Joika Talvitorilla

(Tarina on kirjoitettu Joikan näkökulmasta.)

Yön aikana sataneeseen puuterilumipeitteeseen jäi sieviä jälkiä kun tassuttelin kohti myyntikojua, jonka kyljessä luki teksti "Joikan narunvetopöytä", minun myyntipisteeni. Perässäni kulki simssiliini raahaten suurta pahvilaatikkoa, joka sisälsi kaikki narujen vetämisestä jaettavat palkintotavarat. "Onpa kiva kun suostuit taas isännöimään narunvetopöytääsi, se on aina näiden markkinatapahtumien vetonaula!" simssiliini sai sanotuksi puuskutuksensa lomasta. Hän nosti laatikon pöydälle niin että koko koju heilahti, ja pelkäsin jo hetken aikaa sen romahtavan kokonaan kasaan. "Itse asiassa en suostunut tähän vapaaehtoisesti, vaan sinä pakotit minut", mutisin hiljaa. Inhoan markkinoita, sillä ne muistuttavat minua kaikesta siitä minkä menetin: hoitajani ja edesmenneet ystäväni. Mikään ei ole enää niin kuin ennen. Katselin miten simssiliini nosti laatikossa olevia tavaroita esille yksitellen. Melkein kaikki oli saatu pöydälle kun simssiliini epähuomiossa sohaisi yhtä ruukkua kyynärpäällään, mikä heilahti kaataen kumoon kaikki tavarat. Huokaisin äänekkäästi ja loikkasin pöydän päälle seisomaan. "Mene säätämään jonnekin muualle, minä saan kyllä laitettua kojun myyntikuntoon itsekin", tokaisin ja kiskaisin simssiliinin pitelemän helmitaulun tassuihini. "No... okei, käväisen katsomassa miten kissani pärjäävät oman kojunsa kanssa. Nähdään Joika, ja onnea myyntiin!" tyttö huikkasi niin ylipirteästi että minua suorastaan kuvotti. Näen kyllä simssiliinin läpi, sen miten hän yrittää kehujen ja positiivisten kommenttien kautta saada minut luottamaan häneen minkä jälkeen hänen olisi helppo manipuloida minua toimimaan omien toiveidensa mukaan. Mutta minäpä en ole taivuteltavissa. simssiliini viivytteli hetken aikaa lähtöään odottaessaan minun vastaavan, mutta esitin etten huomannutkaan häntä ja asettelin pöydällä olevia tavaroita mieleiseeni järjestykseen. Sidoin vielä numeroidut narut kiinni palkintoihin ja nostin pöydälle tyhjän lasipurkin, jonka kylkeen olin askarrellut pennikuvakkeen. Kojuni oli siis valmiina, enää puuttuivat vain asiakkaat. Katselin aikani kuluksi mitä ympärilläni tapahtui, ja huomasin että muitakin adoptiolaisia oli saapunut pitämään omaa myyntikojua. Sweety täytti ahkerasti kojunsa karkkilaareja, ja Untamon perheen myyntipöydällä notkuvien vastaleivottujen herkkujen tuoksu sai veden nousemaan kielelle. Vilkaisin etäämmällä olevaa simssiliiniä, ja huomasin kauhukseni hänen lähestyvän narukojuani. Pahus, pysyisi vain poissa! Olin kumartumassa kojuni taakse piiloon, kun simssiliini yhtäkkiä pysähtyi ja sanoi jotain kahdelle hänen kanssaan kävelleelle kissalle. simssiliini on ovela, hän lähetti luokseni asiakkaita joita minun täytyisi palvella hänen valvovan silmänsä alla, kamalan kieroa. Yritin vääntää kasvoilleni jotain hymyntapaista tervehtiessäni kopioltani näyttävää samanlaisen keltavalko-raidallisen turkin omaavaa poikakissaa, joka vaikutti yllättävän tutulta. Hänen vierellään kulki mustavalkoinen leikki-iässä oleva kissanpentu, joka alkoi puhua: "Hei, tulimme kojullesi koska simssiliini pakot..." "...koska olemme kiinnostuneita vetelemään naruista! Eikö niin, Tulpe?" keltaraidallinen kolli katsoi nuorempaa kissaa tiukasti. "Mmjuu, niin", Tulpe myötäili. "Siitä vaan, kaikki numerot ovat vapaina, sillä olette ensimmäiset asiakkaani", vastasin ja yritin samalla miettiä, miksi toinen kissoista näytti etäisesti niin tutulta. "Hetkonen, etkös olekin Quz?" huudahdus karkasi huuliltani yhdistäessäni kasvot nimeen. "Kyllä, tunnemmeko me jostain?" Quz katsoi minua kulmat kurtussa. "Kevätmarkkinat vuonna 2018, olit silloin vastasyntynyt pentu asioidessasi kojullani", paljastin. "Uskomatonta, miten voit muistaa jotain niin kaukaista?" Quz ihmetteli. "Ehkä koska tunsin vanhempasi Oilin ja Pontsun. Ja isovanhempasi Nickin ja Pian. Ja isoisovanhempasi Mitterin ja Mirren", luettelin Maukulaisten suvun jäseniä takaperin kunnes päädyttiin aivan alkuun asti. Quz ja Tulpe tuijottivat minua suut ammollaan. "Oletko tavannut jopa isoisoisäni? Sinun täytyy ehdottomasti kertoa minulle hänestä! Tiedän että hän oli kuuluisa muusikko, mutta olisi kiinnostavaa kuulla mitä muuta hän teki", Quz höpötti. "Ehkä joku toinen kerta", mutisin vaivautuneena, sillä edesmenneiden ystävien muistelu ei ollut toivelistani kärkipäässä. Onneksi kojulle saapui muitakin asikkaita, joten Quzin ja Tulpen piti kiirehtiä ostopäätöstään. "Otetaan vaikka 2 ja 3", Tulpe päätti, ja kumpikin vetäisi narusta napakasti. "Onnea, voititte kaktuksen ja lintulelun", lausuin ojentaessani palkinnot Tulpelle samalla kun Quz pudotti kymmenen penniä rahapurnukkaani. Seuraavat asiakkaat olivat ilmiselvästi pariskunta, sillä he pitivät toisiaan tassusta kiinni. "Katso Selleri, meidän on ehdottomasti kokeiltava narunvetopöytää!" oranssi tyttökissa hihkui. "Ihan mitä vain tahdotkaan, Cara-rakkaani", toinen vastasi takaisin. En voinut olla hymyilemättä kaksikolle, näki että nämä olivat umpirakastuneita. Cara tarrasi naruun numero viisi, minkä takaa paljastui komea intiaanipäähine sulkineen päivineen. Kun tuli Sellerin vuoro, pöydälle tipahti pääpalkintona ollut 50 pennin lahjakortti. Hienoa, mahtaisiko kukaan enää tulla kojulleni kun pääpalkinto lähti jo toisten asikkaiden mukana... "Jos sopii, voisitteko olla mainitsemasta voitostanne muille? En haluaisi menettää asiakkaita", supatin hiljaisella äänellä. Selleri nyökkäsi ymmärtäväisenä ja sujautti lahjakortin piiloon ostoskassiinsa.

Nälkä kurni vatsassani Odessan kissojen Avan ja Marjan poistuessa kojultani voittamaansa matkalaukkua raahaten. Pahus, mistä voisin saada jotain syötävää? Siinä samassa kojulleni saapui musta tyttökissa kahden kellertävän pennun kanssa. Toinen kannatteli tassussaan lilaa kristallipalloa, ja toisella oli puolestaan kainalossaan jokin lemmikkiolento, joita monet olivat ilmeisesti innostuneet ostamaan niiden tultua markkinoille myyntiin. "Hei Joika, simssiliini käski tulla puheillesi. Olen Ruu, ja tässä ovat Wiipeli ja Xiwawa. Haluaisitko tulla meidän kanssa syömään?" Ruu tiedusteli. "Ah, juuri sopiva ajoitus, minulla olikin jo nälkä", huudahdin. Jätin kojulleni "palaan pian" -kyltin ja lähdin simssiliinin kissojen matkaan. "Ennustan tulevaisuuttasi Wii! Luulet löytäväsi elämäsi prinssin, mutta kun pussaatte hän muuttuukin sammakoksi!" Xiwawa naureskeli. "Yök, nii vissiin! Et varmasti osaa käyttää kristallipalloa oikein, eikö sinun pitäisi mennä ensin siihen äi- tarkoitan Kíŋüškín maagikkokoulutukseen? Taisit vain kekesiä ennustukseen käänteisen version Sammakkoprinssi-sadusta, jonka isi luki meille viime viikolla", Wiipeli huomautti ja alkoi kuristaa veljeään hyppynarulla. "Käyttäytykääpäs vekarat", Ruu komensi pentuja, jolloin molemmat näyttivät mustalle kissalle kieltä. "Heh, varmaan rankkaa olla tuollaisten pentujen äiti", naurahdin ja katsoin Ruuta hiukan säälien. "Hah, varmasti. Onneksi nämä eivät ole minun, vaan entisen poikaystäväni uudessa suhteessa syntyneitä pentuja", Ruu virnisti. "Ai, luulin että... No ihan sama. Mihin muuten menemme syömään?" tiedustelin hieman nolona aiemman väärinkäsityksen jäljiltä. "Kuulin että Oden herkkukojulla on myynnissä paljon halpaa purtavaa, joten suunnataan vaikka sinne", Ruu ehdotti. Herkkukojulla meitä olivat palvelemassa Coco ja Clarissa, ja päädyin ottamaan mukilliset kaakaota ja palan mustikkapiirakkaa. "Se tekee 3 penniä", Clarissa lausui, ja olin jo ottamassa rahaa omasta purnukastani kun Ruu laski vaadittavan määrän pennejä tiskille. "Nämä menee simssiliinin piikkiin", kissa virnisti. Nappasimme ostokset mukaan ja siirryimme syrjemmälle ruokahetkeä varten. Paikalla oli myös vihreitä ja liiloja alienkissanpentuja. "Saatte jakaa tämän keskenänne", Ruu lausui ja laski maahan suuren banaanisplittiannoksen, jonka kimppuun kaikki pennut kävivät. "Etkö sinä syö?" kysäisin mussuttaessani piirakanpalaani. "Nah, en ole nälkäinen", Ruu totesi. Nyökkäsin ja seurasin syömiseni ohessa pentulauman ateriointia. "Hei Ennustus, älä ahmi kaikkia banaaneja", toinen vihreistä kissoista tokaisi ja nappasi keltaisen pipon kissan päästä. "Lopeta Rio, anna se heti takaisin!" Ennustus parahti ja onnistui sieppaamaan myssyn takaisin itselleen. "Ettäs kehtaat, pipo olisi voinut vaikka likaantua tai mennä rikki", Ennustus nuhteli. "Älä nyt, leikkiähän se vaan oli", Kuula puolusti veljeään. "Sain myssyn Untuvalta ja se on minulle siksi tärkeä", Ennustus lausui ja katsoi ruokakulhon toisella puolella olevaa liilaa kissaa silmiin, jolloin Untuva oli tuhkehtua omaan banskuunsa ja Vesan piti hakata veljensä selkää jotta kurkkuun juuttunut ruuanpala irtoaisi. Wiipeli ja Xiwawa eivät viitsineet tapella banaaneista vaan hotkivat kilpaa jätskiosuuden päällä olevia kirsikoita. Hörppäsin viimeisen kulauksen kaakaota ja pyyhkäisin piirakan muruset suupielestani. "Aika palata myyntihommiin!"

Tunnit kuluivat eikä asiakkaista todellakaan ollut pulaa, päinvastoin kojullani ravasi useita kertoja eräs liilahiuksinen tyttö outo hullunkiilto silmissään. "Pakko tuhlata pennejä, pakko ostaa kaikkea", tyttö hoki kuolan valuessa hänen suupielessään. "Päätimme kokeilla Kirsikalle shoppailuterapiaa", Veeti -joka on yksi tytön hoidokeista- kuiskutteli minulle. Iskin vastaukseksi silmää ja käännyin Kirsikan puoleen. "Osta ihmeessä. Jäljellä ovat vielä numerot 4, 8, 10 ja 12, oletkin jo tyhjentänyt yli puolet kojustani", hymähdin. Kirsikka pudotti pennit kolikkopurkkiini ja lähti jatkamaan torikierrostaan juuri voittamansa kissapatsas ja helmitaulu kainalossaan. Kohta tavarat olisi myyty loppuun ja voisin sulkea kojuni. Ei tämä myyjänä toiminen ollutkaan niin keljua kuin olin aluksi kuvitellut, sillä oli mukava päästä pitkästä aikaa pois adoptiosta ja rupatella muiden kissojen kanssa. Laskeskelin paljonko pennejä olinkaan yhteensä tienannut kun yksi kolikko lipsahti tassustani ja vieri pöydän alle. Kumarruin metsästämään karannutta penniä kun kuulin yläpuoleltani tutun äänen: "Huhuu, onko täällä ketään?" Säpsähdin ja löin pääni pöytään, ja noustessani ylös kohtasin hurmaavan tyttökissan Pipsan katseen. Kuten minä myös Pipsa on asunut jo useamman vuoden adoptiossa. Olimme nuorempina rakastuneita, mutta koska olin tuolloin hoitolan maskotti en voinut sitoutua, joten jouduin särkemään Pipsan sydämen torjuessani hänet. Kaikki kuitenkin muuttui kun hoitajani Aijca lähti ja vapauduin maskotin tehtävistä, mutta siinä vaiheessa Pipsa oli ehtinyt jo perustaa perheen Nemon kanssa, enkä enää tohtinut lähestyä häntä uudelleen. Siinä keltainen kissaneiti kuitenkin nyt seisoi suoraan edessäni ja tapitti minua kauniilla silmillään, ja tuntui kuin vuosia sisälleni kätkemäni tunteet pyrkisivät ulos rinnastani sydämeni tykyttäessä vimmatusti. "Heei Pipsa, miten menee?" naukaisin ja naputtelin hermostuksissani pöydällä olevaa vihreää kirjapalkintoa kynnelläni. "Tavallista adoptioarkea, ei mitään ihmeellistä", tyttö vastasi. Tunsin itseni hölmöksi kysyessäni, sillä kyllähän minäkin sen tiesin ettei adoptiossa tapahdu koskaan mitään huiman jännittävää. "No mutta ainakin nyt järjestettiin nämä markkinat. Eipä ostostapahtumasta tosin paljon iloa ole kun ei ole rahaa, ja vaikka olisikin meillä ei ole lupa kantaa lisää tavaroita adoption tiloihin", Pipsa huomautti. "Niinpä, et siis voi ostaa mitään minunkaan kojustani. Ellei..." puhelin mietteliäänä, ja Pipsakin katsoi minua selvästi kiinnostuneenpana odottaessaan miten päättäisin lauseeni. "Pelataanko sellaista peliä missä piilotan tämän kolikkopurnukan selkäni taakse, ja jos arvaat kummassa tassussa pidän sitä, järjestän sinulle jotain kivaa tekemistä kojusta tienaamillani penneillä?" ehdotin tarratessani kolikkopurkkiin. "Ai niin kuin pyytäisit minua treffeille, vai?" Pipsa maukaisi viekkaasti, ja tunsin punan leviävän poskilleni. "M-minä... tai siis, entäs Nemo...?" kysyin varovasti. "Nemo on jo ikäloppu ja hänen muistinsa on viime vuosina pätkinyt. Hän tuskin edes muistaa että välillämme oli joskus jotain", Pipsa puhui haikeasti. "Voi ei, olen pahoillani", sanoin myötätuntoisesti, mutta samalla sisimmässäni syttyi toivonkipinä siitä josko minun ja Pipsan välille voisi sittenkin kehkeytyä jotain kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kolistin kevyesti kolikkopurkkia mikä sai Pipsan jälleen valppaaksi, ja keltainen kissaneiti seurasi tarkasti miten piilotin raha-astian selkäni taakse. Pipsa raapi leukaansa ja hänen häntänsä vispasi tytön miettiessä kumman tassun hän valitsisi. Minulla oli kuitenkin oma suunnitelmani, sillä toivoin tietenkin hänen arvaavan oikein, joten pidin purkista kiinni molemmilla tassuillani, jolloin voisin väittää hänen olleen oikeassa, valitsipa hän kumman puolen tahansa. "Hmmm... Oikea vai vasen? Vasen vai oikea...?" Pipsa puntaroi vaihtoehtojaan. "Veikkaa vaan rohkeasti, sinulla on 50% mahdollisuus arvata oikein", virnistin. "Nyt tiedän: molemmat!" Pipsa kiljaisi. Olin ällikällä lyöty, mistä Pipsa oli keksinyt taktiikkani? "Oikein. Taidamme molemmat odottaa treffejä..." lausahdin ja huomasin Pipsan punastuvan.

Sulkemisajankohdan koittaessa siivosin myyntipisteeni ja palasin simssiliinin ja tämän kissojen luokse. "Kuinkas teillä kävi kauppa?" tiedustelin. "Leipomuksia ostettiin jonkin verran, mutta paljon jäi yli", Ruu ja Stiina kertoivat. "Isän soittimillakaan ei ollut kovin paljon kysyntää, eikä meidän lelujakaan juuri ostettu", Xiwawa huokaisi pettyneenä. "Älä nyt, furbyt menivät kuin kuumille kiville, ja varmaan joka toinen Mouruposken kissa kuljeskelee nyt Untuvan neulomissa talvivaatteissa", Vesa ylisti reippaan liioitellusti veljeään, joka hymyili ujosti. "On jo myöhä, eiköhän lähdetä talsimaan takaisin hoitolalle! Kappas, Joikakin on täällä, jos haluat voit tulla kanssamme samaa matkaa", simssiliini lupasi. Nyökkäsin ja kävelin tytön viereen. "Tuota simssiliini... Anteeksi että äksyilin sinulle aamulla" pahoittelin aiempaa käytöstäni. "Ei se mitään, olinkin jo unohtanut koko jutun. Pääni on täynnä pelkkiä numeroita laskeskellessani koko päivän kaikkien kojujen tuloja ja muita juttuja", simssiliini hymyili väsyneenä. "Penneistä puheen ollen, sopisiko sinulle jos saisin pitää kaikki kojustani tienaamat kolikot? Minulla olisi nimittäin niille käyttöä..." 

Joikan mielipide päivästä: "Jälleen Joika isännöi ansiokkaasti narunvetopöytäkojuaan markkinatapahtumassa *kumartaa kuvitteelliselle yleisölle* Tulevat treffit Pipsan kanssa jännittävät hieman, mitähän tästä meidän jutusta vielä kehkeytyykään..?"