Vapun juhlintaa

Vappu alkoi varsin häseltävissa merkeissä simssiliinin ja tämän kissojen huoneessa. "Missä minun pelipaitani on?" Tulpe vinkui ja nyki hoitajaansa housunlahkeesta. "Jätin paitamme tuohon pöydälle", simssiliini muistutti ja viittasi kohti työpöytäänsä, joka oli kuitenkin tyhjä. "Ehem, minä itse asiassa siirsin ne pois. Tarvitsin pöytätilaa kirjoittaessani laulujeni sanoja ylös", Quz selitti. "Okei, no minne sitten panit ne paidat?" simssiliini huokaisi. Hänellä olisi muutakin tekemistä kuin metsästää kadonneita pelipaitoja. Onneksi Odessa ja Noora olivat lupautuneet vapaaehtoisiksi järjestämään illaksi vappujuhlat, joten simssiliini saattoi keskittyä Mouruposken ja Taivaankehrän väliseen jalkapallo-otteluun - mitä varten ne pelipaidat olisi tosiaan hyvä löytää! simssiliini katsahti keltaraidallista kissaansa, joka näytti vähän vaikealta. "Tuota... en voinut antaa inspiraationi kadota, joten huitaisin kaikki pöydällä olleet tavarat lattialle päästäkseni kirjoittamaan mahdollisimman nopeasti", Quz tunnusti. "Sanonpahan vaan ettei ollut erityisen mukavaa herätä nokosilta kun selkään satoi kaikenlaista pikkusälää", Stiina tokaisi työpöydän viereen asetetulta pediltään. "No ei varmasti, olehan jatkossa vähän huolellisempi Quz. Mutta tämä ei vieläkään selvittänyt kadonneiden paitojen tapausta, sillä niitä ei näy missään", simssiliini mutisi. Hän oli polvistunut lattialle kontilleen ja tähyili työpöydän alle, josko paidat olivat sujahtaneet sinne. "Etsittekö te niitä vaaleanpunaisia paitoja, joissa on M-kirjain?" Stiina uteli. "Uskaltaisin väittää että puhumme samoista paidoista", Tulpe virnisti. "Ruu keräsi äsken lattialle lojumaan jäänyttä likapyykkiä. Hän varmaan otti paidat mukaansa pestäkseen ne", Stiina arveli. "Voi ei, jos Ruu on laittanut ne pesukoneeseen paidat eivät taatusti ehdi kuivua ennen ottelun alkua!" simssiliini hätääntyi ja säntäsi heti kohti pesutiloja. Tietenkin simssiliini saapui paikalle liian myöhään, ja pyykinpesukone pyöritteli pyykkejä jo täyttä vauhtia. "Eiii!" simssiliini karjaisi ja syöksyi keskeyttämään pesuohjelman. Pian hän piteli käsissään kahta litimärkää paitaa. "Toivotaan että ne ehtivät vähän kuivahtaa jos puristelen ylimääräiset vedet pois", simssiliini sanoi. Tulpella oli kuitenkin toisenlainen suunnitelma. Hän säntäsi penkomaan tavaroitaan, ja palasi turkinkuivaajan kanssa. "Tämä nopeuttaa kuivumista", Tulpe hihkaisi. "Ei Tulpe, odota!" simssiliini huusi, mutta liian myöhään. Tulpen käynnistäessä laitteen vehje imaisi paidanhelman sisäänsä. "Apua, mitä tapahtuu?" Tulpe hätääntyi simssiliinin napatessa paitaa ahmivan laitteen itselleen. "Tämä oli kyllä alun perin turkinkuivauskone, mutta isoisoisäsi Nick peukaloi keksijyysinnostuksissaan laitetta, jolloin siitä tulikin turkinkiharrin", simssiliini selitti ja yritti kiskoa koneeseen juuttuneen paidan pois. Äänekäs räks-repeytymisääni ei enteillyt hyvää - paitaan tuli iso reikä. "Onneksi se oli sinun paitasi", Tulpe hihitteli simssiliinin tuijottaessa näkyä järkyttyneenä. "Sinun olisi kannattanut teettää muutama ylimääräinen paita varalle", Ruu järkeili. "Eikä, halusin säästää kuluissa", simssiliini puolusteli. "Ei huolta, minulla on tähän ratkaisu", Quz ilmoitti. simssiliini epäröi hieman ojentaessaan paidan kissalle, sillä tällä oli tassuissaan sakset. Quz keksi lyhentää paidan helmaa sen verran, että revennyt kohta ei enää kiusannut. "Ugh, napapaidat eivät oikein pue minua", simssiliini irvisteli katsellessaan kuvajaistaan peilistä. Vaikka hän oli muuten varsin hoikka pullotti juuri paidan paljastama maha ärsyttävästi. "Vedät vaan vatsan sisään niin ei kukaan tajua", Quz vakuutteli. "Okei joukkio, seuraava määränpäämme on koulun liikuntakenttä", Tulpe kailotti innoissaan. Hän ei malttanut odottaa jalkapallomatsin alkua. Pennun vanhemmat olivat luvanneet tulla seuraamaan tyttärensä peliä, ja myös Stiina nousi ylös makuualustaltaan aikeenaan lähteä, mutta kaiken paitahälinän keskellä omassa nurkkauksessaan istuskellut Untuva ei tehnyt elettäkään noustakseen paikaltaan. "Untuva?" simssiliini kutsui pentua maanittelevasti ja läpsytti kämmeniään reisiinsä houkutellakseen kissan luokseen, mutta Untuva oli kuin ei olisi kuullutkaan kutsua ja jatkoi tassuissaan pitämänsä kirjan selailua. Stiina päätti tulla puhumaan pojalleen. "Menemme katsomaan jalkkismatsia, haluatko tulla mukaamme?" Stiina tiedusteli. Untuva ravisti päätään, urheilutapahtumat olivat liian äänekkäitä ja villejä rauhallisen pennun makuun. "Voithan sinä jäädä tännekin", simssiliini myöntyi. Untuvan uskalsi jättää hetkeksi aikaa ilman valvontaakin, sillä pentu ei koskaan aiheuttanut minkäänlaista kaaosta yksinollessaan, toisin kuin simssiliinin muilla kissoilla oli tapana. Muiden poistuttua Untuva asettui rennosti makuulle nostaen takatassunsa tyynyn päälle. Ah, oma rauha on parasta! Sen jälkeen kun Untuva oppi koulussa lukemaan, ei häntä ole saanut pidettyä erossa satukirjoista. Tällä kertaa Untuva nappasi kuitenkin tassuihinsa Mourusen viimeisimmän numeron. Sivut kahisivat Untuvan selatessa nopeasti lehteä päästäkseen lopussa olevalle Luovuudenpurkaudet-palstalle, mikä oli Untuvan suosikki, sillä hän tykkäsi lukea sinne lähetettyjä kirjoitelmia ja ihailla taidokkaasti piirrettyjä kuvia. Untuva lukaisi ensiksi Visionin kauniin kirjoituksen punaisesta ruususta, ja jostain syystä hän pysähtyi tuijottamaan ihan palstan lopussa olevaa Shiran piirustusta pitkäksi aikaa. Kuvassa Shira oli surullinen, sillä hän olisi kaivannut elämäänsä kumppania. Untuvalle tuli kurja mieli toisen puolesta, ja hän mietti miten voisi lohduttaa Shiraa. Samassa pentu vaikutti keksineen jotain, sillä hän kaivoi muistivihkon ja kynän esille koululaukustaa alkaen sitten raapustella määrätietoisesti jotain paperille.

Mouruposken porukka saapui koulun liikuntakentälle yhtä matkaa simssiliinin johdolla. He olivat vähän myöhässä aikataulusta, joten ei ollut yllättävää että Taivaankehrän väki oli jo paikalla. "Hei Kasa, mukava tavata sinut viimein kasvotusten!" Taivaankehrän ylläpitäjä Kirsikka lausahti tyttöjen kätellessä. He olivat tosiaan tähän mennessä kommunikoineet ainoastaan viestien välityksellä. "Ilo on minun puolellani! Ja jos sopii niin voit kutsua minua simssiliiniksi täällä", simssiliini selitteli katsellessaan edessään olevaa liilahiuksista tyttöä mietteliäänä, sillä tämän ulkonäkö ja nimi muistuttivat simssiliiniä kummasti jostakin hänen tuntemastaan henkilöstä... "Hetkonen, et sattuisi olemaan sukua täällä Mouruposkessa hoitavalle Kirsikalle?" simssiliini hoksasi yhdennäköisyyden. "Sanotaan vaikka niin että epäilyissäsi saattaa olla jotain perää", Kirsikka virnisti. Ylläpitäjien keskustellessa eri hoitoloiden väliset kissat tekivät tuttavuutta keskenään. "Moi, olen Tulpe ja olen meidän joukkueen kapteeni", Tulpe tiedotti sinipaitaisille kissoille. "Kuka muka antoi sinulle oikeuden olla joukkueemme kapteeni, minäkin haluan olla kapu!" Veikko ilmoitti. "Veli, älä viitsi inttää", Elmo sanoi hiljaa. "Hauska tavata! Minä olen Hupsu", keltainen kissanpentu esittäytyi. Pian hänen viereensä asteli kuitenkin harmaa kissa. "Miksi kaveeraat vihollisten kanssa?", tämä kysyi Hupsulta. "Vihollisten? Tämähän on vain leikkimielinen peli", Ennustus huomautti. "Älkää välittäkö Rockista, hän on vain kilpailuhenkinen. Muuten, missä teidän viides pelaajanne on?" Hupsu tiedusteli huomattuaan, että vaaleanpunapaitaisia mourulaisia oli vain neljä. "simssiliinillä oli vaikeuksia saada osallistujia, joten sen piti liittyä itse joukkueeseen", Tulpe selitti. "Eihän se ole sääntöjen mukaista, osallistujien piti olla pentuja. Tämä on epäreilua", Rock valitti. "Miksi ette pyytäneet adoptiosta vapaaehtoisia osallistujia? Niin Kirsikka ainakin teki" Hupsu kertoi. "simssiliini on vissiin niin vähä-älyinen ettei tullut ajatelleeksi asiaa", Tulpe tuumi. "Puhutaanko täällä jotain minusta?" kentälle hölkännyt simssiliini tiedusteli. "Öhm, ei mitään ihmeellistä", Tulpe virnisti ja hänen takanaan olleet Ennustus ja Hupsu naurahtivat. "Aloitetaanko jo se peli että päästään joskus poiskin täältä?" Rock kysyi kyllästyneenä. "Maltahan nyt, ajattelin että voisimme aluksi tutustua vähän toisiimme", simssiliini selitti ja pyysi kissoja asettumaan piiriin. "Pelataan lämmittelyksi sellaista peliä, missä pallon haltija esittää jonkin kysymyksen ja potkaisee sen jälkeen pallon jollekin piirin kissoista. Pallon saaja vastaa kysymykseen ja lähettää pallon jälleen matkaan uuden kysymyksen kera", simssiliini selitti sääntöjä. Koska simssiliinikin oli yksi pelaajista päätti hän jäädä myös rinkiin. "Mikä on elämäntavoitteesi?" simssiliini esitti ensimmäisen kysymyksen ja potkaisi pallon matkaan. Hän oli yrittänyt tähdätä pallon taivaankehräläisiä päin, mutta tietenkin pallo vieri aivan eri suuntaan ja pysähtyi Elmon eteen. "Ta-tahtoisin matkustaa kolmeen eri lomakohteeseen", Elmo paljasti hieman ujosti joutuessaan puhumaan isolle kissaporukalle. "Ja mepä ollaan menossa kesällä perhematkalle Meksikoon!" Veikko lesosi veljensä perään. "No niin, esitä seuraava kysymys", simssiliini kehotti, ja Veikko pisti pallon pyörimään kysymyksenä lempiväri. Pallo pysähtyi tällä kertaa Elenan tassuihin, ja tyttöpentu kertoi pitävänsä sinisestä. "Milloin olet syntynyt?" Elena kysyi ja potkaisi pallon simssiliinille. "27.1.1993", simssiliini kertoi. "Sitten olet varmaan jo ikäloppu kun olet elänyt niin monta vuotta!" Viltsu päivitteli. "En ihan, ihmisten ikä ei ole verrattavissa kissoihin, varsinkaan virtuaalisiin sellaisiin", simssiliini väitti ja kysyi seuraavaksi horoskooppimerkkiä. "Meillä Taivaankehrässä ei ole horoskooppeja", pallon saanut Niiskuli selitti. "Kamalaa, miten te tulette toimeen??!" simssiliini järkyttyi. Seuraava kysymys kuului "Millainen olet luonteeltasi?" ja vastaajaksi pääsi Ennustus. "Olen hauska, huumorintajuinen, puhelias ja hyväsydäminen", Ennustus kertoi ja kysyi pallon saaneelta Hupsulta tämän mielikerhoa. "Kokkauskerho, koska tykkään laittaa ruokaa", Hupsu perusteli ja potkaisi pallon Tulpelle. "Mikä on lempiaineesi koulussa?" Hupsu kysyi, ja Tulpe kertoi pitävänsä eniten historiasta. Vastattuaan Tulpe alkoi silmäillä piirissä olevia kissoja miettien kuka ei ollut vielä päässyt ääneen. Hänen katseensa seisahtui Rockiin, ja Tulpe pisti pallon liikkeelle. Rock pysäytti jalkoihinsa tulleen pallon toisella takatassullaan. Harmaan pennun ilme oli vähän nyrpeä, sillä tällaiset lapselliset tutustumisleikit eivät kiinnostaneet häntä. "Mikä on arvokkain omistamasi tavara?" Tulpe kysyi. "Hyrrä", Rock murahti, jolloin osa piirissä olevista kissoista tirskahti. "Hyrrä, oikeastiko?" Tulpe nauroi. "Nono, kaikki pitävät vähän eri asioista", simssiliini yritti rauhoitella. Peli jatkui samaan malliin vielä muutaman kierroksen ajan, ja pian kissat olivat oppineet paljon asioita pelitovereistaan.

Ruu, Quz ja Stiina saapuivat jalkapallokentän laitaan vähän ennen pelin alkua. Joukkueen jäsenten lämmitellessä kolmikko oli käväissyt koulurakennuksen kuvisluokassa askartelemassa lipukkeita peliä varten. Stiina kannatteli tassuissaan suurta kylttiä, jossa luki "MOURUPOSKI", ja Quzilla ja Ruulla oli puolestaan tyttärensä nimellä varustettu iso kangas. Kuten arvata saattaa ei Ruun ja Quzin yhteistyö ollut sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, ja oli suorastaan ihme että kangas oli vielä yhtenä kappaleena, sillä kaksikko oli riuhtonut sitä aika kovakouraisesti riidellessään milloin mistäkin pikkuseikasta sitä maalatessaan. Onneksi Stiina oli paikalla toimimassa eräänlaisena erotuomarina, sillä nuoriso kunnioitti vanhempaa kämppistään eikä Quz varsinkaan uskaltanut sanoa tädilleen vastaan. Saapuessaan katsojien joukkoon Quz vilkutti nopeasti Kinuskille. Hän olisi paljon mieluummin viettänyt aikaa tämän kanssa, mutta hänen ja Ruun täytyi esittää onnellista pariskuntaa Tulpen nähden, sillä pentu ei vielä tiennyt vanhempiensa erosta. Katsojat koostuivat pääosin pelaajien sukulaisista ja kämppiksistä, joten jokaisella pelaajalla olisi taatusti omat henkilökohtaiset kannustusjoukot! Taivaankehrän puolelta väkeä ei ollut saapunut yhtä paljoa, ainoastaan joku mies istui yksinään vähän sivummassa ja vaikutti olevan hieman pyörällä päästään. "Taisimme pelästyttää tuon raasun", Hipsuli ja Galaxy naureskelivat. Koska simssiliini osallistui peliin jäi matsin juontaminen Taivaankehrän ylläpitäjän, Kirsikan, vastuulle. "Tervetuloa ensimmäiseen Taivaankehrän ja Mouruposken yhteiseen tapahtumaan! Tänään hoitolat ottavat mittaa toisistaan jalkapallo-ottelun merkeissä", Kirsikka kuulutti mikrofoniin ja esitteli sen jälkeen joukkueen jäsenet. "Hmm... Hetkonen! Olen nähnyt Elenan, Niiskulin ja Viltsun ennenkin! He olivat aikoinaan kanssani adoptiossa", Ruu tajusi. "Petturit, vaihtavat noin vain puolta", Stiina kimpaantui. Peli käynnistyi, ja pallo päätyi aluksi Elmolle, joka oli selvästi vähän kauhuissaan. "Hyvin menee, syötä veljellesi!" Galaxy lähetti pojalleen ohjeen telepaattisesti, ja Elmo teki työtä käskettynä. Veikko kuljetti palloa sulavasti Taivaankehrän maalia kohti, ja Stiina huitoi innoissaan Mouruposki-kylttiään. Ei pidä kuitenkaan nielaista ennen kuin tipahtaa - Veikon syöttö Ennustukselle epäonnistui, ja pallon saanut Hupsu muutti pelin suunnan potkaisemalla pallon kentän vastakkaiselle laidalle, missä simssiliini toimi Mouruposken joukkueen maalivahtina. Jollain ihmeellä pallopeleissä surkea simssiliini onnistui torjumaan maalin, mutta pallon seuraavaksi napannut Viltsu ei antanut armoa ja potkaisi pallon suoraan simssiliinin päähän. Tytön silmissä pimeni kovan tällin voimasta, ja hän olisi kaatunut maahan ellei kentälle sännännyt Jarno olisi ottanut häntä vastaan vahvoille käsivarsilleen. Miehen kannatellessa tajutonta simssiliiniä taivaankehräläiset hurrasivat, sillä simssiliinin tyrmännyt pallo oli vierinyt maaliin, mikä tarkoitti heille ensimmäistä pistettä! Kentällä sattunut välikohtaus keräsi väkeä paikalle, ja Tulpe katseli vähän huolissaan tajutonta hoitajaansa. "Tuleehan simssiliini kuntoon?" pentu kysyi. "Eiköhän. Minä pidän huolta hänestä, niin te voitte jatkaa peliä", Jarno selitti ja kantoi simssiliinin pois pelikentältä. "Peli on täynnä draamaa, sillä yksi Mouruposken pelaaja joutui vetäytymään! Tilanne on nyt 1-0 Taivaankehrän hyväksi, mutta mitä vain voi vielä tapahtua", Kirsikka juonsi innoissaan kissojen valmistautuessa jatkamaan ottelua. Stiina katsahti hoitajaansa, jonka Jarno oli kantanut syrjemmälle pois pelin hälystä. Hetken Stiina mietti, pitäisikö hänen mennä tarkistamaan oliko hoitajalla kaikki kunnossa, mutta Hipsuli vakuutti kaiken olevan kunnossa. "Älä suotta huoli, simssiliini on varmoissa käsissä", Hipsuli virnisti. "Miten voit olla niin varma? Eikun ahaa", Stiina muisti Hipsulin ennustajan taidot ja pystyi jatkamaan hyvillä mielin ottelun seuraamista. "Tulpe, Tulpe, Tulpe!" Quz ja Ruu kailottivat yhteen ääneen tyttärensä nimeä samaan aikaan kun Tulpe kuljetti palloa kentällä. Vaikka kaksikko ei muuten voinut sietää toisiaan tuntuivat kaunat ainakin hetkeksi painuvan taka-alalle kummankin keskittyessä kannustamaan tytärtään, sillä kaikesta huolimatta vanhemmat olivat ylpeitä pennustaan, ja tämä tulisi aina jollakin tapaa yhdistämään heitä.

simssiliini yllättyi toden teolla herätessään Jarnon syleilystä. Hän yritti kohottautua ylös, mutta pieni huimauskohtaus pakotti häntä pysymään makuulla. "Ole vaan siinä ihan rauhassa", Jarno kehotti, eikä simssiliinillä kieltämättä ollut mitään sitä vastaan että hän sai levätä mukavan miekkosen sylissä. Jarno kertoi mitä jalkapallokentällä oli aiemmin tapahtunut ja simssiliiniä tietenkin hävetti kömpelyytensä, mutta samaan aikaan hän oli oudolla tavalla onnellinen. Jalkapallo-ottelu jatkui varsin tasaväkisesti. Mouruposki onnistui tasoittamaan tilanteen Ennustuksen tekemällä maalilla, ja peli oli 1-1 aivan viimeisille sekunneille asti, mutta Niiskulin huippupotku toi lopulta voiton Taivaankehrälle. Sinipaitaiset kissat hurrasivat Kirsikan kuuluttaessa heidän joukkueensa voittajaksi! Tappio harmitti Tulpea, ja muiden joukkueen jäsenien mennessä onnittelemaan voittajia turhautunut tyttöpentu päätti lähteä yksinään kävelylenkille päästämään höyryjä ulos. Taivaankehrän joukkueen jäsenet palkittiin mitalein ja pokaalein, minkä jälkeen eri hoitolan kissoilla oli vielä hetki aikaa jutustella keskenään ennen kuin taivaankehräläiset palaisivat omaan hoitolaansa. Quzia ei liiemmin kiinnostanut tehdä tuttavuutta toisen hoitolan kissojen kanssa, ja sopivan tilaisuuden koittaessa keltainen kolli loikki Kinuskin luokse ja kiskaisi tyttökissan mukaansa vähän muusta porukasta syrjemmälle. "Quz? Sinähän sanoit että haluat meidän pitävän matalaa profiilia", Kinuski huomautti. Poikakissa ei kuitenkaan piitannut sillä hetkellä mitä muut ajattelivat, ja Kinuski alkoi kikattaa Quzin haudatessa kasvonsa tytön turkkiin suukottaessaan tämän kaulaa. Kaksikko ei kuitenkaan tiennyt että heitä tarkkailtiin. Kyyneleet valuivat Tulpen silmistä tämän todistaessa edessään näkyvää näytöstä - isä hempeili jonkun toisen tyttökissan kanssa ja petti äitiä! Viha ja pettymys täyttivät Tulpen mielen. Kuva täydellisestä perheestä oli rikkoutunut, ja Tulpe tunsi itsensä idiootiksi kun ei ollut tajunnut asiaa aikaisemmin, hän oli vain luullut sokeasti kaiken olevan hyvin. Tulpe kääntyi ja juoksi kyynelten sumentamin silmin pois paikalta. Hän ei voisi palata tässä mielentilassa muiden luokse, joten Tulpe suuntasi syrjemmällä olevan leikkikentän hiekkalaatikolle. Tytön yllätykseksi paikalla oli kuitenkin jo joku, ja Rockin tuima katse porautui Tulpeen. "Mitä teet täällä? Haluan olla yksin", Rock murahti. "A-anteeksi, en tiennyt että olit täällä. M-minä..." Tulpen lause katkesi tytön romahtaessa polvilleen. Hän ei voinut enää pidätellä itkua vaan nyyhkytti lohduttomasti välittämättä Rockin läsnäolosta. Tulpen yllätyksesi hän tunsi Rockin asettavan tassunsa hänen olkapäälleen. "Sori, en tiennyt että sinulla oli joku hätänä", Rock pahoitteli hieman vaivaantuneena aiempaa käytöstään. Tulpe kiersi tassunsa pojan ympärille, eikä Rockin auttanut muu kuin odottaa tytön rauhoittumista. "Et selvästi ollut iloinen joukkueennen tappiosta, mutten arvannut sinun ottavan sitä näin vakavasti", Rock hymähti. "Pöhkö, en minä sen takia ole surullinen", Tulpe karjaisi. Vihoissaan hän otti tassuunsa hiekkaa ja viskoi ne pojan kasvoille. Rock oli aikeissa kostaa, mutta sitten hän tajusi ettei olisi sopivaa aiheuttaa enää lisää harmia. "No... haluatko puhua siitä? Siis mieltäsi painavasta asiasta", Rock tarkensi. Hän ei ollut mitään lohduttajatyyppiä, muttei myöskään niin sydämetön että olisi jättänyt pulassa olevan tytön yksin. Tulpe niiskaisi ja katsahti sitten arvioivasti harmaata pentua. "Sen enempää yksityiskohtiin menemättä sanotaan vaikka niin, että sain juuri tietää jotain, mikä muutti kaikki näkemykseni omasta perheestäni. Totuudeksi luulemani asia onkin ollut pelkkää valhetta, ja nyt tuntuu ettei elämälläni ole enää pohjaa... Mutta entä sinä?" Tulpe vaihtoi yhtäkkiä aihetta. "Mitä minusta?" Rock murahti. "Vaikket vaikutakaan seuralliselta en usko että tapanasi on vetäytyä yksinään syrjään murjottamaan. Mitäpä jos sinäkin kertoisit, mikä mieltäsi painaa", Tulpe kannusti. Rock tarrasi pieneen keppiin ja piirteli hiekkaan kuvioita. Yhtäkkiä Tulpe laski tassunsa hänen tassunsa päälle. "On ihan ok jos et halua puhua, mutta olen tukenasi", Tulpe sanoi tarkoittaen jokaista sanaansa. "Minä... kiitos", Rock mutisi. Sen jälkeen kumpikaan ei enää sanonut mitään, he istuivat vain vaitonaisina hiekkalaatikon reunalla. "Täällähän te olette!" simssiliini huudahti löydettyään kaksikon. Tulpe ja Rock kääntyivät katsomaan taakseen ja näkivät heitä lähestyvät simssiliinin ja Jarnon. "Rock, et saisi kadota tuolla tavalla. Etsimme sinua joka paikasta", Jarno nuhteli hoidokkiaan. "Ihan kuin sinua olisi oikeasti kiinnostanut", Rock murahti ja mulkaisi simssiliiniä. Hänen hoitajansa tuntui unohtaneen Rockin läsnäolon heti kun simssiliini oli ilmestynyt kuvioihin, ja tästä loukkaantuneena Rock oli päättänyt nimetä simssiliinin ykkösvihamiehekseen. "Älä ole noin ankara, he varmaan vetäytyivät omaan rauhaan kuhertelemaan", simssiliini virnisti. "Yäk, ei todellakaan", Tulpe maukausi ja näytti kieltä ällöstyneenä. "Minulla ei todellakaan ole sellaisia taipumuksia, toisin kuin eräillä", Rock tuhahti. "Mitä sinä tuollakin tarkoitat?" Jarno sihahti hoidokilleen, joka käänsi mielenosoituksellisesti selkänsä. "Noh, nyt kun löysimme kissamme meidän on varmaan aika erota", Jarno sanoi hieman haikeasti. "Älä sure, tapaamme taatusti toistekin yhteisien tapahtumien merkeissä", simssiliini hymyili ujosti. Jarno oli aikeissa tarttua simssiliinin käteen, mutta Rock kiskaisi äkkiä hoitajansa kauemmaksi. "Mennään jo, muut odottavat", Rock huomautti. Jarnon ja Rockin liityttyä muiden taivaankehräläisten joukkoon loputkin simssiliinin kissat saapuivat paikalle. "Tulpe, ihmettelimme mihin oikein katosit", Quz huomautti. "Se ei kuulu teille", Tulpe karjaisi. Heti vanhemmat nähdessään samat ikävät mielikuvat valtasivat pennun mielen. "Nuori neiti, älä puhu vanhemmillesi tuohon sävyyn", Ruu läksytti. "Te ette ymmärrä mitään!" Tulpe parkaisi ja lähti juoksemaan pois. "Huomaa keneltä tyttäremme on perinyt teini-iän angstaamistarpeensa", Ruu hymähti. "Hei, minulla oli rankka nuoruus kun menetin molemmat vanhempani. Sitä paitsi itselläsi tuntuu olevan ikuinen murrosikä kun valitat aina kaikesta", Quz puolustautui. "Nyt riittää, saisitte käyttäytyä kuin ikäisenne aikuiset kissat", Stiina korotti ääntään ja sai riitapukarit hiljenemään. Ruu ja Quz säntäsivät tyttärensä perään jättäen simssiliinin ja Stiinan kahden. "Sinulla vaikutti olleen hauskaa sen Jarnon kanssa", Stiina virnisti. "Joo. Tapasimme itsenäisyyspäivänä Linnan juhlissa, ja tuntui suorastaan kohtalolta että näimme tänään uudelleen", simssiliini puheli hymyillen. "Teillä tuntuu synkkaavan hyvin, kun piditte koko päivän toisianne käsistä kiinni", Stiina huomautti. "Eh, Jarno vain halusi varmistaa etten kaatuisi uudelleen. Mistä puheenollen olin hieman loukkaantunut kun ketään hoidokkiani ei tuntunut kiinnostavan minun tilani", simssiliini draamaili. "Ei nyt kesken jännittävän pelin ole aikaa pitää sinua silmällä. Sitä paitsi näytit olevan sen verran hyvissä käsissä sen Jarnon huomassa etten tohtinut tulla häiritsemään", Stiina naurahti. simssiliini hätkähti tuntiessaan puhelimen värisevän housujen taskussa. Häneen pidettiin todella harvoin yhteyttä puhelimella, joten puhelimen hälyyttely oli enemmän poikkeus kuin sääntö. "Joko se Jarno ikävöi sinua?" Stiina virnuili. "Ehei, emme ole vaihtaneet puhelinnumeroita. Tämä on itse asiassa joku muistutus... voi hitsit! Olin täysin unohtanut sopineeni alienkissoille terveystarkastuksen Eläinlääkärissä! Minun pitää-" "-mennä, tajutaan. Nähdään myöhemmin huoneella", Stiina puhui simssiliinin juttujen päälle päästääkseen tämän nopeammin matkaan.

simssiliini saapui Eläinlääkäriin kirjavan alienkissalauman kera viisitoista minuuttia sovittua ajankohtaa myöhemmin, mutta onneksi ymmärtäväinen Tomelius suostui ottamaan kissat silti tutkittavaksi. Kuudessa kissassa oli sen verran paljon tekemistä, että Kuikun piti tulla auttamaan. simssiliini istahti vastaanottohuoneella olevalle tuolille ja seurasi lääkärien työskentelyä. "Oletko todella yli 900 vuotta vanha? Tämä on uskomatonta", Tomelius hämmästeli Sylvin kerrottua ikänsä. "Kotiplaneetallani kaikki kissat elävät pitkään", Sylvi selitti. Samaan aikaan Kuiku tarkisti puolestaan Galaxyn ja Hipsulin vointia ja tiedusteli miten näillä oli sujunut synnytyksen jälkeen. Tohtorit tarkistivat kaikilta kissoilta perustoimintoja, kuten turkin kunnon, hampaat, kurkun ja korvat. Rexillä, Espiquella ja Lightillä havaittiin vähän hammaskiveä, mutta Kuiku lupasi huolehtia niiden poistamisesta heti tarkastuksen päätteeksi. Tutkimus sujui rauhallisesti siihen asti kunnes Tomelius kaivoi rokoteruiskut esiin. "Rokotan teidät vielä lopuksi. Älkää suotta pelätkö, tämä ei satu", Tomelius sanoi rauhallisesti lähestyessään Hipsulia ruisku kädessä. "Älkää uskoko, hän valehtelee! Kyllä se sattuu", Hipsuli ennusti. "Korkeintaan nipistää pikkuisen. Hei, olkaapas nyt aloillanne!" Tomelius huudahti kaikkien kissojen sännätessä eri puolille tutkimushuonetta pakoillakseen rokotuksen saamista. "Käyttäytykäähän nyt kunnolla. Sylvi, sinä olet porukan vanhin ja viisain, näytä muille esimerkkiä", simssiliini pyysi. Katonrajaan lennähtänyt Sylvi laskeutui hivenen vastahakoisesti takaisin tutkimuspöydälle ja sai rokotuksen jälkeen palkinnoksi silityksiä. Lopulta kissa toisensa jälkeen suostui tulemaan rokotettavaksi. Poikien kanssa sattui tosin ylimääräistä häslinkiä: Rokotusta pakoileva Espique tyrkkäsi voimillaan koko tutkimuspöydän nurin, Rex teleporttasi karkuun juuri kun häntä olisi ollut tarkoitus pistää, ja koko porukka joutui etsimään näkymättömäksi muuttunutta Lightiä vastaanottotiloista ainakin kymmenen minuutin ajan. Rokotuksien jälkeen Kuiku pyysi poikakissoja mukaansa hammaskiven poisto-operaatiota varten. Sylvi torkkui päiväunia simssiliinin sylissä, ja Hipsuli ja Galaxy puolestaan "nostalgisoivat" aiempia Eläinlääkärireissujaan katselemalla mukaan ottamiaan ultraäänikuvia. "Olikin hyvä että toit alienit käymään. Rokote suojaa heitä paremmin sairastumiselta. Täytyy toivoa ettei mikään täällä oleva pöpö aiheuta harmia heidän kotiplaneetoillaan niin kuin alienbakteeri", Tomelius puheli simssiliinille. "Alienbakteeri?" tyttö kummasteli. "Niin, kerroin siitä Mourusen terveyspalstalla", Tomelius selitti. Kyseinen palsta ei kuulunut simssiliinin suosikkeihin, ja hän oli varmaan skipannut koko osion lukemisen kun ei muistanut kuulleensa asiasta aiemmin. "Tutkimuksieni mukaan alienbakteeri kulkeutui näiden ulkoavaruudesta tulleiden kissojen mukana Mouruposkeen, ja olen nimennyt sen aiheuttaman taudin abakusairaudeksi. Alieneille tauti ei aiheuta kovin vakavia oikeita, mutta Mouruposken kissoilla ei ole vastustuskykyä sitä vastaan, minkä vuoksi tauti ilmenee heillä rajummin", Tomelius kertoi. "Kuulostaa vakavalta. Onko jotain konsteja millä tartunnan voisi välttää?" simssiliini tiedusteli, ja Tomelius kertoi kehittämästään ehkäisevästä rokotteesta ja suosittelikin sen otattamista kaikille kissoille. simssiliini lupasi miettiä asiaa, vaikka tämänpäiväisen rokotussession jälkeen hänellä ei välttämättä olisi kovin suurta hinkua toistaa prosessia omien kissojensa kanssa.

simssiliinin palatessa alienkissojen eläinlääkärikäynnin päätteeksi takaisin omalle huoneelleen kantautui hänen korviinsa ensimmäisenä Ruun, Quzin ja Tulpen perhedraamat. "En varmana lähde mihinkään teidän kanssa", Tulpe kivahti vanhemmilleen näiden ehdottettua kolmikon osallistumista vappubiletapahtumaan ja viettämään aikaa yhdessä perheen kesken. Niinpä, minkä perheen? Tulpea suorastaan yökötti, miten vanhemmat esittivät hänen edessään onnellista pariskuntaa kun totuus oli jotain aivan muuta. "Mikä sinun on Titi-pieni, oletko sairas? Ei ole yhtään sinun tapaistasi kieltäytyä biletapahtumista", Ruu huomautti. "En vaan ole nyt juhlatuulella", tyttö vastasi istuessaan selin vanhempiinsa. Kyyneleet polttelivat jälleen hänen silmissään, mutta Tulpe teki kaikkensa pidätelläkseen itkua. "Kuulehan tyttöseni, veikkaanpa että juhlat tekisivät vain hyvää ja tulisit paremmalle mielelle", Quz huomautti. Tulpe huokaisi ja pyyhki nopeasti poskelleen valuneen kyyneleen ennen kuin kääntyi vanhempiensa puoleen. "Okei, mutta en halua viettää koko iltaa teidän kanssa", Tulpe tiedotti ja säntäsi ovella seisovan hoitajansa jalkojen välistä käytävään Quz ja Ruu kintereillään. "Pitäkää hauskaa!" simssiliini huikkasi kolmikon perään ja suuntasi seuraavaksi lukunurkassaan istuskelevan Untuvan luokse. "Puuhakammarissa järjestetään pentukestit, haluaisitko tulla kanssani niihin? Viihtyisit varmasti, sillä siellä on rauhallista ohjelmaa," simssiliini perusteli silittäessään etusormellaan pennun otsaa. Untuva näytti mietteliäältä punnitessaan vaihtoehtojaan. Sitten kisu nosti keskeneräisen villasukan tassuihinsa. "Ahaa ymmärrän, suostut lähtemään jos saat ottaa käsityösi mukaan? Kyllä se sopii", simssiliini sanoi ja nosti liilan pennun syliinsä. Samassa simssiliini muisti, että pentukestien ohjelmaan sisältyi kylpyhetki ja sitä varten olisi vietävä pesutarvikkeet valmiiksi kylppäriin. Kylpeminen ei kuulunut Untuvan suosikkipuuhiin, ja usein pentu piiloutui sängyn alle perimmäiseen nurkkaan aina kun joku mainitsikin jotain peseytymisestä. Untuva katsahtikin hoitajaansa hieman epäillen tämän tarttuessa kylpypyyhkeeseen. "Ehem, ajattelin tässä matkalla viedä likapyykkejä kylppäriin", simssiliini yritti keksiä vakuuttavia perusteluja toimilleen, sillä jos Untuva tajuaisi kylvyn olevan edessä, tämä kieltäytyisi taatusti lähtemästä. Pahus kun Ruu oli juuri aamulla kerännyt huoneen lattialta kaikki likavaatteet. Onneksi lavasteena pystyi kätevästi hyödyntämään simssiliinin päivällä käyttämiä urheiluvaatteita, ja kun Untuva katsoi muualle simssiliini onnistui sujauttamaan myös shampoopullon pyyhkeen väliin. "Entäs Stiina, menetkö sinäkin sinne bileisiin? Kuulin että Espiquekin aikoo osallistua niihin", simssiliini virnisti. "Ehen, ajattelin jäädä lepäilemään tänne huoneelle", vanhus naukaisi. "Okei, ymmärrän. Jätänkö sinulle pennejä siltä varalta että poikkeat taas elokuviin?" simssiliini tiedusteli. "Ei tarvitse. Jalisottelussa oli varsin riehakasta ja olen vähän väsynyt, joten ajattelin mennä aikaisin nukkumaan", Stiina selitti haukotellen leveästi. simssiliini ei viitsinyt enää inttää, Stiina oli tosiaan paljon muita kissoja vanhempi ja väsyi sen takia nopeammin. Hetken aikaa simssiliini tunsi olonsa huolestuneen haikeaksi vanhusta katsoessaan. Kun ei vain toistuisi liian pian se mitä Daimille oli juuri käynyt... Hoitaja päätti kuitenkin ravistaa ikävät ajatukset pois mielestään, eihän Stiina ollut vielä edes ikäloppu ja hänellä olisi taatusti vielä monta ikäpistettä elinaikaa jäljellä.

Vaikka Tulpe olikin vihainen vanhemmilleen täytyi pennun myöntää näiden olleen ihan oikeassa siinä, että juhlat saisivat hänet paremmalle tuulelle: Heti juhlahuoneen kynnyksen yli astuessaan Tulpe ei voinut olla hytkymättä menevän bilebiisin tahdissa, tanssilattia suorastaan kutsui häntä! Tulpe pinkaisi kissalauman keskelle ennen kuin Quz ja Ruu ehtivät sanoa mitään, ja ex-pariskunta huomasi jääneensä kiusallisesti keskenään. "Noh... Kumpaa rakastettuasi aiot mennä tapaamaan ensimmäisenä?" Ruu huomasi pukeneensa ajatuksensa sanoiksi. Kissa veti tassun suunsa eteen ja toivoi juhlahälyn hukuttaneen hänen kysymyksensä, mutta Quzin ilmeestä päätellen tämä oli kuullut kaiken. "Haluatko oikeasti tietää vai kysytkö tuota vain pilkataksesi minua?" Quz tokaisi, mitä hänen naisasiansa kuuluivat kenellekään! "Okei, älä sano mitään. Parempi niin", Ruu murahti. Musta kissa puristi tassunsa nyrkkiin kuin hallitakseen sisällään kasvavaa raivoa  ja käänsi keltaraidalliselle kollille selkänsä kävellessään pois paikalta. Quz katui välittömästi tokaisuaan ja tajusi menneensä liian pitkälle, muttei silti tehnyt elettäkään juostakseen Ruuta kiinni. Ainainen riitely harmitti Quzia, sillä hän oli luvannut hoitajalleen keskustella asiat selviksi Ruun kanssa, mutta kaksikon välille tuntui nykyään olevan mahdotonta luoda keskustelua joka ei yltyisi sanaharkaksi jossain vaiheessa. Entistä pariskuntaa yhdisti enää ainoastaan heidän yhteinen pentunsa, ja nyt kun Tulpellakin oli jokin kiukuttelupäivä tuntui Quzista että hänen perheensä ja tärkein tukiverkkonsa oli hajoamispisteessä. Quz olisi todennäköisesti viettänyt koko juhlat seisoskelemalla ovensuussa omissa ajatuksissaan ellei Nella olisi saapunut paikalle. Tyttö tarttui Quzia tassusta ja veti tämän mukanaan tanssilattialle. Myös Tulpe biletti sydämensä kyllyydestä tanssilattialla. Hän hyppi ja pomppi villisti menevien biisien tahdissa yhdessä ystäviensä Caran ja Rion kanssa. Tulpe keinutti lantiotaan vieressään hytkyvän Caran kanssa, ja tytöt kikattivat Rion omaperäisille tanssiliikkeille. "Lopettakaa tuo nauraminen tai karkaan veljeni perään tarjoilupöydän luokse", Rio kommentoi muka loukkaantuneena, mutta pieni huvittuneisuus paistoi hänen äänestään. Tulpe kohotti etutassunsa ilmaan ja sulki hetkeksi silmänsä nauttiessaan olostaan. Juhlien hyvä meininki tyhjensi hänen mielestään kaikki päivän aiemmat ikävyydet ja pentu saattoi jälleen tuntea elävänsä täysillä! Toki hän tiedosti juhlien tulevan joskus päätökseen, mutta Tulpe ei halunnut nyt ajatella sitä vaan olla täysillä tässä hetkessä. Hitaamman tanssikappaleen käynnistyessä Cara liittyi Sellerin seuraan jättäen Tulpen ja Rion kahdestaan. Poika raapi niskaansa vaivautuneena eikä Tulpekaan ollut ihan varma miten hänen kuuluisi toimia. "Noh, kun me tässä kahdestaan olemme, niin voisitko, tuota... tulla parikseni?" Rio kysyi takellellen. "Öh juu, luulisin, tarkoitan tietenkin", Tulpe hymyili ja tarttui pojan vihreästä tassusta. Tyttö lepuutti toista tassuaan Rion olkapäällä heidän hytkyessä kevyen musiikin tahdissa. Paritanssi tuntui vähän jännittävän vihreää kissaa, sillä tämä vilkuili hermostuneesti ympärilleen ja liikkui hivenen kankeasti. "Rentoudu vähän, hartiasi ovat ihan kireät", Tulpe kehotti ja hieroi kevyesti pojan niskaa. Kumpikin oli helpottunut tanssikappaleen tullessa viimein päätökseen, ja kiitettyään Tulpea yhteisestä tanssista Rio luikki pois tanssilattialta veljensä Kuulan seuraan tarjoilupöydän luokse. Tulpea pojan käytös hymyilytti, ei pientä paritanssia tarvitsisi ottaa niin vakavasti. Rio oli vähän Tulpea vanhempi, joten tuskin heidän välilleen mitään koskaan tulisi, joten hän suhtautui äskeiseen tanssiin ihan vain kaveripohjalta.

Quz tanssahteli Nellan kanssa, ja mukavan tyttökissan seura oli nopeasti kohottanut Quzinkin mielialaa. "Hauskat juhlat, kiitos näiden järjestämisestä", Quz lausahti dansailun ohessa. "Heh, Noora ja Odessa tekivät suurimman osan valmisteluista, mutta autoin äidin ja Mocan kanssa munkkien leipomisessa. Ainut vaan että Mocca ei ole aina taidokkain kokki, hyvä ettei keittiö räjähtänyt!", Nella hihitti. "Haha joo, olen lukenut Mocan kokkaussäädöistä Mourusesta", Quz hymähti huvittuneena. Kesken kaiken Rex teleporttasi paikalle, ja Quz oli saada sydänkohtauksen säikähtäessään alienin odottamatonta saapumista. "Hei Nella, munkinsyöntikisa alkaa, mennään jo", Rex hoputti. Quz katsoi kateellisena miten Rex lepuutti toista etutassuaan tytön hartioilla kaksikon suunnatessa kisapaikalle. Mikä tuo Rexkin oli olevinaan kun omi sillä tavalla Nellan itselleen? Yksi syy Quzille vihata alienkissoja lisää. Sillä aikaa Ruu oli päätynyt veljensä Ricon luokse, joka jutusteli parhaillaan buffetpöydän edustalla Gakun ja Nalan kanssa. "Terve, mitäs pikkusisko?" Rico lausahti reippaasti. "Hmph, muistutan sinua siitä me synnyimme samaan aikaan, joten en ole mitenkään sinua pikkuisempi", Ruu huomautti. "Haha, anteeksi, unohdan aina kun olen niin paljon vanhempi", Rico pullisteli. Ruu ei voinut olla hymyilemättä veljensä aivottomalle vitsille. "Öh, Ruu, onko kaikki kunnossa?" Nala kysyi ja osoitti mustan kissan tassuja. Ruun nyrkkiin puristamista tassuista vuoti verta kynsien rikottua ihon. "Tässä on paperia", Gaku hosui napattuaan tarjoilupöydältä yhden servietin. Ruu pyyhki tassunsa lautasliinaan ja vakuutteli kaiken olevan kunnossa. Rico päätti vetää siskonsa syrjemmälle, sillä hän tunsi Ruun ja tiesi ettei tämä avautuisi huolistaan ulkopuolisten kuullen. Suunnitelma toimi, ja hetkessä Ruu oli vuodattanut parisuhdeongelmansa veljelleen. "Minusta sinä suhtaudut asiaan turhan vakavasti. Kaikkia kissoja ei ole tarkoitettu yksiavioisiksi. Hankinhan minäkin kahden eri naaraan kanssa jälkikasvua", Rico huomautti. "No se oli eri asia, koska..." Ruun lause keskeytyi, sillä oikeastaan Rico oli oikeassa. Ruulla ei kuitenkaan ollut vaikeuksia sulattaa veljensä tekoa, koska tämä oli, no, hänen veljensä, jonka kanssa Ruulla oli niin vahva side että hän tulisi aina puolustamaan Ricoa siinä missä muitakin perheenjäseniään, tekivätpä nämä mitä tahansa. "Mutta Quz petti minua. En halua olla mikään toinen nainen vaan yksi ja ainoa rakkaalleni", Ruu huomautti. "Sinulla on vahva mielipide, mikä on hyvä asia. Käyttäydy sen mukaisesti. Jos Quz ei ole sinun arvoisesi, päästä hänestä irti ja etsi jotain parempaa", Rico kehotti. "Kunpa irtipäästäminen olisikin niin helppoa..." Ruu huokaisi. Rico tiesi että hänen siskonsa on herkkusuu, joten poika nouti tarjoilupöydän suurimman vappumunkin Ruun eteen, eikä tyttöä tarvinnut edes kehottaa syömään kun tämän hampaat olivat jo uponneet sokeriherkkuun. Pian Ruulle kuitenkin valkeni että veli olikin piristämisen sijaan tarjonnut hänelle herkun sabotointimielessä, sillä nyt Ruu tuskin jaksaisi mättää seuraavaksi alkavassa munkinsyöntikisassa kovinkaan montaa munkkia. Ruu päätti kuitenkin näyttää veljelleen mihin pystyisi, ja kisan alkaessa musta kissa hotki sokeriherkkuja niin ripeästi kuin vain suinkin kykeni. Oikeastaan hotkiminen oli aika terapeuttista ja vei hetkeksi Quz-huolet pois Ruun mielestä tämän pitäessä koko ajan silmällä vieressään olevan Ricon munkkilautasen tyhjenemistä. Loppujen lopuksi ero Ricon kanssa jäi puolesta munkista kiinni pojan eduksi, ja Ruuta vähän kismitti, sillä hän olisi taatusti pärjännyt veljelleen jos ei olisi syönyt megamunkkia ennen kilpailun alkua. Ruu sijoittui siis kolmanneksi, Rico toiseksi ja voiton vei Hipsuli, joka oli onnistunut hotkimaan jopa 25 munkkia. Vihreän kissan tuntosarvi heilui hilpeästi tämän saadessa upean pokaalin sokerisiin tassuihinsa, ja muut kilpailijat taputtivat ja hurrasivat voittajalle. Syömiskisa ei kiinnostanut Quzia, joten hän päätti katsastaa mitä tietovisa tarjoaisi. Tämä kilpailu ei vetänyt yhtä paljon osallistujia, ja paikalla oli Quzin lisäksi vain Shira ja Nala. Tietokilpailua isännäivät Noki ja Aamu jakoivat kaikille paperia ja kyniä vastaamista varten ja alkoivat sitten luetella kysymyksiä. "Ensimmäinen kysymys kuuluu näin: Kuinka monta hoitajaa Mouruposkessa hoitaa tällä hetkellä?", Aamu tiedusteli. Heti ensimmäinen kysymys aiheutti haasteita Quzille. Hän yritti taktikoida laskemalla kaikkien tuntemiensa kavereiden hoitajat ja lisäsi lukua varmuudeksi parilla ylimääräisellä hoitajalla, sillä hän oli kuullut simssiliinin puhuneen miten hoitajamäärä on ollut viime aikoina kasvussa. Lopulliseksi vastaukseksi tuli siis 7. "Entäpä kenen ideoima on Mourun koulu?" Noki kysyi. Quz ei ollut tästäkään varma, sillä hän ei ollut koskaan käynyt koulua. simssiliinin veikkaamista vastaukseksi ei voisi varmaan mennä pahasti pieleen! Tätä seurasi useampi helppo kysymys: Esimerkkisukupuun sukunimi? - no Esimerkki tietenkin, Sylvi on niin kaikkitietävä että tämän täytyi olla kaikissa kerhoissa, ja Quz muisti vielä hyvin uimahallilipun hinnan, sillä hän oli käynyt uimahallissa äskettäin. Marketin kalleimmasta tuotteesta Quz ei ollut ihan varma, mutta musikaalisena kissana hän veikkasi stereoita. Vanhin ikävaihe oli myös helppo keksiä, sillä olihan Quzin talouteen kuulunut nyt jo edesmenneitä ikäloppuja kissoja. "Kuka piti paikkaa pystyssä Aijcan jälkeen?" Aamu päästi jälleen ilmoille uuden kysymyksen, joka hämmensi Quzia. Kolli ei ollut kovinkaan hyvin tietoinen hoitolan historiasta, hän oli aina ollut siinä uskossa että simssiliini perusti paikan. Oman hoitajan nimen veikkaaminen tuntui tähänkin kysymykseen turvalliselta vaihtoehdolta. Reitti ullakolle tuli myös Quzilta ulkomuistista, mutta viimeinen kysymys oli ehkä kaikista haastavin: Mikä on Raimon lempipaikka piileskellä? "Kuka on Raimo?" Quz kummasteli, hän ei muistanut koskaan kuulleensakaan moisesta henkilöstä, joten paperiin päätyi pelkkä kysymysmerkki. Aamu ja Noki tarkistivat nopeasti vastaukset, ja Nala selviytyi voittajaksi seitsemällä pisteellä! Quz oli puolestaan jäänyt viimeiseksi, ja hieman nolona tappiostaan kisu hipsi vähin äänin pois kisapaikalta.

Tulpe oli onnistunut välttelemään vanhempiaan suurimman osan juhlia, mutta munkinsyöntikisan jälkeen Ruu kiskaisi tytärtään tassusta ja veti tämän sivummalle. "Älä riudo, minuun sattuu", Tulpe vikisi. "Ei sattuisi jos seuraisit minua vastustelematta", Ruu tiuskaisi kireänä takaisin. Musta kissa johdatti tyttärensä portaat ylös juhlahuoneessa olevalle pienelle parvelle, missä Quz istui sängyllä jutustellen Kinuskin kanssa. Vaikka Quz ja Kinuski eivät tällä kertaa tehneet mitään palautti näky Tulpen mieleen päivän aiemmat tapahtumat, ja tilanne alkoi ahdistaa häntä kamalasti. "Anteeksi Kinuski, mutta voisitko poistua? Meillä on nyt perhepalaveri", Ruu tiedotti onnistumatta täysin peittämään äänessään olevaa inhoksuntaa. Kinuskin mentyä Ruu kääntyi tyttärensä puoleen. "Kerrohan Tulpe mikä sinua vaivaa? Et ole ollut tänään yhtään oma itsesi. Tapahtuiko jalkapallo-ottelun aikana jotain mistä meidän pitäisi tiedää? Olemme vanhempiasi, ja voit puhua meille kaikesta", Ruu muistutti. "Ei siinä pelissä varsinaisesti sattunut mitään vaan... minä sain tietää isän salarakkaasta. Kuinka kauan olette pimittäneet minulta sen ettette ole enää onnellisesti yhdessä", Tulpe kysyi kyynelten valuessa hänen poskiaan pitkin. Quz ja Ruu yllättyivät tyttärensä suoraa puhetta vaikeasta asiasta. "Siitä on muutama kuukausi. Aioimme kyllä kertoa sitten kun olisit vanhempi ja ymmärtäisit paremmin näitä asioita", Quz selitteli. "Niin vissiin. Kuinka luulette että voin luottaa teihin kun olette salanneet asian minulta? Vihaan teitä!" Tulpe karjaisi ja juoksi portaat alas jättäen vanhempansa hämmentyneinä paikoilleen. "Sinulle ei sitten riittänyt että aiheutit uskottomuudellasi minulle surua, nyt loukkasit myös tytärtämme", Ruu tiuskaisi. "Et voi vierittää kaikkea minun niskoilleni. Kyllä, minun takiani olemme tässä tilanteessa, mutta sinä olet yhtälailla syyllinen asian salaamiseen", Quz huomautti. Ruu avasi suunsa latoakseen vielä lisää solvauksia, mutta päätti sittenkin vaieta. "Olemme sitten ilmeisesti molemmat mokanneet, ja pahasti", Ruu huokaisi. Musta kissa hätkähti Quzin laskiessa tassunsa hänen tassunsa päälle. "Me selviämme tästä yhdessä, me olemme perhe", Quz halusi valaa uskoa siihen että kaikki kääntyisi vielä hyväksi. Ruu yllättyi pojan eleestä, sillä erosta lähtien he olivat riitelyllä ja kinastelulla työntäneet toisiaan etäämmälle kuin samannimiset magneettien navat, mutta nyt ensimmäistä kertaa toinen otti sovittelevamman askeleen ja tuli vastaan. "Niin. Taidatpa olla kerrankin oikeassa", Ruu hymähti ja pukkasi leikkisästi pojan kylkeä.

Äänekkään bilejumputusmusiikin sijasta pentukesteillä soi leppoisia lastenlauluja. "Ah, muistan tämän biisin lapsuudestani! "Lähtevien laivojen satama" oli meidän luokkamme esitys kuudennella luokalla", simssiliini nostalgisoi viidentoista vuoden takaisia aikoja kävellessään Untuva sylissään puuhakammariin. Paikalla olevat hoitajat istuivat sohvalla ja seurasivat kissojensa leikkejä jutustellen samalla mukavia. simssiliini laski Untuvan keskenään temmeltävän pentulauman joukkoon, mutta poju peruutti nopeasti hälinän keskeltä ja kipitti takaisin hoitajansa jalkoihin. "Mene vaan rohkeasti muiden kanssa leikkimään. Katso, paikalla ovat ystäväsi Elmo ja Veikko, ja Cindy oli kanssasi elokuvaporukassa ystävänpäivänä, joten olet tavannut hänetkin. Älä suotta jännitä", simssiliini kannusti ja nosti pennun vielä kerran muiden joukkoon, mutta Untuvan karatessa jo toistamiseen täytyi simssiliinin luovuttaa. "Hyvä on, tule sitten minun kanssani", simssiliini hymähti. Hän kaappasi liilan pennun syliinsä ja liittyi muiden hoitajien seuraan sohvalle. Untuvan harmiksi uteliaat hoitajat olivat innokkaita katselemaan ja paijaamaan häntä, mutta onneksi kaikki keskittyivät pian taas pentulauman vahtimiseen, jolloin Untuva saattoi kaivaa käsityönsä esille. Untuva oli innostunut koulun käsityötunneilla neulomisesta, ja läksyksi tulleen sukan neulontatehtävän lisäksi Untuva oli ehtinyt väkertää kokoon jo useammankin sukkaparin. Tällä hetkellä poju työsti neljänsiä villasukkia. Puikkojen kilinä oli rauhoittavaa, ja Untuva nautti olostaan niin paljon että alkoi kehräämään hiljaa itsekseen. Hoitajien keskustelu pyöri paljon hoitolan siirto -aiheen ympärillä, mutta Untuva ei oikein ymmärtänyt mitä koko asia edes tarkoitti, joten hän päätti olla välittämättä siitä. "Urakka alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Toki paikan päällä riittää vielä järjesteltävää, mutta uskon kaiken olevan valmista Mourun synttäreihin mennessä", simssiliini kertoi viimeisimpiä uutisia. "Tulen ikävöimään tätä paikkaa..." Odessa huokaisi, ja Patukka ja Noora yhtyivät tämän kantaan. "Minä toivon vain että pääsen uudelle sivul... Hei Veikko, rauhoituhan vähän!" Kirsikka joutui komentamaan villiä kissaansa. Veikolle ja Cindylle oli ilmeisesti tullut jokin erimielisyys, ja Cindyllä meni hermot kun hän ei ollut saanut tahtoaan läpi, mistä kaksikko oli aloittanut leikkimielisen tappelun. Pennut erkanivat toisistaan ja Veikko katsoi korvat luimussa hoitajaansa. "Ethän sinä voi käydä pienemmän tytön kimppuun", Kirsikka nuhteli. "En minä tarvitse ketään puolustamaan itseäni siksi että olen nuori tai tyttö!" Cindy ilmoitti, ja pikkuisen kommentti sai kaikki hoitajat naurahtamaan ja tilanne rauhoittui jälleen. "Kello onkin jo sen verran että nyt on vuorossa kylpy-aika!" Noora tiedotti. Untuvan kehräystuokio pysähtyi kuin seinään kissan kuullessa nuo kauhun sanat, ja pentu katsoi hoitajaansa "jos olisin tiennyt, että pentukesteihin sisältyy kylpyhetki, en olisi tullut" -ilmeellä. "Älä huoli, selviät kyllä", simssiliini virnisti ja taputti pennun päälakea. Hoitajat päättivät kylvettää kissansa yhtäaikaa suuressa kylpyammeessa, ja Untuva sai huomata ettei ollut ainoa pesuhetkin kammoaja, sillä Elmokaan ei vaikuttanut viihtyvän, ja nuorimmat Coco, Cindy ja Clarissakin arastelivat vettä aluksi, mutta he tottuivat siihen nopeasti. Loppujen lopuksi kylpyhetki yltyi vesisodaksi, ja ammeen ulkopuolella olleet hoitajatkin olivat märkiä, mutta kaipa se oli kaiken arvoista, sillä pennuilla oli ainakin ollut hauskaa. Niin no, kaikilla muilla paitsi Untuvalla, mutta simssiliini uskoi saavansa liilan pennun lepytellyksi hakemalla tälle kirjastosta pinon uusia satukirjoja luettavaksi.

Kylvystä selvittyään pyyhkeisiin kääriytyneet kissat saivat eteensä suuren tarjottimellisen herkkullisia leivoksia ja karkkia. Sokeria varisi suupieleen ja tassuille Untuvan nakertaessa suurta vappumunkkia. Kolmoset olivat napanneet kaikkiin tassuihinsa mansikkatikkarit ja aloittaneet miekkailun niillä, ja jostain syystä Ennustuksen mielestä oli ollut hyvä idea työntää vaahtokarkkeja korviinsa. Elmo söi sivistyneesti, mutta yllättävää oli että Veikkokin käyttäytyi kerrankin nätisti, ilmeisesti syöminen oli hänelle pelleilyä tärkeämpää, ja leivos toisensa jälkeen katosi kissan suuhun. "Rajoitas vähän Veikko, menet sekaisin jos syöt liikaa sokeria", Kirsikka huomautti. Odessa ja Noora joutuivat puuttumaan pienimpien tikkarimiekkailuun ja keräämään nekut talteen, mutta se ei saanut leikkiä loppumaan, sillä pennut jatkoivat miekkailua tuntosarvillaan, mille kukaan ei sitten mahtanutkaan mitään. simssiliini seurasi kissojensa kanssa pulassa olevia hoitajia pieni huvittunut hymynkare huulillaan. Kerrankin hänen kissansa eivät olleet ne porukan säätäjät, sillä rauhallinen Untuva ei ryhtyisi mihinkään kovin radikaaleihin tekoihin. Pentujen herkuttelua katsellessa simssiliini tunsi omankin vatsansa kurnahtavan vaativasti, mutta onneksi seuraavaksi ohjelmassa oli vuorossa hoitajien teehetki. Noora kaatoi kaikkien mukiin höyryävää vettä Odessan kuljettaessa keskelle pöytää suuren lautasen kauniisti koristeltuja leivoksia ja pikkukakkuja. Elmo oli saanut houkuteltua Untuvan kanssaan piirtämään, ja nämä kaksi taiteellista ja vähän ujoa kissaa tulivat vallan mainiosti toimeen keskenään kummankin keskittyessä piirtelemään omia juttujaan, eikä kumpikaan kokenut kommunikointia edes tarpeelliseksi. Untuva otti esille aamulla aloittamansa piirustuksen ja alkoi värittää sitä. Elmo ei voinut olla kurkkaamatta kaverinsa työtä, ja hän hämmentyi näkemästään. "Onko tuossa kuvassa Shira?" Elmo kysäisi. Untuva säpsähti ja veti nopeasti paperin kuvapuolen piiloon pidellessään paperia itseään vasten. "A-anteeksi, ei ollut tarkoitus olla tungetteleva. Sinun piirtotekniikkasi on tosi hyvä", Elmo kehui. Tajutessaan Elmon kommentin vilpittömäksi Untuva päätti lopulta näyttää koko piirustuksen Elmolle. Untuvalla oli mukanaan myös Mourusen Luovuudenpurkaus-palstalta talteen leikkaama Shiran piirustus. "Ahaa, nyt ymmärrän. Haluat piristää tuolla kuvallasi Shiraa ettei hän olisi enää surullinen. Tosi kilttiä", Elmo hymyili. Untuva asetti etusormensa suunsa eteen ja osoitti seuraavaksi Shiran kuvaa, mistä Elmo ymmärsi ettei asiasta saisi kertoa vielä Shiralle, ja Elmo lupasi pitää salaisuuden. Hoitajien teehetken päättyessä kissoille katettiin vielä erillinen iltapala, minkä jälkeen oli luvassa iltasatu. Pennut kiipesivät puuhakammarissa olevalle sängylle Nooran alkaessa lukea tarinaa rohkeasta Saapasjalkakissasta, jonka uroteot inspiroivat Untuvaa kehittelemään mielessään jälleen uusia seikkailukertomuksia. Untuvan harmiksi tarina jäi vähän kesken, sillä  pienimpien kuuntelijoiden nukahtaessa Odessa ja Noora julistivat hiljaa kuiskaten pentukestit päättyneiksi. Kävellessään hoitajansa kanssa omaa huonetta kohti Untuva tuumaili pistäytyvänsä joku päivä kirjastossa jotta voisi lukea sadun loppuun, mutta nyt leveästi haukotteleva pentu haaveili jo omalle pedille köllähtämisestä. simssiliinin huoneessa oli rauhallista, sillä bilettämässä olleet kissat olivat simahtaneet juhlista palattuaan ja Stiinakin koisi omalla makuupaikallaan. simssiliini epäili vahvasti etteivät kissat olleet käyneet pesemässä hampaita, mutta ei hän raaskinut herättää hoidokkejaan moisen asian takia, vaikka kaiken sokeriherkuttelun päätteeksi hampaiden harjaaminen ei olisi ollut pahitteeksi. Kissojen tuhistessa unissaan simssiliini kaivoi läppärinsä esille, sillä hän on outo yökukkuja ja valvoisi helposti vielä muutaman tunnin.

Quzin mielipide päivästä: "Puuh, joskus tyttöystävien ja perheenjäsenten välillä painottelu on haasteellista! Uskon kuitenkin Tulpen vielä rauhoittuvan, ehkä voisin esitellä hänet Kinuskille ja Nellalle, jolloin tyttäreni saisi huomata heidänkin olevan hyviä tyyppejä."

Ruun mielipide päivästä: "Se siitä iloisesta perheen kesken vietetystä ajasta... Toisaalta Tulpella oli oikeus tietää totuus, kunpa se ei vain olisi kirpaissut häntä niin kovasti. Yllätyin Quzin kanssa käymästäni keskustelusta, siitä onkin aikaa kun olemme vaihtaneet paria sanaa pidemmän keskustelun sopuisissa merkeissä."

Stiinan mielipide päivästä: "Yay, urheilutapahtumat ovat jännittäviä silloin kun on itselle mieluisa joukkue kannustettavana! Harmi ettei voittoa saatu Mouruposken nimiin, jos olisin ollut sopivan ikäinen osallistumiseen olisimme voittaneet varmasti!"

Tulpen mielipide päivästä: "Tää päivä ei mennyt ihan putkeen, huoh... Puhukoot vanhemmat murrosiästä, minulla oli ihan oikeus vihoitella! Onneksi kavereiden seura piristää ja koin juhlissa edes hetken aikaa onnea, ja se Taiviksen kissa osui paikalle juuri silloin kun häntä tarvitsin."

Untuvan mielipide päivästä: "Pentukesteillä oli kai ihan kivaa, jos siis kylpemistä ei lasketa. Sain taas yhdet villasukat valmiiksi, ja tulen Elmon kanssa juttuun tosi hyvin, varmaan koska olemme aika samanlaisia. Julkaistaisiinpa seuraava Mourunen jo, jotta Shira näkisi hänelle tekemäni piirustuksen."