Laskiainen + Ystävänpäivä

Herätyskellon hälyyttäessä simssiliini sai taistella väsymystä vastaan, sillä lämmin sänky houkutteli häntä monta kertaa enemmän kuin aikainen aamuherätys. Pää laskeutui automaattisesti takaisin tyynylle, mutta tyttö pakottautui kokoamaan itsensä: Hän oli juuri luvannut suhtautua tehtäväänsä hoitajana vastuullisemmin, ja kunnon hoitaja nousi aikaisin laittamaan aamupalaa kissoilleen. Ajatus sai simssiliinin uutta virtaa, ja hetkessä hän kohottautui istumaan sängylle. Ruu nukkui vakiopaikallaan sängyn jalkopäädyssä, ja simssiliini heilautti koipensa varovaisesti sängynlaidan yli ja irvisti tuntiessaan viileän lattian varpaitaan vasten. Oli oikeastaan aika erikoista että Ruu ja simssiliini jakoivat saman sängyn, sillä kaksikko ei tullut muuten kovin hyvin toimeen keskenään. Toinen erikoinen unipari olivat sisarukset Wiipeli ja Xiwawa, joiden makuupatjat oli pitänyt sijoittaa aivan huoneen vastakkaisiin päätyihin, sillä iltaisin nukkumaanmenosta ei tullut mitään kun kaksikko aloitti keskenään tyynysodan tai jompikumpi varasti toisen unilelun. Kuitenkin joka aamu pennut löytyivät samalta makuualustalta tuhisemassa sopuisasti kylki kyljessä toisen tassutellessa unissaan sisaruksensa viereen nukkumaan. Muiden kissojen makuupatjat ja unikopat sijaitsivat siistissä rivissä huoneen seinustalla, ja simssiliini tarkisti nopeasti että kaikki olivat tallella: Quz röhnötti selällään kopassaan, ja Tulpe, Untuva ja Vesa jakoivat keskenään kahdesta makuupatjasta muodostetun alueen. simssiliini kävi vielä kurkkaamassa kannellisen unikopan sisään, missä Stiinalla oli tapana torkkua. simssiliini hipsi vaatekaapin kautta keittiöön ja pohti mitä tarjoaisi kissoille aamupalaksi. Lopulta hän päätyi murolastupakettiin ja kaatoi keltaisia maissilastuja kahdeksaan kippoon. Xiwawan ja Wiipelin lautasille hoitaja kippasi myös valmiiksi maitoa, mikä ehtisi pehmittää murojen koostumuksen pienten pentujen hampaille sopivampaan muotoon, mutta isommat kissat saisivat päättää itse mieleisensä murojen ja maidon sekoitussuhteen. Juomaksi simssiliini keräsi kaikki talvitorilta ostetut teet ja muut lämpimät juomat. Ihan kaikille ei riittäisi omaa mukia, mutta kaipa kissat suostuisivat jakamaan neljä teeannosta keskenään. Jälkkäriksi simssiliini latoi vielä tarjottimelle kaikki yhteisistä tavaroista löytyneet mansikkatikkarit, joita muut hoitajat olivat aiemmin antaneet heille lahjaksi. Huoneelleen palattuaan simssiliini alkoi tehdä kattausta pyöreän pöydän ääreen. Asetellessaan murokulhoja paikoilleen tyttö näki sivusilmällä Untuvan hipsivän huoneen nurkassa olevaa hiekkalaatikkoa kohti aamutarpeilleen. "Huomenta", simssiliini toivotti hivenen käheällä äänellä liilalle kissalle, joka oli kuin ei olisi huomannutkaan mitään. Hoitaja kohautti olkiaan, oli sitä paitsi kohteliasta tarjota toiselle vessarauha. Astiat kolisivat osuessaan toisiinsa simssiliinin liikutellessa lautasia ja mukeja pöydällä, ja kissa toisensa jälkeen saapui valmiiksi katettuun aamiaispöytään. Quzin ja Ruun katseet kiinnittyivät Tulpeen kissaneidin astellessa paikalle. "Onpa meidän pienestä Titistä kasvanut iso!" vanhemat päivittelivät lähes täysikasvuiseen ikään kasvaneen tyttärensä nähdessään, ja simssiliinikin joutui hieromaan silmiään. "Miten te kaikki olette kasvaneet näin valtavasti yhdessä yössä? Tulpe ja Untuva sekä nuorimmat Wiipeli ja Xiwawa ovat kaikki siirtyneet uuteen ikävaiheeseen", simssiliini summasi. "Äh pahus, juuri kun saavutin Untuvan hän kasvaa taas minua suuremmaksi", Vesa harmistui, sillä hän olisi kovasti halunnut olla samanikäinen kaksosveljensä kanssa. Untuva taputti veljensä selkää lohdutukseksi ja Stiinakin huomautti, ettei koolla ole väliä. "Meillä on Untuvan kanssa tänään ykkösluokan päätöskokeet", Tulpe kertoi lusikoidessaan muroja suuhunsa. "Harmi, sitten ette pääse laskiaismäkeen", Ruu totesi. "Sentään illalla on se disco", Vesa muistutti. "Minulla on puolestaan äidin järjestämää maagikkokoulutusta", Xiwawa kertoi ylpeänä. Poju oli ollut aivan täpinöissään siitä asti kun hän oli ostanut talvitorilta kristallipallon, ja vihdoin hän pääsisi käyttämään sitä. "Entäs Wiipeli, mitä sinä aiot tehdä tänään?" Quz siirsi katseen tyttäreensä, joka pyöritteli lusikkaa tylsistyneenä lautasellaan. "M-minä... Minulla on yksi tärkeä juttu. Täytyykin tästä lähteä", Wiipeli ilmoitti äkkiä ja pinkaisi ulos huoneesta. Vesa ja Xiwawa käyttivät heti tilaisuutta hyväkseen ja syöksyivät ahmimaan Wiipeliltä syömättä jääneitä ruokia. "Mitä tuo nyt oli, tiedätkö sinä siskosi suunnitelmista jotain?" Quz tiedusteli Xiwalta, mutta poika pudisteli päätään suu täynnä muroja. Untuva poimi lautaseltaan vähän muroja tassuunsa ja sujautti ne sylissään pitelemäänsä koululaukkuunsa, missä hänen kaolemmikkinsä Kukka hotkaisi ruuat suuhunsa. Untuvalla oli tapana ottaa Kukka salaa mukaan kouluun, ja kaolla olikin oma pesäpaikka Untuvan penaalissa. Pian koululaisten oli aika nousta pöydästä ja suunnata opintojensa pariin, jolloin jäljelle jäivät enää seniorikissat ja simssiliini. "Eikös me lähdetäkin yhdessä laskiaismäkeen, mitäs sanotte?" simssiliini yritti innostaa kissoja, jotka nyökyttelivät enemmän tai vähemmän kiinnostuneesti.

Wiipeli juoksi minkä tassuistaan pääsi ilman selkeää päämäärää. Hän tunsi itsensä muita huonommaksi, koska hänellä ei ollut selkeää suuntaa elämällään niin kuin toisilla: Tulpe, Untuva ja Vesa kävivät koulua, ja Xiwawalla oli puolestaan maagikkokoulutusta, mutta Wiipelillä ei ollut mitään omaa kiinnostuksenkohdetta tai erityistaitoa jossa hän olisi hyvä. Wiipeli pysähtyi vetämään henkeä ja tunsi vatsansa murisevan syömättä jääneen aamupalan takia. "Ihan oikein sinulle, et ansaitse syödä kun olet niin turha kissa", Wiipeli soimasi itseään. Pentu kohotti katseensa ja huomasi tassujensa johdattaneen hänet leikkihuoneeseen. Yksin ei ollut hauskaa leikkiä, mutta kisu silti jäi hetkeksi silmäilemään ympärilleen. Melkein aina kun hän oli käymässä leikkihuoneessa oli paikalle saapunut mystinen olento, jonka Wiipeli oli sisaruksineen nimennyt "leikkihuoneen kummitukseksi", sillä tämä liikuskeli aina valkeaan kaapuun pukeutuneena. Olento kiehtoi Wiipeliä, ja kisu olisi kovasti halunnut selvittää tämän henkilöllisyyden, mutta aina tilaisuuden tullessa hän jänisti ja kipitti pois paikalta. Wiipeli tassutteli kohti ikkunaa, sillä aikoinaan hän oli nähnyt kummituksen ensimmäistä kertaa juuri tällä verhotangolla, joten ehkä olento olisi jättänyt jälkeensä jonkin vihjeen? Lattiaan asti ulottuvan ikkunaverhon takaa pilkisti jotakin keltaista, ja pentu poimi esineen tassuihinsa tunnistaen sen banaaninkuoreksi. Wiipeli ei ollut aivan varma mitä hänen löydöksensä tarkoitti, mutta hänellä oli kuitenkin sellainen tuntu että tämä olisi merkittävä johtolanka. "Kummitus joka syö banaaneja", kissa mutisi itsekseen ääneen, sillä ajatuksia oli joskus helpompi jäsennellä kun ne lausui ääneen. Pian hän kuitenkin ymmärsi ettei yksi banaaninkuori johdattaisi häntä yhtään mihinkään, se saattaisi sitä paitsi olla kenen tahansa jäljiltä. Turhautunut Wiipeli oli aikeissa viskoa roskan tassuistaan, mutta tajusi kuitenkin ettei yhteisten tilojen sotkeminen ollut kovin hyvää käytöstä, olisi parempi viedä kuori roskikseen. Kääntyessään ovea kohti Wiipeli erotti käytävässä liikettä, mikä terästi sekunnin murto-osassa hänen aistinsa. Pentu viskoi välittömästi kuoren tassuistaan takaisin maahan ja säntäsi juoksuun. Kummitus oli taas liikkeellä, eikä Wiipeli aikonut päästää sitä tällä kertaa pälkähästä. Kisu seurasi olentoa ullakolle vievien tikapuiden  luokse ja kiipesi reippaasti pari askelta ylöspäin, mutta sitten hän alkoi empiä. Pimeälle ullakolle kiipeäminen yksin ei tuntunut kovin turvalliselta ajatukselta, ja Wiipeli miettikin pitäisikö hänen odottaa sisaruksiaan jotta he voisivat tutkia paikan yhdessä. "Et saa jänistää nyt", Wiipeli puhui itselleen hammasta purren ja otti taas pari askelta ylemmäs. Katossa oleva aukko tuli koko ajan lähemmäksi, ja lopulta Wiipeli onnistui kurkistamaan ullakolle. Hän räpytti pari kertaa silmiään saadakseen hämäränäkönsä aktivoitumaan nopeammin, mutta ullakon lukuisten säilytyslaatikoiden ja muun tavaran joukosta oli vaikea erottaa etsimäänsä - varsinkaan kun Wiipeli ei oikeastaan edes kunnolla tiennyt mitä tai ketä etsi. Samassa hänen silmiinsä osui yhden laatikon päällä oleva valkea liina, joka erottui selvästi hämärässä ympäristössä. Voisiko se kuulua kummitukselle? Wiipeli hiippaili hiljaa lähemmäksi ja tarrasi reunan yli repsottavaan kankaanpalaan kiskaisten sitä napakasti, jolloin laatikkopino alkoi sortua. Wiipeli väisti ilmasta putoavat tavarat muttei päästänyt irti valkeasta kaavusta, sillä se oli tähän mennessä hänen paras johtolankansa. Pölyn hälventyessä Wiipeli havahtui siihen että joku kiskoi hänen pitelemäänsä liinaa toisesta päädystä, jolloin kissa tiukensi otettaan. Kuului äänekäs repeytymisen ääni, minkä seurauksena Wiipeli kellahti selälleen puolikas kankaanpala tassuissaan. Toinen vetäjä menetti myös tasapainonsa ja lysähti laatikkopinon päältä maahan. Wiipeli säntäsi paikalle ja kiskaisi lakanan pois mysteeriolennon päältä, jolloin tämä paljastui apinaksi. Yhtäkkiä kaikki kävi järkeen: Banaaninkuori ja ketterä kiipeily katonrajassa olivat sittenkin olleet selviä vihjeitä olennon henkilöllisyydestä. Mutta mitä apina teki kissahoitolassa? "Mitä tuijotat, etkö ole ennen nähnyt apinaa?" olento tuhahti yrittäen peittää kiinnijäämisestä aiheutuneen hermostuneisuutensa pisteliään kommenttinsa taakse. "Itse asiassa en. Kuka oikein olet?" Wiipeli tiedusteli etutassut puuskassa. Tyttö nautti päästessään häntä kuukausia piinanneen olennon niskan päälle. "Mitä? Etkö sä tiedä kuka mä oon?" apina kysyi loukkaantuneena ja kohottautui seisomaan jatkaen puhettaan: "Olen Raimo, tämän hoitolan maskottiapina ja paras keppostelija!" "Siksi siis esiinnyit meille kummituksena? Pidit meitä pilkkanasi", Wiipeli ymmärsi. "Se oli kieltämättä hauskaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta nyt sait henkilöllisyyteni selville. Oli rohkeaa seurata minua tänne, sinussa on potentiaalia", Raimo lausui viekkaasti. "Todellako? Potentiaalia mihin?" Wiipeli kummasteli. Raimo istahti pahvilaatikon päälle ja taputti vieressään olevaa tyhjää paikkaa kutsuakseen kissaa liittymään seuraansa. "Keppostelu on aina hauskempaa kahdestaan, joten haluaisitko auttaa minua kehittelemään jonkin huiman pilan?" apina virnisti. Wiipelin silmät kirkastuivat, juuri tätä hän oli kaivannut! Muut hoitolan pennut sivistivät ehkä itsekään kissojen koulussa, mutta Wiipeli aikoisi käyttää päivänsä keppostelemalla uuden ystävänsä kanssa!

Xiwawa kulki galaksiveljeksien kanssa äitinsä Kíŋüškín johdolla kohti salaista kissaluolaa, jossa mystisen maagikkokerhon oli tarkoitus kokoontua. Xiwa puristi liilaa pentukristallipalloa tiukasti tassussaan kuin se olisi ollut hänen arvokkain aarteensa ja ihaili edellä kävelevän äitinsä päällä olevaa liilaa viittaa, jossa oli keltaisia tähtiä. Kaikki oli niin jännittävää ja maagista! Yhtäkkiä Kíŋüškí pysähtyi ja osoitti kahta kivenlohkaretta, jolloin pennut näkivät luolan suuaukon. "Olikohan tämä sittenkään hyvä idea? Tietääkö kukaan hoitaja missä olemme jos sattuu jotain?" Elmo kysyi hivenen huolestuneena. "Ei tietenkään tiedä, sehän tässä onkin parasta!" Kíŋüškí vastasi takaisin huolettomasti. "Älä stressaa veikka, tästä tulee hauskaa! Kenties opimme lukemaan ajatuksia niin kuin alienäitimme!" Veikko rohkaisi veljeään. Luolan käytävä oli paikoin niin ahdas että kissojen kyljet hipoivat kylmiä ja kosteita kiviseiniä kissajoukkion ryömiessä eteenpäin. Lopulta he saapuivat suurempaan huoneeseen, jonka Kíŋüškí oli koristellut teemaan sopivasti. Keskellä oli pyöreä pöytä, jonka päällä oli hieno kristallipallo, korttipakka, taikasauva, kynttilöitä ja oikeastaa kaikkea mitä vain saattoi kuvitella löytyvän erilaista maagikointia harjoittavan kissan työpisteeltä. Kíŋüškí kehotti pentuja istumaan lattialle asetettujen tyynyjen päälle, ja pojat tekivät niin kuin oli pyydetty. "Koska tämä on ensimmäinen kertanne maagikkokerhossa teemme aluksi kristallimaagisointirituaalin, joka aktivoi sisällänne piilevät voimat. Älkää siis ihmetelkö jos olonne tuntuu erilaiselta rituaalin suorituksen jälkeen", Kíŋüškí puhui samalla kun pyöritteli tassuissaan suurtaa violettia kristallia. Elmo piiloutui veljensä selän taakse kun kristalli välähti kirkkaasti, mutta Xiwawa oli näkemästään haltioissaan ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi suorittamaan rituaalin ensimmäisenä. Kíŋüškí käski poikaansa sulkemaan silmänsä ja asetti kristallin tämän "kolmannen silmän" kohdalle, jolloin Xiwawa alkoi tuntea kummallista kihelmöintiä otsassaan. Hänen olisi tehnyt mieli avata silmät ja katsoa, mutta äiti - tai siis maagikko Kíŋüškí - oli sanonut ettei kristallin mahti toimi jos rituaalia ei suoriteta silmät suljettuna. Kíŋüškí liikutteli kristallia ensin Xiwan pään kohdalla ja kävi sitten läpi hänen kaikki neljä tassuaan hännänpäätä myöten, ja kristallin liikkeiden mukaisesti Xiwawa tunti kutinaa muistuttavaa hassua kihelmöintiä ympäri kehoaan. Yhtäkkiä pojan edessä välähti kirkas valo vaikka hänen silmänsä olivat suljettuna, ja Xiwawa hämmentyi kokemusta niin että avasi hätkähtäen silmänsä. "Onneksi olkoon, maagisointi onnistui", Kíŋüškí ilmoitti. Hieman pyörällä päästään Xiwawa kohottautui jaloilleen ja otti pari huojuvaa askelta galaksiveljeksien luokse. "Minä menen seuraavaksi, pidä sillä välin silmällä Elmoa ettei hän livistä paikalta", Veikko supatti, ja Xiwawa nyökkäsi vastaukseksi. Elmo seurasi vähän kauhistuneena hänen veljelleen tehtävää maagisointia. "S-sattuiko se?" Elmo uteli. "Ei ollenkaan, älä suotta pelkää. Kristallimaagisointi oli hienoin kokemus mitä minulle on koskaan tapahtunut", Xiwawa selitti haltioituneena. Kun koitti Elmon vuoro Veikko ja Xiwawa pitelivät tämän tassuista kiinni, puoliksi rohkaistakseen säikkyä kissaa ja toisaalta varmistaakseen että tämä ei karkaisi kesken kaiken. Kun kaikki maagisoinnit oli hoidettu Kíŋüškí ojensi kolmikolle muistoksi kokemuksesta erikoiset härvelit ja kertoi kerhon jäsenille vielä yleisellä tasolla tietoja erilaisista maagikoinnin suuntautumisvaihtoehdoista, joita he tulisivat käymään läpi kerhon aikana. "Aloitatte kaikki pentumaagikkojen sarjassa, mutta taitojen kehittyessä voitte päästä kohoamaan apumaagikon virkaan ja saatte vastuullenne haastavampia tehtäviä. Muistakaa myös maagikkopuotini, mistä löytyy erilaisia temppuja helpottavia apuvälineitä", Kíŋüškí vinkkasi. Xiwawa oli erittäin innoissaan maagikkokerhosta, sillä mystiset asiat ja taikuus kiinnostivat häntä, ja tuntui huippuhienolta ylipäätään seurata äidin jalanjälkiä tämän maagikkouralla!

"Miksi me suostuimme tähän?" Ruu tuskaili. "Älä minulta kysy, en todellakaan tiedä", Stiina irvisti. "Nyt on myöhäistä perääntyä", Quz huomautti. Kolmikko istui simssiliinin kanssa pulkan kyydissä korkean mäen päällä. Stiina oli saanut paikan simssiliinin sylistä, ja Quz ja Ruu istuivat kumpikin simssiliinin polvien päällä ja tarrasivat kynsillään kiinni hoitajansa ulkohousujen lahkeista simssiliinin tyrkätessä pulkan liikkeelle. Konkkaronkka laski mäen alas iloisten naurunkiljahdusten kera, ja vauhtien hiipuessa jopa Ruun täytyi myöntää että yhteislasku oli ollut ihan hauska kokemus. "Uudestaam!" simssiliini intoili kuin teletapit konsanaan, mutta kissat joutuivat toppuuttelemaan häntä. "Me halutaan ottaa osaa kilpailuihin ja tavata kavereitamme", Quz perusteli. "Niin, eikä muutkaan hoitajat sitä paitsi laske mäkeä, voisit sinäkin simssiliini käyttäytyä vähemmän lapsellisesti", Ruu huomautti huvittuneena. "Minä voin tulla jos kiskot minut pulkan kyydissä takaisin kukkulan päälle", Stiina lupasi. "Okei. Ruu ja Quz, tavataan kilpailujen jälkeen vaikka ruokapisteellä", simssiliini määräsi, ja porukka jakautui kahteen ryhmään simssiliinin kiskoessa Stiinaa pulkan kyydissä takaisin mäen päälle, kun taas Quz ja Ruu suuntasivat hyppyrikilpailupaikalle. Kummallakaan ei ollut aiempaa kokemusta mäkihypystä, joten kaksikko päätti harjoitella ennen omaa vuoroaan. Ruu nappasi tassuihinsa lumilaudan, mutta Quz koki tasapainon kannalta turvallisemmaksi vaihtoehdoksi sukset, joiden kanssa hän pystyisi hallisemaan molempia tassuja erikseen, tiedä sitten toimisiko se käytännössä. Quz laski harjoitusmäkeä ja onnistui pysymään pystyssä yllättävän hyvin, mutta samassa hänen eteensä kaarsi lumilautailija pöllyttäen lunta pojan kasvoille niin ettei tämä nähnyt mitään ja menikin pian mukkelis makkelis lumikasaan. Keltaraidallinen kolli ravisteli lunta päältään kun häntä rinteessä häiriköinyt Kinuski pysäytti lumilautansa hänen eteensä. "Hih sori, ei ollut tarkoitus häiritä", tyttö virnisti ja ojensi tassunsa auttaessaan pojan ylös. "Ei se mit- hetkonen, mitä sinä teet täällä? Ymmärsin että sinä pitäisit Xiwawalle maagikkokerhoa", Quz huomautti hämmentyneenä. "Maagikointikykyjeni ansiosta pystyn luomaan itsestäni useamman kopion. Yksi versioni on tällä hetkellä koulussa, toinen pitää maagikkokerhoa ja kolmas on täällä rinteessä", Kinuski selitti kuin se olisi ollut itsestäänselvyys. "Ahah, sinä pilailet, niihän? Eikun sehän tarkoittaisi että Xiwawa on jossain yksin ilman valvontaa... Apua, sinä hämmennät minua", Quz puheli ymmällään. "Pennuistamme puheen ollen, minne olet jättänyt Wiipelin? Winnie toivoi saavansa siskostaan seuraa liukurikisaan", Kinuski selitti. "Öh tuota... Hän säntäsi aamulla pois huoneesta enkä ole kuullut hänestä sen koommin", Quz tunnisti. "Mitä? Ensin syytät minua Xiwan heitteillejätöstä vaikka itse olet päästänyt Wiipelin silmistäsi", Kinuski nuhteli kumppaniaan leikkisästi. Kaksikon keskustelu keskeytyi Ruun pyrähtäessä paikalle ilmoittamaan kilpailun käynnistymisestä, ja kolmikko riensi yhdessä hyppyrille. Hyppyjen alkaessa Quzin jalat menivät ristiin ja tämä liukuikin hyppyrin alas vatsallaan, joten ilmalento ei kantanut juuri mihinkään. Ruun alku oli lupaava, ja hetken mielijohteesta musta kissa päätti yrittää lisätä hyppyynsä näyttävän voltin, mikä osoittautui kuitenkin virheeksi, sillä Ruu menetti tasapainonsa ja putosi lumihankeen Quzin seuraksi. "Hyppyjä arvioidaan pituuden, ei näyttävyyden vuoksi. Olisit saattanut menestyä pentujen liukurikisassa", Quz virnisti. "No sinun mahalaskuasi ei pelastaisi edes kömpelöiden kaatuilijoiden sarja", Ruu hymähti ja viskoi poikakissaa lumipallolla. "Kehtaattekin aloittaa lumisodan ilman minua!" paikalle sännännyt Kinuski huudahti tassuissaan kaksi lumipalloa. Mäkihypystä ei ehkä tullut pokaalia kotiinviemisiksi, mutta kolmikolla oli hauskaa lumisotaa leikkiessä!

Stiina maleksi potkukelkkarallin kisapaikalla. Olisi hauska osallistua kilpailuun, mutta hän ei tiennyt mistä saisi parin, sillä ketään hänen läheisimpiä ystäviään ei ollut paikalla. Mahtaisiko kukaan edes ylipäätään haluta kisakumppanikseen hänen kaltaistaan ikäloppua hipovan löntystelevän vanhuksen hidastamaan menoa? Stiina karisti kuitenkin moiset ajatukset mielestään, hän oli juuri saanut iänvähennysjuomaa ja olisi oikein vetreä, vaikka täytyi myöntää etteivät urheilutapahtumat olleet tämän enemmän sohvaperunana tunnetun kissan vahvuus. Samassa Stiinan korviin kantautui Odessan kissaporukan keskustelu näiden jakautuessa pareihin kilpailua varten. "Winnie tulee minun kanssani", Kinuski päätti silitellessään pentunsa päätä. Myös Noki ja Coco sekä Clarissa ja Ava muodostivat omat parivaljakot. "Entäs minä?" yksin jäänyt Marja parahti. Stiina huomasi tilaisuuden koittaneen ja asteli paikalle. "Minä voin olla parisi", oranssi kissa ilmoitti reippaasti, ja laikukasturkkisen Marjan kasvoille levisi hymy. Kilpailijat kokoontuivat lähtöpaikalle, ja Stiina puristi punaisen potkukelkan käsipidikkeitä tassuissaan. Marja istui penkillä ja kääntyi näyttämään parilleen peukkua kun heidän lähtövuoronsa koitti. Kilpailijoita lähetettiin matkaan yksi pari kerrallaan, jotta kapealla metsätiellä ei aiheutuisi ruuhkaa ja tönimistä. Stiina polkaisi kelkan liikkeelle, ja alavaa mäkeä pitkin oli kevyt liukua, mutta valitettavasti alamäkeä seuraa aina lopulta ylämäki, ja Stiina puuskutti uupuneena työntäessään kelkkaa mäkeä ylös. "Haluatko että vaihdetaan vuoroja?" Marja kysyi kun heidän jälkeensä matkaan lähteneet  Ennustus ja Melodee viipottivat ohi pipot ja kaulahuivit hulmuten. "Jaksan kyllä", Stiina sanoi hammasta purren. He olivat sopineet vaihtavansa paikkoja matkan puolivälissä, ja Stiina halusi suoriutua osuudestaan kunnialla. Onneksi ylämäkeä seurasi tasaisempi tie, mitä pitkin oli kevyt potkia eteenpäin, mutta Stiina oli kyllä mielissään kun paikkojen vaihdon aika koitti ja hän pääsi lepäilemään istumapaikalle. Lumiset maisemat vilisivät Stiinan silmissä Marjan tyrkkiessä kelkkaa reipasta vauhtia, ja heidän ylittäessä maaliviivan kilpailun tuomari ilmoitti heidän ajakseen 5 minuuttia ja 23 sekuntia. Stiinan ilme synkkeni, sillä tulos tuskin riittäisi voittoon. "Anteeksi että hidastin meitä", tyttökissa pahoitteli. "Ei se mitään, voitto ei ole tärkeintä. Ansaitsin sitä paitsi jo palkinnon mäkihypystä", Marja hihkaisi tyytyväisenä. Kilpailujen jälkeen kissat kokoontuivat tapaamaan hoitajaansa sovitulle kohtauspaikalle ruokapisteelle, missä oli tarjolla hernekeittoa ja laskiaispullia ystävänpäivään soveltuvista vaaleanpunaisista astioista. Stiina poimi tassuihin herkullisen laskiaispullan ja istahti hernesoppaa lusikoivan Ruun viereen. Quz hörppi puolestaan kaakaota ja lämmitteli samalla tassujaan mukia vasten. "Täällähän te jo olettekin!" tapansa mukaan myöhässä paikalle saapunut simssiliini huudahti. "Aina sinua saa odottaa", Ruu tokaisi. "Noh, kyllä tällaisia herkkuja mässyttäessä saa hyvin kulumaan aikaa", Stiina huomautti kermavaahtoa suupielessään. "Anteeksi, saappaani upposi syvään lumeen ja minulla kesti kun kaivoin sen esille. Onneksi Hemuli ja Auri auttoivat", simssiliini kertoi hänelle sattuneesta kommelluksesta ja uteli sitten millainen kisamenestys kissoilla oli ollut. "Odessan kissat olivat ihan liekeissä, kellään muulla ei ollut mahdollisuuksia", Quz selitti, ja jokainen sai raportoida omista kilpailusuorituksistaan. "Etkö voisi joskus järjestää jotain muutakin kuin urheilukilpailuja? Minä olisin paras laulukisoissa", Quz lesosi. "Miten olisi sellainen kilpailu missä testattaisi kuka jaksaisi katsoa eniten elokuvia putkeen?" Stiina puolestaan ehdotti. "Kuka muka lähtisi mukaan moiseen?" Ruu ihmetteli. "Jos palkinto on tarpeeksi hyvä saa vapaaehtoisia osallistujia mitä kummallisempiin tempauksiin", Stiina perusteli. 

Untuva oli toivonut käsityön lopputyöksi jotain neulomiseen liittyvää, mutta huomattuaa opettajan pöydälle varaamat tarvekkeet kissalle valkeni että tämä työ kuuluisi tehdä ompelukoneella. Untuvasta ompelukone oli vähän pelottava, sillä se piti ääntä ja piti myös muistaa varoa ettei työntäisi tassua vahingossa neulan alle. Opettajan saapuessa paikalle poika veti syvään henkeä, kyllä hän selviäisi tästä tehtävästä. "Tiedän että tykkäät neuloa, mutta toivoisin että haastat hieman osaamistasi ja kokeilet toisenlaista tekniikkaa. Tehtäväsi on valmistaa housut kaavoista alkaen. Palaan tunnin päästä tarkistamaan työsi. Onnea kokeeseen", opettaja toivotti ennen kuin poistui huoneesta. Untuva kaivoi laukustaan muistivihkonsa ja luonnosteli nopeasti suunnitelman housuista. Seuraavaksi kissa tarttui mittanauhaan ja otti vyötärönympäryksestä sekä toivomastaan lahkeiden pituudesta tarvittavat mitat, joiden pohjalta hän piirsi housujen kaavat saumavaroineen kaavapaperille. Leikattuaan kaavapalat irti Untuva asetteli ne valitsemalleen keltaiselle kukkakuvioiselle kankaalle kiinni nuppineuloilla. Untuva vilkaisi kelloa leikellessään kangasta, ja huomasi että puolet koeajasta oli jo kulunut. Onneksi viimeisen ompeluvaiheen pitäisi sujua nopeasti, joten aika ei loppuisi kesken. Untuva valitsi kankaaseen sopivan langan ja asetteli sen paikoilleen ompelukoneeseen. Onneksi yhdellä käsityötunnilla oli esitelty ompelukoneen käyttö, joten Untuva tiesi miten langat kuului laittaa. Kun oli aika aloittaa ompelu Untuva säikähti ompelukoneen ääntä, minkä seurauksena hänen tassunsa lipesi ja ommel meni vinoon. Untuva pudisteli päätään pelätessään lopputyönsä olevan pilalla, mutta sitten kisu kaivoi esille ratkojan ja alkoi purkaa kiireesti ommelta. Uuden yrityksen koittaessa Untuva lähti etenemään hitaasti, ja saatuaan varmuutta hän huristeli saumat paikoilleen reipasta tahtia. Kun housut oli saatu kokoon oli vielä pienten hienosäätöjen aika: Untuva leikkasi pöksyihin reiän häntää varten, kiinnitti vetoketjun ja napin housujen kiinnitystä varten ja lisäsi vielä taskut. Untuva silmäili tuotostaan tyytyväisenä, housuista oli tullut ihan hyvät vaikka ompelukoneen käyttö ei hänen vahvuutensa ollutkaan. Opettaja saapui sovittuun aikaan ja otti liilan kisun tekeleen mukaansa arvosteltavaksi. 

Tulpe seurasi tassut pulpetin kannen päällä luokan edessä historian esitelmäänsä pitävän Lunan puhetta, joka käsitteli Antiikin Kreikan jumalia. Tulpe katsahti luokkahuoneen seinällä olevaa kelloa, joka näytti tunnin päättyvän viidentoista minuutin päästä. Tyttö uskoi opettajan taktikoineen ja sijoittaneen Tulpen esitelmän viimeiseksi, sillä opettaja tiesi, että kun Tulpe pääsee ääneen hän voi puhua vaikka puoli tuntia putkeen, joten nyt aikaraja pakottaisi hänet pitämään esitelmänsä tiiviinä. Tulpen ajatus karkasikin hetkeksi aikaa Lunan puheen kuuntelusta hänen alkaessaan miettiä, mitä asioita hän aikoisi omassa esitelmässään käydä vain nopeasti läpi ja mihin syventyä tarkemmin. "Kiitos Luna. Seuraavaksi on vuorossa Tulinen Tulppaani Tiina Tuhmeliini Maukulainen", opettaja tiedotti, ja Tulpe nousi reippaasti ylös kuullessaan oman nimensä. Hän käveli luokan eteen ja käynnisti tietokoneelta tekemänsä Power Point -esityksen. Esiintyminen ei jännittänyt Tulpea ollenkaan, ja mustavalkoinen kissa nojasi rennosti pöydänkulmaan ja kertoi esitelmänsä aiheen. Historiankurssilla Tulpea oli kiinnostanut eniten toinen maailmansota, joten sotateemaa jatkaakseen kisu oli valinnut lopputyönsä aiheeksi Suomen sisällissodan. Luokkahuoneessa olivat kuuntelemassa kaikki muut historian opiskelijat, mutta Tulpe piti katseensa tiukasti takarivissä istuvassa opettajassa ja seurasi tarkasti tämän eleitä pitkin esitelmän kulkua hakien myötäilevästä nyökkäilystä tai lempeästä hymystä hyväksyntää. Tulpe oli ensimmäisestä tunnista lähtien ollut ihastunut opettajana toimivaan nuoreen poikakissaan, ja välillä kisu ei voinut estää lenteleviä perhosia vatsassaan katsoessaan suoraan opettajan kirkkaansinisiin silmiin, mutta hän pakotti itsensä keskittymään puhumiseen, sillä parhaiten hän kykenisi tekemään opettajaan vaikutuksen esiintymällä vakuuttavasti. Tulpe selitti esitelmässään miten Suomen kansa oli jakautunut kahtia, esitteli sodan osapuolina toimineet punaiset ja valkoiset joukot sekä kertoi sisällissodan jälkeisistä vaikutuksista. Aikataulutus meni nappiin, ja Tulpe ehti juuri lausua esitelmän viimeiset johtopäätökset kun kello soi tunnin päättymisen merkiksi. Taito- ja reaaliaineiden kokeiden jälkeen oli kirjallisten tenttien vuoro, ja Untuva ja Tulpe liittyivät muiden luokalta valmistuvien kissojen kanssa koeluokkaan. Kokeen tehtävät riippuivat opiskeltavista aineista, ja Untuvan paperissa oli helpohko yhdyssanatehtävä äidinkielestä ja haastavampi sanallinen tehtävä matematiikasta. Koe hermostutti poikaa hieman, sillä matematiikka ei ollut hänen vahvuutensa ja tietysti siitä piti tulla vaikea tehtävä. Äidinkielen tehtävässäkin riitti pähkäiltävää, sillä Untuva oli lintsannut juuri yhdyssanoihin liittyvän tunnin, mutta onneksi vastaukset olivat melko helposti pääteltävissä muutenkin. Tulpen kokeessa kysyttiin puolestaan matikasta kertolaskuja jotka olivat tälle matikkahikelle helppo homma, ja mutta ruotsin kappaleen käännöstehtävässä riitti pähkäiltävää, sillä ruotsi ei ollut Tulpen vahvin aine.

Tulpen ja Untuvan tehdessä kokeita oli vasta ykkösluokan alussa olevalla Vesalla vuorossa matematiikan tunti. Pojan harmiksi hänen ystävänsä Gallu ei ollut tänään koulussa, joten Vesan olisi löydettävä itselleen uusi pari. Pian hän huomasi yksinään istuskelevan kellertävän kissan ja päätti mennä tämän puheille. "Hei, olen Vesa. Onko vieressäsi oleva paikka vapaa?" Vesa kysyi esittäydyttyään. "Juu, siihen saa istua! Tavallisesti istun Tulpen ja Untuvan kanssa, mutta he ovat nyt tekemässä kokeita", keltainen kissa vastasi. "Hetkinen, sitten sinun täytyy olla Cap! Veljeni ja Tulpe ovat kertoneet sinusta", Vesa tajusi. "Haha, ihmettelinkin kun näytit ihan Untuvalta! Toivottavasti olet kuullut minusta pelkkää hyvää", Cap virnisti. "Tietysti, Untuva kertoi että olet yksi hänen parhaista ystävistään. Muuten, eikö sinun pitäisi olla tekemässä koetta heidän kanssaan?", Vesa huomautti. "Minulta puuttuu vielä muutama opintopiste ennen kuin pääsen valmistumaan ykkösluokalta", Cap perusteli. Vesa kuunteli vierustoverinsa juttuja etsiessään tunnilla tarvittavia opiskeluvälineitä laukustaan: Oppikirja, ruutupaperia, kyniä ja kumeja, kolmioviivain, laskin... "Vau, sinä suhtaudut matematiikan opiskeluun intohimoisesti! Minulla on vain ryttyinen muistiinpanopaperi ja kynä", Cap vertaili. "Saat lainata laskintani jos tahdot", Vesa lupasi. Poikien juttutuokio kuitenkin katkesi opettajan alkaessa puhua. "Tämän tunnin aiheena on paraabeli. Osaisiko joku kertoa jotain paraabeleista?" opettaja tiedusteli. "Se on matemaattinen tasokäyrä", Nella tiesi. "Se on eräs kartioleikkauksista", Namu kertoi. "Toisen asteen polynomifunktion kuvaaja on paraabeli", Ava täydensi listaa. "Aivan oikein. Seuraavaksi tarkastelemme esimerkkien avulla paraabeliin liittyviä käsitteitä", opettaja selitti ja piirsi taululle kaksi paraabelin kuvaajaa, jotka olivat kiinni toisistaan huippujen kohdalta ja pyysi sitten kissoja tekemään havaintoja näkemästään. "Ne ovat toistensa peilikuvia x-akselin suhteen", Vesa tiesi. "Aivan. Tietääkö kukaan, mikä kertoo paraabelin aukeamissuunnan?" opettaja tenttasi jälleen. "Se riippuu yhtälön toisen asteen kertoimesta. Kun luku on suurempi kuin nolla paraabeli aukeaa ylöspäin ja negatiivisella luvulla aukeamissuunta on alaspäin", Selleri kertoi. "Kyllä vain. Samasta kertoimesta riippuu myös paraabelin kaartumisen jyrkkyys: Mitä suurempi on toisen asteen termin itseisarvo, sitä jyrjemmin paraabeli kaartuu. Paraabelin sijainti koordinaatistossa riippuu puolestaan yhtälön kaikista kertoimista. Seuraavaksi puhumme nollakohdista", opettaja selitti ja piirsi taululle paraabelikäyrän, joka leikkasi x-akselin kahdesta kohtaa ja pyysi vapaaehtoista oppilasta tulemaan merkkaamaan paraabelin nollakohdat kuvaan. Clarissa asteli reippaasti luokan eteen saatuaan luvan, ja merkkasi kaksi pistettä niihin kohtiin, missä paraabeli leikkasi x-akselin. "Oikein, funktion nollakohdat ovat siis x-akselin leikkauspisteet. Tavallisesti paraabelilla on kaksi nollakohtaa, mutta mikäli pelkästään paraabelin huippu osuu x-akselille on nollakohtia vain yksi. Jos taas paraabeli ei kohtaa x-akselia ollenkaan, ei sillä ole nollakohtia. Paraabelin nollakohdat voi hahmottaa kuvaajasta, mutta siihen on myös erillinen ratkaisukaava, jolla yhtälön ratkaisu onnistuu alkebrallisesti. Kaavassa neliöjuuren sisällä olevaa osiota kutsutaan diskriminantiksi. Kuka tietää mitä se kertoo yhtälön nollakohdista?" opettaja kysyi. "Jos D > 0, on yhtälöllä kaksi ratkaisua", Sisu selvensi, ja Puro jatkoi: "D:n ollessa yhtäsuuri kuin nolla yhtälöllä on yksi ratkaisu". "Kun D < 0 yhtälöllä ei ole ratkaisuja", Neko päätteli. "Tehän osaatte hyvin, ainakin teoriassa. Siirtykää seuraavaksi varsinaisiin tehtäviin", opettaja määräsi. Cap käänsi tehtäväsivun auki ja tuijotti silmät ammollaan kuvaa, jossa oli useamman paraabelin kuvaaja samassa koordinaatistossa. "Saatko sinä muka tästä jotain selkoa?" Cap kysäisi vierustoveriltaan. "Mennään yksi paraabeli kerrallaan niin homma selkenee", Vesa vinkkasi ja asetti kynnen kärjensä yhden kuvaajan kohdalle, jolloin kissat alkoivat pähkäillä kuvaajalle sopivaa lauseketta. "Määritetään aluksi aukeamissuunta, sen kertoo paraabelilausekkeen toisen asteen termin etumerkki. Se on positiivinen, eli...?" "...paraabeli aukeaa ylöspäin, nyt tajusin", Cap hihkaisi. Seuraavaksi he vertailivat paraabelien aukeamiskulman jyrkkyyttä. "Mitä suurempi toisen asteen termi on, sitä jyrkempi on kaartumiskulma", Vesa muisteli. Seuraavaksi poikia odotti pitkä litania tehtäviä, joissa tuli hyödyntää ratkaisukaavaa, ja tässä osiossa Vesan taskulaskin oli kätevä apuväline. Aluksi lukujen sijoittaminen kaavaan oli vähän hidasta, mutta vähitellen kaksikko oppi kaavan käytön ja tehtävät alkoivat valmistua reipasta vauhtia.

Untuva istui yksinään ruokalan nurkkapöydässä, ja kisu oli nostanut pöydälle ruokatarjottimensa viereen piirustusvihkonsa, jonka sivuilla olevia kuvia poju selaili mietteliäänä. Untuvan piirustuksissa seikkaili hänen alter egonsa Untamo, urhea sankarikissa joka teki kaikkea sitä mihin Untuva itse ei missään nimessä rohkenisi. Yhdellä sivulla nähtiin kuva, missä prinsessa suukotti urheaa Untamoa poskelle jonkin urotyön jälkeen, mutta seuraavalla aukeamalla Untamo pitikin tassusta kiinni poikakissaa, ja nämä Untamon kumppanien vaihtelevat sukupuolet hämmensivät Untuvaa, joka käsitteli tietenkin tekeleissään omia ajatuksiaan. Ensin hän saattoi tuntea vetoa tyttöihin, ja jo seuraavana päivänä hänen mielenkiintonsa olikin yhtäkkiä poikakissoissa. Nämä vaihtelevat mieltymykset hämmensivät Untuvaa, eikä tämä oikein tiennyt mistä moinen johtui ja oliko edes normaalia tykätä sekä tytöistä että pojista? Ajatuksissaan ollut Untuva säpsähti kun matikantunnilta selviytyneet Vesa ja Cap liittyivät hänen seuraansa. Untuva sulki vihkon nopeasti ja sujautti sen laukkuunsa. Vaikka hän olikin läheinen veljensä kanssa tuntui vaihtelevista tyttö-poika-ihastuksista avautuminen Vesalle hieman kiusalliselta, joten Untuva oli päättänyt pitää asian pelkästään omana tietonaan tällä erää. "Hei! Miten kokeesi menivät?" Vesa uteli, ja Untuva kohautti olkapäitään mietteliäs ilme kasvoillaan. "Älä suotta ole vaatimaton, olet tosi lahjakas joten tietenkin saat lopputöistäsi kiitettävät arvosanat", Cap huomautti saaden Untuvan punastumaan. "Entäs missä Tulpe on, hänhän oli myös tekemässä koetta" Vesa huomautti, ja Untuva kohautteli jälleen olkiaan, sillä hän ei tiennyt minne Tulpe oli livahtanut lopputöiden palauttamisen jälkeen. Samaan aikaan Tulpe kokosi tarjottimelleen kunnollisen keon spaghettia ja pruuttasi annoksensa päälle ketsuppia. Tulpe otti katsekontaktin läheisessä pöydässä istuvan Kinuskin kanssa ja iski tälle silmää, mistä toinen tiesi H-hetken koittavan pian. Tulpe käveli tarjottimineen keskelle ruokalaa ja huusi kovaan ääneen: "RUOKASOTA ALKAA!!!" Kyseisen tehtävän kissojen totuus vai tehtävä -pelissä Tulpelle määrännyt Kinuski lähti heti mukaan, ja kaikki hänen pöytätoverinsa saivat spaghettia turkkiinsa. "Mitä ihmettä?" Vesa hämmästeli Capin kanssa, ja Untuva nosti puolestaan piirustusvihkonsa kasvojensa suojaksi Tulpen tähdätessä heidän pöytäänsä kohti. Vesa väisti, jolloin ruuat laskeutuivat Capin naamalle. Kissa pyyhki ketsuppia silmistän ja nuolaisi spaghettisuikaleen poskeltaan. "Okei, itsepähän kerjäsit tätä!" Cap huudahti samalla kun tarttui kaksin tassuin oman lautasensa sisältöön valmiina vastaiskuun. Vesa yritti rauhoitella kaksikkoa tulemalla näiden väliin, mutta saatuaan kaikessa mytäkässä osumia hänkin päätti lopulta mennä mukaan. Untuva laskeutui sen sijaan tuolilta lattialle ja ryömi pöydän alle piiloon pyyhkien ketsuppitahroja piirustusvihkonsa kannesta.

Sinä päivänä koulusta marssi hoitolalle useampikin ketsupilta haiskahtava kissa. "Oliko nyt järkevää suututtaa keittäjä? Sait elinikäisen porttikiellon koulun ruokalaan", Vesa soimasi Tulpea. "Ihan sama, ainakin meillä oli hauskaa", Tulpe hihkaisi hilpeästi ja pukkasi sitten Capia kylkeen tiedustellessaan, milloin tämä aikoo suorittaa ykkösluokan loppukokeet. "Varmaankin ensi viikolla, päästään sitten aloittamaan kakkonen samaan aikaan", Cap laskeskeli. "Oi, se olisi hauskaa", Tulpe innostui, ja Untuvakin hymyili suunnitelmalle. Kolmikko hyvästeli koulukaverinsa ja marssi omalle huoneelle, missä heidän hoitajansa passitti ruokaan tahriutuneet kissat oikopäätä kylppäriin siistiytymään. simssiliini laittoi kylpyveden valumaan ja kääri paitansa hihat ylös valmistautuessaan kissojen pesemiseen. "Teidän täytyy olla puhtaita mennessänne discoon. Ketä aiotte pyytää aveciksi?" simssiliini tiedusteli hieroessaan shampoota Vesan turkkiin. "Lasketko leikkiä? Eihän tytöt pyydä, vaan antavat pojan tehdä aloitteen", Tulpe perusteli. "Noh, kenet sitten toivot marssivan tänään ovellemme ruusu juhlapuvun takin taskussa?" hoitaja tarkensi kysymystään. Tulpe ei huomannut lievää ivaa, vaan totesi pitävänsä ruusujen sijaan enemmän tulppaaneista, mutta paria hän joutui pähkäilemään. "En oikeastaan stressaa asian takia, minulla on kuitenkin paljon kavereita, joista joku tulee taatusti pyytämään minua ulos! Rio, Kuula tai Veikko olisi ihan jees, myös Elmo menettelee. Tai ehkä oven takaa paljastuukin joku vanhempi kissaherra, uskon nimittäin että tein Nokeen lähtemättömän vaikutuksen Sesonkisähläilyjen salayöbileissä", Tulpe tuumi. "Siitä voimme olla montaa eri mieltä...", Vesa maukaisi ja sai saman tien naamapesun Tulpen loiskuttaessa vettä pojan kasvoille. "Untuva menee tietysti Ennustuksen kanssa, entäs mitä sinulla on mielessäsi?" simssiliini kysäisi toiselta liilalta kissalta. "Mm, ajattelin pyytää Cindya", Vesa paljasti. Untuva katsoi veljeään silmät pyöreinä, haikailiko tämä todella yhä Cindyn perään? Cindystä näki selvästi ettei Vesa ollut hänen tyyppiään, mutta toinen oli ihastukseltaan sokea näkemään asian todellista laitaa, ja Untuva pelkäsi veljensä joutuvan vielä pettymään. simssiliini huuhteli vaahtoutuneen shampoon pois Vesan turkista ja kehotti seuraavaksi Untuvaa tulemaan pestäväksi, mutta tämä ei reagoinut hoitajan käskyyn mitenkään. Kyllähän Untuva aina suhtautui kylpyhetkiin hieman vastahakoisesti, mutta yleensä tämä alistui simssiliinin sääntöihin mukisematta. "Untuva?" simssiliini yritti saada kissaan kontaktia kutsumalla tätä nimeltä, mutta tämä vain tuijotti herkeämättä vessan kaakeliseinää. "Untuva sai totuus vai tehtävä -pelistä määräykseksi ignoorata hoitajaansa yhden päivän ajan", Tulpe selvensi syyn hiljaisen kissan käytökselle. "No jaahas, kaikkea tekin keksitte siellä pelissänne", simssiliini mutisi joutuessaan nousemaan ylös noutaakseen ammeen taaimmaiseen nurkkaan eristäytyneen Untuvan. "Oletko innoissasi illasta? Ei kun ainiin, sinähän et saanut vastata minulle", simssiliini hymähti levittäessään shampoota Untuvan turkkiin. Kissa irvisteli hoitajansa käsittelyssä, mutta se ei johtunut pelkästä epämukavasta kylpyhetkestä, vaan Untuva oli alkanut empimään olisiko disco sittenkään hyvä idea, sillä poika ei ollut varma tunteistaan ja kaikki tuntui sillä hetkellä tosi sekavalta. "Mitäs jos minäkin tulisin discoon teidän kanssa?" simssiliini sai mielestään loistoidean. Kissanuoriso ei tietenkään ollut kovin innoissaan ajatuksesta, sillä hoitajan läsnäolo tuntuisi vähän samalta kuin omat vanhemmat olisivat paikalla, eikä silloin voisi kunnolla keskittyä treffikumppanin seuraan kun tuntisi hoitajan katseen niskassaan. "Eihän sinulla ole edes deittiä, vai meinasitko pyytää sitä Taivaankehrän Jarnoa jonka näit vuosi sitten?" Tulpe muisteli. "Eh, yhteydenpito on tosin ollut varsin vähäistä, hän ei varmaan edes muista minua enää... Taitaa olla parempi että pitäidyn virtuaalipoikkiksissa, sillä voin halutessani unohtaa heidät useaksi kuukaudeksi ja palata silloin kun minua huvittaa ilman että he loukkaantuisivat", simssiliini perusteli ylpeänä, mutta kissat pudistelivat päitään hoitajansa oudoille jutuille. "Okei, ymmärrän ettette kaipaa minua sekoilemaan discoon, mutta haluan oikeasti tehdä jotain kivaa kanssanne mahdollisimman pian", simssiliini selitti ja suukotti jokaisen kissan pyyhekuivattua turkkia. Seuraavaksi oli aika kaivaa harjat ja kammat esille turkin siistimistä varten, ja simssiliini kävi jokaisen kissan karvoista takut läpi vuorotellen. Untuvalle riitti siistiytymiseksi pelkkä turkin hoito, mutta Vesa harjasi vielä hampaansa säihkyviksi ja Tulpe oli puolestaan lainannut Stiinan meikkejä.

Kun laittautumesta ja muusta valmistautumisesta oli selvitty oli kolmikon aika lähteä etsimään paria discoa varten. Aluksi suunnattiin kymppihuoneelle, ja Vesa valmistautui tassu tutisten kolkuttamaan ovea. "Onhan jakaukseni suorassa?" Vesa varmisti ja kumarsi päätään veljeään kohti. Untuva nyökkäsi, ja Vesa kohotti tassunsa uudelleen ilmaan mutta laski sen alkaessaan jälleen empiä. "Eihän hampaideni välissä ole mitään?" Vesa hätäili. "Ei tietenkään, juurihan sinä pesit hampaasi. Älä stessaa vaan toimi rohkeasti", Tulpe kannusti ja kolkutti ovea jännittäjän puolesta. Hetkessä Vatun pää kurkisti raollaan olevasta ovesta. "H-hei. Mi-minulla olisi kysymys Cindylle", Vesa sai asiansa ilmoille pienestä kakistelusta huolimatta. "Voi harmi, Cindy lähti jo aikaisemmin discoon Elmon kanssa. Mutta minulla ei ole vielä paria, tulisipa joku pyytämään minuakin!" Vattu vihjaili. "No tuota, jos haluat voisimme mennä yhdessä", Vesa ehdotti saaden Vatun ilmeen kirkastumaan. Tilanne ei mennyt aivan niin kuin Vesa oli suunnitellut, mutta ainakin hän ilahdutti näin toista tyttökissaa. Sitä paitsi hän uskoi saavansa  illan aikana mahdollisuuden tanssia myös Cindyn kanssa, ja se olisi pääasia. Vattu oli heti lähtövalmis ja tarrasi reippaasti Vesan tassusta. "Keitä te aiotte pyytää pariksenne?" Vattu tiedusteli muilta. "Tuolla taitaa ainakin odotella Untuvan seuralainen", Tulpe virnisti ja osoitti käytävän päässä seisovaa Ennustusta. Vihreä kissa huomasi häntä lähestyvän kissaporukan ja lähti kulkemaan näitä kohti. Vesa kääntyi veljensä puoleen, mutta huomasi samassa Untuvan kadonneen. "Minne Untuva meni, hän oli tässä aivan hetki sitten", Vesa kummasteli. "Ehkä hän jänisti. No ei voi mitään, sinä voit pitää minulle seuraa kun kumpikaan veljistäsi ei tullut pyytämään minua ulos", Tulpe lausahti napakasti ja kahlitsi Ennustuksen kulkemaan kanssaan käsikynkkää. "Pitäisikö meidän kuitenkin etsiä Untuva?" Ennustus epäröi, mutta Tulpe ei ollut taivuteltavissa. Vesa loi pahoittelevan katsahduksen Ennustukselle, sillä tämä samaistui myös siihen kun käsipuolessa ei kulkenutkaan se unelmien deitti. Poikien ei auttanut muu kuin hyväksyä että he olivat jääneet tyttöjen vallan alle.

Pia makoili adoptiotiloissa pehmoisen tyynyn päällä toisessa tassussaan höyryävä teemuki ja selaili kirjaa aikansa kuluksi. Leppoisa lukutuokio kuitenkin häiriintyi kun ovelta alkoi kuulua kummaa hälinää. Pia nousi seisomaan ja höristi korviaan kuullakseen paremmin mitä oli tekeillä. "Et voi syöksyä noin vain adoptioon vierailuajan ulkopuolella ilman mitään selitystä", yksi adoption työntekijöistä marisi Untuvalle, joka vilkuili avuttomana ympärilleen. Liilan kissan ilme kirkastui Pian saapuessa paikalle. "Ei huolta, minä hoidan tämän tilanteen", Pia lupasi ja tarttui mummoaan katsomaan saapunutta Untuvaa tassusta johdattaen tämän peremmälle. Pia sulki kirjan kannen ja siirsi sen sivuun, jolloin molemmat mahtuivat istumaan samalla tyynylle. "Onko jokin hätänä kun saavuit näin yllättäen käymään?" Pia tiedusteli. Untuva nyökkäsi ja avasi piirustusvihkostaan esille ne samat kuvat, joita hän oli tuijotellut aiemmin koulun ruokalassa. Pian oivalsi hyvillä hoksottimillaan helposti mistä kenkä puristi. "Taidat olla vähän hämilläsi omien tuntemuksiesi suhteen ja aprikoit tykkäätkö tytöistä vai pojista", Pia tulkitsi, ja Untuva nyökkäsi jälleen. "Tiedän ettet viihdy huomionkeskipisteenä, ja puhumattomuutesi ja erilaiset ihastukset saattavat pakostikin aiheuttaa hämmennystä muille, mutta sinulla on täysi oikeus olla luonteeltasi juuri sellainen kuin olet ja tykätä juuri siitä kissasta mitä sydämesi sisimmässään kertoo. Ihastuksiaan ei tarvitse määrittää sukupuolen mukaan, vaan saat tykätä niin pojista kuin tytöistäkin, tai vaikka molemmista. Oletko avautunut näistä fiiliksistä äidillesi?" Pia kysyi. Tällä kertaa Untuva pudisti päätään ja osoitti tassullaan isoäitiään merkiksi siitä, että tämä oli ensimmäinen jolle Untuva avautui asiasta. "Olet rohkea kun kerroit. Äläkä suotta jännitä muun perheen reaktiota, äitisi historian perusteella uskon hänen ymmärtävän sinua paremmin kuin arvaatkaan", Pia vinkkasi. Untuvalla ei ollut hajuakaan mihin mummo viittasi puhuessaan Stiinasta, mutta tältä taatu hyväksyntä helpotti huomattavasti hänen omaa oloaan. Pia käänsi Untuvan piirustusvihkosta uuden sivun auki, josta paljastui kuva, missä Untamo istui hevosen selässä yhdessä hopeiseen haarniskaan pukeutuneen vihreän kissan kanssa, ja nämä ratsastivat auringonlaskuun pitäen toisiaan tassusta kiinni. "Luulenpa että ritarisi odottaa sinua parhaillaan. Älä enää epäröi vaan mene hänen luokseen", Pia kannusti silmää iskien. Hymy kohosi pojan kasvoille, ja hän halasi mummoaan ennen kuin kipitti pois adoptiosta.

Musiikki pauhasi ja discopallo pyöri katossa kissaparien kokoontuessa tanssilattialle. Tanssityylejä nähtiin jokaiseen makuun: toiset kissa vetivät näyttäviä koreografioita ja tekivät hurjia hyppyjä ja muita temppuja, kun taas jotkut rakastuneet kissaparit tanssivat menevimmätkin kappaleet toisiinsa kiinni liimautuneina. Joka paikassa näkyi pelkkää pinkkiä, sillä juhlatila oli koristeltu ystävänpäiväteemaisesti vaaleanpunaisilla ilmapalloilla ja muilla härpäkkeillä. Tulpe kuului tietenkin tanssijoiden joukkoon, ja Ennustukseltakin löytyivät mitä omaperäisimmät tanssiaskeleet, joille kaksikko yhdessä nauroi. Tanssiminen oli kivaa, vaikka Tulpe oli hieman pettynyt siitä ettei tästä illasta tullut hänen odottamaansa huippuromanttista ystävänpäivää jolloin hän olisi yhtäkkiä kohdannut tosirakkautensa ja tanssinut tämän käsivarsilla aamuun saakka. "Outoa ettei kukaan tullut pyytämään minua parikseen discoon, sillä minulla on kuitenkin niin paljon kavereita ja jotenkin odotin että kumppanikin löytyisi helposti", Tulpe tuumi ääneen. "Vaikka oletkin helposti lähestyttävä voi poikia ujostuttaa kertoa tunteistaan. Olet viehättävä tyttö, joten olen varma että kohtaat unelmien kollisi nopeammin kuin arvaatkaan, tai kenties joku tuttavasi huomaa ihanuutesi vielä ja teistä tulee pari", Ennustus kannusti. Ajatus sai Tulpenkin lopulta hymyilemään. Hän oli vielä nuori ja ehtisi seurustella ja perustaa perheen myöhemminkin. Tanssiminen ei ollut Vesan vahvuus, joten hän ja Vattu istuivat syrjemmällä ja söivät sydämenmuotoisia konvehteja. "Onpa kiva olla täällä kanssasi. Toivoinkin salaa että joku tulisi pyytämään minua discoon", Vattu paljasti. "Mmm", Vesa mumisi vastaukseksi, sillä hänen katseensa harhaili enemmän discopallon alla pyörivässä Cindyssä kuin varsinaisessa deittiseuralaisessaan. Tanssilattialla käynnistyi ryhmätanssi, jonka koreografia vaikutti sen verran yksinkertaiselta että Vesa uskoi selviytyvänsä tanssiliikkeistä. Olihan hänellä sentään kokemusta elokuvateatterin tanssimattopelistä, jossa tanssit koostuivat lyhyistä liikesarjoista joita toistettiin vuoron perään, joten parin kierroksen seuraamisen jälkeen Vesa oli kartalla ryhmätanssin koreografiasta. "Saisinko luvan?" Vesa kysyi ja kumartui kohteliaasti Vatun edessä pyytäessään tätä tanssimaan. Tyttö punastui tarttuessaan pojan ojentamaan tassuun, ja kaksikko liittyi tanssiryhmän joukkoon. Aluksi tanssissa pyörittiin yhdessä parin kanssa, sitten osa pareista muodosti keskelle tunnelin, jonka läpi jokainen pari tuli vuorollaan, ja sitten vaihdettiin paria ja toistettiin sama rumba uudelleen. Vesa sai toistaa liikkeitä muutaman kierroksen ennen kuin hän ja Cindy tulivat viimein vastakkain. "Kappas, Cindy! Enpä tiennytkään että sinäkin olet täällä", Vesa esitti yllättynyttä. "Jaahas, muuten vaan olet tuijottanut minua pitkin iltaa", Cindy tokaisi takaisin saaden Vesan vaikeaksi, sillä tämä ei ollut tiedostanut tytön tajunneen asian. Vesa oli niin jännittynyt ihastuksensa seurassa että lähti pyörimään väärään suuntaan, jolloin hänen ja Cindyn otsat kolahtivat yhteen. Tyttö mulkaisi Vesaa otsastaan sojottavaa tuntosarveaan hieroessaan. Vesa oli häpeissään että oli suorastaan helpotus kun kappale tuli päätökseensä, vaikka olikin haikeaa päästää Cindyn tassusta irti. Oli illan viimeisen hitaan aika, ja DJ laittoi soimaan tunteikkaan My Heart Will Go On -kappaleen. Vesa katsoi pettyneenä miten Cindy palasi parinsa Elmon luokse ja kiersi tassunsa tämän ympärille kaksikon alkaessa keinua kevyesti kappaleen tahdissa. Vattu lähestyi poikaa, mutta Vesa tiedotti että yksi tanssi riitti hänelle tältä illalta, ja Vesa palasi takaisin suklaarasiansa pariin. Myös Ennustus ja Tulpe päättivät jättää tanssilattian, sillä hitaiden tanssiminen olisi ollut hieman kiusallista kun kummallakaan ei ollut tunteita pariaan kohtaan. Kuin tilauksesta Untuva saapui paikalle juuri sillä hetkellä, ja kun poikien katseet kohtasivat molemmat lähtivät tassuttamaan toisiaan kohti. Untuva rohkeni tekemään aloitteen ja kumarsi pyytääkseen Ennustusta tanssiparikseen. He olivat tanssilattian ainoa poikapari, mutta kumpikaan ei antanut muiden katseiden häiritä keskittyessään vain toisiinsa. Untuva katsoi vihreää poikaa ujosti silmiin ja tajusi ettei haluaisi olla missään muualla juuri sillä hetkellä. Tanssilattialta kaikonnut Tulpe lysähti Vesan viereen ja varasti muutaman konvehdin tämän suklaarasiasta. "Tämä ilta ei mennyt ihan putkeen", tyttö totesi mussuttaessaan namuja. Muiden onnea katsellessa tuntui kieltämättä haikealta kun itsellä ei ollut ketään vierellään, ja herkkä kappale sai kyyneleen valumaan Tulpen poskea pitkin. Vesa huomasi tytön haikeuden ja ehdotti että he lähtisivät jo edeltä takaisin hoitolalle. "Eiköhän Ennustus katso että velipoika pääsee turvallisesti kotiin", Vesa tuumi taluttaessaan itsekseen nyyhkyttävää Tulpea ulos juhlatilasta.

Illalla ennen nukkumaanmenoa Untuva kirjoitti discon jälkeisistä tapahtumista päiväkirjaansa:
Kävelin Ennustuksen kanssa Naukukukkulalle ja katselimme taivaalla tuikkivia tähtiä. Ennustus tietää jonkin verran tähdistä ja opetti minua tunnistamaan yötaivaalta Otavan ja Kassiopeian. Minusta on ihanaa kuunnella kun Ennustus puhuu, sillä kun hän selittää jotakin itselleen merkityksellistä, näkyy ilo hänen silmistään ja hänen päänsä päällä oleva tuntosarvi värisee hauskasti. Huomaavainen Ennustus lainasi minulle kaulahuivia etten palelisi, ja kylmyys pysyi loitolla sillä istuimme aivan vierekkäin. Ajantaju katosi hetkeksi kokonaan, mutta kun kiristyvä pakkanen alkoi tuntua hännänpäässä tiesimme että olisi aika palata hoitolalle. Yhtäkkiä Ennustus tarttui minua tassusta ja pyysi pysähtymään. Katsoin häntä odottavasti, suorastaan tunsin miten ilmassa oli jotakin taianomaista, joka purkautui näihin Ennustuksen sanoihin: "Olen tuntenut näin jo pitkään mutten uskaltanut kertoa aiemmin... Untuva, minä rakastan sinua!" Onnenkyyneleet kihosivat silmiini kuullessani nuo maagiset sanat, olin niin onnellinen! Ennustus kysyi tunnenko samoin, jolloin tietenkin nyökkäsin ja tein tassullani C-kirjainta muistuttavan kuvion. Ennustus toisti saman, jolloin tassumme muodostivat yhdessä sydämeltä näyttävän kuvion. Katsoimme toisiamme hymyillen ja halasimme. En olisi halunnut päästää poikaystävästäni irti, mutta lopulta meidän oli aika lähteä takaisin hoitolalle. Ennustus kertoi kotimatkalla, miten hän oli jännittänyt reaktiotani ja kokenut pientä kriisiä kun oli tajunnut että hänellä oli tunteita toista poikakissaa kohtaan. Hassua, sillä olin itse paininut aivan samojen ajatusten kanssa, enkä olisi uskonut että Ennustuksen kaltainen itsevarmanoloinen kissa voisi hermoilla sillä tavalla, mutta tämän puolen paljastuminen sai minut vain ihastumaan häneen entistä vahvemmin: Hyväksyn Ennustuksen sellaisena kuin hän on, samoin kun hän minut. <3

Quzin mielipide päivästä: "Olemme mekin Kinuskin kanssa vanhemmat kun puolet pennuistamme seikkailee teillä tietämättömillä... Onpa kiva miten hyvin Ruu tulee nykyään juttuun Kinuskin kanssa, hauskaa kun voimme hengata kolmisteen!"

Ruun mielipide päivästä: "Laskiaismäessä oli kivaa, kerrankin tällainen reipas ulkoilutapahtuma! Laskettelutaidoissa olisi kyllä parantamisen varaa..."

Stiinan mielipide päivästä: "Mitähän siellä discossa tapahtui kun toinen pennuistani palasi hymy korvissa asti ja toinen hieman apeammalla mielellä... Sitten kun molemmat pojat ovat vieläpä siinä iässä ettei äidille kerrota, höh!"

Tulpen mielipide päivästä: "Onko vähän noloa että on niin paljon kavereita muttei kuitenkaan löytynyt ketään pariksi tanssiaisiin... Mitenhän hissanope olisi reagoinut jos olisin kysynyt häntä, nyt kun olen (lähes) täysikasvuinen olemme melkein samanikäisiä..!"

Untuvan mielipide päivästä: "<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3"

Vesan mielipide päivästä: "Oli hauska tutustua Capiin, toivottavasti näemme vielä jatkossakin! Disco sen sijaan... no olihan Vattu mukava, mutta silmäni olivat kyllä Cindyssä koko illan... Ärn, säädin kyllä nolosti hänen edessään, mitähän Cindy miettii minusta nyt..?"

Wiipelin mielipide päivästä: "Hah, kiinni jäit kummitus! Siistiä että pääsin tapaamaan hoitolan maskottiapian, nyt saan hänestä seuraa silloin kun muilla sisaruksilla on muuta tekemistä."

Xiwawan mielipide päivästä: "Siis niin siistii, äi... tai siis, Kíŋüškí on paras maagikko-ope enkä malta odottaa että opin lisää taikajuttuja! Kristallimaagisointi tuntui oikeasti aktivoivan joitakin taikanystyröitä sisältäni, ja tuntuu että pystyisin huimiin taikatemppuihin... siis, kunhan oppisin vielä tekemään niitä."