simssiliini oli palannut joululomaltaan takaisin ylläpitäjän töihin ja näpytteli tietokoneellaan hoitolan sivuille päivityksiä samalla kun oikoluki Mourusta varten kirjoitettuja artikkeleita, jotka pitäisi lähettää taittoon myöhemmin iltapäivällä. Stiina oli raahannut unikoppansa hoitajansa toimistoon ja loikoili makuualustallaan samalla kun piti hoitajaansa silmällä. Tämä oli nimittäin luvannut viedä oranssin kissan elokuviin töidensä jälkeen, ja Stiina odotti malttamattomana tulevaa reissua, sillä hän oli enää yhden elokuvan päässä elämäntavoitteensa toteutumisesta. Vesa loikoili äitinsä korin toisessa päässä ja pureskeli lyijykynää miettiessään vastauksia äidinkielen läksytehtäviin. Wiipeli ja Xiwawa puolestaan hepuloivat omiaan ja juoksivat ympäri toimistohuoneen lattioita törmäillen tuolin ja pöydän jalkoihin. "Rauhoittukaas nyt", simssiliini komensi kun hänen paperille rustaama kirjoitus oli mennyt vinoon jomman kumman pennun lyödessä juuri päänsä pöydän jalkaan, minkä seurauksena koko pöytä tärähti. Pennut pyysivät anteeksi, mutta jo kolme sekuntia myöhemmin sama riehuminen jatkui jälleen. simssiliini oli juuri päässyt hyvään vauhtiin kun läppärin näyttö himmeni koneen mennessä virransäästötilaan. "M-mitä tapahtuu?" Wiipeli kysyi hämmentyneenä pöytälampun sammuessa yllättäen. Takana juossut Xiwa törmäsi siskoonsa, ja kaksikko rämähti mukkelis makkelis lattialle. "Sähköt vain katkesivat, ei mitään sen vakavampaa", Vesa rauhoitteli pentuja. "Vai ei muka vakavaa, tämähän on katastrofi! Ilman sähköjähän ei Kissansilmässä voida näyttää elokuvia", Stiina panikoi ja esitti pyörtyvänsä. "Auts, heittäydyit sitten häntäni päälle", Vesa sähähti äidilleen. "Rauhoitutaanpas nyt. Sähkökatkokset eivät yleensä kestä kauaa. Odotellaan hetki josko valot palaisivat", simssiliini kehotti.
Pari tuntia myöhemmin simssiliinin läppärin akku alkoi vedellä viimeisiään, joten hän päätyi sammuttamaan koneen kokonaan. Huone hämärtyi yllättävän paljon tietokoneen näytön pimentymisen myötä, joten simssiliini kaivoi takkinsa taskusta otsavalon. "Miten tuo valo toimii mutta pöytälamppu ei?" hoitajansa syliin kiivennyt Xiwawa ihmetteli. simssiliini avasi otsalampun takana olevan lokeron ja näytti siellä olevat paristot, jotka antoivat virtaa laitteelle sähkön sijasta. Vesakin loikkasi koulukirjojensa kanssa pöydälle, sillä kirjoittaminen oli paljon helpompaa silloin kun näki jotain. Onhan kissoilla hyvä hämäränäkö, mutta pimeässä lukeminen alkoi nopeasti särkemään päätä. Avonaiselta ovelta kuului koputus, ja simssiliinin osoittaessa valoa kyseiseen suuntaan paljastui tulija Tyrskyksi. Hoitajansa käsivarsilla lepäävä pieni Namu siristeli silmiään kirkkaassa valossa ja yritti kyyristyä mahdollisimma huomaamattomaksi ujostellessaan muiden kohtaamista. simssiliini arvasi Tyrskyn asian, sillä muutama hoitaja oli jo aiemmin pistäytynyt ylläpitäjän toimistolla tiedustelemassa sähkökatkoksen syytä, ja ennen kuin tyttö ehti edes sanoa mitään oli simssiliini selostanut tietämyksensä aiheesta: Sähkökatkos johtui todennäköisesti ulkona riehuvasta lumimyrskystä, eikä hänellä ollut tietoa kauanko katkos tulisi kestämään. Tyrsky kiitti vastauksesta, ja toimistoon laskeutui jälleen hiljaisuus. Edes pennut eivät jaksaneet enää riehua, ja hoitajansa sylkyssä istuvan Xiwan pää alkoi nuokkua. Wiipeli väijyi puolestaan Stiinaa, joka mökötti edelleen omassa kopassaan, sillä oli aika selvää että elokuviin ei olisi tänään mitään asiaa. Lämmitys oli tietenkin poissa päältä sähkökatkoksen myötä, ja vähitellen vilu alkoi tuntua simssiliinin nilkoissa. Hän kiskaisi pöytälaatikon auki metsästääkseen villasukkaparia, mutta tajusi sitten sen olevan vain väliaikainen apukonsti kylmyyden välttämiseen, ja olisi parempi hoitaa koko juttu kuntoon saman tien. Xiwawa hätkähti kun hänen hoitajansa nousi täysin varoittamatta ylös ja upotti kyntensä simssiliinin villapaitaan pysyäkseen kyydissä. "Tulkaa mukaan, minulla on suunnitelma", simssiliini kehotti ja viittoi kissoja seuraamaan perässään.
Keittiöön päästyään simssiliini laski sylissään olleen Xiwan lattialle ja kumartui takan eteen. "Oletko ennen käyttänyt sitä? Milloin se on edes nuohottu?" Stiina tiedusteli hieman varuillaan. "Kyllä minä nyt yhden takan osaan sytyttää", simssiliini vakuutteli ja kiskaisi savupeltin auki. Takan vieressä olevassa korissa oli juuri sen verran puita, että tulen saisi hyvin sytytettyä. Wiipeli ja Xiwawa seurasivat kiinnostuneina, miten heidän hoitajansa alkoi latoa puita tulisijaan. Vesa nouti tulitikkuaskin ja ojensi sen simssiliinille, joka sai parin hutiraapaisun jälkeen tulen tikun päähän. Minipieni liekki ehti kuitenkin sammua ennen kuin polttopuut syttyivät. "Minä vähän epäilinkin ettei simssiliini osaa", Wiipeli hihitteli veljelleen. "Osaanpas, en vain pysty keskittymään kun te tuijotatte", simssiliini tuhahti ja määräsi kaikkia kissoja kääntämään selkänsä. Epäonnistuneita yrityksiä tuli vielä lisää, mutta simssiliini tiesi ettei voisi luovuttaa, sillä hoitola täytyisi saada lämpimäksi etteivät kissat palelisi. Lopulta tuli roihusi takassa, mutta työt eivät loppuisi siihen, sillä hänen olisi noudettava lisää polttopuita ulkona olevasta puuvarastosta. simssiliini nappasi puukessin mukaansa ja yritti avata vapaalla kädellään ulko-oven, mutta ovi ei totellutkaan häntä. "Noh, mikä on kun tämä ei aukea?" simssiliini kummasteli ja yritti ottaa vauhtia tökkäämällä ovea olkapäällään samalla kun väänsi kahvaa, mutta mitään ei tapahtunut. "Tämä saattaa selittää asian", Vesa lausahti ja viittoi hoitajaansa tulemaan ikkunan luokse. Ulkona näkyi pelkkää valkoista, sillä lunta oli satanut niin paljon että lumipeite oli noussut ikkunoiden korkeudelle! "Voih, joudummeko olemaan lukittuina sisällä kevääseen saakka?" Stiina hätäili. Hän oli juuri ja juuri selvinnyt yhden päivän elokuvareissun lykkäytymisestä, mutta useamman kuukauden odottelu olisi ehdottomasti liikaa. "Voisimme kokeilla mennä ulos ullakon kattoikkunasta ja laskeutua alas palotikkaita pitkin", simssiliini keksi. "Joo, kuulostaa hauskalta!" Wii ja Xiwa hihkaisivat yhteen ääneen ja säntäsivät edeltä ullakkoa kohti. Hämärällä ullakolla Raimo loikoili kattoparrujen väliin pystyttämässään riippumatossa, mutta valpastui havaitessaan kissantassujen töminää. Apina hapuili käteensä banaanin, hotkaisi sen suuhunsa ja viskoi banaaninkuoren tahallaan oviluukun kohdalle, jolloin paikalle ensimmäisenä saapunut Xiwawa liukastui ja olisi varmaan mätkähtänyt selällään alas ullakon portaita, ellei Wiipeli olisi ollut vastassa ja ottanut kiinni veljestään. Raimo nauraa räkätti Xiwawan mulkoillessa apinaa. "En tajua miten kestät tuota keppostelijaa", Xiwa supatti siskolleen. "Hei, älä sinäkin aloita tuota saarnaa, saan kuulla sitä ihan tarpeeksi vanhemmilta. Raimo on kiva kun häneen tutustuu", Wiipeli vakuutteli ja vilkutti ystävälleen. Naurukohtauksesta selvittyään Raimo kellahti vatsalleen ja tähyili riippumaton reunan yli lattialla olevaa kaksikkoa. "Mitä teette täällä? Ettekö tiedä että ullakko on minun yksityisaluettani", Raimo mahtaili. "Älä pelkää, emme ole jäämässä, vaan olemme läpikulkumatkalla", Xiwawa tokaisi hypätessään ikkunalaudalle. Onneksi kattoikkuna aukesi sivusuunnassa, sillä katollekin oli kertynyt melkoinen määrä lunta. "Ovesta ei pysty kulkemaan liian lumen vuoksi, joten menemme ulos katon kautta. Tahtoisitko tulla mukaan?" Wiipeli yritti houkutella kaveriaan. "Njäh, lumi ja apinat eivät sovi yhteen", Raimo ilmoitti ja kyyristyi matalaksi huomatessaan simssiliinin saapuvan ullakolle. Raimo oli oppinut käyttäytymään hoitolan ylläpitäjän ollessa paikalla, sillä simssiliinillä oli taipumusta laittaa ongelmia aiheuttava apina tarvittaessa häkkiarestiin. "Olkaahan varovaisia, katolla ei saa missään nimessä juosta. Jos lumi lähtee valumaan saatatte pudota alas", simssiliini selitti. "Vau, kuulostaa siistiltä, kiitos ideasta simssiliini!" Xiwawa hihkaisi. Pennut valmistautuivat loikkaamaan ulos ikkunasta, mutta Stiina tarrasi kaksikkoa kiinni niskavilloista ja kiskoi heidät takaisin. "Kuulkas nyt, en ole äitinne tai mummonne, mutta isotätinänne kiellän teiltä moiset vaaralliset leikit. Tapatatte vielä itsenne", Stiina saarnasi uhkaavana tassut puuskassa. "Itse asiassa pudotus on tuskin hengenvaarallinen, sillä myrsky on täyttänyt pihan pehmoisella puuterilumella", Vesa puuttui keskusteluun. Pennut katsoivat vuorotellen Stiinaa ja Vesaa prosessoidessaan näiden eriäviä mielipiteitä. "Eli siis, jos mitään vaaraa ei ole, saadaanko me hypätä katolta?" Wiipeli kysyi toiveikas virne kasvoillaan. "ETTE!" Stiina, Vesa ja simssiliini karjaisivat yhteen ääneen. "Älkää nyt kiihtykö, kunhan kysyin", Wii mumisi lähinnä itselleen kiivetessään veljensä kanssa katolle Vesa ja Stiina vanavedessään. Savupiipun nuohoamiseen käytettävät tikapuut olivat hoitolarakennuksen sivuseinällä, ja simssiliini viittoi kissoja menemään edeltä. Kylmä viima puhalsi turkin läpi hyytävästi ja lumisade piiskasi kissojen naamaa, joten eteensä ei nähnyt paria askelta enempää. Kun simssiliini astui itse katolle alkoi korkeus huimata, ja hänen polvensa löivät loukkua niin pahasti ettei hän kyennyt liikkumaan. Lopulta jalat pettivät alta, ja simssiliinin kaatuessa lähtivät kattolumet liikkeelle vieden tytön mukanaan. Kissat seurasivat suu auki, miten simssiliini mätkähti maahan valtava lumikasa mukanaan. "Ei ole todellista! Ensin meiltä kielletään kattoleikit, mutta simssiliini saa kyllä laskea liukua", tikkaita pitkin laskeutunut Xiwawa kiukutteli. "En todellakaan tehnyt sitä tarkoituksella", simssiliini tokaisi tyhjentäessään lunta takkinsa kauluksesta. Alastulo oli ollut hurja, mutta onneksi Vesan arvio pehmeästä laskusta sentään piti paikkansa, joten simssiliinin ei käynyt kuinkaan - elinikäistä korkean paikan kammoa lukuun ottamatta, tämän jälkeen hän pystyisi tuskin kiipeämään keittiötikkaita ylemmäs. Samassa he kuulivat askelten lähestyvän. "Mitä täällä tapahtuu? Kuulimme valtavan tömähdyksen", paikalle sännännyt Auri ihmetteli. Tämän vanavedessä saapuivat myös hänen kolme hoidokkiaan Uni, Viiru ja Prim. "Eipä mitään ihmeellistä, simssiliini vain putosi katolta", Wiipeli vastasi rennosti, mutta Auri vaikutti järkyttyneeltä. "Hyvänen aika! Oletko kunnossa?" Auri kysyi ja auttoi lumisen simssiliinin ylös. "J-juu, ei tässä mitään. Kiitos Au...ra?" simssiliini pysähtyi miettimään auttajan nimeä. "Auri", tyttö korjasi heti, ja simssiliini laski nimisekoilusta häpeissään katseensa maassa olevaan lumipenkkaan. Tämän siitä saa kun ei ole tekemisissä uusien hoitajien kanssa enää heidän liittymislomakkeen täyttämisen jälkeen. "Miten te muuten pääsitte ulos? Ulko-ovihan on tukkiutunut lumesta", simssiliini huomautti. "Tulimme itse asiassa koulun suunnalta. Olin huolissani että Uni hukkuisi lumeen kotimatkalla, joten kävin hakemassa hänet koulupäivän päätteeksi. Lähtiessäni ovesta pääsi vielä kulkemaan", Auri selitti. Hoitajien keskustellessa niinkin kiinnostavasta aiheesta kuin sääolosuhteista tekivät kissat tuttavuutta keskenään. Vesa ja Uni tunsivat toisensa koulun kautta, eikä mennyt aikaakaan kun Wiipeli ja Xiwawa alkoivat leikkiä lumisotaa saman ikäisen Viirun kanssa. Stiina omaksui puolestaan huolehtivaisen isoäidin roolin ja katsoi mielellään pienen Primin perään.
Sisälle ei olisi pääsyä ennen kuin lumet olisi kolattu pois hoitolan oven edestä, joten Auri lupasi jäädä avuksi. Kissoilla oli ollut ulkona hauskaa siihen asti kunnes simssiliini tyrkkäsi heidän tassuihinsa pienet lumilapiot ja määräsi nämä töihin. "Plääh, tämä on tosi tylsää", Xiwawa marisi. "Niinpä. Sitä paitsi homma etenee tosi hitaasti näin pienillä lapioilla", Uni perusteli työn turhuutta. "Minulla on idea!" Viiru hihkaisi, ja kaikki keskeyttivät työnsä saapuessaan mustavalkoisen pennun luokse, ja tämä kertoi ideansa lumiukon rakentamisesta. "Meidänhän piti tehdä lumitöitä eikä leikkiä", Stiina huomautti. "Niin, mutta voisimme pyöritellä palloja tässä oven kohdalla, jolloin siirtäisimme samalla lunta pois kulkuväylältä", Viiru perusteli. "Tuo käy järkeen, sillä tavalla saamme siirrettyä taatusti saman verran lunta kuin näillä hiekkalaatikkoleikkeihin tarkoitetuilla minilapioilla", Vesa laskeskeli. "Mitä me sitten enää odotamme? Rakennetaan suurin lumppariukkeli ikinä!" Wiipeli hihkaisi, ja kissat alkoivat pyöritellä lumipalloja. Pienimmät pennut aloittivat, ja kun nämä eivät enää jaksaneet työntää tulivat Uni ja Vesa avuksi, ja ihan lopuksi Stiina tyrkki lumipalloa eteenpäin. Stiina sai myös kunnian nostaa lumiukon keskivartalon ja pääpallon paikoilleen, ja vanhus pullisteli tehvakkaasti tassulihaksiaan. Espiquen kanssa tehty nyrkkeilytreeni ei ollut sittenkään ihan turhaa, sillä sen vahvistamina Stiinan tassut kykenivät huimiin suoritukseen hänen vanhasta iästään huolimatta! Räystään reunalta roikkuva jääpuikko pääsi toimittamaan lumiukon nenän virkaa, ja Vesa nousi äitinsä hartioille pidellen sylissään Primiä, joka sai kunnian asettaa nenän paikoilleen. Viiru ja Wiipeli onnistuivat kaivamaan lumen alta pikkukiviä silmiksi ja napeiksi, ja Uni ja Xiwawa löysivät maasta tuulessa irronneita oksanpätkiä, jotka olivat juuri sopivat kädet lumiukolle. Kun viimeinenkin yksityiskohta oli saatu paikoilleen kissat ihastelivat aikaansaannostaan. Uni nojasi tassullaan Vesan olkapäähän, ja kun heidän katseensa kohtasi kumpikin arvasi, mitä toinen ajatteli: "Rakennetaan lisää!" Illan hämärtyessä pihalle oli muodostunut kokonainen lumiukkoperhe, jota kolaushommissa olleet hoitajat pysähtyivät ihmettelemään. "Miten ehditte rakentaa nämä kaikki ja silti tehdä myös lumityöt?" Auri kummasteli. "Me ollaan hyviä yhdistämään työ ja hupi!" Uni selitti hoitajalleen silmää iskien, ja osa kissoista hihitteli vastaukseen liittyneelle vitsille. Auri kiirehti kissoineen sisälle, mutta simssiliinin poppoo suuntasi puuvarastolle, joka sijaitsi hoitolarakennuksen kupeessa. simssiliini muisti miten oli muutama vuosi sitten yhdessä isänsä kanssa pilkkonut polttopuita, ja nyt niille olisi viimein käyttöä. Puuvajassa oli pimeää, joten simssiliini pyysi hämäränäön omaavia kissojaan latomaan puita koreihin. Puukessit täyttyivät nopeasti neljän tassuparin voimin, ja simssiliini kuskasi täydet astiat sisälle.
Takkatuli oli jo lähes hiipunut heidän palatessa takaisin sisälle, mutta simssiliini onnistui elvyttämään tulen lisäämällä uusia puita uuniin. "En tiedä teistä, mutta minulla on ainakin kamala nälkä!" simssiliini julisti ja kurkkasi jääkaappiin, joka oli sähköjen katkeamisen myötä lakannut toimimasta. "Mutta emmehän me voi lämmittää ruokia ilman uunia tai mikroa", Xiwawa huomautti. "Siksi nyt onkin hyvä tilaisuus syödä jäätelöä", simssiliini virnisti ja kaivoi pakastimeen säilöttyjä jäätelöpuikkoja esiin. "Jälkkäriä ennen pääruokaa!" pennut hihkuivat silmät loistaen, sillä tämä oli todellakin ennenkuulumatonta. "Jääkaapista kannattaa varmaan syödä kaikki pilaantumisvaarassa oleva ruoka pois siltä varalta että sähkökatkos kestää kauan", Vesa järkeili. "Hyvä idea. Eiköhän kateta pöytä! Lämmin takkatuli houkuttelee varmasti pian koko hoitolan väen paikalle, joten otetaan tarjolle vähän ekstraa", simssiliini suunnitteli. Hän ja Stiina jäivät tyhjentämään jääkaappia ja pakastinta sillä aikaa kun Vesa, Xiwa ja Wii lähtivät houkuttelemaan lisää väkeä paikalle. Autio ja hämärä käytävä loi jopa hivenen aavemaisen tunnelman, ja Wiipeli painautui veljensä kylkeen kiinni peloissaan. "Sinähän täriset, menikö pupu pöksyyn?" Xiwawa pilkkasi. "No... ei tietenkään! Minulla on vain kylmä", Wiipeli kiisti veljensä väitteet. "Otetaan pieni spurtti tuonne käytävän päähän niin tulee lämmin", Vesa ehdotti. "M-mutta on niin pimeää, eikö se ole vaarallista?", Wiipeli huomautti vastahakoisena. Vesa asettui pennun eteen ja ojensi tassunsa tämän olkapäälle. "Sinun pitää vain aktivoida yösilmäsi, niin näet pimeässä", Vesa neuvoi ja opasti sitten Wiipeliä räpyttämään silmiään pari kertaa, jolloin hämärämode aktivoituisi. "Waau, nämä yösilmät on kyllä siistit!" Wiipeli hihkaisi innoissaan. Näkökenttä oli yhä normaalia rajatumpi, mutta nyt Wiipeli hahmotti ympäristön paremmin. Kissat kiertelivät kolkuttelemassa hoitajien huoneiden ovilla, mutta jostain syystä kukaan ei tullut avaamaan. Kaikki olivat varmaankin kääriytyneet paksun vilttikerroksen väliin suojautuakseen kylmältä, eikä oven kolkutus kuulunut kaiken sen äänieristyksen läpi. Tai sitten muut hoitajat olivat olleet fiksumpia ja lähteneet kissoineen myrskyä evakkoon. "Äiti ei olisi lähtenyt ilman meitä", Xiwawa tokaisi painokkaasti, ja Wiipeli oli samaa mieltä. Pennut riensivät kolkuttamaan Odessan huoneen ovea. "Pieni hetki, avaamme pian" kuului huudahdus oven läpi, ja pennut alkoivat tanssia riemuissaan tunnistaessaan äitinsä äänen. Vesa sen sijaan pohdiskeli, mitä oven takana oikein tapahtui paraikaa, sillä sielä kuului kummallista kolinaa. Lopulta ovi avautui varovasti raolleen, ja Kinuski silmäili ulkopuolelle salaperäisesti. "No niin, nyt saa tulla. Paitsi jos olet simssiliini", Kinuski asetti oudon ehdon. "Hän ei ole täällä. Mitä te oikein piilottelette siellä?" Vesan uteliaisuus ei voinut estää häntä kysymästä. Kinuski purskahti nauruun ja leväytti sitten oven auki. Keskellä huonetta oli joulukuusen oksista tehty nuotio, jossa paloi tuli. "Mitä ihmettä? Avotulen polttaminen sisätiloissa on turvallisuusriski!" Vesa panikoi. "Rauhoitu nyt, me olemme varovaisia. Meillä oli kylmä, joten tarvitsimme tulta selviytyäksemme hengissä", Kinuski perusteli. "Moi Wii ja Xiw! Tulkaa paahtamaan vaahtokarkkeja, ihan niin kuin juhannuksena!" Winnie hihkaisi äitinsä selän takaa. Kaksikko oli jo liittymässä siskonsa seuraan, mutta Vesa kiersi häntänsä näiden vyötärön ympärille ja kiskaisi pennut takaisin. "Emme valitettavasti ehdi jäämään, sillä meillä on muuta tekemistä. Teillä näyttää olevan lämmitys ja ruokapuoli kunnossa, joten jatkamme kierrosta", Vesa julisti. Kun huoneen ovi oli sulkeunut keltaiset pennut käänsivät katseensa Vesaan. "Ethän aio kannella äidistä simssiliinille?" Wiipeli kysyi varovasti. "Niin kauan kun palovaroitin ei ala laulamaan lupaan pitää suuni supussa", Vesa vastasi, ja pennut huokaisivat helpotuksesta.
Keittiössä simssiliini ja Stiina olivat tyhjentäneet lähes koko oman kaappinsa sisällön tarjolle ruokapöytään. "Teemme taatusti hyvän teon, josta koko hoitola ilahtuu!" Stiina intoili kannatellessaan toisessa tassussaan hedelmäkakkua ja toisessa tarjotinta, jonka päälle oli pinottu mokkapaloja. Lisäksi hän tasapainotteli häntänsä päällä hyytelöännosta. Vesa ja pennut olivat jääneet ovensuulle seuraamaan kattaustoimenpiteitä, ja heitä alkoi harmittaa hirveästi toisten turha vaivannäkö, he kun eivät olleet löytäneet ketään kutsuvierasta kesteille. "Emmehän me voi mennä tuonne ja ilmoittaa ettei ketään ole tulossa", Xiwawa tuskaili ja kääntyi Wiipelin tapaan tuijottamaan Vesaa, joka yleensä keksi ratkaisun tällaisissa kiperissä paikoissa. Vesa piteli tassuja otsallaan yrittäessään ajatella nopeasti. "Keksin! Käydään hakemassa adoptiosta muutama kissa", Vesa hihkaisi, ja pennut taputtivat loistoidealle. Adoption kissat olivat suojautuneet kylmyydeltä asettumalla istumaan vierekkäin, jolloin keskimmäiset pysyivät lämpimänä, ja paikkoja vaihdettiin aina tietyin väliajoin. "Älkää suotta kyhjöttäkö täällä kylmissämme! Olemme saapuneet tuomaan ilosanomaa", Wiipeli julisti kuin jokin kaikkivoipa messias, ja useampikin utelias silmäpari kääntyi heidän puoleensa. "simssiliini järjestää keittiössä herkkukestit, ja teidät kaikki on kutsuttu!" Xiwawa ilmoitti, ja tämän kuullessaan kissat alkoivat suorastaan mylviä heidän ohitseen, ja oli tipalla ettei kolmikko jäänyt kaikkien jalkoihin. "Puuh, simssiliinin pitäisi varmaan isontaa adoption ruoka-annoksia kun kaikki vaikuttavat siltä kuin eivät olisi saaneet ruokaa viikkoon", Vesa päivitteli syntynyttä ryysistä. Liila kissa yritti paikantaa kissalauman keskeltä kamujaan Gallua ja Capia, mutta siinä tungoksessa oli mahdotonta erottaa tiettyä kissaa muiden seasta. "Mennään ripeästi ettemme jää ilman sapuskaa!" Xiwawa hoputti muita ja tarttui siskoaan tassusta. Kolmikon saapuessa keittiöön oli kuitenkin jo liian myöhäistä, sillä adoption kissat olivat syöneet kaiken viimeistä murusta myöten. "Nojaa, ei minulla ollut edes nälkä", Wiipeli mutisi samaan aikaan kun hänen vatsansa murahti vaativasti. "Mennään edes nuolemaan jämät lautasilta", Xiwawa ehdotti ja loikkasi pöydälle. "Päätitte sitten hakea koko adoption väen paikalle", likaisia astioita kanniskeleva simssiliini virnisti uupuneena. Tiskialtaaseen muodostuisi valtava tiskivuori, mutta sähköjen puutteen vuoksi hommaa täytyi (tai siis, sai) lykätä myöhemmäksi. "Niin, ovathan hekin yhtälailla hoitolan asukkaita", Vesa perusteli. simssiliini huomasi kolmikon tuijottavan haikeasti tyhjiä lautasia ja vihjaisi sitten, että Stiina saattoi laittaa jotain sivuun heitä varten. Kissojen silmät kirkastuivat, ja nämä pinkaisivat ikkunalaudalla istuskelevan kissavanhuksen luokse. Stiina hymyili lempeästi raottaessaan ikkunaverhoa, jonka takaa ilmestyi tarjottimellinen pieniä herkkupaloja. Wiipeli ja Xiwawa nappasivat tassuihinsa mokkapalat, ja Vesa hotkaisi puolestaan vadelmakakkua niin innokkaasti että toffeekuorrutetta jäi hänen suupieleensä. Kun kissat olivat saaneet herkkuja kyllikseen auttoivat he simssiliiniä lautasien keräilyssä. "Miksi näitä ei nyt siis voinutkaan pestä? Johtuuko se sähkökatkoksesta?" Xiwawa kummasteli. "Kyllä, ilman sähköä hanasta ei tule vettä", simssiliini selitti ja avasi todisteeksi hanan, josta ei tosiaan valunut tippaakaan vettä, kuului vain outoa pihinää. "Sittenhän me ei jouduta tänään pesulle!" Wiipeli hihkaisi ja löi veljensä kanssa tassut yhteen ylävitosen merkeissä. Stiina ei jaksanut osallistua siivoukseen ja lepuutteli tassujaan makoilemalla ikkunalaudalla. Hän ei kuitenkaan nukkunut, vaan silmäili uteliaana ympärilleen. Syömisen jälkeen suuri osa adoption kissoista oli kerääntynyt istumaan takan edustalle lämpimään, eikä ollut ihmekään ettei paluu kylmiin adoptiotiloihin houkutellut ketään. Moni oli kanniskellut paikalle peittoja ja tyynyjä ja arvatenkin suunnitteli viettävänsä yön keittiössä.
Kun kotiaskareista oli viimein selvitty oli taas leikkien vuoro, ja Nougat, Ami ja Chika liittyivät Wiipelin ja Xiwawan seuraan. He päättivät leikkiä Among Us -pelin tyyppistä leikkiä, jossa yhden kissan roolina on impostor, joka pyrkii murhaamaan salaa kaikki kanssapelaajat. "Jos impostor onnistuu murhaamaan 3/4, hän on pelin voittaja, mutta mikäli crewmatet ehtivät suorittaa vastuullaan olevat tehtävät, on voitto silloin heidän", simssiliini kertoi pennuille säännöt, olihan hän melkoinen Among Us -ammattilainen (vaikkei ole koskaan kyseistä peliä pelannut, mutta pelivideoiden tuijotusta on taustalla useampikin tunti). "Minä, äiti sekä muutama adoption kissa olemme laatineet teille tehtäviä ympäri hoitolan huoneita. Nyt jokainen ottaa tästä yhden kortin, jossa lukee teidän roolinne", Vesa neuvoi ja kohotti tassussaan pitelemät viisi lappusta ilmaan. Wiipelin sydän jätti yhden lyönnin välistä hänen tajuttuaan saaneensa imporoolin, mutta hän yritti parhaansa mukaan pitää naamansa peruslukemilla, etteivät muut saisi häntä heti kiinni. "Korteissa lukee myös jokaisen henkilökohtaiset tehtävät. Muistakaa, että löytäessänne ruumiita voitte kutsua koolle hätäkokouksen, jossa yritetään savustaa impostor ulos kuulustelun avulla", Stiina selitti, ja viisi pentua nyökkäilivät odottaessaan jo malttamattomana pelin alkua. "Jos kaikki on selvää voitte lähteä! Onnea matkaan", simssiliini huudahti, ja pelaajat säntäsivät matkaan. Wiipeli jättäytyi hieman muiden jälkeen tarkkaillakseen toisten liikkeitä. Hän huomasi Amin ja Chikan suuntaavan yhdessä puuhakammaria kohti, ja Xiwawa pujahti sisään kirjaston ovesta. Nougat vilkuili takanaan olevaa Wiitä hivenen epäluuloisena. "Miksi seuraat minua?" Nougat tiedusteli varuillaan. "Koska minulla on tehtäviä tässä suunnassa", Wiipeli valehteli. Nougat ei näyttänyt vakuuttuneelta, joten Wiipeli tiesi, että hänen olisi murhattava tämä ennen kuin Nougat ehtisi kertoa epäilyksistään muille. Xiwawa sai hoidettua kirjastossa olleen kirjojen aakkosjärjestykseen asettelutehtävän, ja mission suoritusta valvomassa ollut Vesa näytti tälle peukkua hyväksymisen merkiksi. Xiwa kiiruhti takaisin käytävään ja oli saada sydänkohtauksen kun häntä tuli vastaan Chika. "AaAaA, älä tapa minua!" Xiwawa rääkäisi. "No samat sanat!" Chika huudahti aivan yhtä kauhuissaan. Hirveää kun jokaista vastaantulijaa täytyi pelätä! Xiwawa kulki varmuudeksi seinänviertä pitkin ollakseen mahdollisimman etäällä Chikasta ja selviytyi kohtaamisesta hengissä. Xiw tarkisti kortista seuraavan tehtävänsä ja suuntasi leikkihuonetta kohti. Siellä häntä odotti kuitenkin hurja näky, kun paikalle murhattu Nougat esitti kuollutta maaten tassut pystyssä. "Piip piip, hätäkokous!" Xiwawa karjui, ja kun kaikki pelaajat olivat saapuneet paikalle hän uskoi olevansa syyllisen jäljillä. "Sen on pakko olla Chika! Hän tuli minua käytävässä vastaan, ja olen varma että hän poistui vastikään murhapaikalta", Xiwawa selitti asiansa yhteen hengenvetoon. "En se ollut minä! Ami voi todistaa syyttömyyteni, sillä olimme samaan aikaan puuhakammarissa ja hän näki kun tein palikkatornin rakennustehtävän", Chika yritti puolustautua parhaansa mukaan. "Entä jos Chika vain esitti viatonta Amin seurassa saadakseen hänestä alibin?" Wiipeli huomautti. Hän oli innoissaan siitä että syyt menivät aivan toisen kissan niskoille, eikä kukaan osannut epäillä häntä taposta! "Rauhoitutaanpas nyt! Kertokaa mitä olette tehneet?" Ami pisti pystyyn kuulustelun. "Menin kirjastoon laittelemaan kirjoja aakkosjärjestykseen, näin Chikan ja sen jälkeen löysin Nougatin murhattuna leikkihuoneesta", Xiwawa selitti ja kääntyi katsomaan seuraavaksi siskoaan. "Minulla oli tehtävä hoitajien oleskelutilassa. Olin koko ajan yksin siellä enkä nähnyt muita pelaajia", Wiipeli selitteli ja toivoi etteivät muut tajuaisi hänen valehtelevan. "Minä ja Chika teimme puuhakammarissa palikkatehtävän, ja sen jälkeen tiemme erkanivat. En pysty todistamaan hänen syyttömyyttään sataprosenttisesti, mutta minusta olisi outoa että hän säästi henkeni jos oli oikeasti murhaaja", Ami perusteli. "Eiköhän siinä ollut tarpeeksi keskustelua! Kirjoittakaa paperille sen kissan nimi, jota epäilette impostoriksi. Voitte myös olla äänestämättä ja jättää paperin tyhjäksi", Stiina ohjeisti. Xiwawa epäili edelleen Chikaa taposta, ja myös Wiipeli hyödynsi toisten harhaepäilyn ja antoi äänensä Chikalle. Ami skippasi ja Chika äänesti saamistaan syytöksistä kostoksi Xiwaa. "Chika putosi pelistä enemmistön äänestäessä häntä. Hän ei kuitenkaan ollut impostor, joten peli jatkuu!" Stiina ilmoitti. "Mitä? Olin aivan varma!" Xiwawa huudahti hämmentyneenä. "Ei olisi kannattanut äänestää ilman vedenpitävää infoa! Nyt pitää tehdä taskit kiireesti, sillä impostorin tarvitsee tehdä enää yksi tappo voittaakseen", Ami huomautti, ja kaikki kolme kissaa lähtivät kulkemaan eri suuntiin. Wiipeli kipitti puuhakammariin, sillä hän tiesi veljensä palaavan jossain vaiheessa sinne tehtävän suoritusta varten, joten hänen tarvitsisi vain odottaa saaliinsa saapumista. Wiipeli ryömi liukumäen alle ja kirosi lyötyään pimeässä päänsä muovisen mäen pohjapuoleen. Huoneessa oli pilkko pimeää, ja Wiitä hieman puistatti, vaikka Vesan opettamasta hämäränäöstä oli paljon hyötyä. Kisu hätkähti kuullessaan tassutusta ovelta ja valmistautui hyökkäämään saapujan kimppuun. Hänen olisi kuitenkin päästävä yllättämään saaliinsa, sillä jos tämä epäilisi häntä ja ehtisi juosta turvaan kokouspaikalle, olisi Wiipelin impovoitto mennyttä. Paikalle saapunut Xiwawa tarkisti tehtävän paperiltaan. "Laske liukumäki kolme kertaa", Xiwa luki tehtävän ääneen, ja Wiipeli meinasi purskahtaa nauruun tajutessaan veljensä kävelevän suoraan ansaan! Hän antoi Xiwawan laskea yhden kerran, mutta seuraavalla alastulolla hän hyppäsi pois piilostaan ja syöksyi veljensä kimppuun. "Mit..? Senkin kiero Wii! Luotin sinuun", Xiwa kirosi polkiessaan tassuaan turhautuneena lattiaan, mutta Wiipeli sen sijaan tanssahteli veljensä ympärillä hilpeästi voittonsa kunniaksi.
Pennut pelasivat Among Ussia niin monta kierrosta että jokainen pääsi vähintään kerran impostoriksi, eivätkä he olisi millään malttaneet lopettaa, mutta valitettavasti nukkumaanmenoaika tuli vastaan. "Leikitään tätä joskus uudestaan", Chika vaati. "Joo, ja ensi kerralla kutsutaan mukaan isompi porukka", Xiwawa huikkasi samalla kun simssiliini raahasi kissojaan kylppäriä kohti. Hoitaja yritti vanhasta tottumuksesta pistää vessaan valot, mutta sähköt eivät edelleenkään toimineet, joten simssiliini seisoi peilin edessä otsavalopäässään valaistakseen kissojensa hammaspesua. Hän auttoi Wiitä ja Xiwaa laittamaan hammastahnaa hammasharjalle samalla kun pomppi oudosti jalat ristissä. "Mikä sinua vaivaa? En pysty peilaamaan kunnolla kun sinä heilutat sitä valoa koko ajan", Stiina neiteili. "Sori, minulla on vaan kamala vessahätä! En ole päässyt käymään vessassa varmaan kymmeneen tuntiin sähkökatkon takia", simssiliini valitti. "Sen kun menet hiekkalaatikolle", Wiipeli keksi mielestään oivan ratkaisun. "Hupsu, etkö muista että ihmiset käyttää niitä outoja vesivessoja?" Vesa huomautti. "Menen varmaan käymään kohta ulkona, iljettää vain ajatuskin riisua housut tuolla pakkasessa. Pidän kyllä huolen siitä, että jonnekin hoitolan nurkalle rakennetaan ulkohuussi tämmöisten tilanteiden varalta", simssiliini julisti tarmokkaasti. Muiden jutellessa vessa-asioista Xiwawa tuijotti kuvajaistaan peilistä mietteliäänä samalla kun liikutteli hammasharjaa suussaan. "Oletpas sinä vaitonainen", Wiipeli huomautti. "Niin, mietin vain... Adoption kissojen kanssa oli hauskaa leikkiä, ja toivoisin kovasti että voisit adoptoida meille uusia leikkikavereita", Xiwawa puhui ja kääntyi katsomaan hoitajaansa silmiin parhaimmalla suostuttelukatseellaan. "Nooo... Eiköhän se jossain vaiheessa järjesty", simssiliini lupasi silmää iskien. "Ehkä voisit adoptoida Capin tai Gallun?" Vesa ehdotti. "Älä yritä, juurihan simssiliini lupasi hankkia meille leikkikavereita eikä kasvattaa sinun nörttikerhoasi", Wiipeli huomautti. "Katsotaan nyt mikä sopii parhaiten aakkosjärjestelmääni", simssiliini yritti saada kissoja rauhoittumaan. Hampaiden harjaamisen jälkeen kaikki kävivät noutamassa omat makuualustansa ja raahasivat ne lämpimään keittiöön. Vessareissultaan palannut simssiliini pujotteli kissojen täytteisessä huoneessa ja löysi lopulta itselleen vapaan paikan jääkaapin vierestä. Juuri kun hän oli sulkenut silmänsä alkoi jääkaappi hurista äänekkäästi sähköjen palaamisen merkiksi. simssiliini puntaroi hetken vaihtoehtojaan omaan sänkyyn siirtymisestä, mutta päätti lopulta jäädä paikoilleen. Olisi mukavaa vaihtelua viettää yksi yö keittiön lattialla. Niin hiljaisuus laskeutui huoneeseen kaikkien nukahtaessa.
Stiinan mielipide päivästä: "Voihan kurjuus, elokuvareissu jäi väliin! Mitä jos ehdin kuolla ennen kuin tulee seuraava tilaisuus käydä elokuvissa?! Vesalta ja pennuilta oli ovela idea pyytää adoption kissoja ruokailemaan ja leikkimään kanssamme, adoption väki sai hieman vaihtelua tavalliseen arkeensa!"
Vesan mielipide päivästä: "Välillä minusta tuntuu että olen tämän porukan aikuinen kun äiti saa hermoromahduksen elokuvareissun peruuntumisesta ja simssiliini loikkii katolta alas, ja jostain syystä minun piti melkein koko ajan pitää silmällä Xiwaa ja Wiitä..."
Wiipelin mielipide päivästä: "Sähkökatkos oli aluksi aika stressaava, mutta kun opin hämäränäön niksit pärjäsin jo paremmin! Hähähää, olin loistava impostor!"
Xiwawan mielipide päivästä: "Epistä ettei meidän annettu laskea liukumäkeä katolta alas mutta simssiliini sai kyllä tehdä niin, eikä Vesakaan päästänyt meitä paahtamaan vaahtokarkkeja äidin sisälle sytyttämän nuotion luokse, aina kaikki kiva kielletään... "
Kommentit
Lähetä kommentti