Mourun 10-vuotissynttärit
simssiliini kiersi Quzin kanssa hoitajien huoneiden ovilla houkuttelemassa porukkaa ulos. Tänään juhlittaisi Mouruposken kymmenvuotissyntymäpäivää, ja simssiliini halusi varmistaa että kaikki olisivat mukana. Pisimpään hiljaiseloa viettänyttä Toukkaa ei meinattu kuitenkaan saada millään lähtemään. "En minä viitsi tulla. Olen harkinnut jo jonkin aikaa eroamista", Toukka mutisi maatessaan vuoteellaan kasvot tyynyyn haudattuna. simssiliinin tarrasi Toukan käteen ja yritti kiskoa häntä ylös sängyltä. "Tietysti tulet mukaan. Vaikka aikoisitkin lähteä hoitolasta on nyt hyvä tilaisuus hyvästellä ystäväsi", simssiliini huomautti, mutta Toukka ei vastannut enää mitään. "Se on ollut tuollainen jo monta kuukautta", Ivyrushia kommentoi. "Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Olemme joutuneet raahaamaan hänet väkipakolla ulos aiemminkin", Cho selitti. Gallu istui yksinään syrjemmässä Toukan muiden hoidokkien auttaessa simssiliiniä repimään Toukkaa ylös sängystä, ja Quz päätti mennä ystävänsä puheille. "Hei Gal, miten jakselet?" Quz tiedusteli. He olivat tunteneet toisensa pennusta asti, mutta Gallu oli jäänyt vähemmän hoidon vuoksi paljon Quzia pienikokoisemmaksi. "Toukan tila huolettaa minua, enkä halua adoptioon koska olen kuullut että pennut laitetaan eri osastolle ja joutuisin eroon isistä ja äidistä", Gallu selitti kyyneleiden valuessa tämän poskia pitkin. Quz kaappasi pikkuisen halaukseen. Hän sätti itseään hieman siitä ettei ollut tajunnut tulla tapaamaan kamuaan aiemmin, sillä hän oli vähän aavistellutkin ettei kaikki ollut täysin kunnossa kun Gallu oli lakannut vastaamasta hänen lähettämiinsä kirjeisiin. "Älä murehdi, kyllä kaikki järjestyy. Jos joudut adoptioon, minä lupaan käydä katsomassa sinua. Voisin olla sinulle vähän niin kuin kummi", Quz selitti. "Mutta eikö vain vastasyntyneet pennut saa kummeja?" Gallu huomautti musta nenänpää väristen. "Olisinkin sellainen epävirallinen kummi", Quz tarkensi. Lopulta Toukka oli saatu jaloilleen, ja simssiliini talutti tätä hitaasti käytävää eteenpäin kissojen kävellessä perässä. Ulos saapuessaan Toukka räpytteli silmiään kirkkaassa auringonpaisteessa. "Onpa täällä... vihreää. Mistä lähtien joulukuussa on ollut näin vihreää?" Toukka kummasteli. "Eh, Toukka, olet puoli vuotta jäljessä. Nyt on kesä", simssiliini kertoi. "Kiitos kun autoit kyyditsemään Toukan ulos. Me voimme jatkaa tästä", Toukan ensihoidokki Felix ilmoitti, ja kissat säntäsivät jotakin päiväperhosta jahtaamaan lähteneen Toukan perään. simssiliini tuijotti touhua hieman haikeana ajatellessaan Toukan lopettavan, sillä oli aina surullista menettää pitkäaikainen hoitaja. "Okei Quz, eiköhän mennä etsimään tytöt ja Untuva", simssiliini mutisi hieman poissaolevasti ja lähti puikkelehtimaan juhlijoiden välistä seuratessaan Quzia, joka tuntui tietävän minne mennä. simssiliini kohotti katseensa pilvien peittämälle taivaalle, joka enteili sateen alkavan millä hetkellä hyvänsä. Hän toivoi vesisateen alkamisajankohdan lykkäytyvän vielä ainakin parilla tunnilla, sillä synttärijuhlissa oli väkeä niin paljon että sisätiloihin siirtyessä jouduttaisi olemaan hyvin tiiviisti. Toki siihenkin oli varauduttu, ja simssiliini oli yhdessä kissojensa kanssa koristellut hoitolan läpikotaisin sisältä ja ulkoa värikkäillä ilmapalloilla ja muilla hilpeillä juhlalipukkeilla. Osa hoitajista oli ilmoittautunut vapaaehtoisesti avustajajiksi, ja lopputuloksena koko hoitolarakennus näytti kaukaa katsottuna varmasti suurelta lahjapaketilta!
Pian simssiliini ja Quz saapuivat hoitolan pihalla olevan lammen edustalle, missä heidän muut huonetoverinsa oleskelivat. Stiina oli ollut poikkeuksellisen innoissaan näistä juhlista, ja hänen laittautuessaan aiemmin bileitä varten omia ja Oilin vanhoja meikkejä käyttäen oli Tulpekin innostunut naamansa maalaamisesta, ja näiden kahden kasvoilla komeilikin nyt oikein näyttävät bilemeikit. Ruu ei ollut talouden muiden tyttöjen tapaan yhtä innoissaan meikeistä, mutta siistinä kissana hän oli tietenkin harjannut turkkinsa läpikotaisin. Myös Quz oli ulkonäöstään tarkka, ja tämä oli ährännyt hyvän tovin peilin edessä yrittäessään tarkistaa että harjanvedot tulivat selkään tarkasti turkin raitojen mukaisesti, sillä oli kuulemma mahdollista että kissan turkin kuviot voivat muuttaa muotoaan hutaisella harjauksella. Untuva ei puolestaan ollut yhtä tarkka siisteydestään ja oli skipannut harjaussession kokonaan, hyvä kun tämä sentään rapsutteli vessakäynnin päätteeksi kikkareidensa päälle vähän hiekkaa. Ei liila pentu ollut kuitenkaan mitenkään vastenmielisen epäsiisti, vaan tiedosti kyllä että kylvyssä oli välillä käytävä vaikka se aika inhottavaa olikin. "Kuinkas täällä sujuu?" simssiliini tiedusteli muilta hoidokeiltaan. "Tunnelma laski kummasti kun tuo saapui", Ruu tokaisi ja näytti kieltä Quzille. "Hei, nyt kun ollaan kaikki koolla voitaisi käydä ostamassa jokaiselle pari arpaa ennen kuin säntäätte omiin puuhinne", simssiliini huudahti väliin ennen kuin Quz ehti vastata takaisin. Kinaamisen merkit olivat olleet selvästi ilmassa, mutta tilanne saatiin onneksi rauhoittumaan kissojen huomion kiinnittyessä pihalla olevaan arpakoneeseen. Quz ehti jonon ensimmäiseksi ja syötti heti simssiliiniltä saamansa kymmenen penniä koneeseen, joka puolestaan sylki ulos kaksi arpapalloa. "Lahjakortti ravintolaan! Voin pyytää Kinuskia tai Nellaa kanssani syömään", Quz innostui. "Jos Quz saa kerran käyttää koko lahjakortin itse aion minäkin päättää mihin tämä lahjakortti käytetään", Ruu tokaisi ja rutisti saamaansa markettietuuskorttia itseään vasten kuin peläten jonkun muuten rohmuavan sen. Untuva tyrkkäsi sen sijaan saamansa kuntosalikortin suoraan hoitajalleen, sillä urheilu ei ollut ollenkaan pennun juttu. Stiina näytti palkinnoksi saamiaan leluja Espiquelle, joka oli juuri saapunut paikalle. Tulpe oli puolestaan eniten innoissaan uusista pelikorteistaan. "Minun pitää valmistautua puhettani varten, joten te voitte kierrellä juhla-alueella vapaasti", simssiliini tiedotti. Tulpea ei tarvinnut kahdesti kehottaa, ja Ruu ja Quzkin lähtivät kumpikin tassuttamaan vastakkaisiin suuntiin. "Voisitko pitää noita kahta silmällä ja vahtia etteivät he käy kiinni toistensa kauloihin kuristusotteella? En halua mitään turhaa riitelyä pilaamaan muiden juhlafiilistä", simssiliini selitti. "Äh, miksi aina minä? Haluan bilettää tänään oikein kunnolla enkä toimia minään lastenvahtina täysikasvuisille kissoille", Stiina marmatti. "Älä huoli, voin pyytää alienkavereitani avuksi. Pidämme huolen siitä etteivät Quz ja Ruu kohtaa toisiaan juhlien aikana", Espique lupasi. "Hyvä tietää. Pitäkää hauskaa", simssiliini vilkutteli rakastavaisten perään. Ainoastaan Untuva jäi yhä istumaan simssiliinin jalkojen juureen hakien hoitajastaan turvaa ympäriltä olevalta juhlahälyltä. Poju oli ollut aamulla hyvin pettynyt, kun simssiliini oli määrännyt kaikkia kissojaan poistumaan huoneestaan ja lukinnut lopuksi oven. Untuva oli istunut tovin huoneen ulkopuolella ja kynsinyt ovea toivoen sen avautuvan, mutta simssiliini ei antanut tällä kertaa armoa ja Untuvankin olisi osallistuttava juhliin vaikka asia ei pennusta yhtään mukavaa ollutkaan. "Okei, voin olla hetken kanssasi", simssiliini lupasi ja noukki pojan syliinsä.
Hoitolan pihalla oli samanaikasesti käynnissä kymmeniä eri aktiviteetteja, ja tämä tekemisen paljous aiheutti suorastaan valinnan vaikeutta. Musikaalisen Quzin tassut johdattivat hänet lammelle, jonka edustalle asetetuista stereoista pauhaava musiikki oli saanut useammankin kissan tanssitassun vipattamaan. Kissat tanssivat yksin, pareittain ja komein näkymä oli lammen ympärille muodostunut tanssirinki, johon Quz päätti ottaa osaa. Tanssijat muodostivat kaksi rinkiä; pojat olivat sisäringissä ja tytöt ulkoringissä, ja tanssin edetessä kissat vaihtoivat aina parikseen jonon seuraavan kissan. Quz oli niin tanssin lumoissa ettei huomannut häntä etäämmältä tarkkailevaa kissakolmikkoa. "Kohteemme liittyi piirileikkiin", Light raportoi. "He tanssivat, ja tuota kyseistä paritanssia kutsutaan cicapoksi eikä miksikään piirileikiksi", keltaisen kissan yläpuolella leijuva Sylvi korjasi. "Äh, miksi suostuin tähän? Voisin olla nyt tanssimassa Nellan kanssa", Rex huokaili tympääntyneenä. "Älä viitsi valittaa, vakoiluleikit on kivoja", Light virnisti ja pukkasi kevyesti kaveriaan. Samassa kaikkien kolmen pään sisällä kaikui Galaxyn lähettämä hätäviesti: "HÄLYYTYS! MYÖS RUU LIITTYI RYHMÄTANSSIIN!" "Auts, ei tarvitse huutaa", Sylvi ajatteli takaisin. "Sori... mutta meidän on tehtävä jotain, tai Ruu ja Quz kohtaavat toisensa ennen pitkää", Galaxy huomautti. "Öö... Jos vaan odotetaan ja toivotaan että jompikumpi lopettaa tanssin ennen kuin se tapahtuu", Rex ehdotti. "Voi kauhia, en edes osaa ennustaa niin kuin Hipsuli, mutta näen jo nyt ettei tästä seuraa mitään hyvää", Sylvi mutisi päätään pudistellen. Quz nautti tanssista ja antoi rytmin liikuttaa häntä. Tassut läpäytettiin yhteen, sen jälkeen ojennettiin tassu toisesta piiristä lähestyvää tyttökissaa kohti, joka tarttui siihen tehtyään pienen pyörähdyksliikkeen pojan edessä. Quz otti tytön käsivarsilleen ja he keinuivat hetken aikaa samassa tahdissa, kunnes tuli jälleen aika vaihtaa paria. Quz valmistautui jälleen ojentamaan tassunsa uutta pariaan kohti, mutta samassa joku tönäisi hänet suoraan lampeen! Se oli Rex, joka oli teleportannut paikalle viime hetkellä ennen kuin Quz ja Ruu olisivat kohdanneet tanssilattialla. Ruu kikatti vedessä räpiköivälle kollille ja Rex yritti puolestaan luoda kasvoilleen pahoittelevan ilmeen, mikä ei kylläkään toiminut vienon virneen kohotessa marsilaisenkin suupieleen. Tanssifiilis oli tiessään Quzin päästessä viimein palaamaan kuivalle maalle, ja kisu kulki vettä valuvana muiden juhlijoiden joukossa. "Quz, mitä sinulle on tapahtunut?" kantautui Kinuskin kysymys pojan korviin. Quz irvisti, sillä hän oli toivonut pääsevänsä livistämään paikalta kenenkään näkemättä. "Öhöm, sade..." "Tarkoitat siis että täällä satoi ja sinä olit ainoa kehen se vaikutti?" Kinuski virnisti. Quz punastui hölmistyneenä, sillä hän oli puhunut itsensä pussiin. "Tule, voin lainata sinulle pyyhettäni", Kinuski sanoi lempeästi ja tarttui poikaa tassusta. Hetkeä myöhemmin kaksikko istui vieretysten Odessan huoneen ikkunalaudalla. Kinuski oli avannut ikkunan, pihalla käynnissä oleva juhlahälinä kantautui heidän korviinsa vaikka he olivatkin sisällä. Quz kiersi pinkkiä pyyhettä tiukemmin ympärilleen nauttien sen pehmeydestä sekä hakeakseen lämpöä, sillä pilvisenä päivänä märässä turkissa liikuskelu nostatti nopeasti vilunväreitä iholle. "Tuota Quz?" Kinuski lausahti. Kolli kääntyi katsomaan tyttöä, joka rapsutteli kynnellään ikkunanpuitteessa olevaa valkoista irtomaalia selvästi miettien miten sanoisi asiansa. Quz tarttui tyttöä tassusta, jolloin Kinuski kääntyi katsomaan poikaa suoraan silmiin. "Kerro vaan", Quz rohkaisi silittäen Kinuskin tassun selkämystä. "Mietin vain sitä vappujuhlissa sattunutta kohtausta... Ruu ei tunnu hyväksyvän tapailuamme, ja tyttäresikin oli ihan poissatolaltaan", Kinuski selitti. Quz hätkähti yllättyneenä, sillä hän ei ollut aiemmin tajunnut hänen perhedraamansa vaikuttavan myös Kinuskiin. "Se on Ruun ongelma, ei sinun tarvitse kantaa huolta asian takia. Täytyy kyllä myöntää ettei tällä salatapailullamme ole ollut kovin hyviä vaikutuksia, joten mitä jos olisimme avoimesti yhdessä? Voisimme aloittaa puhtaalta pöydältä", Quz keksi. "Oi Quz, se olisi ihanaa", Kinuski henkäisi ja syöksyi halaamaan poikaystäväänsä. "Pöydästä puheenollen... Mentäisiinkö ravintolaan yhdessä? Ja jos sopii, ottaisin myös tyttäreni Tulpen mukaan. Haluan että kaksi elämäni tärkeintä naista pääsevät tutustumaan toisiinsa", Quz selitti silmää iskien, eikä Kinuskillakaan ollut mitään Tulpen tapaamista vastaan.
simssiliini oli kierrellyt hetken aikaa ympäri juhla-aluetta yrittäessään keksiä sopivaa tekemistä Untuvalle, ja lopulta hoitaja sai suostuteltua Untuvan jäämään "Vettä kengässä" -leikkialueelle. Pelaajat oli jaettu kahteen ryhmään, ja toinen porukka poistui paikalta siksi aikaa kun leikinvetäjä jakoi kissat pareihin. Tämän jälkeen poissaolleet kissat saapuivat yksi kerrallaan etsimään pariaan kysyen joltakin "Oletko ystäväni?", ja mikäli vastaus oli myönteinen sai kissa jäädä parinsa viereen, mutta kielteisen vastauksen jälkeen kysyjän oli loikittava pois paikalta yhdellä tassulla - aivan kuin hänellä olisi ollut leikin nimen mukaisesti vettä kengässä. Leikki oli Untuvalle sopivan rauhallinen, sillä hänen ei tarvinnut tehdä muuta kuin istua paikallaan, ja kysyjille oli helppo ilmaista "kyllä" ja "ei" -vastaukset pelkillä päänliikkeillä. Untuva hypisteli tassussaan pitelemäänsä valokuvaa, jossa komeili hänen parinsa Ennustus. Untuva ei muistanut tavanneensa kyseistä kissaa aiemmin, mutta tämän veljet Kuulan ja Rion hän tunsi kyllä. Sukulaisuudesta ei voinut erehtyä, sillä alienäidiltä peritty vihreä turkinväri tuntosarvineen yhdisti näitä kolmea selvästi. Untuva seurasi, miten Rami joutui pomppimaan väärän arvauksensa päätteeksi pois paikalta. Keltaisen pennun pienet jalat horjahtivat vähän, mutta tämä jaksoi loikkia koko matkan pois paikalta. Seuraavaksi saapui juuri Untuvan pari Ennustus, joka silmäili uteliaana ympärillään olevia kissoja niin että tuntosarvi vain keikkui tämän päänliikkeiden mukana. Untuva kohotti ryhtiään, ja samassa hänen ja Ennustuksen katseet kohtasivat. Tajuamatta itsekään miksi Untuva punastui, ja Ennustuksen kasvoille kohoavasta virneestä päätellen tämä osasi tulkita eleen oikein lähtiessään marssimaan kaikkien muiden kissojen ohi Untuvan luokse. Untuva laski katseensa, eikä kehdannut nostaa sitä vielä silloinkaan kun Ennustus oli tassutellut hänen kohdalleen. "Oletko ystäväni?" Ennustus kajautti kysymyksen ilmoille leikin sääntöjen mukaisesti, ja Untuva nyökäytti päätään pitäessään katsettaan Ennustuksen varpaissa. Untuvan yllätykseksi Ennustus halasi tätä. "Jee, hauska tavata! Olet varmaan Untuva, veljeni ovat kertoneet sinusta", Ennustus selitti päästäessään Untuvan vapaaksi haliotteestaan. Untuva hymyili vaivaantuneena, sentään esittäytymisen yhteydessä ei joutunut keplottelemaan mitään monimutkaisuuksia Ennustuksen tietäessä hänet nimeltä entuudestaan, mutta ajatus siitä että hän oli ollut muiden kissojen puheenaiheena tuntui hieman epämukavalta. Mitä jos hänestä oli puhuttu jotenkin ikävään sävyyn selän takana? Toisaalta Ennustus tuntui ainakin suhtautuvan häneen hyvin, joten Untuva rauhoittui hieman tajutessaan stressaavansa todennäköisesti turhasta. Koska pari oli löytynyt Ennustus jäi istumaan Untuvan seuraksi, tosin vilkkaalle vihreälle kissalle paikallaan istuminen tuntui olevan mahdottomuus, ja Ennustus vilkuili jatkuvasti ympärilleen ja keikkui puolelta toiselle pölisten ääneen milloin mitäkin hupsuhkoja havaintoja näkemästään. Untuva hymyili Ennustuksen jutuille vaikkei ollutkaan aivan varma, oliko vihreä poju tarkoittanut sanojaan hänelle vai puhuiko tämä vain itsekseen.
simssiliini kiipesi polvet tutisten pihalle pystytetylle lavalle, jonka keskellä mikrofoni nökötti jo valmiina odottamassa simssiliinin puheen pitämistä. "Hengitä syvään, ei ole mitään syytä ramppikuumeeseen", Galaxy lähetti hermoilevalle ylläpitäjälle kannustusviestin lavan reunalta, ja liilan kissan vieressä istuva Hipsuli nosti peukalonsa pystyyn onnea tuomaan. simssiliini hymyili kaksikolle ja tarttui mikkiin - joka ei tietenkään ollut päällä. "Pahus... Öm, huhuu, sainko kaikkien huomion?" simssiliini yritti huutaa väkijoukon keskellä, mutta hänen äänensä hukkui kaiken muun hälinän taustalle. Hetken aikaa simssiliini suunnitteli jo lavalta vähin äänin liukenemista - hän voisi hyvin säästää puheensa vaikka Mourun 11- tai 12-vuotissyntymäpäiville - mutta juuri sillä hetkellä ukkonen jyrähti niin voimakkaasti että kaikki ulkona olevat hiljentyivät tähyilemään taivaalle, jonka tummanpuhuvat pilvet kertoivat ettei sade olisi enää kaukana. "Noniin, nyt päästään asiaan", simssiliini lausahti kun yhä useampi silmäpari kääntyi tuijottamaan häntä. Ennen kuin simssiliini ehti aloittaa puheensa Hipsuli loikkasi tämän syliin. "Voit käyttää tuntosarveani kovaäänisen korvikkeena", Hipsuli selitti. "Vau, pystyykö antennisi todella moiseen?" simssiliini hämmästeli. "Kyllä, mutta pidäthän puheen lyhyenä, sillä jokainen sanasi kaikuu tärykalvoissani hirmuisen kovana", Hipsuli irvisti. simssiliini veti syvään henkeä ennen kuin aloitti puheensa. "Hyvät kuulijat; nykyiset ja entiset hoitajat sekä tietenkin kaikki kissat! Pysähtykääpä hetkeksi ja katsokaa ympärillenne: Kissahoitola Mouruposken kymmenen vuotta kestänyt taival on kerännyt meidät kaikki tänään koolle juhlistamaan yhtä internetin hienoimmista aarteista! Mouruposken ilmapiiri on aina positiivinen, enkä ole kokenut missään vastaavanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin Mourussa, missä jokainen hyväksytään mukaan juuri sellaisina kuin he ovat. Toki tähän matkaan on sisältynyt vastoinkäymisiä, joista viimeisimpänä mainittakoon suntuubin lopettamisesta aiheutunut muuttohäslinki, mutta yhteisvoimin pystymme päihittämään kaikki esteet! En usko että edes Aijca osasi hoitolaa luodessaan aavistaa miten pitkälle projekti tulee kantamaan", simssiliini mahtaili. Hänen keskittymisensä kuitenkin herpaantui puheesta hänen kuullessaan tutun äänen takaansa: "En tosiaan olisi uskonut! Olet tehnyt hyvää työtä", Aijca kehui. "Aijca! Oletko se todella sinä?" simssiliini kiljaisi. "Auts, minun korvani! Auhhuu, älkää litistäkö minua!" Hipsuli parkui vielä lisää jäädessään jumiin tyttöjen väliin näiden halatessa toisiaan. simssiliini oli haljesta jälleenäkemisen riemusta, sillä Aijca oli ollut hänen hyvä ystävänsä, mutta valitettavasti tämän lähdettyä Mouruposkesta oli yhteydenpito tyystin tyrehtynyt. "Kröhöm, mekin ollaan täällä", Aijcan takana oleva Raandom ilmoitti ja astui esiin Crillen kanssa. "Meillepä muodostuu oikea ylläpitäjämiitti", Crille naurahti. "Hauska nähdä teitä kaikkia pitkästä aikaa", simssiliini hymyili. "En haluaisi keskeyttää, mutta muistuttaisin että sinulla jäi puhe kesken", simssiliinin sylissä oleva Hipsuli huomautti. simssiliini hätkähti silminnähden ja kääntyi hitaasti ympäri huomaten kaikkien katsojien tuijottavan lavalla käynnissäolevaa ohjelmaa. "Ni-niin... Olin siis sanomassa että ööh..." simssiliini yritti jatkaa puhettaan siitä mihin se oli ennen keskeytystä jäänyt, mutta äskeisten tapahtumien myötä hänen keskittymisensä oli herpaantunut ja etukäteen suunniteltu puhe täysin kaikonnut tämän mielestä. "Pidemmittä puheitta, onnea kymmenenvuotias Mouruposki ja kiitos simssiliinille!" Aijca tuli avuksi, ja yleisö taputti puheen päätteeksi. "Enhän minä voi kaikkea kunniaa ottaa, sinä sentään perustit paikan, ja..." simssiliini punastui Aijcan ylistäessä häntä. "Älä ole niin vaatimaton, ilman sinun vaivannäköäsi ja tekemisiäsi työtunteja Mouru olisi nuupahtanut jo aikaa sitten. Sinä olet tämän tarinan sankari", Aijca julisti. "Heh, no kiitos", simssiliini lausahti. Ukkonen jyrähti jälleen, ja pian jyrinän saattelemana taivaalta alkoi sataa kaatamalla vettä, minkä seurauksena kaikki kissat ja hoitajat alkoivat rynniä kiireellä sisälle.
Suuri määrä sateessa kastuneita hoitajia ja kissoja tuuppi toisiaan yrittäessään löytää itselleen sijaa hoitolarakennuksen sisätiloista. Puheen jälkeen vuorossa oli synttärikakun leikkaaminen, ja simssiliini vaati että Aijca hoitaisi tämän kunniatehtävän - tosin sateen kasteleman liiskautuneen kakun leikkaamista tuskin voi kutsua erityisen hohdokkaaksi, mutta Aijcan pirteä olemus kohotti varmasti kaikkien mielialaa tämän jakaessa kakkua muiden lautasille. Suurin osa hoitajista oli kokoontunut ruokailemaan hoitajien oleskelutilaan, ja simssiliini istui keskellä huonetta olevalle sängylle yhdessä Aijcan, Odessan, Patukan, Kirsikan ja Nooran kanssa. Paikalle saapui myös hoitolan uusin tulokas Viola, jonka liittymisasiat simssiliini oli saanut hoideltua kuntoon juuri ennen juhlaohjelman alkua. Kirsikka ja Patukka tiivistivät sen verran että heidän välistään löytyi paikka myös Violalle. "Mukava tavata! Saanko udella millaisen hoidokin otit?" Patu tiedusteli. "Semmoisen pienen täplikkään ja sanavalmiin veijarin, joka halusi aivan välttämättä mennä yksin lahjojen vaihtoon. Toivon vain että pikkuinen jaksaa kantaa omin tassuin painavan paketin", Viola selitti. "Joku varmasti auttaa häntä tarpeen tullen, sillä Mouruposkessa on ystävällistä porukkaa", Aijca kertoi hymyillen. Sateen ropistessa ikkunaa vasten tytöt lappoivat kakkua suuhunsa jutustellen samalla mukavia. Odessa näytti puhelimestaan kuvia, joita on oli räpsinyt juhlien aikana, ja kaikki nauroivat puheesta otetuille simssiliinin hassuille pysäytyskuva-ilmeille. Kakun leikkaamisesta oli yksi hieno kuva, jossa simssiliini ja Aijca seisoivat vieretysten pidellen yhdessä kakkulapiota, ja Kirsikan mielestä kuva olisi pitänyt laittaa hoitolan etusivua koristamaan. simssiliini kuitenkin empi, sillä hän pelkäsi pärstänsä ajavan kaikki liittymistä harkitsevat uudet hoitajat karkuun. Yhtäkkiä Noora ponkaisi sängyltä ylös niin nopeasti että koko patja heilahti, ja ihan reunimmaisena istuva Aijca meinasi kellahtaa kumoon lattialle. "Muistin juuri jotain! Lupasin puoli vuotta sitten pitää puheen kun liittymisestäni on kulunut kolme vuotta, ja nyt olisi sen aika!" Noora huudahti. "Nyt voidaan sitten virallisesti kutsua sinua kolmevuotiaaksi Nooraksi", simssiliini virnisti. "Hys Jarno, ole hiljaa niin kuunnellaan", Odessa käski, ja porukka vaikeni, jolloin Noora pääsi ääneen.
Stiina oli koko päivän säntäillyt paikasta toiseen pää kolmantena jalkana raahaten poikaystäväänsä mukana. Oranssi naaraskissa halusi ehdottomasti kokeilla kaikkia juhla-aktiviteetteja, vaikka Espique huomauttikin sen olevan varmasta mahdotonta, sillä jossain tapahtui koko ajan jotain ja Stiinan pitäisi monistaa itselleen ainakin kolme kloonia jotta ehtisi käydä kaikilla tapahtumapisteillä. Päivään olikin mahtunut tanssia, limboamista, kolmijalkajuoksua, bingon pelaamista, viestiä, anagrammien ratkomista sekä mölkyn pelaamista. Nyt Stiina marssi päättäväisesti Espique kannoillaan kohti juhlatupaa vaaleanpunainen lahjapaketti kainalossaan, sillä vuorossa olisi lahjojen vaihto. Matkalla he törmäsivät pieneen ruskeavalkoiseen kissanpentuun, joka kiskoi vaivalloisesti itseään suurempaa lahjapakettia. Stiina loi merkitsevän katseen liilaan kissaan ja kumartui sitten pennun juttusille. "Tarvitsetko apua? Meillä on varmaankin sama määränpää", Stiina huomautti ja taputti tassullaan kannattelemaansa lahjapakettia. "Kiitos", pentu huokaisi selvästi helpottuneena, ja Espique nosti paketin ilmaan tasapainotellen sitä vain yhden kyntensä varassa. "Vau, miten teet tuon?" pentu hämmästeli silmät pyöreänä. "Espique nyt vain lesoilee voimillaan", Stiina naurahti. Kävellessään juhlatupaan kissat ehtivät esittäytyä, ja pennun nimeksi paljastui Kaisla, joka oli vastikään saanut uuden hoitajan. "Aika hauska saapumisaika kun pääsitte heti osallistumaan juhliin", Espique huomautti. Lahjojen vaihtoon olivat osallistuneet myös Melodee Patukan kissoista sekä veljekset Kuula ja Rio Kirsikan porukasta. Lahjat laskettiin keskelle huonetta, ja kun paketteja oli tovi sekoitettu jokainen nappasi tassuihinsa satunnaisen paketin tarkistaen kuitenkin ettei poiminut vahingossa omaa lahjaa uudelleen. Stiina repi lahjapaperin malttamattomana auki, ja pian hän piteli tassuissaan limsapulloa ja tikkaria. "Nam, herkuille tulee aina käyttöä!" Stiina hihkaisi ja vilkuili samalla uteliaasti ympärilleen selvittääkseen, mitä mieltä hänen tuomasta paketista oltaisiin. Oranssi kissa paikansikin lahjansa Melodeen tassuista. "Mansikkaa, mansikkaa ja mansikkaa. Pelkkää mansikkaa!" Melodee luetteli hieman kyllästyneenoloisena. Stiina nielaisi ja päätti ettei paljastaisi olleensa lahjan suunnittelun takana. Kaikista suurin paketti oli arpoutunut hauskasti porukan pikkuisimmalle Kaislalle, ja kaikkia kiinnosti mitä sieltä löytyisi. "Taco, sipsejä, liitu, jalkapallo..." Kaisla luetteli tavaroita sitä mukaa kun nosti niitä esille paketista. "En kyllä mitenkään jaksa kantaa näitä kaikkia tavaroita", pentu tunnusti. "Me voidaan auttaa sinua, tulihan lahjasi sentään meiltä", Kuula lupasi. "Niin, tähän pakettiin sisältyy ilmainen kotiinkuljetus!" Rio julisti juhlallisti tarttuessaan yhdessä veljensä kanssa kiinni paketista.
Ruu ja Tulpe viettivät äiti-tytär-aikaa kierrellessään ympäri hoitolan sisätiloja pystytettyjä puuhapisteitä yhdessä. Tulpe olisi halunnut mennä laulamaan karaokea, mutta sekä omia että muiden korvia säästääkseen Ruu houkutteli tytärtään kokeilemaan kalastuspeliä, jossa oli tarkoituksena yrittää onkia mahdollisimman monta kumikalaa vesiastiasta puolessa minuutissa. Paikalle "saatumalta" (toisin sanoen Ruuta silmällä pitäen siltä varalta että tämä olisi vaarassa joutua kasvokkain Quzin kanssa) saapunut Hipsuli lupasi katsoa aikaa sekuntikellosta Ruun ja Tulpen valmistautuessa kilpaan. "Yykaakoo, NYT!" Hipsuli teki lähtolaskennen ennen kuin laittoi ajastimen päälle, ja Ruu ja Tulpe kävivät välittömästi kumikalojen kimppuun niin että vesi roiskusi ympäriinsä. Tulpe onnistui hetkessä nostamaan altaasta jopa kaksi kalaa kerralla, mutta Ruusta tuntui että kalat väistelivät hänen haaviaan. Lopulta musta kissa päätti hylätä apuvälineensä kokonaan ja alkoi noukkia kaloja käyttäen omia tassujaan. Metsästys oli Ruun vahvuus, joten hänen ripeät tassunsa kiskoivat kaloja kuivalle maalle melkoista vauhtia. Matemaattinen Tulpe osasi kuitenkin laatia ovelia laskelmia veden virtaussuunnan mukaan ja kykeni täten ennakoimaan kalojen liikkeitä sijoittaen haavin sopiviin paikkoihin. Kolmenkymmenen sekunnin kuluttua Ruulla oli koossa 15 kumikalaa, mutta Tulpen saalis yritti äidin tuloksen kymmenellä. "Hyvin pelattu, sinussa on metsästäjän ainesta tyttöseni", Ruu kehui kuivatessaan kastuneita tassujaan käsipyyhkeeseen. Parilla kojulla oli käynnissä origamien taittelua ja kukkakimppujen sidontaa, mutta tytöt päättivät suosiolla skipata nämä puuhapisteet, sillä askartelu ja pikkutarkat yksityiskohdat eivät olleet heidän juttunsa. Sen sijaan hauska renkaanheittopeli kiinnitti kaksikon huomion. Maahan oli pystytetty numeroituja tolppia, joista sai pisteitä mikäli onnistui heittämään renkaan oikeaan kohtaan. Kumpikin kävi noutamassa itselleen kolme rengasta, ja äskeisen kalastuspelin voittanut Tulpe sai kunnian aloittaa. Tulpe yritti mittailla tolppien etäisyyksiä katseensa avulla, mutta tarkkoja laskelmia ei ollut helppo tehdä niin kauas. Tulpen ensimmäinen heitto osui kuitenkin kolmoseen, mikä oli ihan kelpo tulos. Ruu pisti kuitenkin paremmaksi ja meni reiluun johtoon saadessaan renkaansa viitos-tolppaan. "Aloittelijan tuuria", Tulpe tokaisi valmistautuen seuraavaan heittoonsa. Tarkasta tähtäämisestä huolimatta Tulpen rengas kilahti pienimmän pistemäärän tarjoavaan ykköstolppaan, joten peli ei näyttänyt hänen kannaltaan hyvältä, varsinkin kun Ruulla oli vielä kaksi kiekkoa heittämättä. Peli päättyi lopulta 10-8 Ruun voitoksi, mutta ei Tulpekaan jaksanut jäädä suremaan tappiota, sillä olihan hän voittanut aiemmin kalastuksessa. Äänekäs naurunremakka kiinnitti tyttöjen huomion, ja kääntyessään ympäri he havaitsivat suuren kissaporukan pelaavaan kissanhäntä-versiota perinteisestä aasinhäntä-leikistä. Pelivuorossa ollut Cara oli sijoittanut hännän tulemaan suoraan kissan nenästä, ja asia huvitti kanssaleikkijöitä melkoisesti. "Minäkin haluan kokeilla tuota", Tulpe hihkaisi, ja Ruu solmi liinan tyttärensä päähän peittääkseen tämän silmät. Tulpe pyörähti pari kertaa ympäri ja lähti sitten sokkona tavoittelemaan maalitaulua. Vaikka kisu ei nähnytkään eteensä oli hän melkoisen varma kohteestaan tökätessään hännän kohdilleen. Poistettuaan siteen silmiltä Tulpe tajusi kuitenkin mokanneensa pahemman kerran, sillä maalitaulun sijaan hän oli kääntynyt ihan päinvastaiseen suuntaan ja tökännyt hännän ystävänsä Marjan kylkeen! Tulpe ei edes kiinnittänyt huomiota ympärillään olevaan naurunremakkaan pahoitellessaan mokaansa Marjalle. "Ei se mitään", kirjava kissa vastasi ja repäisi turkistaan teipillä kiinnitetyn pahvisuikaleen irti ja länttäsi sen nyt vuorostaan Tulpen otsaan, minkä jälkeen kaikki muutkin leikkijät alkoivat läiskiä häntiä maalitaulun sijaan ystäviinsä.
Kello lähestyi keskiyötä simssiliinin laahustaessa väsyneesti käytävää pitkin huonettaan kohti kissat kintereillään. simssiliinin kengänpohjassa roikkui pitkä suikale serpentiiniä, mutta kukaan hoidokeista ei tietenkään vaivautunut huomauttamaan asiasta. Suurin osa seinille ripustetuista koristeista oli pudonnut lattialle ja simssiliini tiedosti että sotku pitäisi siivota, mutta se homma saisi odottaa huomiseen, sillä koko konkkaronkka oli juhlimisesta niin uuvuksissa että nyt olisi viisainta painua suoraan pehkuihin. "Vanhoja hoitajia pistäytyi yllätysvisiitille. Mantsu ja Tiksu kävivät nopeasti moikkaamassa minua, ja Tiksu toi lahjaksi uusia hymiöitä chattiin, tosi kivaa! Lisäksi kävin Anytimen kanssa ainakin puolen tunnin mittaisen keskustelun Allusta", simssiliini höpötti sovittaessaan avainta huoneensa oven lukkoon. "Ai kävikö Anykin täällä? Sääli etten tavannut häntä", Stiina harmitteli, sillä hän olisi kovasti halunnut päästä entisen hoitajansa juttusille. Vaikka Stiina olikin saanut uuden kodin simssiliinin luota oli Anytime kuitenkin ollut hänelle kaikista rakkain hoitaja, jonka hoivissa oranssi kissa oli varttunut pennusta asti. "Olisiko kiireiseen juhla-aikatauluusi edes mahtunut mitään ylimääräistä?" Espique hymähti ja suukotti tyttöystävänsä nenänpäätä ja pörrötti Untuvan turkkia hyvänyön toivotukseksi ennen kuin alienkissa lähti luikkimaan omaa huonettaan kohti. Untuva huokaisi hivenen ärtyneenä, ilmeisesti tämä oli tullut siihen ikään kun julkiset hellyydenosoitukset vanhemmilta olivat noloja. Vauhdikas juhlapäivä ei oikein ollut rauhallisen poikakissan mieleen, mutta sentään tämä oli saanut välillä seuraa veljestään Vesasta ja koulukaveristaan Capista. Ja tietenkin myös uudesta tuttavuudesta Ennustuksesta, johon hän oli tutustunut yhdellä leikkipisteellä. Kömpiessään makuualustalleen unilelunsa sateenkaaripehmon viereen Untuva pohdiskeli, uskaltaisiko lähettää Ennustukselle kirjeen ja pyytää tätä kaveriksi. Tulpe oli simahtanut täysin rankan juhlapäivän jälkeen, ja Quz kuljetti tyttöä selässään. Ruu auttoi kollia laskemaan Tulpen turvallisesti makuualustalle, ja vanhempien hääriessä yhdessä tyttärensä ympärillä sulassa sovussa olisi voinut hämääntyä luulemaan ettei ex-pariskunnan välillä ollut koskaan mitään ongelmia ollutkaan. Ruun oli tietenkin rikottava tämä harhakuva: "Quz, mitäpä jos kertoisit seuraavaksi kaikille siitä kun kompuroit kesken tanssin ja putosit lampeen", Ruu hihitteli, mutta pian tämän kasvoilla ollut virne venyi leveäksi haukotukseksi kissan kävellessä omalle unipaikalleen simssiliinin vuoteen jalkopäätyyn levitetyn viltin päälle. "Tosi hauskaa. Eikä se sitä paitsi ollut minun vikani, Rex tönäisi minua. Murr, vihaan sitä punaista kattia", Quz tokaisi. "Johtuuko se siitä että käytte hänen kanssaan kukkotappelua Nellasta?" Ruu jatkoi pojan ärsyttämistä ja kumartui juuri parahiksi väistääkseen Quzin häntä kohti heittämää tyynyä. "Ei se pelkästään siitä johdu, en muuten vain pidä alieneista. Minusta he ovat outoja ja pelottavia", Quz perusteli. Stiina ja simssiliini pudistelivat päitään kaksikon kinastelua kuunnellessa. "Kiitos kun pidit nuo kaksi koko päivän erossa toisistaan niin vältyttiin sentään juhlissa ylimääräiseltä draamalta", simssiliini supatti oranssille kissalle ja rapsutti tätä korvantakaa kiitokseksi. "Eipä mitään", Stiina kehräsi pohdiskellen että kiitokset kuuluisivat oikeastaan Espiquen kavereille, jotka olivat käyttäneet koko päivän Quzin ja Ruun silmälläpitämiseen. Stiina pyyhki juhlameikit pois naamaltaan ja sujahti sen jälkeen omaan unikoppaansa, ja pian kaikki kissat hoitajaansa myöten olivat vaipuneet uneen.
Quzin mielipide synttäripäivästä: "Käy sääliksi Gallua, toivottavasti hän saa pian uuden hoitajan ja jos ei niin aion pitää hänelle seuraa niin kuin lupasin. Olipa hyvä että saimme Kinuskin kanssa puhuttua asioista, tunnen että asiat lähtevät rullaamaan tästä hyvin eteenpäin - kunhan saan Tulpen suostuteltua sille ravintolareissulle..."
Ruun mielipide synttäripäivästä: "Juhlissa oli kivaa, varmaankin kun en törmännyt koko päivänä juuri ollenkaan Quziin, mitenhän tämä voi olla mahdollista? Oli mukava viettää äiti-tytär-aikaa Tulpen kanssa!"
Stiinan mielipide synttäripäivästä: "Yeaahhh, BILEET! Party partyyy! Joo, olen juhlamielellä, hahhelishah! Espi-mussukkani oli ihana kierrellessään kaikilla juhlapisteillä kanssani! Tästä päivästä jäi erityisesti mieleen Kaislan tapaaminen, hän oli mukavanoloinen nuori kissanpentu."
Tulpen mielipide synttäripäivästä: "Jee, juhlatapahtumat ovat aina mieleeni! Ajatella että Mouru on kymmenen kertaa vanhempi kuin minä, epistä miten monet synttärijuhlat olen missannut siltä ajalta kun en ollut vielä syntynyt. >.-("
Untuvan mielipide synttäripäivästä: "Huh, vihdoinkin se on ohi... En tiedä onko minussa jokin vikana kun tunnun olevan ainoa joka jättäisi suuret juhlat väliin ja viettäisi päivän ihan omassa rauhassa yksikseen. Oli sentään hauska tavata Ennustus, uskaltaisinkohan lähettää hänelle kaverikirjeen, hui!?"
Pian simssiliini ja Quz saapuivat hoitolan pihalla olevan lammen edustalle, missä heidän muut huonetoverinsa oleskelivat. Stiina oli ollut poikkeuksellisen innoissaan näistä juhlista, ja hänen laittautuessaan aiemmin bileitä varten omia ja Oilin vanhoja meikkejä käyttäen oli Tulpekin innostunut naamansa maalaamisesta, ja näiden kahden kasvoilla komeilikin nyt oikein näyttävät bilemeikit. Ruu ei ollut talouden muiden tyttöjen tapaan yhtä innoissaan meikeistä, mutta siistinä kissana hän oli tietenkin harjannut turkkinsa läpikotaisin. Myös Quz oli ulkonäöstään tarkka, ja tämä oli ährännyt hyvän tovin peilin edessä yrittäessään tarkistaa että harjanvedot tulivat selkään tarkasti turkin raitojen mukaisesti, sillä oli kuulemma mahdollista että kissan turkin kuviot voivat muuttaa muotoaan hutaisella harjauksella. Untuva ei puolestaan ollut yhtä tarkka siisteydestään ja oli skipannut harjaussession kokonaan, hyvä kun tämä sentään rapsutteli vessakäynnin päätteeksi kikkareidensa päälle vähän hiekkaa. Ei liila pentu ollut kuitenkaan mitenkään vastenmielisen epäsiisti, vaan tiedosti kyllä että kylvyssä oli välillä käytävä vaikka se aika inhottavaa olikin. "Kuinkas täällä sujuu?" simssiliini tiedusteli muilta hoidokeiltaan. "Tunnelma laski kummasti kun tuo saapui", Ruu tokaisi ja näytti kieltä Quzille. "Hei, nyt kun ollaan kaikki koolla voitaisi käydä ostamassa jokaiselle pari arpaa ennen kuin säntäätte omiin puuhinne", simssiliini huudahti väliin ennen kuin Quz ehti vastata takaisin. Kinaamisen merkit olivat olleet selvästi ilmassa, mutta tilanne saatiin onneksi rauhoittumaan kissojen huomion kiinnittyessä pihalla olevaan arpakoneeseen. Quz ehti jonon ensimmäiseksi ja syötti heti simssiliiniltä saamansa kymmenen penniä koneeseen, joka puolestaan sylki ulos kaksi arpapalloa. "Lahjakortti ravintolaan! Voin pyytää Kinuskia tai Nellaa kanssani syömään", Quz innostui. "Jos Quz saa kerran käyttää koko lahjakortin itse aion minäkin päättää mihin tämä lahjakortti käytetään", Ruu tokaisi ja rutisti saamaansa markettietuuskorttia itseään vasten kuin peläten jonkun muuten rohmuavan sen. Untuva tyrkkäsi sen sijaan saamansa kuntosalikortin suoraan hoitajalleen, sillä urheilu ei ollut ollenkaan pennun juttu. Stiina näytti palkinnoksi saamiaan leluja Espiquelle, joka oli juuri saapunut paikalle. Tulpe oli puolestaan eniten innoissaan uusista pelikorteistaan. "Minun pitää valmistautua puhettani varten, joten te voitte kierrellä juhla-alueella vapaasti", simssiliini tiedotti. Tulpea ei tarvinnut kahdesti kehottaa, ja Ruu ja Quzkin lähtivät kumpikin tassuttamaan vastakkaisiin suuntiin. "Voisitko pitää noita kahta silmällä ja vahtia etteivät he käy kiinni toistensa kauloihin kuristusotteella? En halua mitään turhaa riitelyä pilaamaan muiden juhlafiilistä", simssiliini selitti. "Äh, miksi aina minä? Haluan bilettää tänään oikein kunnolla enkä toimia minään lastenvahtina täysikasvuisille kissoille", Stiina marmatti. "Älä huoli, voin pyytää alienkavereitani avuksi. Pidämme huolen siitä etteivät Quz ja Ruu kohtaa toisiaan juhlien aikana", Espique lupasi. "Hyvä tietää. Pitäkää hauskaa", simssiliini vilkutteli rakastavaisten perään. Ainoastaan Untuva jäi yhä istumaan simssiliinin jalkojen juureen hakien hoitajastaan turvaa ympäriltä olevalta juhlahälyltä. Poju oli ollut aamulla hyvin pettynyt, kun simssiliini oli määrännyt kaikkia kissojaan poistumaan huoneestaan ja lukinnut lopuksi oven. Untuva oli istunut tovin huoneen ulkopuolella ja kynsinyt ovea toivoen sen avautuvan, mutta simssiliini ei antanut tällä kertaa armoa ja Untuvankin olisi osallistuttava juhliin vaikka asia ei pennusta yhtään mukavaa ollutkaan. "Okei, voin olla hetken kanssasi", simssiliini lupasi ja noukki pojan syliinsä.
Hoitolan pihalla oli samanaikasesti käynnissä kymmeniä eri aktiviteetteja, ja tämä tekemisen paljous aiheutti suorastaan valinnan vaikeutta. Musikaalisen Quzin tassut johdattivat hänet lammelle, jonka edustalle asetetuista stereoista pauhaava musiikki oli saanut useammankin kissan tanssitassun vipattamaan. Kissat tanssivat yksin, pareittain ja komein näkymä oli lammen ympärille muodostunut tanssirinki, johon Quz päätti ottaa osaa. Tanssijat muodostivat kaksi rinkiä; pojat olivat sisäringissä ja tytöt ulkoringissä, ja tanssin edetessä kissat vaihtoivat aina parikseen jonon seuraavan kissan. Quz oli niin tanssin lumoissa ettei huomannut häntä etäämmältä tarkkailevaa kissakolmikkoa. "Kohteemme liittyi piirileikkiin", Light raportoi. "He tanssivat, ja tuota kyseistä paritanssia kutsutaan cicapoksi eikä miksikään piirileikiksi", keltaisen kissan yläpuolella leijuva Sylvi korjasi. "Äh, miksi suostuin tähän? Voisin olla nyt tanssimassa Nellan kanssa", Rex huokaili tympääntyneenä. "Älä viitsi valittaa, vakoiluleikit on kivoja", Light virnisti ja pukkasi kevyesti kaveriaan. Samassa kaikkien kolmen pään sisällä kaikui Galaxyn lähettämä hätäviesti: "HÄLYYTYS! MYÖS RUU LIITTYI RYHMÄTANSSIIN!" "Auts, ei tarvitse huutaa", Sylvi ajatteli takaisin. "Sori... mutta meidän on tehtävä jotain, tai Ruu ja Quz kohtaavat toisensa ennen pitkää", Galaxy huomautti. "Öö... Jos vaan odotetaan ja toivotaan että jompikumpi lopettaa tanssin ennen kuin se tapahtuu", Rex ehdotti. "Voi kauhia, en edes osaa ennustaa niin kuin Hipsuli, mutta näen jo nyt ettei tästä seuraa mitään hyvää", Sylvi mutisi päätään pudistellen. Quz nautti tanssista ja antoi rytmin liikuttaa häntä. Tassut läpäytettiin yhteen, sen jälkeen ojennettiin tassu toisesta piiristä lähestyvää tyttökissaa kohti, joka tarttui siihen tehtyään pienen pyörähdyksliikkeen pojan edessä. Quz otti tytön käsivarsilleen ja he keinuivat hetken aikaa samassa tahdissa, kunnes tuli jälleen aika vaihtaa paria. Quz valmistautui jälleen ojentamaan tassunsa uutta pariaan kohti, mutta samassa joku tönäisi hänet suoraan lampeen! Se oli Rex, joka oli teleportannut paikalle viime hetkellä ennen kuin Quz ja Ruu olisivat kohdanneet tanssilattialla. Ruu kikatti vedessä räpiköivälle kollille ja Rex yritti puolestaan luoda kasvoilleen pahoittelevan ilmeen, mikä ei kylläkään toiminut vienon virneen kohotessa marsilaisenkin suupieleen. Tanssifiilis oli tiessään Quzin päästessä viimein palaamaan kuivalle maalle, ja kisu kulki vettä valuvana muiden juhlijoiden joukossa. "Quz, mitä sinulle on tapahtunut?" kantautui Kinuskin kysymys pojan korviin. Quz irvisti, sillä hän oli toivonut pääsevänsä livistämään paikalta kenenkään näkemättä. "Öhöm, sade..." "Tarkoitat siis että täällä satoi ja sinä olit ainoa kehen se vaikutti?" Kinuski virnisti. Quz punastui hölmistyneenä, sillä hän oli puhunut itsensä pussiin. "Tule, voin lainata sinulle pyyhettäni", Kinuski sanoi lempeästi ja tarttui poikaa tassusta. Hetkeä myöhemmin kaksikko istui vieretysten Odessan huoneen ikkunalaudalla. Kinuski oli avannut ikkunan, pihalla käynnissä oleva juhlahälinä kantautui heidän korviinsa vaikka he olivatkin sisällä. Quz kiersi pinkkiä pyyhettä tiukemmin ympärilleen nauttien sen pehmeydestä sekä hakeakseen lämpöä, sillä pilvisenä päivänä märässä turkissa liikuskelu nostatti nopeasti vilunväreitä iholle. "Tuota Quz?" Kinuski lausahti. Kolli kääntyi katsomaan tyttöä, joka rapsutteli kynnellään ikkunanpuitteessa olevaa valkoista irtomaalia selvästi miettien miten sanoisi asiansa. Quz tarttui tyttöä tassusta, jolloin Kinuski kääntyi katsomaan poikaa suoraan silmiin. "Kerro vaan", Quz rohkaisi silittäen Kinuskin tassun selkämystä. "Mietin vain sitä vappujuhlissa sattunutta kohtausta... Ruu ei tunnu hyväksyvän tapailuamme, ja tyttäresikin oli ihan poissatolaltaan", Kinuski selitti. Quz hätkähti yllättyneenä, sillä hän ei ollut aiemmin tajunnut hänen perhedraamansa vaikuttavan myös Kinuskiin. "Se on Ruun ongelma, ei sinun tarvitse kantaa huolta asian takia. Täytyy kyllä myöntää ettei tällä salatapailullamme ole ollut kovin hyviä vaikutuksia, joten mitä jos olisimme avoimesti yhdessä? Voisimme aloittaa puhtaalta pöydältä", Quz keksi. "Oi Quz, se olisi ihanaa", Kinuski henkäisi ja syöksyi halaamaan poikaystäväänsä. "Pöydästä puheenollen... Mentäisiinkö ravintolaan yhdessä? Ja jos sopii, ottaisin myös tyttäreni Tulpen mukaan. Haluan että kaksi elämäni tärkeintä naista pääsevät tutustumaan toisiinsa", Quz selitti silmää iskien, eikä Kinuskillakaan ollut mitään Tulpen tapaamista vastaan.
simssiliini oli kierrellyt hetken aikaa ympäri juhla-aluetta yrittäessään keksiä sopivaa tekemistä Untuvalle, ja lopulta hoitaja sai suostuteltua Untuvan jäämään "Vettä kengässä" -leikkialueelle. Pelaajat oli jaettu kahteen ryhmään, ja toinen porukka poistui paikalta siksi aikaa kun leikinvetäjä jakoi kissat pareihin. Tämän jälkeen poissaolleet kissat saapuivat yksi kerrallaan etsimään pariaan kysyen joltakin "Oletko ystäväni?", ja mikäli vastaus oli myönteinen sai kissa jäädä parinsa viereen, mutta kielteisen vastauksen jälkeen kysyjän oli loikittava pois paikalta yhdellä tassulla - aivan kuin hänellä olisi ollut leikin nimen mukaisesti vettä kengässä. Leikki oli Untuvalle sopivan rauhallinen, sillä hänen ei tarvinnut tehdä muuta kuin istua paikallaan, ja kysyjille oli helppo ilmaista "kyllä" ja "ei" -vastaukset pelkillä päänliikkeillä. Untuva hypisteli tassussaan pitelemäänsä valokuvaa, jossa komeili hänen parinsa Ennustus. Untuva ei muistanut tavanneensa kyseistä kissaa aiemmin, mutta tämän veljet Kuulan ja Rion hän tunsi kyllä. Sukulaisuudesta ei voinut erehtyä, sillä alienäidiltä peritty vihreä turkinväri tuntosarvineen yhdisti näitä kolmea selvästi. Untuva seurasi, miten Rami joutui pomppimaan väärän arvauksensa päätteeksi pois paikalta. Keltaisen pennun pienet jalat horjahtivat vähän, mutta tämä jaksoi loikkia koko matkan pois paikalta. Seuraavaksi saapui juuri Untuvan pari Ennustus, joka silmäili uteliaana ympärillään olevia kissoja niin että tuntosarvi vain keikkui tämän päänliikkeiden mukana. Untuva kohotti ryhtiään, ja samassa hänen ja Ennustuksen katseet kohtasivat. Tajuamatta itsekään miksi Untuva punastui, ja Ennustuksen kasvoille kohoavasta virneestä päätellen tämä osasi tulkita eleen oikein lähtiessään marssimaan kaikkien muiden kissojen ohi Untuvan luokse. Untuva laski katseensa, eikä kehdannut nostaa sitä vielä silloinkaan kun Ennustus oli tassutellut hänen kohdalleen. "Oletko ystäväni?" Ennustus kajautti kysymyksen ilmoille leikin sääntöjen mukaisesti, ja Untuva nyökäytti päätään pitäessään katsettaan Ennustuksen varpaissa. Untuvan yllätykseksi Ennustus halasi tätä. "Jee, hauska tavata! Olet varmaan Untuva, veljeni ovat kertoneet sinusta", Ennustus selitti päästäessään Untuvan vapaaksi haliotteestaan. Untuva hymyili vaivaantuneena, sentään esittäytymisen yhteydessä ei joutunut keplottelemaan mitään monimutkaisuuksia Ennustuksen tietäessä hänet nimeltä entuudestaan, mutta ajatus siitä että hän oli ollut muiden kissojen puheenaiheena tuntui hieman epämukavalta. Mitä jos hänestä oli puhuttu jotenkin ikävään sävyyn selän takana? Toisaalta Ennustus tuntui ainakin suhtautuvan häneen hyvin, joten Untuva rauhoittui hieman tajutessaan stressaavansa todennäköisesti turhasta. Koska pari oli löytynyt Ennustus jäi istumaan Untuvan seuraksi, tosin vilkkaalle vihreälle kissalle paikallaan istuminen tuntui olevan mahdottomuus, ja Ennustus vilkuili jatkuvasti ympärilleen ja keikkui puolelta toiselle pölisten ääneen milloin mitäkin hupsuhkoja havaintoja näkemästään. Untuva hymyili Ennustuksen jutuille vaikkei ollutkaan aivan varma, oliko vihreä poju tarkoittanut sanojaan hänelle vai puhuiko tämä vain itsekseen.
simssiliini kiipesi polvet tutisten pihalle pystytetylle lavalle, jonka keskellä mikrofoni nökötti jo valmiina odottamassa simssiliinin puheen pitämistä. "Hengitä syvään, ei ole mitään syytä ramppikuumeeseen", Galaxy lähetti hermoilevalle ylläpitäjälle kannustusviestin lavan reunalta, ja liilan kissan vieressä istuva Hipsuli nosti peukalonsa pystyyn onnea tuomaan. simssiliini hymyili kaksikolle ja tarttui mikkiin - joka ei tietenkään ollut päällä. "Pahus... Öm, huhuu, sainko kaikkien huomion?" simssiliini yritti huutaa väkijoukon keskellä, mutta hänen äänensä hukkui kaiken muun hälinän taustalle. Hetken aikaa simssiliini suunnitteli jo lavalta vähin äänin liukenemista - hän voisi hyvin säästää puheensa vaikka Mourun 11- tai 12-vuotissyntymäpäiville - mutta juuri sillä hetkellä ukkonen jyrähti niin voimakkaasti että kaikki ulkona olevat hiljentyivät tähyilemään taivaalle, jonka tummanpuhuvat pilvet kertoivat ettei sade olisi enää kaukana. "Noniin, nyt päästään asiaan", simssiliini lausahti kun yhä useampi silmäpari kääntyi tuijottamaan häntä. Ennen kuin simssiliini ehti aloittaa puheensa Hipsuli loikkasi tämän syliin. "Voit käyttää tuntosarveani kovaäänisen korvikkeena", Hipsuli selitti. "Vau, pystyykö antennisi todella moiseen?" simssiliini hämmästeli. "Kyllä, mutta pidäthän puheen lyhyenä, sillä jokainen sanasi kaikuu tärykalvoissani hirmuisen kovana", Hipsuli irvisti. simssiliini veti syvään henkeä ennen kuin aloitti puheensa. "Hyvät kuulijat; nykyiset ja entiset hoitajat sekä tietenkin kaikki kissat! Pysähtykääpä hetkeksi ja katsokaa ympärillenne: Kissahoitola Mouruposken kymmenen vuotta kestänyt taival on kerännyt meidät kaikki tänään koolle juhlistamaan yhtä internetin hienoimmista aarteista! Mouruposken ilmapiiri on aina positiivinen, enkä ole kokenut missään vastaavanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin Mourussa, missä jokainen hyväksytään mukaan juuri sellaisina kuin he ovat. Toki tähän matkaan on sisältynyt vastoinkäymisiä, joista viimeisimpänä mainittakoon suntuubin lopettamisesta aiheutunut muuttohäslinki, mutta yhteisvoimin pystymme päihittämään kaikki esteet! En usko että edes Aijca osasi hoitolaa luodessaan aavistaa miten pitkälle projekti tulee kantamaan", simssiliini mahtaili. Hänen keskittymisensä kuitenkin herpaantui puheesta hänen kuullessaan tutun äänen takaansa: "En tosiaan olisi uskonut! Olet tehnyt hyvää työtä", Aijca kehui. "Aijca! Oletko se todella sinä?" simssiliini kiljaisi. "Auts, minun korvani! Auhhuu, älkää litistäkö minua!" Hipsuli parkui vielä lisää jäädessään jumiin tyttöjen väliin näiden halatessa toisiaan. simssiliini oli haljesta jälleenäkemisen riemusta, sillä Aijca oli ollut hänen hyvä ystävänsä, mutta valitettavasti tämän lähdettyä Mouruposkesta oli yhteydenpito tyystin tyrehtynyt. "Kröhöm, mekin ollaan täällä", Aijcan takana oleva Raandom ilmoitti ja astui esiin Crillen kanssa. "Meillepä muodostuu oikea ylläpitäjämiitti", Crille naurahti. "Hauska nähdä teitä kaikkia pitkästä aikaa", simssiliini hymyili. "En haluaisi keskeyttää, mutta muistuttaisin että sinulla jäi puhe kesken", simssiliinin sylissä oleva Hipsuli huomautti. simssiliini hätkähti silminnähden ja kääntyi hitaasti ympäri huomaten kaikkien katsojien tuijottavan lavalla käynnissäolevaa ohjelmaa. "Ni-niin... Olin siis sanomassa että ööh..." simssiliini yritti jatkaa puhettaan siitä mihin se oli ennen keskeytystä jäänyt, mutta äskeisten tapahtumien myötä hänen keskittymisensä oli herpaantunut ja etukäteen suunniteltu puhe täysin kaikonnut tämän mielestä. "Pidemmittä puheitta, onnea kymmenenvuotias Mouruposki ja kiitos simssiliinille!" Aijca tuli avuksi, ja yleisö taputti puheen päätteeksi. "Enhän minä voi kaikkea kunniaa ottaa, sinä sentään perustit paikan, ja..." simssiliini punastui Aijcan ylistäessä häntä. "Älä ole niin vaatimaton, ilman sinun vaivannäköäsi ja tekemisiäsi työtunteja Mouru olisi nuupahtanut jo aikaa sitten. Sinä olet tämän tarinan sankari", Aijca julisti. "Heh, no kiitos", simssiliini lausahti. Ukkonen jyrähti jälleen, ja pian jyrinän saattelemana taivaalta alkoi sataa kaatamalla vettä, minkä seurauksena kaikki kissat ja hoitajat alkoivat rynniä kiireellä sisälle.
Suuri määrä sateessa kastuneita hoitajia ja kissoja tuuppi toisiaan yrittäessään löytää itselleen sijaa hoitolarakennuksen sisätiloista. Puheen jälkeen vuorossa oli synttärikakun leikkaaminen, ja simssiliini vaati että Aijca hoitaisi tämän kunniatehtävän - tosin sateen kasteleman liiskautuneen kakun leikkaamista tuskin voi kutsua erityisen hohdokkaaksi, mutta Aijcan pirteä olemus kohotti varmasti kaikkien mielialaa tämän jakaessa kakkua muiden lautasille. Suurin osa hoitajista oli kokoontunut ruokailemaan hoitajien oleskelutilaan, ja simssiliini istui keskellä huonetta olevalle sängylle yhdessä Aijcan, Odessan, Patukan, Kirsikan ja Nooran kanssa. Paikalle saapui myös hoitolan uusin tulokas Viola, jonka liittymisasiat simssiliini oli saanut hoideltua kuntoon juuri ennen juhlaohjelman alkua. Kirsikka ja Patukka tiivistivät sen verran että heidän välistään löytyi paikka myös Violalle. "Mukava tavata! Saanko udella millaisen hoidokin otit?" Patu tiedusteli. "Semmoisen pienen täplikkään ja sanavalmiin veijarin, joka halusi aivan välttämättä mennä yksin lahjojen vaihtoon. Toivon vain että pikkuinen jaksaa kantaa omin tassuin painavan paketin", Viola selitti. "Joku varmasti auttaa häntä tarpeen tullen, sillä Mouruposkessa on ystävällistä porukkaa", Aijca kertoi hymyillen. Sateen ropistessa ikkunaa vasten tytöt lappoivat kakkua suuhunsa jutustellen samalla mukavia. Odessa näytti puhelimestaan kuvia, joita on oli räpsinyt juhlien aikana, ja kaikki nauroivat puheesta otetuille simssiliinin hassuille pysäytyskuva-ilmeille. Kakun leikkaamisesta oli yksi hieno kuva, jossa simssiliini ja Aijca seisoivat vieretysten pidellen yhdessä kakkulapiota, ja Kirsikan mielestä kuva olisi pitänyt laittaa hoitolan etusivua koristamaan. simssiliini kuitenkin empi, sillä hän pelkäsi pärstänsä ajavan kaikki liittymistä harkitsevat uudet hoitajat karkuun. Yhtäkkiä Noora ponkaisi sängyltä ylös niin nopeasti että koko patja heilahti, ja ihan reunimmaisena istuva Aijca meinasi kellahtaa kumoon lattialle. "Muistin juuri jotain! Lupasin puoli vuotta sitten pitää puheen kun liittymisestäni on kulunut kolme vuotta, ja nyt olisi sen aika!" Noora huudahti. "Nyt voidaan sitten virallisesti kutsua sinua kolmevuotiaaksi Nooraksi", simssiliini virnisti. "Hys Jarno, ole hiljaa niin kuunnellaan", Odessa käski, ja porukka vaikeni, jolloin Noora pääsi ääneen.
Stiina oli koko päivän säntäillyt paikasta toiseen pää kolmantena jalkana raahaten poikaystäväänsä mukana. Oranssi naaraskissa halusi ehdottomasti kokeilla kaikkia juhla-aktiviteetteja, vaikka Espique huomauttikin sen olevan varmasta mahdotonta, sillä jossain tapahtui koko ajan jotain ja Stiinan pitäisi monistaa itselleen ainakin kolme kloonia jotta ehtisi käydä kaikilla tapahtumapisteillä. Päivään olikin mahtunut tanssia, limboamista, kolmijalkajuoksua, bingon pelaamista, viestiä, anagrammien ratkomista sekä mölkyn pelaamista. Nyt Stiina marssi päättäväisesti Espique kannoillaan kohti juhlatupaa vaaleanpunainen lahjapaketti kainalossaan, sillä vuorossa olisi lahjojen vaihto. Matkalla he törmäsivät pieneen ruskeavalkoiseen kissanpentuun, joka kiskoi vaivalloisesti itseään suurempaa lahjapakettia. Stiina loi merkitsevän katseen liilaan kissaan ja kumartui sitten pennun juttusille. "Tarvitsetko apua? Meillä on varmaankin sama määränpää", Stiina huomautti ja taputti tassullaan kannattelemaansa lahjapakettia. "Kiitos", pentu huokaisi selvästi helpottuneena, ja Espique nosti paketin ilmaan tasapainotellen sitä vain yhden kyntensä varassa. "Vau, miten teet tuon?" pentu hämmästeli silmät pyöreänä. "Espique nyt vain lesoilee voimillaan", Stiina naurahti. Kävellessään juhlatupaan kissat ehtivät esittäytyä, ja pennun nimeksi paljastui Kaisla, joka oli vastikään saanut uuden hoitajan. "Aika hauska saapumisaika kun pääsitte heti osallistumaan juhliin", Espique huomautti. Lahjojen vaihtoon olivat osallistuneet myös Melodee Patukan kissoista sekä veljekset Kuula ja Rio Kirsikan porukasta. Lahjat laskettiin keskelle huonetta, ja kun paketteja oli tovi sekoitettu jokainen nappasi tassuihinsa satunnaisen paketin tarkistaen kuitenkin ettei poiminut vahingossa omaa lahjaa uudelleen. Stiina repi lahjapaperin malttamattomana auki, ja pian hän piteli tassuissaan limsapulloa ja tikkaria. "Nam, herkuille tulee aina käyttöä!" Stiina hihkaisi ja vilkuili samalla uteliaasti ympärilleen selvittääkseen, mitä mieltä hänen tuomasta paketista oltaisiin. Oranssi kissa paikansikin lahjansa Melodeen tassuista. "Mansikkaa, mansikkaa ja mansikkaa. Pelkkää mansikkaa!" Melodee luetteli hieman kyllästyneenoloisena. Stiina nielaisi ja päätti ettei paljastaisi olleensa lahjan suunnittelun takana. Kaikista suurin paketti oli arpoutunut hauskasti porukan pikkuisimmalle Kaislalle, ja kaikkia kiinnosti mitä sieltä löytyisi. "Taco, sipsejä, liitu, jalkapallo..." Kaisla luetteli tavaroita sitä mukaa kun nosti niitä esille paketista. "En kyllä mitenkään jaksa kantaa näitä kaikkia tavaroita", pentu tunnusti. "Me voidaan auttaa sinua, tulihan lahjasi sentään meiltä", Kuula lupasi. "Niin, tähän pakettiin sisältyy ilmainen kotiinkuljetus!" Rio julisti juhlallisti tarttuessaan yhdessä veljensä kanssa kiinni paketista.
Ruu ja Tulpe viettivät äiti-tytär-aikaa kierrellessään ympäri hoitolan sisätiloja pystytettyjä puuhapisteitä yhdessä. Tulpe olisi halunnut mennä laulamaan karaokea, mutta sekä omia että muiden korvia säästääkseen Ruu houkutteli tytärtään kokeilemaan kalastuspeliä, jossa oli tarkoituksena yrittää onkia mahdollisimman monta kumikalaa vesiastiasta puolessa minuutissa. Paikalle "saatumalta" (toisin sanoen Ruuta silmällä pitäen siltä varalta että tämä olisi vaarassa joutua kasvokkain Quzin kanssa) saapunut Hipsuli lupasi katsoa aikaa sekuntikellosta Ruun ja Tulpen valmistautuessa kilpaan. "Yykaakoo, NYT!" Hipsuli teki lähtolaskennen ennen kuin laittoi ajastimen päälle, ja Ruu ja Tulpe kävivät välittömästi kumikalojen kimppuun niin että vesi roiskusi ympäriinsä. Tulpe onnistui hetkessä nostamaan altaasta jopa kaksi kalaa kerralla, mutta Ruusta tuntui että kalat väistelivät hänen haaviaan. Lopulta musta kissa päätti hylätä apuvälineensä kokonaan ja alkoi noukkia kaloja käyttäen omia tassujaan. Metsästys oli Ruun vahvuus, joten hänen ripeät tassunsa kiskoivat kaloja kuivalle maalle melkoista vauhtia. Matemaattinen Tulpe osasi kuitenkin laatia ovelia laskelmia veden virtaussuunnan mukaan ja kykeni täten ennakoimaan kalojen liikkeitä sijoittaen haavin sopiviin paikkoihin. Kolmenkymmenen sekunnin kuluttua Ruulla oli koossa 15 kumikalaa, mutta Tulpen saalis yritti äidin tuloksen kymmenellä. "Hyvin pelattu, sinussa on metsästäjän ainesta tyttöseni", Ruu kehui kuivatessaan kastuneita tassujaan käsipyyhkeeseen. Parilla kojulla oli käynnissä origamien taittelua ja kukkakimppujen sidontaa, mutta tytöt päättivät suosiolla skipata nämä puuhapisteet, sillä askartelu ja pikkutarkat yksityiskohdat eivät olleet heidän juttunsa. Sen sijaan hauska renkaanheittopeli kiinnitti kaksikon huomion. Maahan oli pystytetty numeroituja tolppia, joista sai pisteitä mikäli onnistui heittämään renkaan oikeaan kohtaan. Kumpikin kävi noutamassa itselleen kolme rengasta, ja äskeisen kalastuspelin voittanut Tulpe sai kunnian aloittaa. Tulpe yritti mittailla tolppien etäisyyksiä katseensa avulla, mutta tarkkoja laskelmia ei ollut helppo tehdä niin kauas. Tulpen ensimmäinen heitto osui kuitenkin kolmoseen, mikä oli ihan kelpo tulos. Ruu pisti kuitenkin paremmaksi ja meni reiluun johtoon saadessaan renkaansa viitos-tolppaan. "Aloittelijan tuuria", Tulpe tokaisi valmistautuen seuraavaan heittoonsa. Tarkasta tähtäämisestä huolimatta Tulpen rengas kilahti pienimmän pistemäärän tarjoavaan ykköstolppaan, joten peli ei näyttänyt hänen kannaltaan hyvältä, varsinkin kun Ruulla oli vielä kaksi kiekkoa heittämättä. Peli päättyi lopulta 10-8 Ruun voitoksi, mutta ei Tulpekaan jaksanut jäädä suremaan tappiota, sillä olihan hän voittanut aiemmin kalastuksessa. Äänekäs naurunremakka kiinnitti tyttöjen huomion, ja kääntyessään ympäri he havaitsivat suuren kissaporukan pelaavaan kissanhäntä-versiota perinteisestä aasinhäntä-leikistä. Pelivuorossa ollut Cara oli sijoittanut hännän tulemaan suoraan kissan nenästä, ja asia huvitti kanssaleikkijöitä melkoisesti. "Minäkin haluan kokeilla tuota", Tulpe hihkaisi, ja Ruu solmi liinan tyttärensä päähän peittääkseen tämän silmät. Tulpe pyörähti pari kertaa ympäri ja lähti sitten sokkona tavoittelemaan maalitaulua. Vaikka kisu ei nähnytkään eteensä oli hän melkoisen varma kohteestaan tökätessään hännän kohdilleen. Poistettuaan siteen silmiltä Tulpe tajusi kuitenkin mokanneensa pahemman kerran, sillä maalitaulun sijaan hän oli kääntynyt ihan päinvastaiseen suuntaan ja tökännyt hännän ystävänsä Marjan kylkeen! Tulpe ei edes kiinnittänyt huomiota ympärillään olevaan naurunremakkaan pahoitellessaan mokaansa Marjalle. "Ei se mitään", kirjava kissa vastasi ja repäisi turkistaan teipillä kiinnitetyn pahvisuikaleen irti ja länttäsi sen nyt vuorostaan Tulpen otsaan, minkä jälkeen kaikki muutkin leikkijät alkoivat läiskiä häntiä maalitaulun sijaan ystäviinsä.
Kello lähestyi keskiyötä simssiliinin laahustaessa väsyneesti käytävää pitkin huonettaan kohti kissat kintereillään. simssiliinin kengänpohjassa roikkui pitkä suikale serpentiiniä, mutta kukaan hoidokeista ei tietenkään vaivautunut huomauttamaan asiasta. Suurin osa seinille ripustetuista koristeista oli pudonnut lattialle ja simssiliini tiedosti että sotku pitäisi siivota, mutta se homma saisi odottaa huomiseen, sillä koko konkkaronkka oli juhlimisesta niin uuvuksissa että nyt olisi viisainta painua suoraan pehkuihin. "Vanhoja hoitajia pistäytyi yllätysvisiitille. Mantsu ja Tiksu kävivät nopeasti moikkaamassa minua, ja Tiksu toi lahjaksi uusia hymiöitä chattiin, tosi kivaa! Lisäksi kävin Anytimen kanssa ainakin puolen tunnin mittaisen keskustelun Allusta", simssiliini höpötti sovittaessaan avainta huoneensa oven lukkoon. "Ai kävikö Anykin täällä? Sääli etten tavannut häntä", Stiina harmitteli, sillä hän olisi kovasti halunnut päästä entisen hoitajansa juttusille. Vaikka Stiina olikin saanut uuden kodin simssiliinin luota oli Anytime kuitenkin ollut hänelle kaikista rakkain hoitaja, jonka hoivissa oranssi kissa oli varttunut pennusta asti. "Olisiko kiireiseen juhla-aikatauluusi edes mahtunut mitään ylimääräistä?" Espique hymähti ja suukotti tyttöystävänsä nenänpäätä ja pörrötti Untuvan turkkia hyvänyön toivotukseksi ennen kuin alienkissa lähti luikkimaan omaa huonettaan kohti. Untuva huokaisi hivenen ärtyneenä, ilmeisesti tämä oli tullut siihen ikään kun julkiset hellyydenosoitukset vanhemmilta olivat noloja. Vauhdikas juhlapäivä ei oikein ollut rauhallisen poikakissan mieleen, mutta sentään tämä oli saanut välillä seuraa veljestään Vesasta ja koulukaveristaan Capista. Ja tietenkin myös uudesta tuttavuudesta Ennustuksesta, johon hän oli tutustunut yhdellä leikkipisteellä. Kömpiessään makuualustalleen unilelunsa sateenkaaripehmon viereen Untuva pohdiskeli, uskaltaisiko lähettää Ennustukselle kirjeen ja pyytää tätä kaveriksi. Tulpe oli simahtanut täysin rankan juhlapäivän jälkeen, ja Quz kuljetti tyttöä selässään. Ruu auttoi kollia laskemaan Tulpen turvallisesti makuualustalle, ja vanhempien hääriessä yhdessä tyttärensä ympärillä sulassa sovussa olisi voinut hämääntyä luulemaan ettei ex-pariskunnan välillä ollut koskaan mitään ongelmia ollutkaan. Ruun oli tietenkin rikottava tämä harhakuva: "Quz, mitäpä jos kertoisit seuraavaksi kaikille siitä kun kompuroit kesken tanssin ja putosit lampeen", Ruu hihitteli, mutta pian tämän kasvoilla ollut virne venyi leveäksi haukotukseksi kissan kävellessä omalle unipaikalleen simssiliinin vuoteen jalkopäätyyn levitetyn viltin päälle. "Tosi hauskaa. Eikä se sitä paitsi ollut minun vikani, Rex tönäisi minua. Murr, vihaan sitä punaista kattia", Quz tokaisi. "Johtuuko se siitä että käytte hänen kanssaan kukkotappelua Nellasta?" Ruu jatkoi pojan ärsyttämistä ja kumartui juuri parahiksi väistääkseen Quzin häntä kohti heittämää tyynyä. "Ei se pelkästään siitä johdu, en muuten vain pidä alieneista. Minusta he ovat outoja ja pelottavia", Quz perusteli. Stiina ja simssiliini pudistelivat päitään kaksikon kinastelua kuunnellessa. "Kiitos kun pidit nuo kaksi koko päivän erossa toisistaan niin vältyttiin sentään juhlissa ylimääräiseltä draamalta", simssiliini supatti oranssille kissalle ja rapsutti tätä korvantakaa kiitokseksi. "Eipä mitään", Stiina kehräsi pohdiskellen että kiitokset kuuluisivat oikeastaan Espiquen kavereille, jotka olivat käyttäneet koko päivän Quzin ja Ruun silmälläpitämiseen. Stiina pyyhki juhlameikit pois naamaltaan ja sujahti sen jälkeen omaan unikoppaansa, ja pian kaikki kissat hoitajaansa myöten olivat vaipuneet uneen.
Quzin mielipide synttäripäivästä: "Käy sääliksi Gallua, toivottavasti hän saa pian uuden hoitajan ja jos ei niin aion pitää hänelle seuraa niin kuin lupasin. Olipa hyvä että saimme Kinuskin kanssa puhuttua asioista, tunnen että asiat lähtevät rullaamaan tästä hyvin eteenpäin - kunhan saan Tulpen suostuteltua sille ravintolareissulle..."
Ruun mielipide synttäripäivästä: "Juhlissa oli kivaa, varmaankin kun en törmännyt koko päivänä juuri ollenkaan Quziin, mitenhän tämä voi olla mahdollista? Oli mukava viettää äiti-tytär-aikaa Tulpen kanssa!"
Stiinan mielipide synttäripäivästä: "Yeaahhh, BILEET! Party partyyy! Joo, olen juhlamielellä, hahhelishah! Espi-mussukkani oli ihana kierrellessään kaikilla juhlapisteillä kanssani! Tästä päivästä jäi erityisesti mieleen Kaislan tapaaminen, hän oli mukavanoloinen nuori kissanpentu."
Tulpen mielipide synttäripäivästä: "Jee, juhlatapahtumat ovat aina mieleeni! Ajatella että Mouru on kymmenen kertaa vanhempi kuin minä, epistä miten monet synttärijuhlat olen missannut siltä ajalta kun en ollut vielä syntynyt. >.-("
Untuvan mielipide synttäripäivästä: "Huh, vihdoinkin se on ohi... En tiedä onko minussa jokin vikana kun tunnun olevan ainoa joka jättäisi suuret juhlat väliin ja viettäisi päivän ihan omassa rauhassa yksikseen. Oli sentään hauska tavata Ennustus, uskaltaisinkohan lähettää hänelle kaverikirjeen, hui!?"
Kommentit
Lähetä kommentti