Keväinen äitienpäivä
Untuva kiskaisi Tulpea hännästä, jolloin tyttökisu havahtui hereille unestaan. "Mih-tähh?" Tulpe kysyi suustaan ilmoille pyrkivän haukotuksen kera. Untuva laittoi tassunsa Tulpen kuonon eteen estääkseen tätä puhumasta ja osoitti toisella etutassullaan ovea. Tänään oli äitienpäivä, ja pennut olivat jo eilen illalla sopineet menevänsä askartelemaan yhdessä äitienpäiväkortteja heti aamusta. "Tarvitseeko sitä näin aikaisin mennä? Anna minun nukkua vielä parikymmentä minuuttia", Tulpe mumisi ja painoi päänsä takaisin tyynyyn. Untuva ei kuitenkaan lannistunut, vaan otti järeämmät keinot käyttöön ja puraisi tyttöä korvasta. "Auts! No hyvä on, minä nousen", Tulpe huokaisi ja kiipesi vastentahtoisesti ylös lämpimältä pediltään. Kun ovi kolahti kiinni pentujen poistumisen jäljiltä Ruu ja Stiina kohottivat yhtä aikaa päänsä omilta makuupaikoiltaan. "Aww, söpöä, pikkuiset aikovat yllättää meidät ja lähtivät valmisteluihin jo hyvissä ajoin", Stiina hymyili. "He ovat kyllä huomaavaisia. Taidanpa minäkin pistäytyä sanomassa terveiset omalle äidilleni adoptiossa", Ruu sanoi ja hyppäsi nopean venyttelyn jälkeen alas simssiliinin sängyltä. "Etkö aio odottaa Tulpen paluuta? Hän pettyy jos et olekaan paikalla", Stiina huomautti. "Pennuilla kuitenkin kestää. Usko pois, ehdin tulla takaisin ennen heidän paluutaan", Ruu virnisti ja juoksi ovelle. Oven takaa paljastuikin ensimmäinen äitienpäiväyllätys, nimittäin Vesa oli tullut hakemaan Stiinaa äitienpäiväleffaan. "Ihanaa, lähden tietenkin kanssasi", Stiina innostui, vaikka vielä äsken hän oli ollut huolissaan huoneesta poistumisen suhteen. Tyttöjen mentyä myös Quz kurkisti unikoppansa reunan yli, sillä hänelläkin oli suunnitelmia äitienpäiväksi. Ovi kolahti vielä kolmannenkin kerran Quzin jäljiltä, ja tällä kertaa oli simssiliinin vuoro kohottaa päänsä tyynyltä. Tahmea kuolavana roikkui tytön suupielestä tämän tavoitellessa silmälasejaan yöpöydältä. "Joko te olette hereillä? Haluaako joku aamupalaa?" simssiliini tiedusteli, mutta tyhjä huone ei tietenkään vastannut hänelle, ja ympärilleen silmäiltyään simssiliini havaitsi kissojen jo rientäneen omiin puuhiinsa. Nykyään kaikki katit tuntuivat olevan jo niin itsenäisiä että pärjäsivät ilman hoitajansa apua. simssiliini pyyhki poskellaan olevat unikuolat yöpaitansa helmaan ja painoi sitten päänsä takaisin tyynyyn muistamatta tietenkään ottaa silmälasejaan pois.
Ruu yllätti äitinsä hiippailemalla tämän taakse ja kaappaamalla hänet syliinsä. Tajuttuaan mitä oli tekeillä Mayu purskahti nauruun ja nipisti Ruun poskea leikkisästi. Halista irrottauduttuaan Mayu asetti etutassunsa Ruun hartioille mittaillen katseellaan muutaman ikäpisteen päässä täysikasvuisuuden saavuttamista olevaa tytärtään. Ruu oli tullut selvästi enemmän äitiinsä, mikä ilmeni tismalleen samanvärisestä pikimustasta turkista unohtamatta hivenen ilkikurista luonnetta. "Ihanaa että tulit katsomaan vanhaa äitiäsi, mutta olen hieman pettynyt ettet tuonut minulle lahjoja", Mayu naukaisi vitsaillen. "Ensinnäkään sinä et ole vanha, ja mikäli olet pahvisten kartonkipalasten perään suosittelen sinua pistäytymään meillä tänään iltapäivällä, vähän aavistelisin että tuo meidän perheen nuoriso aikoo askarrella jotain", Ruu virnisti. "Isä on tietysti myös tervetullut, ja jos satut törmäämään Piaan voit kutsua hänetkin mukaan", Ruu valmisteli sukukokousta. Mayu lupasi varmistaa että kaikki kutsutut saapuisivat paikalle sovittuun aikaan. Poistuessaan adoption tiloista Ruu törmäsi ystäväänsä Tuhkaan. "Moi, tulitko sinäkin katsomaan äitiäsi?" Ruu uteli. "Öhm, en, katsos kun emoni ei asu täällä. Olin niin pieni joutuessamme eroon toisistamme etten edes muista hänestä mitään.", Tuhka selvensi. "Ai, en tiennyt", Ruu sopersi hieman nolona. Tuhka ei kuitenkaan vaikuttanut olevan epäselvistä sukutaustoistaan huolissaan, sillä hän oli tottunut tulemaan toimeen ilman vanhempiaan kasvaessaan ihmisten parissa. "Tulin oikeastaan tapaamaan kummipentuani. Ajattelin viedä hänet kahvilaan", Tuhka kertoi. "Hyvä valinta tapaamispaikalle, minunkin kummini vei minut aikoinaan käymään siellä", Ruu selitti. "Jos kerran pidät kahvilasta niin saat toki liittyä seuraamme", Tuhka hymyili. "Se olisi mukavaa! Jospa minäkin otan kummipoikani Ramin mukaan niin mennään nelisteen", Ruu innostui. Kumpikin nouti kummipentunsa, ja varsinkin Kuu oli innoissaan kuullessaan kahvilareissusta. Laiskaa Ramia ei puolestaan olisi huvittanut lähteä minnekään sunnuntaiaamuna, mutta lopulta pennun seikkailunhaluisuus sai tämän kiinnostumaan.
Ruu liotti teepussia juomassaan Tuhkan siemaillessa maitokahvia vihreästä kupista. Ruu oli päättänyt tilata koko porukalle ohukaiset vähän niin kuin aamiaispannareiksi, ja pennut hotkivat innoissaan omia lettusiaan naureskellen välillä toisilleen kun ohukaisen välissä olevaa täytettä jäi roikkumaan suupieleen sottaisesti. Tuhka ja Ruu seurasivat pentujen hassuttelua hymyillen huvittuneesti. "Ovat nuo kyllä suloisia! Kaipaan sitä aikaa kun omat pentuni olivat tuon ikäisiä", Tuhka huokasi kaihoisasti. "Sanoppa muuta", Ruu yhtyi Tuhkan mielipiteeseen. Ruu ikävöi niitä aikoja erityisesti siksi, että Tulpen ollessa pikkuinen oli hänen ja Quzin välillä vielä kaikki hyvin eikä kaikki perheen kesken vietetty aika ollut ainaista draamaa mihin nyt oli päädytty. "Onko kaikki hyvin?" Tuhka kysyi huomattuaan Ruun ilmeen synkentyneen. "Äh, mietin vain Quzia..." Ruu tuhahti. Vappujuhlien jälkeen tuskin kellekään hoitolassa oli enää epäselvää Ruun ja Quzin välien nykyinen tila, sillä heidän perhepalaverissaan ei oltu säästelty äänen käyttöä. "Haluatko puhua siitä?" Tuhka kysyi asettaen tassunsa tytön olkapäälle rohkaisuksi. "Kaikki minun ja Quzin välillä on yhtä vuoristorataa! Kävimme vähän aikaa sitten ihan sopuisan keskustelun, mutta jo seuraavaan aamuun mennessä huusimme taas kumpikin toisillemme", Ruu selitti ja kertoi sitten hänen ja Quzin parin päivän takaisesta "teippi-tempauksesta": simssiliini oli herätessään ihmetellyt, miksi keskeltä huonetta kulki huoneen kahtia jakava teipistä tehty viiva. Myös monet huonekalut oli rajattu, ja teippiä kulki jopa simssiliinin yli. Ruu ja Quz olivat halunneet jakaa kaiken huoneessa tasan, jopa simssiliinin. Hoitaja ei tietenkään ollut tyytyväinen moiseen järjestelyyn ja vaati kissoja poistamaan kaikki teipit saman tien. "Ärh, luulin että elämästäni tulisi parempaa kun pääsin pois adoptiosta ja sain hoitajan, mutta sitä iloa ei kestänyt kuin muutama kuukausi ja nyt kaikki on ihan sekaisin", Ruu kiukkuili. Purkautumisensa päätteeksi Ruun oli pakko vetää syvään henkeä ja hörpätä iso kulaus teetä mukistaan rauhoittuakseen hieman. "Anteeksi, ensin tuppauduin seuraasi ja sitten valitan koko ajan vain omista huolistani sinulle! Olen surkeaa seuraa", Ruu pahoitteli. "Ei syytä huoleen, ystävien kuuluu tukea toisiaan. Kuule, vaikka sinun voikin olla sitä vaikea nähdä niin elämässäsi on myös paljon hyvää. Tulet vielä pääsemään yli erosta, ja kaikki on sen jälkeen helpompaa", Tuhka vakuutteli. Ruu hymyili ystävälleen, kenties tämä olisi oikeassa.
Stiina nojautui leffateatterin penkin selkänojaa vasten löytääkseen mukavamman asennon. Valkokankaalla pyöri Toy Story -elokuva, jonka Stiina oli itse asiassa vähän aikaa sitten jo nähnyt, mutta koska kyseinen elokuva oli herättänyt Vesan kiinnostuksen päätti Stiina suostua katsomaan saman näytöksen toistamiseen. Oikeastaan elokuvan katsominen uudelleen on jopa jollain tasolla antoisampi kokemus ensikertaan verratessa. Loppuratkaisua ei tietenkään voinut jännittää enää, mutta oli hauska bongata pitkin elokuvaa pieniä vihjeitä tulevista käänteistä, joihin ei ekalla katselukerralla tajunnut kiinnittää samalla tavalla huomiota. Vesa tuijotti kuvaruutua niin keskittyneesti ettei muistanut edes mättää suuhunsa heidän leffaevääksi ostamiaan irtokarkkeja. "Olipa mukavaa kun pyysit minua kanssasi elokuviin! Saa Espiquekin välillä taukoa kun en pakota häntä aina mukaani, haha", Stiina hymähti. "Isi taitaa tosiaan olla enemmän näytelmien perään kun harrastaa sitä näytelmäkerhoakin, mutta me pakotamme hänet aina elokuvia katsomaan", Vesa virnisti. Hymy kuitenkin hiipui hiljalleen pennun suupieliltä, eikä Stiina voinut olla miettimättä mikä pojan mieltä painoi. "Vesa, onko kaikki kunnossa? Olet kaksoisveljeesi verratessa jotenkin reilusti pienikokoisempi", Stiina huomasi yhtäkkiä. Untuva oli vastikään kasvanut leikki-ikään, mutta Vesa oli edelleen vastasyntyneen tasolla. "No nyt kun kysyit, niin uusi hoitajani ei ole ehtinyt viettää kovin paljon aikaa kanssani. Kaipaan häntä", Vesa tunnusti. Viha kuohahti Stiinan sisällä, hänen ei olisi pitänyt antaa simssiliinin tarjota toista hänen pentuaan jollekin toiselle hoitajalle. Stiina tunsi itsensä huonoksi äidiksi kun ei ollut tajunnut kiinnittää Vesan kaltoinkohteluun huomiota aiemmin. "Puhun simssiliinin kanssa, voit sitten muuttaa meille, ja kaikki järj-" "En tahdo! Ei siis millään pahalla simssiliiniä kohtaan, mutta pidän nykyisestä hoitajastani. Uskon hänen vielä panostavan enemmän minuun", Vesa selitti. Stiina tunsi poikansa ja tiedosti tämän olevan helposti kiintyvää sorttia, mutta mitä pidempään asiaa lykkäisi sitä pahemmalta mahdollinen hylätyksi tuleminen tuntuisi. "Hyvä on, ei tehdä vielä mitään hätiköityjä päätöksiä. Muistathan että olen täällä sinua varten, ja voit koska vain tulla tapaamaan minua jos sinusta tuntuu siltä", Stiina painotti. Vesa nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi, ja tämän jälkeen keskustelu tyrehtyi kummankin keskittyessä jälleen valkokankaan tapahtumiin. Elokuvan päätyttyä Vesa päätti haastaa äitinsä peliin. "Päihitin viimeksi Cindyn labyrinttipelissä", Vesa lesosi koneen ladatessa heidän valitsemaansa lumilautailupeliä. "No kuulehan, minä olen vieraillut teatterissa aktiivisesti pennusta asti ja vuosien saatossa olen oppinut näiden kaikkien pelien niksit", Stiina naureskeli vaikka tiedostikin pelistä tulevan tiukkaa vääntöä, sillä Vesa oli älykäs ja oppi nopeasti uusia asioita, ja lisäksi nuorukaisella oli äitiään hitusen nopeammat refleksit.
Puuhakammarissa järjestetty askartelupaja ei ollut houkutellut juurikaan väkeä paikalle, mikä johtui oletettavasti siitä ettei päivä ollut ehtinyt vielä pitkälle. Untuvalla oli kynä kiinni paperissa jo ennen kuin poika oli edes ehtinyt istahtaa alas, ja kortin kanteen alkoi muodostua kauniita kukkasia. Tulpe sen sijaan tuijotti edessään olevaa tyhjää kartonkia eikä oikein keksinyt miten voisi kuvittaa kortin. "Hei Untuva, teetkö kortin puolestani jos maksan sinulle kolme penniä?" Tulpe yritti lahjoa, mutta liila pentu pudisteli päätään. "Höh. No jaa, ei minulla edes olisi ollut rahaa, ja kaipa äiti ilahtuu enemmän jos kortista näkyy minun kädenjälkeni", Tulpe tuumaili. Tyttö kirjoitti keskelle korttipohjaa tekstiksi "Hyvää äitienpäivää", mutta siihen työskentely taas tyssäsi. Onneksi paikalle saapuivat Kuula, Rio, Elmo sekä Veikko, isommalla porukalla olisi haukempaa! Tulpe tervehti poikia kovaäänisesti, ja Untuvakin heilautti kavereilleen nopeasti tassua ennen kuin syventyi jälleen kortin askarteluun. "Moi, me tultiin askartelemaan kortteja alienäiskille", Rio tiedotti, ja nelikko levittäytyi saman pöydän ympärille. "Miten aiotte koristella kortin?" Tulpe uteli toivoen saavansa vähän inspiraatiota itselleenkin. Kuula ja Rio kertoivat suunnitelmastaan tehdä korttiin kuvan äidin kotiplaneetasta Jupiterista, ja Veikko ja Elmo suunnittelivat puolestaan koko galaksiperheen piirtämistä samaan kuvaan. Tulpe ei oikein voinut hyödyntää poikien ideoita, sillä hänen äitinsä ei asunut ollenkaan niin jännässä paikassa että sitä olisi kannattunut kuvittaa, ja perhepotretti oli heti pois laskuista. Viikon takaiset tapahtumat kummittelivat yhä Tulpen mielessä, eikä hän oikein vieläkään osannut sulattaa sitä että hänen vanhempansa olivat eronneet. Äidilleen Tulpe oli leppynyt helpommin, mutta isän touhut muiden naaraskissojen kanssa kuvottivat häntä yhä. Tulpe ravisti päätään sysätäkseen ikävät mietteet jonnekin pääkoppansa takimmaiseen nurkkaan, hän ei aikoisi murehtia nyt. Kavereiden seurassa huolet onneksi unohtuivat, ja korttien askartelu oli jäädä toissijaiseksi pentujen pelleillessä piilottamalla toisten tarvitsemia väriliituja tai tasapainotellessa liimapuikkoa nenänsä päälle. Untuva sulkeutui tapansa mukaaan kaiken ympärillä tapahtuvan hälinän ulkopuolelle. Kortin kansikuva oli valmis, ja pentu oli jopa laatinut kuvitukseen sopivan kukka-aiheisen runonpätkän onnittelutekstin tehosteeksi. Elmo hivuttautui Untuvan viereen ja kehaisi tämän työtä. "Sinun pitäisi laittaa tuo kortti myytäväksi postikonttoriin", Elmo totesi. Untuva katsoi kamuaan "Oletko tosissasi?" -ilmeellä ja silmäili työtään mietteliäänä.
Quz tassutteli ylvään kirkkorakennuksen ohi hautausmaalle johtavalla polulle. Kissa ei voinut olla panematta merkille miten hyvää jälkeä hautausmaan henkilökunta oli tehnyt, sillä kaikille haudoille oli laitettu talven jälkeen toinen toistaan sievempiä kukkaistutuksia. Tassut johdattivat Quzin tuttua reittiä Maukulaisten sukuhaudan kohdalle, ja kissa silmäili menneiden sukupolvien jäsenten nimiä hautakivistä ennen kuin pysähtyi lopulta äitinsä haudan eteen. Valkoisten kynttilöiden liekit lepattivat ja vihreiden versojen lehdet keinuivat kevyesti hennossa kevättuulessa. Keskellä oleva enkelikoriste oli hiukan vinossa, ja Quz korjasi sen asentoa, sillä hän tiesi että yksityiskohdista pikkutarkka Oili ei voinut sietää moista epätäydellisyyttä. "Hei äiti", Quz lausui ääneen ja asettui istumaan hautakiven eteen. "Tämä on ensimmäinen äitienpäivä ilman sinua... Voi äiti, minusta tuntuu että kuolemasi jälkeen kaikki on mennyt vain alamäkeen ja olen sotkenut asioita. En ymmärrä mitä tapahtui, minä ja Ruu olimme niin rakastuneita, mutta sitten yksi pidempi katsekontakti Kinuskin kansa sai tassuni veteliksi, ja kun Nellakin kertoi tunteistaan minä... Ärh, tarkoitukseni ei ollut loukata ketään vaikka tiedostinkin ettei useamman tyttökissan tapailu ole reilua ketään kohtaan, mutta minkä minä mahdan tunteilleni?!" Quz parkaisi. Kisu katsoi hieman häpeissään ympärilleen purkauksensa päätteeksi, mutta onneksi hautausmaalla ei ollut muita hänen lisäkseen. Keltaraidallinen kissa nousi ylös ja toivotti vielä hyvää äitienpäivää ennen kuin poistui paikalta. Quzin silmiin osui hautakivi, jota hän ei ollut nähnyt aiemmin, ja kisu päätti uteliaisuuttaan käydä vilkaisemassa sitä. Kyseessä oli vähän aikaa sitten kuolleen Daimin hauta, ja Quz tunsi pienen omantunnon pistoksen siitä ettei ollut osallistunut hautajaisiin, sillä olihan Daim sentään hänen ystävänsä, ja vaikka he eivät kovin läheisiä olleetkaan kunnioitti Quz vanhempaa kissaa. Quz hätkähti tuntiessaan vesipisaran putoavan hänen niskaansa. Outoa, Mourusen sääpalsta ei luvannut tälle päivälle sadetta... Kisu kohotti katseensa ylös, mutta sadepilvien sijaan hänen yläpuolellaan leijailikin Sylvi, ja Quz hypähti ilmaan säikähdyksestä. "Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut häiritä", Sylvi lausui käheällä äänellä. Quz kummasteli vanhuksen asennetta, sillä yleensä tällä oli tapana ylenkatsoa itseään nuorempia kissoja, ja nyt Sylvi oli se joka pyysi anteeksi. Sylvi laskeutui maankamaralle, ja Quz huomasi vanhuksen silmäkulmassa kyyneleen, mikä selitti Quzin päälle pudonneen vesipisaraa muistuttaneen yllätyksen. "Emme tunteneet kauaa, mutta Daim oli minulle silti rakas. Äh, en edes tiedä miksi tunteilen tällä tavalla, sillä tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kumppanini kuolee", Sylvi murahti. "Se että on kokenut läheisen menetyksiä paljon ei tee surusta yhtään helpompaa. Tänne on haudattu kolme minulle läheistä sukulaista", Quz avautui. Hetken aikaa he istuivat paikoillaan tuijottaen hautaa vaitonaisena, mutta pian Sylvi muistutti Quzia musiikkikerhon alkavan, joten kaksikko lähti kulkemaan takaisin hoitolalle.
Quz ja Sylvi olivat viimeiset näytelmälavalle saapuneet musiikkikerhon jäsenet. Quz katsahti tytärtään, joka jutteli tuttavallisesti Veikon ja Tiukun kanssa. Ei uskoisi että kyseessä on pennun ensimmäinen kerta musiikkikerhossa, sillä tämä tuntui sulautuvan heti muiden kerholaisten joukkoon niin hyvin että voisi luulla hänen olleen vakituinen jäsen jo useamman vuoden ajan. Hipsuli marssi reippaasti kerhoa vetävän simssiliinin luokse, joka selvitti parhaillaan jotain johtosotkua. "Tiedän että sinulla on asiaan vastaansanomista, mutta kykyjeni ansiosta näen jo itseni esiintymässä konsertissa, joten säästyäksemme turhalta jahkailulta ehdottaisin että alkaisimme valmistella konserttia pikimmiten", Hipsuli sanoi hymyillen aurinkoisesti. "Toiveellani ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa että elämäntavoitteeni ja suurin kohtaloni on päästä vetämään konsertti juuri täällä Mouruposkessa", Hipsuli lisäsi virnuillen. "Joo, pidetään konsertti, se on minunkin suurin haaveeni!" Tulpe hihkaisi. "Maltahan vähän Tulpe. Olet kerhossa ensimmäistä kertaa, ja ennen konsertin pitämistä täytyy harjoitella ahkerasti", Quz huomautti. "Voitko lopettaa elämääni puuttumisen ja jatkuvan ilonpilaajana toimimisen?" Tulpe puuskahti silmiään pyöritellen. "Et viitsisi kiukutella minulle täällä kaikkien nähden", Quz sihahti. "Olen yhtä mieltä Quzin kanssa siitä että ennen konserttia täytyy harjoitella. Tämä ei tietenkään koske minua, sillä olen ammattilainen", Sylvi ylpeili täydellä kerhomerkkirivillään. "Minulla ei ehkä ole vielä yhtäkään kerhomerkkiä, mutta olen aina tykännyt laulaa ja olen tosi hyvä siinä", Hipsuli ilmoitti. "Hetkonen!" Quz huudahti. Hän toimi Mouruposken MusiQue-bändin laulajana, eikä aikoisi antaa yhtyeen keulakuvana toimimisen kunniaa kenellekään ulkoavaruudesta saapuneelle kummajaiselle. Quz marssi uhmakkaasti Hipsulin eteen valmiudessa taistelemaan oikeuksistaan, mutta samassa simssiliini tyrkkäsi mikin kaksikon väliin pitääkseen riitapukarit erillään. "Mitäpä jos ratkaistaan laulaja pienen kilpailun kautta? Toin mukanani yhden karaokepelin, joten sovitaanko että se, joka saa laulupelistä parhaimmat, pisteet pääsee bändin laulajaksi seuraavassa konsertissa", simssiliini ehdotti ja ojensi selvittämästään johtosotkusta vapaaksi saadun mikrofonin Quzin tassuihin samalla kun käynnisti pelikonetta. "Sopii minulle. Paras voittakoon", Hipsuli huudahti ja loi haastavan katseen keltaraidalliseen kolliin.
Quz pääsi aloittamaan, ja valittuaan mieleisensä kappaleen hän alkoi lausua sanoja taidokkaan itsevarmasti. Hän voittaisi taatusti, sillä hänellä oli kokemusta laulamisesta, toisin kuin Hipsulilla. Quzin lopetettua simssiliini kirjasi tämän pisteet ylös, ja seuraavaksi mikin nappasi Tulpe, joka oli myös kiinnostunut tavoittelemaan laulajan virkaa. Tulpe rakasti esiintymistä, ja bändin laulajana hän saisi taatusti havittelemaansa huomiota. "My baby left my sad / He didn't do nothing right / My baby left me!!" Tulpe kailotti mikkiin ylidramaattisesti ja niin epävireisellä äänellä että Onni ja Sylvi joutuivat tukkimaan korvansa, ja Veikolla ja Tiukulla oli naurussa pidättelemistä. "Miten tuo voi olla sukua minulle?" Quz jupisi, Tulpe ei todellakaan ollut perinut hänen laulutaitoaan... "No, miten meni?" Tulpe kysyi muilta kerholaisilta biisin päätteeksi. "Se oli... omalaatuinen tulkinta", Onni yritti keksiä jotain positiivista sanottavaa, sillä eihän kukaan kehdannut todeta suoraan Tulpen olleen surkea. Tiuku ei ollut kiinnostunut tavoittelemaan laulajan virkaa, mutta Veikko, Sylvi ja Viivi kokeilivat vielä onneaan ennen kuin tuli Hipsulin vuoro napata mikki tassuunsa. Kaikki ihailivat vihreän kissan laulua, sillä Hipsulin lauluäänessä oli varmaankin hänen alientaustastaan johtuva hieman erikoinen säväys, mikä loi aivan omanlaistaan tunnelmaa ja suorastaan lumosi kuuntelijat. Tai ainakin kaikki muut paitsi Quzin, joka seurasi esitystä tassut puuskassa ja vilkuili herkemättä peliruudun yläkulmassa olevaa pistepalkkia, joka lähestyi uhkaavasti hänen huipputulostaan, jota kukaan muu kerholainen ei ollut onnistunut vielä päihittämään. Lopulta Hipsuli meni yli Quzin tuloksesta ihan muutamalla vaivaisella pisteellä, joten simssiliini julisti Hipsulin bändin uudeksi laulajaksi. Nähdessään oman kissansa nyrpeän ilmeen hän kiirehti lisäämään että myös hyvät pisteet saaneet Quz ja Tulpe (joka oli jollain ihmeellä sijoittunut kärkikolmikkoon karmealla laulullaan...) saisivat toimia halutessaan taustalaulajina. "En varmasti alennu mihinkään taustalaulajan virkaan", Quz valitti. "Nohnoh, konsertti on Hipsulin unelma, joten annetaan hänen loistaa parrasvaloissa tämän kerran", Viivi rauhoitteli. "No olkoot, mutta minäkin haluan tehdä jotain näyttävää", Quz vaati. "Järjestetäänkö tänäkin vuonna konsertti Mouruposken syntymäpäivän kunniaksi?" Tiuku uteli, mutta simssiliini joutui toppuuttelemaan. "Hoitolan synttäreihin on niin vähän aikaa ettette varmaankaan ehdi valmistella kaikkea, mutta katsotaan jos järjestäisimme jotain sitten syksymmällä", simssiliini ehdotti.
Heti musiikkikerhon päätyttyä simssiliini riensi hoitolan pihalla odottavien luontokerholaisten luokse. Ylläpitäjä puuskutti juostuaan hoitolarakennuksen takapihalle ja kummasteli miten jopa vanha Sylvi oli ehtinyt ennen häntä paikalle, vaikka kissa oli juuri äsken ollut simssiliinin tapaan musiikkikerhon tiloissa. Lentotaito on ilmeisesti kätevä, sillä se mahdollistaa vapaamman liikkumisen ja oikoteiden hyödyntämisen. Saatuaan hengityksensä tasaantumaan simssiliini alkoi kertoa kerholaisille kevään ensimmäisistä kukkasista, joita heidän olisi tänään tarkoitus bongailla lähiympäristöstä. "Voitte vaikka samalla kerätä pieniä kukkakimppuja äitikissoja varten", simssiliini vinkkasi. "Mutta miksi?" Rex kummasteli. "Koska tänään on äitienpäivä, jolloin kaikkia äitikissoja lellitään", Hipsuli sivisti alienkamuaan. "Aahaa, siksi pentusi kävivät tuomassa sinulle sen kortin aamulla", Rex tajusi. Kerhoporukan lähtiessä liikkeelle Hipsuli tökkäsi tuntotarvellaan yläpuolellaan leijailevaa Sylviä, joka oli vaipunut uneen simssiliinin puheen aikana. Lössi kääntyi hoitolan pihasta punapensaspolulle, ja Hipsuli havaitsi ensimmäisenä tienpientareelta pilkistävän keltaisen kukkasen, mutta koska hän oli kotoisin toiselta planeetalta ei hän tiennyt kasvia nimeltä. "Se on leskenlehti", Tuike osasi kertoa. "Hassu nimi kun huomioi sen ettei sillä ole edes lehtiä", Hipsuli tuumi. "Leskenlehden lehtikasvustot ilmaantuvat vasta kukinnan jälkeen" luontokerhokonkari Viivi jakoi tietämystään. Seuraavaksi kissojen huomio kiinnittyi yhden puun juurella kasvaviin sini- ja valkovuokkoihin. simssiliinin johdattaessa porukan koivikkokedolle korkealla liitelevän Sylvin silmiin osui ensimmäisenä ojassa oleva suuri keltainen kukkarypäs. "Onpa paljon leskenlehtiä", Sylvi ihmetteli. "Ehei, tuo on itse asiassa rentukka, joka kasvaa tavallisesti kosteissa paikoissa", simssiliini selitti. Sylvi laskeutui hivenen nolona maahan ja piiloutui alienystäviensä taakse. "Miten et huomannut rentukan lehtiä, juurihan me puhuimme ettei leskenlehdellä ole kukinnan aikana vielä lehtiä", Rex naureskeli. Kerrankin Sylviä pääsi vähän pilkkaamaan tämän tietämättömyydestä! "En nähnyt niin korkealta kunnolla... ja saatoin torkahtaa sillä aikaa kun keskustelitte leskenlehden yksityiskohdista", Sylvi myönsi. "Ei se mitään, ei kaikkea voi aina tietää", Hipsuli huomautti. Kissat ihastelivat vielä imikän sini-liila-pinkki värisiä kukintoja ennen kuin oli aika palata takaisin hoitolalle. Rex tunsi outoa kutinaa niskassaan, ja kääntäessään päätään hän näki leppäkertun kävelemässä olkapäätään pitkin. Rex laski ötökän maahan, mutta se lennähti saman tien takaisin Rexin tassulle. "Hih, ehkä se luulee sinua äidikseen kun olette molemmat punaisia", Hipsuli naureskeli Rexin yrittäessä epätoivoisesti hankkiutua ötökästä eroon. "Siinä tapauksessa taidan antaa keräämäni kukkakimpun Rex-äidille", Source virnisti, ja pari muutakin kerholaista yhtyi ideaan. "Tosi hauskaa", Rex mutisi valtava kukkakimppu sylissään leppäkertun tepsuttaessa hänen nenällään. "Voisimme käväistä myös adoptiossa, sillä siellä on paljon äitikissoja joita kukaan tuskin muistaa tänään", Viivi ehdotti, ja porukka päätti suunnata adoption tiloihin kerhokerran päätteeksi.
Musiikkikerhon jäljiltä Quz soitti surumielistä sävelmää kosketinpianollaan simssiliinin opiskellessa Tulpen ja Untuvan kanssa yhdessä matematiikkaa pentujen tehdessä läksyjä ja simssiliinin harjoittellessa puolestaan pääsykoettaan varten. "Miten teille opetetaan ykkösellä näin monimutkaisia laskuja? Minä opiskelin näitä asioita vasta lukiossa", simssiliini päivitteli. "Tämä todistaa miten paljon älykkäämpiä kissat ovat ihmiseen verratessa", Tulpe hihkaisi. "No neiti älykäs, laskepa tämä seuraava lasku: mitä on kuutiojuuri luvusta -27?" simssiliini tiedusteli saaden Tulpen virneen hiipumaan. "Öh, eikö se ole määrittelemätön, koska neliöjuurimerkin sisällä ei voi olla negatiivinen luku?" Tulpe pohti. "Se sääntö pätee tosiaan neliöjuuren kanssa, mutta muistutan että nyt laskemme kuutiojuurta. Onko sinulla ideaa ratkaisuksi?" simssiliini kääntyi Untuvan puoleen, joka piirsi paperiinsa kolmosen. "Tarkistetaanpa: 3 * 3 * 3 ei ole -27 vaan 27. Sen sijaan -3 antaa oikean vastauksen, koska potenssi on pariton", simssiliini älyili. "Okei, sinä saat pisteen tällä kertaa, mutta tuon seuraavan verrantolaskun minä osaan", Tulpe lesosi ja luki tehtävänannon ääneen: "Koulun 36 kissalle varataan 6 litraa jäätelöä jälkiruuaksi. Kuinka paljon jäätelöä on varattava naapurikoulun 48 kissalle?" "Minua hämää verrannoissa se etten osaa päätellä pitääkö tehtävä laskea suoraan vai kääntäen verrannollisesti", simssiliini myönsi. Kolmikko kirjoitti allekain koulun opiskelijoiden ja jäätelöiden määrät, ja tuntematon jäätelömäärä merkittiin äksäksi, mistä muodostui yhtälö 36*x = 48*6 -> 36x = 288. "288 jaettuna 36 on 8, eli jäätelöä tarvitaan kahdeksan litraa", Tulpe tiedotti. Matikan lukeminen unohtui kuitenkin siinä vaiheessa kun Ruu ja Stiina palasivat elokuva- ja kahvilareissuiltaan. Pennut nappasivat pöydällä odottavat äitienpäiväkortit tassuihinsa ja riensivät halaamaan äitejään. "Oi miten ihania kortteja olette askarrelleet", Stiina lausui liikutuksen kyynel silmäkulmassaan ihaillessaan Untuvan hänelle kirjoittamaa runoa. "Ai niin, kutsuin muuten vanhempani sekä Pian kylään. He saapuvat suunnilleen puolen tunnin päästä", Ruu tiedotti. "Olisit voinut kertoa vähän aikaisemmin! Arg, meille tulee kiire hoitaa kaikki valmistelut!" simssiliini panikoi. Hän pamautti matematiikankirjan kiinni ja alkoi jakaa kissoille määräyksiä. "Stiina ja Quz käyvät ostamassa tarjoiluja varten jotain Marketista, Ruu pistää kahvin tippumaan ja Tulpe ja Untuva keräävät kaikki lelunsa pois lattialta. Ja hommiin ruvetaan heti eikä kohta", simssiliini määräsi ja läpäytti sanojensa vahvikkeeksi vielä käsiään yhteen pari kertaa.
Valmistelut olivat tietenkin jääneet aivan puolitiehen, mutta Pia oli ahkerasti vakuutellut ettei heitä varten tarvitse nähdä vaivaa. Tulpe ja Untuva olivat päässeet tapaamaan ensimmäistä kertaa isovanhempiaan, ja koska pennut eivät olleet tajunneet tehdä ylimääräisiä äitienpäiväkortteja tarjoutui Tulpe laulamaan heille. Tulpe oli laulanut tietenkin ihan nuotin vierestä, mutta ajatus oli tärkein ja Pia ja Mayu olivat oikein otettuja tästä eleestä. Untuvaa jännitti aluksi tulla tutustamaan mummoonsa, mutta sentään hän oli reipastunut sen verran ettei enää juossut äidin taakse piiloon tavatessaan uusia kissoja. Pia oli ihanan ymmärtäväinen eikä udellut turhia pennun puhumattomuudesta, ja Untuva koki tulleensa hyväksytyksi ja tunsi pian olonsa rentoutuneeksi mummon seurassa. Pia tarjoutui auttamaan simssiliiniä ja Stiinaa kahvileipien valmistamisessa, ja simssiliini pilkkoi Quzin ja Stiinan kauppareissulta hankittuja tomaatteja ja paprikoita viipaleiksi, jotka Stiina asetti kaalinlehtien kera Pian voitelemien leipien päälle. Ruun keittämän kahvin aromit täyttivät pian huoneen, ja Quz kattoi pöytään tarvittavan määrän kuppeja. Ruun saapuessa pöytään kahvipannun kanssa Quz ojensi tälle kuppeja yksi kerrallaan kahvin kaatamista varten. Kaksikon tassut kohtasivat lyhyen hetken ajan, ja kumpikin katsoi nopeasti sivulle hivenen kiusaantuneena. Heidän välillään oli selvästi havaittavissa kireyttä, mutta ex-pariskunta onnistui jättämään toisilleen raivoamisen tekemättä Ruun vanhempien ja Quzin mummin ollessa paikalla. Tulpe piti seuraa isovanhemmilleen, kunnes simssiliini alkoi huhuilla porukkaa kokoontumaan pöydän ääreen. Kahvit höyrysivät jo valmiiksi kupeissa, ja osa lisäsi juomansa sekaan maitoa, mutta tuhdimpia makuelämyksia hakevat nauttivat kahvinsa täysin mustana. Pentuja varten oli mansikkamaitoa, vaikka Tulpe katseli kiinnostuneesti aikuisten mukeissa olevaa mustaa nestettä. Mayu antoi lapsenlapsensa lipaista tilkan kahvia mukistaan, ja Tulpen ilmeen mennessä aivan irveeseen kitkerän kahvin takia tämä päätti pitäytyä omassa vaaleanpunaisessa maidossaan. Kahvileipien lisäksi pöydälle oli katettu myös keksilautanen, joka sisälsi dominoita sekä suklaa- ja voikeksejä. Tarjolla oli myös pullaa, ja kaiken kruunasi korea ruusutäytekakku, joka oli ostettu tietenkin äitien kunniaksi. Tarjoilupöydän antimet hupenivat nopeasti kissojen jutustellessa kahvittelun ohessa. Puheenaiheet pyörivät arkisissa asioissa vanhuskissojen kertoessa adoptiokuulumisista, ja Tulpe sai tietenkin kertoa mitä oli tehnyt koulussa, kerhoissa ja kavereidensa kanssa. Kun tuli kakun leikkaamisen aika kakkulapio ojennettiin ensiksi Mayun tassuun, joka tietenkin vaatimattomasti vastusteli kakun leikkaamisen kunniaa ja ehdotti että pennut ottaisivat ensin. Tulpelle se olisi käynyt, mutta Quz hiljensi tyttärensä katseellaan ja muistutti että vieraille tarjoiltaisi ensimmäiseksi. Koko kakku hupeni hetkessä, varmaankin koska suurimmat herkkusuut Ruu ja Nugetti ottivat peräti kaksi palaa.
Kahvittelun jälkeen porukka päätti suunnata puuhakammarin lautapelien pariin, ja kissat jakautuivat kolmeen joukkueeseen alias-ottelua varten: Nugetti, simssiliini & Quz VS Tulpe, Ruu & Pia VS Untuva, Stiina & Mayu. "Okei pojat, pistäkäähän parastanne", ensimmäiseen selitysvuoroon lupautunut simssiliini sanoi joukkuetovereilleen ennen kuin tiimalasi käännettiin ympäri. simssiliini ei kuitenkaan ollut erityisen lahjakas selittämään sanoja ja jäi välillä sönköttämään tai jankkaamaan samaa asiaa uudelleen, eikä sekään auttanut yhtään että suurin osa Nugetin arvailuista liittyi ruokaan. "Ihan oikesti, miten sinulle tuli vihjeestä 'käytetään tulen syttämiseen' mieleen päärynä?" Quz ihmetteli heidän vuoronsa päätteeksi, mutta oranssi vanhuskissa kohautti vain olkapäitään. Saivat he edettyä pelilaudalla sentään pari askelta, mutta seuraavana vuorossa ollut tiimi meni ohi reippaasti. Tulpen ja Ruun yhteistyö toimi hyvin, sillä tyttärellä ja äidillä oli omanlaisensa yhteys, ja yleensä riitti vain yhden sanan sanominen kun toinen jo arvasi mistä oli kyse. "Minä taidan saada vapaamatkustajan roolin", Pia hymähti, sillä hän ei ennättänyt saada ollenkaan suunvuoroa Tulpen ja Ruun puhuessa lähes päällekäin. Kun tuli Untuvan vuoro selittää kisu tunsi olonsa epämukavaksi. Luonnollisesti hän ei voinut selittää sanoja puhuen, joten hän yritti kuvailla arvuuteltavaa sanaa pantomiiniesityksellä, mutta Stiina ja Mayu eivät saaneet ollenkaan selkoa Untuvan liikkeistä. Untuva seurasi huuli väpättäen miten tiimalasin hiekat valuivat loppuun, eikä heidän joukkueensa saanut sillä kierroksella yhtään pistettä. Hän oli tuottanut joukkuetovereilleen pettymyksen. Samassa Pia tarttui pentua tassusta ja pyysi tätä kanssaan syrjemmälle. Hän oli havainnut Untuvan huolen ja halusi vähän rohkaista tätä. "Ei se mitään, teit parhaasi, ja kyse on muutenkin vain leikkimielisestä pelistä. Kukaan ei tuomitse sinua, eikä sinun itsekään tarvitse kantaa huolta asian takia", Pia kannusti. Huoli hälveni pian ja Untuva syöksyi halaamaan mummiaan kiitollisena. Peli päättyi lopulta Tulpen, Ruun ja Pian tiimin murskavoittoon, ja Tulpe vaati saada jotain palkinnoksi. "Hmm, voisiko palkinto olla että voittajatiimi siivoaa pelin takaisin laatikkoonsa?" simssiliini ehdotti virnuillen. "Eikä, se on huono palkinto", Tulpe valitti. "Itsepähän kerjäsit tätä", Ruu hymähti ja alkoi keräillä pitkin lattiaa levinneitä kortteja pinoon sillä aikaa kun Pia ja Tulpe taittelivat pelilaudan takaisin laatikkoonsa. Pian tuli aika sanoa hyvästit adoptioon palaaville sukulaisille, ja simssiliini kissoineen suuntasi loppupäiväksi oman huoneeseen.
Quzin mielipide päivästä: "Aika haikeaa viettää äitinpäivää ilman omaa äitiä. Musiikkikerhokaan ei mennyt täysin putkeen, epäreilua jos minun päälaulajan virka annetaan noin vain Hipsulille, murr."
Ruun mielipide päivästä: "Oli hyvä idea kutsua vanhemmat käymään, he pääsivät tapaamaan viimeinkin Tulpen ja kaikilla oli hauskaa äitienpäiväkesteillä. Minun ja Tulpen yhteistyökin sujui hyvin aliasta pelatessa!"
Stiinan mielipide päivästä: "Olen yhä huolissani Vesasta, toivottavasti hän saa pian hoitoa. Ruu on niin ajattelevainen kun kutsui minunkin äitini paikalle, itse kun kiirehdin vain elokuviin niin ettei Pian tapaaminen käynyt edes mielessäni, hups..."
Tulpen mielipide päivästä: "Oujee konserttiii, pääsen taatusti laulamaan! Olen niin hyvä laulamaan, laskemaan matikkaa ja pelaamaan aliasta!"
Untuvan mielipide päivästä: "Päätinpä noudattaa Elmon neuvoa ja laitoin kukkakortin postikonttiriin myyntiin! Mummi on tosi mukava ja ymmärtäväinen, sääli ettei minulla ollut mitään äitienpäiväyllätystä hänelle."
Ruu yllätti äitinsä hiippailemalla tämän taakse ja kaappaamalla hänet syliinsä. Tajuttuaan mitä oli tekeillä Mayu purskahti nauruun ja nipisti Ruun poskea leikkisästi. Halista irrottauduttuaan Mayu asetti etutassunsa Ruun hartioille mittaillen katseellaan muutaman ikäpisteen päässä täysikasvuisuuden saavuttamista olevaa tytärtään. Ruu oli tullut selvästi enemmän äitiinsä, mikä ilmeni tismalleen samanvärisestä pikimustasta turkista unohtamatta hivenen ilkikurista luonnetta. "Ihanaa että tulit katsomaan vanhaa äitiäsi, mutta olen hieman pettynyt ettet tuonut minulle lahjoja", Mayu naukaisi vitsaillen. "Ensinnäkään sinä et ole vanha, ja mikäli olet pahvisten kartonkipalasten perään suosittelen sinua pistäytymään meillä tänään iltapäivällä, vähän aavistelisin että tuo meidän perheen nuoriso aikoo askarrella jotain", Ruu virnisti. "Isä on tietysti myös tervetullut, ja jos satut törmäämään Piaan voit kutsua hänetkin mukaan", Ruu valmisteli sukukokousta. Mayu lupasi varmistaa että kaikki kutsutut saapuisivat paikalle sovittuun aikaan. Poistuessaan adoption tiloista Ruu törmäsi ystäväänsä Tuhkaan. "Moi, tulitko sinäkin katsomaan äitiäsi?" Ruu uteli. "Öhm, en, katsos kun emoni ei asu täällä. Olin niin pieni joutuessamme eroon toisistamme etten edes muista hänestä mitään.", Tuhka selvensi. "Ai, en tiennyt", Ruu sopersi hieman nolona. Tuhka ei kuitenkaan vaikuttanut olevan epäselvistä sukutaustoistaan huolissaan, sillä hän oli tottunut tulemaan toimeen ilman vanhempiaan kasvaessaan ihmisten parissa. "Tulin oikeastaan tapaamaan kummipentuani. Ajattelin viedä hänet kahvilaan", Tuhka kertoi. "Hyvä valinta tapaamispaikalle, minunkin kummini vei minut aikoinaan käymään siellä", Ruu selitti. "Jos kerran pidät kahvilasta niin saat toki liittyä seuraamme", Tuhka hymyili. "Se olisi mukavaa! Jospa minäkin otan kummipoikani Ramin mukaan niin mennään nelisteen", Ruu innostui. Kumpikin nouti kummipentunsa, ja varsinkin Kuu oli innoissaan kuullessaan kahvilareissusta. Laiskaa Ramia ei puolestaan olisi huvittanut lähteä minnekään sunnuntaiaamuna, mutta lopulta pennun seikkailunhaluisuus sai tämän kiinnostumaan.
Ruu liotti teepussia juomassaan Tuhkan siemaillessa maitokahvia vihreästä kupista. Ruu oli päättänyt tilata koko porukalle ohukaiset vähän niin kuin aamiaispannareiksi, ja pennut hotkivat innoissaan omia lettusiaan naureskellen välillä toisilleen kun ohukaisen välissä olevaa täytettä jäi roikkumaan suupieleen sottaisesti. Tuhka ja Ruu seurasivat pentujen hassuttelua hymyillen huvittuneesti. "Ovat nuo kyllä suloisia! Kaipaan sitä aikaa kun omat pentuni olivat tuon ikäisiä", Tuhka huokasi kaihoisasti. "Sanoppa muuta", Ruu yhtyi Tuhkan mielipiteeseen. Ruu ikävöi niitä aikoja erityisesti siksi, että Tulpen ollessa pikkuinen oli hänen ja Quzin välillä vielä kaikki hyvin eikä kaikki perheen kesken vietetty aika ollut ainaista draamaa mihin nyt oli päädytty. "Onko kaikki hyvin?" Tuhka kysyi huomattuaan Ruun ilmeen synkentyneen. "Äh, mietin vain Quzia..." Ruu tuhahti. Vappujuhlien jälkeen tuskin kellekään hoitolassa oli enää epäselvää Ruun ja Quzin välien nykyinen tila, sillä heidän perhepalaverissaan ei oltu säästelty äänen käyttöä. "Haluatko puhua siitä?" Tuhka kysyi asettaen tassunsa tytön olkapäälle rohkaisuksi. "Kaikki minun ja Quzin välillä on yhtä vuoristorataa! Kävimme vähän aikaa sitten ihan sopuisan keskustelun, mutta jo seuraavaan aamuun mennessä huusimme taas kumpikin toisillemme", Ruu selitti ja kertoi sitten hänen ja Quzin parin päivän takaisesta "teippi-tempauksesta": simssiliini oli herätessään ihmetellyt, miksi keskeltä huonetta kulki huoneen kahtia jakava teipistä tehty viiva. Myös monet huonekalut oli rajattu, ja teippiä kulki jopa simssiliinin yli. Ruu ja Quz olivat halunneet jakaa kaiken huoneessa tasan, jopa simssiliinin. Hoitaja ei tietenkään ollut tyytyväinen moiseen järjestelyyn ja vaati kissoja poistamaan kaikki teipit saman tien. "Ärh, luulin että elämästäni tulisi parempaa kun pääsin pois adoptiosta ja sain hoitajan, mutta sitä iloa ei kestänyt kuin muutama kuukausi ja nyt kaikki on ihan sekaisin", Ruu kiukkuili. Purkautumisensa päätteeksi Ruun oli pakko vetää syvään henkeä ja hörpätä iso kulaus teetä mukistaan rauhoittuakseen hieman. "Anteeksi, ensin tuppauduin seuraasi ja sitten valitan koko ajan vain omista huolistani sinulle! Olen surkeaa seuraa", Ruu pahoitteli. "Ei syytä huoleen, ystävien kuuluu tukea toisiaan. Kuule, vaikka sinun voikin olla sitä vaikea nähdä niin elämässäsi on myös paljon hyvää. Tulet vielä pääsemään yli erosta, ja kaikki on sen jälkeen helpompaa", Tuhka vakuutteli. Ruu hymyili ystävälleen, kenties tämä olisi oikeassa.
Stiina nojautui leffateatterin penkin selkänojaa vasten löytääkseen mukavamman asennon. Valkokankaalla pyöri Toy Story -elokuva, jonka Stiina oli itse asiassa vähän aikaa sitten jo nähnyt, mutta koska kyseinen elokuva oli herättänyt Vesan kiinnostuksen päätti Stiina suostua katsomaan saman näytöksen toistamiseen. Oikeastaan elokuvan katsominen uudelleen on jopa jollain tasolla antoisampi kokemus ensikertaan verratessa. Loppuratkaisua ei tietenkään voinut jännittää enää, mutta oli hauska bongata pitkin elokuvaa pieniä vihjeitä tulevista käänteistä, joihin ei ekalla katselukerralla tajunnut kiinnittää samalla tavalla huomiota. Vesa tuijotti kuvaruutua niin keskittyneesti ettei muistanut edes mättää suuhunsa heidän leffaevääksi ostamiaan irtokarkkeja. "Olipa mukavaa kun pyysit minua kanssasi elokuviin! Saa Espiquekin välillä taukoa kun en pakota häntä aina mukaani, haha", Stiina hymähti. "Isi taitaa tosiaan olla enemmän näytelmien perään kun harrastaa sitä näytelmäkerhoakin, mutta me pakotamme hänet aina elokuvia katsomaan", Vesa virnisti. Hymy kuitenkin hiipui hiljalleen pennun suupieliltä, eikä Stiina voinut olla miettimättä mikä pojan mieltä painoi. "Vesa, onko kaikki kunnossa? Olet kaksoisveljeesi verratessa jotenkin reilusti pienikokoisempi", Stiina huomasi yhtäkkiä. Untuva oli vastikään kasvanut leikki-ikään, mutta Vesa oli edelleen vastasyntyneen tasolla. "No nyt kun kysyit, niin uusi hoitajani ei ole ehtinyt viettää kovin paljon aikaa kanssani. Kaipaan häntä", Vesa tunnusti. Viha kuohahti Stiinan sisällä, hänen ei olisi pitänyt antaa simssiliinin tarjota toista hänen pentuaan jollekin toiselle hoitajalle. Stiina tunsi itsensä huonoksi äidiksi kun ei ollut tajunnut kiinnittää Vesan kaltoinkohteluun huomiota aiemmin. "Puhun simssiliinin kanssa, voit sitten muuttaa meille, ja kaikki järj-" "En tahdo! Ei siis millään pahalla simssiliiniä kohtaan, mutta pidän nykyisestä hoitajastani. Uskon hänen vielä panostavan enemmän minuun", Vesa selitti. Stiina tunsi poikansa ja tiedosti tämän olevan helposti kiintyvää sorttia, mutta mitä pidempään asiaa lykkäisi sitä pahemmalta mahdollinen hylätyksi tuleminen tuntuisi. "Hyvä on, ei tehdä vielä mitään hätiköityjä päätöksiä. Muistathan että olen täällä sinua varten, ja voit koska vain tulla tapaamaan minua jos sinusta tuntuu siltä", Stiina painotti. Vesa nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi, ja tämän jälkeen keskustelu tyrehtyi kummankin keskittyessä jälleen valkokankaan tapahtumiin. Elokuvan päätyttyä Vesa päätti haastaa äitinsä peliin. "Päihitin viimeksi Cindyn labyrinttipelissä", Vesa lesosi koneen ladatessa heidän valitsemaansa lumilautailupeliä. "No kuulehan, minä olen vieraillut teatterissa aktiivisesti pennusta asti ja vuosien saatossa olen oppinut näiden kaikkien pelien niksit", Stiina naureskeli vaikka tiedostikin pelistä tulevan tiukkaa vääntöä, sillä Vesa oli älykäs ja oppi nopeasti uusia asioita, ja lisäksi nuorukaisella oli äitiään hitusen nopeammat refleksit.
Puuhakammarissa järjestetty askartelupaja ei ollut houkutellut juurikaan väkeä paikalle, mikä johtui oletettavasti siitä ettei päivä ollut ehtinyt vielä pitkälle. Untuvalla oli kynä kiinni paperissa jo ennen kuin poika oli edes ehtinyt istahtaa alas, ja kortin kanteen alkoi muodostua kauniita kukkasia. Tulpe sen sijaan tuijotti edessään olevaa tyhjää kartonkia eikä oikein keksinyt miten voisi kuvittaa kortin. "Hei Untuva, teetkö kortin puolestani jos maksan sinulle kolme penniä?" Tulpe yritti lahjoa, mutta liila pentu pudisteli päätään. "Höh. No jaa, ei minulla edes olisi ollut rahaa, ja kaipa äiti ilahtuu enemmän jos kortista näkyy minun kädenjälkeni", Tulpe tuumaili. Tyttö kirjoitti keskelle korttipohjaa tekstiksi "Hyvää äitienpäivää", mutta siihen työskentely taas tyssäsi. Onneksi paikalle saapuivat Kuula, Rio, Elmo sekä Veikko, isommalla porukalla olisi haukempaa! Tulpe tervehti poikia kovaäänisesti, ja Untuvakin heilautti kavereilleen nopeasti tassua ennen kuin syventyi jälleen kortin askarteluun. "Moi, me tultiin askartelemaan kortteja alienäiskille", Rio tiedotti, ja nelikko levittäytyi saman pöydän ympärille. "Miten aiotte koristella kortin?" Tulpe uteli toivoen saavansa vähän inspiraatiota itselleenkin. Kuula ja Rio kertoivat suunnitelmastaan tehdä korttiin kuvan äidin kotiplaneetasta Jupiterista, ja Veikko ja Elmo suunnittelivat puolestaan koko galaksiperheen piirtämistä samaan kuvaan. Tulpe ei oikein voinut hyödyntää poikien ideoita, sillä hänen äitinsä ei asunut ollenkaan niin jännässä paikassa että sitä olisi kannattunut kuvittaa, ja perhepotretti oli heti pois laskuista. Viikon takaiset tapahtumat kummittelivat yhä Tulpen mielessä, eikä hän oikein vieläkään osannut sulattaa sitä että hänen vanhempansa olivat eronneet. Äidilleen Tulpe oli leppynyt helpommin, mutta isän touhut muiden naaraskissojen kanssa kuvottivat häntä yhä. Tulpe ravisti päätään sysätäkseen ikävät mietteet jonnekin pääkoppansa takimmaiseen nurkkaan, hän ei aikoisi murehtia nyt. Kavereiden seurassa huolet onneksi unohtuivat, ja korttien askartelu oli jäädä toissijaiseksi pentujen pelleillessä piilottamalla toisten tarvitsemia väriliituja tai tasapainotellessa liimapuikkoa nenänsä päälle. Untuva sulkeutui tapansa mukaaan kaiken ympärillä tapahtuvan hälinän ulkopuolelle. Kortin kansikuva oli valmis, ja pentu oli jopa laatinut kuvitukseen sopivan kukka-aiheisen runonpätkän onnittelutekstin tehosteeksi. Elmo hivuttautui Untuvan viereen ja kehaisi tämän työtä. "Sinun pitäisi laittaa tuo kortti myytäväksi postikonttoriin", Elmo totesi. Untuva katsoi kamuaan "Oletko tosissasi?" -ilmeellä ja silmäili työtään mietteliäänä.
Quz tassutteli ylvään kirkkorakennuksen ohi hautausmaalle johtavalla polulle. Kissa ei voinut olla panematta merkille miten hyvää jälkeä hautausmaan henkilökunta oli tehnyt, sillä kaikille haudoille oli laitettu talven jälkeen toinen toistaan sievempiä kukkaistutuksia. Tassut johdattivat Quzin tuttua reittiä Maukulaisten sukuhaudan kohdalle, ja kissa silmäili menneiden sukupolvien jäsenten nimiä hautakivistä ennen kuin pysähtyi lopulta äitinsä haudan eteen. Valkoisten kynttilöiden liekit lepattivat ja vihreiden versojen lehdet keinuivat kevyesti hennossa kevättuulessa. Keskellä oleva enkelikoriste oli hiukan vinossa, ja Quz korjasi sen asentoa, sillä hän tiesi että yksityiskohdista pikkutarkka Oili ei voinut sietää moista epätäydellisyyttä. "Hei äiti", Quz lausui ääneen ja asettui istumaan hautakiven eteen. "Tämä on ensimmäinen äitienpäivä ilman sinua... Voi äiti, minusta tuntuu että kuolemasi jälkeen kaikki on mennyt vain alamäkeen ja olen sotkenut asioita. En ymmärrä mitä tapahtui, minä ja Ruu olimme niin rakastuneita, mutta sitten yksi pidempi katsekontakti Kinuskin kansa sai tassuni veteliksi, ja kun Nellakin kertoi tunteistaan minä... Ärh, tarkoitukseni ei ollut loukata ketään vaikka tiedostinkin ettei useamman tyttökissan tapailu ole reilua ketään kohtaan, mutta minkä minä mahdan tunteilleni?!" Quz parkaisi. Kisu katsoi hieman häpeissään ympärilleen purkauksensa päätteeksi, mutta onneksi hautausmaalla ei ollut muita hänen lisäkseen. Keltaraidallinen kissa nousi ylös ja toivotti vielä hyvää äitienpäivää ennen kuin poistui paikalta. Quzin silmiin osui hautakivi, jota hän ei ollut nähnyt aiemmin, ja kisu päätti uteliaisuuttaan käydä vilkaisemassa sitä. Kyseessä oli vähän aikaa sitten kuolleen Daimin hauta, ja Quz tunsi pienen omantunnon pistoksen siitä ettei ollut osallistunut hautajaisiin, sillä olihan Daim sentään hänen ystävänsä, ja vaikka he eivät kovin läheisiä olleetkaan kunnioitti Quz vanhempaa kissaa. Quz hätkähti tuntiessaan vesipisaran putoavan hänen niskaansa. Outoa, Mourusen sääpalsta ei luvannut tälle päivälle sadetta... Kisu kohotti katseensa ylös, mutta sadepilvien sijaan hänen yläpuolellaan leijailikin Sylvi, ja Quz hypähti ilmaan säikähdyksestä. "Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut häiritä", Sylvi lausui käheällä äänellä. Quz kummasteli vanhuksen asennetta, sillä yleensä tällä oli tapana ylenkatsoa itseään nuorempia kissoja, ja nyt Sylvi oli se joka pyysi anteeksi. Sylvi laskeutui maankamaralle, ja Quz huomasi vanhuksen silmäkulmassa kyyneleen, mikä selitti Quzin päälle pudonneen vesipisaraa muistuttaneen yllätyksen. "Emme tunteneet kauaa, mutta Daim oli minulle silti rakas. Äh, en edes tiedä miksi tunteilen tällä tavalla, sillä tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kumppanini kuolee", Sylvi murahti. "Se että on kokenut läheisen menetyksiä paljon ei tee surusta yhtään helpompaa. Tänne on haudattu kolme minulle läheistä sukulaista", Quz avautui. Hetken aikaa he istuivat paikoillaan tuijottaen hautaa vaitonaisena, mutta pian Sylvi muistutti Quzia musiikkikerhon alkavan, joten kaksikko lähti kulkemaan takaisin hoitolalle.
Quz ja Sylvi olivat viimeiset näytelmälavalle saapuneet musiikkikerhon jäsenet. Quz katsahti tytärtään, joka jutteli tuttavallisesti Veikon ja Tiukun kanssa. Ei uskoisi että kyseessä on pennun ensimmäinen kerta musiikkikerhossa, sillä tämä tuntui sulautuvan heti muiden kerholaisten joukkoon niin hyvin että voisi luulla hänen olleen vakituinen jäsen jo useamman vuoden ajan. Hipsuli marssi reippaasti kerhoa vetävän simssiliinin luokse, joka selvitti parhaillaan jotain johtosotkua. "Tiedän että sinulla on asiaan vastaansanomista, mutta kykyjeni ansiosta näen jo itseni esiintymässä konsertissa, joten säästyäksemme turhalta jahkailulta ehdottaisin että alkaisimme valmistella konserttia pikimmiten", Hipsuli sanoi hymyillen aurinkoisesti. "Toiveellani ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa että elämäntavoitteeni ja suurin kohtaloni on päästä vetämään konsertti juuri täällä Mouruposkessa", Hipsuli lisäsi virnuillen. "Joo, pidetään konsertti, se on minunkin suurin haaveeni!" Tulpe hihkaisi. "Maltahan vähän Tulpe. Olet kerhossa ensimmäistä kertaa, ja ennen konsertin pitämistä täytyy harjoitella ahkerasti", Quz huomautti. "Voitko lopettaa elämääni puuttumisen ja jatkuvan ilonpilaajana toimimisen?" Tulpe puuskahti silmiään pyöritellen. "Et viitsisi kiukutella minulle täällä kaikkien nähden", Quz sihahti. "Olen yhtä mieltä Quzin kanssa siitä että ennen konserttia täytyy harjoitella. Tämä ei tietenkään koske minua, sillä olen ammattilainen", Sylvi ylpeili täydellä kerhomerkkirivillään. "Minulla ei ehkä ole vielä yhtäkään kerhomerkkiä, mutta olen aina tykännyt laulaa ja olen tosi hyvä siinä", Hipsuli ilmoitti. "Hetkonen!" Quz huudahti. Hän toimi Mouruposken MusiQue-bändin laulajana, eikä aikoisi antaa yhtyeen keulakuvana toimimisen kunniaa kenellekään ulkoavaruudesta saapuneelle kummajaiselle. Quz marssi uhmakkaasti Hipsulin eteen valmiudessa taistelemaan oikeuksistaan, mutta samassa simssiliini tyrkkäsi mikin kaksikon väliin pitääkseen riitapukarit erillään. "Mitäpä jos ratkaistaan laulaja pienen kilpailun kautta? Toin mukanani yhden karaokepelin, joten sovitaanko että se, joka saa laulupelistä parhaimmat, pisteet pääsee bändin laulajaksi seuraavassa konsertissa", simssiliini ehdotti ja ojensi selvittämästään johtosotkusta vapaaksi saadun mikrofonin Quzin tassuihin samalla kun käynnisti pelikonetta. "Sopii minulle. Paras voittakoon", Hipsuli huudahti ja loi haastavan katseen keltaraidalliseen kolliin.
Quz pääsi aloittamaan, ja valittuaan mieleisensä kappaleen hän alkoi lausua sanoja taidokkaan itsevarmasti. Hän voittaisi taatusti, sillä hänellä oli kokemusta laulamisesta, toisin kuin Hipsulilla. Quzin lopetettua simssiliini kirjasi tämän pisteet ylös, ja seuraavaksi mikin nappasi Tulpe, joka oli myös kiinnostunut tavoittelemaan laulajan virkaa. Tulpe rakasti esiintymistä, ja bändin laulajana hän saisi taatusti havittelemaansa huomiota. "My baby left my sad / He didn't do nothing right / My baby left me!!" Tulpe kailotti mikkiin ylidramaattisesti ja niin epävireisellä äänellä että Onni ja Sylvi joutuivat tukkimaan korvansa, ja Veikolla ja Tiukulla oli naurussa pidättelemistä. "Miten tuo voi olla sukua minulle?" Quz jupisi, Tulpe ei todellakaan ollut perinut hänen laulutaitoaan... "No, miten meni?" Tulpe kysyi muilta kerholaisilta biisin päätteeksi. "Se oli... omalaatuinen tulkinta", Onni yritti keksiä jotain positiivista sanottavaa, sillä eihän kukaan kehdannut todeta suoraan Tulpen olleen surkea. Tiuku ei ollut kiinnostunut tavoittelemaan laulajan virkaa, mutta Veikko, Sylvi ja Viivi kokeilivat vielä onneaan ennen kuin tuli Hipsulin vuoro napata mikki tassuunsa. Kaikki ihailivat vihreän kissan laulua, sillä Hipsulin lauluäänessä oli varmaankin hänen alientaustastaan johtuva hieman erikoinen säväys, mikä loi aivan omanlaistaan tunnelmaa ja suorastaan lumosi kuuntelijat. Tai ainakin kaikki muut paitsi Quzin, joka seurasi esitystä tassut puuskassa ja vilkuili herkemättä peliruudun yläkulmassa olevaa pistepalkkia, joka lähestyi uhkaavasti hänen huipputulostaan, jota kukaan muu kerholainen ei ollut onnistunut vielä päihittämään. Lopulta Hipsuli meni yli Quzin tuloksesta ihan muutamalla vaivaisella pisteellä, joten simssiliini julisti Hipsulin bändin uudeksi laulajaksi. Nähdessään oman kissansa nyrpeän ilmeen hän kiirehti lisäämään että myös hyvät pisteet saaneet Quz ja Tulpe (joka oli jollain ihmeellä sijoittunut kärkikolmikkoon karmealla laulullaan...) saisivat toimia halutessaan taustalaulajina. "En varmasti alennu mihinkään taustalaulajan virkaan", Quz valitti. "Nohnoh, konsertti on Hipsulin unelma, joten annetaan hänen loistaa parrasvaloissa tämän kerran", Viivi rauhoitteli. "No olkoot, mutta minäkin haluan tehdä jotain näyttävää", Quz vaati. "Järjestetäänkö tänäkin vuonna konsertti Mouruposken syntymäpäivän kunniaksi?" Tiuku uteli, mutta simssiliini joutui toppuuttelemaan. "Hoitolan synttäreihin on niin vähän aikaa ettette varmaankaan ehdi valmistella kaikkea, mutta katsotaan jos järjestäisimme jotain sitten syksymmällä", simssiliini ehdotti.
Heti musiikkikerhon päätyttyä simssiliini riensi hoitolan pihalla odottavien luontokerholaisten luokse. Ylläpitäjä puuskutti juostuaan hoitolarakennuksen takapihalle ja kummasteli miten jopa vanha Sylvi oli ehtinyt ennen häntä paikalle, vaikka kissa oli juuri äsken ollut simssiliinin tapaan musiikkikerhon tiloissa. Lentotaito on ilmeisesti kätevä, sillä se mahdollistaa vapaamman liikkumisen ja oikoteiden hyödyntämisen. Saatuaan hengityksensä tasaantumaan simssiliini alkoi kertoa kerholaisille kevään ensimmäisistä kukkasista, joita heidän olisi tänään tarkoitus bongailla lähiympäristöstä. "Voitte vaikka samalla kerätä pieniä kukkakimppuja äitikissoja varten", simssiliini vinkkasi. "Mutta miksi?" Rex kummasteli. "Koska tänään on äitienpäivä, jolloin kaikkia äitikissoja lellitään", Hipsuli sivisti alienkamuaan. "Aahaa, siksi pentusi kävivät tuomassa sinulle sen kortin aamulla", Rex tajusi. Kerhoporukan lähtiessä liikkeelle Hipsuli tökkäsi tuntotarvellaan yläpuolellaan leijailevaa Sylviä, joka oli vaipunut uneen simssiliinin puheen aikana. Lössi kääntyi hoitolan pihasta punapensaspolulle, ja Hipsuli havaitsi ensimmäisenä tienpientareelta pilkistävän keltaisen kukkasen, mutta koska hän oli kotoisin toiselta planeetalta ei hän tiennyt kasvia nimeltä. "Se on leskenlehti", Tuike osasi kertoa. "Hassu nimi kun huomioi sen ettei sillä ole edes lehtiä", Hipsuli tuumi. "Leskenlehden lehtikasvustot ilmaantuvat vasta kukinnan jälkeen" luontokerhokonkari Viivi jakoi tietämystään. Seuraavaksi kissojen huomio kiinnittyi yhden puun juurella kasvaviin sini- ja valkovuokkoihin. simssiliinin johdattaessa porukan koivikkokedolle korkealla liitelevän Sylvin silmiin osui ensimmäisenä ojassa oleva suuri keltainen kukkarypäs. "Onpa paljon leskenlehtiä", Sylvi ihmetteli. "Ehei, tuo on itse asiassa rentukka, joka kasvaa tavallisesti kosteissa paikoissa", simssiliini selitti. Sylvi laskeutui hivenen nolona maahan ja piiloutui alienystäviensä taakse. "Miten et huomannut rentukan lehtiä, juurihan me puhuimme ettei leskenlehdellä ole kukinnan aikana vielä lehtiä", Rex naureskeli. Kerrankin Sylviä pääsi vähän pilkkaamaan tämän tietämättömyydestä! "En nähnyt niin korkealta kunnolla... ja saatoin torkahtaa sillä aikaa kun keskustelitte leskenlehden yksityiskohdista", Sylvi myönsi. "Ei se mitään, ei kaikkea voi aina tietää", Hipsuli huomautti. Kissat ihastelivat vielä imikän sini-liila-pinkki värisiä kukintoja ennen kuin oli aika palata takaisin hoitolalle. Rex tunsi outoa kutinaa niskassaan, ja kääntäessään päätään hän näki leppäkertun kävelemässä olkapäätään pitkin. Rex laski ötökän maahan, mutta se lennähti saman tien takaisin Rexin tassulle. "Hih, ehkä se luulee sinua äidikseen kun olette molemmat punaisia", Hipsuli naureskeli Rexin yrittäessä epätoivoisesti hankkiutua ötökästä eroon. "Siinä tapauksessa taidan antaa keräämäni kukkakimpun Rex-äidille", Source virnisti, ja pari muutakin kerholaista yhtyi ideaan. "Tosi hauskaa", Rex mutisi valtava kukkakimppu sylissään leppäkertun tepsuttaessa hänen nenällään. "Voisimme käväistä myös adoptiossa, sillä siellä on paljon äitikissoja joita kukaan tuskin muistaa tänään", Viivi ehdotti, ja porukka päätti suunnata adoption tiloihin kerhokerran päätteeksi.
Musiikkikerhon jäljiltä Quz soitti surumielistä sävelmää kosketinpianollaan simssiliinin opiskellessa Tulpen ja Untuvan kanssa yhdessä matematiikkaa pentujen tehdessä läksyjä ja simssiliinin harjoittellessa puolestaan pääsykoettaan varten. "Miten teille opetetaan ykkösellä näin monimutkaisia laskuja? Minä opiskelin näitä asioita vasta lukiossa", simssiliini päivitteli. "Tämä todistaa miten paljon älykkäämpiä kissat ovat ihmiseen verratessa", Tulpe hihkaisi. "No neiti älykäs, laskepa tämä seuraava lasku: mitä on kuutiojuuri luvusta -27?" simssiliini tiedusteli saaden Tulpen virneen hiipumaan. "Öh, eikö se ole määrittelemätön, koska neliöjuurimerkin sisällä ei voi olla negatiivinen luku?" Tulpe pohti. "Se sääntö pätee tosiaan neliöjuuren kanssa, mutta muistutan että nyt laskemme kuutiojuurta. Onko sinulla ideaa ratkaisuksi?" simssiliini kääntyi Untuvan puoleen, joka piirsi paperiinsa kolmosen. "Tarkistetaanpa: 3 * 3 * 3 ei ole -27 vaan 27. Sen sijaan -3 antaa oikean vastauksen, koska potenssi on pariton", simssiliini älyili. "Okei, sinä saat pisteen tällä kertaa, mutta tuon seuraavan verrantolaskun minä osaan", Tulpe lesosi ja luki tehtävänannon ääneen: "Koulun 36 kissalle varataan 6 litraa jäätelöä jälkiruuaksi. Kuinka paljon jäätelöä on varattava naapurikoulun 48 kissalle?" "Minua hämää verrannoissa se etten osaa päätellä pitääkö tehtävä laskea suoraan vai kääntäen verrannollisesti", simssiliini myönsi. Kolmikko kirjoitti allekain koulun opiskelijoiden ja jäätelöiden määrät, ja tuntematon jäätelömäärä merkittiin äksäksi, mistä muodostui yhtälö 36*x = 48*6 -> 36x = 288. "288 jaettuna 36 on 8, eli jäätelöä tarvitaan kahdeksan litraa", Tulpe tiedotti. Matikan lukeminen unohtui kuitenkin siinä vaiheessa kun Ruu ja Stiina palasivat elokuva- ja kahvilareissuiltaan. Pennut nappasivat pöydällä odottavat äitienpäiväkortit tassuihinsa ja riensivät halaamaan äitejään. "Oi miten ihania kortteja olette askarrelleet", Stiina lausui liikutuksen kyynel silmäkulmassaan ihaillessaan Untuvan hänelle kirjoittamaa runoa. "Ai niin, kutsuin muuten vanhempani sekä Pian kylään. He saapuvat suunnilleen puolen tunnin päästä", Ruu tiedotti. "Olisit voinut kertoa vähän aikaisemmin! Arg, meille tulee kiire hoitaa kaikki valmistelut!" simssiliini panikoi. Hän pamautti matematiikankirjan kiinni ja alkoi jakaa kissoille määräyksiä. "Stiina ja Quz käyvät ostamassa tarjoiluja varten jotain Marketista, Ruu pistää kahvin tippumaan ja Tulpe ja Untuva keräävät kaikki lelunsa pois lattialta. Ja hommiin ruvetaan heti eikä kohta", simssiliini määräsi ja läpäytti sanojensa vahvikkeeksi vielä käsiään yhteen pari kertaa.
Valmistelut olivat tietenkin jääneet aivan puolitiehen, mutta Pia oli ahkerasti vakuutellut ettei heitä varten tarvitse nähdä vaivaa. Tulpe ja Untuva olivat päässeet tapaamaan ensimmäistä kertaa isovanhempiaan, ja koska pennut eivät olleet tajunneet tehdä ylimääräisiä äitienpäiväkortteja tarjoutui Tulpe laulamaan heille. Tulpe oli laulanut tietenkin ihan nuotin vierestä, mutta ajatus oli tärkein ja Pia ja Mayu olivat oikein otettuja tästä eleestä. Untuvaa jännitti aluksi tulla tutustamaan mummoonsa, mutta sentään hän oli reipastunut sen verran ettei enää juossut äidin taakse piiloon tavatessaan uusia kissoja. Pia oli ihanan ymmärtäväinen eikä udellut turhia pennun puhumattomuudesta, ja Untuva koki tulleensa hyväksytyksi ja tunsi pian olonsa rentoutuneeksi mummon seurassa. Pia tarjoutui auttamaan simssiliiniä ja Stiinaa kahvileipien valmistamisessa, ja simssiliini pilkkoi Quzin ja Stiinan kauppareissulta hankittuja tomaatteja ja paprikoita viipaleiksi, jotka Stiina asetti kaalinlehtien kera Pian voitelemien leipien päälle. Ruun keittämän kahvin aromit täyttivät pian huoneen, ja Quz kattoi pöytään tarvittavan määrän kuppeja. Ruun saapuessa pöytään kahvipannun kanssa Quz ojensi tälle kuppeja yksi kerrallaan kahvin kaatamista varten. Kaksikon tassut kohtasivat lyhyen hetken ajan, ja kumpikin katsoi nopeasti sivulle hivenen kiusaantuneena. Heidän välillään oli selvästi havaittavissa kireyttä, mutta ex-pariskunta onnistui jättämään toisilleen raivoamisen tekemättä Ruun vanhempien ja Quzin mummin ollessa paikalla. Tulpe piti seuraa isovanhemmilleen, kunnes simssiliini alkoi huhuilla porukkaa kokoontumaan pöydän ääreen. Kahvit höyrysivät jo valmiiksi kupeissa, ja osa lisäsi juomansa sekaan maitoa, mutta tuhdimpia makuelämyksia hakevat nauttivat kahvinsa täysin mustana. Pentuja varten oli mansikkamaitoa, vaikka Tulpe katseli kiinnostuneesti aikuisten mukeissa olevaa mustaa nestettä. Mayu antoi lapsenlapsensa lipaista tilkan kahvia mukistaan, ja Tulpen ilmeen mennessä aivan irveeseen kitkerän kahvin takia tämä päätti pitäytyä omassa vaaleanpunaisessa maidossaan. Kahvileipien lisäksi pöydälle oli katettu myös keksilautanen, joka sisälsi dominoita sekä suklaa- ja voikeksejä. Tarjolla oli myös pullaa, ja kaiken kruunasi korea ruusutäytekakku, joka oli ostettu tietenkin äitien kunniaksi. Tarjoilupöydän antimet hupenivat nopeasti kissojen jutustellessa kahvittelun ohessa. Puheenaiheet pyörivät arkisissa asioissa vanhuskissojen kertoessa adoptiokuulumisista, ja Tulpe sai tietenkin kertoa mitä oli tehnyt koulussa, kerhoissa ja kavereidensa kanssa. Kun tuli kakun leikkaamisen aika kakkulapio ojennettiin ensiksi Mayun tassuun, joka tietenkin vaatimattomasti vastusteli kakun leikkaamisen kunniaa ja ehdotti että pennut ottaisivat ensin. Tulpelle se olisi käynyt, mutta Quz hiljensi tyttärensä katseellaan ja muistutti että vieraille tarjoiltaisi ensimmäiseksi. Koko kakku hupeni hetkessä, varmaankin koska suurimmat herkkusuut Ruu ja Nugetti ottivat peräti kaksi palaa.
Kahvittelun jälkeen porukka päätti suunnata puuhakammarin lautapelien pariin, ja kissat jakautuivat kolmeen joukkueeseen alias-ottelua varten: Nugetti, simssiliini & Quz VS Tulpe, Ruu & Pia VS Untuva, Stiina & Mayu. "Okei pojat, pistäkäähän parastanne", ensimmäiseen selitysvuoroon lupautunut simssiliini sanoi joukkuetovereilleen ennen kuin tiimalasi käännettiin ympäri. simssiliini ei kuitenkaan ollut erityisen lahjakas selittämään sanoja ja jäi välillä sönköttämään tai jankkaamaan samaa asiaa uudelleen, eikä sekään auttanut yhtään että suurin osa Nugetin arvailuista liittyi ruokaan. "Ihan oikesti, miten sinulle tuli vihjeestä 'käytetään tulen syttämiseen' mieleen päärynä?" Quz ihmetteli heidän vuoronsa päätteeksi, mutta oranssi vanhuskissa kohautti vain olkapäitään. Saivat he edettyä pelilaudalla sentään pari askelta, mutta seuraavana vuorossa ollut tiimi meni ohi reippaasti. Tulpen ja Ruun yhteistyö toimi hyvin, sillä tyttärellä ja äidillä oli omanlaisensa yhteys, ja yleensä riitti vain yhden sanan sanominen kun toinen jo arvasi mistä oli kyse. "Minä taidan saada vapaamatkustajan roolin", Pia hymähti, sillä hän ei ennättänyt saada ollenkaan suunvuoroa Tulpen ja Ruun puhuessa lähes päällekäin. Kun tuli Untuvan vuoro selittää kisu tunsi olonsa epämukavaksi. Luonnollisesti hän ei voinut selittää sanoja puhuen, joten hän yritti kuvailla arvuuteltavaa sanaa pantomiiniesityksellä, mutta Stiina ja Mayu eivät saaneet ollenkaan selkoa Untuvan liikkeistä. Untuva seurasi huuli väpättäen miten tiimalasin hiekat valuivat loppuun, eikä heidän joukkueensa saanut sillä kierroksella yhtään pistettä. Hän oli tuottanut joukkuetovereilleen pettymyksen. Samassa Pia tarttui pentua tassusta ja pyysi tätä kanssaan syrjemmälle. Hän oli havainnut Untuvan huolen ja halusi vähän rohkaista tätä. "Ei se mitään, teit parhaasi, ja kyse on muutenkin vain leikkimielisestä pelistä. Kukaan ei tuomitse sinua, eikä sinun itsekään tarvitse kantaa huolta asian takia", Pia kannusti. Huoli hälveni pian ja Untuva syöksyi halaamaan mummiaan kiitollisena. Peli päättyi lopulta Tulpen, Ruun ja Pian tiimin murskavoittoon, ja Tulpe vaati saada jotain palkinnoksi. "Hmm, voisiko palkinto olla että voittajatiimi siivoaa pelin takaisin laatikkoonsa?" simssiliini ehdotti virnuillen. "Eikä, se on huono palkinto", Tulpe valitti. "Itsepähän kerjäsit tätä", Ruu hymähti ja alkoi keräillä pitkin lattiaa levinneitä kortteja pinoon sillä aikaa kun Pia ja Tulpe taittelivat pelilaudan takaisin laatikkoonsa. Pian tuli aika sanoa hyvästit adoptioon palaaville sukulaisille, ja simssiliini kissoineen suuntasi loppupäiväksi oman huoneeseen.
Quzin mielipide päivästä: "Aika haikeaa viettää äitinpäivää ilman omaa äitiä. Musiikkikerhokaan ei mennyt täysin putkeen, epäreilua jos minun päälaulajan virka annetaan noin vain Hipsulille, murr."
Ruun mielipide päivästä: "Oli hyvä idea kutsua vanhemmat käymään, he pääsivät tapaamaan viimeinkin Tulpen ja kaikilla oli hauskaa äitienpäiväkesteillä. Minun ja Tulpen yhteistyökin sujui hyvin aliasta pelatessa!"
Stiinan mielipide päivästä: "Olen yhä huolissani Vesasta, toivottavasti hän saa pian hoitoa. Ruu on niin ajattelevainen kun kutsui minunkin äitini paikalle, itse kun kiirehdin vain elokuviin niin ettei Pian tapaaminen käynyt edes mielessäni, hups..."
Tulpen mielipide päivästä: "Oujee konserttiii, pääsen taatusti laulamaan! Olen niin hyvä laulamaan, laskemaan matikkaa ja pelaamaan aliasta!"
Untuvan mielipide päivästä: "Päätinpä noudattaa Elmon neuvoa ja laitoin kukkakortin postikonttiriin myyntiin! Mummi on tosi mukava ja ymmärtäväinen, sääli ettei minulla ollut mitään äitienpäiväyllätystä hänelle."
Kommentit
Lähetä kommentti