Syksyinen ruskareissu ja Quzin & Kinuskin pennut

simssiliini heräsi reippaasti uuteen aamuun, ja hieroessaan unisia silmiään hän ei voinut olla vilkaisematta ulos ikkunasta, mistä avautui henkeäsalpaavan upea näkymä: Mouruposkelaiset olivat lähteneet yhdessä ruskaretkelle Lapin kauniiseen luontoon! Porukka oli saapunut eilen illalla simssiliinin vuokraamaan mökkiin, ja matkustuksesta väsähtäneet kissat hoitajineen olivat kömpineet lähes saman tien pehkuihin, mutta tänään he pääsisivät vaeltamaan värikkäiden puiden katveessa ja ihailemaan maisemia. simssiliini nousi ylös ja lähti marssimaan huoneen poikki, kunnes hänen jalkaansa takertui jotakin - se oli hänen oma matkalaukkunsa, jonka tyttö oli edellisenä iltana vain viskonut keskelle lattiaa vaivautumatta purkamaan tavaroita, ja tietenkin laiskuuden piti kostautua nyt. simssiliini huitoi vimmatusti käsiään yrittäessään hakea tasapainoa, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä ja hoitolan ylläpitäjä kaatui kumoon komeassa kaaressa, eikä siinä vielä kaikki: Pahaksi onnekseen hän sattui lentämään avonaisesta ovesta portaisiin ja vieri rappuset alas kovan kolinan saattelemana. Unisia silmäpareja saapui muista huoneista käytävälle katsomaan mitä oikein oli tekeillä. "Ei hätää, ei sattunut!" simssiliini oli heti vakuuttelemassa etteivät muut huolestuisi suotta. Tämä oli niitä hetkiä kun olisi tehnyt mieli vain vajota maan alle silkasta häpeästä. "Vai ei muka hätää? Herätit meidät kaikki ihan liian aikaisin!" Melodee marisi hoitajansa hyssyttelystä huolimatta. "Noh noh, eipäs hermostuta. Ainakin ehdimme nähdä ja kokea enemmän Lapin ihmeitä kun simssiliini kiskoi kaikki jalkeille hyvissä ajoin", hoitajansa tueksi saapunut Stiina järkeili, ja Espique auttoi tytön ylös nostamalla hänet ilmaan vahvoilla tassuillaan. "E-es-pique, l-laske minut alas!" simssiliini panikoi, sillä tuntui erittäin luonnottomalta olla paljon itseään pienemmän olennon kannattelemana. Koska simssiliini oli herätyskellon tapaan saanut kaikki jalkeille yhtä aikaa, tulivat kaikki auttamaan aamiaisen valmistamisessa. Puuro porisi kattilassa Sellerin ja Caran päivystäessä liedellä ja sekoittaessa keitosta aina välillä, minkä rakastavaiset tosin helposti unohtivat jäädessään tuijottamaan toisiaan silmiin. Heidän vieressään olevalla tiskipöydällä Patukka ja Viola olivat ottaneet kissoille liian vaarallisen veitsitehtävän harteilleen pilkkoessaan hedelmiä pieniksi viipaleiksi, joita olisi sitten kätevä napostella. Kirsikka, Nala, Veeti ja Tuhka voitelivat puolestaan leipiä valmiiksi, ja samalla Nala ja Veeti kävivät kiivasta väittelyä siitä, kuuluuko voiveitsi laittaa leviterasian mukana jääkaappiin vai ei. Hipsuli kattoi pöytää yhdessä poikiensa Rion, Kuulan ja Ennustuksen kanssa, ja vihreät kissat pähkäilivät miten kaikki mahtuisivat yhtä aikaa pöydän ääreen syömään. Pienimmät pennut eivät osallistuneet askareihin, ja heillä olikin menossa omat hippaleikit ympäri keittiötä. Untuva istui ikkunalaudalla ja seurasi samalla veljeään, joka oli ottanut osaa pentujen leikkituokioon ja jahtasi juuri Kaislaa yhdessä Cocon kanssa. Vesa oli liittynyt simssiliinin kissalauman jatkeeksi vähän aikaa sitten, mikä ilahdutti erityisesti Untuvaa ja Stiinaa, ja tietysti muutkin olivat ottaneet Vesan hyvillä mielin osaksi porukkaa. Veljeksien välillä oli kyllä jonkin verran ikäeroa, mutta Vesa oli vakuutellut kirivänsä vielä Untuvan kiinni. Untuva siirsi hetkeksi katseensa ikkunan suuntaan, ja kauniita punakelraoranssissa ruskassa kylpeviä puita katsellessa Untuva soimasi itseään siitä ettei ollut tajunnut pakata matkalle mukaan piirustustarvikkeitaan, sillä olisi ollut kiva ikuistaa paperille upea ruskamaisema. Vihdoin aamiainen oli valmis, ja kissat kokoontuivat pöydän ääreen. "Puurohan on palanut ihan pohjaan! Teitä oli kaksi katsomassa kattilaa ja silti pääsi käymään näin", simssiliini harmitteli vilkuillen Caraa ja Selleriä, jotka näyttivät olevan pahoillaan. "Puuron kärventyminen taisi johtua juurikin siitä, että heitä oli kaksi paikalla, jos ymmärrätte mitä tarkoitan", Ennustus virnisti ja tönäisi kyynärpäällään Selleriä, joka punastui Caran kanssa. "En kyllä ymmärrä", simssiliini oli ihan pihalla. Onneksi tarjolla oli sentään hedelmiä ja voileipiä, ja Mocca onnistui löytämään keittiön kuivakaapista murolastupaketin, jolla saatiin korvattua pilalle mennyt aamupuuro.

Aamupalan jälkeen päästiin viimein lähtemään matkaan. Sää suosi retkeilijöitä, sillä aurinko paistoi saaden patikoivien hoitajien ja kissojen edessä avautuvan maiseman näyttämään aivan satumaiselta, ihan kuin keltaiset puunlehdet olisivat kultaa. simssiliini johti joukkoa kartta ja kompassi käsissään. Hän oli katsonut etukäteen kivan maisemareitin valmiiksi, ja nyt pitäisi enää osata pysyä oikealla polulla. Väkeä oli paljon, joten kissoista ja hoitajista muodostui pitkä ja hieman epätasainen jono, sillä kaikki kissat hakeutuivat kavereidensa seuraan jutustellakseen kävelyn ohessa. Vesa ei vielä oikein tuntenut muita, joten hän tyytyi kävelemään kahdestaan veljensä kanssa. Poika harmitteli ettei Cindy ollut osallistunut ruskaretkelle, sillä Vesa ja Untuva olivat olleet ystävänpäivänä samassa elokuvaporukassa tämän kanssa, ja Vesa olisi kovasti halunnut tehdä tyttökissan kanssa lähempää tuttavuutta. "Eikös olekin mukava kun on koko perhe koolla?" poikien edellä kulkenut Stiina kääntyi katsomaan taakseen, ja Untuva nyökytteli ja tyrkkäsi ajatuksissaan olevaa veljeään kylkeen, jolloin tämäkin tajusi vastata myönteisesti. "Nautitaan nyt tästä reissusta, sillä tämä alkaa olla viimeisiä kertoja kun saamme viettää aikaa yhdessä", Espique virkkoi. Pojat tiesivät liiankin hyvin mitä isä tarkoitti, sillä ulkoavaruudesta saapuneiden alienien vierailuaika kuluisi pian umpeen. Oltiin kuljettu ehkä parikymmentä minuuttia kun pienimpien pentujen ja muiden valittajien (kyllä, katson sinua Veeti) suusta alkoi kuulua valitusta särkevistä tassuista, mutta se ei hidastanut menoa, sillä Espique tarjoutui kantamaan väsyneitä, ja pian tämän selässä istuivat siistissä rivissä Kaisla, Kaneli, Clarissa, Coco sekä Veeti. Vesa ihasteli isänsä voimia. "Meidän pitäisi tehdä tieteellinen koe ja selvittää, kuinka montaa kissaa pystyisit kannattelemaan yhtä aikaa", Vesa haaveili. "Mahtaisikohan Mouruposkesta loppua kissat ennen kuin asia selviää? Espique nosti aiemmin simssiliininkin ilmaan niin kevyesti", Stiina tirskui. Untuva hymyili muiden jutuille. Vaikka hän ei kyennyt osallistumaan keskusteluun tuntui hyvältä olla pelkästään läsnä - osana porukkaa - ja viettää tätä kaunista syyspäivää yhdessä perheen kanssa. 

Taukopaikka sijaitsi rinteen reunalla, mikä mahdollisti upeat näköalat kissojen ja hoitajien mutustaessa eväitä maahan levitetyn viltin päällä. "Mitä tehdään syömisen jälkeen?" Kuula tiedusteli rouskutellessaan omenaa. "Pidetään ruokalepo?" Veeti ehdotti, mutta tämä idea ei saanut kannatusta nuorempien kissojen keskuudessa. "Leikitään mieluummin jotain. Miten olisi kymmenen tikkua laudalla?" Kaisla ehdotti. "Sehän kuulostaa hauskalta idealta, siihen yhteisleikkiin mahtuvat kaikki mukaan", Mocca huomautti, ja näin valinta oli tehty. Kissat haravoivat yhdessä lähiympäristöä etsiessään leikkiin tarvittavia keppejä, ja lopulta kaikki kymmenen tikkua lepäsivät laudan päällä valmiina. "Koska meitä on näin iso porukka kannattaa etsijöitä varmaan olla useampi ettei leikissä mene koko päivää", Gaku järkeili. Vesa ilmoittautui reippaasti vapaaehtoiseksi etsijäksi, sillä se rooli oli paljon monipuolisempi kuin paikallaan piilossa nököttäminen. Hän sai seuraa vielä Clarissasta ja Sylvistä. Espique sai kunnian potkaista tikut nurin, ja hän tökkäsi lautaa niin suurella voimalla että osa tikuista lennähti yllättävän kauas lähtöpaikasta. Piiloihin syöksyvät kissat ja hoitajat eivät tästä kuitenkaan välittäneet ja kaikki säntäsivät juoksujalkaa etsimään omaa piilopaikkaa, kun taas Vesa, Clarissa ja Sylvi keskittyivät tikkujen kasaamiseen. Vesa huomasi tikkuja kerätessään veljensä norkoilevan yhä lähtöpaikalla ja toivoi tämän säntäävän piiloon pian, sillä muuten tämä löydettäisi ekana. Untuva ei kuitenkaan keksinyt minne menisi ja jäi toimettomana paikoilleen tietämättä mitä tehdä. Yllättäen Ennustus tarrasi häntä tassusta ja kiskoi mukaansa. "Tule, voidaan mennä samaan piiloon", Ennustus supatti, ja Untuva seurasi ystäväänsä suuren kiven taakse. Etsijät saivat viimein tikut takaisin laudalle, ja kailotettuaan yhteen ääneen "Kymmenen tikkua laudalla!!" oli aika aloittaa piiloihin sännänneiden leikkijöiden etsiminen. "Pitäisikö yhden päivystää laudan lähettyvillä siltä varalta että joku yrittää pelastaa löydettyjä?" Vesa aprikoi. "Minä voin pitää lautaa silmällä samalla kun leijun yläilmoissa. Näen korkealta laajemman alueen samalla kertaa ja huomaan jos joku on tulossa", Sylvi suunnitteli. "Älä sitten nukahda, muuten pelimme on pelattu", Clarissa huomautti. "Pyh, raikas syysilma pitää minut virkeänä", Sylvi vakuutteli ja kohosi korkeuksiin. Sylvi huomasikin heti ensimmäiset piileskelijät: "Hipsuli, piilosi on muuten hyvä mutta unohdit kätkeä tuntosarvesi! Tulehan pois sieltä pensaasta Selleri! Ja simssiliini lopettaa sen nenänsä kaivamisen ja tulee lankulle", Sylvi komenteli. "Meidänkin on parasta suunnata etsintäpuuhiin ennen kuin Sylvi on luetellut kaikki nimet", Clarissa naurahti. Vesa nyökkäsi ja lähti tassuttamaan Clarissan rinnalla lupaavannäköistä pensaikkoa kohti, ja se kannatti sillä Tuhkan ja Rion piilopaikka paljastui. "Sinähän olet Cindyn sisko? Tiedätkö miksi hän jäi pois tältä reissulta?" Vesa uteli Clarissalta samalla kun kaksikko tutki kaatunutta onttoa puuta. "On tosiaan sääli ettei Cindy päässyt mukaan. Noora taisi haluta tarjota vanhuskissoilleen rauhallisen loman ilman villejä pentuja", Clarissa tuumi. Ketään ei löytynyt piileskelemästä puunrungon kolosista, joten kaksikko siirtyi loivan rinteen reunalle tarkistamaan, ettei kukaan yrittäisi piileskellä siellä. "Miksi Cindy muuten kiinnostaa sinua? Taidat olla pihkassa!" Clarissa virnuili. "Enkä!" Vesa kiisti, vaikka hänen paloautonpunaiset poskensa kertoivat ihan muuta. "Haluaisin vain tutustua häneen paremmin. Vietimme yhdessä ystävänpäivää, mutten ole kuullut hänestä sen jälkeen, aivan kuin hän välttelisi minua", Vesa mutisi. "Outoa, Cindy ei ole kertonut minulle käyneensä treffeillä jonkun pojan kanssa", Clarissa totesi, jolloin Vesa kiirehti korjaamaan ettei kyseessä ollut mitkään treffit, vaan ihan tavallinen kaveriporukan leffahetki. Keskustelun käydessä kiusalliseksi Vesa ehdotti että kaksikko hajaantuisi, niin etsinnät saataisi suoritettua loppuun nopeammin.

Untuvan sydän hakkasi yhä villiin tahtiin, sillä pikaspurtti Ennustuksen perässä piilopaikalle oli saanut hänen sykkeensä kohoamaan. Liila kisu pysyi visusti paikoillaan nojaten kiveä vasten, mutta utelias Ennustus kiipesi välillä kiven päälle tähyilemään leikin käänteitä ja varmistamaan etteivät etsijät olleet lähettyvillä. Yhteinen piilopaikka Ennustuksen kanssa kutkutteli mukavasti pojan vatsanpohjassa eikä Untuva oikein tiennyt asialle syytä. Olihan Ennustus mukava ja he olivat lähentyneet huimasti viimeisten kuukausien aikana, mikä oli jopa yllättävää, sillä yleensä Untuvalla kesti pidemmän aikaa tutustua uusiin kissoihin, mutta Ennustuksen seurassa kaikki tuntui niin luonnolliselta. "Jäiks, Sylvi lentää meitä kohti!" Ennustus hätääntyi ja loikkasi nopeasti alas kiveltä - suoraan Untuvan päälle! Kumpikaan ei kuitenkaan uskaltanut liikahtaa paikaltaan ettei Sylvi vain huomaisi heitä. Untuvan sydän tykytti entistä kiivaammin ja hän punastui tajutessaan Ennustuksen todennäköisesti tuntevan sen, sillä vihreä kissa oli pudonnut suoraan hänen rintansa päälle. Yhtäkkiä poikien katseet kohtasivat eikä Untuva tahtonut saada silmiään irti Ennustuksen kirkkaanvihreistä silmistä, joista heijastui samoja tunnetilaja kuin Untuvallakin oli: hämmentyneisyyttä ja hermostuvaisuutta, mutta ennen kaikkea onnellisuutta. Hetki keskeytyi kun Ennustus uskaltautui kompuroimaan viimein pois pojan päältä, ja hän auttoi myös Untuvan ylös. "Anteeksi, ei ollut tarkotus liiskata sinua! Noh, ainakaan Sylvi ei nähnyt meitä", Ennustus ylpeili, mutta juuri samalla hetkellä kaksikon korviin kantautui huuto, joka sai heidän karvansa pystyyn. "Kiven takana olevat rakastavaiset on nähty!" Sylvi kuulutti. Untuva ja Ennustus kömpivät esille posket punoittaen. "Heh, Sylvillä on mielenkiintoiset tulkinnat, ehheh..." Ennustus yritti keventää tunnelmaa kaikkien tuijottaessa poikaparia lankkupaikalla. "Äläs nyt, minun tuntosarveani kihelmöi siihen malliin että..." Hipsuli hölötti, mutta Ennustus tukki äitinsä suun. Stiina, Espique, Galaxy ja Light nököttivät samassa piilopaikassa. Alienien erikoiskyvyistä oli hyötyä leikissä, sillä Galaxy havaitsi ajatuksia lukemalla heidän piilopaikkaansa lähestyvät etsijät, joten nelikko onnistui aina vaihtamaan piiloa hyvissä ajoin ennen kuin etsijät saivat heidät nalkkiin. "Hih, tämä on tosi hauskaa, ihan kuin olisin jälleen pikkupentu!" leikistä innostunut Stiina kikatteli. "Koskaan ei ole liian vanha leikkeihin, eiköhän Sylvi sen todista!" Galaxy naurahti. Light piti silmällä heistä vähän matkan päässä olevaa lankkupaikkaa ja pohti, uskaltaisiko yrittää kiinni jääneiden pelaajien pelastamista. Se kävisi tietysti helposti jos Light muuntautuisi näkymättömäksi, mutta päivä oli aurinkoinen, mikä saattaisi saada hänen kultaisen turkkinsa kiiltelemään ja paljastaa hänen aikeensa. "Entä jos järjestäisimme hämäyksen? Minä voisin rapistella jotain muuta pensasta sillä aikaa kun sinä juokset lankulle? Etsijöiden huomio olisi minussa, ja sinulla olisi vapaa reitti", Espique laati suunnitelmaa. "Onko se nyt hyvä idea, mitä jos suunnitelma epäonnistuu ja jäätte molemmat kiikkiin?" Stiina huolestui tarttuen kumppaniaan tassusta. "Miehen on tehtävä uhrauksia", Espique virkkoi virallisesti, vaikka kysehän oli vain lastenleikistä. Pojat olivat tehneet päätöksensä ja kävivät asemiin. Stiina peitti silmänsä tassuillaan Espiquen lähtiessä ryömimään lähistöllä olevaa pensasta kohti samaan aikaan kun Light mittaili lankkua katseellaan. Pensaan kahisevat lehdet tosiaan kiinnittivät Sylvin huomion, ja tämän lentäessä lähemmäksi hänellä ei ollut vaikeuksia erottaa liilaa kissaa kellertavien lehtien välistä. "Espique nähty!" Sylvi huudahti, mutta samassa hänen silmäkulmassaan välähti: Light juoksi täyttä vauhtia lankkua kohti. "Ääg, Light aikoo pelastaa muut!" Sylvi hätääntyi. "Missä hän muka on?" aurinkokissan erikoistaidosta tietämättömät Vesa ja Clarissa hämmästelivät. Light palasi näkyväksi juuri ennen kuin hänen tassunsa hipaisi lankkua, ja hetkessä tikut lennähtivät uudelleen ilmaan. Etsijät olivat hieman näreissään Lightin käyttäessä erikoistaitoaan hyväksi, mutta kiinnijääneet olivat innoissaan ja kaikki syöksyivät uusiin piilopaikkoihin.

Retkeläiset palasivat mökille vasta auringonlaskun aikaan, sillä paluumatkalla oli ilmennyt pienoisia ongelmia: Espique astui vahingossa kompassin päälle, ja laite oli vaurioitunut käyttökelvottomaksi eikä simssiliini ollut kovin lahjakas tulkitsemaan pelkkää karttaa, joten he olivat saaneet harhailla jonkin aikaa eksyksissä ennen kuin oikea reitti viimein löytyi. Kaikki hoitajat olivat yhtä mieltä siitä että kissat ansaitsivat pitkän patikoinnin päätteeksi kunnon tassuhemmottelu-illan, joten sauna ja palju lämmitettiin pikimmiten. Untuva skippasi suosiolla kostean paljukylvyn, mutta Vesa onnistui houkuttelemaan veljensä kanssaan saunan lauteille. Kiuas sihisi äänekkäästi Noen viskoessa kolme kauhallista vettä kuumille kiville, mutta lämmöstä pitävät kissat eivät karttaneet kuumuutta, toisin kuin poikien saunavuoron ainoa hoitaja Ayle, joka laskeutui ensin alimmalle lauteelle mutta joutui pian luovuttamaan. "Tulen sitten lopuksi leudompiin loppulöylyihin kun ei täällä lämmössä kukaan kestä, #*%!", Aylen tokaisu ehti kuulua saunan puolelle ennen kuin ovi sulkeutui. Osa kissoista repesi nauramaan pojan kiroamiselle, jotkut hoitajat olivat niin herkkänahkaisia. "Aika jännää että tänne on saapunut poika hoitamaan, yleensä kaikki hoitajat ovat tyttöjä", Rio tuumi. "Minusta Ayle on hauska, pidän hänen hiuksistaan", Vesa kertoi. "Varmaan kun ne on ihan samanväriset kuin oma turkkisi", Selleri arveli. Untuva nautti lämmöstä sivummalla sillä aikaa kun Vesa jutusteli muiden kanssa. Veli oli ollut oikeassa, saunaan tulo kannatti! Untuvan mielipide saunomisesta ehti kuitenkin vielä muuttua, sillä saunasta poistumisen yhteydessä liilalle kissalle paljastui, että löylyttelyn jälkeen piti käydä suihkussa. Untuva näytti veljelleen myrtsiä "olisit kertonut tästä etukäteen" -ilmettä Vesan tyrkkiessä tätä pesutiloja kohti. "Täytyyhän saunomisen yhteydessä iholle muodostunut hiki huuhdella pois", Vesa perusteli murjottavalle veljelleen. Kaksosten vanhemmat Stiina ja Espique viettivät puolestaan iltaa lilluskellen lämpimässä paljussa. Stiina kiehnäsi kumppaninsa kainalossa samalla kun katseli lasikatosta paljastuvaa upeaa näkymää tähtien tuikkiessa taivaalla. "Oletko koskaan katsonut Muumeja?" Espique tiedusteli yllättäen. "Mikä kysymys tuokin on olevinaan? Totta kai olen, eiköhän jokainen ole niihin lapsuudessaan perehtynyt", Stiina totesi "Se on tosiaan suosittu ohjelma myös Saturnuksella. Kuitenkin, muistat varmaan miten Nuuskamuikkusen piti lähteä joka talvi Etelään ja kuinka asia suretti Muumipeikkoa. Sitten Nuuskamuikkunen keksi, että hän voisi lähteä matkaan vasta Muumien käytyä talvilevolle, ja tällöin Muumipeikko ei joutuisi ikävöimään ystäväänsä", Espique kertasi jakson käänteitä. Stiina oli aluksi ymmällään pojan selityksistä, mutta vähitellen hänelle selkeni, mihin tämä aasinsilta oli johtamassa. "Tarkoitat siis... että jos elämäni päättyisi ennen lähtöäsi, minun ei tarvitsisi jäädä ikävöimään perääsi?" Stiina lausui sanat pala kurkussa. "Tiedän että se voi kuulostaa oudolta, mutta en haluaisi tuottaa sinulle tuskaa häipymällä luotasi loppuelämäksesi... Jos voisin jotenkin pyyhkiä olemassaoloni muistoistasi niin et joutuisi kärsimään takiani", Espique selvensi. Stiina tarttui kumppaniaan leuasta molemmilla etutassuillaan ja katsoi tätä suoraan silmiin. "Voi rakas, läsnäolosi on tuottanut minulle niin paljon iloa. En ikimaailmassa suostuisi unohtamaan kaikkea kokemamme vain siksi etten olisi surullinen, koska hyvät muistot yhteisestä ajasta säilyvät mielessäni moninkerroin kirkkaampina", Stiina selitti. Naaraskissa hautasi nenänpäänsä pojan rintakarvoihin peittääkseen kostuneet silmäkulmansa. Ajatus Espiquen lähdöstä sai kurkun kirvelemään jo nyt, mutta Stiina ei halunnut huolestuttaa kumppaniaan itkemällä tämän nähden. Pesuhetken jälkeen kaikki kissat hoitajineen kokoontuivat pyyhkeisiin kääriytyneinä mökin oleskelutilaan höyryävät kaakaomukit tassuissaan takkatulen lämmittäessä mukavasti. Iltapalan jälkeen haukottelevat kissat suuntasivat suorinta tietä pehkuihin, sillä koko päivän kestänyt patikointi oli saanut kaikki uupuneiksi.

Mutta mitä Mouruposkessa tapahtuikaan sillä aikaa...

Quz oli niin hermostunut ettei kyennyt edes istumaan, joten hän ravasi pientä ympyrää ravintola Gourmeowin käytävällä. Hän oli päättänyt saattaa kaksi elämänsä tärkeintä tyttöä; tyttärensä Tulpen sekä uuden seurustelukumppaninsa Kinuskin saman pöydän ääreen, jotta nämä pääsisivät tutustumaan toisiinsa. Quz uskoi Tulpen ja Kinuskin tulevan hyvin juttuun keskenään, sillä kumpikin arvosti hassuttelua ja hauskanpitoa, mutta ongelmaksi saattaisi koitua Tulpen äkkipikaisuus, sillä tämä oli suhtautunut ikävähkösti Quzin tyttökissojen tapailuun sen jälkeen kun Quz ja Ruu olivat eronneet. Tulpe istui tassut puuskassa hienon ravintolapöydän ääressä. Hän olisi ollut sata kertaa mieluummin kavereidensa kanssa Lapin ruskareissulla, mutta tietenkin isä oli sopinut samalle päivälle muuta menoa ja pakottanut tytön jäämään hoitolalle. Lopulta Kinuski saapui paikalle, ja Quz riensi hieromaan nenuja yhteen tytön kanssa tervehdykseksi. "Tulpe, nousehan ylös ja tule tervehtimään Kinuskia", Quz käski, ja Tulpe käveli kaksikon luokse hieman vastahakoisesti. "Tässä on Kinus..." Quz oli aloittamassa esittelyä, mutta tyttö keskeytti hänet. "Osaan kyllä esittäytyä itsekin, anna minun hoitaa tämä", Kinuski sanoi silmää iskien. "Hei, minun nimeni on Kíŋüškí!" Kinuski lausui nimensä erikoisesti ja ojensi tassunsa kätelläkseen Tulpea, mutta juuri kun Tulpe oli tarttumassa siihen Kinuski vetäisikin käpälänsä takaisin. "Hah, olit liian hidas!" Kinuski kikatti ja siirsi tassunsa toiseen paikkaan toistaen saman tempun uudelleen. Quz oli aivan kauhuissaan, eikö Kinuski tajunnut ettei nyt ollut sopiva aika pelleillä? Kohta Tulpen pinna palaisi ja tämä marssisi ulos ravintolasta ennen kuin alkupalojakaan oli syöty. Quz peitti silmänsä odottaen pahinta, mutta hänen yllätyksekseen Tulpe olikin täysillä mukana Kinuskin tassuleikissä, ja tytöt nauroivat yhdessä hassulle leikille. Lopulta Tulpe onnistui tarraamaan Kinuskin tassuun ja puristi sitä napakasti. "Hauska tavata Kinuski! Olen Tulpe, tuon oudon hermoilijahyypiön tytär", Tulpe lausahti virnuillen. "Hehe, tosi hauskaa", Quz tekonauroi kömpelösti ja kehotti tyttöjä istumaan pöytään. Esittäytyminen ei mennyt ollenkaan niin kuin hän oli suunnitellut - oikeastaan se oli mennyt paljon paremmin, Kinuski tiesi selvästi mitä teki ja sai tilanteen rennoksi olemalla oma hassunhupsu itsensä. Kolmikko hiljentyi selaamaan ruokalistaa, ja Quz yritti poimia kaikki halvimmat ateriat, jotta ruokailukulut saisi kustannettua lahjakortin avulla. Quz toivoi ettei Kinuski tajuaisi heidän köyhäilevän tiukentuneen rahatilanteen vuoksi, mutta ei Kinuskikaan sentään poiminut kaikkia ruokalistan tyyreimmin hinnoiteltuja aterioita, ja juomaksikin tämä valitsi vain vettä, mikä oli halvin tarjolla oleva juoma. Tarjoilija kantoi ensimmäiseksi pöytään alkupalat, ja Tulpe silmäili lautasellaan olevia sushirullia hieman epäillen, sillä tyttö ei ollut koskaan syönyt raakaa kalaa. Ensimmäisen maistiaisen myötä pelko kuitenkin haihtui, sillä sushi maistui herkulliselta! "Tämä ravintola on hieno paikka!", Quz kehaisi herkutellessaan vartailla. "Sanoppa muuta, näittekö ne kaiteet sisäänkäynnillä? Siitä olisi lystiä laskea", Kinuski hihitti. "Wau, saako niin tehdä?" Tulpe kiinnostui. "Ei tietenkään. Tämä on sivistynyt ravintola eikä mikään huvipuisto", Quz muistutti, mutta Kinuski ja Tulpe eivät antaneet periksi kaideliukusuunnitelman suhteen. Quz oli toki iloinen siitä että tytöt tulivat toimeen keskenään, mutta oli mahdottoman rasittavaa kun nämä liittoutuivat yhteen ärsyttääkseen häntä! Seuraavaksi pöytään toimitettiin pääruoka. Kasvisateriat olivat olleet hintatasoltaan halvimpia, joten Quz oli tilannut itselleen kasviskeittoa, ja Tulpe kävi puolestaan heti kasvisateriansa muhkean vesimeloniviipaleen kimppuun. Quz katseli hieman kateellisena tyttöystävänsä lautasta, jossa oleva liharuoka näytti paljon herkullisemmalta kuin hänen keittokulhossaan lilluvat muussimaisen pehmeiksi keitetyt perunat ja porkkanat. Kinuskilta ei voinut jäädä huomaamatta miten Quz kuolasi hänen annoksensa perään, joten tyttö tarjosi keltaisenkirjavalle kissalle maistiaisen. Kolli nojautui eteenpäin ja lipaisi Kinuskin ojentamalta haarukalta lihapalan suuhunsa. "Heh, sinulla jäi kastiketta tuohon", Kinuski hihitti ja siisti pojan suupielen servietillään. Kaksikon hempeilyä sivusta seurannut Tulpe alkoi voida pahoin, ja hänen ruokahalunsa katosi tyystin. Quz oli täysin Kinuskin hurmaavien silmien lumoissa, mutta tuolinjalkojen hankautuessa äänekkäästi lattiaa vasten poika tajusi katsoa ympärilleen, ja hän huomasi Tulpen kävelevän pois paikalta. "Mihin olet menossa?" Quz kummasteli. "Niin, jälkiruoka on vielä syömättä", Kinuskikin huomautti. "Minulla on vähän huono olo, lähden jo edeltä kotiin", Tulpe tiedotti ja luikki sitten nopeasti pois paikalta. "Voi ei, nyt rahaa meni hukkaan", Quz harmitteli silmäillessään jälkiruokatarjottimella olevaa ylimääräistä leivosta. "Ei hätää, minä voin syödä Tulpen osuuden", Kinuski lupasi ja kahmaisi saman tien kaksi jälkkärileivosta lautaselleen. "Quz, oli hienoa tavata tyttäresi, mutta oikeastaan minulla oli sinulle kahdenkeskistä asiaa", Kinuski paljasti mussuttaessaan suklaakuorruteleivonnaista. "Voi ei! Sinä aiot kosia minua ja suunnittelit tätä romanttiseksi illalliseksi, mutta minä ajattelematon raahasin Tulpen mukaan!" Quz hätääntyi. "Häh, kosia? Minäkö sinua? Ehei, asiani ei koske sitä. Kulta, minä olen raskaana! Meille syntyy vauvoja", Kinuski päästi jymy-uutiset lopulta ilmoille. "V-vauvoja?" Quz maisteli sanaa suussaan. Hän ei ollut yhtään varautunut tulevansa isäksi toistamiseen, joten poikakissa meni suorastaan shokkiin hetkeksi aikaa. "Oletko kunnossa, olet ihan kalpea? Ei kai tämä ollut huono uutinen?" Kinuski kysyi huoli äänessään. "Ei ei ei ei ei ei ollenkaa! Tietenkin olen iloinen asiasta", Quz lausui hymyillen ja tarrasi kiinni Kinuskin tassusta, jolloin tyttö huokaisi helpottuneena. "Milloin laskettu aika on?" Quz tiedusteli. "No nyt kun kysyit niin se taisi olla tänään", Kinuski muisteli. "Tänään? Tarkoitat siis että pennut voivat syntyä koska vaan??" Quz hätäili. "Nah, kuka noita lääkäreiden ennustuksia ottaa todesta? Eiväthän ne koskaan ole oikeas..." yhtäkkiä Kinuski hiljeni ja veti nopeasti etutassunsa vatsalleen. "Quz, ne syntyvät nyt!!" Kinuski kiljaisi. "Nyt hetikö?" Quz kysyi hölmistyneenä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, vastahan hän oli kuullut uutiset ja Kinuski oli saman tien valmis pyöräyttämään pienokaiset vaikka suoraan ravintolapöydälle. "Pitäisikö meidän mennä Eläinlääkäriin? Miten te toimitte silloin kun Ruu synnytti?" Kinuski uteli. "En tiedä, simssiliini ei kirjoittanut tarinaa siitä kohdasta", Quz harmitteli. "Jos saatat minut huoneelleni niin emmeköhän me selviä", Kinuski yritti hymyillä, mutta hänen vatsassaan tuntuva poltteleva kipu sai hänen suunsa irveeseen. Quz pinkaisi ylös niin että hänen tuolinsa kaatui kolisten lattialle ja riensi tyttöystävänsä vierelle auttaakseen tätä kävelemään.

"Nytkö sinä jo palasit? Mihin unohdit Quzin?" Ruu tiedusteli Tulpen saapuessa yksin heidän huoneeseensa. "Isä jäi vielä ravintolaan Kinuskin kanssa. Minun oli vain pakko päästä pois..." Tulpe huokaisi. Pentu asettui makuulle äidin viereen ja kömpi tämän kainaloon. Tulpe varmasti kuolisi häpeästä jos joku ulkopuolinen näkisi hänet turvautuvan äitiin sillä tavalla vielä näin isona kissana. "Voi pientä, kerrohan mikä mieltäsi painaa", Ruu sanoi lempeästi ja silitti tassullaan tyttärensä selkää lohduttaakseen tätä. "En edes tiedä. Kinuski oli mukava, mutta minuun sattuu nähdä isä hempeilemässä muiden kuin sinun kanssasi... Miten sinä oikein kestät sitä?" Tulpe ihmetteli. Ruu keskeytti silityksen hetkeksi aikaa tuumaillessaan miten asettaisi sanansa. "Kun jostain toisesta kissasta todella välittää, hänelle toivoo pelkkää hyvää. Vaikka minä ja Quz emme enää seurustele hän on kuitenkin ystäväni, ja jos Kinuski tekee hänet onnelliseksi minun on hyväksyttävä se. Ole sinäkin avoin ja anna heille vielä mahdollisuus", Ruu kannusti ja suukotti tyttärensä päälakea. "Okei, ehkä voin yrittää, jos se on sinulle tärkeää", Tulpe tuumi. Ovelta kuuluva koputus keskeytti äidin ja tyttären välillä olleen hetken, ja Tulpe rimpuili nopeasti irti Ruun haliotteesta ja kiiruhti ovelle. "Kukahan siellä on, luulisi kaikkien lähteneen sinne Lapin reissulle", Ruu tuumi kömpien itsekin jaloilleen pienen venyttelyn kera. "Moi! Sain juuri Alean nukutettua, joten ajattelin jos voisimme nyt järjestää sen aiemmin suunnittelemamme hakkerointiopetuksen", oven takaa paljastunut Shira ehdotti. "Voi Shira, enpä ole vielä edes tajunnut onnitella sinua äidiksi tulemisen johdosta!" Ruu huudahti hieman häpeissään ja kaappasi ystävänsä halaukseen. "Heh, kiitos kovasti! Olen kyllä iloinen tyttärestäni, hän on muuten aivan sinun näköisesi!" Shira hihitti silitellen Tulpen päätä. "Okei, mutta voidaanko lopettaa nämä vauvajutut ja aloittaa ne hakkerointipuuhat?" Tulpe hoputti ja nappasi mukaansa simssiliinin läppärin. Shiralla oli puolestaan mukana hoitajansa kone, ja kolmikko päätti mennä ullakolle saadakseen olla rauhassa uteliailta katseilta."Ensin käynnistetään kone painamalla virtapainikkeesta", Shira opasti, ja Ruu ja Tulpe seurasivat suut ammollaan, miten taikanappulan painaminen oli saanut läppärin näytön päälle. "Waau, oletpa taitava!" Tulpe hihkaisi ihmeissään. "Heh, ei tämä nyt vielä niin ihmeellistä ollut. Seuraavaksi tarvitaan salasana", Shira kertoi ja naputteli tottumuksesta kirjautumistiedot oikein. "Mistä tiedät mitä salasanaa hoitajasi käyttää?" Ruu kummasteli. "Helppoa, useimmat hoitajat käyttävät tietenkin ensihoidokkinsa nimeä, eli minä olen Kirsikan salasanana", Shira kertoi ylpeänä. "Mut... mistä me tiedetään kuka on ollut simssiliinin eka kissa?" Ruu ja Tulpe pähkäilivät. "Oottakaas, voin tarkistaa asian Mourun sivuilta", Shira hihkaisi. "Häh, miltä ihmeen sivuilta?" Tulpe ihmetteli ja tunki Shiran viereen tähyilemään tämän koneelta paljastuvaa näkymää simssiliinin hoitajakaapista. "Äiti tule katsomaan! Täällä on minä, sinä, isä ja Stiina pentuineen. Ja hetkinen, keitä nuo keltaiset pennut ovat?" Tulpe kummasteli osoittaen kaapin hännillä olevia uusia kissanpentuja. "Ne näyttävät ihan Quzilta ja Kinuskilta... Älä vaan sano, että...!" asian laita alkoi valkenemaan Ruulle. simssiliinin kannettavan tietokoneen salasanan päättely unohtui sillä sekunnilla kolmikon kirmatessa ullakon rappuset alas sellaista vauhtia, että vain pölyhiukkaset jäivät yksinään lentelemään ilmavirtauksen mukana.

Quz oli haljeta ylpeydestä katsellessaan edessään olevaa näkymää: Kinuski uinui silmät ummessa huoneensa vuoteella, ja kolme pientä keltaista kissanpentua röhnöttivät äitikissan kylkeä vasten hapuillen sokkona nisiä imeskeltäväksi. Pennut vaikuttivat olevan kiireisiä ruokailunsa ohessa, joten Quz kävi makuulle Kinuskin viereen ja lipaisi tämän otsaa. "Mmm... Mitä nyt, nukahdinko minä?" Kinuski havahtui hereille. "Se oli ihan ymmärrettävää, kuka tahansa olisi väsynyt synnytettyään kolmoset", Quz huomautti. Tuoreet vanhemmat katselivat yhdessä, miten pentu toisensa jälkeen vaipui syvään uneen syötyään itsensä kylläiseksi, ja kolmikosta muodostui pieni keltaisenkirjava mytty pentujen nukahtaessa samaan läjään. "Tuo tyttö näyttää aivan Winnieltä, Watermelon Waapukka Winnie-Love Waahterainen Wanilija Maukulainen voisi olla kokonimi", Kinuski totesi osoittaen kissanpentua, jonka turkista löytyi sekä kinuskinvärinen säväys että keltaraidallista kuviointia. "Keltainen olkoon sitten Wohveli-Wiivi Wilkas Wipeltäjä Maukulainen, lyhyemmin Wiipeli, ja tuo beige voisi olla nimeltään Xiadan XD Wallaton-Wille Wanukas Maukulainen eli Xiwawa", Quz tuumi. "Hih, hauskaa että kaikkien nimistä löytyy W-kirjaimia ja pieniä herkkuviittauksia", Kinuski naureskeli. "Muistuttavat äitiään! Oih, Maukulaisten sukuun syntyi jälleen jatkoa!" Quz ylpeili. Kun nimet oli saatu selville Kinuski ja Quz alkoivat suunnitella, miten pennut jaetaan. "Meillä oli juuri Coco ja Clarissa, enkä usko että Odessa jaksaa toista suurta pentulaumaa putkeen", Kinuski tuumi. "Meillekin muutti juuri Vesa, mutta pakotan simssiliinin tarvittaessa majoittamaan loput kaksi meille", Quz lupasi. He eivät kuitenkaan ehtineet sopia asiaa loppuun kun ovelta alkoi kuulua rapinaa, ja hetkeä myöhemmin Ruu ja Tulpe marssivat paikalle raahaten perässään suurta pussukkaa. "Tultiin onnittelemaan teitä perheenlisäyksen johdosta", Ruu huudahti. "Olisi kyllä ollut kiva kuulla etukäteen tulevista sisaruksista", Tulpe huomautti. "Eh, sain itsekin kuulla asiasta vasta pari minuuttia ennen synnytystä..." Quz tunnusti. "Mitä tuossa pussissa on?" Kinuski tiedusteli uteliaana. "Käväistiin Marketissa tekemässä vähän hyödyllisiä hankintoja pentujen hoitoa varten", Tulpe hihkaisi. Tytöt tarttuivat yhteisvoimin hampaillaan kiinni pussin suusta ja kumosivat sen sisällön. Lattialle vieri kaikenlaisia vauvatarvikkeita tuttipulloista pehmusteisiin, eikä lelujakaan oltu unohdettu. "Tosi huomaavaista, kiitos", Quz lausui hieman häkeltyneenä. Hän ei odottanut kaksikolta näin hyvää vastaanottoa, ja oli suorastaan sydäntälämmittävää miten he olivat ajatelleet uusien pienokaisten parasta. "Saammeko auttaa pentujen hoidossa, saadanhan?" Tulpe kinusi, mutta Ruu huomautti että Kinuski ja Quz saattoivat haluta viettää nyt aikaa perheen kesken. "Kuuluttehan tekin perheeseen, tietysti saatte jäädä. Lisätassut eivät olekaan pahitteeksi tämän pentulauman hoidossa", Kinuski naurahti. Saatuaan luvan Tulpe lähestyi yhdessä mytyssä makaavia kissanpentuja uteliaana, mutta kun hän oli aikeissa nostaa yhden pienokaisen syliinsä alkoi Tulpea yhtäkkiä jännittää kamalasti. Mitä jos hän tekisi jotain väärin ja pentu alkaisi itkeä? Kinuski huomasi Tulpen epäröinnin ja tuli tämän luokse nostaen yhden pennuista Tulpen syliin. "Wau, en ole eläissäni nähnyt näin pientä kissaa", Tulpe henkäisi lumoutuneena. Isosiskon sylissä oleva Wiipeli tunsi heti olonsa kotoisaksi ja kiehnäsi söpösti poskeaan Tulpen rintaa vasten. "Olit itsekin ihan vähän aikaa sitten yhtä pieni ja sievä", Ruu huokaisi haikeana auttaessaan Tulpea solmimaan pennun kaulan ympärille ruokalappua. "Syötin kyllä pennut juuri hetki sitten", Kinuski huomautti. "Pieni lisäravinto ei ole koskaan pahitteeksi, sillä kasvavat pennut tarvitsevat eniten ruokaa", Ruu osasi puhua kokemuksesta. Siispä Kinuskikin poimi hänen jalkoihinsa ryömineen Winnien syliinsä ja tarttui Ruun ojentamaan tuttipulloon. Syöttäessään Xiwawaa Quz ei voinut olla vilkuilematta tyttöystäväänsä, ja tapa jolla Kinuski katseli sylissä pitelemäänsä Winnietä kertoi pojalle sen että Kinuski oli tehnyt valintansa heille muuttavan pennun suhteen. "Nämä ruokalaput ovat tosi kätevät, pentuja ei joudu kylvettämään sottaisenkaan ruokailun jäljiltä!" Quz hihkaisi taitellessaan kolmea samanlaista ruokalappua kokoon pentujen syöttämisen jäljiltä. Tulpe ja Quz kuitenkin harjasivat pentujen turkit uusilla harjoilla ja alkoivat sen jälkeen leikittää kolmikkoa pienillä kalaleluilla, vaikka eiväthän pikkuiset silmät ummessa oikein osanneet tavoitella leluja kohti vaan hapuilivat ilmaa sokkona. Sillä aikaa Ruu oli siirtynyt istumaan Kinuskin viereen ja kaivanut kassista vielä yhden yllätyksen. "Suklaakakkua, minulleko!?" Kinuski hämmästyi. "Jep, yleensä kaikki hankinnat tehdään aina uusia pentuja varten, vaikka juuri synnytyksessä uupunut äitikissa olisi se joka tarvitsisi palkinnon", Ruu hymähti ja katseli miten Quz ja Tulpe leikkivät pentujen kanssa. Kukapa olisi vielä eilen uskonut että tänään Kinuski, Quz, Ruu ja Tulpe pystyisivät olemaan samassa huoneessa sulassa sovussa keskenään? Pentujen syntymällä oli uskomaton vaikutus.

Quzin mielipide päivästä: "Hui kamala, tämä oli varmaan elämäni jännin päivä kun vein tyttöystäväni ja tyttäreni syömään ravintolaan ja sain vieläpä kolme uutta pentua! Onneksi kaikki tuntui menneen kerrankin hyvin, ja päivä päättyi sopuisissa merkeissä kaikkien osalta."

Ruun mielipide päivästä: "Mikähän siinä on että kun yksi kissa hankkiutuu raskaaksi on pian koossa oikea pömppömahaisten mammojen raskausklubi? Saa nähdä miten Quz ja Kinuski tulevat toimeen kolmikkonsa kanssa, hehe!"

Stiinan mielipide päivästä: "Lapissa oli kauniit maisemat ja oli ihanaa jakaa hauska reissu yhdessä perheen kanssa, erityisesti Espiquen läsnäolo on minulle tärkeää. <3"

Tulpen mielipide päivästä: "Olen ehkä ollut liian tuomitsevainen, sillä Kinuski on tosi kiva kun pääsin oikeasti tutustumaan häneen! Aika villiä että minulla on nyt kolme nuorempaa sisarusta, minun täytyy nyt isosiskona näyttää hyvää esimerkkiä heille!"

Untuvan mielipide päivästä: "Vaikka kullassa kylpevä Lappi on täysi vastaväri liilalle turkilleni tunsin sopeutuneeni hyvin paikan päälle. Oli mukava viettää aikaa perheen kanssa, mutta jostain syystä mieleeni jäi vahvimmin Ennustuksen kanssa vaihdetut katseet... <3"

Vesan mielipide päivästä: "Onneksi pääsin kokemaan tämän perhereissun vielä ennen isän lähtöä. Muutenkin oli hauska viettää aikaa myös äidin ja veljen kanssa, ja näenkin heitä jatkossa paljon useammin nyt kun asumme saman hoitajan luona!"

Wiipelin mielipide päivästä: "Nams, maito on hywwwää! *röyhtäisee* Ruokalappu kuristaa ärsyttävästi."

Xiwawan mielipide päivästä: "Vaikeaa leikkiä kun en näe vielä mitään ummessa olevilla silmilläni, hö."