Juhannusjuhla

simssiliini oli suunnitellut järjestävänsä pienet juhannusjuhlat kissojensa perheen ja lähimpien ystävien kanssa, mutta homma tuntui lähtevän käsistä jo heti alkumetreillä, sillä Ruu oli kutsunut mukaan kirjaimellisesti koko sukunsa: Paikalla olivat hänen adoptiossa majailevat vanhempansa Mayu ja Nugetti sekä veljet Roi ja Rico unohtamatta Ricon kuutta pentua. "Ruu, näiden piti olla pienet sukujuhlat", simssiliini parkaisi nähdessään millaisen lauman musta kissa oli tuonut väkeä paikalle. "Minkäs minä voin sille että minulla on paljon sukulaisia? Näidenhän piti olla myös sukujuhlat, joten en mielestäni ole rikkonut sääntöjä", Ruu puolustautui. "Entäs mitä nuo tekevät täällä?" simssiliini tiedusteli vilkuillen kolmea leikki-ikäistä vihreää pentua. "Untuva kutsui Ennustuksen, joten minusta oli reilua pyytää myös tämän veljet mukaan ettei kellekään tule ulkopuolinen olo", Tulpe perusteli. "Jos väkeä on liiaksi minä voin kyllä jäädä pois", Pia sanoi sovittelevasti. "Höpsis, eihän se tietenkään käy päinsä. Kaikki saavat toki jäädä, simssiliini poikkeaa tarvittaessa ostamaan lisää ruokaa Marketista", Stiina lupasi ja tökki hoitajansa jalkaa saadakseen tämän puhumaan. "Öh, tietenkin. Tervetuloa kaikille vieraillemme", simssiliini julisti pirteästi, vaikka häntä hieman hirvitti, sillä hän oli kuvitellut juhannuksen rennoksi, mutta nyt vahdittavaa väkeä oli paikalla kuin jossain suuremmassa yleisötapahtumassa. 

Juhlapoppoo oli kokoontunut Naukukukkulan järven rannalle, missä heidän oli tarkoitus järjestää saunomista, polttaa juhannuskokko ja lopuksi vielä yöpyä ulkona. "Kannattaa varmaan aluksi laittaa nukkumapaikat valmiiksi niin niiden kanssa ei tarvitse säätää sitten hämärän tultua", Mayu naukaisi. "Hyvä idea. Ainut vaan, että emme mitenkään mahdu kaikki samaan telttaan nukkumaan", simssiliini huomautti. "Me voisimme pentujen kanssa pystyttää riippumaton ja yöpyä siinä", Kinuski ja Quz keksivät, ja Wiipeli, Winnie ja Xiwawa alkoivat pomppia innostuksesta. "Meidän perhe varaa sitten teltan", Ruu päätti ja kiskaisi hoitajansa kannattelemat telttatarvikkeet tämän käsistä. "Entäs me loput?" Stiina mutisi ja silmäili ilman nukkumapaikkaa jääneitä pentujaan, Piaa, vihreää kolmikkoa sekä tietenkin simssiliiniä. "Minähän sanoin että olin varautunut vain pieniin juhliin mutta kukaan ei kuunnellut", simssiliini parkaisi toivottomana. "Älä nyt saa mitään hermoromahdusta, kyllä me jotain keksitään. Ovatko nuo mökit asumattomia?" Vesa uteli ja osoitti järven rannalla olevia rakennuksia. "Ovat kai, en ainakaan muista että täällä olisi näkynyt liikettä hoitolan perustamisen jälkeen", simssiliini pohdiskeli. "Mitä me sitten odotamme? Mennään tutkimaan niitä!" Rio innostui ja kiskaisi veljensä Kuulan ja Ennustuksen mukaansa. Ennustus kääntyi kuitenkin takaisin Untuvan puoleen, sillä liilaa kissaa hermostutti hieman mennä tutkimaan autioita rakennuksia. "Tule vaan, lupaan suojella sinua", Ennustus kehräsi ja tarttui poikaystäväänsä tassusta. "Jos suunnitelmamme toimii saatamme saada lokoisemmat unipaikat mitä muut", Pia naurahti, ja simssiliinikin oli jo rauhoittunut äskeisen hermoromahduskiukuttelukohtauksensa jäljiltä. simssiliini marssi pienen hirsimökin ovelle ja vetäisi kahvasta, jolloin ovi avautui äänekkäästi narahtaen. Untuva puristi poikaystävänsä tassua hermostuneena, mutta innokkaimmat kissat rynnivät heti ovesta sisälle. simssiliini hapuili valokatkaisijaa, ja saatuaan katossa olevan lampun palamaan heille avautui näkymä pienestä pölyisestä huoneesta, jossa oli puinen lipasto, sohva ja takimmaista seinää vasten oli sänky. Valoa kajasti heikosti punavalkoraidallisen verhon peittämän likaisen ikkunan takaa, ja lattiaa peittävä pölykerros kieli siitä ettei mökissä ollut asunut ketään vuosiin. "Tästähän tulee hyvä majapaikka! Meillä on jopa toimivat sähköt, voisin tuoda tänne huoneessamme olevan pelikonsolin", simssiliini suunnitteli. "Mökki kaipaa kyllä ensiksi tuuletusta, mutta äkkiäkös lattiat lakaisee ja siistii vähän paikkoja", Stiina suunnitteli Pian nyökkäillessä. "Muut mökit ovat varmaan samanlaisessa kunnossa, joten voisimme vaikka jakautua kahteen ryhmään", simssiliini suunnitteli. "Joo, mennään tutkimaan loputkin rakennukset", Kuula innostui ja viittoi vihreitä veljiään tulemaan perässä.

Wiipeli kiipesi ketterästi oksatonta puunrunkoa pitkin riippumaton kiinnitysnaru suussaan. "Varo ettet putoa", Quz huolehti seuratessaan pentunsa kiipeilyä maasta käsin. Wiipelillä ei kuitenkaan olisi hätää, sillä hänen apinaystävänsä Raimo oli antanut hänelle kiipeilyn oppitunteja, joten Wiipeli oli korkeuksissa kuin kotonaan. Pentu oli yrittänyt houkutella apinaystävänsä mukaan juhannusjuhliin, mutta Raimo oli kieltäytynyt, sillä hän ei kuulemma milloinkaan poistuisi hoitolarakennuksesta, olihan tämä sentään Mouruposken maskotti. Kiivettyään sopivan korkealle Wiipeli kurotti hännällään yläpuolellaan olevaa oksaa kohti ja kiersi häntänsä sen ympärille - jälleen yksi Raimolta opittu temppu - ja roikkuessaan häntänsä varassa Wiipelillä oli kaikki tassut käytettävissä narun solmimista varten. Samaan aikaan Kinuski seisoi kiven päällä ja kannatteli hartioillaan Winnietä, jolloin pentu pystyi solmimaan riippumaton vastakkaisen puolen, ja kun solmu oli valmis Winnie heittäytyi riippumatolle makaamaan. "Pois alta!" Wiipeli varoitti siskoaan ennen kuin hyppäsi perässä. Wiipelin tömähtäessä riippumatolle Winnie lennähti ilmaan, ja hetken aikaa kaksikko pompahteli vuorotellen aina toisen pudotessa. "Näyttää kivalta, minäkin haluan", Xiwawa ilmoitti. "Rauhoitutaanpas nyt, riippumatto ei ole mikään trampoliini", Quz muistutti, jolloin tytöt laskeutuivat korvat luimussa alas. Kinuski heittäytyi riippumattoon ja katseli taivaalla liikkuvia pilviä, jotka keikkuivat hassusti Kinuskin kiikkumisen tahdissa. "Tässä on tosi mukava nukkua ja kuunnella laineiden liplatusta. Voisin tuudittaa pennut uneen", Kinuski suunnitteli. "Näh, ei me olla enää mitään kehtovauvoja", Xiwa protestoi ja loikkasi äitinsä mahan päälle. "Kuka tässä on puhunut mistään kehtokiikutuksesta?" Kinuski virnisti ja alkoi hytkyä niin kovalla vauhdilla, että riippumatto kääntyi ympäri useamman kerran, ja kun rulla aukesi Xiwawa oli ihan pyörällä päästään. "Wau, tuo oli lystiä. Uudestaan!" Xiwawa innostui ja loputkin pennut hyppäsivät kyytiin toista kierrosta varten. "Riippumattoa ei ole kyllä tarkoitettu tuollaisiinkaan leikkeihin", Quz huomautti, mutta pojan vakavat kommentit kaikuivat kuuroille korville Kinuskin kieputtaessa pentuja riippumaton pyörteissä.

Samaan aikaan Ruu sukulaisineen oli saanut teltan pystytetyksi. Aluksi homma oli mennyt melkoiseksi säheltämiseksi kaikkien yrittäessä edistää hommaa yhtä aikaa oman päänsä mukaan, mutta sitten partiopoika Mustikka oli ottanut ohjat osaaviin tassuihinsa, ja kun kaikki kuuntelivat tämän neuvoja saatiin teltta paikoilleen oikeaoppisesti. Mayu, Nugetti, Roi ja Rico loikoilivat telttaan asetettujen pehmusteiden päällä, ja Ruu oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi kaitsemaan pentuja järven rannalla. Serkukset Tulpe ja Mustikka olivat puolestaan keksineet järjestää nuorimmille pennuille pienen salapoliisi-tehtäväradan, jossa tulisi edetä ympäristöön piilotettujen vihjeiden avulla. Rannalla urheimmat kissat uskalsivat pulahtaa veteen, mutta suurin osa istuskeli mieluummin laiturilla tai leikki rantahiekalla. Myös Hemuli oli saapunut hoidokkinsa Piparin kanssa viettämään aurinkoista päivää Naukukukkulan järvelle, ja Quzin & Kinuskin kolmoset päättivät käydä tervehtimässä heitä. Winnie esitteli pennut toisilleen, sillä hän oli entuudestaan Piparin tuttava. "Täällä rannalla onkin väkeä ruuhkaksi asti", Hemuli päivitteli silmäillessään vedessä pulikoivien Cindyn, Clarissan ja Cocon roiskimisleikkejä. "Joo, meidän kaikki sukulaiset tuli viettämään juhannusta rannalle!" Wiipeli kertoi. "Niinpä, ja me aiotaan nukkua ulkona", Xiwawa jatkoi ja osoitti vähän matkan päässä kahden koivun välissä olevaa riippumattoa ja telttapaikkaa. "Vautsi, vaikuttaa hauskalta! Minäkin haluaisin", Pipari miukaisi ja loi anelevan katseen hoitajaansa. "Enpä tiedä, olet vielä kovin nuori... Toisaalta mukana on paljon ystäviäsi, joten eivätköhän he pidä sinusta huolta", Hemuli aprikoi. "Eli saan jäädä? Jes!" Pipari innostui ja syöksyi halaamaan hoitajaansa. "Mutta ennen sitä vietämme yhdessä hauskan rantapäivän ja otamme aurinkoa", Hemuli julisti hieroessaan kissan turkkiin aurinkorasvaa. 

Päivä oli mukavan lämmin eikä vesi ollut kovin viileää, mutta kissoille tuntui tulevan uidessa nopeasti vilu, joten vähitellen suurin osa kissoista oli tullut loikoilemaan aurinkoon. Nooran kissoilla oli mukana siistit aurinkolasit, joissa oli sydämenmuotoiset linssit, ja Cindy ja Vattu kinasivat siitä kumpi saisi käyttää niitä. Lopulta Cindy onnistui omimaan lasit itselleen, ja tappiosta tympääntynyt Vadelma päätti nousta jaloittelemaan. Coco, Clarissa Wiipeli ja Xiwawa rakensivat hiekkalinnaa, mutta Vattu kaipasi mieluummin ikäistään seuraa, ja häntä harmittikin kun Mustikka ja Tulpe olivat eristäytyneet kahdestaan suunnittelemaan tehtävärataa eivätkä huolineet häntä mukaan. Seuraavaksi Vatun katse kiinnittyi vähän matkan päästä rannasta sijaitsevaan mökkiin, jonka pihalla kävi kova kuhina, ja Vattu päätti käydä tarkistamassa millainen meininki siellä oli parhaillaan. Hän nousi ylös ja puisteli hiekkaa turkistaan ennen kuin otti reippaan harppauksen päästäkseen maassa mahallaan kuorsaavan Quzin yli. Mökillä tyttökisun katse kiinnittyi ensimmäisenä Vesaan, eikä hän voinut estää perhosten pyrähtelyä vatsassaan, sillä Vattu oli ollut vähän ihastunut Vesaan ystävänpäivän tanssiaisista lähtien, mutta valitettavasti poika ei tuntunut olevan hänestä kiinnostunut - ainakaan vielä. Vattu muodosti kasvoilleen lempeän hymyn ja käveli hivenen keimaillen häntä siistillä kaarella liilaa kissaa kohti. "Moih Vesa!" Vattu henkäisi pojan nimen, jolloin tämä kääntyi katsomaan häntä ja tervehti takaisin. "Kaikki muut ovat tuolla rannalla, mitä te oikein puuhaatte täällä rakennusten luona?" Vattu tiedusteli, jolloin Vesa selitti heidän siistivän tulevia yöpymispaikkoja. "Lattialla oleva pölykerros kielii siitä ettei näissä mökeissä ole käynyt ketään vuosikausiin, mutta pienen tuuletuksen jälkeen näistä tulee oikein viihtyisiä", Vesa selitti. "Kuulostaa hauskalta, voisin auttaa sinua", Vattu hihkaisi ja toivoi pääsevänsä viettämään aikaa pojan kanssa. "Öh, sopiihan se, jos siivoaminen on sinusta todellakin hauskaa", Vesa lausui hieman ihmetellen. Vattu punastui miettiessään antaneensa itsestään todella oudon kuvan intoillessaan siivoamisesta. Ennustus ja Untuva olivat vieneet kaikki mökin pehmusteet ulos tuulettumaan, Stiina ja Pia pesivät ikkunoita ja Vesa ja Vattu alkoivat kuurata Kuulan ja Rion lakaisemia lattioita. Onneksi mökit olivat pieniä, joten siivottava ala ei ollut kovin suuri, ja lattia ehti kuivahtaa juuri parahiksi simssiliinin saapuessa paikalle suurien kantamustensa kera. "Käväisin hoitolalla ja toin telkkarin ja pelikoneen mukanani viihdykkeeksi kun mökissämme on kerta sähköt. Te olettekin saaneet täällä hienosti paikat putsatuksi! Minä vaihdan vielä uudet lakanat tuohon sänkyyn, mutta te voitte jo mennä ulos leikkimään", simssiliini lupasi, eikä kissoja tarvinnut kehottaa kahdesti.

Kun Mustikka ja Tulpe olivat saaneet suunnittelemansa tehtäväradan valmiiksi kutsuttiin pennut paikalle, ja nämä muodostivat tiimit sisaruksiensa kanssa: Coco, Clarissa & Cindy VS Xiwawa, Wiipeli & Winnie. Muut rannalla olijat saapuivat yleisöksi seuraamaan kilpailua. "Tehtävänne on siis etsiä ympäristöstä vihjeitä, jotka johdattavat teidät seuraavaan paikkaan, kunnes lopulta pääsette maaliin. Ensimmäistä joukkuetta odottaa palkinto", Tulpe paljasti, ja pienten pentujen hännät heilahtelivat jännittyneenä ja innostuneena, sillä kaikki halusivat tietenkin voittaa palkinnon itselleen. "Ensimmäinen vihje löytyy rannalle haudatusta simpulankuoresta. Aloitetaan!" Mustikka julisti, ja pennut pinkaisivat juoksuun niin että hiekka vain pöllysi. Quz, Kinuski ja Rico kannustivat tietenkin pentujaan kiljumalla näille tsemppi-huudahduksia. Ranta-alue oli sen verran laaja että molempien joukkueiden pennut päättivät hajaantua. Xiwawa kaivoi hiekkaa mutta piti kuitenkin samaan aikaan silmällä lähistöllä olevaa Cocoa, mikä osoittautui viisaaksi taktiikaksi, sillä Cocon kynsi raapaisi ensimmäisenä simpukankuoren pintaa. Xiwa ei kuitenkaan aikonut päästää vastustajaansa helpolla vaan syöksyi tämän luokse ja yritti napata simpukan itselleen. "Hei, minä löysin sen ensin! Tulkaa apuun", Coco kutsui joukkuetovereitaan jotka säntäsivät paikalle. Tytöt pistivät tunkeilijan kuriin Cindyn purressa tätä hännästä ja Clarissa heitti hiekkaa Xiwawan kasvoille, jolloin tämän ei auttanut muu kuin irrottaa otteensa simpukankuoresta. Alienpennut hurrasivat erävoitolleen Xiwawan sylkiessä hiekkaa pois suustaan. "Älkää luovuttako, maahan on haudattu soinenkin simpukka", Tulpe kannusti nuorempia sisaruksiaan. Wiipeli oli kaivanut hiekkaa niin että hänen tassunsa tuntuivat menevän ihan ruvelle, mutta kipu unohtui simpukankuoren pilkistäessä hiekan alta. "Miten tämä sitten johdattaa meidät seuraavaan paikkaan?" Wiipeli aprikoi käännellessään simpukkaa tassuissaan etsien vihjettä. Winnie keksi kurkistaa simpukan sisään, ja sieltä löytynyt paperin pala ohjasi heidät kiipeämään rannan korkeimpaan puuhun. Tämä oli helppo tehtävä Wiipelille, ja Maukulaisten tiimi kohosi johtoon ketterän Wiipelin edetessä oksien ja lehtien seassa täyttä vauhtia. Puun oksalta löytyi kolme muovista mukia, ja yhden sisällä oli viesti, joka kehotti kissoja täyttämään rannalla olevan vadin vedellä. "Ihan helppo tehtävä", Xiwawa tuumi, mutta kun pennut kävivät hakemassa järvestä vettä he havaitsivatkin mukien vuotavan, kamalan ketkua! Kolmikko yritti parhaansa mukaan tukkia pieniä reikiä tassuillaan, mutta siitä huolimatta suurin osa vedestä ehti valua maahan kuljetuksen aikana. Alientiimi oli puolestaan keksinyt laittaa kaikki kolme mukia päällekäin, jolloin reiät tukkiutuivat, joten he saavuttivat Maukulaisia nopeasti. Joukkueet saapuivat viimeiselle etapille lähes samaan aikaan, ja nyt tehtävänä oli kerätä kolme erilaista keltaista kukkaa. Kummaltakaan tiimiltä ei jäänyt huomaamatta kirkkaankeltaiset voikukat, mutta sitten ympärilleen piti alkaa katsella vähän tarkemmin. Lopuksi pennut toivat löydöksensä tuomareiden arvosteltaviksi. Maukulaisten trion kukkaset olivat niittyleinikki, rentukka ja voikukka, ja alienpennut olivat puolestaan keränneet voikukan, päivänkakkaran ja niittynätkelmän. Voittajaksi julistettiin lopulta Winnie, Xiwawa ja Wiipeli, sillä alienien tuoma päivänkakkara oli ollut vain puoliksi keltainen. Voittajat saivat palkinnoksi Untuvan heinistä punomat rannerenkaat, jotka Mustikka pujotti pentujen tassuihin. Kolmikko ihasteli ranteisiinsa saamia koruja, jotka toimisivat kivana muistona tästä mukavasta päivästä. Kaikki taputtivat voittajille, kunnes yhtäkkiä ukkonen jyrähti ja taivaalta alkoi sataa kaatamalla vettä. "Tämänhän piti olla poutapäivä", Marja miukaisi mietteliäänä muistellen lehden sääpalstalle tekemäänsä artikkelia. "Kyseessä on varmaan jonkin ohimenevä pieni kuuro. Mennään pitämään sadetta mökkiimme", simssiliini ehdotti.

Mökki tuntui entistäkin pienemmältä kun kaikki kissat olivat sulloutuneet sisään, mutta sentään jokaiselle löytyi jostakin istumapaikka. Nopeimmat ehtivät varata paikat pehmeimmiltä sängyltä ja sohvalta, mutta istumapaikaksi kelpasi hätätapauksessa myös ikkunalauta tai ihan vaan lattia, jotkut istuivat myös mökin ulkopuolella räystään alla. simssiliini istui keskellä huonetta ja pulasi retkikeittimen kanssa, sillä hän ajatteli että porukka voisi hyödyntää sateisen hetken pitämällä ruokatauon. Retkikeitin lämmitti vettä perunoiden keittämistä varten ja myös kalojen paisto onnistui. Jokainen kissa sai lautaselleen pari keitettyä perunaa, ahvenfileen sekä salaattia, joka oli peräisin kasviskissanruokapurkista, jonka sekaan simssiliini oli lisännyt parsakaalia ja kukkakaalia. Juomaksi oli limsaa, ja jälkkäriksi megasuuri irtokarkkipussi, joka kiersi ympyrää kissojen joukossa. "Mmm, uusissa perunoissa on kyllä ihan kesän maku", Quz ihasteli mussuttaessaan pottuja. "Jep, kerrankin simssiliini laittaa meille kunnollisen aterian. Yleensä olemme joutuneet tyytymään pelkkiin valmisruokiin", Ruu tokaisi saaden hoitajaltaan mulkaisun. "Valmisruuissa on se hyvä puoli ettei synny tiskiä. Taidankin tietää kuka haluaa hoitaa tiskit aterian jäljiltä", simssiliini virnisti osoitellen Ruuta, joka alkoi katua sitä että oli ylipäätään avannut suunsa. "Älä huoli äiti, minä ja isä voimme auttaa", Tulpe lupasi. "Hei, miksi minutkin vedettiin tähän mukaan?" Quz kimpaantui. Untuva istui mökin ulkopuolella Ennustuksen ja tämän veljien Kuulan ja Rion kanssa, sillä vihreät pojat olivat halunneet tulla katselemaan salamointia. Untuvaa myrsky hieman pelotti, ja hän värähti jokaisen salaman välkähtäessä tai ukkosen jyristessä, mutta poikaystävän läsnäolo helpotti hieman. Ennustus vaistosi Untuvan huolen ja oli ottanut tämän turvaan kainaloonsa samalla kun silitti pojan selkää rauhoittavasti. Sade ei osoittanut taukoamisen merkkejä, mutta auringonpaiste pyrki jälleen tulemaan esille tummien pilvien takaa, joten myrsky olisi pian loppumaan päin. "Katsokaa, sateenkaari!" Rio huudahti, ja kaikki neljä kissaa kohottivat katseensa taivaalle, minne kauniin värinen sateenkaari oli ilmestynyt. Tämä oli Untuvasta paljon mukavampaa katseltavaa kuin salamat, ja liila kissa painoi päänsä Ennustuksen olkapäätä vasten samalla kun mussutti sylissä pitelemästään irttaripussista suklaisia sydänkonvehteja. Hän tunsi itsensä aivan erityisen onnelliseksi juuri tässä hetkessä rakkaansa vierellä ja toivoi että voisi pysäyttää ajankulun ja istua samassa paikassa ikuisesti. Kun sade viimein taukosi oli tiskiryhmän aika suunnata järvelle pesemään asioita. Rico ja Kinuski olisivat tarjoutuneet avuksi, mutta simssiliini sanoi ettei näiden tarvitsisi vaivautua moiseen, sillä he olivat matkassa mukana vieraina, ja ikävät kotityöt kuuluisivat tietenkin retken järjestäjän ja tämän kissojen vastuulle. "Vihaan simssiliiniä", Ruu kiukutteli hammasta purren liottaessaan lautasia järvivedessä. "Sinä itse kerjäsit tätä kommenteillasi. Minä en sen sijaan ymmärrä miksi homma nakitettiin vastuulleni", Quz valitti. "Kuulostatte ihan avioparilta kiistellessänne kotitöistä", Tulpe virnuili vanhemmilleen, jotka olivat tyttärensä kommentin jälkeen ihan hiljaa. 

Metsässä oli vielä hieman kosteaa simssiliinin ja kissojen lähtiessä etsimään polttopuita saunan lämmitystä ja juhannuskokkoa varten. Heidän oli myös tarkoitus tehdä saunavihdat itse, joten sitä varten poimittiin talteen muutama koivunoksa. simssiliini laahusti porukan viimeisenä vetäen perässään suurta kärryä, jonka kyydissä puut saisi kuljetettua pois metsästä. "Menkää te vaan edeltä. Voisitte keskittyä vihtojen tekemiseen ja pienien puunpalojen etsimiseen kiukaan sytytystä varten. Minä yritän etsiä isompia puita juhannuskokkoa varten", simssiliini läähätti. Kukin kissa hajaantui tekemään sitä mikä vaikutti heille sopivimmalta puuhalta. Nuorimmat pennut Wiipeli, Xiwawa, Winnie, Pipari, Roi, Cindy, Clarissa ja Coco poimivat maasta käpyjä ja pieniä oksia saunan sytykkeeksi. Homma eteni ripeästi, sillä pennut olivat keksineet kisailla siitä kuka keräisi eniten käpyjä, ja tällä kertaa alienpennut eivät aikoneet hävitä. Pentujen isät Rico ja Quz tallustivat perässä ja kokosivat pentujen löydökset ämpäreihin. Quzin liikehdintä oli erittäin hullunkurista, sillä tämä oli saanut kissojen totuus vai tehtävä -pelissä tehtäväkseen liikkua tunnin ajan hyppimällä yhdellä tassulla, ja keltaraidallinen kolli oli lentää mukkelis makkelis tassun tarrautuessa milloin mihinkin kiveen tai puunjuureen. Parhaimmat kädentaidot omaavat Untuva ja Mustikka olivat päättäneet kokeilla saunavihtojen kokoamista, vaikka vihdan kokoaminen olikin aika eri asia kuin piirtäminen tai neulominen. Myös Mayu ja Vesa tulivat vihtailijoiden avuksi. Veljekset tekivät yhteistyötä, ja Vesan nyppiessä vihdan varsiosasta lehdet pois Untuva punoi ohuista koivunoksista nauhan, jonka pojat kiinnittivät yhdessä paikoilleen. Vesa piteli oksia paikoillaan sillä aikaa kun Untuva teki solmua. Lopputuloksena oli hieno vihta, ja Mustikka ja Mayukin esittelivät tekelettään muille. Saunojia tulisi olemaan monta, joten he päättivät valmistaa vihtoja vielä muutaman kappaleen lisää. Ruu ja Nugetti harppoivat muutaman askeleen simssiliinin edellä, ja Ruu kaatoi uudella sahallaan puita, jotka Nugetti nosti kärryjen kyytiin kun simssiliini viimein pääsi paikalle. Saunan sytykkeet saatiin nopeammin kokoon, joten Rico ja Quz palasivat rannan tuntumassa olevalle puusaunalle vähän ennen muita. Saunan sytytyksessä päästiin jälleen hyödyntämään partiolaistaitoja, ja hommasta vetovastuun ottanut Ennustus näytti veljilleen Riolle ja Kuulalle, miten puut ja sytykkeet tuli kiukaan uuniin asetella. "Koivun tuohi on hyvä sytyke", Ennustus selitti ja sytytti sen tulitikulla. Liekki paloi kuitenkin heikosti ja sammui pian. "Olipa hyvä sytyke", Rio tokaisi sarkastisesti. Ennustus raapi päätään ymmällään, mutta Kuula keksi että ehkä sauna olisi nuohoamisen tarpeessa jotta ilma kulkisi paremmin. Niin pojat poistivat kiukaan uuniin asettamansa polttopuut ja alkoivat sen jälkeen ottaa pohjalla ollutta tuhkaa ulos. Pian Untuva saapui saunaan tuomaan valmiiksi tehdyt saunavihdat paikoilleen. Hän nosti raikkaalta tuoksuvat vihdat ylimmälle lauteelle ja näytti vihreille pojille peukkua kannustukseksi. Ennustus väläytti vastaukseksi söpön hymyn ja kohotti hänkin noen mustaaman peukalonsa pystyyn. Nuorison rehkiessä vanhimmat Pia ja Stiina olivat saaneet työnteosta vapautuksen, ja kaksikko loikoili mökin kuistilla nautiskellen lämpimästä kesäpäivästä. Äidin ja tyttären jäädessä kahden Pia tiedusteli miten Stiina oli toipunut erostaan Espiqueen. Ruskea kissa ymmärsi hyvin kumppanin menetyksen tuskan, sillä hänen rakas Nickinsä oli nukkunut pois kolmisen vuotta sitten. Stiina myönsi ikävöivänsä toisinaan rakastaan, mutta muiden läheisten seurassa vietetty aika sai hänen huomionsa onneksi aina takaisin nykyhetkeen, sillä simssiliinin suurkissaperheessä tapahtui jotain jännää joka päivä! Tuntui kuitenkin hyvältä puhua asiasta äidin kanssa, sillä tämä osasi elämänkokemuksensa myötä neuvoa tytärtään jokaisessa tilanteessa, ja Stiina oli ikikiitollinen siitä että äiti oli hänen elämässään yhä läsnä. Oranssi kissa halusi kuitenkin karkottaa ikävät ajatukset hetkeksi mielestään ja päätti haastaa äitinsä piiloleikkiin. "Piilostako? Jopas sinua nyt lapsettaa, leikit viimeksi piilosta pentuna", Pia naureskeli, mutta sulki kuitenkin silmänsä ja alkoi laskea kymmenneen sillä välin kun Stiina kipitti piiloon. Mökin rännin alla oli suuri vesiastia, jonka Stiina keksi tyhjentää ja loikata sen sisään. Piilo osoittautuikin ovelaksi, ja Stiina yritti tukahduttaa hihityksensä laittamalla tassut suun eteen Pian kävellessä hänen piilonsa ohi.

Saunan lämpenemistä odotellessa kissanuoriso päätti hyödyntää luppoaikaa järjestämällä krokettiturnauksen. Pelaajia ilmaantui paikalle niin paljon että kissat päättivät jakautua pareihin. Kuula ja Rio muodostivat heti tiimin, ja Untuva käveli Ennustuksen luo ja tarttui tätä tassusta. Vesa katsahti veljeensä hieman harmistuneena, sillä hänkin olisi halunnut pelata yhdessä Untuvan kanssa, mutta tämä tuntui aina pistävän poikaystävänsä etusijalle. Vesa käänsi päätään kuullessaan nimeään kutsuttavan ja näki Vatun lähestyvän häntä. "Meistä taisi muodostua automaattisesti joukkue, sillä veljeni Marja ja Mustikka ovat keskenään ja olemme ainoat ilman paria", Vattu summasi tilanteen. Tyttökissaa ei tietenkään harmittanut päästä Vesan seuraan, mutta liila kissa koki epäreiluksi sen ettei hän koskaan saanut mieleistänsä paria, vaan tuntui aina joutuvan Vatun seuraan kun ei kelvannut muille. Kiukun laantuessa Vesa kuitenkin alkoi pohtia ettei ollut edes liiemmin yrittänyt tehdä tuttavuutta Vatun kanssa, ties vaikka heistä tulisi hyviäkin ystävyksiä jos kumpikin suhtautuisi toiseen avoimin mielin. "Okei, hauskaa olla parisi", Vesa vastasi hymyillen ja ojensi pitelemänsä mailan tytölle. "Onhan kaikille säännöt selvillä? Jokainen joukkue kuljettaa omaa palloaan porttien läpi, ja ensimmäisenä maaliin päässyt tiimi voittaa", Rio summasi toisten nyökkäillessä. Vesa ja Vattu saivat aloittaa, ja Vattu marssi aloitusportille ja laski punaisen pallon maahan. Ensimmäiseen lyöntiin ei juuri taktikointia tarvinnut, kunhan löi pallon aloitusportin läpi. Tietysti lyöntiin käytettävä voima määritti pisimmälle päässeen pelaajan, ja muut tiimit pääsivät lähelle kakkosporttia Vatun ja Marjan lyönnin jäädessä lyhyemmäksi.  Hetken aikaa joukkueet tuntuivat junnaavan paikoillaan kun vihreä joukkue löi kaksi kertaa reippaasti yli portista ja keltaisten pallo vieri puolestaan pieneen kuoppaan, josta sitä oli vaikea lyödä. Mustikka löi varovasti sinistä palloa, ja usean yrityksen jälkeen se meni lopulta portista läpi. Vesalla ja Vatulla oli kuitenkin eniten vaikeuksia, sillä he eivät olleet päässeet edes ykkösportista läpi. Oli Untuvan vuoro, ja kissan tassut tutisivat hermostuksesta tämän tuntiessa kaikkien pelaajien katseet selässään. "Kuvittele että maila on sivellin, jolla aiot piirtää suoran viivan paperille", Ennustus yritti kannustaa tiimitoveriaan kekseliäästi. Vesa ei voinut olla hymähtämättä, eihän mailaa ja sivellintä voinut verrata toisiinsa, se oli suorastaan kaikkien fysiikan lakien vastaista. Kaikkien hämmästykseksi tapa taisi kuitenkin tepsiä, sillä Untuva onnistui lyömään keltaisen pallon ensimmäisenä tokan portin läpi. Vihreä ja sininen tiimi seurasi heitä heti seuraavalla kierroksella, ja loppujen lopuksi nämä kolme pääsivät maaliin ihan peräkkäisillä lyönneillä Vesan ja Vatun jumittaessa yhä kakkosportilla. "Anna olla jo Vesa, pelihän loppui", Vattu huomautti Vesan jäädessä yksin tähtäämään. "Ei, minäkin haluan päästä maaliin", Vesa totesi määrätietoisesti. Pallon käsittely ei kuitenkaan ollut helppoa, ja pallo vieri jokaisella lyönnillä joko liian pitkälle tai sen matka pysähtui ennen aikojaan. Vesa oli hyvä älypeleissä, mutta urheilu ja pihapelit eivät olleet hänen vahvuus. Muut lähtivät jo edeltä saunalle, mutta Vattu odotti uskollisena tiimipariaan ja auttoi tätä keräämään pelitarvikkeet lopuksi pois.

Kiukaasta kuului hassua sihinää Quzin heittäessä vettä kuumille kiville, ja Winnie, Wiipeli ja Xiwawa matkivat ääntä. Tulpella meni hermot pentujen leikkeihin ja hän tuuppasi Xiwawaa saunavihdallaan niin että tämä luiskahti lauteelta lattialla olevaan vesiastiaan. "Tulpe, mitä sinä nyt kiusaat pienempiäsi, miettisit vähän", simssiliini oli heti puolustamassa avuttomanpaa osapuolta ja kumartui nostamaan vettä valuvan pennun viereensä lauteelle. "Onko liikaa pyydetty että saisin rentoutua saunan löylyjen lämmössä?" Tulpe tokaisi takaisin ja mulkoili pentukolmikkoa. "Älä nyt riehu, me vain pidettiin vähän hauskaa", Wiipeli huomautti isosiskolleen. Maukulaisten kinaaminen aiheutti kuumuttakin tukalammat oltavat useammallekin saunailijalle, ja Rio, Kuula ja Ennustus hivuttautuivat lauteelta alas ja hipsivät ulos Pipari vanavedessään. "Rauhoitutaanpas nyt. Ehkä riehakkaimmat pennut voisivat tosiaan käydä välillä pulahtamassa järvivedessä", Ruu lausui sovittelevasti ja passitti Quzin ulos pentujen kanssa. Quzin hoiperreltua saunan ulkopuolelle yhdellä tassulla hypähdellen Ruu kääntyi tyttärensä puoleen ja kysyi miksi tämä äksyili nuoremmille. Tulpe asetti tassunsa puuskaan ja alkoi sitten selittää miten hänen elämänsä oli pelkkää alamäkeä: "Sain todistukseen matikasta vain kaksi tähteä, en ole vieläkään löytänyt itselleni kumppania enkä varmaan saa ikinä toteutettua elämäntavoitettanikaan kun isän mukaan en ole tarpeeksi hyvä liittymään musiikkikerhon bändiin", Tulpe maukaisi hiljaa. simssiliini kuunteli hoidokkinsa vuodatusta hieman ymmällään, sillä hän oli ollut niin vähän mukana tämän elämässä pennun vanhempien ottaessa suurimman vastuun tyttärensä kasvatuksesta. Miten sitä saattoikin olla niin pihalla omien kissojen tekemisistä (vaikka itse kirjoittaa kaikki hoitotarinat)? Hän kurotti silittämään mustavalkoisen kissan märkää poskea. "Anteeksi että korotin ääntäni, en tiennyt että sinulla on vaikeaa", hoitaja pahoitteli. "Tässä ei nyt pelkä anteeksipyynnöt riitä, sanoisit jotain kannustavaa", Ruu tokaisi ja tarrasi tyttärensä hartioista kiinni pakottaen tämän katsomaan itseään silmiin. "Eivät pienet epäonnistumiset tarkoita että sinun elämäsi olisi tuhoon tuomittu. Unelmat saavuttaakseen on kohdatta myös vastoinkäymisiä. Toteutumaton elämäntavoite tarjoaa sinulle jotain vatsanpohjassa mukavasti kutkuttavaa odotettavaa. Vain harvat kissat toteuttavat elämäntavoitteensa nuorina, emmehän minä ja isäsikään ole vielä lähelläkään omiemme toteuttamista vaikka olemme jo kolmissakymmenissä, mutta jokainen etenee omaan tahtiin", Ruu lausahti ja halasi tytärtään. "Niin, ja muista aina ajatella positiivisesti: Sait ehkä matikasta kaksi tähteä, mutta ruotsin ja historian arvosanat olivat kiitettäviä, ja jos panostat kunnolla kakkosluokalla voit saada arvosanasi kohoamaan päättötodistuksessa. ", Mayu huomautti. "Äläkä suotta näe sinkkuvaihetta negatiivisena vaan ota kaikki ilo irti vapaudesta! Se oikea kissaherra saapuu elämääsi kun vähiten sitä odotat. Sinulla on paljon ystäviä, ja jos katsot heitä uusin silmin saatat löytää rakkauden lähempää kuin arvaatkaan, tai sitten uuden kissan kohtaaminen on vielä edessäpäin", Pia neuvoi. Äidin, isoäidin ja isoisoäidin neuvot toivat Tulpelle lohtua, ja vähitellen hymy kohosi tämän kasvoille.

Saunahäädön saatuaan Winnie, Xiwawa ja Wiipeli kävivät nopeasti kastautumassa rantavedessä ja vaativat jo pian paluuta löylyihin. Kolmikosta oli hauska juoksuttaa isää edestakaisin rannan ja saunan välillä, sillä Quzin yhdellä tassulla hyppely näytti niin huvittavan kömpelöltä. Heitä vastaan tulivat lilat kaksoset, jotka hymyilivät myötätuntoisesti Quzille. Vesa piti veljensä tassusta kiinni kaksikon lähestyessä laituria varmistaakseen, ettei vesikammoinen kissa karkaa mihinkään. Saunassa istuminen nyt vielä menetteli, mutta Untuva ei olisi millään halunnut käydä kastautumassa veteen. Untuva seisoi tönkkönä paikoillaan laiturilla ja kokeili veden lämpötilaa varpaankärjellään saaden heti vilunväristyksiä niin että koko hänen kehonsa värisi. Vesa lähti laskeutumaan laiturin päähän kiinnitettyjä uimatikkaita alas, mutta Untuva ei hievahtanutkaan paikaltaan. "Ihan tosi, täytyyhän sinun tulla heittämään talviturkkisi jo pois! Vesi on ihan lämmintä kun siihen tottuu", Vesa yritti maanitella Untuvan perääntyessä pari askelta taaksepäin. Vähän matkan päässä uiskenteleva Ennustus heitteli rantapalloa veljiensä ja Piparin kanssa eikä voinut olla kuulematta lilojen poikien keskustelua. Vilkuillessaan rantaa kohti Ennustus ei kuitenkaan huomannut Rion syöttäessä hänelle, ja pallon iskeytyessä hänen päähänsä Ennustus vajosi veden alle niin että vain hänen päässään oleva antenni jäi pilkistämään pinnalle. Tämä ei jäänyt Untuvalta huomaamatta, ja hetkessä hän unohti vesikammonsa syöksyessään pelastamaan rakkaansa. Untuva ui onnettomuuspaikalle niin nopeasti kuin vain suinkin kykeni ja onnistui nostamaan Ennustuksen pään pinnalle. "Olet sankarini", Ennustus kehräsi ja pukkasi poikaystävänsä otsaa märällä nenänpäällään. Kun Untuva ei nähnyt Ennustus näytti peukkua heidän luokseen uivalle Vesalle, joka iski silmää merkiksi Ennustuksen onnistuneelle hukkumisesitykselle. Lilat veljekset liittyivät mukaan pallopeliin, ja jopa Untuvan oli myönnettävä että uiminen oli sittenkin ihan mukavaa puuhaa, vaikka kosteat paikat eivät hänen mieleensä muuten olleetkaan. Auttoi paljon kun oli jotain kivaa tekemistä, joka vei huomion muualle ärsykkeestä. Ei yksi uimareissu silti tehnyt Untuvasta mitään innokkainta lilluskelijaa, ja tämä palasi ensimmäisenä rannalle kuivattelemaan.

simssiliini kyyditsi peseytymistä varten pesuvateja ulos ja neuvoi kissoja huuhtomaan turkkiin levitetyt shampoot vadissa olevalla vedellä. "Mitä varten me tarvitaan erilliset vesiasiat kun voitaisi peseytyä suoraan järvessä?" Wiipeli ihmetteli. "Järviveteen ei saa päästää pesuaineita", hoitaja selitti hangatessaan pennun turkkiin shampoota samalla kun Quz teki vastaavat toimenpiteet Xiwawalle. "Niin, pesuaineissa on ympäristölle haitallisia kemikaaleja, jotka ovat vesieliöille myrkyllisiä", Vesa täydensi hieroessaan saippuaa päähänsä niin että lopulta näytti aivan siltä kuin hänellä olisi ollut muhkea Einstein-tiedemies-tukka. "Ajattelitko sitten oikein kuskata nämä saippuavedet suoraan vedenpuhdistamolle ettei luontoon päädy kemikaaleja?" Ruu lausahti pientä ivaa äänessään. Hän tuntui olevan hieman skeptinen hoitajansa suunnitelman suhteen. "Öh, en sentään, ajattelin kipata ne tuonne mustikanvarpujen sekaan", simssiliini osoitti takanaan olevaa marjapaikkaa. "Eli erittäin ympäristöystävällistä kun aineet päätyvät luontoon kuitenkin", Ruu pyöritteli silmiään. "Älä nyt, käytänhän minä suihkuvettäkin kukkien kasteluun, eivätkä kasvit ole siihen kuolleet... ainakaan kaikki", simssiliini puolustautui. Kinuski tuli auttamaan kumppaniaan pentujen pesemisessä jotta Quzkin pääsisi levittämään shampoota turkkiinsa. Kun tuli huuhtelun aika Quz loikki pesuvatia kohti yhdellä tassulla ja mätkähti sitten nurin niin että putosi kokonaan pesuvatiin, ja taas pennuilla riitti hihittelyä isän säädöille. "Onko kukaan nähnyt Untuvaa?" Stiina etsiskeli kadoksissa olevaa poikaansa. "Meni varmaan Ennustuksen kanssa jonnekin. Ei ole mikään yllätys että hän katoaa ennen pesuhetkeä", Vesa huomautti ja auttoi äitiään levittämään shampoota selkään. "Noh, sentään hän kävi aiemmin uimassa, eiköhän se melkein korvaa peseytymisen", simssiliini huomautti. Myös Tulpe hoiti mieluummin peseytymisen uiskentelemalla järvessä serkkujensa Vatun ja Mustikan kanssa. Kolmikko oli yhdessä päättänyt uida lähistöllä olevalle pienelle kivelle. Tulpe potki vettä takatassuillaan uidessaan selkää ja katseli samalla taivaalla liitäviä pilvenhattaroita ja tajusi olevansa onnellinen siitä että jakoi juuri tämän hetken kahden ystävänsä kanssa. Mustikan Tulpe oli tavannut salapoliisikerhossa ja oppinut luottamaan tähän heidän tehtyä yhteistyötä mysteerejä ratkoessa. Vatun kanssa hän tuli puolestaan toimeen, sillä kummatkin osasivat olla oikeita rämäpäitä sille päälle sattuessaan, ja aina kun jompi kumpi keksi jonkin hullun idean oli toinen sataprosenttisesti mukana toteuttamassa sitä. Kivi oli niin pieni etteivät kaikki edes mahtuneet kiipeämään sen päälle samanaikaisesti, mutta siitä oli kätevä ottaa tukea siksi aikaa kun keräsi voimia paluumatkaa varten.

Peseytymistä seurasi vielä pieni hemmotteluhetki kun simssiliini rasvasi kissojensa tassut. Varsinkin pentujen polkuanturat olivat halkeilleet heidän juoksenneltuaan koko päivän ulkosalla, joten rasva tekisi hyvää ja lievittäisi kipua. "Aah, tuoksuupa hyvältä", Xiwawa innostui nuuhkiessaan rasvattuja tassujaan. "Älä imppaa jalkojasi, se on ällöä", Wiipeli kivahti ja syöksyi veljensä kimppuun. Xiwa ehti kuitenkin väistää, jolloin hänen siskonsa lennähti päin seinää. Poikapentua nauratti hauska näky, mutta pian hänen oli livistettävä karkuun Wiitä, ja kaksikko juoksi ulos mökin avonaisesta ovesta. "Hei, olisi kannattanut ensin odottaa rasvan imeymistä, nyt tassuihinne tarttuu hiekkaa", simssiliini huusi pentujen perään, mutta nämä eivät tietenkään kuulleet. Quz lähti lastensa perään vaikka Ruun huomauttikin ettei tämä kuitenkaan saisi kaksikkoa kiinni yhdellä tassulla hypähdellessään. "Mitä pelejä toit mukanasi?" Vesa uteli hoitajaltaan silmäillen kiinnostuneesti tämän mukaan ottamaa pelikonsolia. "Vain Mariokartin. Siitä tulee jostain syystä aina niin kiva kesäfiilis, varmaankin koska pelasin koko kesän sitä silloin kun peli oli uusi", simssiliini nostalgisoi ja otti käsiinsä peliohjaimen ja ojensi toisen Vesalle. Liila kissa pyyhkäisi nopeasti tassuissaan olevat suurimmat rasvaklöntit turkkiinsa ja vastasi pelikutsuun ilomielin. "Onpa kiva kun joku suostuu kerrankin vapaaehtoisesti peliseurakseni, yleensä joudun pelaamaan yksin. Ollaan samassa tiimissä, ja tärkeintä on tietenkin saada satasen johto vastustajajoukkueeseen verratessa..." Vesa kuunteli hoitajansa puhetulvaa vain puolella korvalla, sillä hänen katseensa oli liimautunut mökin ovella seisoskeleviin Untuvaan ja Ennustukseen. "Herätys Vesa, katso nyt mitä sinä teit! Jäit tokavikaksi, nyt meidän joukkue sai huonot pisteet! Ensi radassa pitää sitten parantaa", simssiliini määräsi. Hän tuntui ottavan pelin vähän liiankin tosissaan. Vesa yritti keskittyä autonsa ohjaamiseen kunnes siirsi jälleen katseensa peliruudusta takaisin mökin ovelle, mutta rakastavaiset olivat ehtineet jo kaikota muualle. "En jaksa enää pelata, sori", Vesa naukaisi, ja ohjain putosi lattialle kisun noustessa seisomaan. "Hei, et voi hylätä minua! Tulpe, Ruu, Stiina tai kuka vaan, tulkaa auttamaan joukkuettani", simssiliini vaati. "Ei nyt millään ehdi. Meillä alkaa teltassa korttipelitaisto sukulaisten kesken", Tulpe julisti kipittäessään äitinsä perässä ulos. Stiina veteli puolestaan hirsiä simssiliinin sängyllä eikä ihme kyllä herännyt muiden kissojen jutusteluun tai telkkarista tuleviin peliääniin. Ilta-aurinko paistoi matalalla Vesan kävellessä mökin ovesta ulos, ja samassa hän törmäsi Kuulaan, joka oli etsimässä veljiään. "Riosta en tiedä, mutta Ennustus meni tapansa mukaan taas jonnekin Untuvan kanssa... Kuule, eikö sinua harmita kun Ennustus viettää enemmän aikaa poikaystävänsä kanssa kuin sinun ja Rion?" Vesa kysäisi. "Ei oikeastaan. Ennustus asuu eri huoneessa muutenkin, joten me ollaan Rion kanssa totuttu siihen ettei nähdä joka päivä", Kuula selitti. "Emme mekään Untuvan kanssa sentään kaikkea tee yhdessä, olemme koulussakin eri luokilla. Mutta en tiedä, jokin minua tässä vaivaa", Vesa tunnusti. "Ettet vain olisi kateellinen veljellesi siitä että hänellä on seurustelukumppani?" Kuula huomautti. "Minäkö muka kateellinen, eihän siinä ole järkeä!" Vesa tuhahti. Miksi hän kadehtisi Untuvan ja Ennustuksen juttua, hänenhän pitäisi olla iloinen heidän puolestaan. Mutta oliko Vesa sitä? Nyt kun tarkemmin mietti hän tunsi aina pientä pistelyä rinnassaan nähdessään veljensä poikaystävänsä seurassa ja se saattoikin johtua katkeruudesta. Oli totta että Vesakin olisi halunnut viettää aikaa ihastuksensa Cindyn kanssa, mutta tälläkin mökkireissulla tyttökissalla tuntui olevan aina muita kiireitä, joten hänen suhdeasiansa eivät olleet läheskään niin hyvällä pohjalla kuin hänen kaksoisveljellään. "Olenko huono veli jos kadehdin Untuvaa?" Vesa kysyi ääni väristen. "Et tietenkään, eihän omille tuntemuksilleen mahda mitään. Nyt kun tunnistit tämän piirteen itsestäsi voit keskittyä paremmin käsittelemään asiaa", Kuula huomautti ja pukkasi ystäväänsä kylkeen kannustukseksi.

Aurinko laski, mutta järven rannalle toi valoa kissojen ja simssiliinin sytyttämä juhannuskokko - tai kokonsa puolesta kyhäelmä muistutti enemmän hieman tavallista suurempaa nuotiota, sillä simssiliiniltä oli loppunut moti kesken polttopuiden pilkkomisen. Cindy, Xiwawa ja Pipari paahtoivat kokossa vaahtokarkkeja, ja Quz oli istahtanut rannalla olevan pölkän päälle ja rämpytteli samalla kitaraansa tunnelmamusiikin luomiseksi. Jotkut kissat innostuivat panemaan jalalla koreasti ja tanssahtelivat ympäri kokkoa musiikin tahdissa. Ruu rokkasi sydämensä kyllyydestä ja antoi rytmin liikuttaa kehoaan vapaasti välittämättä muiden katseista. Tanssiessaan Ruu tunsi itsensä vapaaksi, hänen elämänsä oli avoin niin kuin järvelle avautuva ulappa. Tulpekin saapui paikalle kävi isänsä viereen katsellen ihaillen, miten musikaalisesti lahjakas kissa pystyi rämpyttämään kitaraa jopa silmät ummessa. "Olet niin taitava! Opettaisitko minuakin?" Tulpe pyysi. Quz närkästyi hieman joutuessaan keskeyttämään soittonsa, mutta ojensi kuitenkin kitaransa tyttärelleen ja alkoi opettaa tälle nuotteja ja oikeaa tassujen asentoa. Vaikka laulaminen ei Tulpelta luonnistunutkaan onnistui tämä painamaan nuotit hyvin muistiinsa ja soittaminen kävi yllättävän luontevasti ensikertalaiselta. Tyttöä ilahdutti saada isältä kerrankin hyväksyviä katseita kun oli musiikista kyse. Tietysti Tulpen unelma oli aina ollut laulaminen, mutta myös soittimien soittaminen oli kivaa. Miukulaisten korttipelikilpailu huipentui jännään finaaliotteluun Marjan ja Cocon välillä. Viimeinen erä olikin siitä erikoinen, että perinteisen pelaamisen sijaan voittajaksi päätyisi se, joka onnistui pinoamaan korkeamman korttitalon. Monet kissat olivat kokoontuneet paikalle jännittämään voittajan ratkeamista, ja Coco sai paljon kannustusta vihreiltä sisarilta ja veljiltään, mutta kyllä Marjallakin riitti tukijoukkoja. Tytöt olivat muodostaneet laiturille oman laittautumisnurkkauksen, ja jopa simssiliini oli pakotettu mukaan touhuun, ja hänestä tehtiin kissojen koekaniini kun Wiipeli ja Mayu alkoivat levittää tämän kasvoille eri värisiä luomivärejä. Stiina loihti oranssia meikkipalettiaan hyödyntäen kasvoilleen iltaruskon väriset silmämeikit samalla kun Clarissa ja Vattu lakkasivat kynsiään. Jotkut kissat kahlasivat vieläkin vedessä, mutta ilta oli viilennyt jo sen verran ettei kenenkään tehnyt enää mieli kastautua kokonaan. "Jos olemme täysin liikkumatta pienet kalat saattavat tulla näykkimään varpaankynsiämme", Vesa selitti Untuvalle ja Ennustukselle. Kaloja ei kuitenkaan ilmaantunut paikalle, mutta kolmikko sai sen sijaan ihailla rantavedessä uiskentelevia nuijapäitä. Tunnelma rannalla oli hilpeän hyväntuulinen ja kaikilla vaikutti olevan hauskaa.

Nukkumaanmenoajan koittaessa Quz ja Kinuski marssivat pentuineen aiemmin pystyttämälleen riippumatolle, joka oli sittemmin muuttunut sadekuuron myötä oikeaksi minikokoiseksi uima-altaaksi. "Onneksi satoi päivällä eikä yöllä, sillä olisimme kastuneet", Quz irvisteli kauhoessaan vettä pois tassuillaan. "Älä nyt, sehän olisi voinut olla oikeastaan aika hauskaa. Kuka muka ei haluaisi nukkua yötä uima-altaassa?" Kinuski hihkaisi, ja pennut innostuivat heti ajatuksesta, mutta Quz pudisteli päätään. "Taidan olla liian järkevä viettämään aikaa teidän outolintujen kanssa", keltaraidallinen kollikissa huokaisi ja lähti kävelemään pois. Kinuski luuli pojan vain pilailevan, mutta kun tämä ei tullut takaisin tyttö alkoi huolestua. "Olenko minä liian outo? Tietysti nyt vähän pitää sekoilla, mutta menevätkö juttuni joskus liian pitkälle?" Kinuski kysyi huolestuneena pennuiltaan. "Näh, älä stressaa äiti, sinä olet täydellinen. Isi on vaan tuollainen tylsän vakava laama!" Xiwawa maukaisi, ja Wiipeliä ja Winnietä alkoi naurattaa veljen kuvailu heidän isästään. Quz tassutteli mustikanvarpujen peittämää mäkeä ylös mökkejä kohti. Sentään yhdellä tassulla hyppimisen aikaraja oli tullut täyteen ja hän saattoi taas liikkua normaalisti. Ajatella miten kävelykykyä saattoikin arvostaa aivan uudella tavalla! Jos Kinuski ja pennut halusivat nukkua uima-altaassaan olisi pojan keksittävä muu unipaikka, ja hän ajatteli murtautua simssiliinin mökkiin. Matkallaan Quz kulki teltan ohi, jonne Miukulaisten poppoo oli asettunut sukulaisineen. Teltan kankaan läpi kajasti valoa, joten porukka ei ilmeisesti ollut vaipunut vielä yöpuulle. Quz päätti hiippailla lähemmäksi saadessaan hupsun idean: Hän aikoisi säikyttää telttalaiset! Tullessaan lähemmäksi kisu erotti korviaan höristelemällä puhetta, ja hänelle selvisi että kissat kertoivat kummitustarinoita. Siispä säikyttäminen oikealla hetkellä saisi entistä jännemmän vaikutelman! Teltassa kaikki olivat kerääntyneet Ruun, Ricon ja Roin ympärille kolmikon kertoessa yhdessä kauhutarinaa. "Tiesittekö, että tämä teltta on pystytetty keskelle vanhaa hautausmaata", kertojana toimiva Ruu lausui salaperäisellä äänellä. Roi loi taskulamppua ja tassujaan hyödyntäen tarinaan sopivia varjokuvia, kuten hautakivia ja ristejä muistuttavia merkkejä. Cocon ja Clarissan niskakarvat nousivat pörröön säikähdyksestä ja Pipari puristi tiukemmin sylissään pitelemäänsä tyynyä itseään vasten, mutta Cindy ei ottanut tarinaa tosissaan. "Niin vissiin. Kai olisimme nähneet ympäristössä merkkejä vanhoista haudoista jos tuo olisi totta", kissaneiti huomautti. "Ömm..?" Ruu katsahti veljeensä ja toivoi tämän pelastavan jotenkin tilanteen. "Totta, mutta hautausmaa hylättiin monta sataa vuotta sitten, joten kaikki merkit ovat hävinneet", Rico keksi. Cindy tuntui hyväksyneen selityksen ja istui muiden kuuntelijoiden tapaan vaiti odottaessaan tarinan jatkumista. "Keskiyön aikaan tänne haudatut kissat palaavat kummittelemaan", Ruu lausui tavallista möreämmällä äänensävyllä luodakseen entistäkin pelottavamman tunnelman. Marja, Mustikka ja Vattu pitivät toisiaan tassusta kiinni luodakseen turvallisemman olon niin itselleen kuin toisilleenkin. "Onko täällä mitään naposteltavaa, minulla on nälkä", Nugetti mutisi suutaan maiskutellen. Ruu mulkaisi isäänsä ja Mayukin hyssytteli kumppaniaan jotta tämä tajuaisi olla hiljaa. "Olkaa siis varuillanne, sillä kummitukset saattavat haluta ottaa jonkun meidän ruumiin haltuunsa", Ruu kuiskasi viimeiset sanat. "Mi-mitä sitten tapahtuu?" Coco kysyi pelokkaana. "Menetät kehosi hallinnan. Tunnet olevasi läsnä, mutta joku muu liikuttelee tassujasi ja puhuu sinun äänelläsi", Roi kuvaili. "Joskus keskellä yötä vinkuvan tuulen seasta voi erottaa kummitusten huhuilua", Rico lausui. Quz tajusi tilaisuutensa koittaneen. Hän veti keuhkoihinsa ilmaa ja päästi sitten ilmoille kovan "HUHUUU!" -ulvahduksen. Kuten hän oli ennustanutkin menivät kaikki telttailijat suureen paniikkiin, eikä Quz voinut olla nauramatta onnistuneelle kepposelleen. "Tuon naurajan minä kyllä tunnen... Isä", Tulpe tuhahti ja Quz loikki karkuun. Ehkä ihan hyvä että hänen henkilöllisyytensä lopulta selvisi, niin nuorimmilta pennuilta ei menisi ihan kokonaan yöunet. Quz suuntasi simssiliinin mökille. Ovi oli suljettuna, mutta ikkuna oli jätetty yöksi auki, ja Quz onnistui ponnistamaan sen verran hyvät vauhdit että pääsi loikkaamaan ikkunalaudalle ja pujahti siitä sitten sisään. Vanhuskissat Pia ja Stiina torkkuivat sohvan päälle levitetyllä viltillä, ja simssiliini makasi yksin vuoteella. Hän oli potkinut peiton pois, sillä kesäyöt olivat joskus tukahduttavan kuumia. Uni ei tullut silmään ja tyttö oli kääntänyt kylkeä jo useaan otteeseen. Lopulta hän päätyi kääntymään selälleen, vaikka tiesikin ettei pystyisi nukahtamaan siihen asentoon. Yhtäkkiä simssiliini tunsi painon laskeutuvan vatsalleen ja ymmärsi, ettei hänellä olisi enää mahdollisuutta muuttaa asentoaan koko yön aikana. "Quz? Mitä sinä täällä teet?" hoitaja tunnisti päälleen istuneen kissan tämän uniikista kehräysäänestä. "Meidän riippumatto oli muuttunut uima-altaaksi, mutta minä nukun mieluummin tassut kuivana", Quz selitti vaipuessaan vähitellen uneen. "Kiva saada seuraa, mutta pitikö sinun käydä mahani päälle niin etten voi vaihtaa asentoa? Tulee niin kuumakin!" simssiliini voihki, mutta Quz ei välittänyt hoitajansa ahdingosta vaan kehräsi itsensä uneen.

Vesa ja Untuva sekä Ennustus veljineen oli ottanut käyttöönsä toisen mökin. Alienpojat leikkivät tyynysotaa ja painivat keskenään, kunnes jokainen yksitellen väsähti. Kun mökki oli jo hiljentynyt kissojen nukahdettua Untuva kohotti päänsä ylös ja hivuttautui pois patjalta. Liila kissa hipsutti ulos hiirenhiljaa jottei herättäisi muita huonetovereitaan. Päästyään ovelle Untuva oli jo huokaamassa helpotuksesta, mutta ovesta kuuluva kova narahdusääni sai kissan veret seisahtumaan säikähdyksestä. Untuva oli varma että jäisi kiinni ulos livahtamisesta, mutta tämän kääntyessä hitaasti ympäri jatkoivatkin muut nukkumista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sydän jännityksestä pamppaillen Untuva pujahti lopulta varovasti mökin ulkopuolelle. Pihalla kissa seisoi hetken aikaa paikoillaan kuin punniten vaihtoehtojaan: Pitäisikö kääntyä takaisin niin kuin järki käski vai jatkaa matkaa? Vetäessään keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa Untuvan olo keveni, ja uloshengityksen aikana kisu suorastaan tunsi miten pelot ja muut häntä pidättelevät ajatukset kaikkosivat hänen ruumiistaan. Enää ei siis ollut vaikeaa tehdä valintaa, ja hetkessä Untuva lähti juoksemaan reippain askelin kasteista heinikkoa pitkin. Untuva ei ollut mikään urheilija, mutta sillä hetkellä hän ei tuntenut väsymystä vaan antoi tassujensa kuljettaa häntä kohti määränpäätään. Untuva oli kuullut juhannusyönä tehtävistä taioista, ja hän halusi ehdottomasti päästä kokeilemaan niitä! Hän ei kuitenkaan halunnut kertoa asiasta muille, ties vaikka nämä pitäisivät hänen taikauskoisuuttaan hölmönä ja nauraisivat hänelle! Taian mukaan juhannusyönä tulisi kerätä seitsemän erilaista kukkaa tai yrttiä eri niityiltä, joten Untuva kiersi läpi kaikki mahdolliset paikat kukkaniitystä koivikkoketoon etsiessään kukkasia. Se ei ollut vaikeaa, sillä keskikesän aikaan luonto puhkesi automaattisesti kunnolla kukkaan, joten valinnanvaraa riitti yllin kyllin. Kierreltyään tovin valoisassa kesäyössä oli tarvittava kukkasaalis koossa, ja Untuva oli jo kääntymässä takaisin mökilleen kun jokin kiinnitti hänen huomionsa. Keskelle metsää oli ilmestynyt kuin tyhjästä kaivo, ja Untuva muistikin heti erään siihen liittyvän taian: Jos kaivoon kurkistaisi juhannusyönä, heijastuisi vedenpintaan kuva hänen tulevasta sulhostaan! Kyllähän Untuva tiesi Ennustuksen olevan hänen tosirakkautensa, mutta eipä kai asian varmistaminen kaivoon kurkkaamalla olisi pahitteeksi. Untuva lähestyi kaivoa ja kiersi sen ympäri kolmesti. Taika kuulemma toimisi vain jos toimenpiteen suorittaisi alasti, mutta onneksi kissat kulkivat ilman vaatteita muutenkin joten siitä ei tarvitsisi tehdä suurta numeroa. Kammottavampi näky olisi jos hänen hoitajansa olisi jostain syystä ryhtynyt vastaaviin toimiin, ja Untuvaa meinasi alkaa naurattaa hänen kuvitellessaan simssiliiniä hiippailemassa ilman vaatteita heinikossa hyttysten jahdattavana. Untuva painoi selkänsä kaivon sementtistä seinää vasten ja sulki silmänsä puristaessaan sylissään pitelemiään kukkasia tiukemmin itseään vasten ennen kuin kääntyi ympäri. Untuva avasi silmänsä ja odotti Ennustuksen vihreän pään heijastuvan hänen kuvajaisensa vierelle, mutta kissan järkytykseksi hän näkikin vaalean kissaneidin, jolla oli ruskeat korvat ja suuret vaaleansiniset silmät, joita koristivat räpsyripset. Untuva kavahti järkyttyneenä taaksepäin. Miksi kaivosta kurkisteli joku tuntematon tyttökissa kun Untuva seurusteli onnellisesti Ennustuksen kanssa? Tässä täytyi olla jokin virhe! Liila kissa päätti yrittää vielä uudelleen, mutta kaivon veden pinnalle heijastui edelleen sama kissa, joka iski viekkaasti silmää. Ei, tämä ei voinut olla todellista! Untuva ei taatusti aikoisi tehdä enää yhtäkään juhannustaikaa ikinä, joten hän heitti sylissään pitelemänsä kukkaset maahan ja pinkaisi juoksuun päästäkseen pian pois oudon näyn luota, mutta vaikka hän juoksi kuinka kauas palasi sama tyttökissa hänen näkökentälleen aina kun Untuva sulki silmänsä... Vanhat puurappuset natisivat Untuvan juostessa kuistille ja siitä takaisin mökkiinsä. Hän juoksi Ennustuksen viereen ja painautui poikaystävänsä kylkeä vasten kuin turvaa hakeakseen. Ovi oli jäänyt raolleen ja Untuvasta tuntui kuin vieras naaraskissa voisi koska tahansa pujahtaa sisälle, mutta ketään ei onneksi näkynyt. Liila kissa värisi peloissaan, mutta pian tärinä muuttui kehräykseksi, ja hän onnistui tuudittamaan itsensä uneen.

Quzin mielipide juhannuksesta: "Eh, ei ollut ihan minun päiväni... Jouduin naurunalaiseksi loikkiessani paikasta toiseen yhdellä tassulla ja sitten en päässyt edes nukkumaan riippumattooni..."

Ruun mielipide juhannuksesta: "Vihdoinkin sain tilaisuuden sukukokouksen järjestämiseen ja sain kutsuttua paikalle veljeni jälkikasvuineen. Oli hauska tavata kaikki!"

Stiinan mielipide juhannuksesta: "Ihan mukavaa vaihtelua viettää yö kerrankin jossain muualla kuin omassa huoneessa - tosin mökki ei juuri poikennut tavallisesta, jos olisi oikein uskaliaaksi heittäytynyt olisin voinut kokeilla telttaa tai riippumattoa, mutta ei ehkä enää näin vanhalla iällä..."

Tulpen mielipide juhannuksesta: "Äh, pitikin saada hermoromahdus kesken saunomisen, nyt minua pidetään varmasti jonain kakarana eikä (lähes) täysikasvuisena kypsänä kissana... Sentään serkkujen kanssa oli KIVAA!"

Untuvan mielipide juhannuksesta: "Kokonainen päivä yhdessä Ennustuksen kanssa, voisiko parempaa toivoakaan? <3 Hänen seurassaan olen vapaampi ja rohkeampi kuin muuten. Mutta juhannustaiat menivät vähän pieleen... Tapahtuiko se kaikki oikeasti, vai näinkö vain unta..?"

Vesan mielipide juhannuksesta: "Pelottavaa tunnistaa itsessään katkeruudentuntemuksia sellaisista asioista joista minun kuuluisi iloita... Tietysti toivon veljeni parisuhteelle pelkkää hyvää, mutta milloin olisi minun aikani saada ihastukseni huomio?"

Wiipelin mielipide juhannuksesta: "Tehtävärata oli jännä ja näytti miten hyvin tiivis kolmikko minä, Xiwa ja Winnie ollaan! Hih, isin kompuroinnille oli hauska nauraa. x-)"

Xiwawan mielipide juhannuksesta: "Riippumatto on siistein asia ikinä kun sillä voi pyöriä, vaadin että huoneesemme pystytetään sellainen! Hahhelis, oli hupaisaa nukkua vedessä!"