Alienien läksiäiset

Näytelmälavan edustalla kävi kova kuhina, sillä Mouruposken kissat olivat valmistelemassa ohjelmaa alienkissojen läksiäisjuhlia varten. Tapahtuma oli tarkoitus pitää salassa alieneilta, jotta juhlat tulisivat heille yllätyksenä, ja viime päivinä yksi jos toinenkin kissa oli joutunut sepittämään valkoisia valheita, jotta alienit oli saatu pidettyä poissa valmistelujen tieltä. Quz kantoi muiden musiikkikerholaisten kanssa soittimia valmiiksi lavalle. "Oli jaloa sinulta antaa päälaulajan pesti Hipsulille. Kyllä hän mahtaa yllättyä kun kutsumme hänet lavalle!" Viivi hihkui. "Noh, se on kuitenkin Hipsulin unelma. Minä ehdin loistaa keulakuvana vielä tulevissa konserteissa", Quz mutisi hieman hammasta purren, sillä hänen ei ollut helppo luopua kruunustaan. Yksitoikkoista Quzin esiintymisestä tuskin silti tulisi, sillä hän aikoi soittaa pianoa, laulaa taustoja sekä tanssia muiden tanssikerholaisten kanssa, joten tavallaan hän hänellä oli lavalla enemmän tekemistä kuin päälaulajalla. Samassa Tulpe liukui lavan poikki ja nappasi vahvistimen päällä käyttämättömänä levänneen mikrofonin tassuihinsa. "Oujee konserttii, jeejee! Alkaisipa juhlat jo! Paitsi että sitten alienkamut lähtee pois, se on kyllä sääli", Tulpe lauleli puheitaan. Viivin oli pakko tukkia korvansa, eikä Quzkaan voinut olla irvistämättä tyttärensä kauheille laulutaidoille. "Etkö kertonut hänelle vielä?" Viivi katsoi keltaturkkista kollia tiukkana. "Öhm, odotin sopivaa hetkeä, jota ei sitten koskaan tullut, ja..." Quz kiemurteli. Koko musiikkikerho oli yhtä mieltä siitä, ettei Tulpea voinut päästää esiintymään alkeellisilla taidoillaan, mutta kukaan ei ollut uskaltanut sanoa asiasta Tulpelle, ja lopulta tehtävä oli nakitettu Quzin harteille. "Sinun kannattaa kiirehtiä ennen kuin on liian myöhäistä", Viivi huomautti. "Taidat olla oikeassa..." Quz huokaisi ja laahusti tyttärensä luokse pyytäen tätä kanssaan sivummalle juttelemaan. Viivi seurasi miten kaksikko käveli toiseen huoneeseen, kunnes Ennustus ja Melodee pyrähtivät paikalle. "Kysytkö itse vai kysynkö minä?" Ennustus lausahti ja tökkäsi Melodeeta kyynärpäällään, mihin tyttö tiuskaisi osaavansa hoitaa asian itse. "Niin? Onko teillä jotain asiaa?" Viivi johdatti keskustelua. "Melodee haluaisi laulaa konsertissa", Ennustus ilmoitti. "Älä, minähän sanoin hoitavani puhumisen itse!" Melodee tokaisi ja kääntyi sitten Viivin puoleen. "Kävisikö se päinsä? Tiedän etten ole kerhon jäsen, joten ymmärrän kyllä, jos ette anna minun tulla mukaan. Olen kuitenkin laulanut koulun musiikin tunneilla, ja sain musiikista kiitettävän arvosanan todistukseen", Melodee perusteli. "Eiköhän meille mahdu yksi taustalaulaja lisää! Tulehan niin tutustutan sinut kappaleisiin, joita aiomme soittaa", Viivi opasti. Ennustus näytti ystävälleen peukkua ja liukeni sitten paikalta toimittajakerhon kokousta pitämään. Paikalla olivat myös Vesa sekä kaikki Odessan kerhoa käyvät kissat Kinuskia lukuun ottamatta. "Kinuski on nyt kokkaustiimissä, mutta hän lupasi hoitaa toimittajan tehtäviä sitten juhlissa", Marja selitti. "Voisimme jakaa porukkaa niin että osa huolehtii alienkissojen haastattelusta, ja loput voivat sitten seurata muuta tapahtuman menoa ja kirjoittaa artikkelin siitä", Noki suunnitteli. "Kuulostaa hyvältä. Minä voisin kirjoittaa tapahtumasta yleisellä tasolla. Tulisiko joku avukseni ottamaan valokuvia?" Vesa tiedusteli, ja Ava ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Haastattelu jäi siis Noen, Marjan ja Ennustuksen vastuulle, ja kolmikko ryhtyikin yhdessä laatimaan kysymyksiä haastattelua varten.

Quz johdatti Tulpen rauhalliseen paikkaan vakavaa keskustelua varten. Tuntui ikävältä musertaa tytön unelmat konsertissa esiintymisestä, mutta vielä suurempi kaaos syntyisi siitä jos Tulpe päästettäisi lavalle laulamaan, joten Quz yritti vakuutella itselleen tekevänsä oikein. "Tulpe, tiedän että olet odottaut tätä konserttia kuin kuuta nousevaa, mutta minusta ja oikeastaan kaikista muistakin kerholaisista olisi parempi, jos jäisit pois tästä esityksestä", Quz kertoi. "Mut... miksi?" Tulpe kysyi silmät hämmästyksestä pyöreänä. "Olet vielä nuori, ja sinun täytyy hioa enemmän taitojasi. Pari uutta kerhomerkkiä ja ehkä musiikin opiskelu koulussa tekee sinulle hyvää", Quz perusteli. "Mutta saahan Onnikin osallistua vaikka on minua nuorempi. Ja sinäkin esiinnyit ensimmäistä kertaa suunnilleen minun ikäisenä", Tulpe huomautti. Hän oli odottanut konserttia niin innoissaan, ja nyt hänet oltiinkin juuri ennen H-hetkeä vetämässä pois parrasvaloista, mikä tuntui epäreilulta ja täysin kohtuuttomalta. "Kaikki eivät ole luonnonlahjakkuuksia ja tarvitsevat opettelua. Uskon, että parin vuoden kuluttua..." "Minä en halua odottaa kahta vuotta vaan esiintyä nyt heti! Mutta jos kerran olen niin huono etten kelpaa laulamaan kanssasi, niin ei sitten!" Tulpe tiuskaisi itku kurkussa. Samassa ovi levähti auki, ja Quzin pennut Winnie, Wiipeli ja Xiwawa ryntäsivät huoneeseen, ja vähän näiden jälkeen paikalle astelivat myös Ruu ja Kinuski. "Isi, isi, ISI!" keltaisenkirjava kolmikko hihkui hyppiessään Quzin jaloissa. "Hei vaan pikkuiset, mitä te teette täällä?" Quz kummasteli Kinuskin kävellessä kumppaninsa viereen. "Voisitko katsoa pentujemme perään hetken aikaa? He aiheuttivat hieman ongelmia keittiössä..." Kinuski selitti. "Öh, minullakin on kiireitä konserttijärjestelyissä, mutta kaipa se sitten käy", Quz mutisi hieman epävarmana, sillä oli selvää, ettei työskentely kävisi kovin helposti kun jaloissa pyörisi kolme villiä pentua. Vanhempien tylsä keskustelu ei kiinnostanut pentuja, joten nämä ottivat seuraavaksi kohteekseen isosiskopuolensa Tulpen, joka istui aiemman keskustelun jäljiltä tassut puuskassa myrtsi ilme naamallaan. Wiipeli marssi isosiskon viereen ja otti itselleen saman asennon ja ilmeen matkien tätä. Winnie ja Xiwawa alkoivat puolestaan purra ja vetää Tulpen häntää. "Lopettakaa, en jaksa teitä nyt", Tulpe tiuskaisi ja nousi ylös niin, että hänen hännässään roikkuneet Xiwawa ja Winnea lensivät nurin. Pennut eivät kuitenkaan ottaneet Tulpen sanoja tosissaan ja kävivät toistamiseen kiinni hänen häntäänsä. "Äitiii, kolmoset ärsyttävät minua tahallaan!" Tulpe kiukutteli. Ruu, Kinuski ja Quz saapuivat paikalle, ja jokainen nosti syliinsä yhden pennun pelastaen Tulpen. Ruu oli kuullut Quzin ja Tulpen aiemman keskustelun oven läpi, joten hän päätti ehdottaa että Tulpe osallistuisi kokkausryhmään nyt kun konserttisuunnitelmiin tuli muutos. Eipä Tulpella muutakaan tekemistä ollut, joten hän päätti suostua. Kinuski ja Ruu tyrkkäsivät sylissään pitelemänsä pennut Quzille, ja tyttöjen lähtiessä kohti keittiötä Quz tuskaili miten ikinä saisi hoidettua keikkavalmistelut kuntoon kun samalla pitäisi vahtia kolmosia.

Hoitolan kotoisassa keittiössä kävi kova kuhina kissojen valmistellessa leipomuksia tulevia juhlia varten. Ruu ja Tulpe vaivasivat pullataikinaa, eikä Ruu voinut olla kiinnittämättä huomiota Tulpen kovakouraisiin otteisiin, ja tuntui kuin minä hetkenä hyvänsä tytön tassuissa pitelemä taikinaklöntti voisi löytyä keittiön seinältä jos äkäinen kissa sen sinne raivoissaan heittäisi. "Ymmärrän että peruuntunut konsertti harmittaa sinua, mutta kiukuttelun sijaan sinun kannattaa ottaa oppia isäsi sanoista. Hän on musiikin ammattilainen, joten hän tietää paljon alasta. Sitä paitsi luulen, että Quz tahtoo suojella sinua. Hän itse aloitti bänditoiminnan kovin nuorena, joten voi ehkä olla parempi että saat elää huolettoman nuoruuden ja miettiä musabisneksiä sitten vanhemmalla iällä", Ruu huomautti. "Jos en kerran kelpaa musisoimaan niin ei sitten. Pyydän simssiliiniä ostamaan minulle elämäntavoitteen vaihtojuoman", Tulpe tokaisi. "Miettisit vielä. Konsetti on pennusta asti ollut unelmasi, etkä saa luovuttaa ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla", Ruu huomautti. "Hmm... no voisin ehkä noudattaa isän neuvoa ja ottaa kakkosluokalle opiskeltavaksi aineeksi musiikin", Tulpe tuumaili. Ruu hymyili ja suukotti tyttärensä päälakea. Vaikka tyttö olikin temperamenttinen ja äkkipikainen tapaus, osasi tämä tehdä järkeviä ratkaisuja rauhoituttuaan hieman ja mietittyään asioista. Ruu ja Tulpe olivat juuri aloittamassa pullapitkojen letittämistä Shiran ja tämän tyttären Alean kanssa, kun Galaxy marssi odottamatta keittiöön. "Ihana tuoksu! Mitäs täällä leivotaan näin isolla porukalla?" Galaxy uteli. Kaikki kokkaajat hätkähtivät silminnähden kuullessaan galaksikissan äänen, tämä tästä puuttuikin että Galaxy pöllähti paikalle ja saisi selville yllätysjuhlat! Ruu oli ensimmäinen joka osasi reagoida, ja hän loikkasi alas pöydältä ja käveli siniliilan kissan luokse. "Heiii Galaxy, mitäs sinä teet täällä?" Ruu yritti kätkeä panikoivan ilmeensä leveän tekohymyn taakse. "Noh, olen nyt viimeisen vuoden ajan täällä hoitolassa asustellut, joten eikö ole ihan luonnollista poiketa välillä keittiössä jos nälkä yllättää?" Galaxy huomautti. "Niinpä tietysti, heh, ehheh... eh..." Ruu naurahti. "Onko kaikki kunnossa, käyttäydyt oudosti ja muutkin näyttävät siltä kuin olisivat nähneet aaveen", Galaxy huomautti. "Älä mieti juhlia, älä mieti juhlia, älä mieti..." Ruu yritti tyhjentää päästään kaikki yllätysläksiäisiin liittyvät ajatukset siltä varalta että Galaxy alkaisi lukea hänen ajatuksiaan. Galaxyn silmät olivat viiruina tämän silmäillessä ympärilleen mietteliäänä. Sitten hieman yllättäen galaksikisu kääntyi ympäri ja ilmoitti tulevansa syömään myöhemmin. Ruu pyyhkäisi helpottuneena tassunselkämyksellään otsaansa ja palasi leivontapisteelleen. Hetken aikaa kaikki tuijottivat herkeämättä ovelle kuin peläten Galaxyn tekevän yllättäen paluun, mutta kun tämän tassujen askeleista aiheutuva ääni vaimeni rentoutui tunnelma jälleen ja kaikki pääsivät palaamaan askareidensa pariin. "Huh, paljastuminen oli lähellä!" Shira huokaisi. "Miksi juhlat on pidettävä salassa niiltä oudon värisiltä kissoilta", Alea uteli äidiltään. "Jotta juhlat tulevat heille yllätyksenä. Mitä luulette, tajusiko Galaxy jotain?" Shira kääntyi Ruun ja Tulpen puoleen. "Ihmettelen jos ei, mutta toivottavasti läksiäiset saadaan pidettyä salassa vielä hetken aikaa", Ruu mutisi.

Untuva ja Selleri kantoivat yhdessä maalaustarvikkeita näytelmälavan reunalle, minne muodostuisi juhlien ajaksi muotokuvamaalauspiste. Untuvan tassuilla lepäsi melkoinen määrä tavaraa hänen kannatellessa paria maalaustelinettä, piirustuslehtiötä sekä useampaakin vesiväripalettia siveltimineen. Untuva ei tajunnut katsoa eteensä, ja kulkiessaan lavan reunalla hänen jalkansa lipesi, ja Untuva säikähti tuntiessaan putoavansa. Poika sulki peloissaan silmänsä odottaessaan iskeytyvänsä kovan kolinan saattelemana maahan, mutta samassa hän tunsi jonkun kiertävän tassut hänen ympärilleen varmalla otteella, ja avattuaan silmänsä Untuva tajusi lepäävänsä Ennustuksen sylissä. Selleri oli puolestaan ennättänyt pelastaa Untuvan kuljetuksesta pudonneet maalaustarvikkeet, joten mitään ei mennyt onneksi rikki. "Sinähän kuljet ihan pää pilvissä, mutta älä murehti, sillä minä aion olla paikalla kun putoat pilvilinnoistasi takaisin maanpinnalle ja otan sinut kiinni" Ennustus kiusoitteli Untuvaa söpösti. Untuva oli aivan nolona ja olisi halunnut piiloutua jonnekin häpeämään, mutta samaan aikaan hänestä oli ihanaa tuntea Ennustuksen tassut ympärillään. Lopulta Untuva teki kompromissin ja kätki kasvonsa Ennustuksen vihreisiin ja pehmoisiin rintakarvoihin, eikä Ennustuskaan tuntunut pistävän pidentynyttä halia pahakseen. "Kröhöm, olisi kiva jos te voisitte lopettaa sen flirttailun ja auttaa minua näiden kanssa", Selleri mutisi kannatellessaan tassuissaan nyt sekä omiaan että Untuvan tavaroita, ja kuorma alkoi olla liikaa. Pojat naurahtivat pienesti irtouduttuaan toisistaan ja ottivat kannettavakseen osan tavaroista. Saatettuaan taidemaalarit määränpäähänsä Ennustus liukeni paikalta näytelmäharjoituksiin pitämään juuri parahiksi puoliaan, kun hänen muut vihreät sisaruksensa kiistelivät siitä, kuka saisi esittää Hipsulia näytelmässä. "Minusta rooli kuuluu ehdottomasti minulle!" Cindy ilmoitti. "Milläköhän perusteella? Et edes ole äidin näköinen", Rio huomautti. "Itse olet poika, minun kuuluisi ainoana äitini näköisenä tyttönä saada rooli", Clarissa puuttui keskusteluun. "Onneksi veljeni eivät ole täällä mankumassa oikeuksiaan", Veikko selitti vieressään olevalle Vesalle. "Jep, Untuvakin antoi Espiquen roolin esittämisen suosiolla minulle", Vesa myötäili. Vihreiden pentujen kahakkaa seuranneet Tuhka ja Veeti päättivät puuttua keskusteluun. "Rauhoittukaa, kaikki pääsevät kyllä mukaan näytelmään. Hipsulilla on paljon pentuja, joten osa teistä voi esittää vaikka itseänne", Veeti huomautti, mikä sai kuusikon rauhoittumaan. "Harmi ettei punaisia pentuja ole enempää, kahdella kissalla olisi ollut helpompi havainnollistaa isin teleporttaustaitoja", Ruby totesi. "Mitä jos maalaisimme Vivianin turkin kokonaan punaiseksi!?" Bumble ehdotti innoissaan. "Ehkä käytämme kuitenkin mieluummin apuna vaikka jotain vilttiä maalaamisen sijaan", Tuhka riensi toppuuttelemaan. "Hetkinen nyt, olemme unohtaneet jotakin: Sylvillä ei ole jälkikasvua, mutta jonkun täytyisi silti esittää häntä. Mikä nyt neuvoksi?" Samo kysyi huolestuneena. Värikkäät pennut menivät mietteliäisi, mutta sitten kaikki kääntyivät melkein yhtä aikaa Veetin puoleen, joka arvasi mitä nuorukaisilla oli mielessä. "Ehei, tulin vain avustamaan valmisteluissa, en näyttelemään", Veeti perusteli. "C'moon iskä, olet sopivasti samaa ikävaihettakin!" Kuula virnisti, eikä Veeti lopulta onnistunut luikkimaan pois tilanteesta.

Stiinan silmiä särki pitkän editoimisprosessin jäljiltä, mutta lopulta hän ja Nala saivat videon valmiiksi. Editointiohjelma jäi tallentamaan videota Stiinan ja Nalan löydessä etutassunsa yhteen onnistuneen suorituksen merkiksi. "Käykö jos sinä teet vielä viimeisen esikatselun ja siirrät tiedoston muistitikulle, minun pitäisi vielä osallistua kirjallisuuskerhon runon väsäämiseen", Stiina huomautti. "Juu, homma hoituu kyllä!" Nala vakuutteli, ja Stiina pääsi lähtemään. Iänvähennysjuoman myötä turkkinsa jälleen oranssiksi saanut Stiina marssi näytelmälavalle ja liittyi Untuvan seuraan, sillä he aikoivat kirjoittaa runon yhdessä. Äitiä odotellessa Untuva oli jo ehtinyt laatia joitakin riimejä paperille, ja liila kissa tarjosi tuotoksensa Stiinan tarkasteltavaksi. Stiina yritti keskittyä lukemiseen, mutta siitä ei tullut mitään, sillä Quzin pennut olivat valloittaneet näytelmälavalle sijoitetut soittimet rämpytellen niitä enemmän tai vähemmän epävireisesti. "Arg, eihän tässä melussa kuule edes omia ajatuksiaan! Quz, vaimenna nuo penskasi", Stiina komensi. "Stiina on oikeassa, etteköhän te ole musisoineet jo ihan tarpeeksi yhdelle kertaa", Quz totesi ja nappasi rumpukapulat Xiwawan tassuista, jonka suu meni välittömästi mutruun. Quz kyykistyi pentujensa eteen ja selitti näille, että hänen ja muiden musakerholaisten pitäisi harjoitella konserttia varten. "Menkää te vaikka siksi aikaa leikkihuoneelle, siellä on paljon kivaa tekemistä", Quz vakuutteli. Hän ei tosin tiennyt oliko kolmikon päästäminen omiin leikkeihin ilman valvontaa hyvä idea, mutta nyt ei olisi muutakaan vaihtoehtoa. Pennut unohtivat nopeasti soittimet sännätessään kohti leikkihuonetta. Urheilullinen Wiipeli kirmasi sisarustensa edelle ja saapui perille ensimmäisenä. "Jee, minä voitin!" pentu tuuletti ylpeänä Winnien ja Xiwawan löntystellessä paikalle. "Ethän voittanut höhlä, ei me sovittu mitään mistään juoksukisasta", Winnie tokaisi ja tönäisi siskoaan niin että tämä kaatui lattialle. "Painitaan!" Xiwawa huudahti ja loikkasi Winnien päälle. Kaksikko kieri lattiaa pitkin purren ja potkien toisiaan leikkisästi. Wiipeli nousi takaisin tassuilleen ja valmistautui hyökkäämään Xiwawan ja Winnien kimppuun, mutta samassa ikkunaverho heilahti, ja Wiipeli oli varma että oli nähnyt jonkun uteliaan silmäparin tarkkailevan häntä verhotangolta. Kisu säntäsi seinään kiinnitetyille puolapuille ja alkoi kiivetä niitä pitkin. Hän oli edennyt vasta muutaman askelman, mutta niin pienelle pennulle sekin oli jo aika korkealla. Wiipeli kuitenkin päätti ettei nyt olisi aika jänistää ja jatkoi kiipeämistä aina vain ylemmäs saavuttaen lopulta huipun. Katonrajasta katsottuna lattialla painivat sisarukset näyttivät tosi pieniltä, ja ylipäätään koko huone avautui aivan erilaisena tästä kuvakulmasta. Wiipeli hivuttautui aivan puolapuiden päähän ja loikkasi siitä ketterästi verhotangolle. Wiipeli tassutteli tankoa pitkin kuin mikäkin trapetsitaiteilija saavuttaen lopulta sen kohdan, missä uskoi aiemmin nähneensä silmät. Samassa verhon takaa ilmestyi jotakin, mutta Wiipeli ei ehtinyt nähdä kunnolla, sillä hän pelästyi ja tipahti alas. Kisu kirkaisi, mutta hän onnistui tarttumaan kynsillään kiinni ikkunaverhosta ja jäi roikkumaan yhden tassun varaan. Wiipeli ei kuitenkaan edes ehtinyt huokaista helpotuksesta, kun äänekäs repeytymisen ääni kiinnitti hänen huomionsa, ja kauhukseen kisu tajusi verhokankaan hajoavan. Winnie ja Xiwawa olivat kuulleet siskon huudon, ja nokkelat kissat keksivät työntää verhojen viereen pienen trampoliinin, jonne loikkaamalla Wiipeli onnistui pelastautumaan turvallisesti. "Tuolla ylhäällä on joku", Wiipeli selitti ja osoitti katonrajaa tassu vapisten. Xiwawa ja Winnie kääntyivät katsomaan siskonsa osoittamaan suuntaan silmiään siristellen "En minä näe ketään, taisit vain kuvitella", Winne totesi. "Tai sitten se oli hoitolan kummitus!" Xiwawa pelotteli siskojaan. "Hyi, älä puhu tuommoisia", Wiipeli lausui tuntien selässää kylmiä väreitä. Juuri sillä hetkellä alkoi kuulua pelottavaa naurua, ja verhon takaa kurkisti valkoiseen kaapuun pukeutunut hahmo. Tytöt kirkaisivat ja lähtievät juoksemaan karkuun, mutta paranormaaleista asioista kiinnostunut Xiwawa tuijotti näkyä suorastaan haltioituneena. "Tiesin että kummituksia on olemassa!" poika hihkaisi tyytyväisenä. "Ala tulla sieltä!" veljeään hakemaan palannut Winne komensi ja kiskaisi tämän mukaansa. Kolmikko juoksi pois leikkihuoneesta ja törmäsi käytävällä vanhempiinsa. "Siinähän te olette, olimme juuri tulossa hakemaan teitä. Tulkaahan, juhlat alkavat!" Quz selitti. "Mitä on tapahtunut, näytätte siltä kuin olisitte nähneet aaveen", Kinuski kysyi huolestuneena. "Niin me nähtiinkin! Leikkihuoneessa asuu kummitus", Winnie kertoi. "Höpsis, ei kummituksia ole olemassa. Paitsi silloin kun tekee jotain tuhmaa, saattaa aave näyttäytyä", Kinuski virnisti. "Et olisi saanut repiä sitä verhoa, houkuttelit kummituksen luoksemme", Winnie tokaisi siskolleen. "Mitä verhoa?" Quz kysyi tiukkana. "Eh, ei yhtään mitään", kolmikko vastasi yhdessä kuorossa ja säntäsi juoksemaan kohti näytelmälavaa.

Alienkissojen saapuessa juhlapaikalle näytelmälavalla oli aivan pilkkopimeää, mutta sitten lavalle syttyi valot ja bändi alkoi soittaa pirteää taustamusiikkia. Quz käveli lavan keskiosassa olevan mikrofonin luokse ja alkoi reippaasti puhumaan. "Hei alienit! Emme halunneet että vierailunne viimeisenä päivänä synkisteltäisi lähtöänne, joten päätimme järjestää yllätysläksiäisjuhlat! Ohjelmassa on paljon esityksiä, joten ottakaa mukava istuma-asento ja nauttikaa! Niin siis, tietenkin kaikki muut paitsi Hipsuli, sinua tarvitaan täällä. Olet puhunut paljon siitä miten konsertissa esiintyminen on suurin unelmasi, joten tule ottamaan lava haltuun!" Quz kehotti. Yllättyneisyys paistoi vihreän kissan kasvoilta Hipsulin kävellessä lavalle. Vaikka tämä osaakin ennustaa hän ei ilmeisesti tiennyt päätyvänsä lavalle tällä tavoin! Quz ojensi mikin haikeasti Hipsulille ja peruutti Melodeen viereen taustalaulajien paikalle. Bändi alkoi soittaa ensimmäistä kappaletta, ja Hipsuli tiesi heti mikä biisi oli kyseessä, sillä he olivat laulaneet kyseistä kappaletta monia kertoja musiikkikerhossa. Muutaman biisin jälkeen konsertti keskeytettiin, ja välissä näytettiin muuta ohjelmaa. Stiina ja Nala marssivat lavalle vedetyn valkokankaan eteen. "Editoimme yhdessä pienen videon muistoista viimeisen vuoden ajalta", Nala selitti, ja Stiina pisti videon pyörimään. Aluksi videolla esiintyi alienkissojen suuri avaruusalus, josta värikäs kuusikko marssi ulos. Melko pian sen jälkeen tuli kuvia edellisen vuoden Halloween-juhlien kauhukylästä. "Lol, ollaanpa me oltu pieniä!" Light ja Rex naureskelivat videolla näkyville pikkupentu-olomuodoilleen heidän leikkiessä etsiväleikkejä yhdessä Caran kanssa ja piilohippaa Vatun, Mustikan ja Marjan kanssa. Seuraavaksi nähtiin kuva, joka oli otettu simssiliinin porukan piknikiltä. Espiquea ja Stiinaa hymyilytti, sillä kuvassa he tuijottivat toisinaan punastellen, heti ensitapaaminen oli sytyttänyt kipinän näiden kahden välille! Itsenäisyyspäivän Linnan juhlista löytyi videoklippi, missä kissat kättelivät vuorollaan presidenttiä, ja kaikki repesivät nauruun Rexin ojentaessa Saulille takatassun etutassun sijasta! Sitten luvassa oli paljon vauvakuvia, sillä joulukuun aikana Light, Hipsuli ja Espique olivat kaikki saaneet jälkikasvua, ja varsinkin Hipsuli oli veikeä poseeratessaan samassa kuvassa kaikkien kuuden pentunsa kanssa! Sylvi kuivasi vaivihkaa silmäkulmiaan kun ruudulle ilmestyi kuva laskettelukilpailun voittojoukkueesta Daimista, Sylvistä, Galaxysta sekä Riosta. Galaxy repesi kun videolle oli päätynyt kuva, jossa hän raivosi laukkuvarkaalle hänen perheensä Meksikon matkalla. Alienkissat nauroivat läpi videon huvittaville editoinnille, ja Light määräsi että heidän olisi ehdottomasti saatava linkki videoon, jotta he voisivat sitten aina sitä katsellessa muistella viettämäänsä vuotta Mouruposkessa. Elokuvatuokion jälkeen bändi siirtyi takaisin lavalle jatkamaan esitystään. Tällä kertaa mukana oli myös tanssikerhon jäseniä, ja Quz liittyi näiden joukkoon vetämään liikkeitä ennalta laaditun koreografian mukaan. Quz huomasi nauttivansa esiintymisestä myös tanssin muodossa, ja musiikin rytmit liikuttelivat hänen tassujaan kuin automaattisesti kisun vaipuessa tanssistranssiin. Kappaleen vaihtuessa Quzia melkein harmitti siirtyä tanssimisen sijasta soittamaan pianoa, mutta tietenkin Quzin kaltainen musiikki-intoilija suhtautui soittotehtäväänkin suurella intohimolla. Tulpe seurasi lavalla esiintyviä kissoja hieman katkerana kun ei päässyt itse olemaan mukana esitystä, mutta toisaalta hänellä olisi vielä paljon aikaa odottaa omaa konserttiaan. Sitä paitsi loppuelämä olisi varmaan aika yksitoikkoinen jos toteuttaisi elämäntavoitteensa jo pentuja, eikä sen jälkeen olis enää mitään mistä haaveilla. Seuraavan musisointitauon koittaessa Stiina ja Untuva tassuttivat lavalle. Yleisön eteen saapuminen hirvitti Untuvaa, mutta Stiina piti poikaa rohkaisevasti kiinni tassusta. "Tämä on minun ja Untuvan kirjoittama runo alienkissoille", Stiina julisti ja rykäisi avatakseen kunnolla äänensä ennen kuin alkoi lukea sanoja paperilta:

"Rexin punainen turkki ohimennen vilahtaa,
kun hän paikasta toiseen itsensä teleporttaa.
Light tuo olemuksellaan auringon luoksemme,
turkkinsa tuo kultaisena kimaltaa.
Tapahtumat ennalta Hipsuli tietää,
tuntosarvi vihreä sojottaa päästä.
Sylvi viihtyy unimaailmassaan, 
korkealla omissa pilvilinnoissaan.
Espique on vahvempi kuin jättiläinen,
köykäisesti nostaa mitä vain käsivarsilleen.
Galaxyn seurassa salaisuudet selviää,
ajatuksia osaa tämä galaksikisu lukea."

Ruu ei voinut olla vilkaisematta Galaxya runon lopussa. Hän pohti, oliko galaksikisu saanut selville heidän olleen juhlavalmisteluissa tämän pistäytyessä keittiöön kesken leipomisen. Ruu hätkähti vastaanotettuaan juuri samalla hetkellä telepaattiviestin samaiselta kissalta: "Täytyy myöntää että sain salaisuutenne selville... En kuitenkaan maininnut siitä mitään muille, jotta he yllättyisivät." Ruu katsoi Galaxyn liiloja silmiä ja nyökkäsi pienesti. Konsertti jatkui jälleen, ja Hipsuli nautti selvästi lavalla esiintymisestä, ja ihmekös tuo, sillä tämä oli hänen suurin unelmansa. Ylipäätään oli hienoa, miten useampikin alienkissa oli vuoden aikana ehtinyt toteuttaa elämäntavoitteensa mouruposkilaisten avustuksella: Galaxy sai kaipaamansa määrän ystäviä ja Espique esiintyi näytelmässä. Näytelmästä puheen ollen, seuraavaksi oli alienpentujen vuoro esittää laatimansa näytelmä, jossa kunkin pennun oli tarkoitus esittää alienvanhempaansa. Aluksi lavalle asteli Samo, jonka turkkiin oli hinkattu pullokaupalla turkinkiillotusainetta havainnollistamaan Lightin turkinkiilto-efektiä. Seuraavaksi paikalle odotettiin Hipsulia, mutta roolista käytiin ilmeisesti edelleen kiistaa, sillä lavalle tunkivat veljekset Rio ja Ennustus yhtä aikaa. Kaikki näyttelijät vihreät veljekset mukaan lukien hämmentyivät, ja hetkeksi aikaa aika tuntui pysähtyneen kaikkien vain seistessä lavalla tuijottamassa toisiaan."Öh, ennustamisen lisäksi toinen salainen erikoiskykyni on itseni kloonaaminen!" Ennustus paikkasi odottamattoman näytelmään kuulumattoman tilanteen, ja hetken päästä kaikki kuusi mini-Hipsulia tulivat loikkimaan lavalle. Käänne oli oikeastaan kiva, sillä nyt jokainen sai mahdollisuuden esittää äitiään. Ruby "teleporttasi" itsensä keskelle lavaa hypätessään esille lavasteiden takaa, ja Vesa käveli ympäri näyttämöä kannatellessaan vessapaperihylsyistä askarreltuja painoja, joihin oli kirjattu 10000000000 kg. Kaikkia kiinnosti miten Sylviä esittävän Veetin lavalle tulo sujuisi, ja yleisössä repeiltiin Veetin ollessa kiinni kattoon kiinitetyssä vaijerissa. Tämä suoriutui kyllä unisen Sylvin roolista loistavasti, kuorsauskin kuulosti ihan aidolta (ellei jopa ollut sitä). Näytelmässä alienit kisasivat tietokilpailussa, ja äitiään esittävä Veikko tietenkin voitti, sillä hän osasi lukea ajatuksia ja selvittää sitä kautta kaikki oikeat vastaukset. Musiikkikerholaiset esittivät vielä pari biisiä, minkä jälkeen Quz marssi Hipsulin viereen ja nappasi mikin tämän tassuista. "Suuret kiitokset vierailevalle tähdellemme Hipsulille!" Quz huudahti, jolloin yleisö alkoi taputtaa tassujaan vimmatusti. Hipsuli oli otettu saamastaan huomiosta ja niiasi sirosti. "Kaikki ohjelma on esitetty, mutta se ei tietenkään tarkoita juhlien päättymistä! Osa valmisteluihin osallistuneista kissoista on leiponut tarjolle herkkuja ja meillä on täällä muutama taiteilija, jotka tarjoavat muotokuvamaalausta kaikille halukkaille. Lisäksi toimittajakerhon jäseniä kiertelee juhla-alueella tekemässä lehtijuttua, joten varautukaa lukemaan kaikki sählinne seuraavasta Mourusesta! Pitäkää hauskaa!" Quz julisti, ja hetkessä kaikki olivat sännänneet omiin puuhiinsa.

Vesa kuljeskeli ympäri näytelmälavaa muistilehtiö tassuissaan ja kynä korvan takana pohdiskellen mitä kirjoittaisi juhlista kertovaan artikkeliin. "Sain hyviä kuvia esityksistä, niistä voi kertoa ainakin jotain", lehtikuvaajan pestissä oleva Ava tuumi kamera tassuissaan. "Jep, mutta haluaisin vielä jotain muutakin kirjoitettavaa lisäksi", Vesa mutisi mietteliäänä. "Voisimme tehdä ruoka-arvostelun juhlien buffetista", Ava haaveili vesi kielellä kaksikon kävellessä tarjoilupöydän ohi. "Haha, no hyvä on, pidetään ruokatauko", Vesa myöntyi, ja kaksikko marssi lappamaan lautasilleen pannareita, joiden päälle sai valita mieleisiään täytteitä esilaisten hillojen ja marjojen joukosta. Tarjolla oli myös paljon pieniä leipomuksia, kuten pullaa, keksejä ja tietenkin kakku niin kuin kaikissa kunnon juhlissa! Alienkissoilla tuntui olevan jatkuvasti kysyntää, sillä kaikki halusivat vaihtaa vielä vihoviimeiset kuulumiset pian poistuvien kissojen kanssa. Lisäksi toimittajakerholaiset haastattelivat alieneja lehteen, ja muotokuvapisteellä pidettiin huoli siitä että kaikki kuusi kissaa tulisi piirrettyä. Untuva veti paperille paraikaa liiloja ääriviivoja piirtäessään muotokuvaa isästään. Espique seisoi hauskassa pullistelu-poseerauksessa, joka jäljentyi kauniisti paperille Untuvan piirtäjälahjojen ansiosta. Lopulta Espiquen oli aika tulla katsomaan lopputulosta. "Olet taitava piirtäjä poikaseni! Kun pääsen kotiin, aion kehystää tämän kuvan seinälle, ja sitä katselemalla tulen muistamaan sinut aina", Espique hymyili haikeana. Untuva yritti pidätellä kyyneleitään, sillä hän halusi esittää vahvaa isänsä edessä. Espiquen poistuttua Ennustus pyrähti paikalle ja istahti malleille tarkoitetulle penkille. "Kuulin että muutkin kuin alienit saavat tulla malleiksi, joten piirtäisitkö minusta kuvan? Sitä paitsi olenhan minä melkein oikea alien", vihreä kissa naurahti. Untuva nyökkäsi vaisusti ja otti tassuihinsa vihreän värikynän. Isän läsnäollessa pidätelty itku pyrki kuitenkin ottamaan vallan, ja värit menivät sotkuun kyyneleen pudotessa paperille. Ennustus huomasi että toinen oli allapäin, eikä ollut vaikea arvata mistä se johtui. Ennustus tarttui Untuvaa tassusta ja otti tämän pitelemän värikynän talteen. "Minäkin olen surullinen alienien lähdöstä... En ole hyvissä väleissä isäni kanssa, ja nyt kun äitikin lähtee minusta tuntuu kuin jäisin ihan yksin, ilman tukea ja turvaa... Onhan minulla tietysti Patukka ja veljet, mutta silti ajatus Hipsulin lähdöstä saa tuntemaan oloni kamalan yksinäiseksi", Ennustus avautui huolistaan. Nyt oli Untuvan vuoro lohduttaa ystäväänsä, ja hän puristi tiukemmin pojan tassua toivoen sen kertovan Ennustukselle että hän halusi tukea tätä. Hetken aikaa kaksikko seisoi vain siinä paikoillaan pitäen toisiaan tassusta kiinni, mutta sitten Ennustus muisti tassussaan pitelemänsä kynän ja kääntyi valkokankaan puoleen. "Piirretäänkö kuva loppuun yhdessä?" Ennustus kysyi, ja ennen kuin Untuva ehti edes vastata oli Ennustus jo alkanut vedellä viivoja paperille. Untuva poimi uuden värin ja tuli ystävänsä viereen valkokankaan äärelle. Ennustus pelleili välillä ja piirsi itselleen milloin mitäkin outoja piirteitä, kuten kiemuraisen tuntosarven tai paksut mustat viikset, ja Untuvalla oli sitten täysi työ korjata nämä kohdat kuvasta. Molemmilla oli kuitenkin hauskaa, ja yhdessä puuhastelu sai kummankin unohtamaan hetkeksi murheensa. Stiina oli tarkoituksella pitänyt itsensä kiireisenä viime päivät ottamalla osaa mahdollimman moneen projektiin läksiäisvalmisteluissa, jotta kaikki aika ei kuluisi Espiquen lähtöä murehtiessa. Nyt tuntui kuitenkin kuin hän olisi pudonnut täysin tyhjän päälle ja lähestyvät jäähyväiset saivat hänet suorastaan ahdistuneeksi. "Kokoa itsesi, olemme puhuneet hyvästeistä Espiquen kanssa jo etukäteen ja sovimme ettei siitä tehdä liian suurta numeroa", Stiina stemppasi itseään. Monet muutkin olivat murheen murtamina menettäessään alienkumppanin tai -vanhempansa: Source nyyhkytti lohduttomasti, Ruby, Bumble ja Vivian pyörivät Rexin jaloissa mankuen että isä ottaisi heidät mukaan Marsiin, ja Ruu lohdutti ystäväänsä Tuhkaa. Olisi ikävää menettää rakas, mutta hyvät muistot sekä alienkumppanien kanssa saadut pennut muistuttaisivat hyvistä hetkistä. 

Juhlien loppupuolella kaikki kuusi alienkissaa kokoontuivat näytelmälavalle. "Saisimmeko hetkeksi huomionne!" Light huudahti kovaan ääneen, ja lavan eteen kerääntyi heti uteliaita kuuntelijoita. "Kiitokseksi vieraanvaraisuudestanne haluamme jakaa teille lahjoja", Galaxy ilmoitti, ja siinä samassa yleisössä olevien kissojen tassuihin ilmestyi tyhjästä paketteja. "Katsokaa, Hipsuli lahjoitti minulle vihreän alienin pään", Tulpe esitteli saamaansa lelua vanhemmilleen. Untuva ja Vesa olivat puolestaan saaneet isältään yhteiseksi erikoisen siimajalkaisen olennon, ja yllättäen jopa Quzia oli muistettu Sylvin lahjoittaessa hänelle tanssivan olennon. "Viihdyit äsken niin hyvin lavalla tanssien, joten ajattelin että pitäisit siitä", Quz kuuli Sylvin äänen korkeuksista. Kolli kohotti katseensa ja huomasi Sylvin leijuvan yläpuolellaan. "Minä... Kiitos, ei sinun olisi tarvinnut", Quz mutisi vaivautuneena, sillä hän tiedosti ettei aina ollut käyttäytynyt alienkissoja kohtaan kovin ystävällisesti ja tuntui ettei hän ansainnut saada lahjaa. "Älä näytä noin hämmentyneeltä! Annoit juuri Hipsulin ottaa konsertin ajaksi paikkasi bändin laulajana, ja muistan yhä keskustelun jonka kävimme Daimin haudalla. Tiedän että sinulla on hyvä sydän", Sylvi lausui ja taputti pari kertaa Quzin päälakea ennen kuin lennähti takaisin lavalle muiden alienien joukkoon. "Näiden lahjojen lisäksi meillä on vielä toinenkin yllätys..." Espique sanoi salaperäisesti, ja Hipsuli kiiruhti lavalla konsertin jäljiltä nököttävien rumpujen ääreen luodakseen sopivaa jännitystunnelmaa rumpujen pärinällä. "Ennen kuin palaamme kotiplaneetoillemme, haluaisimme viedä teidät ajelulle avaruusaluksellamme!" Rex huudahti, ja yleisössä olleet mouruposkilaiset näyttivät sekä hämmästyneiltä että innostuneilta. "Meidän piti yllättää alienit järjestämällä läksiäisjuhlat, mutta loppujen lopuksi he yllättivätkin meidät!" Cara naureskeli. Kissat siirtyivät pihalle, ja valtava avaruusalus oli parkkeerattu hoitolan katolle. "Miten me pääsemme tuonne ylös?" Nala kummasteli. "Minä hoidan asian", Rex lupasi ja teleporttasi itsensä alukselle ja käynnisti sen. Marsilainen ohjasi härvelin suoraan pihalla seisoskelevien kissojen kohdalle, ja pian aluksen pohjaan avautui ovi, josta laskeutui vihreää valoa. "Tulkaa seisomaan valon alle, niin pääsette siirtymään alukseen", Hipsuli neuvoi ja meni malliksi valoa kohti, jolloin hohde ikään kuin imaisi hänet, ja hetken päästä Hipsuli ilmestyi avaruusaluksen ikkunaan vilkuttelemaan onnistuneen siirron merkiksi. Reippaimmat kissat seurasivat nopeasti perässä, mutta osaa moinen avaruusteknologia epäilytti. Wiipeli työnsi jännittyneenä yhden etutassunsa valoa kohti, mutta jäi kuitenkin vielä empimään. "Menehän siitä!" Xiwawa komensi ja työnsi Wiipelin valoon yhdessä Winnien kanssa. Kun kaikki olivat päässeet kyytiin Galaxy istahti aluksen ohjaamoon Rexin seuraksi. "Älkää säikähtäkö jos alus tärisee alkukiihdytyksen aikana. Se johtuu Maan vetovoimasta", Galaxy selitti. Rex veti jotakin vipua, ja hetkessä alus kiiti korkeuksiin pilvien yläpuolelle, ja pian sininen taivas muuttui mustaksi, miljoonien tähtien täplittämäksi taustaksi. "Olisi pitänyt pyytää Gallu mukaan, hän olisi viihtynyt täällä", Vesa muisteli koulukaverinsa avaruusintoilua. "Päästäänkö me käymään sinun kotiplaneetalla?" Coco kysyi äidiltään. "Emme taida ihan Jupiterille asti lentää, sillä planeetalta toiselle matkustamisessa kestää paljon aikaa. Ajattelimme viedä teidät katsomaan Kuuta", Hipsuli paljasti. "Jihaa, me olemme ensimmäiset kissat jotka pääsevät tassuttelemaan Kuun pinnalla!" Cindy intoili. Mouruposken kissoilla riitti hämmästeltävää pelkissä aluksen ikkunasta näkyvien maisemien katselussa, mutta alienit päättivät hämmentää Maan asukkaita vähän lisää. Yksi nappulan painallus aiheutti aluksen sisäpuolelle painottoman tilan, minkä seurauksena kissat huomasivat leijuvansa ilmassa! Hilpeitä ja leikkisiä kissoja asia huvitti, mutta jotkut olivat kauhuissaan ja yrittivät ottaa jostain tukea saadakseen olonsa turvallisemmaksi. Pian avaruusalus laskeutui Kuuhun, ja innokkaimmat kissat olisivat sännänneet heti ulos, mutta Light selitti nauraen että heidän pitäisi pukea ensin päälleen avaruusasut. "Yäk, nämä asut on rumat! Enkö voisi vaan mennä ilman?" Melodee mankui. "Kuussa ei ole happea niin kuin maassa, joten tarvitset happisäiliön", Vesa tiesi. Kun kaikki halukkaat olivat vetäneet päälleen haalaria muistuttavat tamineet pääsivät kissat kirmailemaan Kuun pinnalla, ja maahan muodostui paljon kissantassun jälkiä, joiden alkuperää jotkin avaruustutkijat pääsisivät jonakin päivänä ihmettelemään. Tapansa mukaan Untuva ei ollut halukas menemään muiden mukaan, ja Stiina jäikin poikansa seuraksi alukseen katselemaan ikkunasta muiden temmellystä. Kovin pitkille kuutamokävelyille ei ollut aikaa, ja pian kaikki kutsuttiin takaisin alukselle. Alus ehti jo kohota ilmaan kun Kinuski pyysi hädissään pysäyttämään koneiston, sillä yksi hänen pennuistaan oli kadonnut, ja kisu pelkäsi pikkuisen unohtuvan Kuuhun. Karkuteillä ollut pentu löytyi onneksi pian, ja niin päästiin lähtemään. Aluksen kaartaessa takaisin hoitolan pihaan olisi lopullisten hyvästien aika, ja monet perheet vitkastelivat viimeistä loppuhalia. Stiina, Espique, Untuva ja Vesa olivat suuressa ryhmähalissa, eikä kukaan olisi halunnut päästää irti, sillä tuntui että samalla kukin menetti palan sydämestään rakkaan läheisen poistumisen myötä. Lopulta Espique rimpuili irti, pörrötti kummankin poikansa päätä ja suukotti kumppaninsa poskea viimeisen kerran. Kissat vilkuttivat avaruualuksen kiitäessä jälleen taivaalle, ja kovilla nopeuksilla liikkuva vehje oli pian kadonnut näköpiiristä. Alienystävät ja -perheenjäsenet olivat poissa. Olo oli haikea, mutta kaikilla oli ollut hauska päivä, ja ylipäätään kannatti olla kiitollinen siitä että he olivat saaneet mahdollisuuden viettää vuoden verran aikaa mukavien avaruusolentojen kanssa. 

Kissat palasivat huoneelleen, ja simssiliini ihmetteli missä hänen hoidokkinsa olivat olleet koko päivän. "Me käytiin avaruudessa!" Wiipeli ja Xiwara hihkaisivat ensimmäisenä, ja simssiliini tietenkin luuli kyseessä olleen vain jotkut pentujen leikit, mutta Quz vahvisti tarinan. "Järjestimme alieneille läksiäiset, ja he veivät meidät puolestaan pienelle lennolle avaruusaluksellaan", keltaraidallinen poikakisu selitti. "Mitä hetkonen, loppuuko alienien vierailuaika tänään? Voi kamala, en yhtään muistanut, täytyy äkkä järjestää jotain heidän kunniakseen", simssiliini hätiköi. "Se on nyt myöhäistä, alienit lähtivät jo", Ruu huomautti, ja surulliset ilmeet Stiinan, Vesan ja Untuvan kasvoilla kielivät tosiaan siitä, että Espique ja muut värikkäät kissat olivat poissa. Kaikki olivat hetken aikaa hiljaa, mutta sitten Tulpen kirkaisu alkoi kaikua huoneessa. "Eih, unohdin pyytää alieneja kaverikseni!" Tulpe surkutteli. Quz marssi tyttärensä viereen ja asetti tassunsa tämän olkapäälle. "Älä huoli, jäät takuuvarmasti alienystäviemme mieleen kaikesta huolimatta. Saithan sentään Hipsulilta lahjan läksiäislahjan, mikä varmasti tarkoittaa että olit hänelle erityinen hänen muistaessaan juuri sinua", Quz vakuutteli, ja pieni hymy kohosi Tulpen kasvoille siitä ajatuksesta.

Quzin mielipide päivästä: "Sylvin sanat lämmittivät mieltäni. Välillä tuntuu että olen itsekäs rehvastelija joka vain pilaa muiden elämän (=naissekoiluni...), mutta Sylvi muistutti minua siitä että olen sisimmältäni hyvä, niin kuin kaikki muutkin kissat."

Ruun mielipide päivästä: "Reps, simssiliini on tapansa mukaan ihan pihalla kun unohti alienien vierailun päättymispäivän! Harmi että Galaxy onnistui saamaan yllätysjuhlat selville etukäteen, minun pitäisi sitä paitsi olla hyvä näyttelijä kun kerran kyseistä kerhoakin käyn..!"

Stiinan mielipide päivästä: "Nyyh... Ehkä haikeinta tässä kaikessa oli eron hetken odottaminen, nyt kun pahin on ohi voin kääntää uuden sivun elämässäni. Minulla on paljon hauskoja tapahtumia luvassa, mutta myös muistot rakkaastani. Näillä eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin."

Tulpen mielipide päivästä: "Yhä harmittaa etten päässytkään esiintymään konsertissa, pitää vaan jaksaa odottaa vielä vähän pidempään... Kököttää myös etten saanut kaverilistalleni alienkissojen nimiä talteen, ylipäätään lista ei ole pidentynyt aikoihin, täytyy tehdä jotain asialle!!"

Untuvan mielipide päivästä: "Uskomatonta miten Ennustus voikin osua aina paikalle kun tarvitsen tukea tai turvaa, tuntuu että hänen rinnallaan selviän kaikesta. Olen myös kiitollinen veljeni läsnäolosta, nyt kun isä on poissa meidän muiden perheenjäsenten on pidettävä yhtä."

Vesan mielipide päivästä: "Tuntui hienolta päästä esittämään näytelmässä isääni, hän on paras mahdollinen esikuva! Näkemiin isä, pidä hauskaa kotiplaneetallasi ja muista kertoa meistä kaikille kavereillesi!"

Wiipelin mielipide päivästä: "Yhä mietityttää mitä siellä leikkihuoneen verhon takan oikein piileskeli... En ole täysin vakuuttunut kummitusteoriasta, uskon että asian taustalla on jotain muuta. Ja minähän aion vielä selvittää tämän mysteerin!"

Xiwawan mielipide päivästä: "Vaikken oikein niitä ihme alienkatteja koskaan edes tavannut oli heidän läksiäisissään kivaa, ja avaruuslento oli siisteintä ikinä!! Ihan mahtia peuhata yhdessä siskojen kanssa ulkoavaruuden painottomassa tilassa, WoW!"