Vesan koulua (+ Gallu & Cap)
Vesa, Gallu ja Cap marssivat yhtä matkaa fysiikan luokkaa kohti. Kakkosluokalle siirryttyään Cap oli valinnut opiskeltavaksi reaaliaineeksi fysiikan, jotta hän voisi viettää keksijäkerhokavereidensa Vesan ja Gallun kanssa enemmän aikaa tiedeprojektien parissa. Vesa kuitenkin huomasi että hänen vieressään tassuttava Cap näytti hermostuneelta, sillä tämä puristi tassuissaan kannattelemia muistiinpanovälineitä tiukasti rintaansa vasten ja puri huultaan, aivan kuin aikoisi sanoa jotain mutta empi. "Onko kaikki hyvin?" Vesa kysäisi toveriltaan. Cap käänsi häkeltyneenä päänsä yllättyessään liilan kissan kommentista. Hän tajusi, että ilmeisesti mykän kissan kanssa eläminen oli tehnyt Vesasta hyvän lukemaan toisten elekieltä. "On toki. Mietin vain onko fysiikka kovin vaikeaa, sillä en ole aiemmin opiskellut reaaliaineita", Cap selitti. Tuntui hieman nololta kun kakkosluokkalainen stressasi vielä ekalla luokalla olevia Vesaa ja Gallua enemmän oppitunnin alkua. "Pärjäät taatusti. Fysiikka jakautuu oikeastaa puoliksi teoriaan ja matemaattiseen osioon, ja jälkimmäisestähän sinulla on jo valmiiksi kokemusta, sillä opiskelit ykkösluokalla matikkaa", Vesa huomautti. "Niin, ja muista että me olemme paikalla ja turvaamme selustasi", Gallu lausahti silmää iskien. Keskellä kävellyt keltainen kissa kiersi etutassunsa kummankin kaverinsa hartioille ja rutisti Vesan ja Gallun itseään vasten. "Kiitti kaverit!"
Luokassa Vesa ja Gallu istuivat tuttuun tapaan vierekkäin, mutta opettaja hajotti Mocan, Noen ja Ricon perinteisen kolmen ryhmän ja määräsi kakkosluokkalaiset Capin ja Mocan työskentelemään yhdessä. Cap katsoi kaihoisasti kavereidensa suuntaan, sillä hän tunsi olonsa niin pieneksi vanhemman Mocan vieressä. Hän oli kuitenkin tottunut tekemään tuttavuutta muiden kissojen kanssa adoptiossa asumisen myötä, joten Cap esittäytyi reippaasti uudelle parilleen ja kertoi olevansa ensimmäistä kertaa fysiikan oppitunnilla. "Sittenhän me olemme samiksia, sillä minäkään en ole käynyt kovin monella fyssan tunnilla", Mocca naurahti, ja Capin suorituspaineetkin helpottivat kun hän ymmärsi olevansa samalla taitotasolla parinsa kanssa. "Toisin sanoen ykköset ovat meitä kehittynempiä", Cap naurahti. "Ei se mitään, tyhmillä on hauskempaa yhdessä! Tai siis, en sanonut tätä loukatakseni sinua, vaan katsos kun..." Mocca raapi niskaansa kiusaantuneena möläytettyään ensimmäisen päähänsä saaneen ajatuksen ilmoille yhtään miettimättä. "Tajuan kyllä. Voimme nauraa yhdessä mokillemme, kun taas hiket pyörittelisivät silmiään meidän jutuille", Cap täydensi. "Just niin!" Mocca hihkaisi, ja kaksikko löi etutassuillaan ylävitoset. "Olikohan sittenkään hyvä idea pyytää Capia kanssamme tälle kurssille?" kaksikon keskustelua sivusta kuunnellut Gallu supatti vierustoverilleen. "Älä huoli, Cap pärjää kyllä. Tai ainakin luulen niin...", Vesakin alkoi epäröidä kun huomasi Mocan hakeneen välinevarastosta koeputkia, vihreää nestettä ja jotain jauhemaista pulveria. Onneksi opettaja tuli hätiin ja käski tämän palauttaa välineet takaisin paikalleen, sillä niitä ei tarvittaisi tällä tunnilla. "Tänään aiheena on kitka. Mitä teille tulee siitä mieleen?" opettaja kuulusteli oppilaita. Capin tassu nousi nopeimmin pystyyn, joten opettaja antoi hänelle puheenvuoron. "Kitkat-suklaapatukka!" Cap hihkaisi kovaan ääneen. Vesa läppäsi itseään tassulla naamaan ja Gallukin silmäili opettajan reaktiota huolestuneena. "Kuulkaahan nyt Capuzino ja MoccaPala, fysiikan tunnit eivät ole mikään pelleilypaikka. Tuntia on kulunut vasta viisi minuuttia, mutta olen saanut puuttua teidän tekemisiinne jo kahdesti. Käyttäytyisitte niin kuin sivistyneet kakkosluokkalaiset jos sellaisia kerran olette", opettaja sanoi tiukasti ja heilutteli tassussaan pitelemäänsä karttakeppiä uhkaavasti ilmassa. Cap ja Mocca vajosivat häpeissään syvemmälle pulpetteihinsa kunnes heistä näkyi enää korvien ylimmät kärjet. "Mihin jäinkään... Niin, tunnin aiheena on kitka, joka tarkoittaa liikevastusta, kun kahden toisiaan koskettavien pintojen välissä ilmenee liikettä. Liikkeen alkamista vastusta lepokitka, ja tämän suurinta arvoa kutsutaan puolestaan lähtökitkaksi. Liukukitka pyrkii pysäyttämään jo alkaneen liikkeen", opettaja selitti samalla kun piirsi liitutaululle kaavion, joka kuvasti laatikon työntämiseen tarvittavan voiman määrää.
 |
Pojat marssimat yhdessä kansliaa kohti keskustellen samalla aiemman oppitunnin tapahtumista. "Se opettaja nipotti ihan turhasta. Hän itse kysyi mitä kitkasta tulee mieleen, ja vastasin siihen ihan totuudenmukaisesti. Miten hän voi olettaa että tietäisin ensimmäisellä fysiikan tunnillani kaiken?", Cap selitti. "Se on yleensä oletuksena kun joku viittaa", Gallu huomautti saaden keltaiselta pojalta mulkaisun. "Älä välitä siitä. Fyssan maikka on kamala mäkättäjä ärsyyntyessään, joten siksi häntä kutsutaankin välillä Märinäksi", Vesa selitti, ja Capkin hymähti opettajan lempinimelle. "Sentään hän ei ole yhtä nipo kuin äidinkielen ope, muuten olisit saanut jälki-istuntoa", Vesa tuumaili niskakarvat pystyssä. Ei ollut reilua kun opettajat käyttivät auktoriteettiaan ikäviin rangaistuksiin. Aivan kuin nämä eivät muistaisi millaista on olla nuori ja hullutteleva kissanpentu, vaan odottavat kaikilta sivistynyttä käytöstä. "Oli kyllä aika metkaa kun hän kutsui sinua ja Moccaa kokonimillänne. Capuzino ja MoccaPala, aivan kuin hän olisi ollut tekemässä tilausta kahvilassa", Vesa naureskeli. "Hauskaa että teillä riittää ainakin huvia kustannuksellani", Cap mutisi silmiään pyöritellen kolmikon saapuessa kansliaan. Koululaiset tungeksivat malttamattoma kanslistin pöytää kohti, sillä kaikki odottivat tietenkin innoissaan valokuvien näkemistä, ja jokainen olisi halunnut vastaanottaa omalla nimellään merkityn kirjekuoren ensimmäisenä. "Eihän tästä tule mitään kun te kaikki rynnitte siinä. Muodostakaa jono", kanslisti kehotti, mutta tämän sanat kaikuivat kuuroille korville. Vesa yritti päästä eteenpäin, mutta sai vain kevyitä töytäisyjä kylkiinsä ja kaiken kukkuraksi joku kehtasi astua hänen häntänsä päälle! "Au auuuh!" Vesa ulvaisi ja silitti kipeää kohtaa. Capilla oli hieman parempaa tuuria, sillä hän oli kasvun ja koulun urheilujoukkueen harjoitusten myötä tullut lihaksikammaksi ja pystyi raivaamaan itselleen helposti kulkuväylän. Fiksu Gallu kulki ystävänsä vanavedessä, ja pojat saavuttivat kanslistin pöydän tuota pikaa. He ottivat omien kuviensa lisäksi myös Vesan kirjekuoren talteen ja viittoivat liilaa ystäväänsä luokseen. "Mennään johonkin rauhalliseen paikkaan selaamaan kuvia, vaikka taukohuoneeseen", Gallu ehdotti. Kolmikon saapuessa määränpäähänsä olivat Tulpe, Ennustus ja Untuva jo heitä odottamassa. "Miten te selvisitte siitä tungoksesta näin nopeasti?" Cap kummasti käydessään istumaan Tulpen viereen sohvalle. "Kysyin tunnin lopussa voisiko historian opettaja käydä hakemassa kuvamme etukäteen, ja hän suostui", Tulpe maukaisi innoissaan. "Rupattelut sikseen, haluan jo nähdä kuvat!" Ennustus hihkaisi ja repäisi kirjekuoren auki kynnellään. Muutkin ottivat esimerkkiä vihreän kissan eleestä, ja hetken päästä kaikki olivat levittäneet kuvansa taukohuoneen lattialle. Muotokuvat olivat kaikkea muuta kuin tylsän asiallisia, sillä monet olivat heiluttaneet tassujaan tai näyttäneet kieltä kameralle. "Katsokaa mitä salamavalo teki silmilleni", Vesa valitteli tyytymättömänä kuvaansa. Untuvakaan ei pitänyt omasta muotokuvastaan, sillä kuvaustilanne oli ollut hänestä ahdistava ja se kyllä näkyi kissan arasta ilmeestä. Hän käänsikin nopeasti toisen kuvan esille, jossa hän oli yhdessä veljensä kanssa. Siinä Untuva oli osannut jo olla rennommin, sillä helpotti kun hänelle läheinen kissa oli ollut vieressä kuvanottohetkellä. "Näytätte ihan samalta, tuskin tunnistaa kumpi on kumpi", Tulpe kommentoi liilojen kissojen sisaruskuvaa. Capin kirjekuoressa oli kaksi hauskaa ryhmäkuvaa hänen ystäviensä kanssa. Tulpe, Untuva ja Cap olivat olleet yhdessä ykkösluokan ekasta päivästä asti, joten poppoo halusi ikuistaa kaikki muistonsa yhteiskuvaan. Juuri ennen kuvan ottamista keskellä istunut Tulpe oli tarrannut vierustovereitaan tassuista, mikä oli taas hämmentänyt Untuvaa, mutta Capin leveä hymy ei ollut värähtänytkään. Toisessa kaverikuvassa olivat puolestaan Cap, Vesa ja Gallu. "Voisimme käyttää tätä tiedepalstamme otsikkokuvana", Cap hihkaisi. Gallu ja Vesa yrittivät hyssytellä kamuaan, mutta muut olivat jo tarttuneet syöttiin. "Ai minkälainen palsta??" Ennustus ja Tulpe utelivat, ja Untuvakin näytti kiinnostuneelta. "Äh, se on vain yksi Mouruseen suunnittelemamme artikkeli. Pääsette lukemaan siitä joskus myöhemmin lisää", Vesa lupasi. "Aiheena on siis tiede? Kuulostaa tylsältä", Tulpe tuomitsi. "Teorian lisäksi tiede voi olla myös hauskoja kokeita. Meidän palstamme ei tule olemaan tylsä", Cap lupasi vierustoverilleen. Muiden keskustellessa Untuva otti vielä viimeisenkin valokuvan esille kirjekuorestaan ja jäi katselemaan hänen ja Ennustuksen yhteiskuvaa haaveileva ilme kasvoillaan. Untuva suunnitteli liimaavansa kuvan piirustusvihkonsa kannen taakse, jolloin kuva kulkisi aina hänen mukanaan ja hän voisi ihailla sitä milloin vain. Aika kului sutjakasti koulukuvia selaillessa, ja kaikki yllättyivät kellon soidessa välitunnin päättymisen merkiksi.
Vesalla ja Gallulla oli äidinkieltä, joten he hyvästelivät Capin hetkeksi siirtyessään seuraavalle oppitunnilleen. Täpötäyteen luokkaan päästyään pojat istuivat vakiopaikalleen luokan etuosassa oleviin vierekkäisiin pulpetteihin. Kun viimeinenkin kissa oli saapunut luokkaan opettaja nousi pöytänsä äärestä ja käveli hitaasti sulkemaan avonaisen oven ja laahusti sen jälkeen matelevin askelin liitutaulua kohti, aivan kuin hidastelisi tahallaan. Lopulta hän saavutti määränpäänsä ja kirjoitti tunnin aiheen keskelle taulua suurin kaunokirjaimin: Runous. "Tänään tunnin aiheena on runous eli lyriikka. Avatkaa oppikirjasta sivunumero 33 ja lukekaa aukeamalla olevat runot ääneen parinne kanssa", opettaja selosti tehtävää. Sivut kahisivat oppiladen noudattaessa opettajan antamaa käskyä, ja hetken päästä kaikki alkoivat harjoittaa runolausuntaa. Opettaja jaksoi kuunnella hetken aikaa luokassa käyvää puheensorinaa ennen kuin alkoi hyssytellä kissoja. "Kiinnitittekö huomiota runouden tyylikeinoihin?" opettaja tiedusteli ja silmäili luokkaa paksujen silmälasiensa takaa valmiina poimimaan vastaajan. Gallu tiesi enemmän tietokirjoista kuin runoudesta, joten hän tyytyi olemaan hiljaa, mutta Vesa nosti reippaasti tassunsa pystyyn. Hän oli kuullut paljon kirjallisuuden eri muodoista kirjallisuuskerhoa käyviltä äidiltään ja veljeltään, joten tämä oli hänelle entuudestaan tuttua. Ensimmäinen puheenvuoro meni kuitenkin Yuille, joka ei usein ollut tunneilla äänessä, mutta runot taisivat olla lähellä tämän sydäntä kun hän halusi nyt osallistua keskusteluun. "Äänteiden tai äänneryhmien toistaminen", Yui vastasi, ja opettaja nyökkäsi hyväksyvästi ja alkoi sitten etsiä seuraavaa vastaajaa tassumeren joukosta. "Alkusoinnussa peräkkäisissä sanoissa toistuvat samat alkukirjaimet", Namu tiesi, ja hänen jälkeensä Marja mainitsi rytmin ja runomitan. Vesasta tuntui että hänen olkapäänsä puutuisi pian tassun nostamisesta, mutta opettaja ei vain antanut hänelle puheenvuoroa, aivan kuin hän jättäisi Vesan tahallaan huomioimatta. "Yksi aika oleellinen tyylikeino on vielä mainitsematta, eikö kukaan tiedä?" opettaja vinkkasi. "Tiedän tiedän, mutta kun en saa puheenvuoroa", Vesa tokaisi, jolloin opettaja katsahti hämmentyneenä liilaa kissaa. "Ai niin, sinä et ollutkaan se outo mykkä kissa. Ole hyvä Vesperi", opettaja antoi vihdoin vuoron Vesalle, mutta tämä ei päässyt vieläkään ääneen kun Ennustus paukautti tassunsa pulpettinsa kanteen. "Älä puhu Untuvasta rumasti! Hän on täydellinen sellaisenaan", Ennustus puolusti poikaystäväänsä. Vesa vilkaisi vihreää kissaa kohti ja näytti tälle peukkua, Untuva oli onnekas kun hänellä oli tuollainen poikaystävä! "Rauhoitutaanpas nyt, ei ole mitään syytä kiihtyä", opettaja vaimensi Ennustuksen, joka näytti siltä kuin aikoisi vielä sanoa jotain, mutta Neko tukki kaverinsa suun. Olisi parempi kun ei jäisi inttämään äidinkielen opettajalle vastaan, sillä se johtaisi todennäköisesti jälki-istuntoon. Untuva ei tosiaan ollut tullut oikein koskaan toimeen äidinkielen opettajan kanssa, ja siksi tämä ei valinnutkaan kyseistä ainetta kakkosluokalle, mikä oli sääli, sillä hän piti kovasti lukemisesta ja kirjoittamisesta. Veljeään miettiessä Vesa unohtui hetkeksi ajatuksiinsa, mutta opettajan odottava katse palautti hänet nopeasti takaisin äidinkielen tunnille. "Loppusoinnut antavat runolle iskuvoimaa ja sitovat säkeitä yhteen", Vesa jakoi tietämystään muulle luokalle. "Aivan. Loppusointu on muuten historiallisesti varsin nuori ilmiö, se otettiin käyttöön vasta varhaiskeskiajalla", opettaja selitti. "Onhan se silloin aika vanha", Luna huomautti. "Niin, mutta kun miettii runouden pitkää historiaa tuntuu keskiaika siltä kuin se olisi tapahtunut vasta eilen", opettaja yritti hahmottaa aikajanaa oppilaille paremmin. "Tai sitten se tuntuu siltä siksi että ope on kivikautisen vanha", Vesa kuuli jonkun supattavan, ja ajatus sai huvittuneen hymyn kohoamaan hänen kasvoilleen. Pidättääkseen naurunpurskahdusta Vesa teki oudon kuuloisen tekoaivastuksen, ja Gallu katsoi vierustoveriaan hieman kummastuneena. Opettaja ei tuntunut kiinnittävän huomiota luokassa tapahtuvaan supatteluun vaan jatkoi runoudesta kertomista. Lopputunnista kissat pääsivät tutustumaan erilaisiin runotyyleihin ja harjoittelemaan runojen kirjoittamista, ja Vesan ja Gallun aiheena oli Haiku. "Haiku on kolmisäkeinen runo, jossa on 17 tavua" Gallu luki tietoja oppikirjasta. "Kuulostaa monimutkaiselta. Pelkästään runon luominen on vaikeaa, ja sitten pitäisi alkaa vielä laskemaan tavujen määrää", Vesa tuskaili. Gallu nyökkäili toisen mielipiteelle, ja nämä pojat jakoivat yhdessä saman ajatusmaailman siitä, että tiede ja faktat olivat yksinkertaisempia ymmärtää kuin sanavapaa kirjallisuus. "Kaipa sitä pitäisi silti kokeilla. Säkeiden tavut vaihtelevat suhteessa 5-7-5, keksitkö jotain viisitavuista sanaa?" Vesa tiedusteli pariltaan. Pelleilyksihän se lopulta meni, ja tunnin päätteeksi Vesan vihkoon ilmestynyt teksti kuului seuraavasti:
runokirjallisuus
puuduttavan tylsää
ei jaksa enää
Äidinkielen tunnilta selviydyttyään Gallu ja Vesa kohtasivat Capin ruokalassa, ja syötyään kolmikko suuntasi yhdessä kohti seuraavaa määränpäätään: matematiikan luokkaa. Moni kissa tuntui hieman levottomalta suunnitellessaan mitä kivaa tekisi koulun jälkeen, eivätkä voimat olisi millään riittäneet päivän viimeisestä oppitunnista suoriutumiseen, mutta Vesa oli päinvastoin innoissaan, sillä matematiikka oli hänen mieliaineensa. "Tänään harjoittelemme janan pituuden ja keskipisteen määrittämistä algebrallisesti", opettaja selitti ja kääntyi liitutaulun puoleen. Sillä aikaa kun opettaja piirteli taululle koordinaatistoa Cap nojautui lähemmäs vieressään istuvaa Gallua ja kuiskutti jotakin kamunsa korvaan. "Tiedätkö, mitä se algeb...abracadabra...äh, no siis se open äsken käyttämä termi tarkoittaa?" Cap tiedusteli. "Algebrallinen, eli laskennallinen", Gallu opasti toveriaan. "Mehän ollaan matikan tunnilla, eikö täällä tapahdu kaikki laskemalla? Miksi pitää käyttää outoja termejä", Cap tuskaili tassut puuskassa. "Joskus vastauksen voi päätellä kuvaajan perusteella silmämääräisesti koordinaatistosta, mutta opettaja tarkoitti että nyt ratkaisemme kysytyt pisteet laskukaavojen avulla", kavereidensa jutustelua kuunnellut Vesa täydensi. Opettaja rykäisi, jolloin kolmikko kääntyi muiden oppilaiden tapaan katsomaan taululle ilmestynyttä koordinaatistoa, johon opettaja oli merkannut janan päätepisteet A:n ja B:n. "Nyt laskemme janan pisteiden etäisyyden. Jos pisteet ovat samansuuntaisesti X tai Y akselilta katsottuna, onnistuu etäisyyden selvittäminen laskemalla näiden koordinaattien erotus. Käyttäkää lausekkeessa itseisarvoa, jotta vastaus tulee positiivisessa muodossa. Mikäli pisteet eivät kulje kummankaan akselin suuntaisesti, hyödynnämme Pythagoran lausetta." opettaja selitti ja piirsi janalle kateetit, jolloin kuviosta muodostui suorakulmainen kolmio, jonka kolmannen pisteen C koordinaatit pystyi päättelemään A:n ja B:n koordinaattien avulla. Lopuksi opettaja rustasi liitutaululle vielä laskukaavan, jonka oppilaat tallettivat säilöön muistivihkoihinsa:
"Kun haluamme selvittää janan keskipisteen koordinaatit, lasketaan yhteen samansuuntaisten koordinaattien summa, ja kun tämä jaetaan kahdella, selviää missä janan puoliväli kulkee. Jos jana ei ole koordinaattiakselin suuntainen ajattelemme janan jälleen suorakulmaisena kolmiona ja lasketaan puoliväli sekä vaaka- että pystysuunnassa, jolloin kysytty piste selviää. Nyt kun tiedätte teorian voitte alkaa laskea!" opettaja julisti. "Olenko ainoa kenen aivot menivät solmuun?" Cap supatti kavereilleen. "Älä huoli, uudet laskukaavat tulevat nopeasti tutuiksi kun hyödynnämme niitä tehtävissä. Aloitetaan keskipisteestä, sen kaava oli tosi simppeli kun tarvitsee vain plussata X ja Y koordinaatit keskenään", Vesa kertasi kaavaa. "Älä unohda, että summat on jaettava lopuksi kahdella", Gallu muistutti. "Muuten hyvä idea, mutta mitä jos ei muista, kumpi akseleista on Y ja X?" Cap tiedusteli ja sai kavereiltaan turhautuneet mulkaisut. "Haha, okei juksasin vain. Kyllähän minä muistan ykkösluokan matikan tunneilta, että Y on pystyssä ja X vaakatasossa", Cap naurahti. Kukin sijoitti luvut oikeille paikoilleen, ja lopuksi pojat vertailivat saamiaan vastauksia. Opettaja huomasi kolmikon keskustelevan ja tuli kurkkimaan näiden edistystä. "Mitäs täällä jutustellaan?" ope tiedusteli. "Keskustelimme vain näistä laskukaavoista ja pähkäilimme niitä yhdessä", Vesa selitti. "Kiva kun autatte kaveria, mutta muistakaa, että kokeessa jokaisen on pärjättävä omillaan, joten jokaisen on hyvä miettiä laskuja myös itsekseen", opettaja vinkkasi. Pojat nyökkäsivät ja kukin syventyi omiin tehtäviinsä. Numeroita ilmestyi nopeiten Gallun paperille, ja Vesa halusi puolestaan haastaa päättelykykyään ratkaisemalla haastavampia tehtäviä opittuaan perusteet. Capilla meni jonkin verran aikaa ihmettelyyn, mutta tuijotettuaan laskukaavoja tarpeeksi kauan ne alkoivat lopulta käydä järkeen, ja hänkin sai omatoimisesti ratkaistua muutaman tehtävän. Tunnin lopussa opettaja ehdotti, että kokeneena kakkosluokkalaisena Cap voisi tulla suorittamaan yhden laskun taululle luokan eteen. Toki hän suoriutui tehtävästä, mutta kaveruskolmikkoa hieman huvitti, että heistä juuri Cap joutui hommiin, kun Gallu ja Vesa olisivat olleet matemaattisesti lahjakkaampia vaikka olivatkin vasta ykkösluokalla.
Koulun jälkeen kaveruskolmikko suuntasi yhtä matkaa takaisin hoitolalle ja siitä suoraan näytelmälavalle, sillä olisi toimittajakerhon kokouksen aika. Siirtymä ei käynyt aivan tassunkäänteessä, ja kolmikon saapuessa paikalle kerhotapaaminen oli jo käynnissä. Vesa, Gallu ja Cap hipsivät hiljaa lavan reunalle, mihin muu kerhoporukka oli kokoontunut istumaan. Kaikki kuunteliva kerhoa vetävää simssiliiniä, joka piteli käsissään Mourusen uusinta numeroa ja esitteli parhaillaan sen sisältöä. "...sitten meillä on Xiwawan laatima testi, ja ihan viimeisellä palstalla ennen lopetusta ovat esittelyssä matkatoimiston uusimmat lomakohteet. Minulla on mukanani muutama ylimääräinen lehtinen, joten mikäli ette ole vielä tutustuneet uusimman Mourusen sisältöön voitte napata lehden luettavaksi kerhosta poistuessanne. On nimittäin tärkeää, että te tulevat toimittajat pysytte kartalla lehden ajankohtaisesta sisällöstä, jotta osaatte luoda sinne sopivaa sisältöä", simssiliini selitti. "Hienoa, lisää kotiläksyjä. Aivan kuin niitä ei saisi koulussa tarpeeksi", Cap huokaisi. Hän kuitenkin vakavoitui saadessaan simssiliiniltä tiukan mulkaisun, ja kissaa hieman hävetti kun hänen hiljaiseksi tarkoitettu kommenttinsa oli kantautunut kerhonvetäjän korviin. "Saadaanko me jatkaa tänään omien palstojen tekoa? Minulla on paljon puheenaiheita mielessä Moururadion seuraavaan lähetykseen", Nala selitti. "Joo, ja meidän pitää päästä ennustamaan säätä", Marja ja Ava ilmoittivat. "Hauska kuulla että olette innoissanne omista palstoistanne, mutta olen suunnitellut tälle kerralle muuta tekemistä", simssiliini kertoi. Ava, Marja ja Nala pettyivät hieman, ja Vesaa ja tämän kaveruksia harmitti myös, sillä nämäkin olisivat halunneet päästä aloittamaan oman palstansa tekemistä. "Älkää suotta näyttäkö hapanta naamaa! Jos olette ripeitä saatte puolestani käyttää loppuajan omiin palstoihinne", simssiliini lupasi, ja kissat hurrasivat innoissaan. "Eli tänään käsittelemme valeuutisia, sillä teillä on toimittajina vastuu julkaista vain faktoihin perustuvaa tietoa eikä vääristävää disinformaatiota", simssiliini alkoi alustaa päivän aihetta. "Öm, mitä se disinformaatio tarkoittaa?" Cap uskaltautui kysymään ääneen, ja muidenkin kerholaisten kasvoilla oli hieman hämmentyneitä ilmeitä ylläpitäjän käyttämän oudon termin myötä. "Disinformaatio on tahallisesti levitettyä väärää tietoa. Sen toinen muoto on misinformaatio, joka vääristelee, paisuttelee tai asettaa asioita harhaanjohtavaan kontekstiin. "Eikö kaikki julkaistu tieto olekaan totta?" Noki kysyi hämmentyneenä. "Valitettavasti ei, ja propagandan levittäminen moninkertaistuu sitä mukaa kun tekoälyteknologia kehittyy. Ihmismieli on siitä hömelö, että kun kuulemme ohimennen jostakin valeuutisesta, jää siitä muistijälki, ja jos sama uutinen toistuu, aivot alkavat virheellisesti pitää tunnistamaamme uutista totena. Tätä kutsutaan lumetotuusvaikutukseksi. Vahvistusharhassa puolestaan omaksutaan vain sellaista tietoa, joka sopii omaan maailmankatsomukseen ja hyljitään sitä vastustavaa informaatiota", simssiliini kertoi. Kissat kuuntelivat tarkkaavaisina simssiliinin esitelmää. Vesasta oli kiehtovaa oppia mielenhallinnasta, ja oli hassua ajatella miten hölmöihin asioihin jotkut saattoivat alkaa uskomaan. Liila kissa katsahti kavereihinsa, jotka vaikuttivat mietteliäiltä. Samassa hän huomasi Gallun kohottavan tassunsa pystyyn, tällä oli ilmeisesti jotain asiaa. "Gal, emme ole koulun oppitunnilla. Sinun ei tarvitse viitata pyytääksesi puheenvuoroa", Vesa huomautti. Gallu laski nopeasti tassunsa hieman häpeissään ja rykäisi sitten, jolloin kaikki kääntyivät katsomaan häntä odottavasti. Gallu avasi suunsa mutta sulki sen heti uudestaan, hänestä oli yhä vähän jännittävää puhua ison ryhmän kuullen. Cap näytti kamulleen rohkaisevasti peukkua, ja Gallu veti syvään henkeä valmistautuessaan esittämään asiansa. "Mietin vain... onko olemassa jotain konsteja valeuutisien erottamiseen oikeasta tiedosta?" Gallu kysäisi. "Hyvä kysymys! Keksittekö jotakin?" simssiliini siirsi päättelyn kerholaisille. "Kannattaa tarkistaa lähteiden luotettavuus ja että niitä on siteerattu oikein", Ennustus tiesi. "Lähteiden lisäksi on hyvä selvittää tiedon julkaisijan taustat sekä onko samasta aiheesta kirjoitettu muissa uutispalveluissa", Vesa täydensi. "Ylipäätään informaatiota kannattaa analysoida kriittisesti esimerkiksi päättelemällä, onko kyseessä fakta vai mielipide", Marja huomautti. "Uutiseen sisältyviä kuvia tai videoita on syytä tarkastella lähemmin ja tarkistaa että ne liittyvät varmasti käsiteltävään asiaan eikä niitä ole manipuloitu tukemaan valheellista artikkelia", Nala tuumaili. "Mahtavia pointteja! Tehokkaimmat tavat misinformaatiota vastaan taistellessa ovat siis medialukutaito, faktantarkistus ja lähdekritiikki", simssiliini summasi kissojen vastaukset.
"Kuten lupasin, saatte käyttää loppuajan omien palstojenne edistämiseen. Muistakaa pitää mielessä äskeiset opit tekstejänne luodessa, sillä ette tietenkään tahdo johtaa lukijoita tahallanne harhaan", simssiliini painotti. Tiedetrio oli jakanut vastuualueet, ja kukin syventyi miettimään omaa osuuttaan. Cap oli valinnut kakkosluokalle kuviksen opiskeltavaksi, jotta hän voisi toimia lehden graafikkona (ja koska hänen kamullaan Untuvalla oli sama taitoaine). Cap nouti puuhakammarista askartelutarvikkeita ja kaivoi laukustaan esiin aiemmin päivällä saadut koulukuvat, sillä hän aikoi käyttää poikien yhteiskuvaa palstan aloituskuvana. Gallu vastasi puolestaan artikkelin tekstien luomisesta, ja hän aloitti tekemällä esittelykirjoitusta tiedetrion jäsenistä. Vesan vastuulla oli puolestaan erilaisten kokeiden suunnittelu ja niihin liittyvät valmistelut, joten hän alkoi rustata ylös päähäntä putkahtelevia ideoita. "Voisin muokata kuvaan kaikkia hurjia tehosteita, kuten liekeissä olevan tiedetakin, tai ehkä jokin kuvitteellinen syövyttävä neste on tehnyt reikiä tassuihimme", Capin päähän putkahteli mitä hurjempia skenaarioita. "Unohditko tyystin äskeiset opit? Tuohan on katsojan johtamista harhaan", Vesa huomautti. "Mutta tarvitseehan otsikkokuvan olla huomiota herättävä ja hauska. Ketä muka kiinnostaa lukea palstaa, jonka alussa on tavallinen kuva kolmesta kissasta?" Cap puolusteli yhä ideaansa. "Tietenkin haluamme tehdä palstastamme viihdyttävän, mutta tiede perustuu faktoihin ja haluamme että lukijat ottavat tosissaan tekeleemme. Pelleilymielessä muokattu otsikkokuva voi viedä uskottavuuden palstan muulta sisällöltä", Gallu perusteli näkökantansa. "Minusta siinä ei ole mitään tylsää, vaikka kannessa olisi tavanomainen valokuva, sillä siitä välittyy hyvin kunkin persoona: Urheilullinen Cap pullistelee hauiksiaan, Gallu näyttää vakuuttavalta ja porukan aivot on tietenkin keskimmäisenä", Vesa virnisti viitaten lopussa itseensä. "Muistuta että kirjaan esittelytekstiin Vesan ylimieliseksi", Gallu kuiskutti Capille. "Ehkä olette oikeassa. Erikoistehosteiden sijasta voimme hurmata lukijakuntamme omilla persoonillamme", Cap myöntyi lopulta. Vesan, Capin ja Gallun työstäessä tiedepalstaansa olivat Kinuski ja Noki parhaillaan tietokoneella editoimassa Sesonkisähläilyjen kuvauksista talletettua materiaalia, ja Ennustus auttoi Nalaa suunnittelemaan sisältöä Moururadiota varten. Ava ja Marja keräsivät puolestaan tulevien päivien säätietoja: "Etana etana näytä sarves, onko huomenna pouta? Entäs ylihuomenna? Ja sitä seuraavana päivänä?" Marja tiedusteli ulkoa löytämältään etanalta, ja Ava kirjasi ennustukset ylös, jotta he voisivat sitten Aamun saapuessa laatia selostukset. simssiliini kierteli ympäri kerhotilaa ja seurasi, miten kissojen työskentely sujui. "Hienosti saitte kaikki edistettyä palstojanne! Ansaitsette jokainen siitä hyvästä kerhomerkin!" ylläpitäjä julisti, ja alkoi jakaa erivärisiä leimoja kissojen kerhopasseihin, minkä jälkeen kissat saivat palata omiin huoneisiinsa.
Vesan mielipide päivästä: "Olikohan sittenkään hyvä idea pyytää Cap opiskelemaan fysiikkaa, hyvä ettei opettaja heittänyt häntä ulos luokasta kesken oppitunnin! Hauskaa kun koulukuvat saapuivat viimein, kauhean kauan niiden kehittämisessä kestikin... Oli myös kivaa kun saimme viimein suunnittelemamme tiedepalstan aluille toimittajakerhossa!"
---
Oppituntien aineisto ja kuvat - Opetus TV
Kommentit
Lähetä kommentti