten ekana.." mutisin hiljaa. Jotenkin tuntui, ettei väki viihtynyt, mutta en antanut sen pilata omaa iltaani. Minun ja Emman astellessa narun kohdalle muistin, etten ollut limbonnut sitten ala-asteen jälkeen! Minua hiukan kauhistutti ajatus mennä limbonarun alta, mutta jaksoin toivoa parasta. "Mennään sen ali nyt", kerroin, ja niin minä sekä Emma pujahdimme narun alta aika siististi ja sujuvasti. DJ ja Mariina!!! narunpitäjinä laskivat rimaa alemmas, ja seuraavaksi oli minun ja Emman kissojemme vuoro. Nick ja Gaku pujahtivat narun alta nopeasti saaden täydellisen suorituksen. Myös Molli pääsi hyvin, vain hiukan hitaammin kuin toiset. "Mennään, Mitteri", Jorma kannusti kaveriaan ja limbosi narun alta hänkin lähes virheettömästi. Mitteri katsahti naruun hiukan epäileväisenä. "Hyvin se menee, hyvä iskä!" Nick kannusti reippaana. "Hmm... Ei kyllä ole minun onnenpäiväni", Mitteri huokaisi ja asettui lähtövalmiuteen. Mitteri kumartui yrittäen saada suuren mahansa kaarevaksi, mutta ikävä kyllä Mitteri ei mahtanut mahalleen mitään. Masu painoi selkää niin kovasti, että lopulta kisu kaatui selälleen kiskaisten samalla narunkin mukanaan. "Oletko kunnossa?" Soa kysyi huolestuneena. "No olen, tyhmä peli", Mitteri tiuskaisi tallustellen vihaisena sivupenkille odottamaan muidenkin kissojen ja hoitajien mokaamisia. "Kukahan menisi seuraavana?" kyselin ja toivoin, että tällä kertaa olisi joku vapaaehtoinen, etten joutuisi määräämään. "Me mennään, jos joku pitää tätä narua", Mariina!!! hihkaisi Raandomin katsellessa pariaan hiukan epäileväisenä. "Me pidämme", Molli huudahti kiskaisten Nickin mukaansa. "Tekö? Olette liian lyhyitä", Nemo viisasteli. "Lyhyys ei meitä estä!" Molli ilmoitti ja pomppasi Nickin hartioille. "Nyt olemme valmiita", Nick hihkaisi hiukan huolestuneen oloisesti. Mitä jos Molli vahingossa tipahtaisikin hänen hartioiltaan? Niin Mariina!!! ja Raandom asettuivat limbousvalmiuteen kissat takanaan seisoskellen.
"Ja voittajajoukkue on Diz ja Mantsu sekä heidän kissansa Punkku, Vili, Pipsa ja Nepsu!" julistin kilpailun päätyttyä. "Mouruposki tarjoaa teille palkinnoksi tikkarit!" Nick huudahti alkaen jakaa tikkunekkuja kissojen tassuihin. "Jee. Tykkään tikkareista", Pipsa huudahti onnellisena. "Älkäähän kuitenkaan ihan heti syökö niitä. Nyt mennään viettämään aikaa ystäväpäiväpäivällisen luona", ilmoitin ojennellen kättäni notkuvaa herkkupöytää päin. "Jes! Vihdoin, kärsin nälästä jo turhan pitkään", Mitteri huudahti vieläkin onnekkaamapana kuin Pipsa saadessaan tikkarin. Mitteri juoksi äkkiä kaikkien ohitse saadakseen ensimmäisenä ruokaa. Naureskelin Mitterille ja asetuimme Emman kanssa jonottamaan Dizin ja Mantsun kanssa. "Kiva tuo limboamiskisa, kun voitimme!" Pipsa hehkutti tikkariaan heilutellen. "Mukavaa, että viihdytte", totesin. "Mitä ohjelmaa meillä on ruokailun jälkeen?" Mantsu avasi suunsa. "Se olkoon vielä salaisuus", pimitin tiedon ilkeästi. Diz hymähti ärtyneenä. Hänkin olisi ilmeisesti halunnut tietää seuraavan ohjelmanumeron. Siinä rupatellessa jono kulki nopeasti, mitä nyt jollain parilla oli välillä liikkumisvaikeuksia. Jalkanaruihin oikeastaan tottui aika nopeasti, ja olimme Emman kanssa oppineet pari loistokikkaa. Kauhoin tarjottimelle vähän kaikkea, mitä käteen vain sattui osumaan, sillä ruoanottopöydällä oli kova kuhina ja taistelu parhaista paloista. "Ainakin tarjoiluissa onnistuimme", Mitteri iloitsi. "Ota noita kalanaksuja!" Nick aneli. "Sinullahan on naksuja kotonakin", naurahdin. "Mutta minä niin pidän naksuista, enkä raaski koskaan syödä niitä, koska muuten ne loppuisivat. Mutta täällä saa kaiken hoitolan piikkiin!" Nick huomautti, enkä pystynyt olemaan vakavana. Hihittelin Nickin toteamukselle napatessani naksupussia. "Minäkin haluan päättää. Haluan tämän", Mitteri huudahti pompaten pöydälle ja napaten ruusutäytekakun hyppysiinsä. "Mitteri, emme me voi koko kakkua ottaa", huomautin. "Miksemme voi? Sinä olet pomo, ja sinä saat päättää meille kaikista parhaimmat jutut!" Mitteri arveli. "Minä haluan olla tasa-arvoinen pomo. Jos haluat kakkua, saat leikata siitä palan", ilmoitin. Mitteri näytti minulle nyrpeää naamaa. Samassa hän nappasi kakkutarjottimen, katsoi minua vielä kerran viekkaana ja pomppasi pöydältä viedäkseen kakun turvaan. "Mitteri, ei! Et saa syödä sitä kokonaan", huudahdin ja olin pinkaisemassa Mitterin perään, kunnes tajusin Emman olevan minussa kiinni. Mitteri katsoi taakseen meitä ja pöräytteli kieltään pilkatakseen kiinniottoyritystäni. Huomaamatta lattialla oli kuitenkin sydäntyyny, ja Mitteri kompastui siihen, koska oli kiinnittänyt liikaa huomiota meihin. Kakku lennähti kaarevasti ilmassa, ja lopulta se lensi Tiksun naamalle. "Mitteri! Katso, mitä sinä sinä teit!" torun päästen vihdoinkin liikkeelle Emman kanssa. Mitteri näyttikin pahoittuneelta. "Nyt kukaan ei saa kakkua", Mitteri totesi surullisesti. En voinut uskoa korviani. Mitteri oli aiheuttanut kauhean sotkun, ja nyt hän oli huolissaan, ettei saisikaan kakkua. "Kakku on vielä aivan saatavilla. Et vain ole tarpeeksi luova", Nepsu kikatti. "Minäkö muka en luova?" Mitteri ärähti. "Istahda Tiksu alas, niin minä ja muut kissat nuolemme naamasi puhtaaksi", Nepsu kertoi ideansa. Ja hetkessä iso lauma kissoja rynnisti Tiksun kimppuun. "Hih, kutittaa!" Tiksu karjaisi monien kielten lipoessa hänen naamansa ympäristöä. Hymy nousi minunkin kasvoilleni. Ilmeisesti Tiksu ei ollut ainakaan kauhean pahasti harmistunut, ja olisihan se aika metkaa olla ison kissalauman suosiossa.
Kun vihdoin ja viimein kaikki olivat saaneet ruokailunsa onnistuneesti lopetettua, minun oli aika esitellä ystävänpäiväjuhlien viimeinen vaihe. "Kissat ja hoitajat, saanko pyytää huomiotanne tänne päin?" huusin puheiden lävitse. Kaikki katsahtivat minuun päin. "Kiitos. Seuraavaksi meillä on ohjelmassa estejuoksu!" kerroin ja kiskaisin narusta, jolloin verhon takana ollut esterata paljastui kaikille. "Hoitajaparit kissoineen suorittavat esteet mahdollisimman nopeasti. Kissat voivat parhaansa mukaan auttaa yhteenkiinnitettyjä hoitajia", selostin. "Kivaa!" Aijca huudahti piristäen hämmentyneitä kasvoja. "Asetutaan kaikki lähtöviivalle", osoitin maalarin teipillä vedettyä "viivaa". "Menkää aina yhden esterivin eteen, että kaikilla on oma", Nick jälleen auttoi minua ylläpitopuuhissa. "Hei, meidän viiva on hitusen taaempana kuin teillä siellä toisessä päässä!" Nepsu karjaisi. "Anteeksi. Yrittäkää kestää mokani!" huusin takaisin. Joskus tuntui, että kaikesta vaivannäöstäni huolematta sain vain kuraa niskaan, mutta siihen täytyi sopeutua. "Ovatko kaikki valmiita?" huusin hetken päästä. "Joo", kuului muutama vaimea huudahdus. "No, aloittakaamme kisa", ehdotin, ja kaikki pinkaisivat parhaansa mukaan kohti ensimmäistä estettä. DJ ja Tiksu kuitenkin kompastuivat toistensa jalkoihin, ja he mätkähtivät lattialle. "Ylös, ylös! Me häviämme!" Nipsu hätäili yrittäen saada Tiksua liikkeelle kiskoen tämän hihasta. Muut joukkueet ennättivät jo ensimmäiselle esteelle, jossa oli kaksi tuolia, joiden yli piti kiivetä. "Minä en pääse kiipeämään tuolin päälle!" pieni Pinda itki Raandomin ja Mariina!!!:n ryhmässä jäätyään kaikkien muiden jälkeen. "Minä autan sinua", Panu, Pindan kaksoisveli lupasi ojennellen tassuaan. Huonoksi onneksi Panukin mätkähti toiselle puolelle Pindan painon voimasta. "Soa, mene auttamaan heitä", Raandom käskytti. Soa pinkaisi tuolin toiselle puolelle ja nosti pikkuiset ylös. Sillä välin muut joukkueet kiisivät kohti seuraavaa estettä - vesivatia. Kisuli ja Aijca jatkoivat matkaansa niin, että ihan vesi roiskui ympäri lattiaa. "Hyvä, hyvä!" Joika huusi seuraten hoitajaansa. Meillä puolestaan oli suuret ongelmat. "Mitteri, se on vain astiallinen vettä", huomautin. "Et sinä siihen huku. Olet selvinnyt kylvyistäkin, joten selviät tästäkin", Nick yritti kannustaa, mutta Mitteri murjotti astian toisella puolella. "Sinä et kuole siihen, ylittäminen tekee sinusta vahvemman", Molli rohkaisi. "Tämä on typerä päivä ja kamala kisa", Mitteri sanoi ihan vakavissaan. Silloin minulla pimahti. Ärsytti, kun hän oli ollut koko päivän negatiivisena ja lolloillut minun järjestämiäni juttuja. Vihaisena kurkotin vadin toiselle puolelle ja nappasin Mitterin käsiini. "Itsepähän tätä kerjäsit", tuhahdin ja tiputin kisun vesiastiaan. Mitteri pärski vedessä, kunnes hän lopulta sai reunasta kiinni ja kömpi vadista ylös. "Minä...vihaan sinua! Ja saat tuntea sen luissasi!!" Mitteri kivahti tarraten vesiastiasta. Samassa kisu viskoi hulluilla kiukun voimilla koko astian minua kohti. Seurauksena oli minä ja Emma hämmentyneet ilmeet kasvoillamme ja vaatteet vettä valuvina. Olin niin ihmeissäni, etten osannut edes valittaa. Ehkä tämä oli oikeudenmukainen toimenpide minun kannaltani, mutta Emma sai kokea perheriitamme. "Anteeksi", sanoin hiljaa vierustoverillemme. "Ei se mitään. Tämä on ihan hauskaa", Emma naurahti pienesti. "Hei, tässä menee liikaa aikaa! Katsokaa!" Gaku karjaisi osoittaen jäljessä olevien DJ:n & Tiksun sekä Mariina!!!:n & Raandomin ohitusjuoksua. "Mitä me tässä odotamme! Viimeisiähän emme ole! Nyt kisa kunnolla loppuun!" Jorma karjaisi, ja uskon kaikkien ryhmäläistemme olevan samaa mieltä, sillä meistä jokainen lähti rajuun juoksuun saavuttaaksemme muut. Viimeinen tehtävä oli ryömiä pöydän alta, ja sen jälkeen joukkueet saisivat tarpoa maaliin. "Sinä et kyllä tee tätä oikein, emme etene!" Mantsu huomautti. "Itse hidastelet!" Diz huusi takaisin. "Minulla on suunnitelma, auttakaa kissat!" Punkku kuiski kisuille, ja yhteistuumin Punkku, Vili, Pipsa ja Nepsu alkoivat pureskella Mantsun ja Dizin yhteenkiinnittävää köyttä poikki. "Mitä te teette?" Diz kummasteli. "Purimme köydet. Juoskaa maaliin, me voitamme!" Nepsu kimitti. Mantsu ja Diz ymmärsivät tilaisuutensa tulleen, ja joukkue pinkaisi maaliin. "Tänään on voittopäivä! Olisko lisää tikkareita?" Pipsa tuuletti. "Hei, tuota ei laskettu, te huijasitte!" Tiksu karjaisi. "Minustakaan tätä ei voi laskea, sillä idea oli, että parit ovat köytettyjä toisiinsa", huusin kantani. Samassa maaliin pinkaisivat DJ ja Tiksu kissoineen täysin rehellisin keinoin. Me muut joukkueet saavuimme maaliin omaa tahtiamme. "Ikävä kyllä minun täytyy hylätä teidät Mantsu ja Diz, sillä huijasitte", totesin harmillisena. "Eikö me saada tikkareita?" Nepsu kysyi masentuneena. "Tehän saitte jo", Aijca muistutti. "Niinpä muuten! Ei käynyt mielessä", Punkku hihitteli. "Joten nyt on reilua antaa tikkarit Nipsulle, Pörrelle, Pepsille ja Myylle", julistin. "Jee! Rehellinen peli kannattaa", Pörre huudahti vanhana ja viisaana. "Tähän päätämme ystävänpäiväjuhlan! Kiitos kaikille osallistujille", huusin hilpeänä. "Me voimme auttaa köysien irrottamisessa, kun olemme vapaita", Diz ja Mantsu lupasivat, eikä meillä muilla ollut mitään asiaa vastaan.
Muiden lähdettyä minun ja kissojeni piti jäädä juhlatupaan korjaamaan kaikki koristeet ja sotkut pois. Sydänkoristeeni lensivät roskikseen, ja Nick pakkaili jälleen säilytettävät tavarat laatikkoihin, jotka vietäisiin ullakolle. Minä olin juuri luuttuamassa Mitterin aiheuttamia vesisotkuja, kunnes kuulin rykäisyn takaani. Käännyin katsomaan, ja huomasin surullisen näköisen Mitterin. "Minä olen pahoillani, että pottuilin niin paljon. Ihan kiva päivä tämä oli, vaikka minulla olikin epäonnea matkassa", Mitteri sanoi hiljaa tuijottaen lattiaa. Hymy nousi kasvoilleni, ja nostin Mitterin syliini halittavaksi. "On minussakin vikaa. En olisi saanut huutaa sinulle niin pahasti. Olen pahoillani", kerroin. "Kyllä minä sanasodan kestän, mutta vesi on ylittämätön este", Mitteri huokaisi. "Tiedän, ja olet rohkea kissa", sanoin tosissani. Mitteri katsoi minua hymyillen, mutta Nickin huudahdus keskeytti keskustelumme: "Täällä on vielä kakkua lattialla. Tuletko nuolemaan sen kanssani?" Mitteriä ei tarvinnut kahdesti kehottaa, vaan hän pomppasi sylistäni kiireisesti lipomaan lattiaa. Jäin katselemaan kissojani. Voi, kuinka onnellinen olin, kun sain viettää heidän kanssaan aikaa.
Mitterin mielipide päivästä: "Jopas oli päivä! Harmitti, kun leikeissä oli otettu mukaan minun heikkouteni: vesikammo ja lihavuus. Oli kyllä kivaa nähdä vanhoja ystäviä, esimerkiksi Jormaa, ja oli mukavaa päästä tutustumaan Emman muihinkin kissoihin, vaikka aluksi siinäkin jarruttelin. Tuli taas aika rajusti riideltyä simssiliinin kanssa, mutta onneksi sovimme!"
Nickin mielipide päivästä: "Ihan mukava päivä, vaikken tällä kertaa saanutkaan sitä viettää Pian kanssa. Oli mukavaa olla tapahtumassa, jossa näki uusiakin naamoja (<- .-D). Harmi, ettei meidän joukkueemme voittaneet kumpiakaan kisoista, olisin halunnut tikkarin! Tosin, kyllähän sitä ruokaa huoneessakin riittää! Jos vain raaskii syödä. Ah, naksutarjoilut olivat juhlien kohokohta!"
Kommentit
Lähetä kommentti