Näytelmäprojektin huipentuma: Ensi-ilta!
Ruu tassutteli kuntosalin liukuovesta sisälle ja vilautti vastaanotossa kassalla päivystävälle Takulle kuntosalilahjakorttia, minkä jälkeen musta kisu riensi viemään treenikassinsa pukuhuoneeseen. Ruu oli yllättäen havainnut vatsansa alkaneen pömpöttää, mistä hän syytti heinäkuussa olleen synttäritapahtuman kakkua, ja äitienpäiväkahvittelun herkuillakin saattoi olla jotain osuutta asiaan. Vaikka Ruun ei tavallisesti tarvinnut juurikaan vahtia syömisiään oli ainainen herkuttelu saanut hänet pyöristymään sen verran että Ruu oli aloittanut säännöllisen treenaamisen kuntosalilla. Ruu laski olkalaukun vakiopaikalleen pukkarin taaimmaista seinää vasten olevalle penkille ja nappasi laukustaan yhden juomapullon mukaansa. Kisu sipaisi myös nopeasti deodoranttia kumpaankin kainaloonsa ennen kuin siirtyi salin puolelle. Ruun vakiotreeniksi oli muodostunut tehdä aluksi kevyt kymmenen minuutin lämmittelyhölkkä juoksumatolla, minkä jälkeen oli aika aloittaa rankemmat liikkeet. Ruu asettui jumppamaton päälle ja alkoi tehdä vatsalihaksia perinteisella istumaannousu-tyylillä, minkä jälkeen hän teki vielä vuorikiipeilijä-liikettä, jossa kehoa kannateltiin etutassujen varassa ja takatassuja nostettiin vuoron perään kohti rintaa. Ruu puuskutti voimakkaasti ja tunsi hikipisaroiden valuvan otsaa pitkin, mutta hän ei aikonut antaa periksi, vaan kun tuntui että voimat olivat loppu piti keskittyä löytämään vielä vähän lisää voimia. Tehtyään toistoja kolmekymmentä kertaa Ruu lysähti huohottaen matolle ja irvisti tuntiessaan vieläkin poltteen vatsalihaksissaan liikkeen jäljiltä. Kisu hapuili juomapullon tassuihinsa ja veti kaksi isoa kulausta ihanan viileää nestettä kuivasta kurkustaan alas. Salille ei kuitenkaan oltu tultu viettämään aikaa istuskellen, joten Ruu kiipesi nopeasti takaisin tassuilleen seuraavaa laitetta kohti. Vatsalihasten lisäksi Ruu oli innostunut treenaamaan myös tassujaan erilaisilla painojen nosto -harjoituksilla. Ruu asetti jalkalaitteeseen sopivat painot ja ryhtyi sitten treenaamaan. Touhua sivusta seurannut Taku tassutteli paikalle ja ehdotti, että naaraskissa voisi käyttää vähän isompia painoja. "Enpä tiedä, minulla riittää tekemistä näidenkin kanssa", Ruu puuskutti. "Olen tarkkaillut treeniäsi, ja uskoisin sinun olevan valmis haastamaan itseäsi hieman lisää. Yllätyt vielä omista voimistasi!" Taku kannusti. "Niin vissiin..." Ruu jupisi, mutta antoi Takun vaihtaa laitteeseen suuremmat painot. Hämmästyksekseen Ruu sai nostettua painoja yllättävän kevyesti, ja innostunut ilme mustan kissan kasvoilla sai Takun toteamaan "Mitäs minä sanoin?" Treenin jälkeen Taku auttoi Ruuta laittamaan painot paikoilleen. "Tuota Ruu, onko sinulla jotain menoa ensi perjantaina?" Taku kysäisi niskaansa raapien. Ruu katsahti poikaa, eikä ollut epäilystäkään että tämä yritti pyytää häntä treffeille. Takun harmiksi Ruu ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tapailemaan ketään kollikissaa. Toki Taku oli mukava ja kaksikko oli vaihtanut useammankin sanan nähdessään salilla, mutta Ruu ei kaivannut elämäänsä tällä erää uutta parisuhdetta. "Sori, joudun valitettavasti torjumaan sinut tällä kertaa, mutta kysy joskus toiste uudelleen jos vaikka muutan mieltäni", Ruu virnisti ja pukkasi leikkisästi pojan kylkeä ennen kuin luikki pukuhuoneen puolelle. Ruu nouti kassistaan pyyhkeen ja pesuaineet, minkä jälkeen hän siirtyi suihkutiloihin. Lämmin vesi tuntui hyvältä virratessaan treenissä uupuneita lihaksia pitkin, ja Ruun olisi tehnyt mieli seisoa suihkun alla vaikka koko loppupäivä, mutta se ei tietenkään kävisi päinsä - varsinkaan kun hänen pitäisi tänä iltana esiintyä Kissansilmässä esitettävässä näytelmässä!
Samaan aikaan simssiliinin ja tämän hoidokkien yhteisessä huoneessa simssiliini passitti muitakin kissojaan pesulle. "Illalla on hienostunut teatteritapahtuma, joten teidän täytyy näyttää siisteiltä", simssiliini perusteli. "Ei ainakaan elokuvien katselua ole koskaan häirinnyt se etten olisi käynyt suihkussa ennen näytöstä", Stiina huomautti mutta seurasi kuitenkin hoitajaansa kylppäriä kohti. Untuva tassutti äitinsa rinnalla tällä kertaa jopa vapaaehtoisesti pesulle, sillä tietenkin hän halusi päästä katsomaan isäänsä näyttämöllä, ja jos se yhden kylvyn vaatisi hän kestäisi sen. Vesipeto Tulpe loikkasi ammeeseen jo sen täyttyessä päästäkseen nopeammin roiskimaan ja leikkimään vedessä, mutta Quz ja Stiina pulahtivat kylpyyn vasta ammeen täytyttyä. "Untuva myös veteen! Pestään vaikka sinut ensin, niin sitten se on ohi", simssiliini suunnitteli ja kehotti liilaa kissaa kastautumaan kokonaan ennen shampoon levitystä. Kissa värähti mutta otti sitten reippaasti itseään nenästä kiinni ja katosi pariksi sekunniksi veden alle. Kylpeminen ei edelleenkään viehättänyt Untuvaa, mutta poju oli sentään oppinut sietämään vettä sen verran että pesu saatiin sujumaan jouhevasti. Kun kaikki shampoo oli huuhdeltu kissan liilasta turkista loikkasi Untuva heti pois vedestä ja kääriytyi lämmittelemään pyyhkeeseensä. Seuraavaksi Stiina kelluskeli simssiliinin luokse pestäväksi, ja hoitaja alkoi hieroa shampoota Stiinan vanhuuden haalistamaan turkkiin. Toki oranssi selkä ja päälaki erottuivat vielä, mutta iän myötä värit olivat hälvenneet selvästi. "Kuule simssi", Stiina lausahti hoitajan hieroessa saippuaa hänen kainaloihinsa. simssiliini ynähti kehottaakseen kissaa jatkamaan, ja Stiina alkoi selittää ikähuolistaan. "Olisiko mitenkään mahdollista että voisit ostaa minulle iänvähennysjuomaa?" Stiina kysäisi varovasti. "Minä... tietenkin haluaisin toteuttaa toiveesi, mutta taloudellinen tilanteemme on vähän tiukka juuri nyt", simssiliini pahoitteli. simssiliinin rahavarat olivat tosisiaan huvenneet yllättäen nollaan yhdessä yössä, eikä hoitaja suostunut puhumaan asiasta. Kullakin kissalla oli oma teoriansa kadonneiden pennien suhteen: Quz arveli hoitajan hävinneen omaisuutensa uhkapeleissä, Ruu puolestaan uskoi hajamielisen simssiliinin yksinkertaisesti pudottaneen lompakkonsa jonnekin, Tulpe oli varma että kaikki pennit oli käytetty heidän tuleviin joululahjoihinsa, ja jopa Untuva oli raapustanut paperille oman tulkintansa murtovarkaasta joka raahasi perässään suurta rahasäkkiä. Stiinalla itsellään ei ollut mitään sen kummenpia veikkauksia, mutta hän luotti simssiliiniin ja uskoi tämän tienaavan menetetyn omaisuutensa takaisin. Stiinan jälkeen pesuvuorossa oli Quz, ja viimeiseksi simssiliini sai taistella onnistuakseen nappaamaan Tulpen kiinni. Kissa oli oikea vesipeto ja uiskenteli ammeessa niin sulavasti että hoitaja joutui jahtaamaan kissaa hyvän tovin. Lopulta shampoot oli suihkuteltu pois Tulpenkin turkista, ja simssiliini kääri kisun pyyhkeeseen ja alkoi kuivata tätä. "Pentujen turkit näyttävät olevan vähän takussa, harjatkaapa heidät Stiina ja Quz sillä aikaa kun minä käyn vaihtamassa vaatteet", simssiliini komensi ja kiiruhti saman tien ulos kylppäristä. Stiina alkoi tehdä kammalla huolellisia vetoja Untuvan turkkiin, mutta Quz oli vaikeuksissa tyttärensä kanssa. "Et taatusti koske minuun!" Tulpe kiukutteli ja väisteli aina kun Quz yritti lähestyä häntä harjan kanssa. "Kuulehan nuori neiti, jos et tottele et pääse mukaan katsomaan näytöstä", Quz uhkaili, jolloin Tulpe lopulta istui suu mutrulla aloillaan sen aikaa että keltaraidallinen kissa sai käytyä tämän turkissa olevat takut läpi.
Teatterin aulassa Luna tuli simssiliinin porukkaa vastaan. "Moi, kiitos simssiliini kun lupasit maksaa minunkin pääsylippuni!" Luna tervehti joukkiota iloisesti. "Kuka, mitä häh? Kuka tuo on?" Tulpe supisi silmäillessään heidän puheilleen saapunutta kirjavaa tyttökissaa uteliaana. "Sovimme aimmin Lunan kanssa kirjeitse että tulisimme katsomaan yhdessä näytelmää. Siitä tosin on jo monta kuukautta, ajalta ennen sinun ja Untuvan syntymää", Stiina selvensi. "No ilmankos en ollut tietoinen, törkeää pimitystä", Tulpe jupisi. Lunan katse kiinnittyi muihin samanikäisiin pentuihin ja hän tuli näiden juttusille. "Emme olekaan vielä tavanneet, olen Luna. Haluaisitteko tekin alkaa ystävikseni?" Luna uteli. "Tietysti! Olen Tulpe, ja tässä on Untuva", Tulpe hoiti puhumisen, ja Untuva nyökkäsi kohteliaasti. "Liput on lunastettu ennakkoon, mutta haluatteko ostaa vielä jotain syömistä?" simssiliini tiedusteli, ja kissat pinkaisivat heti kysymyksen kuultuaan herkkuhyllyjä kohti. Muista jälkeen jäänyt Untuva huomasi kuitenkin veljensä Vesan pelaamassa jotain tasohyppelypeliä teatterin aulan pelikoneella, joten hän päätti käydä tervehtimässä tätä. "Hei Untuva", Vesa lausahti. Vaikka hän piti katseensa koko ajan peliruudulla oli Vesa aistinut kaksoisveljensä läsnäolon ja tiesi tämän saapuneen paikalle. Kaksikolle välille oli muodostunut hyvin tiivis yhteys, sillä kun sanoja ei voinut käyttää piti kommunikointi hoitaa toisenlaisilla keinoilla, mikä tekikin veljeksien yhteydestä erityisen. Game over -tekstin ilmestyessä pelikoneen ruudulle Untuva kosketti kumpaakin korvaansa ja pörhisti hieman häntäänsä, mistä Vesa ymmärsi tämän kysyneen onko Kettu paikalla. "Hän ei päässyt tulemaan, koska... äh", Vesa niiskaisi kyyneleen valuessa hänen poskelleen. Untuva oli ymmällään veljensä reaktiosta ja syöksyi halaamaan tätä. Vesa kertoi ääni väristen Esterin joutuneen erotusuhan alle ja kuinka hän ja Kettu olivat vaarassa menettää hoitajan. Untuva oli pahoillaan veljensä ja ystävänsä puolesta. Untuvan suusta ei ehkä tullut ulos lohduttavia sanoja, mutta hän pystyi tukemaan Vesaa pelkällä läsnäolollaan. "Kiitos. Ethän mainitse asiasta mitään äidille tai isälle? Tänään on Espiquen suuri päivä, enkä halua pilata sitä näillä surullisilla uutisilla", Vesa supatti veljensä korvaan Stiinan saapuessa syli täynnä herkkuja poikiensa luokse. "Täällähän te olette! Tulkaa, siirrytään katsomon puolelle", Stiina huudahti ja viittoi liilaa kaksikkoa seuraamaan häntä. simssiliinin joukkio marssi eturiviin, sillä he halusivat päästä seuraamaan läheistensä esitystä oikein paraatipaikoilta. Untuva ja Vesa kävivät istumaan äitinsä viereen, ja Tulpe ja Luna puhua pälpättivät niin innoissaan keskenään että olisi voinut luulla heidän olleen parhaita kaveruksia jo vuosien ajan vaikka kaksikko oli vasta hetki sitten tavannut. Quz asettui tyttöjen viereen ja huomasi, että hänen toisella puolellaan istui Ruun äiti Mayu. Quz tervehti entistä anoppiaan kohteliaasti vaikka olikin hieman epävarma mitä naaraskissa hänestä ajatteli, olihan Quz särkenyt tämän tyttären sydämen... Toisaalta he olivat tulleet ihan hyvin juttuun äitienpäiväkesteillä, joten Quz uskaltautui rentoutumaan hieman.
Samaan aikaan Ruu ja Shira vilkuilivat uteliaina täyttyvää katsomoa esiripun takaa. "Tuleepa paljon yleisöä", Ruu henkäisi jännitysperhoset vatsassaan. "Niin. Katso, teidän porukat on tuossa ihan edessä. Ja Kirsikka suurlaumoineen on tuolla", Shira osoitteli katsomon penkkejä. Ruu katsoi hymyillen tytärtään, sillä aikoinaan näytelmäprojektiin osallistuminen oli tuntunut hienolta juuri siksi että hän pääsisi ilahduttamaan pentuaan esityksellään. Tulpe oli tosin ehtinyt jo kasvaa hieman yli pikkupentuiän, mutta Ruu uskoi tytön silti nauttivan esityksestä. "Menkääs sivummalle tytöt, esirippu nousee kohta", esiripusta vastaava Nugetti tiedotti. Shira ja Ruu väistivät, ja Nugetti toivotti kaksikolle onnea esitykseen. "Break a leg, niin kuin ulkomaalainen sanoisi", Nugetti virnisti. "Heh, koitahan sinäkin isäpappa pärjäillä sen esiripun kanssa", Ruu huikkaisi ennen kuin kipitti lavan taakse. Matkalla hän törmäsi Unskiin, joka asetteli lavasteita paikoilleen. "Onnea näytökseen, tarvitsette sitä", poika tokaisi. "K-kiitos?" Ruu hämmästyi toisen kannustuksesta, sillä pääroolin missannut Unski oli ollut koko näytelmäprojektin ajan hieman katkerana. Ehkä hän oli kuitenkin viimein tajunnut ettei jatkuva vihoittelu kannata ja oppinut iloitsemaan toisten puolesta? Sitä Ruun oli kuitenkin vaikea uskoa, ja jokin hänen sisällään varoitti ettei Unskilla välttämättä ollut puhtaat jauhot pussissa. Ruu kipitti muiden näyttelijöiden luokse, ja Aamu tuli ojentamaan hänen susimaskinsa. "Lääh, tuntuu että tukehdun tänne maskini taakse", Aamu puuskutti, ja Ruunkin täytyi myöntää ettei päähine ollut kaikkein mukavin rooliasuste, mutta ainakin siinä pystyi liikkumaan, toisin kuin vaikka Hahtuvan tönkössä puu-asussa. Aamu auttoi vielä Ruuta solmimaan tuuhean sudenhännän paikoilleen, ja näin Ruu olisi valmis lavalle. "Kymmenen sekuntia esiripun nostamiseen! Menkäähän kaikki paikoillenne" simssiliini kailotti ohjaajan torveensa. Ruu esiintyisi vasta näytöksen loppupuolella, joten hän luikki sivulle odottamaan omaa vuoroaan. Ruu seurasi miten Cinna ja Niilo auttoivat Syviä kantamaan aloituskohtauksen lavasteet paikoilleen kun Espique kopautti hänen olkapäätään. "Tarvitsen apua, en löydä rooliasuani mistään", Espique panikoi. "Es, tämä ei ole mikään pelleilyn aika! Muistele minne jätit sen viim... ei kun odotas..." Ruu mutisi mietteliäänä. Yhtäkkiä kaikki valkeni hänelle: Unskin oli täytynyt kätkeä Espiquen asu. Ruu tarrasi poikaa tassusta lähtiessään etsimään Unskia. "Hei, ei minulla ole aikaa lähteä kävelylle, minun pitää olla kohta lavalla", Espique huomautti ja kääntyi katsomaan miten esirippu avattiin paraikaa ja kertojana toimivan Puron heleä ääni kantautui lavalta: "Mummo leipoo itselleen piparkakkupojan..." "Et voi mennä lavalle ilman rooliasuasi. Luota minuun, tiedän kyllä mitä teen", Ruu vakuutteli. Musta naaraskissa marssi oikopäätä Unskin puheille. "Missä se on? Mihin olet kätkenyt Espiquen pipariasun? Äläkä edes yritä kiistää, olet koko ajan ollut sitä vastaan että joku muu kuin sinä saisi loistaa näytelmän pääosassa", Ruu puhui uhittelevaan sävyyn. "M-mistä sinä..? Tarkoitan siis, en tiedä asiasta mitään", Unski kiisti kaiken. Ruu huomasi pojan piilottelevan jotain selkänsä takana, ja äkkinäisellä tassuliikkeellä hän onnistui tarttumaan ruskeaan haalariin. "Minä voin selittää..." Unski sopersi nolona jäätyään kiinni. "Meillä ei ole aikaa kuunnella. Pue asusi ja mene lavalle", Ruu komensi, eikä Espiquea tarvinnut kahdesti käskeä. "Sanoin siis että teen sinusta itselleni ystävän" Sylvi joutui toistamaan vuorosanansa kun Espiquea ei kuulunut lavalle. Sanojensa vahvikkeeksi Sylvi paukautti vielä kaulimellaan pöytää äänekkäästi. Samassa Espique säntäsi lavalle hieman puolipukeisena, sillä hän ei ollut ehtinyt vetää kaikkia tassujaan asun hihoista sisään. Hullunkurisen piparin lavalle saapuminen aiheutti pieniä naurunpyrskähdyksiä yleisössä, mutta Espique jatkoi esiintymistä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja lähti juoksemaan ympäri lavaa irtohihat liehuten. "Odota! Tule takaisin!" Sylvi komensi. "Juokse vaan. Juokse vaan. Et sinä minua kiin..." Espiquen puheenvuoro päättyi äkisi Sylvin loikatessa hänen päälleen. "Vai en muka saa? Nyt riitti senkin ärsyttävä palanut pipari, olet karannut niin monta kertaa etten aio tällä kertaa päästää sinua pois hyppysistäni!" Sylvi ilmoitti topakasti, ja viimeistään tässä vaiheessa koko katsomo nauroi suureen ääneen. "Sylvi, tämä ei kuulunut esitykseen. Päästä minut pois", Espique inahti. Lopulta Sylvi myöntyi ja laski piparin menemään juuri parahiksi ennen kuin esirippu peitti lavan. "Mitä tuo äskeinen oli?" Ruu tiedusteli Sylviltä kissojen kantaessa metsälavasteita paikoilleen. "Halusin vain näyttää ettei kukaan pojankoltiainen kävele minun ylitseni", Sylvi tiedotti, eikä Ruu voinut muuta kuin näyttää vanhukselle peukkua, vaikka tämän roolisuoritus ei ihan käsikirjoituksen mukaan mennytkään.
Esiripun jälleen noustessa mummon mökki oli vaihtunut metsämaisemaan, ja Espiquekin oli ehtinyt korjata asunsa paremmin päälleen. Lavan reunalle oli myös ilmestynyt pitkäkorvainen jänis. "Kuulehan pullaposshki, on varmaan parastha, että palaat kotiin mummon luo. Methsä on vaarallinen paikka piparkakkupojille", jäniksen roolia esittävä Shira lausui vuorosanansa hieman vaikean kuuloisesti, mikä johtui tämän suussa olevista valtavista tekohampaista. "Vaan minäpä en halua palata kotiin. Haluan juoksennella ja pitää hauskaa", Espique-pipari tiedotti ja jatkoi juoksemista saapuen suuren puun aka Hahtuvan luokse. Hahtuva esitti puuta hyvin vakuuttavasti: hän ei hievahtanutkaan paikaltaan, mikä loi aidontuntuisen vaikutelman. "Oletko karkumatkalla?" puu puhkesi puhumaan. "Kyllä vaan, eikä kukaan saa minua kiinni" Espique lausui roolihahmoaan mukaillen ylpeästi. "En minä edes aikonut yrittää napata sinua. Kannattaa kääntyä tuosta kiveltä oikealle, niin löydät hyvän piilopaikan", Hahtuva-puu neuvoi, ja Espique jatkoi matkaansa puun osoittamaan suuntaan. Seuraavaksi hän päätyi karhun asussa olevan Aamun luokse. "Joudut vielä rosvojen käsiin. Sinun on parasta palata kotiin" karhu varoitteli. "Höpsisistä, minä olen niin nopea, ettei kukaan saa minua kiinni", Espique ilmoitti rallatellen jälleen saman tutun lorun juostessaan eteenpäin. Vesa, Untuva ja Stiina olivat naureskelleet pitkin esitystä lavalla hupsusti kekkaloivalle Espiquelle. Untuvasta tuntui hyvältä nähdä veli hyvällä tuulella, hauska esitys oli selvästi vienyt tämän surulliset ajatukset hetkeksi muualle. Quzilla oli puolestaan vaikeuksia keskittyä esitykseen, sillä hänen vieressään olevat Tulpe ja Luna olivat jutelleet ja kikattaneet omia juttujaan varmaan puolet esityksestä. Nuorten mekkalointi häiritsi ilmeisesti muitakin, sillä Mayu kääntyi heidän puoleensa ja kehotti Tulpea keskittymään esitykseen edes sen aikaa kun hänen äitinsä esiintyisi lavalla. Tulpe hiljeni lopulta, ja Quz otti mukavamman asennon tuolissaan ja nappasi popconipussin kainaloonsa nauttiakseen esityksestä, mutta samassa hän huomasi Hipsulin rynnivän pitkin penkkiriviä tuuppien muita mennessään. "Anteeksi. Anteeksi. Anteeksi, mutta tämä on tärkeää", Hipsuli pahoitteli ja saapui lopulta Quzin luokse. "Ruu tarvitsee sinua, sinun on mentävä heti hänen luokseen!" Hipsuli tiedotti. "Häh? Miten niin tarvitsee? Ihan vain tiedoksesi siitä seuraa yleensä pelkkää riitaa kun me kaksi olemme samassa paikassa", Quz huomautti. "Älä enää epäröi vaan mene! Jos välität Ruusta yhtään sinun tehtävä tämä", Hipsuli huomautti. "Tehtävä mitä?" Quz kysyi ymmällään mutta huomasi kuitenkin nousevansa ylös. Marssiessaan penkkirivin päähän Quz tajusi Hipsulin asettuneen hänen paikalleen, ja Quz epäilikin vihreän kissan vain keksineen kaiken päästäkseen varastamaan hänen eturivipaikkansa. Samaan aikaan Ruu odotti jännittyneenä omaa esiintymisvuoroaan, joka lähestyi koko ajan. Tassut suorastaan tutisivat, ja Ruu oli hieman ymmällään jännittäessään näin paljon, sillä harjoituksissa kaikki oli aina sujunut hyvin eikä Ruu ollut unohtanut kertaakaan omia vuorosanojaan. Kaikki oli kuitenkin pyyhkiytynyt tyhjäksi Ruun päästä ja tassut tuntuivat raskailta. Jos hänen täytyisi nyt mennä lavalle hän jäisi taatusti vain seisomaan tönkkönä paikoilleen kauhusta kankeana. "Ruu, onko kaikki hyvin?" paikalle saapunut kissa kysyi. "Quz!" Ruu henkäisi ja heittäytyi eksänsä käsivarsille tutisten kauttaaltaan. "M-minä en pysty siihen, pelottaa mennä lavalle kaikkien eteen", Ruu niiskutti pojan kaulaa vasten. Quz silitti tytön selkää rauhoittavasti ja tarttui sitten tätä olkapäistä pakottaakseen Ruuta katsomaan häntä suoraan silmiin. "Sinä pystyt siihen, luota itseesi! Palaa mielessäsi sellaiseen hetkeen kun kaikki meni harjoituksissa nappiin ja toista se suoritus nyt tuolla lavalla. Minä uskon sinuun", Quz lausui tarkoittaen jokaista sanaansa. Pojan sanat loivat Ruullekin uskoa, ja lopulta tämä asteli reippaasti lavalle. "Piparkakkupoika juoksee vieläkin, kunnes saapuu joen rannalle. Koska se ei halua kastella itseään, se jää rannalle istumaan. Silloin paikalle tulee susi, joka pahaksi onneksi sattuu olemaan nälkäinen. Se vilkuilee ahneesti pojan pulleita piparkakkujalkoja", Puro selosti tapahtumia kertojan roolissaan Ruun astellessa lavalle tyytyväisesti myhäillen ja huuliaan lipoen, vaikka eleet jäivätkin maskin taakse. "Etkö pääse joen yli? Minä autan sinua", susi lupasi viekkaasti ja laski hieman häntäänsä, mitä pitkin Espique esitti kiipeävänsä hänen selkäänsä. Kyseinen kohtaus oli tuottanut monissa harjoituksissa kaksikolle haasteita, sillä pienemmän Ruun oli lähes mahdotonta kannatella Espiquea. Nyt Ruu kuitenkin muisti aiemmin päivällä kuntosalilla havaitsemansa voimansa: Voisiko hän jaksaa kannatella Espiquetakin jos hän kunnolla yrittäisi? Espique otti maasta tukea toisen takatassunsa avulla, mutta Ruun nostaessa hänet kokonaan ilmaan pojalta pääsi kimeä kirkaisu tämän yllättyessä. Ruulla oli vaikeuksia pidättää nauruaan Espiquen naiselliselle kiljahdukselle, mutta tämä onnistui kuitenkin kokoamaan itsensä. "Hyppää pääni päälle ettet kastu", Ruu ehdotti, mikä osoittautui tietenkin piparin lopuksi, sillä susi onnistui hotkaisemaan herkkupalan suuhunsa. Näytelmä oli tullut päätökseensä, ja kaikki näyttelijät kokoontuivat keskelle lavaa kumartamaan taputtavan yleisön edessä. Espique silmäili hymyillen eturivissä istuvaa perhettään, mutta Ruun katse oli näyttämön sivussa, missä Quz seisoi yhä, ja poika näytti Ruulle peukkua onnistuneen roolisuorituksen johdosta.
Näytelmän jälkeen teatterin aula oli täynnä väkeä. Espique ja Ruu olivat riisuneet rooliasunsa ja saapuivat simssiliinin porukan luokse. "Olit loistava!" Mayu ja Nugetti ylistivät tytärtään. "Joo, näytelmän lopetus oli paras kohta", Tulpekin selitti. Quz hymähti miettiessään Tulpen sanoneen noin vain koska hän ei ollut edes seurannut muuta kuin esityksen loppuosan jutellessaan koko ajan uuden kaverinsa kanssa. "Oi miten huomaavaista, säästitte minulle popcorneja", Espique ilahtui huomattuaan Stiinan kannatteleman herkkupussin. "Ei kun me ei kyetty jatkuvilta naurukohtauksiltamme kaikkea syömään", Vesa huomautti. "Olit oikein edustava lavalla kultaseni", Stiina kehui kumppaniaan ja lipaisi tämän nenänpäätä. "Kröhöm..." Unski rykäisi äänekkäästi, jolloin kaikki kääntyivät katsomaan häntä. "Mitäs sinä haluat?" Ruu tiedusteli hieman hyökkäävään sävyyn. Hän ei luottanut tippaakaan tuohon ilonpilaajaan joka halusi työntää muut syrjään tehdäkseen itselleen tilaa valokeilaan. "Minä... halusin tulla kehumaan teidän onnistunutta suoritustanne", Unski tunnusti. "Onnistunutta? Mokasin esityksen aikana vaikka kuinka monta kertaa", Espique huomautti. "Niin, mutta tärkeintä olikin että jatkoit vastoinkäymisistä huolimatta ja hoidit roolisi loppuun asti. Se on hyvän näyttelijän merkki", Unski sanoi hymyillen pienesti. Unski havaitsi ettei hänen seuransa ollut toivottua, joten hän peruutti hieman vaivautuneena pois paikalta. "Otitko tosissasi hänen sanojaan?" Ruu uteli. "Ainakin haluaisin uskoa hänen olleen vilpitön. Ehkä se oli hänen tapansa pahoitella sitä pukuhässäkkää", Espique tuumi. Ruulla oli vielä muutama sana vaihdettavana erään kissaherran kanssa, ja hän pyysi Quzin kanssaan sivummalle jutellakseen tälle kahden kesken. "Kiitos että tulit luokseni. En olisi varmaan muuten selviytynyt lavalle asti", Ruu tunnusti. "Tiedätkö, minäkin kärsin usein ennen keikkaa ramppikuumeesta", Quz paljasti. "Niin vissiin, näytät lavalla aina niin itsevarmalta", Ruu tokaisi. "Niinpä, tosiasiassa jännittäminen tuntuu suuremmalta meille itsellemme, mutta yleisö ei välttämättä huomaa asiaa ollenkaan", Quz analysoi. Yllättäen Ruu tarttui poikaa spontaanisti tassusta. "Quz, vaikka emme olekaan enää yhdessä, niin haluan kuitenkin olla edelleen ystäväsi. Toivon sinulle kaikkea hyvää Kinuskin kanssa", Ruu vakuutti. "Sinäkin olet minulle tärkeä. Voidaan minun puolesta jättää taakse kaikki se vihoittelu ja olla tästedes sovussa", Quz suunnitteli, minkä jälkeen kaksikko halasi pitkään. Tuntui hyvältä viimein jättää kaikki erosta aiheutunut viha taakse ja kääntää uusi sivu sopuisamman tulevaisuuden merkeissä.
Quzin mielipide päivästä: "Tuntuupa hyvältä kun saimme viimein sovinnon aikaiseksi Ruun kanssa. Olisi pitänyt mennä hänen puheilleen jo aikoja sitten, olisi säästytty monelta harmilta ja riidalta."
Ruun mielipide päivästä: "Hui, en edes tiennyt että jännitän esiintymistä, onneksi Quz neuvoi minua vaikealla hetkellä. Nyt on yli puoli vuotta kestänyt projekti saatu päätökseen, tuntuu jopa vähän haikealta."
Stiinan mielipide päivästä: "Oih, oli hienoa päästä katsomaan Espiquea lavalla vaikka rassulle sattui esityksen aikana vähän kaikenlaista häslinkiä! Toivon todella että simssiliini ostaisi minulle sen iänvähennysjuoman."
Tulpen mielipide päivästä: "Olipa hauska tutustua Lunaan, täytyy vaatia simssiliiniä ostamaan minulle kännykkä jotta voin pyytää häntä kaverikseni. Toivottavasti näemme pian koulussa!"
Untuvan mielipide päivästä: "Olipa mukavaa kun tapahtuma keräsi koko meidän perheen koolle. Ikävää että Vesalla on hoitaja-huolia. Jos hän ei saa muuten kotia voisikohan hän muuttaa meille..?"
Samaan aikaan simssiliinin ja tämän hoidokkien yhteisessä huoneessa simssiliini passitti muitakin kissojaan pesulle. "Illalla on hienostunut teatteritapahtuma, joten teidän täytyy näyttää siisteiltä", simssiliini perusteli. "Ei ainakaan elokuvien katselua ole koskaan häirinnyt se etten olisi käynyt suihkussa ennen näytöstä", Stiina huomautti mutta seurasi kuitenkin hoitajaansa kylppäriä kohti. Untuva tassutti äitinsa rinnalla tällä kertaa jopa vapaaehtoisesti pesulle, sillä tietenkin hän halusi päästä katsomaan isäänsä näyttämöllä, ja jos se yhden kylvyn vaatisi hän kestäisi sen. Vesipeto Tulpe loikkasi ammeeseen jo sen täyttyessä päästäkseen nopeammin roiskimaan ja leikkimään vedessä, mutta Quz ja Stiina pulahtivat kylpyyn vasta ammeen täytyttyä. "Untuva myös veteen! Pestään vaikka sinut ensin, niin sitten se on ohi", simssiliini suunnitteli ja kehotti liilaa kissaa kastautumaan kokonaan ennen shampoon levitystä. Kissa värähti mutta otti sitten reippaasti itseään nenästä kiinni ja katosi pariksi sekunniksi veden alle. Kylpeminen ei edelleenkään viehättänyt Untuvaa, mutta poju oli sentään oppinut sietämään vettä sen verran että pesu saatiin sujumaan jouhevasti. Kun kaikki shampoo oli huuhdeltu kissan liilasta turkista loikkasi Untuva heti pois vedestä ja kääriytyi lämmittelemään pyyhkeeseensä. Seuraavaksi Stiina kelluskeli simssiliinin luokse pestäväksi, ja hoitaja alkoi hieroa shampoota Stiinan vanhuuden haalistamaan turkkiin. Toki oranssi selkä ja päälaki erottuivat vielä, mutta iän myötä värit olivat hälvenneet selvästi. "Kuule simssi", Stiina lausahti hoitajan hieroessa saippuaa hänen kainaloihinsa. simssiliini ynähti kehottaakseen kissaa jatkamaan, ja Stiina alkoi selittää ikähuolistaan. "Olisiko mitenkään mahdollista että voisit ostaa minulle iänvähennysjuomaa?" Stiina kysäisi varovasti. "Minä... tietenkin haluaisin toteuttaa toiveesi, mutta taloudellinen tilanteemme on vähän tiukka juuri nyt", simssiliini pahoitteli. simssiliinin rahavarat olivat tosisiaan huvenneet yllättäen nollaan yhdessä yössä, eikä hoitaja suostunut puhumaan asiasta. Kullakin kissalla oli oma teoriansa kadonneiden pennien suhteen: Quz arveli hoitajan hävinneen omaisuutensa uhkapeleissä, Ruu puolestaan uskoi hajamielisen simssiliinin yksinkertaisesti pudottaneen lompakkonsa jonnekin, Tulpe oli varma että kaikki pennit oli käytetty heidän tuleviin joululahjoihinsa, ja jopa Untuva oli raapustanut paperille oman tulkintansa murtovarkaasta joka raahasi perässään suurta rahasäkkiä. Stiinalla itsellään ei ollut mitään sen kummenpia veikkauksia, mutta hän luotti simssiliiniin ja uskoi tämän tienaavan menetetyn omaisuutensa takaisin. Stiinan jälkeen pesuvuorossa oli Quz, ja viimeiseksi simssiliini sai taistella onnistuakseen nappaamaan Tulpen kiinni. Kissa oli oikea vesipeto ja uiskenteli ammeessa niin sulavasti että hoitaja joutui jahtaamaan kissaa hyvän tovin. Lopulta shampoot oli suihkuteltu pois Tulpenkin turkista, ja simssiliini kääri kisun pyyhkeeseen ja alkoi kuivata tätä. "Pentujen turkit näyttävät olevan vähän takussa, harjatkaapa heidät Stiina ja Quz sillä aikaa kun minä käyn vaihtamassa vaatteet", simssiliini komensi ja kiiruhti saman tien ulos kylppäristä. Stiina alkoi tehdä kammalla huolellisia vetoja Untuvan turkkiin, mutta Quz oli vaikeuksissa tyttärensä kanssa. "Et taatusti koske minuun!" Tulpe kiukutteli ja väisteli aina kun Quz yritti lähestyä häntä harjan kanssa. "Kuulehan nuori neiti, jos et tottele et pääse mukaan katsomaan näytöstä", Quz uhkaili, jolloin Tulpe lopulta istui suu mutrulla aloillaan sen aikaa että keltaraidallinen kissa sai käytyä tämän turkissa olevat takut läpi.
Teatterin aulassa Luna tuli simssiliinin porukkaa vastaan. "Moi, kiitos simssiliini kun lupasit maksaa minunkin pääsylippuni!" Luna tervehti joukkiota iloisesti. "Kuka, mitä häh? Kuka tuo on?" Tulpe supisi silmäillessään heidän puheilleen saapunutta kirjavaa tyttökissaa uteliaana. "Sovimme aimmin Lunan kanssa kirjeitse että tulisimme katsomaan yhdessä näytelmää. Siitä tosin on jo monta kuukautta, ajalta ennen sinun ja Untuvan syntymää", Stiina selvensi. "No ilmankos en ollut tietoinen, törkeää pimitystä", Tulpe jupisi. Lunan katse kiinnittyi muihin samanikäisiin pentuihin ja hän tuli näiden juttusille. "Emme olekaan vielä tavanneet, olen Luna. Haluaisitteko tekin alkaa ystävikseni?" Luna uteli. "Tietysti! Olen Tulpe, ja tässä on Untuva", Tulpe hoiti puhumisen, ja Untuva nyökkäsi kohteliaasti. "Liput on lunastettu ennakkoon, mutta haluatteko ostaa vielä jotain syömistä?" simssiliini tiedusteli, ja kissat pinkaisivat heti kysymyksen kuultuaan herkkuhyllyjä kohti. Muista jälkeen jäänyt Untuva huomasi kuitenkin veljensä Vesan pelaamassa jotain tasohyppelypeliä teatterin aulan pelikoneella, joten hän päätti käydä tervehtimässä tätä. "Hei Untuva", Vesa lausahti. Vaikka hän piti katseensa koko ajan peliruudulla oli Vesa aistinut kaksoisveljensä läsnäolon ja tiesi tämän saapuneen paikalle. Kaksikolle välille oli muodostunut hyvin tiivis yhteys, sillä kun sanoja ei voinut käyttää piti kommunikointi hoitaa toisenlaisilla keinoilla, mikä tekikin veljeksien yhteydestä erityisen. Game over -tekstin ilmestyessä pelikoneen ruudulle Untuva kosketti kumpaakin korvaansa ja pörhisti hieman häntäänsä, mistä Vesa ymmärsi tämän kysyneen onko Kettu paikalla. "Hän ei päässyt tulemaan, koska... äh", Vesa niiskaisi kyyneleen valuessa hänen poskelleen. Untuva oli ymmällään veljensä reaktiosta ja syöksyi halaamaan tätä. Vesa kertoi ääni väristen Esterin joutuneen erotusuhan alle ja kuinka hän ja Kettu olivat vaarassa menettää hoitajan. Untuva oli pahoillaan veljensä ja ystävänsä puolesta. Untuvan suusta ei ehkä tullut ulos lohduttavia sanoja, mutta hän pystyi tukemaan Vesaa pelkällä läsnäolollaan. "Kiitos. Ethän mainitse asiasta mitään äidille tai isälle? Tänään on Espiquen suuri päivä, enkä halua pilata sitä näillä surullisilla uutisilla", Vesa supatti veljensä korvaan Stiinan saapuessa syli täynnä herkkuja poikiensa luokse. "Täällähän te olette! Tulkaa, siirrytään katsomon puolelle", Stiina huudahti ja viittoi liilaa kaksikkoa seuraamaan häntä. simssiliinin joukkio marssi eturiviin, sillä he halusivat päästä seuraamaan läheistensä esitystä oikein paraatipaikoilta. Untuva ja Vesa kävivät istumaan äitinsä viereen, ja Tulpe ja Luna puhua pälpättivät niin innoissaan keskenään että olisi voinut luulla heidän olleen parhaita kaveruksia jo vuosien ajan vaikka kaksikko oli vasta hetki sitten tavannut. Quz asettui tyttöjen viereen ja huomasi, että hänen toisella puolellaan istui Ruun äiti Mayu. Quz tervehti entistä anoppiaan kohteliaasti vaikka olikin hieman epävarma mitä naaraskissa hänestä ajatteli, olihan Quz särkenyt tämän tyttären sydämen... Toisaalta he olivat tulleet ihan hyvin juttuun äitienpäiväkesteillä, joten Quz uskaltautui rentoutumaan hieman.
Samaan aikaan Ruu ja Shira vilkuilivat uteliaina täyttyvää katsomoa esiripun takaa. "Tuleepa paljon yleisöä", Ruu henkäisi jännitysperhoset vatsassaan. "Niin. Katso, teidän porukat on tuossa ihan edessä. Ja Kirsikka suurlaumoineen on tuolla", Shira osoitteli katsomon penkkejä. Ruu katsoi hymyillen tytärtään, sillä aikoinaan näytelmäprojektiin osallistuminen oli tuntunut hienolta juuri siksi että hän pääsisi ilahduttamaan pentuaan esityksellään. Tulpe oli tosin ehtinyt jo kasvaa hieman yli pikkupentuiän, mutta Ruu uskoi tytön silti nauttivan esityksestä. "Menkääs sivummalle tytöt, esirippu nousee kohta", esiripusta vastaava Nugetti tiedotti. Shira ja Ruu väistivät, ja Nugetti toivotti kaksikolle onnea esitykseen. "Break a leg, niin kuin ulkomaalainen sanoisi", Nugetti virnisti. "Heh, koitahan sinäkin isäpappa pärjäillä sen esiripun kanssa", Ruu huikkaisi ennen kuin kipitti lavan taakse. Matkalla hän törmäsi Unskiin, joka asetteli lavasteita paikoilleen. "Onnea näytökseen, tarvitsette sitä", poika tokaisi. "K-kiitos?" Ruu hämmästyi toisen kannustuksesta, sillä pääroolin missannut Unski oli ollut koko näytelmäprojektin ajan hieman katkerana. Ehkä hän oli kuitenkin viimein tajunnut ettei jatkuva vihoittelu kannata ja oppinut iloitsemaan toisten puolesta? Sitä Ruun oli kuitenkin vaikea uskoa, ja jokin hänen sisällään varoitti ettei Unskilla välttämättä ollut puhtaat jauhot pussissa. Ruu kipitti muiden näyttelijöiden luokse, ja Aamu tuli ojentamaan hänen susimaskinsa. "Lääh, tuntuu että tukehdun tänne maskini taakse", Aamu puuskutti, ja Ruunkin täytyi myöntää ettei päähine ollut kaikkein mukavin rooliasuste, mutta ainakin siinä pystyi liikkumaan, toisin kuin vaikka Hahtuvan tönkössä puu-asussa. Aamu auttoi vielä Ruuta solmimaan tuuhean sudenhännän paikoilleen, ja näin Ruu olisi valmis lavalle. "Kymmenen sekuntia esiripun nostamiseen! Menkäähän kaikki paikoillenne" simssiliini kailotti ohjaajan torveensa. Ruu esiintyisi vasta näytöksen loppupuolella, joten hän luikki sivulle odottamaan omaa vuoroaan. Ruu seurasi miten Cinna ja Niilo auttoivat Syviä kantamaan aloituskohtauksen lavasteet paikoilleen kun Espique kopautti hänen olkapäätään. "Tarvitsen apua, en löydä rooliasuani mistään", Espique panikoi. "Es, tämä ei ole mikään pelleilyn aika! Muistele minne jätit sen viim... ei kun odotas..." Ruu mutisi mietteliäänä. Yhtäkkiä kaikki valkeni hänelle: Unskin oli täytynyt kätkeä Espiquen asu. Ruu tarrasi poikaa tassusta lähtiessään etsimään Unskia. "Hei, ei minulla ole aikaa lähteä kävelylle, minun pitää olla kohta lavalla", Espique huomautti ja kääntyi katsomaan miten esirippu avattiin paraikaa ja kertojana toimivan Puron heleä ääni kantautui lavalta: "Mummo leipoo itselleen piparkakkupojan..." "Et voi mennä lavalle ilman rooliasuasi. Luota minuun, tiedän kyllä mitä teen", Ruu vakuutteli. Musta naaraskissa marssi oikopäätä Unskin puheille. "Missä se on? Mihin olet kätkenyt Espiquen pipariasun? Äläkä edes yritä kiistää, olet koko ajan ollut sitä vastaan että joku muu kuin sinä saisi loistaa näytelmän pääosassa", Ruu puhui uhittelevaan sävyyn. "M-mistä sinä..? Tarkoitan siis, en tiedä asiasta mitään", Unski kiisti kaiken. Ruu huomasi pojan piilottelevan jotain selkänsä takana, ja äkkinäisellä tassuliikkeellä hän onnistui tarttumaan ruskeaan haalariin. "Minä voin selittää..." Unski sopersi nolona jäätyään kiinni. "Meillä ei ole aikaa kuunnella. Pue asusi ja mene lavalle", Ruu komensi, eikä Espiquea tarvinnut kahdesti käskeä. "Sanoin siis että teen sinusta itselleni ystävän" Sylvi joutui toistamaan vuorosanansa kun Espiquea ei kuulunut lavalle. Sanojensa vahvikkeeksi Sylvi paukautti vielä kaulimellaan pöytää äänekkäästi. Samassa Espique säntäsi lavalle hieman puolipukeisena, sillä hän ei ollut ehtinyt vetää kaikkia tassujaan asun hihoista sisään. Hullunkurisen piparin lavalle saapuminen aiheutti pieniä naurunpyrskähdyksiä yleisössä, mutta Espique jatkoi esiintymistä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja lähti juoksemaan ympäri lavaa irtohihat liehuten. "Odota! Tule takaisin!" Sylvi komensi. "Juokse vaan. Juokse vaan. Et sinä minua kiin..." Espiquen puheenvuoro päättyi äkisi Sylvin loikatessa hänen päälleen. "Vai en muka saa? Nyt riitti senkin ärsyttävä palanut pipari, olet karannut niin monta kertaa etten aio tällä kertaa päästää sinua pois hyppysistäni!" Sylvi ilmoitti topakasti, ja viimeistään tässä vaiheessa koko katsomo nauroi suureen ääneen. "Sylvi, tämä ei kuulunut esitykseen. Päästä minut pois", Espique inahti. Lopulta Sylvi myöntyi ja laski piparin menemään juuri parahiksi ennen kuin esirippu peitti lavan. "Mitä tuo äskeinen oli?" Ruu tiedusteli Sylviltä kissojen kantaessa metsälavasteita paikoilleen. "Halusin vain näyttää ettei kukaan pojankoltiainen kävele minun ylitseni", Sylvi tiedotti, eikä Ruu voinut muuta kuin näyttää vanhukselle peukkua, vaikka tämän roolisuoritus ei ihan käsikirjoituksen mukaan mennytkään.
Esiripun jälleen noustessa mummon mökki oli vaihtunut metsämaisemaan, ja Espiquekin oli ehtinyt korjata asunsa paremmin päälleen. Lavan reunalle oli myös ilmestynyt pitkäkorvainen jänis. "Kuulehan pullaposshki, on varmaan parastha, että palaat kotiin mummon luo. Methsä on vaarallinen paikka piparkakkupojille", jäniksen roolia esittävä Shira lausui vuorosanansa hieman vaikean kuuloisesti, mikä johtui tämän suussa olevista valtavista tekohampaista. "Vaan minäpä en halua palata kotiin. Haluan juoksennella ja pitää hauskaa", Espique-pipari tiedotti ja jatkoi juoksemista saapuen suuren puun aka Hahtuvan luokse. Hahtuva esitti puuta hyvin vakuuttavasti: hän ei hievahtanutkaan paikaltaan, mikä loi aidontuntuisen vaikutelman. "Oletko karkumatkalla?" puu puhkesi puhumaan. "Kyllä vaan, eikä kukaan saa minua kiinni" Espique lausui roolihahmoaan mukaillen ylpeästi. "En minä edes aikonut yrittää napata sinua. Kannattaa kääntyä tuosta kiveltä oikealle, niin löydät hyvän piilopaikan", Hahtuva-puu neuvoi, ja Espique jatkoi matkaansa puun osoittamaan suuntaan. Seuraavaksi hän päätyi karhun asussa olevan Aamun luokse. "Joudut vielä rosvojen käsiin. Sinun on parasta palata kotiin" karhu varoitteli. "Höpsisistä, minä olen niin nopea, ettei kukaan saa minua kiinni", Espique ilmoitti rallatellen jälleen saman tutun lorun juostessaan eteenpäin. Vesa, Untuva ja Stiina olivat naureskelleet pitkin esitystä lavalla hupsusti kekkaloivalle Espiquelle. Untuvasta tuntui hyvältä nähdä veli hyvällä tuulella, hauska esitys oli selvästi vienyt tämän surulliset ajatukset hetkeksi muualle. Quzilla oli puolestaan vaikeuksia keskittyä esitykseen, sillä hänen vieressään olevat Tulpe ja Luna olivat jutelleet ja kikattaneet omia juttujaan varmaan puolet esityksestä. Nuorten mekkalointi häiritsi ilmeisesti muitakin, sillä Mayu kääntyi heidän puoleensa ja kehotti Tulpea keskittymään esitykseen edes sen aikaa kun hänen äitinsä esiintyisi lavalla. Tulpe hiljeni lopulta, ja Quz otti mukavamman asennon tuolissaan ja nappasi popconipussin kainaloonsa nauttiakseen esityksestä, mutta samassa hän huomasi Hipsulin rynnivän pitkin penkkiriviä tuuppien muita mennessään. "Anteeksi. Anteeksi. Anteeksi, mutta tämä on tärkeää", Hipsuli pahoitteli ja saapui lopulta Quzin luokse. "Ruu tarvitsee sinua, sinun on mentävä heti hänen luokseen!" Hipsuli tiedotti. "Häh? Miten niin tarvitsee? Ihan vain tiedoksesi siitä seuraa yleensä pelkkää riitaa kun me kaksi olemme samassa paikassa", Quz huomautti. "Älä enää epäröi vaan mene! Jos välität Ruusta yhtään sinun tehtävä tämä", Hipsuli huomautti. "Tehtävä mitä?" Quz kysyi ymmällään mutta huomasi kuitenkin nousevansa ylös. Marssiessaan penkkirivin päähän Quz tajusi Hipsulin asettuneen hänen paikalleen, ja Quz epäilikin vihreän kissan vain keksineen kaiken päästäkseen varastamaan hänen eturivipaikkansa. Samaan aikaan Ruu odotti jännittyneenä omaa esiintymisvuoroaan, joka lähestyi koko ajan. Tassut suorastaan tutisivat, ja Ruu oli hieman ymmällään jännittäessään näin paljon, sillä harjoituksissa kaikki oli aina sujunut hyvin eikä Ruu ollut unohtanut kertaakaan omia vuorosanojaan. Kaikki oli kuitenkin pyyhkiytynyt tyhjäksi Ruun päästä ja tassut tuntuivat raskailta. Jos hänen täytyisi nyt mennä lavalle hän jäisi taatusti vain seisomaan tönkkönä paikoilleen kauhusta kankeana. "Ruu, onko kaikki hyvin?" paikalle saapunut kissa kysyi. "Quz!" Ruu henkäisi ja heittäytyi eksänsä käsivarsille tutisten kauttaaltaan. "M-minä en pysty siihen, pelottaa mennä lavalle kaikkien eteen", Ruu niiskutti pojan kaulaa vasten. Quz silitti tytön selkää rauhoittavasti ja tarttui sitten tätä olkapäistä pakottaakseen Ruuta katsomaan häntä suoraan silmiin. "Sinä pystyt siihen, luota itseesi! Palaa mielessäsi sellaiseen hetkeen kun kaikki meni harjoituksissa nappiin ja toista se suoritus nyt tuolla lavalla. Minä uskon sinuun", Quz lausui tarkoittaen jokaista sanaansa. Pojan sanat loivat Ruullekin uskoa, ja lopulta tämä asteli reippaasti lavalle. "Piparkakkupoika juoksee vieläkin, kunnes saapuu joen rannalle. Koska se ei halua kastella itseään, se jää rannalle istumaan. Silloin paikalle tulee susi, joka pahaksi onneksi sattuu olemaan nälkäinen. Se vilkuilee ahneesti pojan pulleita piparkakkujalkoja", Puro selosti tapahtumia kertojan roolissaan Ruun astellessa lavalle tyytyväisesti myhäillen ja huuliaan lipoen, vaikka eleet jäivätkin maskin taakse. "Etkö pääse joen yli? Minä autan sinua", susi lupasi viekkaasti ja laski hieman häntäänsä, mitä pitkin Espique esitti kiipeävänsä hänen selkäänsä. Kyseinen kohtaus oli tuottanut monissa harjoituksissa kaksikolle haasteita, sillä pienemmän Ruun oli lähes mahdotonta kannatella Espiquea. Nyt Ruu kuitenkin muisti aiemmin päivällä kuntosalilla havaitsemansa voimansa: Voisiko hän jaksaa kannatella Espiquetakin jos hän kunnolla yrittäisi? Espique otti maasta tukea toisen takatassunsa avulla, mutta Ruun nostaessa hänet kokonaan ilmaan pojalta pääsi kimeä kirkaisu tämän yllättyessä. Ruulla oli vaikeuksia pidättää nauruaan Espiquen naiselliselle kiljahdukselle, mutta tämä onnistui kuitenkin kokoamaan itsensä. "Hyppää pääni päälle ettet kastu", Ruu ehdotti, mikä osoittautui tietenkin piparin lopuksi, sillä susi onnistui hotkaisemaan herkkupalan suuhunsa. Näytelmä oli tullut päätökseensä, ja kaikki näyttelijät kokoontuivat keskelle lavaa kumartamaan taputtavan yleisön edessä. Espique silmäili hymyillen eturivissä istuvaa perhettään, mutta Ruun katse oli näyttämön sivussa, missä Quz seisoi yhä, ja poika näytti Ruulle peukkua onnistuneen roolisuorituksen johdosta.
Näytelmän jälkeen teatterin aula oli täynnä väkeä. Espique ja Ruu olivat riisuneet rooliasunsa ja saapuivat simssiliinin porukan luokse. "Olit loistava!" Mayu ja Nugetti ylistivät tytärtään. "Joo, näytelmän lopetus oli paras kohta", Tulpekin selitti. Quz hymähti miettiessään Tulpen sanoneen noin vain koska hän ei ollut edes seurannut muuta kuin esityksen loppuosan jutellessaan koko ajan uuden kaverinsa kanssa. "Oi miten huomaavaista, säästitte minulle popcorneja", Espique ilahtui huomattuaan Stiinan kannatteleman herkkupussin. "Ei kun me ei kyetty jatkuvilta naurukohtauksiltamme kaikkea syömään", Vesa huomautti. "Olit oikein edustava lavalla kultaseni", Stiina kehui kumppaniaan ja lipaisi tämän nenänpäätä. "Kröhöm..." Unski rykäisi äänekkäästi, jolloin kaikki kääntyivät katsomaan häntä. "Mitäs sinä haluat?" Ruu tiedusteli hieman hyökkäävään sävyyn. Hän ei luottanut tippaakaan tuohon ilonpilaajaan joka halusi työntää muut syrjään tehdäkseen itselleen tilaa valokeilaan. "Minä... halusin tulla kehumaan teidän onnistunutta suoritustanne", Unski tunnusti. "Onnistunutta? Mokasin esityksen aikana vaikka kuinka monta kertaa", Espique huomautti. "Niin, mutta tärkeintä olikin että jatkoit vastoinkäymisistä huolimatta ja hoidit roolisi loppuun asti. Se on hyvän näyttelijän merkki", Unski sanoi hymyillen pienesti. Unski havaitsi ettei hänen seuransa ollut toivottua, joten hän peruutti hieman vaivautuneena pois paikalta. "Otitko tosissasi hänen sanojaan?" Ruu uteli. "Ainakin haluaisin uskoa hänen olleen vilpitön. Ehkä se oli hänen tapansa pahoitella sitä pukuhässäkkää", Espique tuumi. Ruulla oli vielä muutama sana vaihdettavana erään kissaherran kanssa, ja hän pyysi Quzin kanssaan sivummalle jutellakseen tälle kahden kesken. "Kiitos että tulit luokseni. En olisi varmaan muuten selviytynyt lavalle asti", Ruu tunnusti. "Tiedätkö, minäkin kärsin usein ennen keikkaa ramppikuumeesta", Quz paljasti. "Niin vissiin, näytät lavalla aina niin itsevarmalta", Ruu tokaisi. "Niinpä, tosiasiassa jännittäminen tuntuu suuremmalta meille itsellemme, mutta yleisö ei välttämättä huomaa asiaa ollenkaan", Quz analysoi. Yllättäen Ruu tarttui poikaa spontaanisti tassusta. "Quz, vaikka emme olekaan enää yhdessä, niin haluan kuitenkin olla edelleen ystäväsi. Toivon sinulle kaikkea hyvää Kinuskin kanssa", Ruu vakuutti. "Sinäkin olet minulle tärkeä. Voidaan minun puolesta jättää taakse kaikki se vihoittelu ja olla tästedes sovussa", Quz suunnitteli, minkä jälkeen kaksikko halasi pitkään. Tuntui hyvältä viimein jättää kaikki erosta aiheutunut viha taakse ja kääntää uusi sivu sopuisamman tulevaisuuden merkeissä.
Quzin mielipide päivästä: "Tuntuupa hyvältä kun saimme viimein sovinnon aikaiseksi Ruun kanssa. Olisi pitänyt mennä hänen puheilleen jo aikoja sitten, olisi säästytty monelta harmilta ja riidalta."
Ruun mielipide päivästä: "Hui, en edes tiennyt että jännitän esiintymistä, onneksi Quz neuvoi minua vaikealla hetkellä. Nyt on yli puoli vuotta kestänyt projekti saatu päätökseen, tuntuu jopa vähän haikealta."
Stiinan mielipide päivästä: "Oih, oli hienoa päästä katsomaan Espiquea lavalla vaikka rassulle sattui esityksen aikana vähän kaikenlaista häslinkiä! Toivon todella että simssiliini ostaisi minulle sen iänvähennysjuoman."
Tulpen mielipide päivästä: "Olipa hauska tutustua Lunaan, täytyy vaatia simssiliiniä ostamaan minulle kännykkä jotta voin pyytää häntä kaverikseni. Toivottavasti näemme pian koulussa!"
Untuvan mielipide päivästä: "Olipa mukavaa kun tapahtuma keräsi koko meidän perheen koolle. Ikävää että Vesalla on hoitaja-huolia. Jos hän ei saa muuten kotia voisikohan hän muuttaa meille..?"
Kommentit
Lähetä kommentti