Epäreiluuksia (Koulutarina)
Perjantai-aamuisin koulun käytävillä tassuttavien kissojen kasvoilta saattaa nähdä monenlaisia tunnetiloja: Jotkut ovat lopen uupuneita pitkään kouluviikkoon, ja toisten naamalla paistaa puolestaan hymy lähestyvän viikonlopun kunniaksi. Untuva suuntasi lokerolleen noutamaan aapisen sekä kirjoitusvälineet seuraavaa äidinkielen tuntia varten. Sulkiessaan lokeronsa oven liila kissa hätkähti huomattuaan jonkun häntä isomman kirjavan kissan kävelleen aivan hänen viereensä. Untuva katsoi häntä tuijottavaa kissaa korvat luimussa pelokkaana ja valmistautui luikkimaan tämän ohi, mutta samassa ison kissan takaa ilmestyi toinen kissa hänen eteensä, ja pian Untuva tajusi joutuneensa piiritetyksi. "Terve rääpäle. Me mietittiin osaatko sinä puhua ollenkaan", kirjava kissa lausahti. Untuva puristi tassuissaan kannattelemia tavaroita tiukemmin rintaansa vasten kuin suojaavaksi muuriksi ja yritti jatkaa matkaansa, mutta musta kissa pysäytti hänet ja tuuppasi takaisin piirin keskelle. "Et pääse ennen kuin sanot sanan", kissa virkkoi häijysti muiden kissojen naureskellessa. Untuva tunsi itsensä avuttomaksi, sillä eihän hän kyennyt puhumaan. Jollakin ihmeellä pieni kissa onnistui luikahtamaan isompien välistä ja kipitti kiireesti äidinkielen luokkaan istumaan omalle paikalleen. Hetken aikaa Untuva pelkäsi kissojen seuraavan häntä, mutta ilmeisesti näillä ei ollut äidinkieltä, ja Untuva huokaisi helpotuksesta opettajan sulkiessa luokan oven. Shokkitilan mennessä ohi Untuva alkoi vasta käsittää mitä äsken oli tapahtunut: jotkut isommat kissat olivat kiusanneet häntä. Kyllähän monet olivat ihmetelleet Untuvan puhumattomuutta, mutta koskaan ennen häntä ei oltu laitettu yhtä tukalaan paikkaan. Kerratessaan äskeisen skenaarion tapahtumia opettajan puhe meni Untuvan toisesta sisään ja toisesta ulos, eikä hän edes nähnyt opettajan taululle kirjoittamaa tehtävänantoa kyynelten sumentamien silmiensä läpi. Samassa Untuva hätkähtää jonkun heittäessä hänen pulpetilleen paperipallon. Hetken Untuva pelkäsi kiusaajien taas häiriköivän häntä, mutta paperin avattuaan hän tajusi sen olevan viesti Ennustukselta, jonka pulpetti sijaitsi lähellä Untuvan paikkaa. Untuva rustasi vastausviestin ja lähetti paperin takaisin vihreälle kissalle, ja näin heidän viestittelynsä jatkui pitkin tuntia.
Untuvan ja Ennustuksen keskustelu paperilla:
Ennustus: Moi, onko jokin hätänä kun olet surullinen?
Untuva: Minua kiusattiin ennen tunnin alkua...
Ennustus: Voi ei... Haluatko puhua (lue: kirjoittaa) siitä?
Untuva: Asia oli hyvin henkilökohtainen... Kiusaajilla tuntui olevan jotain puhumattomuuttani vastaan.
Ennustus: No se on niiden ongelma. Sinä et ole tehnyt mitään väärää.
Untuva: Mutta eikö vika periaatteessa ole minussa? Jos pystyisin puhumaan he eivät voisi kiusata minua asian takia...
Ennustus: Sinussa ei ole mitään vikaa. Kiusaajat eivät ole tarpeeksi avarakatseisia suhtautuakseen tilanteeseesi rakentavasti. Keitä he tarkalleenottaen olivat?
Untuva: En tuntenut kiusaajia, mikä tästä outoa tekeekin, sillä en ole mielestäni tehnyt heille mitään pahaa. He olivat minua vanhempia, ja porukan pomo oli joku kirjava kissa.
Ennustus: Aa, taidan tietää kenestä puhut. Tiedätkö, tämä kissa on ollut jo pitkään hylättynä adoptiossa, ja nyt hän varmaan purkaa omaa pahaa oloaan sinuun. Se on tietysti väärin, mutta yritä ymmärtää, hänelläkään ei ole ollut helppoa.
Untuva: Pelkään vaan että vastaavanlainen skenaario toistuu...
Ennustus: Älä huoli, minä en anna kenenkään tehdä sinulle enää kiusaa.
Hymy kohosi Untuvan kasvoille tämän lukiessa Ennustuksen viimeisimmän viestin. Tuntui hyvältä kun oli ystävä, jolle saattoi avautua huolistaan ja saada kannustusta ja tukea. Untuva oli kirjoittamassa vastausta, mutta samassa tumma varjo laskeutui hänen pulpettinsa ylle - opettaja oli saapunut paikalle. "Jaahas, mitäs täällä kirjoitellaan niin leveästi hymyillen? Tuskin ainakaan tunnin aiheeseen liittyviä synonyymitehtäviä. Luehan kaikille ääneen, mitä paperissa lukee", opettaja määräsi tiukasti. Opettajan käsky tuntui ikävänä muljahduksena Untuvan vatsassa. Mitä opettaja oikein ajatteli, eikö tämä muista ettei Untuva kykene puhumaan? "No, etkö aio totella minua? Siinä tapauksessa joudut jälki-istuntoon", opettaja tokaisi ja nappasi Untuvan pulpetilla olleen paperin mukaansa palatessaan luokan edessä olevan pöydän ääreen. Untuva painoi päänsä alas alistuneena. Hän tunsi muiden luokkatovereiden katseet selässään äskeisen välikohtauksen jäljiltä, mikä tuntui erityisen kurjalta, sillä Untuva ei viihtynyt ollenkaan huomion keskipisteenä. Kaikista ikävintä oli kuitenkin se, että opettaja oli loukannut pentua samalla tavalla kuin aiemmat kiusaajat tekemällä pilkkaa tämän puhumattomuudesta. Samassa Ennustus nousi pulpetilleen seisomaan. Untuva katsoi ystäväänsä monien muiden luokkahuoneessa olevien kissojen tapaan kummissaan. "Opettaja, mielestäni Untuvalle määräämäsi rangaistus on epäreilu. Ensinnäkään hän ei kykene puhumaan, joten vaatimuksesi toteuttaminen olisi ollut mahdotonta. Paperin sisältö oli myös erittäin arkaluontoista, joten varmasti ymmärrätte ettei sitä olisi kiva lukea ääneen kaikkien kuullen. Pyytäisin että perutte Untuvan jälki-istunnon", Ennustus lausui. Opettaja meni hetkeksi hämilleen pennun puheista, mutta hän kokosi nopeasti itsensä. "Tämä on minun luokkahuoneeni, jossa minä määrään säännöt. Untuva saa jälki-istuntoa ja sillä siisti", opettaja tuhahti. "Siinä tapauksessa minä ottaisin saman rangaistuksen. Olin yhtälailla syyllinen viestittelyyn", Ennustus ilmoitti. "Johan on aikoihin eletty, ei kukaan ole ennen pyytänyt vapaaehtoisesti jälki-istuntoa", opettaja päivitteli. Ennustus laskeutui takaisin paikalleen, ja rauha palasi luokkahuoneeseen kaikkien keskittyessä tehtäviinsä - tai tietenkin kaikkien paitsi Untuvan, joka ei voinut olla kirjoittamatta kaverilleen vielä yhtä viestiä:
Untuva: Kiitos... ja ei sinun olisi tarvinnut.
Ennustus: Tietenkin tarvitsi, kaveria ei jätetä yksin pulaan.
Tavallisesti Tulpella oli perjantain ensimmäinen tunti vapaata, mutta tänään hän osallistuisi oppilaskunnan kokoukseen. Tulpe oli bongannut muutama viikko sitten koulun ilmoitustaululta tiedotteen, jossa pyydettiin halukkaita asettumaan ehdolle oppilaskuntaan liittymistä varten, ja kissa oli siltä seisomalta päättänyt hakea mukaan, sillä jäsenyys oppilaskunnassa toisi hänelle taatusti mainetta. Tietenkin Tulpe halusi päästä vaikuttamaan koulun viihtyvyyteen erilaisten tapahtumien järjestämisen myötä, sillä kisu oli ehdottomasti sitä mieltä, että koulussa piti olla muutakin kuin pelkkää opiskeluun liittyvää ohjelmaa. Tulpe olikin saanut paljon kannattajia vedotessaan tähän vaalipuheessaan, ja koska hän oli pakottanut suurimman osan koulussa olevista kavereistaan äänestämään itseään, oli paikka oppilaskunnassa auennut Tulpelle helposti. Tulpen lisäksi oppilaskuntaan kuuluivat hänen ystävänsä Marja ja Clarissa, jotka olivatkin jo valmiiksi paikalla Tulpen saapuessa kokouspaikalle. "Olet myöhässä", Clarissa huomautti. "No sori, en ole tottunut aikaisiin herätyksiin perjantai-aamuna. Mitä asiaa meidän pitikään käsitellä?" Tulpe kysäisi haukotellen. "Meidät on kutsuttu tekemään päätös koulun taukotilojen kunnostukseen liittyen. Meidän tulee valita, panostetaanko sisä- vai ulkotiloihin", Marja kertoi. "Molemmat kuulostavat kivoilta", Tulpe tuumi mietteliäänä. "Jep, mutta varat riittävät vain yhden kohteen kunnostukseen. Minä ainakin kannatan sisätiloja, sillä sinne järjestetään tilat sekä opiskelua varten että sohvia muuhun hengailuun, mikä on sekä hyödyllistä että hauskaa", Clarissa perusteli. "Minusta ulkotilat ovat tärkeämmät, sillä istumme kuitenkin jo oppitunneilla sisällä, ja paremmat ulkotilat varmasti houkuttelisivat oppilaita käväisemään happihyppelyllä tuntien välillä. Lisäksi ulkona voi leikkiä liikunnallisia yhteisleikkejä", Marja perusteli. "Kaikki ei ole samanlaisia urheiluhulluja kuin sinä. Entäs Tulpe, kumpaa sinä kannatat?" Clarissa kysyi, jolloin kumpikin käänsi katseensa Tulpeen. Molemmat vaihtoehdot olivat saaneet jo yhden äänen, joten käytännössä Tulpe tulisi ratkaisemaan valinnallaan voittajan, ja siksi asiaa oli puntaroitava erityisen huolellisesti. "Hmm... Jos mietitään ajankohtaa eivät ulkotilat ehkä olisi kaikista käytännöllisin ratkaisu: Sateinen syksy ja lähestyvä talvi tuskin houkuttelee ketään leikkimään ulos, kun taas sisällä ollessa tassut pysyvät aina kuivina. Miettikää tätä myös meidän viihtyvyytemme kannalta: Nyt oppilaskunta joutuu kokoontumaan tyhjissä luokissa, mutta taukotilaan meille voitaisi perustaa oma nurkka!" Tulpe selosti innoissaan. "Joo, kuulostaa hyvältä!" Clarissa innostui. Marjakin nyökytteli idealle vaikka olikin hieman pettynyt ettei hänen ideansa saanut enempää suosiota. Kun enemmistön päätöksellä tehty valinta oli saatu tehtyä kolmikko sai vielä laatia ehdotuksia taukotilan sisustukseen liittyen. Marja keksi että opiskelurauhan saisi turvattua paremmin, jos pöytien väliin sijoitettaisi sermejä eristämään äänihälyä ja tarjoamaan pientä yksityisyyttä. Clarissa suunnitteli käytännöllisiä hankintoja, kuten kirjahyllyn tai tietokoneiden sijoittamista taukotilaan. Tulpe piti puolestaan huolen siitä että huoneessa olisi ennen kaikkea viihtyisää, minkä saataisi helposti aikaan kauniilla sisustuksella, pehmeillä sohvatyynyillä ja viherkasveilla.
Oppilaskunnan kokouksen päätyttyä Tulpe tassutti reippaasti kohti historian luokkaa. Normaalisti Tulpe ei pitänyt kiirettä tunnille saapumisen suhteen, mutta historiantunnille oli saavuttava aina ajoissa, sillä kyseinen oppiaine oli Tulpen suosikki. Historialliset tapahtumat kiehtoivat kissaa, ja lisäksi historiaa opetti mukava (ja komea!) kissapoika, jonka puheita Tulpe olisi jaksanut kuunnella putkeen vaikka koko päivän, mutta tytön harmiksi viikkoon mahtui ainoastaan kolme historian oppituntia. "Kas Tulinen Tulppaani Tiina Tuhmeliini Maukulainen, olet aikaisessa", opettaja totesi Tulpen asettaessa tavaroitaan vakiopaikalleen eturivin pulpettiin. "Jooh!" Tulpe henkäisi ja oli otettu opettajalta saamastaan huomiosta, voi miten kauniisti opettaja oli ääntänyt hänen nimensä! "Ja voit muuten kutsua minua lempinimelläni pelkäksi Tulpeksi", tyttö lisäsi vielä. "Hyvä on, Tulpe", opettaja vastasi ja syventyi jälleen pöydällään olevan monistepinon selaamiseen. Tulpe sen sijaan leijui korkealla pilvilinnassaan. Muutaman minuutin sisällä luokkaan vyöryivät loputkin historian opiskelijat. Tulpen kaverit Kuula ja Hahtuva viittoivat ystäväänsä luokan perällä olevalle kolmen pulperin ryppäälle, mutta Tulpe torjui näiden ehdotuksen, hän halusi istua eturivissä lähellä opettajaa. "Tämän tunnin aiheena on toinen maailmansota. Ottakaa oppikirjat auki sivulta 68 ja alkakaa lukea. Kappaleen lopussa on kysymyksiä, joihin voitte vastata lukemisen jälkeen", opettaja selitti. Jotkut oppilaat huokailivat tylsälle lukutehtävälle, mutta Tulpella oli jo oikea sivu valmiiksi auki. Tekstin kertomukset Eurooppaa järisyttäneestä kriisitilasta sisälsivät paljon käänteitä ja Tulpe ahmi tekstiä sivu sivulta eteenpäin, kunnes tuli aika miettiä kysymyksiä. Lopputunnista opettaja alkoi kysellä vastauksia suullisesti. Tulpe nosti oikean etutassunsa korkealle ilmaan ja suorastaan huitoi tassuaan saadakseen opettajan huomion, mutta Tulpen harmiksi opettaja antoi vastausvuoron Vaahtikselle. "Toinen maailmansota alkoi vuonna 1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Tämän seurauksena Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksaa vastaan", Vaahtis kertoi sodan alkutaipaleesta. "Aivan. Osaako kukaan tarkentaa, mikä oli alun perin Saksan Puolaan hyökkäämisen syy?" opettaja kysyi. Tällä kertaa Tulpe pääsi vihdoin ääneen. "Saksa solmi Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin etupiirijaosta. Näin maat taktikoivat pystyvänsä laajentamaan alueitaan ilman toistensa uhkaa. Saksan tarkoituksena oli siis miehittää Puola", Tulpe kertoi ja hymyili leveästi opettajan kehuessa hänen vastaustaan. "Mitä nimityksiä sodan osapuolista käytettiin?" opettaja kysyi seuraavaksi. Tulpe viittasi jälleen vaikka tiesikin ettei opettaja antaisi hänelle puheenvuoroa toista kertaa putkeen, mutta aina kannattaa yrittää ja ainakin hän voisi näin osoittaa olevansa aktiivinen. "Saksaa ja tämän liittolaisia nimitettiin akselivalloiksi, ja Neuvostoliiton joukkoja kutsuttiin puolestaan liittoutuneiksi", vastausvuoron saanut Cho selitti. "Kummassa joukossa Suomi taisteli?" opettaja kysyi jälleen tarkentavan kysymyksen. "Suomi oli osa akselivaltoja, sillä se taisteli Neuvostoliittoa vastaan, joka hyökkäsi Suomeen aikeenaan valloittaa maata, ja tästä käynnistyneen vuosina 1939-1940 käydyn talvisodan aikana Suomi menetti paljon alueita, mutta säilytti kuitenkin itsenäisyytensä. Toisen maailmansodan loppupuolella Suomi taisteli liittoutuneiden joukoissa Saksaa vastaan", historiaa jo monen ikäpisteen verran opiskellut Aamu osasi kertoa laajan vastauksen. Tulpe kadehti vähän Aamun taitoja, tietäisipä hänkin yhtä hyvin kaiken. Siten hän saisi taatusti paremmin opettajan huomion itseensä. "Aivan, Suomi taisteli siis vuorotellen kummissakin joukoissa. Osaisiko joku kertoa tarkemmin operaatio Barbarossasta?" opettaja tiedusteli seuraavaksi. Tulpen tassu sujahti jälleen kohti kattoa ensimmäisten joukossa, ja hän loi opettajaa kohti suorastaan epätoivoisia katseita, aivan kuin hänen henkensä olisi riippunut seuraavan vastausvuoron saamisesta. "Hyvä on Tulpe, saat vastata", opettaja virnisti. Opettajan hymy sai Tulpen vatsan täyteen perhosia, ja parin sekunnin ajaksi hänen päästään tyhjeni kaikki järkevä, mutta pentu kokosi nopeasti itsensä ja kertoi, miten vuonna 1941 Hitler rikkoi Saksan ja Neuvostoliiton aiemmin laatiman hyökkäämättömyyssopimuksen. Tästä Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon käytetään nimitystä operaatio Barbarossa. Sen seurauksena Neuvostoliitto tuli liittoutuneiden puolelle taistelemaan Saksaa vastaan. Hitler ehti saada haltuunsa koko Länsi- ja Itä-Euroopan, mutta Normandian maihinnousun ja Neuvostoliiton suurhyökkäyksen seurauksena Saksa antautui ja toinen maailmansota päättyi liittoutuneiden voittoon. Tulpe olisi voinut jatkaa jo ohi varsinaisesta aiheesta mennyttä puhetulvaansa vielä pidemmälle, mutta opettaja joutui vähän toppuuttelemaan innokasta oppilasta. "Jätähän muillekin jotain kerrottavaa. Sota tuli siis päätökseensä Euroopassa, mutta Japani ja Yhdysvallat kävivät yhä taistoa Tyynellämerellä", opettaja selitti ja pyysi Kuulaa kertomaan aiheesta lisää. "Suurvallaksi pyrkivä Japani hyökkäsi Yhdysvaltojen sotilastukikohtaan Pearl Harbouriin vuonna 1941, mikä oli alun perin syynä sille että Yhdysvallat tuli mukaan sotimaan Saksaa ja Japania vastaan. Olojen rauhoituttua Euroopassa Japani ja Yhdysvallat jatkoivat vielä sotimista, mutta Yhdysvaltojen kehittämä tuhoisa ydinpommi oli kuitenkin viimeinen niitti ja lopulta Japani antautui", Kuula vastasi. "Hyvä. Saatte läksyksi kirjoittaa esseen toisen maailman sodan aiheuttamista jälkiseurauksista", opettaja selitti ennen kuin laski oppilaat ruokatunnille.
Tulpe, Kuula ja Hahtuva marssivat yhdessä koulun ruokalaan. "Hissan ope on kauhea natsi, ei viikonlopuksi saa antaa mitään esseen kirjoitustehtävää", Hahtuva valitti kerätessään lautaselleen perunoita ja nakkikastiketta. "Minua ei haittaa", Tulpe lausahti saaden erittäin kummastuneita katseita ystäviltään. "Okei, nyt saat kyllä luvan selittää. Ensin kieltäydyit tulemasta istumaan meidän viereen tunnilla, ja nyt läksyt viikonlopuksi ovat sinun mielestäsi ok? Ettet vain olisi sairas", Kuula epäili, ja laskettuaan juuri täyttämänsä maitolasin tarjottimelleen hän kosketti tassullaan ystävänsä otsaa tarkistaakseen tämän lämmön. "Hmm, no kai minä voin teille kertoa. Mennään istumaan", Tulpe kehotti, ja kolmikko valtasi rauhalliseksi keskustelupaikaksi hiljaisen nurkkapöydän. Istuuduttuaan Hahtuva ja Kuula katsoivat Tulpea odottavasti. "Olen ihastunut historian opettajaan", Tulpe paljasti. Uutinen sai Kuulan leuat loksahtamaan auki, ja Hahtuva pudotti vahingossa juuri kuorimansa perunan lattialle. "Siis... mitä?! Mutta sehän on kauhean paljon vanhempi kuin sinä", Kuula huomautti. "Mitä sitten? En edes aio kertoa hänelle, vaan opettaja on eräänlainen saavuttamaton ihastus. Sitä paitsi tällä on positiivinen vaikutus historian opintoihini: Pänttään ainetta ahkerasti tehdäkseni opettajaan vaikutuksen", Tulpe selitti. "Saa nähdä kuinka saavuttamattomana hän pysyy sinun siirtyessä vanhempana kakkosluokalle", Hahtuva hihitteli. Tulpe potkaisi ystäväänsä pöydän alla, vaikka kieltämättä ajatus sai mukavan kutkuttavan tunteen pennun vatsaan. Ruokailun jälkeen oli aika suunnata perjantain viimeisen oppitunnin luokkaan, mikä tarkoitti Tulpelle ruotsia. Tyttöpentu istahti tutulle paikalleen Capin viereen. "Moi! Mitäs sanoisit jos tehtäisi taas läksyjä yhdessä koulun jälkeen?" Tulpe tiedusteli. Kaksikko oli yhdistänyt voimansa aiemminkin samassa läksyklubissa ja saanut tällä tavalla hyvää jälkeä aikaan, ja Tulpe tykkäsi ylipäätään viettää aikaa kavereidensa kanssa aina kun se oli vain mahdollista. "Kuulostaa hauskalta, mutten valitettavasti tänään pääse. Minun täytyy jäädä koulun jälkeen tekemään äidinkielen lisätehtäviä, koska olin pois aamun tunneilta", Cap selitti harmistuneena. Mielelläänhän hän olisi Tulpen seurassa ollut, koska saattoi olla ihan pikkiriikkisen ihastunut tyttökissaan. "Ai niin, tänään oli ne yleisurheilukilpailut. Miten pärjäsit?" Tulpe uteli. "En kovinkaan hääppöisesti. Mukana oli paljon lahjakkaita kissoja toisista kouluista ja minä liityin vasta äsken meidän koulun urheilujoukkueeseen. Pääsin juoksussa pronssille, mutta muuten olin melkein kaikissa lajeissa ihan hännillä", Cap huokaisi. "Se johtui taatusti siitä ettei meidän koulun cheerleader-joukkueessa ollut ketään kannustamassa teitä! Jos en olisi hakenut oppilaskuntaan olisin voinut liittyä kannustusjoukkoihin", Tulpe tuumi. Ajatus hymyilytti poikaa, sillä hän todellakin pistäisi parastaan Tulpen edessä. Tulpe alkoi puolestaan kertoa aamulla pidetystä oppilaskunnan kokouksesta, mutta pian opettaja pyysi luokkaa hiljenemään. "Supinat sikseen ja pulpetit erilleen, nyt on sanakoe", opettaja tiedotti ja alkoi kiertää luokkaa monistepino kädessään. "Sanakoe?!" Tulpe hämmästeli asiaa ääneen, miksi hän kuuli aiheesta ensimmäistä kertaa vasta nyt? Kun Tulpe oikein pinnisteli muistiaan palasi hänen päähänsä hämärä mielikuva, missä opettaja mainitsi asiasta edellisellä ruotsin tunnilla, mutta Tulpe oli käyttänyt koko eilisillan historian tuntiin valmistautumiseen, joten sanakokeeseen lukeminen oli kokonaan unohtunut. Tulpe nielaisi opettajan laskiessa hänen nenänsä eteen kysymysmonisteen. Cap hymyili ystävälleen rohkaisevasti ja näytti tälle peukkua, mutta Tulpe ei ollut ollenkaan varma mitä tästäkin tulisi...
Sanakoe
Käännä seuraavat lauseet ruotsista suomeksi:
1. Längesens vi sågs = Näytämmepä pitkiltä
2. En helt ny karriär = Täysinäinen karies
3. Den döda vinkeln = Kuollut vinkkeli
4. Vi mot världen = Me mottaamme maailmaa
5. Ingen kommer att tro dig = Kukaan ei tule luoksesi
6. Innan allting tar slut = Ei kaikki vie loppuun
Tulpe palautti monisteen opettajalle varmana siitä että oli mokannut koko sanakokeen, sillä kisu näki itsekin ettei hänen käännöksissään ollut mitään järkeä. "Sitten käydään kielioppia! Tänään aiheena on adjektiivien vertailumuodot", opettaja selitti ja heijasti taululle aiheeseen liittyvän dia-esityksen. "Vertailumuotoja on kolme: positiivi, komparatiivi sekä superlatiivi. Ruotsissa näiden kahden jälkimmäisen muodon muodostus tapahtuu neljällä eri tavalla. Yleensä ne muodostetaan lisäämällä adjektiivin perään are ja ast -päätteet, esimerkiksi vanlig - vanligare - vanligast. Jotkut adjektiivit taivutetaan puolestaan lyhyemmissa re ja st -muidoissa, kuten hög - högre - högst. On myös pieni ryhmä adjektiiveja, joiden vartalo muuttuu kokonaan, esimerkiksi god - bättre - bäst. Partisiippien ja isk-päätteisten adjektiivien komparatiivi ja superlatiivi muodostetaan sanojen mera ja mest avulla, kuten lovande - mera lovande - mest lovande. Noin, nyt kun tiedätte teorian voitte paneutua tehtäviin", opettaja päätti viimein yksinpuhelunsa. Cap kävi heti tehtävien kimppuun, mutta Tulpe ei ollut vaivautunut edes kuuntelemaan opettajan äskeisiä selityksiä. Pieleen mennyt sanakoe oli vienyt kaiken pennun motivaation ruotsin kieltä kohtaan. Mitä väliä vaikka hän ei pärjännyt kielissä, kunhan historia sujuisi. Mukava historian opettaja tuli heti mieleen kyseistä oppiainetta miettiessä, ja Tulpe rustasi oppikirjansa marginaaliin pienen sydämen, jonka keskellä komeili opettajan nimen ensimmäinen kirjain. Cap huomasi ettei Tulpe ollut päässyt tehtävissä kunnolla alkuun ja päätti tarjota apuaan, mutta nojautuessaan lähemmäs Tulpen sydänpiirros osui Capin silmään, ja poika tunsi ikävän pistoksen rinnassaan - hänen ihastuksensa ajatteli jotakuta toista... Cap huokaisi haikeasti, ja yhtäkkiä tehtäviin keskittyminen alkoi takkuilla hänelläkin. Lopputunnista opettaja palautti sanakokeet, ja pennut vertailivat tuloksia keskenään. "Sain numeroksi 9+!" Cap selitti ylpeänä. "No onnea vaan. Minun numeroni on 5", Tulpe tuhahti pettyneenä. Onneksi edessä olisi viikonloppu eikä Tulpen tarvitsisi miettiä typerää kieltä pariin päivään.
Untuva oli jo valmiiksi paikalla Ennustuksen saapuessa jälki-istunto luokkaan, ja ystävykset hymyilivät toisilleen. Kaksikon hämmästykseksi myös Cap saapui paikalle. "Jouduitko sinäkin jälki-istuntoon?" Ennustus kysäisi. "Jälki-istuntoon? Ehei, olen täällä suorittamassa äidinkielen lisätehtäviä. Aamun ensimmäiset tunnit jäivät minulta väliin, koska osallistuin koulujen välisiin yleisurheilukilpailuihin", Cap selitti, ja vasta nyt Untuva hoksasi ettei ollut tajunnut kiinnittää kaverinsa poissaoloon ollenkaan huomiota ollessaan niin järkyttynyt kiusaamistapauksen vuoksi. "Mutta mitä te täällä teette?" Cap uteli vuorostaan. Ennustuksen tuntosarvi heilahti tämän kääntäessä katseensa liilaan kissaan. "Kerronko hänelle?" vihreä kissa kysäisi asettaen tassunsa Untuvan olkapäälle, ja poika nyökkäsi pienesti. Ennustus kertoi kaiken kiusaamistapauksesta opettajan epäreiluun rangaistukseen. "Kamalaa. Jos olisin ollut Untuvan kanssa mitään ei olisi ehkä tapahtunut", Cap pohti. "Älä syytä itseäsi", Ennustus rauhoitteli Capin puristaessa tassunsa nyrkkiin raivosta. "En voi sietää sitä kun ystäviäni kohdellaan huonosti. Jos näen ne kiusankappaleet aion kyllä sanoa niille muutaman valitun sanan", Cap mutisi vihoissaan. Untuva tarttui kumpaakin kaveriaan tassusta osoittaakseen olevansa kiitollinen näiden tuesta. Pian jälki-istuntoa valvova äidinkielen opettaja saapui ja ohjasi pojat istumaan eri puolille luokkaa, jotta nämä eivät kykenisi kommunikoimaan keskenään ja ojensi sitten kaikille äidinkielen tehtäviä sisältäviä papereita. "Tämä on synonyymitehtävä. Monisteessa lukee että synonyymeja pitää keksiä kolme, mutta määrään teidät keksimään viisi", opettaja käski. "Viisi!? Ei mistään pensselistä keksi niin montaa", Cap parkaisi, ja seuraava tunti kului pentujen pähkäillessä tehtävään sopivia sanoja. Kolmikon viimein poistuessa luokasta oli koulun käytävillä aivan autiota, ainoastaan siivooja lakaisi lattioita käytävän päässä. Kuin sanattomasta yhteisestä sopimuksesta pojat säntäsivät juoksuun päästäkseen mahdollisimman nopeasti ulos raikkaaseen ilmaan karistaakseen koulun tomut jaloistaan. Matka hoitolalle taittui reippaan tassutuksen lomassa nopeasti, ja Ennustus ja Cap höpöttelivät toisinaan jotakin ja Untuva kuunteli nyökkäillen juttujen väliin. Untuvan saapuessa huoneelleen oli Stiina poikaansa vastassa. "Untuva, miten tulet näin myöhään kotiin? Sinullahan piti olla vain yksi oppitunti aamulla?" Stiina huomautti. Untuva tiesi ettei voisi pimittää vanhemmiltaan asiaa, joten hieman häpeissään hän ojensi opettajan kirjoittaman paperin jälki-istunnosta. Stiinan silmät pyöristyivät tämän luettua paperin läpi. "Vai jälki-istuntoa. Kuulehan nuorukainen, sinun pitää osata käyttäytyä", Stiina luennoi. Untuvaa ärsytti mutta hän ei viitsinyt inttää äidilleen vastaan tai edes kertoa joutuneensa tänään koulussa kiusatuksi. Hän aikoisi käsitellä asian piirtämällä häntä kiusanneista kissoita ja opettajasta kuvan, jossa Untuvan mielikuvitussankarihahmo Untamo pistäisi tuhmeliinit ruotuun.
Tulpen mielipide koulupäivästä: "Lol joku ruotsi, voisipa kaikki tunnit olla pelkkää historiaa. <3 Se ope on niiiiin ihana, ja tulen aina superhyvälle mielelle saadessani häneltä kehuja taidoistani! <3 Täytyykin sydämien piirtelyn sijaan keskittyä kirjoittamaan sitä esseetä, jotta loistan taas seuraavalla tunnilla!"
Untuvan mielipide koulupäivästä: "Hui, toivottavasti kiusaajat jättävät minut jatkossa rauhaan... Huolimatta kiusaajista ja ikävästä äidinkielen opesta minulle jäi hyvä mieli siitä miten Ennustus puolusti minua, onneksi ystäväni kannustavat minua ja hyväksyvät sellaisena kuin olen."
Tavallisesti Tulpella oli perjantain ensimmäinen tunti vapaata, mutta tänään hän osallistuisi oppilaskunnan kokoukseen. Tulpe oli bongannut muutama viikko sitten koulun ilmoitustaululta tiedotteen, jossa pyydettiin halukkaita asettumaan ehdolle oppilaskuntaan liittymistä varten, ja kissa oli siltä seisomalta päättänyt hakea mukaan, sillä jäsenyys oppilaskunnassa toisi hänelle taatusti mainetta. Tietenkin Tulpe halusi päästä vaikuttamaan koulun viihtyvyyteen erilaisten tapahtumien järjestämisen myötä, sillä kisu oli ehdottomasti sitä mieltä, että koulussa piti olla muutakin kuin pelkkää opiskeluun liittyvää ohjelmaa. Tulpe olikin saanut paljon kannattajia vedotessaan tähän vaalipuheessaan, ja koska hän oli pakottanut suurimman osan koulussa olevista kavereistaan äänestämään itseään, oli paikka oppilaskunnassa auennut Tulpelle helposti. Tulpen lisäksi oppilaskuntaan kuuluivat hänen ystävänsä Marja ja Clarissa, jotka olivatkin jo valmiiksi paikalla Tulpen saapuessa kokouspaikalle. "Olet myöhässä", Clarissa huomautti. "No sori, en ole tottunut aikaisiin herätyksiin perjantai-aamuna. Mitä asiaa meidän pitikään käsitellä?" Tulpe kysäisi haukotellen. "Meidät on kutsuttu tekemään päätös koulun taukotilojen kunnostukseen liittyen. Meidän tulee valita, panostetaanko sisä- vai ulkotiloihin", Marja kertoi. "Molemmat kuulostavat kivoilta", Tulpe tuumi mietteliäänä. "Jep, mutta varat riittävät vain yhden kohteen kunnostukseen. Minä ainakin kannatan sisätiloja, sillä sinne järjestetään tilat sekä opiskelua varten että sohvia muuhun hengailuun, mikä on sekä hyödyllistä että hauskaa", Clarissa perusteli. "Minusta ulkotilat ovat tärkeämmät, sillä istumme kuitenkin jo oppitunneilla sisällä, ja paremmat ulkotilat varmasti houkuttelisivat oppilaita käväisemään happihyppelyllä tuntien välillä. Lisäksi ulkona voi leikkiä liikunnallisia yhteisleikkejä", Marja perusteli. "Kaikki ei ole samanlaisia urheiluhulluja kuin sinä. Entäs Tulpe, kumpaa sinä kannatat?" Clarissa kysyi, jolloin kumpikin käänsi katseensa Tulpeen. Molemmat vaihtoehdot olivat saaneet jo yhden äänen, joten käytännössä Tulpe tulisi ratkaisemaan valinnallaan voittajan, ja siksi asiaa oli puntaroitava erityisen huolellisesti. "Hmm... Jos mietitään ajankohtaa eivät ulkotilat ehkä olisi kaikista käytännöllisin ratkaisu: Sateinen syksy ja lähestyvä talvi tuskin houkuttelee ketään leikkimään ulos, kun taas sisällä ollessa tassut pysyvät aina kuivina. Miettikää tätä myös meidän viihtyvyytemme kannalta: Nyt oppilaskunta joutuu kokoontumaan tyhjissä luokissa, mutta taukotilaan meille voitaisi perustaa oma nurkka!" Tulpe selosti innoissaan. "Joo, kuulostaa hyvältä!" Clarissa innostui. Marjakin nyökytteli idealle vaikka olikin hieman pettynyt ettei hänen ideansa saanut enempää suosiota. Kun enemmistön päätöksellä tehty valinta oli saatu tehtyä kolmikko sai vielä laatia ehdotuksia taukotilan sisustukseen liittyen. Marja keksi että opiskelurauhan saisi turvattua paremmin, jos pöytien väliin sijoitettaisi sermejä eristämään äänihälyä ja tarjoamaan pientä yksityisyyttä. Clarissa suunnitteli käytännöllisiä hankintoja, kuten kirjahyllyn tai tietokoneiden sijoittamista taukotilaan. Tulpe piti puolestaan huolen siitä että huoneessa olisi ennen kaikkea viihtyisää, minkä saataisi helposti aikaan kauniilla sisustuksella, pehmeillä sohvatyynyillä ja viherkasveilla.
Oppilaskunnan kokouksen päätyttyä Tulpe tassutti reippaasti kohti historian luokkaa. Normaalisti Tulpe ei pitänyt kiirettä tunnille saapumisen suhteen, mutta historiantunnille oli saavuttava aina ajoissa, sillä kyseinen oppiaine oli Tulpen suosikki. Historialliset tapahtumat kiehtoivat kissaa, ja lisäksi historiaa opetti mukava (ja komea!) kissapoika, jonka puheita Tulpe olisi jaksanut kuunnella putkeen vaikka koko päivän, mutta tytön harmiksi viikkoon mahtui ainoastaan kolme historian oppituntia. "Kas Tulinen Tulppaani Tiina Tuhmeliini Maukulainen, olet aikaisessa", opettaja totesi Tulpen asettaessa tavaroitaan vakiopaikalleen eturivin pulpettiin. "Jooh!" Tulpe henkäisi ja oli otettu opettajalta saamastaan huomiosta, voi miten kauniisti opettaja oli ääntänyt hänen nimensä! "Ja voit muuten kutsua minua lempinimelläni pelkäksi Tulpeksi", tyttö lisäsi vielä. "Hyvä on, Tulpe", opettaja vastasi ja syventyi jälleen pöydällään olevan monistepinon selaamiseen. Tulpe sen sijaan leijui korkealla pilvilinnassaan. Muutaman minuutin sisällä luokkaan vyöryivät loputkin historian opiskelijat. Tulpen kaverit Kuula ja Hahtuva viittoivat ystäväänsä luokan perällä olevalle kolmen pulperin ryppäälle, mutta Tulpe torjui näiden ehdotuksen, hän halusi istua eturivissä lähellä opettajaa. "Tämän tunnin aiheena on toinen maailmansota. Ottakaa oppikirjat auki sivulta 68 ja alkakaa lukea. Kappaleen lopussa on kysymyksiä, joihin voitte vastata lukemisen jälkeen", opettaja selitti. Jotkut oppilaat huokailivat tylsälle lukutehtävälle, mutta Tulpella oli jo oikea sivu valmiiksi auki. Tekstin kertomukset Eurooppaa järisyttäneestä kriisitilasta sisälsivät paljon käänteitä ja Tulpe ahmi tekstiä sivu sivulta eteenpäin, kunnes tuli aika miettiä kysymyksiä. Lopputunnista opettaja alkoi kysellä vastauksia suullisesti. Tulpe nosti oikean etutassunsa korkealle ilmaan ja suorastaan huitoi tassuaan saadakseen opettajan huomion, mutta Tulpen harmiksi opettaja antoi vastausvuoron Vaahtikselle. "Toinen maailmansota alkoi vuonna 1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Tämän seurauksena Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksaa vastaan", Vaahtis kertoi sodan alkutaipaleesta. "Aivan. Osaako kukaan tarkentaa, mikä oli alun perin Saksan Puolaan hyökkäämisen syy?" opettaja kysyi. Tällä kertaa Tulpe pääsi vihdoin ääneen. "Saksa solmi Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin etupiirijaosta. Näin maat taktikoivat pystyvänsä laajentamaan alueitaan ilman toistensa uhkaa. Saksan tarkoituksena oli siis miehittää Puola", Tulpe kertoi ja hymyili leveästi opettajan kehuessa hänen vastaustaan. "Mitä nimityksiä sodan osapuolista käytettiin?" opettaja kysyi seuraavaksi. Tulpe viittasi jälleen vaikka tiesikin ettei opettaja antaisi hänelle puheenvuoroa toista kertaa putkeen, mutta aina kannattaa yrittää ja ainakin hän voisi näin osoittaa olevansa aktiivinen. "Saksaa ja tämän liittolaisia nimitettiin akselivalloiksi, ja Neuvostoliiton joukkoja kutsuttiin puolestaan liittoutuneiksi", vastausvuoron saanut Cho selitti. "Kummassa joukossa Suomi taisteli?" opettaja kysyi jälleen tarkentavan kysymyksen. "Suomi oli osa akselivaltoja, sillä se taisteli Neuvostoliittoa vastaan, joka hyökkäsi Suomeen aikeenaan valloittaa maata, ja tästä käynnistyneen vuosina 1939-1940 käydyn talvisodan aikana Suomi menetti paljon alueita, mutta säilytti kuitenkin itsenäisyytensä. Toisen maailmansodan loppupuolella Suomi taisteli liittoutuneiden joukoissa Saksaa vastaan", historiaa jo monen ikäpisteen verran opiskellut Aamu osasi kertoa laajan vastauksen. Tulpe kadehti vähän Aamun taitoja, tietäisipä hänkin yhtä hyvin kaiken. Siten hän saisi taatusti paremmin opettajan huomion itseensä. "Aivan, Suomi taisteli siis vuorotellen kummissakin joukoissa. Osaisiko joku kertoa tarkemmin operaatio Barbarossasta?" opettaja tiedusteli seuraavaksi. Tulpen tassu sujahti jälleen kohti kattoa ensimmäisten joukossa, ja hän loi opettajaa kohti suorastaan epätoivoisia katseita, aivan kuin hänen henkensä olisi riippunut seuraavan vastausvuoron saamisesta. "Hyvä on Tulpe, saat vastata", opettaja virnisti. Opettajan hymy sai Tulpen vatsan täyteen perhosia, ja parin sekunnin ajaksi hänen päästään tyhjeni kaikki järkevä, mutta pentu kokosi nopeasti itsensä ja kertoi, miten vuonna 1941 Hitler rikkoi Saksan ja Neuvostoliiton aiemmin laatiman hyökkäämättömyyssopimuksen. Tästä Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon käytetään nimitystä operaatio Barbarossa. Sen seurauksena Neuvostoliitto tuli liittoutuneiden puolelle taistelemaan Saksaa vastaan. Hitler ehti saada haltuunsa koko Länsi- ja Itä-Euroopan, mutta Normandian maihinnousun ja Neuvostoliiton suurhyökkäyksen seurauksena Saksa antautui ja toinen maailmansota päättyi liittoutuneiden voittoon. Tulpe olisi voinut jatkaa jo ohi varsinaisesta aiheesta mennyttä puhetulvaansa vielä pidemmälle, mutta opettaja joutui vähän toppuuttelemaan innokasta oppilasta. "Jätähän muillekin jotain kerrottavaa. Sota tuli siis päätökseensä Euroopassa, mutta Japani ja Yhdysvallat kävivät yhä taistoa Tyynellämerellä", opettaja selitti ja pyysi Kuulaa kertomaan aiheesta lisää. "Suurvallaksi pyrkivä Japani hyökkäsi Yhdysvaltojen sotilastukikohtaan Pearl Harbouriin vuonna 1941, mikä oli alun perin syynä sille että Yhdysvallat tuli mukaan sotimaan Saksaa ja Japania vastaan. Olojen rauhoituttua Euroopassa Japani ja Yhdysvallat jatkoivat vielä sotimista, mutta Yhdysvaltojen kehittämä tuhoisa ydinpommi oli kuitenkin viimeinen niitti ja lopulta Japani antautui", Kuula vastasi. "Hyvä. Saatte läksyksi kirjoittaa esseen toisen maailman sodan aiheuttamista jälkiseurauksista", opettaja selitti ennen kuin laski oppilaat ruokatunnille.
Tulpe, Kuula ja Hahtuva marssivat yhdessä koulun ruokalaan. "Hissan ope on kauhea natsi, ei viikonlopuksi saa antaa mitään esseen kirjoitustehtävää", Hahtuva valitti kerätessään lautaselleen perunoita ja nakkikastiketta. "Minua ei haittaa", Tulpe lausahti saaden erittäin kummastuneita katseita ystäviltään. "Okei, nyt saat kyllä luvan selittää. Ensin kieltäydyit tulemasta istumaan meidän viereen tunnilla, ja nyt läksyt viikonlopuksi ovat sinun mielestäsi ok? Ettet vain olisi sairas", Kuula epäili, ja laskettuaan juuri täyttämänsä maitolasin tarjottimelleen hän kosketti tassullaan ystävänsä otsaa tarkistaakseen tämän lämmön. "Hmm, no kai minä voin teille kertoa. Mennään istumaan", Tulpe kehotti, ja kolmikko valtasi rauhalliseksi keskustelupaikaksi hiljaisen nurkkapöydän. Istuuduttuaan Hahtuva ja Kuula katsoivat Tulpea odottavasti. "Olen ihastunut historian opettajaan", Tulpe paljasti. Uutinen sai Kuulan leuat loksahtamaan auki, ja Hahtuva pudotti vahingossa juuri kuorimansa perunan lattialle. "Siis... mitä?! Mutta sehän on kauhean paljon vanhempi kuin sinä", Kuula huomautti. "Mitä sitten? En edes aio kertoa hänelle, vaan opettaja on eräänlainen saavuttamaton ihastus. Sitä paitsi tällä on positiivinen vaikutus historian opintoihini: Pänttään ainetta ahkerasti tehdäkseni opettajaan vaikutuksen", Tulpe selitti. "Saa nähdä kuinka saavuttamattomana hän pysyy sinun siirtyessä vanhempana kakkosluokalle", Hahtuva hihitteli. Tulpe potkaisi ystäväänsä pöydän alla, vaikka kieltämättä ajatus sai mukavan kutkuttavan tunteen pennun vatsaan. Ruokailun jälkeen oli aika suunnata perjantain viimeisen oppitunnin luokkaan, mikä tarkoitti Tulpelle ruotsia. Tyttöpentu istahti tutulle paikalleen Capin viereen. "Moi! Mitäs sanoisit jos tehtäisi taas läksyjä yhdessä koulun jälkeen?" Tulpe tiedusteli. Kaksikko oli yhdistänyt voimansa aiemminkin samassa läksyklubissa ja saanut tällä tavalla hyvää jälkeä aikaan, ja Tulpe tykkäsi ylipäätään viettää aikaa kavereidensa kanssa aina kun se oli vain mahdollista. "Kuulostaa hauskalta, mutten valitettavasti tänään pääse. Minun täytyy jäädä koulun jälkeen tekemään äidinkielen lisätehtäviä, koska olin pois aamun tunneilta", Cap selitti harmistuneena. Mielelläänhän hän olisi Tulpen seurassa ollut, koska saattoi olla ihan pikkiriikkisen ihastunut tyttökissaan. "Ai niin, tänään oli ne yleisurheilukilpailut. Miten pärjäsit?" Tulpe uteli. "En kovinkaan hääppöisesti. Mukana oli paljon lahjakkaita kissoja toisista kouluista ja minä liityin vasta äsken meidän koulun urheilujoukkueeseen. Pääsin juoksussa pronssille, mutta muuten olin melkein kaikissa lajeissa ihan hännillä", Cap huokaisi. "Se johtui taatusti siitä ettei meidän koulun cheerleader-joukkueessa ollut ketään kannustamassa teitä! Jos en olisi hakenut oppilaskuntaan olisin voinut liittyä kannustusjoukkoihin", Tulpe tuumi. Ajatus hymyilytti poikaa, sillä hän todellakin pistäisi parastaan Tulpen edessä. Tulpe alkoi puolestaan kertoa aamulla pidetystä oppilaskunnan kokouksesta, mutta pian opettaja pyysi luokkaa hiljenemään. "Supinat sikseen ja pulpetit erilleen, nyt on sanakoe", opettaja tiedotti ja alkoi kiertää luokkaa monistepino kädessään. "Sanakoe?!" Tulpe hämmästeli asiaa ääneen, miksi hän kuuli aiheesta ensimmäistä kertaa vasta nyt? Kun Tulpe oikein pinnisteli muistiaan palasi hänen päähänsä hämärä mielikuva, missä opettaja mainitsi asiasta edellisellä ruotsin tunnilla, mutta Tulpe oli käyttänyt koko eilisillan historian tuntiin valmistautumiseen, joten sanakokeeseen lukeminen oli kokonaan unohtunut. Tulpe nielaisi opettajan laskiessa hänen nenänsä eteen kysymysmonisteen. Cap hymyili ystävälleen rohkaisevasti ja näytti tälle peukkua, mutta Tulpe ei ollut ollenkaan varma mitä tästäkin tulisi...
Sanakoe
Käännä seuraavat lauseet ruotsista suomeksi:
1. Längesens vi sågs = Näytämmepä pitkiltä
2. En helt ny karriär = Täysinäinen karies
3. Den döda vinkeln = Kuollut vinkkeli
4. Vi mot världen = Me mottaamme maailmaa
5. Ingen kommer att tro dig = Kukaan ei tule luoksesi
6. Innan allting tar slut = Ei kaikki vie loppuun
Tulpe palautti monisteen opettajalle varmana siitä että oli mokannut koko sanakokeen, sillä kisu näki itsekin ettei hänen käännöksissään ollut mitään järkeä. "Sitten käydään kielioppia! Tänään aiheena on adjektiivien vertailumuodot", opettaja selitti ja heijasti taululle aiheeseen liittyvän dia-esityksen. "Vertailumuotoja on kolme: positiivi, komparatiivi sekä superlatiivi. Ruotsissa näiden kahden jälkimmäisen muodon muodostus tapahtuu neljällä eri tavalla. Yleensä ne muodostetaan lisäämällä adjektiivin perään are ja ast -päätteet, esimerkiksi vanlig - vanligare - vanligast. Jotkut adjektiivit taivutetaan puolestaan lyhyemmissa re ja st -muidoissa, kuten hög - högre - högst. On myös pieni ryhmä adjektiiveja, joiden vartalo muuttuu kokonaan, esimerkiksi god - bättre - bäst. Partisiippien ja isk-päätteisten adjektiivien komparatiivi ja superlatiivi muodostetaan sanojen mera ja mest avulla, kuten lovande - mera lovande - mest lovande. Noin, nyt kun tiedätte teorian voitte paneutua tehtäviin", opettaja päätti viimein yksinpuhelunsa. Cap kävi heti tehtävien kimppuun, mutta Tulpe ei ollut vaivautunut edes kuuntelemaan opettajan äskeisiä selityksiä. Pieleen mennyt sanakoe oli vienyt kaiken pennun motivaation ruotsin kieltä kohtaan. Mitä väliä vaikka hän ei pärjännyt kielissä, kunhan historia sujuisi. Mukava historian opettaja tuli heti mieleen kyseistä oppiainetta miettiessä, ja Tulpe rustasi oppikirjansa marginaaliin pienen sydämen, jonka keskellä komeili opettajan nimen ensimmäinen kirjain. Cap huomasi ettei Tulpe ollut päässyt tehtävissä kunnolla alkuun ja päätti tarjota apuaan, mutta nojautuessaan lähemmäs Tulpen sydänpiirros osui Capin silmään, ja poika tunsi ikävän pistoksen rinnassaan - hänen ihastuksensa ajatteli jotakuta toista... Cap huokaisi haikeasti, ja yhtäkkiä tehtäviin keskittyminen alkoi takkuilla hänelläkin. Lopputunnista opettaja palautti sanakokeet, ja pennut vertailivat tuloksia keskenään. "Sain numeroksi 9+!" Cap selitti ylpeänä. "No onnea vaan. Minun numeroni on 5", Tulpe tuhahti pettyneenä. Onneksi edessä olisi viikonloppu eikä Tulpen tarvitsisi miettiä typerää kieltä pariin päivään.
Untuva oli jo valmiiksi paikalla Ennustuksen saapuessa jälki-istunto luokkaan, ja ystävykset hymyilivät toisilleen. Kaksikon hämmästykseksi myös Cap saapui paikalle. "Jouduitko sinäkin jälki-istuntoon?" Ennustus kysäisi. "Jälki-istuntoon? Ehei, olen täällä suorittamassa äidinkielen lisätehtäviä. Aamun ensimmäiset tunnit jäivät minulta väliin, koska osallistuin koulujen välisiin yleisurheilukilpailuihin", Cap selitti, ja vasta nyt Untuva hoksasi ettei ollut tajunnut kiinnittää kaverinsa poissaoloon ollenkaan huomiota ollessaan niin järkyttynyt kiusaamistapauksen vuoksi. "Mutta mitä te täällä teette?" Cap uteli vuorostaan. Ennustuksen tuntosarvi heilahti tämän kääntäessä katseensa liilaan kissaan. "Kerronko hänelle?" vihreä kissa kysäisi asettaen tassunsa Untuvan olkapäälle, ja poika nyökkäsi pienesti. Ennustus kertoi kaiken kiusaamistapauksesta opettajan epäreiluun rangaistukseen. "Kamalaa. Jos olisin ollut Untuvan kanssa mitään ei olisi ehkä tapahtunut", Cap pohti. "Älä syytä itseäsi", Ennustus rauhoitteli Capin puristaessa tassunsa nyrkkiin raivosta. "En voi sietää sitä kun ystäviäni kohdellaan huonosti. Jos näen ne kiusankappaleet aion kyllä sanoa niille muutaman valitun sanan", Cap mutisi vihoissaan. Untuva tarttui kumpaakin kaveriaan tassusta osoittaakseen olevansa kiitollinen näiden tuesta. Pian jälki-istuntoa valvova äidinkielen opettaja saapui ja ohjasi pojat istumaan eri puolille luokkaa, jotta nämä eivät kykenisi kommunikoimaan keskenään ja ojensi sitten kaikille äidinkielen tehtäviä sisältäviä papereita. "Tämä on synonyymitehtävä. Monisteessa lukee että synonyymeja pitää keksiä kolme, mutta määrään teidät keksimään viisi", opettaja käski. "Viisi!? Ei mistään pensselistä keksi niin montaa", Cap parkaisi, ja seuraava tunti kului pentujen pähkäillessä tehtävään sopivia sanoja. Kolmikon viimein poistuessa luokasta oli koulun käytävillä aivan autiota, ainoastaan siivooja lakaisi lattioita käytävän päässä. Kuin sanattomasta yhteisestä sopimuksesta pojat säntäsivät juoksuun päästäkseen mahdollisimman nopeasti ulos raikkaaseen ilmaan karistaakseen koulun tomut jaloistaan. Matka hoitolalle taittui reippaan tassutuksen lomassa nopeasti, ja Ennustus ja Cap höpöttelivät toisinaan jotakin ja Untuva kuunteli nyökkäillen juttujen väliin. Untuvan saapuessa huoneelleen oli Stiina poikaansa vastassa. "Untuva, miten tulet näin myöhään kotiin? Sinullahan piti olla vain yksi oppitunti aamulla?" Stiina huomautti. Untuva tiesi ettei voisi pimittää vanhemmiltaan asiaa, joten hieman häpeissään hän ojensi opettajan kirjoittaman paperin jälki-istunnosta. Stiinan silmät pyöristyivät tämän luettua paperin läpi. "Vai jälki-istuntoa. Kuulehan nuorukainen, sinun pitää osata käyttäytyä", Stiina luennoi. Untuvaa ärsytti mutta hän ei viitsinyt inttää äidilleen vastaan tai edes kertoa joutuneensa tänään koulussa kiusatuksi. Hän aikoisi käsitellä asian piirtämällä häntä kiusanneista kissoita ja opettajasta kuvan, jossa Untuvan mielikuvitussankarihahmo Untamo pistäisi tuhmeliinit ruotuun.
Tulpen mielipide koulupäivästä: "Lol joku ruotsi, voisipa kaikki tunnit olla pelkkää historiaa. <3 Se ope on niiiiin ihana, ja tulen aina superhyvälle mielelle saadessani häneltä kehuja taidoistani! <3 Täytyykin sydämien piirtelyn sijaan keskittyä kirjoittamaan sitä esseetä, jotta loistan taas seuraavalla tunnilla!"
Untuvan mielipide koulupäivästä: "Hui, toivottavasti kiusaajat jättävät minut jatkossa rauhaan... Huolimatta kiusaajista ja ikävästä äidinkielen opesta minulle jäi hyvä mieli siitä miten Ennustus puolusti minua, onneksi ystäväni kannustavat minua ja hyväksyvät sellaisena kuin olen."
Kommentit
Lähetä kommentti