Virvon varvon ja vierailu suklaatehtaassa

Wiipeli ja Xiwawa olivat keksineet järjestää virpomistalkoot yhdessä siskonsa, karamellikolmikon sekä Ennustuksen kanssa. Tavoitteena oli tietenkin nyhtää hoitajilta mahdollisimman paljon herkkuja risuja - tai siis, kauniisti koristeltuja virpomisvitsoja vastaan. Ei tarvitsisi tehdä muuta kuin hymyillä söpösti, jolloin hoitajien sydän sulaisi ja nämä olisivat valmiita vaihtamaan arvottomat oksat suklaamuniin. "Tavataan viiden minuutin kuluttua hoitolan etupihalla ja laaditaan toimintasuunnitelma", Xiwawa kirjoitti viestin kissojen chatkeskusteluun. Samalla sekunnilla kun hän oli painanut lähetä-painiketta, oli kaksikko jo sännännyt pois huoneestaan, eikä muillakaan osanottajilla kestänyt kauaa saapua kokoontumispaikalle. "Tarvitsemme siis pajunoksia, jotain millä koristella ne sekä pääsiäiseen sopivat asut. Ehdotan, että jakaudumme pareihin, ja kukin ottaa vastuulleen yhden osa-alueen", Ennustus suunnitteli työnjakoa. Kristian ja Prim lupasivat etsiä askartelutarvikkeita, ja Winnie ja Xiwawa ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi suunnittelemaan asuja. "Se on varmaan isoin tehtävä, joten minä voin tulla auttamaan teitä. Käykö teille Toby ja Wiipeli oksien etsiminen?" Ennustus siirsi huomionsa jäljelle jääneisiin kissoihin. "Ihan sama", Wiipeli tokaisi viitsimättä edes katsoa pariaan, eikä Tobyn vastauskaan ollut kovin monisanainen, kissa vain nyökkäsi pienesti. "Hyvä, sitten hommiin!" Xiwawa hihkaisi ja löi tassunsa yhteen, minkä jälkeen kukin porukka hajaantui omaan suuntaansa. Wiipeli lähti harppomaan varmoin askelin eteenpäin, ja nuoremmalla Tobyllä oli vaikeuksia pysyä perässä. "Tiedätkö sinä, tai siis... Hei, odota nyt vähän!" Toby tiuskaisi kyllästyttyään Wiipelin kohdellessa häntä kuin ilmaa. Wiipeli huokaisi syvään ja kääntyi viimein parinsa puoleen, ja heidän katseensa kohdatessa kumpikin tiesi mitä toinen paraikaa ajatteli: Heidän ensikohtaamistaan ullakolla, kun oikeudenmukainen Toby oli läksyttänyt Wiipeliä ja Raimoa keppostelusta, ja sen jälkeen Wiipelin oli pitänyt saattaa eksynyt pentu takaisin omalle huoneelleen. "No, oliko sinulla jotain sanottavaa vai halusitko että seisoskelisimme tässä vain hiljaa?" Wiipeli tiedusteli ilkikurisesti, ja toisen piikittely sai pennun olon tukalammaksi. "...mietin vain, tiedätkö mistä löydämme niitä pajunoksia?" Toby piipitti arasti. "Joo-o, hoitolan pihassa olevan lammen rannalla kasvaa paju, ja meillä olisi jo ne tarvittavat risut koossa jos emme olisi pysähtyneet tähän jutustelemaan", Wiipeli huomautti. "A-ai, en tiennyt", Toby lausui lähinnä itselleen, sillä Wiipeli oli jo ehtinyt lähteä uudestaan kävelemään eikä kuullut pojan puhetta. Toby kiihdytti askeleitaan, ja kaksikon saapuessa lammen eteen, ei Tobylla mennyt kauaa havaita vastarannalla kasvavaa pajupuskaa, jonka oksissa olevat pulskat pajunkissat erottuivat lammen toiselle puolelle asti. Toby mietti, miksi tyttökissa oli pysähtynyt paikoilleen ja mittaili lammen pinnalla olevaa vetistä jääpeitettä katseellaan. Pelätessään sanovansa taas jotain tyhmää Toby tyytyi vain kohauttamaan lapojaan ja lähti sitten kiertämään lammen viertä pajupuskaa kohti. Hän kuitenkin säpsähti kuullessaan Wiipelin äänen takaansa. "Aiotko todella kiertää lammen? Jään kautta oikaisemalla pääsemme vastarannalle paljon nopeammin", Wiipeli huomautti. Toby katsoi toista silmät pyöreinä, sillä jää näytti hänen mielestään todella heikolta, ja korvissa soivat välittömästi vanhempien jankkaamat varoitukset kevään petollisista jäistä. "Onkohan se hyvä idea? Mitä jos jää ei kestä?" Toby kysyi huolestuneena. "Tietenkin se kestää, kissat ovat köykäisiä olentoja", Wiipeli tuhati huolettomana ja loikkasi pelottomasti lammen jäälle. Rantaviivan paikkeilla jään päällä oli hieman vettä, mutta jää tuntui vahvistuvan muutaman askeleen jälkeen. "Minä ainakin kuljen maata pitkin", Toby vastasi ja kääntyi jatkamaan matkaansa. Wiipeli ei voinut olla pitämättä pentua täydellisenä ilonpilaajana jolla ei varmaan ollut koskaan kivaa, sillä Toby oli aina Wiipelin keksimiä hauskoja tempauksia vastaan. Niin hänen tuuriaan että hän joutui tekemään yhteistyötä moisen tylsimyksen kanssa. Toisaalta siinä oli jotain aika kiehtovaa, että poika uskalsi arkuudestaan huolimatta sanoa mielipiteensä ja nousta isompia kissoja vastaan. Wiipeli palasi ajatuksistaan takaisin maan - tai no, tarkemmin sanottuna jään - pinnalle, kun hänen tassujensa alta kuului kovaääninen rasahdus. Wiipeli hypähti säikähdyksestä ilmaan, mikä osoittautui pahaksi virheeksi, sillä halkeileva jää murtui pompun voimasta, ja ennen kuin Wiipeli ehti kunnolla tajutakaan hän oli joutunut veden varaan. Hyytävän kylmä lammen vesi lamaannutti pennun hetkeksi, mutta hän tiedosti varsin hyvin, ettei voisi jäädä avantoon pidemmäksi aikaa. Hän yritti tarrata ehjästä paikasta kiinni, mutta jokainen kosketus sai jään vain murenemaan hänen tassunsa alla. Paniikki alkoi kasvaa ja Wiipeli luuli ettei tilanteesta olisi poispääsyä, mutta samassa rannalla ollut Toby ojensi luudanvarren hänen pelastuksekseen. Viimeisillä voimillaan Wiipeli tarrasi kiinni keppiin, ja Toby onnistui kovien ponnistelujen jälkeen vetämään Wiipelin turvaan. Wiipeli ei ehtinyt edes kiittää pelastajaansa, kun Ennustus, Xiwawa ja Winnie ilmaantuivat juoksujalkaa paikalle. "Oletko kunnossa sisko?" Winnie kysyi huolestuneena. Keltaraidallinen kissa ei kyennyt vastaamaan hampaiden kalistessa, ja Ennustus poimi palelevan pennun selkäänsä. "Hänet on saatava äkkiä lämpimään", Ennustus ilmoitti, ja kissat kiiruhtivat hoitolarakennusta kohti.

Wiipeli istui nojatuolissa lämpöiseen vilttiin kääriytyneenä. Sisälle tullessa avanto-uintia oli seurannut simssiliinin pitämä puhuttelu, ja pahinta oli että hoitaja oli kieltänyt häntä osallistumasta virpomiseen. "Sinun on parasta ottaa loppupäivä rauhallisesti ja lämmitellä, ettet vain tule kipeäksi", simssiliini oli perustellut päätöksensä. Niin Wiipeli joutui seuraamaan sivusta kateellisena, miten muut valmistautuivat virpomiskierrokselle tietäessään ettei itse pääse mukaan. Raimo istui kaverinsa seurana nojatuolin selkänojalla. "Jos tahdot voin varastaa heidän virpomisvitsansa, niin he eivät pääsekään keräämään suklaamunia", Raimo yritti piristää kaveriaan. "Älä, eihän se heidän vikansa ole että putosin avantoon", Wiipeli huomautti. Olisi turhaa pilata muiden ilo, mutta toiset voisivat kyllä ottaa hänet paremmin huomoon eivätkä hieroa suolaa hänen haavoihinsa pukeutuessaan pääsiäisasuihinsa aivan hänen nenänsä edessä. Xiwawa oli saanut äitinsä taikaviitan ja hatun lainaksi, joista muodostui mainio pääsiäisnoidan puku. Winnie veti puolestaan päälle isänsä vanhan tipuasun, jota Quz oli käyttänyt virpomisasuna pikkupentuna. Karamellikolmikon päällä oli kolmiosainen toukkapuku, vaikkei kyseinen ötökkä pääsiäiseen edes liittynyt, mutta he olivat halunneet yhteisen asun. Ennustus oli pukeutunut suureksi porkkanaksi, ja oranssi asu korosti hauskalla tavalla hänen vihreää turkkiaan. Alienkissa erottui muusta virpomisryhmästä ollessaan porukan vanhin, mutta kuka väitti että homma oli tarkoitettu vain pennuille, kai jokaisella ikään katsomatta oli oikeus pukeutua hassusti ja kerjätä suklaamunia? "Sitten menoksi! Äläkä suotta mökötä Wii, me luvataan jättää sinulle rippeet", Ennustus huikkasi ovelta. Wiipeli näytti kieltä vastaukseksi vaikka ovi ehtikin jo kolahtaa kiinni. Raimo heittäytyi alas tuolin selkänojalta ja laskeutui kuperkeikan kautta Wiipelin viereen. "No, mitäs nyt tehdään? Voisin taas opettaa sinulle uusia kiipeilyniksejä, tai sitten voimme suunnitella erilaisia kepposia muun hoitolan väen päiden menoksi!" Raimo hihkui hieroen samalla innoissaan kämmeniään yhteen. "Kuulostaa hauskalta, mutta ehkä minun pitäisi totella simssiliiniä ja lepäillä. Minulla on hiukan väsynyt olo ja tuntuu kuin kuume olisi nousemassa", Wiipeli lausui unisena. "Höh, no jää sitten nukkumaan", Raimo tokaisi ja poistui paikalta samaa tietä kuin virpojat hetkeä aiemmin. Jäätyään yksin Wiipeli nojasi sohvatyynyä vasten ja antoi väsymyksen ottaa vallan kehostaan. Hänen nenänpäätään kutkutteli jokin, mutta Wiipelin tassut tuntuivat niin raskailta ettei hän jaksanut liikuttaa niitä raapiakseen kuonoaan. Oltuaan tovin unen ja valvetilan rajamailla Wiipeli havahtui yhtäkkiä horroksestaan ja räpytteli hämmentyneenä silmiään. Jokin oli saanut hänet hereille, mutta mikä? Samassa hän muisti kuulleensa vaimeaa koputusta ovelta, ääni oli ollut niin pieni ettei Wiipeli ollut edes varma, oliko oikeasti kuullut jotain vai kuvitellut vain omiaan. Kaipa hänen olisi silti hyvä käydä tarkistamassa asia. Pudottauduttuaan lattialle keltaraidallinen kissa ei päässyt kuitenkaan paria askelta pidemmälle kompastuttuaan nilkkansa ympärille kiertyneeseen vilttiin. Wiipeli ärähti turhautuneena ja potkaisi peiton mytyssä nojatuolin alle. Päätä jomotti ja kissan askellus oli niin hidastempoista, ettei Wiipeli uskonut kolkuttajan jaksaneen odottaa, mutta hänen yllätyksekseen oven takaa ilmestyi Toby. Kirjava pentu kohotti tassuissaan pitelemänsä esineen Wiin silmien eteen, ja tämä tunnisti sen suklaamunaksi. "Se on sinulle, ole hyvä! Minun kävi sääliksi kun et päässyt virpomaan kanssamme, joten halusin lahjoittaa ensimmäisen suklaamunani sinulle", Toby selitti ujosti. Wiipeli oli niin hämillään toisen lämpimästä eleestä että hänellä kesti tovi vastaanottaa lahja. Tuntui uskomattomalta että Toby oli ajatellut niin huomaavaisesti, vaikka Wiipeli ei ollut juuri koskaan käyttäytynyt tätä kohtaan ystävällisesti. "Kiitos... ja kiitos myös siitä että pelastit henkeni pudottuani avantoon. Minun olisi pitänyt kuunnella sinua", Wiipeli sai kakistettua kurkustaan ulos ne sanat, jotka hän olisi halunnut osoittaa Tobylle jo aiemmin, mutta hän ei ollut halunnut myöntää olleensa väärässä. Poika hymyili vilpittömästi ja työnsi sitten oven kiinni. Wiipeli seisoi vielä tovin paikoillaan suljetun oven edessä ennen kuin lähti laahustamaan takaisin köllöttelypaikalleen. Avatessaan suklaamunansa käärettä Wiipeli päätti, että aikoisi korvata tämänpäiväisen vielä jotenkin Tobylle ja pitää tämän puolia tiukan paikan tullen.

---

Wiipelin kuume laski onneksi parissa päivässä, joten häneltä ei jäänyt seuraavalla viikolla järjestetty suklaatehtaalla vierailu välistä. Hän ja Xiwa olivat olleet ensimmäisinä kärkkymässä mukaanpääsyä simssiliinin mainittua asiasta. Myös Stiinalle ja Tulpelle hankittiin bussiliput, ja nelikko odotti kyydityksen saapumista hoitajansa kanssa hoitolan lähimmällä bussipysäkillä. "Eikö sinua pelota että alat ikävöimään poikaasi?" Stiina tiedusteli tuoreelta äidiltä. "Ehei, aion ottaa kaiken ilon irti tästä vapaapäivästä ja rentoutua sillä aikaa kun vanhempani katsovat lapsenlapsensa perään", Tulpe tiedotti. "Täytyykin ostaa Ystikselle tuliaisiksi suklaata", simssiliini suunnitteli. "Älä unohda minun pentujani", Stiina sanoi napakasti. simssiliini oli joskus niin ihanan pinkin kissanpennun lumoissa, että unohti muiden hoidokkiensa olemassaolon. Bussipysäkille saapui lisää väkeä Patukan ja Aurin poppoiden ilmaantuessa paikalle. Hoitajat tervehtivät toisiaan, ja kissatkin hakeutuivat kavereidensa seuraan. "Tässähän on melkein meidän koko virpomisjengi jälleen koolla! Prim ja Winnie vain puuttuvat", Ennustus laskeskeli. "Joo, Aurin mielestä suklaatehdas oli liian hurja paikka nuorelle pennulle", Viiru kertoi kämppiksensä kohtalosta. "Sääli, olisi ollut mukava viettää päivä yhdessä koko perheen kanssa", Cara huokaisi. "Äläs nyt masennu Caraseni, voimme muistaa Primiä sitten tuliaisten merkeissä", Selleri huomautti saaden Caran jälleen paremmalle tuulelle. Wiipeli ehti vaihtaa lyhyen katsekontaktin Tobyn kanssa, mutta sitten bussi kaarsi pysäkille ja he päätyivät erilleen ennen kuin kumpikaan ennätti sanomaan mitään toisilleen. Eipä Wiillä tosin mielessä mitään ihmeenpää puheenaihetta ollut, mutta siitä huolimatta hän koki jostain syystä tärkeäksi nähdä poikakissan edes vilaukselta. Hoitajien maksaessa kissojen bussilippuja Kinuskin pää kohosi vielä lehdettömästä pensaasta, ja hän kiiruhti ajoneuvon takaosaan ja avasi bussin kyljessä olevan tavaratilan luukun. Sen jälkeen hän kääntyi katsomaan takaisin tulosuuntaansa ja vislasi kimeästi, jolloin pensaasta kurkkasi kaikkien muiden kokkikerholaisten päät. Kinuski viittoi tovereitaan tulemaan luokseen, ja kissat kiirehtivät Kinuskin esimerkistä mallia ottaen tavaratilan luukusta sisään. Kaikki ehtivät juuri ja juuri kyytiin ennen kuin bussi nytkähti liikkeelle ja oli lähellä, ettei luukkua sulkemassa ollut Kinuski horjahtanut pois kyydistä. Hän sai kuitenkin pidettyä tasapainonsa ja paukautti tavaratilan luukun kiinni. "Olikohan tämä salamatkustus sittenkään hyvä idea?" ujo Niko kysyi empien. "Niinpä, simssiliini olisi taatusti kustantanut meille hoitolan kassasta liput, jos olisimme vain pyytäneet", Kiki huomautti. "Mutta näin säästyy rahaa! Ja salamatkustus on paljon jännempää ja hauskempaa", Kinuski hihkaisi ja asettui rennosti makuulle matkalaukkua vasten.

Suklaatehtaalle päästessä kissoja ja hoitajia oli vastassa paikan johtaja, jonka päällä oli viininpunainen frakki ja iso silinteriharttu. Hän nojaili kävelykeppiinsä ja naputteli kepin päässä olevaa nuppia etusormellaan, mutta kun porukka purkautui ulos bussista johtaja leväytti kätensä sivuilleen ja toivotti vierailijat tervetulleeksi tehtaalleen. "Olen Sulo ja toimin oppaananne tehdasvierailun aikana", johtaja esittäytyi kätellessään simssiliiniä. "Sepä hienoa", tyttö vastasi hymyillen. Sulon kääntyessä ympäri simssiliini tunsi jonkun tökkivän hänen pohjettaan. "Kuolasi valuu tänne maahan asti", Stiina hymähti. "Ehm, en malta odottaa maistiaisia", simssiliini selitti vanhuksen pyöritellessä silmiään, sillä oli selvää että hoitaja oli enemmän innoissaan tehtaan johtajasta kuin suklaamakeisista... Suklaatehdas osoittautui suorastaan satumaiseksi paikaksi, sillä kaikkialla oli karamelleista tehtyjä koristeita ja tehdasta kiersi suuri suklainen joki, joka huipentui suklaaputoukseen. "Käymme ensiksi tutustumassa tehtaan toimintatapoihin ja suklaan valmistukseen, ja lopuksi pääsette uimaan suklaa-altaaseen ja saatte nauttia virvokkeita", Sulo kertoi ja viittoi porukkaa tulemaan perässään. simssiliini oli niin Sulonsa lumoissa ettei saanut silmiään irti tästä, joten Wiipelin ja Xiwawan kaitseminen jäi Tulpen vastuulle. Häntä turhautti, sillä tehdasvierailun piti tarjota vapaapäivä vanhemman velvollisuuksista kun Ystis olisi hoidossa, mutta sen sijaan hänen piti valvoa kahta nuorempaa sisarustaan, jotka olivat joskus käytökseltään isoja vauvoja pelleillessään. Pentuja ei jaksanut kiinnostaa Sulon kertomus tehtaan synnystä ja periaatteista, joten nämä juoksentelivat ympäri käytäviä ja kikattivat äänekkäästi ja olisivat varmaan eksyneet muusta mouruporukasta, ellei Tulpe olisi aina välissä käynyt kiskomassa pentuja takaisin ryhmän luokse. "Seuraavaksi siirrymme makeisvalmistamon puolelle ja saatte luoda mieleisiänne makuyhdistelmiä. Pyydän jokaista kissaa pukeutumaan suojahaalariin, jotta suklaan sekaan ei päädy karvoja", Sulo sanoi tiukka ilme kasvoillaan, joten kaikille oli selvää että tätä sääntöä ei saisi rikkoa. "Nämä asut ovat liian isoja", Uni tuskaili yrittäessään kävellä pitkien lahkeiden laahatessa maassa. "Niin, ja kamalan rumia", Cara päivitteli, jolloin Sellerin piti vakuutella, että hänen kumppaninsa on aina edustava asusta riippumatta. "Ei anneta yksien vaatekappaleiden pilata tunnelmaa. Miettikää, pääsemme tekemään mieleisiämme karkkeja!" Ennustus huomautti, ja Patukka paijasi hoidokkiaan palkkioksi tunnelman nostattamisesta. Sulo ja avasi oven, ja kaikkien yllätykseksi paikalla olikin jo kissoja, sillä salaa matkustaneet kokkikerholaiset olivat löytäneet omin avuin tiensä keittiön puolelle. "Mit-? Eihän teillä ole edes asianmukaisia asuja! Ovatko nämä teidän kissojanne?" Sulo raivosi pää punaisena simssiliinille, joka myönsi tuntevansa kyseiset kissat. "Äiti?!" Xiwawa ja Wiipeli huudahtivat yhteen ääneen tunnistaessaan Kinuskin hämmentämässä suurta kattilaa. "Tulittehan te viimein! Me olemme jo ehtineet valmistaa paljon suklaata", Kinuski hihkaisi ja esitteli liukuhihnaa pitkin saapuvia makeisia. "Miten ihmeessä te olette päässet tänne?" simssiliini tivasi heti ensimmäiseksi selitystä. Kerholaiset vilkuilivat toisiaan miettiessään miten selittäisivät asian, sillä salamatkustuksesta kertominen olisi tuskin hyvä idea. Onneksi Kinuski oli varautunut kaikkeen, ja hänellä oli jo selitys valmiina: "Lensimme tänne minun taikamattoni kyydissä". "Jos kokkikerholaisten ei tarvitse käyttää suojahaalaria niin ei meidänkään", Tulpe ilmoitti, ja kissat alkoivat riisua epämukavia asuja pois päältään. "M-mutta hygieniakäytäntömme... No jaa, ihan sama. Tehkää mitä lystäätte, minä käväisen tuolla nurkan takana kokemassa hermoromahduksen", Sulo lausui ja piteli kättä dramaattisesti otsallaan laahustaessaan pois. "Voi ei, pahoitimme hänen mielensä", Toby sanoi surullisena. "Nah, kuka siitä ukosta välittää? Ryhdytään hommiin, äiti voi näyttää mallia", Xiwawa intoili, ja kissat kerääntyivät Kinuskin ympärille. "Homma on hyvin yksinkertaista. Heitätte vain tähän pataan eri makuyhdistelmiä, ja sitten suklaaseos kulkee tuota putkea pitkin muotteihin, ja valmiit namit ilmestyvät prosessin jälkeen tuota liukuhihnaa pitkin", Kinuski selitti, ja kaikki alkoivat yhtä aikaa heittää kattilaan mieleisiään mausteita. Lopputulos oli sekalainen yhdistelmä konvehteja, joissa saattoi saman haukkauksen aikana yhdistyä makeita ja kirpeitä aromeja, eikä yksikään makeinen maistunut tismalleen samanlaiselta, joten jokainen haukkaus oli uudenlainen makuelämys!

Sulo palasi parinkymmenen minuutin kuluttua niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja tehdaskierros jatkui paljon hilpeämmissä merkeissä, kun kissat saivat samalla mussuttaa itse tekemiään suklaamakeisia. Lopuksi Sulo johdatti kissat ulos, missä heidän eteensä avautui valtava uimiseen tarkoitettu suklaa-allas. "Voitte viettää loppuvierailun täällä. Muistakaa hyödyntää myös suklaapuotia!" Sulo vinkkasi. "Eikö meidän nyt tarvitsekaan pukeutua suojapukuihin?" Xiwawa huomautti ivallisesti. "Tätä suklaata ei olla käyttämässä makeisten valmistukseen, joten saatte minun puolestani jättää sinne karvojanne", Sulo tuhahti ja marssi pois paikalta. "Jees, kuka tulee kanssani laskemaan liukua suklaaputousta pitkin?" Ennustus huudahti, ja riehakkaimmat kissat Wii ja Xiwa mukaan lukien seurasivat tätä oitis. "Silloin kun olin nuori olisin mennyt mukaan, mutta nyt haluan vaan rentoutua rauhassa", Tulpe tiedotti ja asettui nojaamaan altaan reunalle ja sulki silmänsä. "Kuulostat ihan joltain vanhukselta noine 'silloin kun' -juttuinesi. Nuori tyttöhän sinä vielä olet", Stiina virnisti. "Jälkikasvun syntymän myötä ja vanhemman vastuussa asioihin alkaa suhtautua kummasti rauhallisem-", Tulpen lauseen keskeytti Kinuskin riehakas ilonkarjaisu tämän laskiessa suklaaputousta pitkin pentujensa kanssa. "...niin no, Kinuskia se ei taida koskea. Oletteko te tulossa uimaan?", Tulpe tiedusteli Stiinalta ja simssiliiniltä, jotka seisoivat yhä altaan ulkopuolella. "En tajunnut että suklaatehtaassa voisi tarvita uimapukua, joten en pakannut sitä mukaan. Voisin varmaan silti uittaa jalkojani suklaassa", simssiliini tuumaili. Hän istahti nurmikolle ja alkoi kiskoa kenkiä ja sukkia jaloistaan. Suklaamönjä tuntui hassulta tunkeutuessaan varpaiden väliin ja simssiliini teki kevyitä aaltoja heilutellessaan jalkojaan. "Ugh, tämän jälkeen en kykene enää varmaan nauttimaan suklaasta kun mieleeni tulee sinun suklaaseen upotetut haisevat jalkasi", Tulpe inahti ja vaihtoi paikkaa niin että oli kääntyneenä selin hoitajaansa. Stiina seisoi edelleen altaan ulkopuolelle, sillä jostain syystä hän koki tahmaisessa ruskeassa mönjässä oleskelun kuvottavana, tuskin turkkikaan palaisi normaalin väriseksi moisen jälkeen! "Sulohan mainitsi jotain suklaapuodista, voisin käydä siellä ostoksilla", Stiina julisti. simssiliini ei ollut varma, oliko porukan suurin herkkusuu turvallista päästää ilman valvontaa ostoksille, sillä tämä ostaisi vielä koko kaupan tyhjäksi. Hän ojensi kuitenkin lompakkonsa hoidokilleen ja Stiina pääsi matkaan. Suklaapuoti oli aivan tyhjillään, sillä erikoinen uintimahdollisuus taisi houkutella Mourun väkeä enemmän, joten Stiina sai asioida kaupassa rauhassa. "Suklaapuput vaikuttavat herkullislta, ja suklaalevyjä pitää ostaa ainakin kymmenen, sitten muutama maistiainen erilaisia konvehteja..." Stiina luetteli ostoksia myyjälle, joka keräsi tuotteet suureen pussiin. Stiina hieman hätkähti kun kuuli ostoksien lopullisen hinnan hipovan 200 penniä, joten asiasta olisi parempi olla mainitsematta mitään simssiliinille.

Suklaauiskentelun jälkeen hoitolan väki kokoontui lähtöpaikalle valmiina kotimatkaa varten. "Kiitos kun saimme vierailla tehtaassanne", simssiliini yritti mielistellä Sulolle korvatakseen kissojen aiheuttaman harmituksen, mutta Sulo vastasi takaisin aika välinpitämättömästi, taisi odottaa kaaos- vieraiden lähtöä. Seuraavaksi simssiliini kaivoi laukustaan tyhjiä muovipusseja ja pyysi Tulpea jakamaan ne muille kissoille. "Ahaa, näihin voi sitten laittaa suklaamakeisten paperit eikä sotkut joudu bussiin", Tulpe päätteli. "Oikeastaan otin pussit mukaan matkapahoinvoinnin varalta", simssiliini selitti. Monet kissat olivat hotkineet tehdaskierroksen aikana mahansa täyteen suklaata, joten paluumatkasta tuskin selvittäisi ilman ikäviä haavereita... Kissat alkoivat kivuta bussiin, jolloin simssiliini kääntyi kokkikerholaisten puoleen. "Mitenkäs ajattelitte matkustaa takaisin hoitolalle? Menettekö Kinuskin taikamatolla vai tuletteko mieluummin bussikyydillä?" simssiliini virnisti, sillä kyllähän hän oli tajunnut Kinuskin vain sepittäneen aiemman kertomuksen lentävästä matosta. "Mitäs luulet, tietenkin matkustamme taikamatolla!" Kinuski ilmoitti, jolloin muut kerholaiset pudistelivat päitään. "Ai okei, no hyvää matkaa", simssiliini lausui hivenen yllättyneenä ja lähti kävelemään bussia kohti. "Aiotko tosiaan jättää heidät? Kai ymmärrät, ettei heillä oikeasti ole mitään lentävää taikamattoa?" keskustelun kuullut Auri huomautti. "Tiedän sen, mutta olkoon tämä pienenä opetuksena. Tilaan paikalle toisen bussin, joka saapuu noutamaan heidät kymmenen minuutin kuluttua", simssiliini selitti ovelana. simssiliinin ja Aurin kivutessa bussin kyytiin kaikkien kokkikerholaisten katseet kääntyivät Kinuskiin. "Miksi sinä valehtelit simssiliinille? Eihän meillä ole mitään taikamattoa, ja olisimme saaneet bussikyydin kotiin", Niko huomautti. "Enhän valehdellut", Kinuski selitti ja kaivoi taikaviittansa sivutaskusta esiin tyhjän uimapatjan ja pumpun. "Näistä valmistuu meille lentävä taikamatto! Huomatkaa että kyseessä on vasta prototyyppi, jota ei ole vielä testattu käytännössä", Kinuski selitti pumpatessaan patjaan nopeasti ilmaa, ja kissat loikkasivat sen kyytiin. Yllättäen patja kohosi oikeasti ilmaan, sillä Kinuski oli käyttänyt heliumia. "Siistiä! Mutta miten tämän saa kulkemaan haluamaansa suuntaan? Tiedätkö edes missä hoitola sijaitsee?" Niko oli jälleen kyselemässä. "Sanoinhan että kyseessä on prototyyppi enkä ole vielä hionut kuntoon ihan kaikkia yksityiskohtia ja laatinut ohjausjärjestelmää. Mutta ei huolta, minulla on idea", Kinuski hihkaisi huolettomasti. Viitan alta löytyi vielä lankakerä, jonka Kinuski solmi ilmapatjaan ja lassosi toisen pään juuri käynnistyvän bussin pakoputkeen kiinni. "Näettekö, bussi ohjaa meidät oikeaan suuntaan, ja hoitolan pihalla pääsemme yllättämään simssiliinin kun olemmekin samaan aikaan perillä! Nauttikaa matkasta hyvät kokkikerho-kollegat!" Kinuski julisti juhlallisesti, ja hauska ilmalento saattoi alkaa.

Stiinan mielipide tehdasvierailusta: "Suklaatehdas oli ihan mielenkiintoinen lukuun ottamatta sitä suklaassa uiskentelua, ugh... Onneksi sain aikaa kulumaan makeispuodin puolella, simssiliini ei tosin hyppinyt riemusta kuullessaan laskun lopullisen summan... Mutta perustelin sen sillä että nyt ei tarvitsisi ostaa seuraavaan kymmeneen vuoteen karkkia, heh."

Tulpen mielipide tehdasvierailusta: "AAAHH, tunnin mittainen kylpy suklaassa oli juuri sitä mitä yksinhuoltajaäiti tarvitsee akkujen lataamiseen ja rentoutuakseen! Nyt jaksan taas hoitaa velvollisuuksiani pentuuni ja koulunkäyntiin liittyen."

Wiipelin mielipide virpomisesta & tehdasvierailusta: "Pitikin mennä pulahtamaan sinne jääveteen ja missata virpominen. ,-( Toby oli kyllä ystävällinen tuodessaan ensimmäisen suklaamunan minulle. Ai mitäkö jäi tehtaasta mieleen? Ei ainakaan mitään sen heikkohermoisen oppaan höpinää, vaan valtava suklaaputous!"

Xiwawan mielipide virpomisesta & tehdasvierailusta: "Jiihaa, hauskoja tällaiset yhteiset tempaukset kun kävimme virpomassa porukalla, mitäköhän keksitään seuraavaksi? Tehdasvierailusta tuli kummasti kiinnostavampaa heti kun Kinuski ilmestyi paikalle, hänellä on niin rento ja hauskan hullu ote elämään ja ihailen sitä! Toivottavasti äiti löytää tiensä takaisin kotiin..."

Tarpeet:
+ Terveys (Wiipeli; lämmitteli jäihinputoamisen jälkeen)
+ Nälkä (Kaikki; suklaan syöminen)