Vesa ja Gallu koulussa

Vesan ensimmäisen koulupäivän koittaessa hän ei saanut seuraa veljestään, sillä Untuva oli vaikuttanut aamulla hieman huonovointiselta, joten Stiina oli antanut poikansa jäädä kotiin lepäilemään. Vesa oli kuitenkin melko varma siitä että Untuva oli vain esittänyt kipeää välttääkseen kouluun menemisen, mutta hän ei ollut sanonut mitään äidille. Vesa tunsi veljensä ja tiesi ettei tämä lintsaisi ilman hyvää syytä, ja Vesa olikin päättänyt vielä jossain vaiheessa selvittää, mitä Untuvan käytöksen takana oikeasti oli. Ihan yksin Vesan ei kuitenkaan tarvinnut lähteä koululle talsimaan, sillä Quz oli tullut pojan puheille: "Tänään on myös ystäväni Galileon ensimmäinen koulupäivä, joten voisit vähän katsoa miten hän pärjää", Quz oli sanonut, minkä jälkeen hänen takaansa oli astellut hieman aranoloinen poikakissa. "Hei Galileo, hauska tavata! Olen Vesa", liila kissa oli esittäytynyt reippaasti, mutta mustavalkoinen pentu sai vain vaivoin kerrottua lempinimensä olevan Gallu. Tämä oli selvästi ujompi tapaus, mutta Untuvan jälkeen Vesa tulisi tuskin tuskailemaan hiljaisempiin kissoihin tutustuessa, oltiin jo voiton puolella jos kissa kykeni ujostelusta huolimatta kuitenkin puhumaan. Pojat kulkivat nyt koulua kohti, ja kumpikin katseli vaitonaisena syystuulessa liiteleviä värikkäitä syksynlehtiä. Vesa arveli ettei Gallu rohkenisi aloittamaan keskustelua, joten hänen olisi toimittava jäänmurtajana. Mitään kovin henkilökohtaista ei kannattaisi udella näin varhaisessa vaiheessa, sillä moinen voisi saada ujomman pennun ahdistumaan ja sulkeutumaan enemmän kuoreensa. Sen sijaan kiinnostuksenkohteet olisi hyvä keskustelunaihe, kukapa nyt ei haluaisi puhua lempiasioistaan? Niin Vesa päätyi tiedustelemaan aluksi, mitä aineita Gallu opiskeli, ja poika kertoi varovasti valinneensa kurssien joukosta matematiikkaa, äidinkieltä ja fysiikkaa. "Mikä sattuma, minun lukujärjestyksessäni on tismalleen samat oppiaineet! Taidat tykätä tieteistä?" Vesa päätteli. "Joo, erityisesti tähtitiede kiinnostaa minua", Gallu kertoi, ja Vesaa hymyilytti, sillä Gallu oli juuri rohkaistunut jatkamaan keskustelua, aivan kuten hän oli enteillytkin.

Ensimmäisellä tunnilla oli äidinkieltä, ja Gallua alkoi selvästi jännittää suuren kissalauman pyöriessä luokkahuoneen edessä. "Tule, mennään nopeasti että saadaan varattua itsellemme hyvät paikat!" Vesa joutui hieman korottamaan ääntään saadakseen sanansa kuuluviin kaiken ympärillä olevan puheensorinan keskellä. Gallu seurasi liilaa kissaa luokkahuoneeseen, missä opettaja oli jo paikalla, ja pojat tervehtivät häntä. Opettaja katsoi pitkään Vesaa hämmentynyt ilme kasvoillaan. "Nytkö sinä yhtäkkiä osaatkin puhua? Pidit minua siis aiemmin pilkkanasi?" opettaja tokaisi tiukkana. "Öh, olette tainnut sekoittaa minut veljeeni Untuvaan. Minä olen Vesa", liila kissa korjasi erehdyksen. "Aijaha, ihmettelinkin kun näytit kutistuneen sitten viime näkemän..." opettaja mumisi itsekseen silmäillessään luokan ovella nököttäviä pentuja. "Taidatte olla kumpikin uusia, minun täytynee taas uhrata kallisarvoista aikaani kun opetan teidät lukemaan", opettaja sanoi dramaattisesti. Vesa ja Gallu katsoivat toisiaan kummissaan, miksi opettaja edes oli kyseisessä ammatissa jos suhtautui työntekoon niin vastenmielisesti? Vesa alkoi epäillä että Untuvan lintsaamisella oli jotain tekemistä äidinkielen opettajan käytöksen kanssa, sillä opettaja oli puhunut Vesallekin nihkeään sävyyn sekoittaessaan veljekset. "Itse asiassa minä osaan jo lukea. Veljeni on opettanut minua", Vesa selitti. "Minä puolestani olen pienestä pitäen selaillut tähdistä ja avaruudesta kertovia tietokirjoja ja oppinut siinä samalla lukemaan", Gallu paljasti, ja opettaja näytti tyytyväiseltä kun ei joutunutkaan järjestämään erillistä opetusta uusille tulokkaille. Oppitunnin alkaessa opettaja kertoi tunnin aiheena olevan yhdyssanat. "Sanat ensi, viime ja eri ovat taipumattomia, eli niillä yksi muoto. Ne muodostavat substantiivin kanssa yhdyssanan silloin, kun kyseessä on merkitykseltään eriytynyt substantiivi tai -inen-loppuinen adjektiivi. Muuten ne kirjoitetaan määrittämästään sanasta erilleen", opettaja selitti teoriaa ja kääntyi sitten Vesan ja Gallun puoleen. "Laitetaanpas uudet tulokkaat pieneen testiin: Kirjoitetaanko 'erimielisyys' yhteen vai erikseen?" opettaja tiedusteli. "Yhteen?" Gallu ehdotti varovasti, ja sai opettajalta myöntävän vastauksen. Vesan piti puolestaan pähkäillä sopivatko 'viime' ja 'jouluinen' yhteen. "-inen-loppuiset adjektiivit kirjoitetaan yhteen, eli viimejouluinen", Vesa järkeili. "Aivan, tavallisesti ajanilmaukset, kuten ensi viikolla tai viime aikoina kirjoitetaan erikseen, mutta kun ne muodostavat -inen-loppuisen adjektiivin, tulee sana yhteen, kuten ensiviikkoinen, viimeaikainen", opettaja havainnollisti. Vesa teki tarkkoja muistiinpanoja opettajan puheista vihkoonsa. Niistä olisi hyötyä paitsi kokeeseen valmistautuessa, mutta Vesa voisi myös näyttää ne tunnilta poissa olleelle veljelleen jälkikäteen. Seuraavaksi opettaja määräsi kissoja keksimään erilaisia sanapareja ensi, eri ja viime -sanojen kylkeen pienissä ryhmissä, ja Vesa, Gallu, Puro, Rio ja Lilo muodostivat oman porukan sanojen pähkäilyyn. "Minä voin toimia kirjurina", Puro ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja otti kirjoitusvälineet tassuihinsa. "Edetäänkö niin että jokainen keksii vuorollaan yhden sanan? Siten jokainen saa suunvuoron" Vesa ehdotti. "Nah, se on hidasta. Eikö jokainen voisi vain sanoa mitä mieleen tulee?" Rio toivoi. "Siitä tulee päällekäin puhumista. Voihan kerralla sanoa useammankin jos keksii, tai jos mielessä ei ole mitään voi skipata vuoronsa", Lilo tuumi, ja lopulta päästiin aloittamaan. Hetkessä paperille ilmaantuikin melkoinen litania sanoja: eripura, ensikymmen, erityyppinen, ensirakkaus, viime kädessä, erilainen, ensihoitaja, viime tinkaan, ensi-ilta, ensi alkuun, ensi tilassa, ensiluokkainen... Lopputunnista opettaja pyysi jokaista ryhmää luettelemaan keksimänsä sanat, ja eniten sanoja keksineelle porukalle olisi luvassa yllätyspalkinto. Vesan ja Gallun harmiksi heidän ryhmänsä ei voittanut, mutta kun selvisi että palkinto oli minipieni neliapila-tarra ei sen puuttuminen jäänyt edes kumpaakaan surettamaan.

Fysiikkaa opiskeli Vesan ja Gallun lisäksi vain kolme muuta kissaa, joten meno oli hieman rauhallisempaa kuin äidinkielen tunnilla. "Tällä tunnilla käsittelemme aineiden lämpölaajenemista", opettaja selitti ja heijasti luokan edustalla olevalle valkokankaalle teoriatekstiä. Kissat oppivat, että kun ympäristön lämpötila muuttuu, erilaiset kappaleet joko laajenevat tai kutistuvat kulloisenkin lämpötilan mukaan. "Osaisko joku antaa tästä jonkin havainnollistavan esimerkin? Ole hyvä Noki Nurmi Niukuli", opettaja antoi puheenvuoron tassuaan heiluttavalle Noelle. "Kun aurinko lämmittää rännejä, ne alkavat naksahdella laajentuessaan", Noki selitti. "Aivan, Tuleeko mieleen jotain muuta?" opettaja kysyi ja silmäili luokkaa vapaaehtoisten vastaajien varalta. Vesa katsahti vierustoveriinsa, joka selvästi olisi tiennyt vastauksen, mutta tämä ei uskaltanut viitata. "Nosta vaan rohkeasti tassusi, hyvin se menee", Vesa supatti kannusteeksi ja iski silmää. Gallun pieni tassu tutisi hänen nostaessa sen ilmaan, ja saatuaan puheenvuoron kissa nielaisi jännittyneenä. "Lämpötilan vaihtelun vaikutuksesta sähköjohdot ovat kylminä talvipäivinä lähes suorina, mutta kesällä ne riippuvat alempana", Gallu sai lopulta kakaistua sanat ulos suustaan. "Totta, hyvä esimerkki! Kappaleen lämpölaajeneminen on makroskooppinen ilmiö, eli aineen absorboidessa energiaa lämmön muodossa aineen tilavuus pääsääntöisesti kasvaa. Lämpölaajeneminen selittyy aineen rakenneosasten liikkeen kasvulla: lämpötilan kasvaessa atomit värähtelevät laajemmalla alueella. Kappaleen jäähtyessä rakenneosasten värähtely puolestaan vähenee, mikä pienentää kappaleen tilavuutta", opettaja kertoi. Tunnilla ensimmäistä kertaa olevalla Vesalla oli pieniä vaikeuksia ymmärtää joitakin opettajan käyttämiä monimutkaisia termejä, kuten atomi, makroskooppinen tai absorboiminen, mutta hän voisi pyytää tunnin jälkeen tukiopetusta Gallulta, sillä tämä tuntui olevan täysin kartalla opettajan puheista. "Seuraavaksi jakaudutte pieniin ryhmiin, ja jokainen porukka saa perehtyä yhteen lämpölaajenemisen muotoon tarkemmin. Lopputunnista esitätte oppimanne tiedot jonkin esimerkin, kuten kokeen tai laskutehtävän kautta muulle luokalle, opettaja selitti. Rico, Noki ja Mocca näyttivät viihtyvän hyvin keskenään kolmen ryhmässä, joten Vesa pariutui jälleen Gallun kanssa, ja he saivat vastuulleen tutustua pituuden lämpölaajenemiseen. "Voisimme havainnollistaa asiaa laskukaavan avulla: Kappaleen lämpötilan kasvusta johtuva uusi pituus l = lo+αloΔT = lo(1+αΔT), jossa: l = uusi pituus, lo = alkuperäinen pituus, α = pituuden kämpötilakerroin ja ΔT = lämpötilan muutos", Vesa ehdotti, ja Gallu nyökytteli. Kun tuli poikien esiintymisvuoro, he kävelivät reippaasti liitutaulun eteen. Gallu kirjoitti laskukaavan taululle Vesan selittäessä siinä olevien termien tarkoituksen. "Seuraavaksi laskemme yhdessä laskun. Betonisillan pituus on 35 metriä. Jos sillan lämpötila vaihtelee vuoden aikana 75°C​, kuinka suuri on pituuden muutos? Ensiksi sijoitamme tehtävässä mainitut tiedot laskukaavaan: lo = 35m, Δt = 75°C, ΔT = 75K ja α = 12*0,0000006 1/K, mistä seuraa 12 * 0,0000006 * 35 * 75 = 3,2. Sillan pituuden muutos on siis suurimmillaan 3,2 senttimetriä", Vesa selosti laskun läpi vaihe kerrallaan. Toinen ryhmä havainnollisti puolestaan pinta-alan lämpölaajenemista pienen kokeen avulla: Mocca piteli tassuissaan metallilevyä, jonka keskellä oli reikä. Noki asetti levylle pienen pallon, ja kaikki näkivät selvästi ettei pallo mahtunut reiästä läpi. Seuraavaksi Rico asteli paikalle nestekaasulampun kanssa, jolla hän lämmitti levyä. "Lämpötilan kasvaessa metallilevyn pinta-ala kasvaa", Noki kertoi, ja kas kummaa, nyt sama pallo sujahti helposti reiän läpi, sillä kuumentaminen oli kasvattanut metallilevyn pinta-alaa suuremmaksi. "Kummallakin ryhmällä oli hienot esitykset! Tunti alkaakin olla lopuillaan, joten kotiläksyksi saatte opiskella itsenäisesti vielä tilavuuden lämpölaajenemisen, josta pidetään ensi tunnilla pistari", opettaja selitti ennen kuin alkoi hätistellä oppilaita välitunnille.

Perjantain viimeisellä oppitunnilla oli kieliä, eli Vesan ja Gallun koulupäivä loppui tuntia aikaisemmin koska kumpikaan heistä ei opiskellut mitään vierasta kieltä. "Mennäänkö silti syömään?" Vesa tiedusteli, mutta Gallu pudisteli päätään. "Meillä on näihin aikoihin ruokinta myös adoptiossa, joten menen mieluummin hoitolalle syömään", Gallu perusteli. Vesalla ei kuitenkaan ollut mikään kiire kotiin, joten hän päätti hyödyntää kouluruokailun. Kisu kauhoi lautaselleen kunnon keon riisiä ja kanakastiketta ja istui vapaan pöydän ääreen. Pöydälle oli jätetty jokin lappunen, ja ruuan mutustamisen ohessa Vesa päätti lukaista sen läpi. Tiedotteessa mainostettiin koulun järjestämää vapaaehtoistoimintaa, ja Vesa tuumi että olisi kiva osallistua johonkin, sillä siitä saisi tekemistä vapaatunneille. Liilalta kisulta ei kuitenkaan liiemmin löytynyt musikaalisia tai urheilullisia lahjoja, joten urheilujoukkue ja kuoro otettiin heti pois laskuista, eikä järjestäjän pestikään tuntunut kovin houkuttelevalta. Esitteen takasivulla oli kuitenkin jotakin, mikä kiinnitti Vesan huomion. "Mouruposken kouluun etsitään tukioppilaita! Tukioppilas edistää toiminnallaan koulun viihtyvyyttä ja turvallista ilmapiiriä. Tämähän vaikuttaa kiinnostavalta!" Vesa hihkaisi ääneen. "Ai mikä?" Vesa kuuli jonkun esittävän hänelle kysymyksen. Poju laski tassuissaan pitelemänsä esitteen alas ja huomasi Cindyn, Clarissan ja Cocon sisaruskolmikon laskevan tarjottimensa hänen pöytäänsä. Vesa tunsi trion entuudestaan, sillä hän oli leikkinyt aiemmalla ruskaretkellä Cocon ja Clarissan kanssa, ja Cindy oli puolestaan ollut kerran osana Vesan elokuvaporukkaa. "Ai moi! Lueskelin vain tätä esitettä koulun vapaaehtoistoiminnasta. Ajattelin hakea tukioppilaaksi", Vesa selitti. "Minä olen Marjan ja Tulpen kanssa oppilaskunnassa! Oli meidän ansiotamme, että koulun sisätiloihin järjestettiin taukotila", Clarissa kertoi. "En olekaan vielä käynyt siellä. Tämä on eka koulupäiväni", Vesa tunnusti. "Sinun täytyy nähdä se! Siellä on hauska kiipeilypuu", Coco selitti innoissaan tuntosarven hytkyessä pojan päälaella. Vesa nyökytteli innoissaan, mutta pian hänen huomionsa kiinnittyi Cindyyn, joka syömisen sijaan sekoitteli tylsistyneenä lautasellaan olevia riisejä ja kastiketta keltaiseksi mössöksi. "Entä sinä Cindy, oletko sinä mukana jossakin vapaaehtoistoiminnassa?" Vesa tiedusteli tytöltä saadakseen tähän eloa. "En ole, eikä kiinnosta", Cindy tokaisi hieman myrtsisti. Vesan vieressä istuva Coco kumartui lähemmäksi supattaakseen jotakin liilan kissan korvaan. "Cindy inhoaa aamuherätyksiä, joten kouluun tulo ei aina ole hänen mielijuttunsa", Coco selvensi siskonsa käytöstä. "Mut... Kellohan on jo yli puolenpäivän, voisiko hän vielä murjottaa jonkin aamuisen heräämisen takia?" Vesa kuiski takaisin. "Usko vaan, kun Cindy hermostuu jostain hän jaksaa kiukutella asian takia vaikka kuinka pitkään", Coco virkkoi vakavana, joten kai se oli sitten luotettava pojan sanoihin, sillä tämä puhui selkeästi kokemuksesta. Vesaa harmitti hieman ettei hän saanut otettua kunnolla kontaktia Cindyyn koko ruokailun aikana, sillä poika olisi kovasti halunnut tutustua häneen paremmin.

Esitteessä mainittiin että tukariksi ryhtyminen vaatisi ensin tehtävään kouluttautumista tukarikerhossa, ja Vesa päätti käydä heti hankkimassa ensimmäisen kerhomerkin kyseisestä kerhosta. Vesa saapui näytelmälavalle hieman etuajassa, joten hänellä oli aikaa tehdä läksyjä odotellessaan kerhon alkua. Vesa luki fysiikan oppikirjaansa niin keskittyneesti että kisu säpsähti pienesti simssiliinin tömistellessä paikalle. "Nonniin tukarikerholainen, eiköhän aloiteta!" simssiliini lausui pirteästi. Vesa katseli ympärilleen, muttei nähnyt paikalla ketään muita kissoja itsensä lisäksi. "Emmekö odota muita?" Vesa ihmetteli, jolloin simssiliini selitti ettei kyseistä kerhoa käynyt tällä hetkellä kukaan muu Vesan lisäksi. "Ei kuitenkaan anneta väen puutteen häiritä! Ainakin meillä on nyt hyvä tilaisuus tutustua paremmin toisiimme", simssiliini hymyili. Oli totta ettei Vesa ollut vielä täysin tottunut uuteen hoitajaansa, sillä hän ikävöi hieman Esteriä. Onneksi Vesan muu perhe Espique-isää lukuun ottamatta asui kuitenkin nyt samassa huoneessa, joten se oli hieman helpottanut Vesan sopeutumista uuteen arkeen. "Tukioppilaan on tärkeää osata reagoida oikein yllättävissäkin vastaan tulevissa tilanteissa. Esitän nyt sinulle joitakin tilannekohtaisia esimerkkejä, minkä jälkeen voimme yhdessä pohtia, mitä milloinkin pitäisi tehdä", simssiliini esitteli sillä kerhokerralla läpikäytävän aiheen. Vesa nyökkäsi, ja ensiksi simssiliini kävi lattialle istumaan ja piirteli kukkia ja perhosia paperille. "Kato Vhesa, kaanit kukka!" simssiliini lässytti, mistä Vesa arvasi simssiliinin esittävän pikkulasta. "Niin tosiaan on. Missä äitisi ja isäsi ovat? Tietävätkö he että olet täällä yksin piirtelemässä?" Vesa tiedusteli. "Ei, kun miinä kalkasin kotoa", simsiliini jatkoi ärsyttävää lässytyspuhettaan. "Vanhempasi saattavat huolestua, tule niin saatan sinut kotiin", Vesa määräsi ja tarttui simssiliiniä kädestä. "Sehän meni hienosti. Teit hyvän tilannearvion kyselemällä kysymyksiä ja toimit oikein viedessäsi lapsen takaisin kotiin", simssiliini kehui. Seuraavaksi simssiliini alkoi kävellä kävelykepin kanssa selkä hassusti kumarassa, jolloin Vesa tiesi tämän tekeytyneen tällä kertaa vanhukseksi. "Päivää arvon rouva, voinko olla avuksi?" Vesa tervehti mummo-simssiliiniä kohteliaasti. "Voi kun minä toivoisin jonkun saattavan minut kadun yli", simssiliini selitti. "Öh, ei se ole sen monimutkaisempaa kuin normaali jalkakäytävällä kävely", Vesa tokaisi, mutta simssiliinin mulkaistessa liilaa kissaa tämä tarrasi hoitajaa kädestä, ja yhdessä he kävelivät huoneen poikki. "En oikein ymmärtänyt tätä. Tuskin koulun tukioppilaana toimiessa joutuu taluttamaan vanhuksia suojatien yli", Vesa huomautti. "Ehkä ei, mutta tukarikerholaisilta odotetaan valmiutta auttaa ihan kaikkia. Kenties avustat joskus vaikka seniorikerholaisia, ja silloin vastaavanlainen tilanne saattaisi tulla vastaan", simssiliini perusteli. Viimeisessa esimerkissä simssiliini kävi lattialle istumaan pää kumarassa. "Näytät surulliselta, mitä on tapahtunut?" Vesa kysyi simssiliinin pyyhkiessä poskeltaan kuvitteellisia kyyneleitä. "Muut luokkalaiseni eivät halunneet ottaa minua mukaan leikkiin", simssiliini nyyhki. "Onpa ikävää käytöstä. Ei huolta, minä voin olla kanssasi. Pelataanko vaikka korttia?" Vesa kysyi ja alkoi sekoittaa tassuissaan kuvitteellista korttipakkaa. "Oli ystävällistä tarjoutua leikkiseuraksi, mutta muista että sinun ei tukioppilaan roolissa tarvitse ottaa yksin vastuuta kaikesta. Yksinäisen tytön olisi voinut yrittää mahduttaa mukaan johonkin toiseen leikkiporukkaan. Lisäksi tässä tilanteessa voisi olla hyvä käydä myös tytön luokkakavereiden puheilla. Ehkä he ottaisivat siitä opikseen ja pyytäisivät yksinäisen tytön jatkossa mukaan leikkeihin", simssiliini selvensi. "Ahaa, eli sen sijaan että tarjoan vain hetkeksi seuraa yrittäisin varmistaa että yksinäisellä olisi jatkossakin kavereita", Vesa ymmärsi. "Sinulla on hyvät valmiudet tukioppilaaksi, sillä otat rohkeasti kontaktia muihin ja osaat esittää hyviä kysymyksiä saadaksesi ongelmat selville. Olet myös aina valmis auttamaan, mutta muista ettei sinulla tarvitse olla aina vastausta kaikkeen, vaan voit auttaa ohjaamalla puheillesi tulleita kissoja hakemaan keskusteluapua vaikkapa terveydenhoitajalta", simssiliini selitti silitellessään Vesan päätä. Liila kisu kehräsi tyytyväisenä saamilleen kehuille, hänestä tulisi paras tukari ikinä!

Vesan mielipide päivästä: "Aika hauskaa että minulla ja Gallulla on sama lukujärjestys, kiva saada hänestä seuraa tunneille! Äidinkielen opettaja oli vähän tyly, mutta fysiikassa oli kivaa tehdä ryhmätöitä! Voisinpa jo aloittaa tukioppilaana toimimisen!"