Salaiset vappubileet

Stiina, Tulpe, Vesa ja Untuva olivat päättäneet ottaa osaa Odessa ja Nooran kissaporukan järjestämään vappujuhlaan, joka järjestettiin hoitajilta salaa vuoroveden paljastamalla saarella olevassa luolastossa. Nelikon ei ollut kovinkaan vaikea karata huoneelta simssiliinin huomaamatta, sillä heidän hoitajansa oli sokea uppoutuessaan milloin mihinkin tietokoneella tehtävään projektiinsa. Hätätapauksessa Ruu, Quz tai jompi kumpi pennuista voisi keksiä heille jonkin alibin, jos simssiliini keksisi yhtäkkiä udella kadonneiden kissojen perään, mutta todennäköisesti tämä ei tulisi tajuamaan mitään. Stiina ja Tulpe marssivat edellä hihitellen keskenään, sillä nämä odottivat juhlia kaikista eniten. Vesa oli suostunut tapansa mukaan osallistumaan, sillä hän toivoi näkevänsä ihastuksensa Cindyn juhlissa, ja poika marssi äitinsä vanavedessä samalla kun laati mielessään jotain osuvaa repliikkiä keskustelunaloitukseksi. Untuva tuli porukan perällä, eivätkä muut tuntuneet huomaavan hänen jälkeen jäämistään. Tällaisina hetkinä puhetaidosta olisi toden totta ollut hyötyä kun olisi voinut pyytää muita odottamaan, mutta Untuvan ei auttanut muu kuin yrittää pysytellä perässä. Liikehdintä tuntui vaikealta, sillä vuoroveden paljastama polku oli mutanen ja tahmea, ja Untuvan päässä alkoi pyöriä kauhukuvia joissa hänen tassunsa jumittuisi kiinni ja vuorovesi hukuttaisi hänet nousuveden aikaan. Untuva yritti karistaa pelottavat ajatukset mielestään ja kiristää tahtia, mutta mitä nopeammin hän yritti edetä, sitä enemmän tahmainen maa tuntui hidastavan hänen askeleitaan. "Untuva!" poika kuuli yhtäkkiä nimeään kutsuttavan ja kääntyi katsomaan ääntä kohti, jolloin hän näki Ennustuksen tulevan paikalle juoksujalkaa. Untuva lähti poikaystäväänsä vastaan, ja kaksikko syöksyi halaamaan toisiaan. "Täytyykö pinkoa tuollaista vauhtia, ei kukaan pysy sinun perässä", Melodee moitti saapuessaan paikalle Caran ja Sellerin kanssa. "Sori, en mahda mitään sille että olen niin kovassa kunnossa teihin muihin verratessa", Ennustus virnisti ja pullisteli hauiksiaan. "No niin, lopetahan niiden minimuskeliesi esittely niin päästään jatkamaan matkaa", Cara kehotti ja pukkasi leikkisästi vihreää kissaa kylkeen kaksikon revetessä nauruun. Selleri oli tapansa mukaan hiljaa ja hymyili vain huonetovereidensa jutuille. Viisikko jatkoi matkaa, ja ihmeekseen Untuva huomasi askeleensa tuntuvan paljon kevyemmältä Ennustuksen rinnalla, eivätkä tassut juuttuneet enää mutaan.

Viisikon saapuessa saarelle Stiina oli heitä vastassa. "Untuva! Siellähän sinä olet, ihmettelimme mihin oikein jäit... kas vain", Stiina lausui erikoisella äänensävyllä huomatessaan poikansa pitävän Ennustuksen tassusta kiinni. Untuva ei ollut vielä virallisesti esitellyt poikaystäväänsä äidilleen, joten nyt olisi kai sen aika. Untuva puristi Ennustuksen vihreää tassua himpun verran kovempaa saadakseen tämän huomion, ja kun Ennustus käänsi katseensa häneen Untuva nyökäytti kevyesti päätään Stiinan suuntaan kohti, jolloin Ennustus tajusi tilanteen. Vihreä kissa marssi reippaasti Stiinan eteen kätelläkseen tätä. "Hyvää päivää! Olen Päärynäsarven tuntuinen Ennustava heiluttelija, eikun äh..." Ennustus sekosi sanoissaan, häntä taisi jännittää esittäytyminen anopille kun jopa oma nimi unohtui. Toisaalta Mouruposkessa oli tavallisempaa käyttää lempinimeä, niin ei edes olisi mikään ihme jos joku kissa ei edes tietäisi kokonimeään. "Ihan sama, sano vaan Ennustus", poika virnisti ja horjahti hieman Stiinan ravistaessa hänen tassuunsa napakasti. "Älä suotta stressaa, ei tehdä tästä turhan virallista. Mukavaa että olet löytänyt onnen Untuvan kanssa, tervetuloa sukuun!" Stiina julisti, ja Ennustus näytti helpottuneelta saatuaan poikaystävänsä äidiltä hyväksynnän. "Hei, tulkaa katsomaan mitä me löysimme", Vesa huikkasi vähän matkan päästä, ja muut saapuivat näiden luokse. Vesan ja Tulpen edessä oli kaksi nuorta kissanpentua, jotka katselivat hieman pelokkaina vieraita kissoja. "Älkää tulko lähemmäs tai saatte kynsäisyn naamallenne", toinen pennuista yritti vaikuttaa uhkaavalta vaikka tutisi seuralaisensa tapaan. "Pipari ja Namu! Mitä te täällä teette?" Cara kummasteli. Pennut tuntuivat helpottuneen tunnistaessaan heidän luokseen saapuneiden kissojen joukossa ystäviään, ja kynsimisellä uhkaillut Pipari laski tassunsa rauhanomaisesti maahan. "No mitäs luulet? Olemme tietenkin menossa salaisiin vappubileisiin! Emme kuitenkaan tiedä missä se salainen luolasto on", Pipari selitti. "Ei olisi pitänyt lähteä", Namu mumisi itsekseen stressaantuneena. "Onneksi satuitte törmäämään minuun, sillä tiedän kaiken siitä luolastosta, olinhan yksi paikan löytäjistä! Tai siis, ainakin kävin luolassa ensimmäisten joukossa silloin kun Odessan kissat löysivät sisäänkäynnin", Tulpe mahtaili ja viittoi muita tulemaan perässään.

Kissojen saapuessa juhlapaikalle ensimmäinen juhlanumero oli jo käynnissä Nellan ja Avan pystyttäessä tuuliviirtä korkean tolpan huipulle. Homma toimi vähän samalla tyylillä kuin lipun salkoon nostaminen, ja kaikki seisahtuivat katsomaan kuinka värikäs viiri kohosi aina vain ylemmäksi tyttöjen vedellessä naruista. Kun viiri oli lopulta saatu tolpan nuppiin Ava solmi köyden tiukasti kiinni, ja hetken aikaa kaikki tuijottivat vaitonaisina tuulessa liehuvaa värikästä viiriä kuin se olisi jokin merkittävä historiallinen muistomerkki. "Näyttää siltä että kaikki vieraat ovat saapuneet, tervetuloa!" Aamu hihkaisi, ja hänen vieressään seisova Rico jatkoi: "Juhlaviiri on nyt pystytetty, joten bileet voivat alkaa! Luolaston huoneisiin on järjestetty erilaista tekemistä, joten saatte kierrellä täällä vapaasti ja etsiä mieleistä puuhaa itsellenne". Aluksi kaikki halukkaat haastettiin simanjuontikilpailuun, ja kilpailijat kokoontuivat Cindyn ja Cocon paikalle raahaamaan valtavan juoma-astian ympärille. Clarissa jakoi kaikille pillit ja selitti, että kilpailun voittaisi se, joka pystyisi imemään juomaa pisimpään pitämättä taukoa. Jotta sima ei loppuisi kesken olivat Gaku ja Noki varustautuneet täysinäisten simakannujen kanssa, joista juomaa voisi lisätä vatiin tarpeen vaatiessa. Tulpe oli rientänyt kisapaikalle ensimmäisten joukossa, ja myös Stiina pentuineen osallistui, vaikka Untuvaa pitikin aluksi suostutella, mutta kun kerta hänen veljensä ja Ennustus olivat mukana hiljainen kissakin uskaltautui mukaan. "Paikoillanne, valmiit... HEP!" Mocca hoiti lähtölaskennan, minkä jälkeen kaikki alkoivat imeä juomaa niin että pillit vain pihisivät. Untuvan pilli tukkiutui simassa olleiden rusinoiden vuoksi, joten hän putosi kilvasta ensimmäisenä. Häntä seurasivat pian Marja, joka veti vahingossa juomaa väärään kurkkuun, ja Ava ei puolestaan pitänyt siman mausta ja sylkäisi pillin suustaan irvistellen. Vierekkäin istuvien Tulpen ja Melodeen pillit menivät hassusti solmuun, ja hetken näytti jo siltä kuin he aikoivat tehdä Kaunottaren ja Kulkurin spaghetti-herkuttelusta oman pilliversion. Pillisolmu luonnollisesti haittasi kisaamista, ja he tippuivat kilvasta peräkkäin. Ennustus yritti taktikoida ja otti katsekontaktin vastapäätään olevan Nellan kanssa ja alkoi sitten tehdä kasvoillaan hassuja ilmeitä, kuten katsoi kieroon tai heilutteli tuntosarveaan. Näky oli niin hulvaton että Nellan pokka petti, ja Ennustusta alkoi itseäänkin huvittaa tilanne, ja hän tippui kilvasta Nellan tapaan remahdettuaan nauruun. Vati alkoi tyhjentyä, joten Noki saapui kannunsa kanssa kaatamaan lisää simaa astiaan. Ricoa alkoi röyhtäyttää, joten hän oli seuraava keskeyttäjä, ja Stiinalle tuli puolestaan pisuhätä liiasta juomisesta, joten hänen oli suunnattava pikaisesti tarpeilleen. "Enää kolme kilpailijaa jäljellä! Viekö voiton Cara, Selleri vai Vesa?" Gaku alkoi selostaa kilpailua. Sellerin naama oli kalpea, ja näytti siltä että hän voisi pyörtyä minä hetkenä hyvänsä. Cara kuitenkin kannusti kumppaniaan pitämällä tämän tassusta kiinni. Vesa keskittyi juomiseen silmät ummessa, ja hän tahditti tarkasti imemistä ja nielemistä. Yhtäkkiä Caran pilli lähti luisumaan pois hänen suustaan, eikä hän kyennyt korjaamaan pillin asentoa ajoissa, joten oranssi kissa tippui kilvasta. Selleri yritti kaikkensa, mutta kun hapen puute alkoi sumentaa tämän näkökenttää katsoi poika parhaaksi luovuttaa. "Simanjuontikilpailun voittaja on Vesa! Onnea, saat palkinnoksi sateenkaariruukun", Clarissa julisti ja ojensi Vesalle kultaisen ruukun, josta toden totta lensi ilmoitte pieni sateenkaari kun ruukun kannen avasi. "Vau kiitos, tämä on hieno", Vesa ihasteli muiden taputtaessa voittajalle.

Yhdestä luolan onkalosta löytyi paljon naamiaispukuja, joita vieraat saisivat käyttää juhlien ajan, joten suurin osa kissoista kiinnostui niistä. Tulpe löysi vihreät siivet ja niihin sopivat päähän kiinnitettävät tuntosarvet, ja nimesi kyhäelmänsä "vappukeijuksi", vaikka keijukaiset eivät mitenkään kyseiseen juhlaan liittyneetkään. Cindy sen sijaan oli pukeutunut värikkääseen pellepukuun, joten hänen ulkomuotonsa sopi vappuun mitä parhaiten. Namu kokeili innoissaan erilaisia asukokonaisuuksia hulatytöstä Mikki-hiiri-korviin, ja Piparin asuun kuuluva keskellä naamaa oleva valtava oranssi nokka keräsi kaikkien katseet. Kinuski oli liikkeellä perinteisessä taika-asussaan, jota oli somistettu vappuviirillä ja leikkisällä pääpannalla, ja kaiken huipuksi Kinuski istui vaaleanpunaisen ilmassa lentelevän maton päällä! Myös tämän pentu Winnie liiteli ilmassa, sillä pennun ympärille oli solmittu suuri vaaleanpunainen sydänilmapallo, joka pystyi kannattelemaan kevyttä pikkupentua. Mocca sulautui sammakkopuvussaan täydellisesti vihreiden alienpentujen joukkoon, ja asuunsa eläytyen hän loikki paikasta toiseen niin kuin sammakko konsanaan. Myös Untuva saapui tarkkailemaan vaatetarjontaa siinä vaiheessa kun suurin ruuhka oli jo ohi, ja hänen katseensa kiinnittyi oranssivalkoraidalliseen T-paitaan, joka oli varmaan tarkoitettu johonkin merirosvon asuun, mutta silmälapun ja puujalan sijasta Untuva täydensi asua oranssilla rusetilla, jonka solmimiseen hän pyysi apua veljeltään. Ennustus marssi kaksikon luokse, ja hän oli kompastua yllään olevaan sateenkaarenväriseen kaapuun, jonka helma ulottui maahan asti. "Untuva näyttää hyvältä! Entäs Vesa, mitä sinä aiot pukea?" Ennustus uteli. "Nah, naamiaiset eivät oikein ole minun juttuni", Vesa perusteli. "Melodee tarvitsee apua asunsa kanssa, tulkaa", Ennustus pyysi ja johdatti kaksikon Melodeen luokse. Melodeella oli yllään valtava banaaniasukyhäelmä, jonka sisään piti pumpata ilmaa ilmapatjan tapaan. "Ethän sinä mahdu kulkemaan luolaston ahtaimmissa käytävissä tämä päällä", Vesa huomautti. "Ole hiljaa ja jatka ilman pumppaamista", Melodee kivahti. Asun molemmissa päissä oli venttiili, joten kolmikko vaihtoi pumppaaja aina yhden väsyessä, ja Melodeen asu alkoi muuntua vähitellen lopulliseen muotoonsa. "No, miltä näyttää?" Melodee tiedusteli ja pyörähti ympäri. Valitettavasti hän töytäisi vahingossa kumoon pienen mehiläisasussa kuljeskelevan Bumblen, ja tällistä hätääntynyt pentu purskahti itkuun vaikka häneen tuskin sattui, sillä mehiläisbodyn luulisi pehmentäneen laskua. Äidillinen Cara riensi paikalle lohduttajaksi. "Melodee, älä heilu noin hallitsemattomasti! Tulehan pikkuinen, mennään äidin luo", Cara lähti taluttamaan Bumblea Nellan luokse. Kaikkien katseet kääntyivät takaisin Melodeehen, joka mutisi nolona ettei töninyt toisia tahallaan. 

Kuullessaan leivontakilpailusta Stiina halusi viettää laatuaikaa poikiensa kanssa ja julisti että heistä tulisi tiimi. Untuva katsoi pahoittelevana poikaystäväänsä joka jäi aivan yksin Stiinan lähtiessä raahaamaan poikiaan vankkureihin, joita käytettiin luolaston kerroksista toisiin siirtymiseen. "Tiedätkö edes miten tätä ohjataan?" Vesa tiedusteli kun Stiina vapautti käsijarrua. "En, mutta pääsen taatusti asiasta jyvälle pian", Stiina totesi huolettomasti. Vankkurit alkoivat valua taaksepäin raiteita pitkin. "Meidän pitäisi mennä ylös, sillä leivontahuone on ekassa kerroksessa", Vesa huomautti heidän liikkuessa kauemmas määränpäästään. "Tiedän, mutta ohjauspyörä puuttuu. Apua, mitä jos putoamme jonnekin luolaston synkinpään onkaloon tai vielä pahempaa: laskeudumme maapallon keskipisteeseen asti!" Stiina panikoi. Untuva tarrasti huolestuneena veljensä tassuun, joka pyöritteli silmiään siirtyessään Stiinan luokse kärryn toiseen päähän. "Tässähän on vipu, joka määrittää vankkureiden kulkusuunnan", Vesa hoksasi ja käänsi sen pakitusasennosta eteenpäin. Untuva huokaisi helpotuksesta vankkureiden palattua oikealle reitille. Vesa ei luottanut äitinsä ajotaitoihin, joten hän päätti jäädä pitämään huolta ohjaksista, vaikka pääosin vankkurit kulkivatkin automaattisesti niitä varten rakennettua rataverkostoa pitkin. "Todella kiintoisaa että täältä kallion uumenista löytyi näin laaja rataverkosto", Vesa ihasteli paikan infrastruktuuria. "Täällä on varmaankin ollut joskus kultakaivos, tai ehkä aarteenmetsästäjät ovat kuljettaneet näitä valoa hohtavia kristalleja ulos luolastosta", Stiina aprikoi. Untuva kuunteli muiden keskustelua ja vajosi vähitellen omiin kuvitelmiinsa alkaessaan miettiä, miksi luolasto oli ollut tyhjillään ennen kuin Odessan kissat löysivät paikan. Ehkä jokin luonnonilmiö, kuten korkea nousuvesi tai maan uumenista kohonnut polttavan kuuma laava oli joskus täyttänyt onkalot, jolloin rataverkoston rakentajat olivat joutuneet hylkäämään työmaansa, tai ehkä pahimmassa tapauksessa osa olisi jäänyt loukkuun johonkin umpikujaan ja menehtynyt. Ajatus puistatti liilaa kissaa, mutta hän rauhoitteli itseään sillä, että ainakaan missään ei näkynyt luurankoja, joten ehkä luolan nurkissa ei olisi ketään kummittelemassa. Untuva palasi kuvitelmistaan takaisin nykyhetkeen kun Vesa yhtäkkiä löi jarrut pohjaan niin että pyörät kirskuivat korvia vihlovalla äänellä. Äkkipysähdyksen syynä oli heidän eteensä jumiutunut vaunu, jonka kyydissä istuivat Marja, Vattu ja Mustikka. "Mikäs täällä on hätänä?" Stiina tiedusteli kurottautuen laidan yli. "Vankkurimme ohjauslaitteistoon tuli jotain häikkää", Vattu selitti samalla kun Marja heilutteli tassussaan paikoiltaan irronnutta ohjausvipua. Vesa vilkaisi irrallista osaa ja totesi sen katkenneen niin pahasta kohtaa ettei korjaaminen ollut mahdollista. Vattu nojaili vankkurin kaiteeseen ja tuumaili itsekseen miten Vesa näyttikin entistä komeammalta pähkäilevän mietteliäs ilme kasvoillaan yrittäessään auttaa heitä. "Jos meillä olisi tarpeeksi vahvaa köyttä, voisimme koittaa hinata teitä perässämme", Stiina keksi. "Minulla sattuu olemaan sopiva köydenpätkä yhdessä luolan puuhahuoneessa ihan tässä lähistöllä. Leikimme kerran viidakkoseikkailua ja käytimme niitä liaaneina", Marja selitti. Kun köysi oli saatu haettua Untuva ja Mustikka solmivat sen päät vankkureihin kiinni ja Vesa pääsi testaamaan, riittäisikö vetovoima kiskomaan useampaa vaunua kerralla. Pyörät jatkoivat pyörimistä vaikka meno oli hieman hitaampaa, ja lopulta he olivat päässeet määränpäähänsä. Vattu kiitteli Maukulaisia vuolaasti avusta, tai lähinnä hän tuntui osoittavan sanansa Vesalle. "Mitäs pienistä", Vesa vastasi ennen kuin seurasi Untuvaa ja Stiinaa kisapaikalle.

Vesa ja Untuva vääntelivät taikinapaakkuja tassuissaan sillä aikaa kun Stiina valmisti kulhossa lisää taikinaa. He olivat päättäneet luoda leipomuksestaan megakokoisen vappumunkin, joten taikinaa tarvittiin runsaasti! Pojat muotoilivat taikinasta valtavan kokoisen rinkulan, jonka keskelle jätettiin reikä. Leivontatehtävä kiinnosti myös Patukan kissoja, joista Cara, Selleri ja Melodee tekivät herkullista jäätelöannosta ja keksejä siihen lisukkeeksi. Ennustus oli puolestaan liittoutunut Namun ja Piparin kanssa, ja nämä koristelivat parhaillaan herkulliselta näyttävää kakkua. Myös Kinuski ja Mocca häärivät keittiössä, mutta näiden leivontapisteelta tuprutti sen verran paljon savua ettei lopputuloksena taida syntyä mitään syömiseksi kelpaavaa... "Eiköhän tämä riitä", Stiina mutisi mietteliäänä kumotessaan pöydälle valmistamansa taikinan, ja kolmikko alkoi levittää sitä tasaisesti luomuksensa ympärille. Epämuodostumia kuitenkin jäi, ja oli selvää ettei heidän teoksensa olisi visuaalisesti kaikista kaunein, mutta ainakin siitä riittäisi mutustettavaa kaikille juhlijoille! "Sitten edessä on vaikein osuus, eli paistaminen... Mistä edes saamme tarpeeksi suuren kulhon?" Vesa pähkäili silmäillessään heidän munkkirinkiläänsä, joka oli ainakin (ihmisten) uimarenkaan kokoluokkaa. Untuva viittoi tiimitovereitaan tulemaan perässään, ja Stiina ja Vesa lähtivät seuraamaan tätä siinä toivossa että Untuva olisi keksinyt heidän pulmaansa ratkaisun. Untuva johdatti heidät kylppäriin, jossa oli valtavan kokoinen kylpyamme. "Oletko sairas? Sinähän et pidä pesuhetkistä", Stiina päivitteli ja kokeili poikansa otsaa. Untuvan onneksi Vesa sai veljensä ajatuksenjuoksusta kiinni, ja ennen kuin Stiina alkaisi valmistella vaahtokylpyä Vesa päätti selventää tälle Untuvan idean: "Voimme paistaa jättimunkkimme kylpyammeessa!" Amme sijoitettiin sellaiseen kohtaan missä kivinen lattia oli hieman epätasainen, ja alle jäävään kuoppaan saatiin pinottua tarpeeksi puita nuotiota varten. Suuren kylpyammeen täyttämiseen kului tuhottoman monta purkillista ruokaöljyä, mutta kaikista vaikein osuus oli nostaa munkki kiehuvan rasvan sekaan. Onneksi omat leipomuksensa käräyttäneet Mocca ja Kinuski tulivat avuksi (joskin vain sillä ehdolla että he saisivat yhden kultaisista haarukoista mikäli maisteluraati valitsisi Maukulaisten tiimin jättimunkin voittajaksi). Rinkelin ympärille sidottiin köysi, jonka avulla munkin liikuttelu kävisi turvallisesti, ja kissat onnistuivat laskemaan leivoksen kiehuvaan rasvaliemeen. Paistamisen jälkeen munkin pinnalle ripoteltiin sokeria ainakin kolmen sokeripussin verran, ja lopulta heidän luomuksensa oli valmis! Winnie, Vivian, Ruby ja Bumble muodostivat maisteluraadin, joten maukkailla leivoksilla mässäily olisi oikea unelmien tehtävä pennuille, varsinkin suurimmat herkkusuut Bumble ja Winnie nauttivat tehtävästään. Tuomarit istuivat suuren pöydän ääressä ja maistoivat vuorotellen kaikkien herkullisia luomuksia, kunnes lopulta oli aika julkistaa tulokset. "Valintamme perustuu sekä annoksen esillepanoon että makuun", Bumble kertoi. "Suurimmaksi osin kuitenkin siihen makuun", Ruby täydensi. "Jokainen annos maistui herkulliselta, mutta valinta oli kuitenkin selkeä, sillä kaikista omintakeisimman makuelämyksen meille tarjosi Piparin, Namun ja Ennustuksen tekemä kakku!" Winnie julisti. "Onnea voittajille! Nyt kaikki vieraatkin saavat syödä kisaruokia", Vivian tiedotti lopuksi. Jokainen halusi päästä maistamaan voittajakakkua, joten kaikki rynnivät kilpaa kakun ympärille. Tulpe onnistui saamaan lautasellisen kakkua ja ymmärsi heti maisteluraadin valinnan ensimmäisen suupalan aikana: Kakku maistui ihan vapulta, ja Tulpe pystyi tuntemaan samaan aikaan suussaan siman kirpsakkuuden ja munkkien makeuden hillotäytettä unohtamatta. "Mmm, ihan sika hyvää! Miten teitte tämän?" Tulpe tiedusteli Namulta ja Piparilta. Namu vilkaisi toveriaan toivoen tämän vastaavan, ja Pipari alkoikin hetkessä selostaa miten he olivat luoneet taikinan muussatuista munkeista ja simasta, ja täytteenä oltiin käytetty munkeista puristettua hilloa. Untuvakin olisi mielellään tahtonut maistaa poikaystävänsä leivosta, mutta kakun suosiosta päätellen mitään ei olisi jäljellä kun Untuva viimein pääsisi ruuhkan hälvettyä tarjoilupöydän ääreen. Samassa hän huomasi Ennustuksen viittovan häntä luokseen, ja selvisi, että Ennustus oli ottanut leivontavaiheessa yhden palan kakkua talteen, ja nyt he voisivat herkutella sillä yhdessä kaikessa rauhassa. Ennustuksen ei ollut vaikea päätellä liilan kissan mielipidettä, sillä Untuva hotki herkun suuhunsa vauhdikkaasti äänekkään mussutuksen kera. Nokare hilloa oli jäänyt pojan suupieleen, ja Untuvan sydän alkoi tykyttää kiivaammin kun Ennustus nojasi päänsä aivan kiinni häneen lipaistessaan hillot poikaystävänsä huulilta. Kumpikin punastui vienosti tajutessaan että se oli tavallaan heidän ensisuudelmansa! Poikien söpöilyn seuraaminen vei Tulpelta ruokahalun ja hän tarjosi lautasellaan olevan kakun rippeet vieressään istuvalle Moccalle. "Älä sano että juhlat ovat tylsät kun sinulla on noin ankea ilme", Mocca esitti hätääntynyttä. Vitsi sai Tulpen hymähtämään, mutta pian tämä huokaisi taas. "Juhlat ovat oikein hauskat, olisin vain toivonut että pääsisin tutustumaan uusiin kolleihin... Ainoa samaa ikäluokkaa oleva sinkkupoikakissa on Noki, mutta välillemme tulee tuskin mitään, enkä oikein viitsi vietellä varattuja", Tulpe selitti. "Joo parempi kun pidät tassusi erosta minun Ricostani! Kuule, oletko käynyt katsomassa kumppaniehdokkaita adoptiosta? Niin minä ja Rico tapasimme", Mocca vinkkasi. "Muuten hyvä idea, mutta minun tuurillani ihastuisin johonkin tyyliin H-nimiseen kissaan eikä hän pääsisi koskaan muuttamaan luokseni, sillä simssiliini adoptoi kissoja aakkosjärjestyksessä", Tulpe harmitteli. Mocca laski tassunsa Tulpen olalle ja antoi ikisinkkuussuruja potevalle Tulpelle lohdutushalin.

Vesa oli ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa kun alettiin kysellä osallistujia vappupallorallia varten. Kisassa oli tarkoituksena valmistaa ilmapalloista ajoneuvo, jolla pitäisi sitten kulkea luolastossa ja sen lähiympäristössä oleva kilparata. Erityisesti ilmapalloajoneuvon rakennus oli sopivaa virikettä älykkäälle kissalle, ja Vesa sai heti päähänsä vision jota alkoi toteuttaa. Ensiksi hän täytti pitkulaisen ilmapallon heliumilla ikään kuin rungoksi, ja alkoi kiinnittää tähän pyöreitä ilmapalloja renkaiksi. Stiina tuli poikansa avuksi ja piteli kyhäelmää paikoillaan ettei se lähtisi ilmaan kesken rakentamisen. "Keitä aiot pyytää joukkuetovereiksesi?" Stiina tiedusteli lojuessaan ilmapalloauton päällä. "Hmm, ei sillä niin väliä... Tai ajattelin pyytää ainakin Cindya", Vesa paljasti ja toivoi ettei punastuisi. "Katsos vain, hän onkin juuri tuolla Vatun ja Mustikan kanssa. Voit käydä kysymässä heti", Stiina vinkkasi ja tyrkkäsi pojan matkaan. Tassut kuljettivat Vesaa eteenpäin, mutta mitä lähemmäksi hän saapui ihastustaan sitä epävarmemmalta idea alkoi tuntua, eihän hän edes tiennyt miten kysyisi asiaa! Vattu huomasi Vesan ensimmäisenä ja tervehti tätä, mutta poika oli niin jännittynyt ettei tajunnut reagoida siihen mitenkään, ja Vattu seurasi hieman pettyneenä miten liila kissa marssi Cindyn luokse. "Mitäs sinä haluat? Meillä on vähän kiire", Cindy tokaisi täyttäessään ilmapalloja Mustikan kanssa. "Minä öm.. haluaisin kysyä yhtä juttua... Mitä te muuten teette?" Vesa veti keskustelua sivuraiteille. "Eikö se ole aika selvää? Rakennamme tietenkin kilpa-autoa. Olemme tiimi rallikisaa varten", Cindy kertoi. Pettymyksen karvas tunne täytti Vesan sisältä, mutta hän ei tahtonut näyttää sitä ulospäin. "Ai niinpä tietenkin! Minäkin aion osallistua, mutten vielä ole saanut joukkuetta kasaan", Vesa selitteli ja toivoi ettei hänen äänensä värisisi. "Sääli että joukkueiden koko on kolme kilpailijaa, muuten olisit voinut tulla meidän kanssa", Vattu totesi, ja Mustikkakin nyökytteli sisarensa vieressä. "Ei se mitään, joku toinen kerta sitten. Onnea kisaan", Vesa toivotti ennen kuin poistui paikalta. Palatessaan pää kyyryssa takaisin omalle rakennuspisteelleen hän kohtasi veljensä ja Tulpen, jotka olivat ottaneet Stiinan paikan ja estivät ilmapalloajoneuvoa karkaamasta. "Stiina kertoi että tarvitset joukkuetovereita, joten meidän on kai uhrauduttava", Tulpe esitti dramaattista, vaikka oikeasti hän ei malttanut odottaa sitä että pääsisi hurjastelemaan ilmapalloautoilla korkeuksissa! "Kiva että edes jotkut kelpuuttavat minut tiimiinsä", Vesa hymyili. Untuva toivoi siinä tilanteessa että hän olisi voinut ilmaista sanoin veljelleen miten hyvänä tyyppinä tätä piti ja tietenkin moni haluaisi olla hänen joukkuetoverinsa, mutta hän ei voinut tehdä muuta kuin olla läsnä ja toivoa että veli ymmärtäisi viestin sanattomasti. "Kuka muka ei haluaisi tiimiytyä tuollaisen neron kanssa? Kerrohan miten tämä rakennelmasi toimii niin että voin ajaa sitä", Tulpe hihkaisi. "Hetkonen, kuka sanoi että sinä saat ajaa?" Vesa huomautti. Tietysti hän oletti että auton suunnittelijana saisi itse toimia myös sen kuljettajana. "Mitä sitten kun auto hajoaa ja kellään muulla ei ole osaamista korjata sitä? On parempi että toimit varikolta käsin. Mutta toisaalta... jos Untuvalle jää kartan luku, eihän hän pysty kertomaan ohjeita ajon aikana", Tulpe tajusi. "Ei huolta, voin rakentaa auton istumapaikat moottoripyörätyyppisesti peräkkäin. Sitten Untuva voi antaa ohjeita koskettamalla sitä ajajan olkapäätä, mihin pitää kääntyä", Vesa suunnitteli, ja Untuvakin näytti helpottuneelta kun Vesa ratkaisi asian hänen kannaltaan sopivaksi. Vesa kiinnitti auton runkoon peräkkäin kaksi pitkulaista ilmapalloa teipillä, ja ne toimisivat matkustajien selkänojina ja lisäisivät ajomukavuutta. Untuva ja Tulpe täyttivät puolestaan lisää ilmapalloja, jotka auttaisivat auton kannattelua. Osa palloista säästettiin myös varikkotyöskentelijälle, jotta autoa voisi tarpeen vaatiessa huoltaa kesken kilpailun.

Rallikisan alun koittaessa oli kaikkien kilpailevien joukkueiden ajoneuvot kannettu luolaston ylimmän kerroksen poistumisluukun kohdalle, eli kilpailun alkajaiksi lenneltäisi ulkosalla. Vappupalloautot olivat siistissä rivissä, ja jotta kukaan ei lähtisi lentoon ennen aikojaan oli kaikki sidottu kiinni maassa olevaan kaatuneeseen puuhun. Vesa silmäili kiinnostuneena muiden joukkueiden ajoneuvoja, joita löytyi kyllä moneen lähtöön. Kinuski lennähti paikalle taikamattonsa päällä ja alkoi puhua tassussaan pitelemäänsä mikrofoniin. "Vappupalloralli-kilpailu alkaa pian! Minä aion toimia tämän kisan juontajana ja selostan tapahtumien kulkua. Esitelkäämme aluksi joukkueet", Kinuski selitti ja laskeutui ensimmäisen tiimin luokse. "Tämän auton ohjaksissa istuu Cindy, ja hänelle ohjeita tarjoilee Vattu. Mustikka työskentelee varikolla. He ovat rakentaneet kuumailmapalloa muistuttavan ajoneuvon, jossa korin reunoihin on kiinnitetty ainakin sata ilmapalloa. Seuraavaksi näemme Maukulaisten tiimin, joiden mopomaisen ajoneuvon design on Vesan käsialaa. Tulpe istuu edessä ajajana, ja Untuva toimii kartturina. Vesa päivystää ongelmatilanteiden varalta varikolla", Kinuski selosti. Yleisön joukossa ollut Stiina taputtu villisti kannusteeksi pojilleen ja Tulpelle - vähempikin olisi riittänyt, ja liloille kissoille tuli hieman vaivaantunut olo äidin kannustuksesta, vaikka hyväähän tämä tarkoitti. "Sitten näemme Cocon ja Clarissan vihreän ajoneuvon, joka on kuulemani mukaan nimetty avaruusalukseksi. Marja tukee alienkissoja varikkotyöskentelijänä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä näemme Ricon, Noen ja Gakun muodostaman joukkueen, joka on selvästi yrittänyt kopioida minun hienon taikamattoni toimintamekanismeja", Kinuski puhui lievän nuhtelevasti. Poikatiimi istui "lentävän maton" päällä, joka muodostui ilmapallojen päälle asetetusta räsymatosta. "Mutta kaikkihan tietävät ettei kopio korvaa aitoa ja oikeaa kappaletta", Kinuski hihitteli ja nosti maton reunaa, jolloin kolme ilmapalloa pääsi livahtamaan karkuun. "Hei, älä sabotoi meidän ajoneuvoamme!" Gaku huudahti syöksyessään korjaamaan Kinuskin aiheuttamia tuhoja. "On aika nousta ilmaan! Käykää valmiiksi asemiinne, ja varikkokissat voivat leikata kiinnitysnarut poikki", Kinuski julisti. Tulpe asettui pallomopon satulaan lennokkaan loikan vauhdittamana, ja Untuva seurasi häntä hieman maltillisemmin kartta tassuissaan. "Oletteko valmiita?" Vesa varmisteli saksien kanssa, ja Untuva näytti veljelleen peukkua myöntymisen merkiksi, ja muutamaa sekuntia myöhemmin sakset katkaisivat narun. "Wiihiii, me lenne... hei, miksi aluksemme ei nouse ilmaan?" Tulpe hätäili heidän jumittaessa alhaalla samalla kun muut kohosivat jo ylös. Vesa marssi heidän viereensä päätään raapien. "Kummallista, tein tarkat laskelmat siitä kuinka monta ilmapalloa tarvitaan lennättämään teidän painomääränne... Äh mutta tietenkin, en huomioinut sitä että ennen kilpailua oli ruokailu, ja mässäilynne on aiheuttanut lisäkiloja", Vesa tajusi. "Väitätkö että olen lihonnut?!" Tulpe kimpaantui ja olisi syöksynyt Vesan kimppuun ellei Untuva olisi pidellyt tästä kiinni. "Lisään pari palloa ja homman pitäisi olla sillä selvä", Vesa vakuutteli. Kinuski liiteli katonrajassa selostamassa kilpailun käänteitä: "Cindy ohjaa kuumailmapallonsa sujuvasti ulos kattoluukusta, ja vihreä avaruusalus on heidän kintereillään. Myös poikatiimi on ulkona, mutta he menettivät jälleen pari ilmapalloa... Maukulaisten joukkueella on teknisiä ongelmia, mutta nyt hekin pääsevät viimein kohoamaan ilmaan." Tulpe tapitti pientä katossa olevaa poistumisluukkua ja ohjasi aluksen tarkasti keskelle, jotta reunat eivät rikkoisi ilmapalloja. Lopulta he pääsivät ulos, ja raikas tuuli tuiversi kissojen karvoissa. Untuva oli pitänyt peloissaan silmänsä ummessa nousun aikana, mutta hän tiesi ettei pystyisi lukemaan karttaa silmät kiinni, joten nyt olisi voitettava pelko. Poika räpytteli silmiään kirkkaassa auringonvalossa ja havaitsi, että korkeuksista pystyi ihastelemaan maisemia aivan uudesta perspektiivistä, joten kauhu hälveni Untuvan keskittyessä kaiken näkemänsä tarkkailuun. "Okei, mihin suuntaan kisareitti kulkee?" Tulpe odotti ohjeita kartturiltaan, ja tunsi samassa Untuvan tassun vasemmalla olkapäällään. "Oletko varma, muut menevät ihan päinvastaiseen suuntaan", Tulpe huomautti, mutta kun Untuvan tassu ei liikahtanut paikaltaan päätyi Tulpe lopulta vilkaisemaan kyseiseen suuntaan, ja pian hänelle valkeni mitä oli tekeillä: Ilmapallonsa varassa lennellyt Winnie oli seurannut kilpailijoiden poistumista luolastosta ja lenteli nyt merta kohti! Aluksi Tulpe yritti tiedottaa asiasta Kinuskille, mutta tämä keskittyi niin täysillä kauempana olevien muiden kilpailijoiden tekemisten seuraamiseen ettei kuullut Tulpen huutoja. "Ei kai tässä ole sitten muutakaan vaihtoehtoa", Tulpe mutisi ja kääntyi vasemmalle. Vesa oli asentanut ohjaustangoksi puoliksi täytetyn vesipullon, ja tankoa kääntäessä ajoneuvo kääntyi kevyesti haluttuun suuntaan kun kaikki vedet kerääntyivät yhteen reunaan. Untuva seurasi huolestuneena miten pikkupennun ote alkoi selvästi lipsua ilmapallon narusta, ja lopulta tapahtui pahin mahdollinen: Winnien ote irtosi! "Minun on pakko ehtiä!" oli ainoa ajatus Tulpen päässä hänen kiitäessä kilpaa aikaa vastaan Winnien luokse ennen kuin olisi liian myöhäistä. Tulpe kurotti tassunsa niin pitkäksi kuin se vain venyi ja onnistui tarttumaan Winnieen viime hetkellä. "Tajuatko yhtään miten vaaralliseen tilanteeseen ajoit itsesi? Olisit voinut hukkua!" Tulpe luennoi, ja Winnie sopersi halunneensa vain leikkiä niin kuin kilpailijatkin tekivät. Tulpe huokaisi ja asetti siskopuolensa istumaan ohjaustangon keskelle ja kääntyi sitten muiden perään. 

He saapuivat pian ensimmäiselle varikolle, joka sijaitsi minikokoisella saarella. Avaruusalus oli ilmeisesti kärsinyt vaurioita, sillä se oli laskeutunut paikattavaksi. Tulpe punnitsi vaihtoehtojaan ja päätti ajaa tämän varikon ohi, sillä auto kulki hyvin ja he saisivat kirittyä muiden etumatkaa umpeen kun ei tarvisisi pysähtyä. Toisaalta heillä oli nyt mukana ylimääräinen matkustaja ja Vesa oli mitoittanut ajoneuvon heliumin määrän matkustajien painon mukaan, joten varikon skippaaminen voisi olla riski, mutta täytyi vain toivoa että kaikki pysyisi kasassa. Sentään lentoreitti palaisi pian saarelle, joten jos he putoaisivat ei olisi ainakaan hukkumisen vaaraa. Winnie istui ohjaustangon päällä ja nautti selvästi vauhdikkaasta matkasta. "Hei katsokaa tuonne alas", Winnie huudahti, ja Tulpe ja Untuva näkivät poikajoukkueen lentävän maton tehneen haaksirikon. "Mitä teille tapahtui?" Tulpe tiedusteli, ja Rico vastasi heidän törmänneen lokkiin. Naurua pidätellessään Tulpe lupasi lähettää jonkun kilpailun jälkeen noutamaan pojat. Ajoneuvon renkaat hipoivat vaarallisen lähellä rantahiekkaa, ja kaikki tiedostivat että ilmapallorenkaat poksahtaisivat heti maahan osuessaan. Jopa Winnie ymmärsi tilanteen vakavuuden eikä uskaltanut hievahtaakaan paikaltaan ettei sotkisi siskonsa asettamaa lentokurssia. Lopulta seuraava varikko tuli näköpiiriin, ja kissat huokaisivat helpotuksesta Vesan alkaessa täyttää vajaaksi menneitä palloja. Tulpe tiedusteli kilpakumppaneidensa tilannetta, ja Vesa ilmoitti Cindyn ja Vatun poikenneen samaisella varikolla noin viisi minuuttia sitten, joten he eivät olisi kaukana. "Tulpe, saanhan jatkaa matkaa kanssanne maaliin asti, jooko?" Winnie kinusi, ja Tulpenkin täytyi myöntää että pikkuisesta oli tullut lentomatkan aikana kuin neljäs joukkuetoveri heille, joten Winnie saisi jäädä. Ajoneuvo kulki heliumhuollon jälkeen paljon paremmin, ja sopivan tuulenvireen osuessa kohdalle he liitivät ilmassa niin lujaa että vauhti tuntui vatsanpohjassa asti. Untuvan ja Tulpen yhteistyö sujui yllättävän hyvin, ja tiimi pysyi hyvin ajoreitillä Untuvan selkeiden ohjeiden avulla. Oli ehkä jopa parempi kun kartturi oli hiljaa eikä karjunut ohjeita täyttä kurkkua, jolloin Tulpen oli helpompi keskittyä ohjaamiseen - niin siis, jos ei laskettu ohjaustangon päällä välillä pomppuja ja kuperkeikkoja tekevän Winnien häirintää. Ennen luolastoon palaamista lentoreitille osui jyrkkä nousu puunlatvojen yli, joten kaikki matkustajat vetivät keuhkonsa täyteen ilmaa toivoen sen keventävän lastia sen verran että he kohoaisivat tarpeeksi korkealla. Ylös päästyään he näkivät Vatun ja Cindyn kuumailmapallon, jonka kori oli takertunut kiinni puun latvaan. "Mitä silmäni näkevätkään, Tulpe ja Untuvat, ja hetkonen, mitäs Winnie tekee heidän kanssaan?? No kuitenkin, he ovat onnistuneet nousemaan jumbosijalta ja ovat ottamassa haltuun kilpailun kärkipaikan", Kinuski juonsi jännittävää kaksintaistelua. "Eikä, meidän on päästävä jatkamaan", Cindy panikoi ja yritti nykiä koria irti. Pitkulaisella mopolla oli helppo pujotella oksiston välissä, ja Maukulaisten poppoo pääsi ykkössijalle! Luolaston sisällä kulkeminen oli aika selkeää, Untuva tosin sekosi yhdessä kohtaa reitiltä luolan sokkeloissa, mutta onneksi Winnie tunsi paikan ulkoa ja ohjasi heidät takaisin oikeaan suuntaan. Pian maaliviiva jo häämöttikin heidän edessään, ja Vesa oli juossut jo valmiiksi paikalle odottamaan tiimitovereitaan. "Kilpailun ovat voittaneet Tulpe, Vesa ja Untuva! Saatte palkinnoksi nämä lentävät saappaat. Onnea!" Kinuski julisti jakaessaan palkintoja. "Entäs minä, olen melkein osa tiimiä", Winnie maukui, mutta Kinuski selitti että palkintosaappaita oli varattu vain kolme paria. Stiina syöksyi onnittelemaan poikiaan ja Tulpea. "Tiesin koko ajan että voittaisitte", Stiina hymyili ylpeästi ja puski kumpaakin poikaansa. Jaetulle kakkossijalle pääsivät Cindy, Vattu ja Mustikka, jotka olivat päässeet kulkemaan Cocon, Clarissan ja Marjan avaruusaluksen kyydissä matkan loppuun ja saapuivat täten perille yhtä aikaa. Viimeistä poikatiimiä ei näkynyt, joten juhlia päätettiin jatkaa heidän saapumistaan odotellessa. "Nyt paljastamme yllätyskilpailun voittajat", Ava ja Aamu hihkaisivat, jolloin uteliaat silmäparit kääntyivät katsomaan heitä. "Häh, mikä yllätyskilpailu?" Tulpe ihmetteli ääneen, ja hänen vieressään olevat Melodee ja Ennustus näyttivät yhtä hämmästyneiltä. "Saitte juhlien alussa halutessanne pukeutua naamiaisasuihin, ja nyt me palkitsemme parhaan asun", Aamu julisti. Kaikkia pukeutuneita kissoja pyydettiin asettumaan riviin. Ennustus ja Tulpe joutuivat raahaamaan ujostelevan Untuvan paikalle, sillä tämä ei mielellään olisi halunnut olla kaikkien tuijotettavana. Tulpea ei sen sijaan vaivannut häneen kohdistuvat katseet, ja kissaneiti pyörähti viehättävästi ympäri niin että hänen selkään kiinnittämänsä siivet näyttivät läpättävän ilmassa. "Kaikkien asut ovat hyvin kekseliäitä, mutta voiton vie Pipari! Hänen pukunsa on paitsi näyttävä mutta myös mahdottoman hauska, sillä Pipari on aiheuttanut hupia kompastelemalla jalkineisiinsa. Oikein paljon onnea!" Ava hihkaisi, ja Aamu kiinnitti Piparin rintaan komean kunniamerkin. Aplodit raikuivat salissa, sillä kaikki olivat yhtä mieltä siitä että Pipari oli voittonsa ansainnut, ja yleensä sanavalmis Pipari ei tällä kertaa keksinyt mitään kommentoitavaa ollessaan niin hämillään saamistaan suosionosoituksista vaan lausui punastellen kiitokset. Kaikki hauska loppuu aikanaan, ja aivan liian pian tuli aika siirtyä viimeisen juhlanumeron pariin, joka oli ilmapallojen vapauttaminen tuuleen. "Voitte halutessanne kirjoittaa ilmapalloon mukaan jonkin viestin siltä varalta että joku jossakin lähellä tai kaukana löytää pallonne", Nella vinkkasi. Tulpella oli heti idea viestiä varten: 

Jos pallon löytäjä on superkomea kollikissa, ota minuun yhteyttä numerossa: 0707276928! T: Tulpe

Untuva laati puolestaan lyhyen runon, johon hän oli saanut inspiraatiota ilmapallorallin aikana korkeuksissa liitelystä:

Lennät tuulessa,
siipiesi kannattamana.
Valkoiset höyhenet,
kuin kauniin enkelin.
Älä lennä liian korkealle,
sillä siipesi palavat auringossa.
Älä katso alas,
sillä sinua voi alkaa huimata.
Pidä kurssi vakaana,
hyvää matkaa.

Nellan sanat "lähellä tai kaukana" olivat iskeneet Stiinaan, ja hän päätti kirjoittaa alienkumppanilleen Espiquelle, vaikka olisikin epätodennäköistä että ilmapallo lentäisi tämän kotiplaneetalle saakka. Vaikka se ehkä vähän hölmöltä vaikuttikin ei Stiinalla ollut parempaakaan tapaa ottaa yhteyttä rakkaaseensa, joten tätä tilaisuutta ei kannattanut jättää hyödyntämättä:

Hei rakas! En tiedä tuleeko posti ikinä perille, mutta halusin silti kirjoittaa sinulle. Meillä täällä Maassa menee hyvin, ja pojat ovat kasvaneet hurjasti! Untuva seurustelee Ennustuksen kanssa ja valmistui vähän aikaa sitten ykkösluokalta. Vesa on myös aloittanut koulun, ja tällä älykkäällä pojullamme on oma tiedeprojekti ystäviensä kanssa. Olet ikuisesti sydämessäni ja toivoisin että vielä joskus näkisimme. <3 Rakkain terveisin Stiina

Stiina pyyhkäisi poskelleen valuneen kyyneleen vaivihkaa ja kääri viestipaperin pienelle rullalle, jonka hän sitten solmi ilmapallon naruun. Vesalla ei ollut mitään erityistä sanottavaa, joten hän päätti jättää ilmapallon vastaanottajalle pähkäiltäväksi binomin neliön laskukaavan:

(a + b)² = ?

Kissat kiipesivät ulos kattoikkunasta luolaston huipulle ja laskivat yhtä aikaa ilmapallonsa tuulen vietäväksi. Samaan aikaan ilmaan kohoavat pallot olivat komea näky, ja kaikki kissat seurasivat miten pallot vähitellen kaikkosivat paikalta. Samassa Tulpe muisti jotakin tärkeää: "Ai niin! Ricon ja Noen ilmapallomatto hajosi, ja he taitavat yhä odottaa pelastajaa!"

Juhlanelikko yritti tassutella mahdollisimman hiljaa takaisin huoneeseensa, mutta tietenkin simssiliinin piti huomata heidät. "Missä olette olleet koko päivän?" hoitaja tiukkasi. Hän sulki läppärinsä kannen ja kääntyi ympäri rullatuolillaan ollakseen kasvokkain kissojensa kanssa. Vesa ja Untuva vaihtoivat keskenään huolestuneita katseita, ja varmaan ensimmäistä kertaa Untuva iloitsi siitä ettei kyennyt puhumaan, koska hän pystyisi välttämään tenttauksen. Tulpe puhkesi puhumaan ensimmäisenä: "Me oltiin va-" "-tulla. Siis Vatun luona", Vesa täydensi ennen kuin Tulpen huulilta ehtisi lipsahtaa mitään vappujuhlista. "Vai Vatun luona. Mitäs te teitte?" simssiliini jatkoi kuulustelua. Tällä kertaa oli Stiinan vuoro vastata: "Leivottiin jättimunkki, ja pojat ja Tulpe voittivat ilmapallorallikilpailun!!" Vesa läppäsi tassulla otsaansa, äiti ei tietenkään tajunnut olla hiljaa. "Munkkeja ja ilmapalloja, alkaa kuulostaa aivan jonkinlaisilta vappupirskeiltä. Kertokaapa liittyykö tämä jotenkin asiaan?" simssiliini virnisti ja otti selkänsä takaa Tulpen nimikoiman ilmapallon. Nelikko valahti kalpeaksi ja huusi yhteen ääneen "EI", jopa Untuva ravisti päätään. "Voi teidän kanssanne, väitätte yhä vastaan vaikka tiedätte jääneenne jo kiinni. Valehtelu ei ole sopivaa. Vaikka olettekin jo isoja kissoja haluan tietää missä pyöritte ja miten teillä menee, koska olen teistä vastuussa, vai olenko niin huono hoitaja ettette halua uskoitua minulle?" simssiliini vaahtosi kiukkuisena. Kissat pyörittelivät silmiään, sillä heitä ärsytti kun simssiliini heitti peliin huono hoitaja -kortin ja teki itsestään uhrin riitatilanteissa. He olivat kuitenkin toimineet tavallaan väärin, joten nyt täytyisi koittaa mielistellä simssiliiniä, jotta tämä leppyisi. "Sinun hoitometodeissasi ei ole mitään vikaan - tai no voisit hemmotella meitä useammin lahjoilla ja herkuilla", Tulpe lausui haaveileva ilme kasvoillaan. "Emme kertoneet juhlista, koska meitä yllytettiin pitämään asia salassa. Tietysti olisimme voineet siitä huolimatta mainita asiasta, mutta halusimme vaikuttaa cooleilta muiden juhlijoiden silmissä, joten toimimme ryhmäpaineen alaisena vähän typerästi", Stiina selitteli. simssiliini laskeutui tuoliltaan lattialle ja rapsutti Vesaa korvan takaa. "Tiedänhän minä että te olette fiksuja, joten annetaan asian olla. Ensi kerralla saatte kuitenkin pyytää minut mukaanne pitämään hauskaa", simssiliini painotti.

Stiinan mielipide päivästä: "Hauskanpito pentujeni kanssa toi mieleen viime syksyn ruskaretken - sääli vain ettei koko perhe ollut paikalla Espiquen puuttumisen vuoksi. Mahtoikohan lähettämäni ilmapalloposti tavoittaa hänet?"

Tulpen mielipide päivästä: "Eiii vähänkö noloo kun kumppaninhakupalloni oli päätynyt simssiliinin nähtäville..! No, selvisipä ainakin etten löytänyt ilmapallon avullakaan sitä oikeaa enkä jää odottamaan turhaan yhteydenottoja *huokaus*."

Untuvan mielipide päivästä: "Vappujuhlat olivat yllättävän hauskat, jotenkin veljeni ja poikaystäväni läsnäolo kannustaa minua lähtemään mukaan tapahtumiin ainaisen yksinolon sijasta. Kiva että äiti suhtautuu hyvin Ennustukseen, ja oli hauskaa leipoa yhdessä perheen kanssa!"

Vesan mielipide päivästä: "En haluaisi leveillä, mutta jo vappupallorallin lähtöviivalla muiden joukkueiden kyhäelmiä silmäillessä tiesin minun rakennelmani vievän voiton, hehe. Kiva että tämä kilpailu mahdollisti myös aivojen käytön hauskanpidon ohessa."