Vaihtarit tutustuvat Mouruposkeen

simssiliini marssi huoneeseensa tavanomaisesta poikkeavalla tavalla: laiskan laahustamisen sijasta hän hyppelehti kepeästi, ja hänen kasvoillaan oli epätavallisen innokas ilme. Kaiken kukkuraksi hän piilotteli jotakin selkänsä takana, joten kaikille kissoille oli selvää, että jotain suurta olisi tapahtumassa. "Kakista ulos, mitä oikein salailet?" Ruu vaati saada tietää samalla kun Wiipeli ja Xiwawa hyppivät hoitajansa selän takana ja yrittivät saada selville, mitä tämä piteli käsissään. "Kerron ihan kohta. Kokoonnutaan yhdessä sängylleni istumaan niin näytän teille jotakin. Oih, tulette niin tykkäämään tästä!" simssiliini hihkaisi. "Jos yllätyksesi paljastuu joksikin siivouskeikaksi en luota sinuun enää ikinä", Quz murahti epäluuloisena auttaessaan Xiwawaa kiipeämään sängyn päälle. Kun kissat olivat asettuneet istumaan hoitajaansa vastapäätä simssiliini vetäisi viimein kätensä esiin, ja sieltä paljastui iso pino kortteja. Wiipeli tuumi olisiko kyseessä jokin uusi korttipeli, mutta Vesa hyssytteli pentua, jotta simssiliini saisi selitettyä asiansa rauhassa. "Nämä eivät ole pelikortteja, vaan postikortteja ulkomaalaisilta kissoilta! Hoitolaan saapuu vaihtareita, ja pääsette tutustumaan heihin", simssiliini julisti. "Mikä se sellainen vaihtari on? Pitääkö meidän käydä jotain vaihtokauppaa heidän kanssaan?" Xiwawa ihmetteli päätään raapien. "Olet oikeilla jäljillä, mutta nyt ei ole kyse mistään kaupankäynnistä, vaan vaihtarit tulevat ensiksi Mouruposkeen, ja sitten me pääsemme vuorostamme käymään jonkun heidän kotimaassa", simssiliini havainnollisti. "Millaisia ne vaihtarit sitten ovat?" Ruu tiedusteli uteliaana, jolloin simssiliini tajusi viimein laittaa käsissään pitelemänsä kortit kiertoon. Kissojen päät kopsuivat yhteen kaikkien tungeksiessa korttipinon ympärillä, sillä jokainen halusi tietenkin päästä näkemään kortit heti. "Onpa oudon näköisiä, katsokaa nyt tuotakin", Wiipeli kommentoi osoittaessaan sateenkaarenväristä kissaa. "Maailmassa on paljon eri näköisiä kissoja ja se on normaalia. Älkää tehkö heidän ulkonäöstään turhaan numeroa, sillä vaikka olemme erilaisia, voimme silti olla ystäviä keskenämme", Vesa valisti, ja simssiliini näytti liilalle kissalleen peukkua. "Juurikin näin! Muistakaa että tulette kuluvan vuoden ajan toimimaan heidän oppainansa täällä, mutta se ei tarkoita ettettekö tekin voisi oppia jotain uutta heiltä", simssiliini huomautti. Wiipeliä hävetti hieman aiemman kommenttinsa myötä, mutta pian hän jatkoi korttien selailua yhdessä veljensä kanssa. Tutuiksi tulivat niin Vili Välimereltä kuin Hyun Etelänavalta, eivätkä kissat olisi malttaneet odottaa pääsevänsä kuuntelemaan näiden erikoisista paikoista saapuvien kissojen kertomuksia kotimaastaan. "Tylsää, täällä ei ole meidän ikäluokkaa. Kaikki ovat joko nuorempia tai vanhempia", Xiwawa harmitteli. "Olihan täällä se yksi porotyttö", Quz muisteli. Keltaraidallinen kissa etsi oikean kortin tassuunsa ja ojensi sen pennuille. "Waau, onpa mystisen ja kiinnostavan näköinen kissa! Ja vieläpä tosi söpö", Xiw kuolasi lappilaisen Saanan muotokuvaa katsellessaan. "Yäk, sinä olet ihan pipi päästäsi kun puhut tuollaisia", Wiipeli tuhahteli veljelleen, mutta Xiw oli niin keskittynyt kortissa näkyvän kuvan tuijotteluun ettei edes kuullut siskonsa kommenttia. "Australiasta kotoisin oleva Abigail kertoo osaavansa metsästää bumerangilla, haluaisin oppia saman", Ruu luki innoissaan yhden kortin tekstiä. "Saatat oppia sen nopeammin kuin uskotkaan, vaihtarit saapuvat nimittäin jo tänään", simssiliini paljasti, ja kaikkien kissojen leuat loksahtivat auki. "Niin pian? Sehän tarkoittaa, että olet pimittänyt meiltä tätä tietoa meiltä varmasti useita kuukausia", Quz lausui dramaattisesti. "Tiesin miten kärsimättömiä te olette, joten nyt ette joudu odottamaan vaihtarien saapumista vaan pääsette suoraan tutustumaan heihin. Ketkä haluavat lähteä mukaan tervetuliaisjuhliin?" simssiliini uteli, ja Xiw ja Wii olivat ensimmäisinä kipaisseet ovelle Quz ja Ruu kintereillään. Tulpekin olisi ollut halukas osallistumaan, mutta juhlat sattuivat osumaan juuri Ystiksen päiväuniaikaan ja hänen täytyisi nukuttaa poikansa. Vesa kääntyi veljensä puoleen tiedustellakseen tämän suunnitelmia, mutta Untuva oli jo ehtinyt livistää paikalta. Se ei yllättänyt Vesaa, sillä suuret juhlat ja uusiin kissoihin tutustuminen ei kuulunut hänen veljensä mielipuuhiin. Vesan täytyi itsekin hieman puntaroida päätöstä mukaan lähtemisestä, sillä hänen äitinsä kuolemasta ei ollut kovin kauaa, ja Vesa ei oikein tiennyt olisiko juhlatuulella. simssiliini arvasi hoidokkinsa miettivän Stiinaa ja kurotti silittämään tämän poskea. Hoitajaa kylmäsi edelleen muisto siitä, miten Stiina oli menettänyt tajuntansa elokuvan lopputekstien aikana ja hänet oli kiidätetty suoraan eläinlääkäriin. simssiliini oli juossut koko matkan veltto kissa käsivarsillaan ja käskenyt tätä taistelemaan hengestään. Tomelius oli kuitenkin ilmoittanut ettei mitään ollut enää tehtävissä. simssiliini ei halunnut uskoa asiantuntevan tohtorin sanoja ja oli vaatinut tätä tekemään kaikkensa kissansa pelastamiseksi, mutta Tomelius kertoi sydämen pysähtyneen... Stiinan kuolema oli järkyttänyt koko porukkaa, sillä kaikki olivat pitäneet rennon reippaasta mummokissasta, ja vaikka tällä ei omia lapsenlapsia ollutkaan, oli Stiina toiminut lempeänä isoäitimallina kaikkia tapaamiaan pentuja kohtaan. Untuva ja Vesa olivat vastanneet äitinsä hautapaikan koristelusta, ja haudalle istutettiin keltaisia ja violetteja kukkia, ja lopuksi kumpikin oli laskenut haudalle kynttilän. Vesa vastasi hellyydenosoitukseen puskemalla päätään hoitajansa kämmenselkää vasten. Äiti oli aina ollut Vesalle tärkein tukihenkilö, ja tämän kuoltua Vesa oli alkanut kiintyä pikkuhiljaa enemmän simssiliiniin, vaikka aluksi hänellä oli hieman vaikeuksia sopeutua uuteen hoitajaansa. Eihän Vesa ollut samanlainen kapinoija Ruuhun verratessa sillä kissa oli hyväkäytöksinen ja kohtelias, mutta heidän väliltään oli aina puuttunut jotain, sillä ensimmäisen hoitajansa menetettyään Vesa ei ollut uskaltautunut menettämisen pelossa luoda kiintymyssuhdetta uuteen hoitajaansa, eikä hänen periaatteessa tarvinnutkaan, sillä muut perheenjäsenet olivat tehneet hänen olonsa kotoisaksi. "Voinhan minä tulla mukaan juhliin, on se aina parempi kuin yksinään mököttäminen", Vesa myöntyi lopulta. "Kiva! Pidetään kiirettä että saadaan muut kiinni", simssiliini hoputti, ja kaksikko poistui huoneesta juoksujalkaa.

Hoitolan pihalle oli kertynyt paljon porukkaa odottamaan ulkomaalaisten kissojen saapumista, sillä kaikki olivat tietenkin uteliaita näkemään uudet tulokkaat heti. simssiliini nosti Vesan istumaan olkapäilleen, jotta viimeisinä paikalle saapunut kaksikko näkisi paremmin. Vesa silmäili uteliaana ympärillään avautuvaa näkymää ja huomasi Wiipelin ja Xiwawan rynnineen aivan väkijoukon etummaisiksi, mutta Ruu ja Quz olivat tyytyneet jättäytymään sivummalle jutustelemaan Melodeen kanssa. Myös Cara näytti olevan paikalla pentuineen. Muita Vesa ei kunnolla tuntenutkaan ja häntä harmitti ettei paikalla ollut ketään hänen tuttaviaan, mutta sitten hän tajusi pääsevänsä nyt tutustumaan paremmin vaihtareihin kun kaikkea aikaa ei tulisi vietettyä vanhojen kavereiden seurassa. Kevyt puheensorina muuttui innostuneiksi maukaisuiksi lentokenttäkuljetuksen kurvatessa hoitolan pihaan. Vaihtarit astuivat yksi kerrallaan ulos ajoneuvosta, ja heidän ympärilleen kerääntyi uteliaita silmäpareja niin että uudet tulokkaat katosivat muutamassa sekunnissa väkijoukon sekaan. Ihan täysin he eivät kuitenkaan blendautuneet massaan, sillä jokainen ulkomaalainen kissa poikkesi enemmän tai vähemmän mourukissojen ulkonäöstä. simssiliini laski Vesan maahan ja kiiruhti hoitamaan ylläpitäjän velvoitteitaan eli toivottamaan uudet tulokkaat tervetulleiksi. "Tervetuloa! Toivottavasti ette ole kovin väsyneitä matkasta, sillä käynnistämme heti juhlat, joissa pääsette tutustumaan niin Mouruposken ympäristöön kuin sen kissoihinkin", simssiliini julisti. "Bring it on, jet lagit on heikoille", Uku vastasi. "Niinpä, kuka muka malttaisi nukkua kun on niin paljon uutta nähtävä!" Vili yhtyi hawaijilaisen mielipiteeseen. "Kiva että olette innoissanne", simssiliini vastasi leveästi hymyillen ja kehotti sitten kissoja muodostamaan joukkueet. "Jokaiseen tiimiin tulee yksi vaihtari. Aluksi saatte kierrellä hoitolan ympäristössä aarrejahdin merkeissä, ja sen jälkeen pidetään tietovisa", simssiliini selosti tapahtuman kulkua. Xiwawa säntäsi heti Saanan vierelle ja kehui tytön olevan vielä kauniinpi kuin tämän lähettämässä postikortissa. Saana oli hivenen hämillään tungettelevasta ihailijastaan mutta tyytyi kuitenkin hymyilemään tälle vastaukseksi, ja se jos mikä sai Xiwawan sydämen läpättämään entistä kiivaammin. Wiipeli päätti puolestaan rikkoa kaikki ennakkoluulonsa kertaheitolla ja päätti tehdä tuttavuutta värikkään Spicyn kanssa, jonka ulkomuoto oli häntä aluksi kummastuttanut. Myös Kristian liittyi joukkueeseen kolmanneksi, ja Wii huomasi tämän veljen Tobyn liittoutuneen Keken kanssa. Abigail ja Hyun saivat seuraa Carasta ja Melodeesta, joten Vesa ja Quz menivät ilman pareja jääneiden Vilin ja Ukun luokse. "Hyvä, kaikilla vaihtareilla on nyt joku oppaana! Aarrejahdissa seurataan vihjeitä, jotka johdattavat teidät lopulta aarrearkun luokse! Ensimmäinen vihje kuuluu näin: Täältä voi ostaa pillimehua", simssiliini lausui, ja kaikki kissat säntäsivät heti matkaan. Ensimmäinen vihje jätti hieman tulkinnanvaraa, ja joukkueiden määränpäät vaihtelivat kolmen kohteen välillä: Kahvilassa aiemmin asioineet Toby, Kristian, Wiipeli ja Xiwawa tiesivät kahvilan tuotevalikoimasta löytyvän pillimehuja, ja  uimahallia rakastava Cara muisti jäätelöbaarin herkut ulkoa ja lähti välittömästi raahaamaan Abigailia mukanaan vesipuistoon. Ne joilla ei ollut varmaa tietoa lähtivät puolestaan Markettiin, sinnehän luulisi olevan järkevintä suunnata silloin kun jotain käsketään ostamaan. Ketkäköhän ovat oikeilla jäljillä?

Kun kahvilaa kohti suuntaavat pennut huomasivat kulkevansa samaa määränpäätä kohti, päättivät he yhdistää voimansa aarrejahtia varten. "Meillä on nyt sitten samassa joukkueessa edustettuna Suomi, Kiina ja avaruus!" Keke summasi joukkueenjäsenten alkuperät. "Voitamme varmasti kun lyömme viisaat päämme yhteen", Saana intoili. "Tuollaisen sarvipään kanssa ei ehkä kannata tai meillä muilla on reikiä otsassa! Tai, siis..." Wiipeli vaikeni tajuttuaan kommentoineensa toisen ulkonäköä ääneen. "Ei hätää, ymmärrän kyllä että sarveni kiinnittävät katseen", Saana hymähti. "Entäs minä sitten? Olen kävelevä värioksennus", Spicy naurahti, ja kaikkien revetessä nauruun tunnelma rentoutui huomattavasti. "Onneksi Mouruposkessa hyväksytään kaikennäköiset kissat. Veljenikin on eräänlainen väriharvinaisuus", Kristian julisti, jolloin kaikkien katseet porautuivat Tobyyn. "Eh, ei tehdä siitä turhan suurta numeroa", Toby hymyili ujosti. Matkaa jatkettiin, mutta Wiipelin katse oli edelleen Tobyssä, ja tarkemmin tutkaillessa hän huomasi, että mustaoranssi väriläiskä pojan kuonon kohdalla muodosti sydämen. Söpön yksityiskohdan bongaaminen sai kummallista kipristelyä aikaiseksi Wiipelin vatsanpohjassa, eikä hän oikein ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Hänelle tuli nykyään niin outo olo Tobyn seurassa, että olisi varmasti parempi vältellä tätä. Yllättäen Toby kääntyi häneen päin, jolloin heidän katseensa kohtasivat ja poika hymyili varovasti. Hassu tunne vain voimistui niin että Wiipeli suorastaan pelästyi, hänen olisi tehtävä välittömästi jotain vapautuakseen transsista! "Mitäs töllötät?" Wii tokaisi tökerösti, vaikka hän itse oli aloittanut tuijotuskipailun. Toby laski nöyrästi katseensa ja mumisi vaimeat pahoittelut rintakarvojensa sekaan. Wiipeli katui ties monettako kertaa sen päivän aikana suustaan päästämää typerää möläytystä, nyt hän oli pahoittanut toisen mielen ihan syyttä suotta ja koki siitä vielä syyllisyyttä. Hassua, sillä Raimon kanssa keppostellessa hänen ei ollut vaikeaa peittää vahingoniloa muita kohtaan, mutta jostain syystä hän mietti turhankin paljon, mitä juuri Toby mahtoi hänestä ajatella. Onneksi he saivat muuta ajateltavaa porukan saapuessa kahvilan luokse. Xiwawa marssi uhmakkaasti kassalle ja läväytti tassunsa tiskille niin että kahvikupit kilisivät vaatiessaan kassatädiltä vihjettä. "M-mitä ihmeen vihjettä, en ymmärrä", kassatyöntekijä sopersi ymmällään. "Älä pakota minua käyttämään näitä", Xiw sähähti heilutellessaan kynsiään pelokkaan tädin naaman edessä. "Eipäs heittäydytä väkivaltaisiksi", Saana huomautti ja kiskoi pojan muiden luokse palaveeraamaan. "Ehkä hän ei tosiaan tiedä mitään. Saatamme olla väärässä paikassa, sillä meidän lisäksemme tänne ei tullut muita joukkueita, eli osa on mennyt jonnekin muualle", Keke järkeili. "Keksittekö mitään muuta paikkaa, mistä voisi ostaa pillimehuja?" Spicy tiedusteli. "Ei hajuakaan", Kristian lausui ja hänen veljensäkin pudisteli päätään. Pennuilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kiertelemään erilaisia ympäristökohteita läpi ja toivoa päätyvänsä sillä tavalla oikeaan paikkaan.

Aarteita metsästäessä hoitola lähiympäristöineen tuli nopeasti tutuksi vaihtareille, ja nämä kykenisivät jatkossa taatusti suunnistamaan uudessa paikassa omin avuin. Lopulta aarrejahti ratkesi Caran ja Abigailin eduksi, ja kaksikko raahasi hoitolan pihalle vaaleanpunaisen korurasian, joka oli löytynyt Naukukukkulan huipulta. Tytöt olivat saaneet heti alussa hyvän etumatkan Caran muistaessa jäätelöbaarin olemassaolon ja onnistuneet pysymään koko ajan kärkipaikalla. "Miten sinä et hoksannut tarkistaa uimahallia vaikka olet käynyt siellä?" Ruu dissasi Quzin kehnoa suoritusta. "No siitä oli niin kauan aikaa, ei kaikkea voi muistaa", Quz puolustautui. Oli ollut kieltämättä aika hupaisaa, kun Quz ja Vesa olivat pareineen juosseet turhaan ympäri markettia, sillä vaikka kaupassa melko monipuolisesti tavaraa olikin, puuttuivat pillimehut valikoimasta. Kilpailuhenkistä Viliä raivostutti häviäminen, mutta Vesa rauhoitteli tätä vakuuttamalla älyllisen tietokilpailun olevan enemmän hänen heiniään. "Mitä edes olisit tehnyt korurasialla? Parempi kun tytöt saavat jakaa helyt keskenään", Quz huomautti. "Mutta voitto on tärkeintä! En minä tuosta palkinnosta olisi välittänyt, sillä kotikonnuillani Välimerellä simpukoista löytyy usein helmiä, etteivät ne ole kovin ihmeellisiä mielestäni", Vili kertoi. Quz pudisteli huvittuneena päätään ja kääntyi sitten parinsa Ukun puoleen. Kaikki muut olivat hakeutuneet ikäistensä kissojen seuraan, mutta Quzin ja Ukun välillä oli melkoinen määrä ikäpisteitä. Se ei kuitenkaan haitannut ja kaksikko tuli mitä mainioiten toimeen keskenään, sillä heitä yhdisti kiinnostus luoviin asioihin vaikka ne hieman poikkesivatkin toisistaan: Quz loi musiikkia, kun taas Ukun luovuus näkyi kekseliäisyytenä ja lennokkaina ideoina. "Onnittelut vielä Caralle ja Abigailille aarteen löytämisestä! Seuraavaksi siirrymme tietovisan pariin", simssiliini selitti ja alkoi jakaa papereita ja kyniä jokaiselle joukkueelle. "Tämä kilpailu testaa tietämystänne vaihtareiden kotimaasta. Teillä on viisi minuuttia aikaa kirjoittaa paperille kaikkea mahdollista, mitä oman joukkueenne ulkomaalaisen kissan kotimaahan liittyy! Jotta tämä ei olisi liian helppoa, eivät vaihtarit saa paljastaa vastauksia", simssiliini sanoi kierosti. "Epäreilua, en tiedä Kuiperin vyöhykkeestä yhtikäs mitään", Wiipeli valitti. "Riittää kun mietitte avaruutta yleisesti. Kello käynnistyy nyt!" simssiliini hihkaisi ja sekunnit alkoivat juosta. Melodee luetteli sanoja kylmän rauhallisesti, mutta Xiwawasta tuntui ettei hän tulisi keksimään mitään Lappiin liittyvää. "Ryhdistäydyhän, tämä on tilaisuutesi tehdä Saanaan vaikutus", Xiwa tsemppasi itseään ja kohotti katseensa tyttökissaan, joka odotti jo kynä kirjoitusvalmiina muistiinpanojen tekemistä varten. "Hmm... eikös Lapissa ole se Saana-tunturi? Ja poroja!" Xiwawa pääsi alkuun parinsa inspiroimana. Saana iski silmää ja kirjoitti vastaukset ylös. Quzillakin oli aluksi vaikeuksia, mutta Uku keksi alkaa hytkyttää lanteitaan, ja Quz arvasi tämän tanssivan hulatanssia. Vesan aivot sen sijaan raksuttivat ankarasti, ja vaikka hän ei ollutkaan opiskellut ikinä maantietoa tai biologiaa tiesi kisu yllättävänkin paljon asiaa Välimeren kasvillisuudesta ja muista ympäristöoloista sekä eläimistä. Vesan älykkyys ei kuitenkaan kyennyt lyömään alientiimiä, joka keksi huikeat kaksitoista sanaa. "Epäreilua, heidän joukkueessaan oli enemmän jäseniä kuin muissa", kakkoseksi jäänyt Vesa protestoi katkerana. Wiipeli näytti Välimeren tiimille ilkikurisesti kieltä ja kiiruhti sitten Kristianin ja Spicyn kanssa noutamaan palkintotavaroita.

Tervetuliaisjuhliin sisältyi vielä lisää yllätyksiä, sillä seuraavaksi hoitolan pihassa olevan lammen rannalle laskeutui värikäs kuumailmapallo. "Hypätkäähän kyytiin, niin liidämme eväsretkelle johonkin mukavaan paikkaan", simssiliini julisti kissojen kierrellessä koria uteliaina. Wii ja Xiw säntäsivät koriin ensimmäisten joukossa, mutta Patukan kissat perääntyivät joukosta, sillä Cara halusi viedä pennut päiväunille. "Mutta äitiii, eiväthän meidän ikäiset vaihtaripennutkaan joudu jäämään sen takia pois", Kristian marisi harmistuneena, mutta pojan suusta pyrkivä haukotus toi päätöksen protestille. Poistuneiden kissojen tilalle saatiin kuitenkin täytettä Aurin saapuessa paikalle Unen ja Viirun kanssa. "Voih, nyt te missasitte hauskat kilpailut", Vesa harmitteli. "Olin koulussa, toisin kuin eräät", Uni huomautti osoittaen sanansa koulukaverilleen. "Minulla ei ole enää tunteja, pitäisi palauttaa vain lopputyöt niin valmistun ykkösluokalta", Vesa perusteli. Vaikka hänellä oli hyvä syy poissaololleen, tunsi liila kissa silti pienen pistoksen sisällään, sillä hän oli ehkä hieman vitkastellut lopputöiden suorittamisen kanssa. Vesa oli koulun aloittaessaan uhonnut maksimoivansa kaikki opiskelemiensa aineiden tuntiaktiivisuuspalkit, mutta aivan täydelliseen suoritukseen tämä älypää ei onnistunut pääsemään. "Hei Vesseli, oletko tulossa?" Viiru huuteli mietteisiinsä vaipuneelle kissalle. "Hmm, taidan jättää väliin, minun täytyy valmistautua lopputöitä varten", Vesa perusteli. "Voih, nyt missaat hauskan kuumailmapallolennon", Uni toisti saman repliikin mitä Vesa oli käyttänyt hetkeä aiemmin. Kun kaikki halukkaat olivat kyydissä simssiliini käynnisti pallon alapuolella olevan polttimen ohjekirja kädessä ja sai kuin saikin kuumailmapallon kohoamaan ilmaan. Osa kissoista kurkki uteliaana korin laidan yli loittonevaa maata, ja toiset taas ihmettelivät polttimen pitämää ääntä. "Sehän tuhahtelee aivan kuin sitä ärsyttäisi", Hyun naureskeli. "Miten pallo oikein toimii, onko se täytetty heliumilla niin kuin vappupallot?" Wiipeli mietti. "Ei, vaan kuumailmapallon sisällä olevaa ilmaa lämmittäessä pallo tulee ympäröivää ilmaa kevyemmäksi ja kohoaa siten ylemmäksi", Keke tiesi. "Korkeutta pystyy myös lisäämään pudottamalla korissa roikkuvia hiekkapusseja", simssiliini kertoi. Muiden ihmetellessä pallon toimintaa tai ihaillessa maisemia olivat Ruu ja Quz eristäytyneet yhteen korin neljästä nurkasta. Quzin tassu lepäsi rennosti korin reunalla ja hän sulki silmänsä nauttiessaan tuulenvireen hivellessä hänen poskiaan. Kolli kuvitteli omaavansa lentotaidon ja kiitävänsä pilvien seassa, vapaana ja kaikki mahdollisuudet avoinna. Ruun esittämä kysymys palautti hänet kuitenkin alas pilvilinnoistaan: "Miten sinulla ja Kinuskilla menee?" "Mistä lähtien parisuhteeni yksityiskohdat ovat kuuluneet sinulle? Ethän sinäkään kerro tapailemistasi kolleista", Quz huomautti. "No ehkä koska ei ole tapahtunut mitään kerrottavaa. Olen tyytyväinen sinkku", Ruu julisti rintaansa pörhistäen. "Et siis ole kiinnostunut edes kummastakaan ikäisestäsi vaihtaripojasta?" Quz virnisti ja osoitti Viliä ja Hyunia, mutta Ruu puisteli päätään. Hän oli aiemmasta erosta aiheutuneiden sydänsurujen myötä päättänyt, ettei halunnut kokea enää koskaan mitään vastaavaa tuskaa eikä siksi aikoisi ryhtyä enää parisuhteeseen. Kummankin kissan katse lepäsi horisontissa, mutta sitten Quzin suupieleltä karkasi lyhyt toteamus "En tiedä..." Ruu kääntyi katsomaan keltaraidallista poikaa kummissaan ja mietti mitä tämä oikein ajoi takaa. Quz ei nimittäin ollut ainakaan Ruun mielestä kaikista välkyimmästä päästä, joten oli moniakin asioita, joita tämä ei tiennyt. "En tiedä, miten meillä menee Kinuskin kanssa. Emme ole nähneet vuoteen. Suunnittelimme viettävämme joulun yhdessä, mutta sekin jäi välistä", Quz vastasi lopulta Ruun aiemmin esittämään kysymykseen. "Joulu toistuu joka vuosi, joten voitte yrittää uudestaan muutaman kuukauden päästä. On luonnollista, että tapaamisille on vaikeampi järjestää aikaa kun asutte eri huoneissa", Ruu huomautti. "Niin kai... varsinainen etäsuhde. On muuten kiva, kun pystymme nykyään keskustelemaan asiallisesti seurustelu-asioistamme", Quz hymähti, ja Ruu yhtyi tämän mielipiteeseen.

Kuumailmapallo liiteli värikkäiden sateenkaarien yllä, ja kissat hoitajineen ihailivat satumaisen kauniita näkymiä. Pian ylläpitäjä ehdotti, että kissat voisivat alkaa tähyillä maasta mieleistaan laskeutumispaikkaa eväiden syömistä varten. Kuten pallon noustessa, alkoi kissoja jälleen kiinnostaa, miten laskeutuminen tulisi tapahtumaan. simssiliini nappasi "Näin lennät onnistuneesti kuumailmapallolla" -ohjekirjan kätösiinsä ja alkoi selvittää tapausta. "Mitä jos emme pääsekään alas? En olisi lähtenyt jos olisin tiennyt, että olemme täysin kokemattoman lentäjän kyydissä!" Vili parkaisi. "Älä nyt kiivastu, hyvinhän meillä on mennyt tähänkin asti", Auri yritti rauhoitella panikoivaa vaihtaria ja toivoi simssiliinin selvittävän laskeutumiseen liittyvät seikat pian. "Minä voin auttaa", Abigail hihkaisi, ja ennen kuin kukaan ehti reagoimaan oli tumma kissa kaivanut bumeranginsa esiin ja heittänyt sen kuumailmapalloa päin, jolloin pallon kangas repeytyi. Pallon kylkeen tullut reikä sai korin kallistumaan toispuoleisesti, ja ilman huvetessa putoamisvauhti kiihtyi. "Tuota ei varmaan olisi kannattanut tehdä..." Quz mutisi mulkoillessaan Abigailia. "Ainakin pääsin näkemään miten hänen bumeranginsa toimii", Ruu vaikutti tyytyväiseltä. "Iik! Putoamme mereen!" korin reunan yli tähuilevä Uni kirkaisi kauhuissaan, ja moni muukin järkyttyi tajutessaan lennon muuttuvan pian uintireissuksi. "Minä olen hyvä uimari, mutten pysty auttamaan näin montaa kissaa yhtä aikaa", Vili ilmoitti. Kissat kerääntyivät hoitajien ympärille turvaa hakeakseen, ja Auri kehotti kaikkia tarttumaan tiukasti kiinni korista. "Hiekkasäkit! Jos irrotamme ne, saamme lisää korkeutta ja pallo saattaa ehtiä kulkeutumaan maalle ennen laskeutumista", Wiipeli keksi ja säntäsi yhdessä veljensä ja Saanan kanssa hommiin. Tehtävä ei ollut helppo, sillä kori oli hieman kallellaan, mutta ketterällä Wiipelillä ei ollut vaikeuksia liikkua kaltevia pintoja pitkin, sillä kynnet oli helppo upottaa koriin tiukan tarttuma-otteen takaamiseksi. Hän sai nopeasti yhden säkin irti, ja siirtyi sen jälkeen korin pohjapuolta pitkin toiselle reunalle reuraavan säkin kimppuun. Xiwawa kurkotti tassujaan reunan yli, mutta solmu ei ollut auetakseen, jolloin hän totesi että nopein konsti olisi purra köysi poikki. Kisu hivuttautui reunan yli ja otti köyden hampaisiinsa, mutta juuri sillä hetkellä kori heilahti niin, että Xiwan tasapaino petti ja putosi reunan yli! "Xiwawa!" tilanteen nähnyt Saana huudahti pelästyneenä ja kiirehti paikalle vaikka tiesikin sen olevan jo myöhäistä. Kurkatessaan reunan yli hän kuitenkin huomasi, että Xiwawa roikkui edelleen hampaidensa varassa kiinni köyden päässä. Saana ojensi tassunsa ja Xiwawakin kurotti käpäläänsä pelastajaansa kohti, ja tassut melkein hipaisivat toisiaan, mutta sitten Xiwawan ote lipesi ja hän putosi tällä kertaa oikeasti. Xiwa piti katseensa Saanan loittonevissa kasvoissa säilyttääkseen tämän viimeisenä näkemänään asiana, sillä hän tiesi ettei mitenkään kykenisi uimaan rantaan asti. Xiwawa odotti selkäkarvat pystyssä kosteaa kohtaloaan, mutta veden sijasta hän putosi johonkin pehmeään. Kissa katseli kummissaan ympärilleen ja näki äitinsä, joka oli napannut kuumailmapallosta pudonneen pojun taikamattonsa päälle. "Täällä pidetään hauskaa ilman minua", Kinuski esitti loukkaantunutta. "Emme oikeastaan olleet huvittelemassa, vaan kuumailmapallo alkoi käyttäytyä hallitsemattomasti. Pystytkö auttamaan?" Xiwa kysyi äidiltään, joka lupasi tehdä parhaansa. Kinuski ohjasi lentävän mattonsa kuumailmapallon ylle ja tarkasteli vuotokohtaa. "Mitä aiot tehdä? Voisit vaikka maagikoida reiän umpeen, tai sitten ottaa koko pallon hallintaasi ja ohjata sitä niin kuin taikamattoasi" Xiw keksi erilaisia vaihtoehtoja katsoessaan äitiään odottavasti. Kinuski hymyili pentunsa suunnitelmille, oli suloista kun tämä ei vielä tajunnut, että oikeasti Kinuskin "maagikkovoimat" perustuivat erilaisiin poppaskonsteihin. "Pahoin pelkään ettei mitään ole tehtävissä, mutta voin ainakin pelastaa osan matkustajista mattoni päälle", Kinuski suunnitteli ja ohjasi maton lähelle koria. "Hypätkää kyytiin!" Xiwawa kehotti. Saana oli paikalla ensimmäisenä ja syöksyi halaamaan pudotuksesta selvinnyttä Xiwaa helpottuneena. "Naiset ja lapset ensin!" Hyun ja Vili ohjasivat evakuointia ja auttoivat pienimpiä pentuja Viirua, Spicya, Ukua ja Kekeä siirtymään matolle. "Kinuskihan saapui kuin tilauksesta, juuri kun surkuttelit ettet ole nähnyt häntä", Ruu virnisti, ja kieltämättä Quz oli aika innoissaan jälleennäkemisestä. Hän halasi kumppaniaan tiukasti ja lipaisi tämän poskea. "Entäs me?" viimeisiksi koriin jääneet simssiliini ja Auri tiedustelivat vaikka oli sanomattakin selvää, ettei heidän kokoisilleen olisi tilaa Kinuskin pienellä matolla. Uni ja Viiru kääntyivät katsomaan kyyneleet silmissä hoitajaansa ja harkitsivat paluuta tämän luokse, mutta Auri pyysi kissoja pelastautumaan. "Jos meille käy huonosti, katsottehan Primin perään?" Auri painotti, ja mustavalkoinen ja harmaa pentu nyökkäsivät. "Kukahan ylläpitäisi Mouruposkea jos simssiliini menehtyisi?" Wiipeli pohdiskeli. "Ehkä joku nykyisistä hoitajista ottaisi homman vastuulleen?" Kinuski tuumi. "Tai sitten me kissat voitaisi vain elää vapaina ja itsenäisinä", Ruu ehdotti "Olemmeko me ihan kauheita kun suunnittelemme tämmöisiä?" Xiwawa mietti. Olisi kurjaa menettää oma hoitaja, vaikka ei simssiliini mikään täydellisyyden huipentuma ollutkaan. Quz näytti simssiliinille kannusteeksi peukkua, ja tämä vastasi samanlaisella käsimerkillä. Pidempiin hyvästeihin ei ollut aikaa, sillä korin pohja alkoi hipoa puiden latvustoa ja jäi lopulta oksiin kiinni, jolloin kuumailmapallon eteneminen tuli päätökseen. "Okei, tuo oli turhankin laimea lopputulos kuvitelmiemme jälkeen", Xiwawa tuhahti melkein pettyneenä ja heittäytyi selälleen matolle. Samalla hän töytäisi vieressään istumassa olleen Saanan kumoon, jolloin tämä horjahti ja kaatui nenälleen niin että hänen sarvensa puhkaisi reiän taikamattoon (joka ei siis oikeasti ollut matto vaan heliumilla täytetty ilmapatja), ja kissatkin alkoivat menettää korkeutta. "Pitäkää kiinni, teemme pakkolaskun!" Kinuski tiedotti ja ohjasi maton saman puun juurelle, minkä oksiin kuumailmapallo oli jumittunut. "Noh, ainakin vältyimme veden varaan joutumiselta", Auri totesi laskeutuessaan puusta. Heti kun hoitajien jalat olivat takaisin maassa kissat säntäsivät helpottuneina näiden luokse, ja jopa Ruu osoitti tavoistaan poiketen huomiota simssiliinille puskiessaan tätä. "Selvisimme ehkä kuivin tassuin, mutta emme taida päästä takaisin hoitolalle, sillä päädyimme vuoroveden paljastamalle saarelle ja tällä hetkellä vedenpinta on jo noussut korkealle", Quz selitti havainnoistaan. Vili asteli keltaraidallisen kollin viereen ja tähyili merelle avautuvaa näköalaa mietteliäänä. Hän uskoi kykenevänsä uimaan saarelta takaisin rannalle, mutta eihän hänellä olisi yksinään mitään tekemistä eikä muutenkaan olisi reilua jättää kavereita pulaan, joten hän päätti jäädä muiden luo. Hetken aikaa kaikki vain ihmettelivät outoa tilannetta, ja kissojen katse kiersi vuorollaan puun latvustossa roikkuvassa tyhjentyneessä kuumailmapallossa, sinisessä meressä ja hermoromahduksen partaalla olevassa simssiliinissä. "Jos meillä olisi ompelutarvikkeita, voisimme korjata palloon tulleen reiän ja lentää takaisin hoitolaan", Keke keksi. "Eikun rakennetaan mieluummin maja ja yövytään siinä! Aamulla vuoroveden laskiessa pääsemme pois", Abigail intoili. Hän oli tottunut eräretkiin metsästysreissuillaan ja halusi kovasti korvata aiheuttamansa vahingon, sillä hänen takiaan palloon oli alkujaan tullut reikä. "Miksi nähdä moinen vaiva? Saari on täynnä salaperäisiä luolastoja, joissa voimme yöpyä", Kinuski sanoi viekkaasti silmäänsä iskien. Jokaiselle idealle löytyi kannattajia, joten porukka jakautui kolmeen ryhmään.

Ruu, Viiru ja Auri alkoivat edistää majan rakennusta Abigailin johdolla. "Tarvitsemme rakennustarvikkeita. Käydään aluksi keräämässä bambun oksia", Abigail määräsi. "Siis mitä?" Viiru ja Ruu hämmästelivät huuli pyöreänä. Kissat eivät olleet koskaan kuulleetkaan moisesta lajista saati tienneet miltä se näytti. "Muuten hyvä idea, mutta bambua ei ikävä kyllä kasva luonnonvaraisena Suomessa. Ehdotan että rakennamme laavun kuusen oksista", Auri suunnitteli ja esitteli Abigailille tälle tuntemattoman havupuun. "Ah, enpä tullut ajatelleeksi että Australian ja Suomen ympäristöt eroavat näin paljon toisistaan", Abigail totesi ja antoi Aurin hoitaa suosiolla rakennusmestarin roolin. Kissat katkoivat oksia sillä aikaa kun Auri etsi kaksi vierekkäin olevaa puuta, joiden väliin sidottiin poikittain oksa, jota vasten aseteltiin nojaamaan lisää tukevia oksia. Lopuksi kattoa paranneltiin havunoksilla niin että laavu pitäisi yöpyjät kuivina sateen varalta. "Kyllä täällä on kotoisat oltavat", Viiru ihasteli heidän tekemäänsä työtä lojuessaan valmiissa laavussa, eikä mennyt aikaakaan kun rakennuspuuhissa väsähtänyt kissa veteli jo hirsiä. "Nyt kun meillä on katto päämme päällä on ruuan hankinnan vuoro", Abigail totesi ja kaivoi bumerangin esiin taskustaan. Ruu oli heti valmis saalistusreissulle, mutta Auri huomautti ettei heillä ole ruokapulaa, sillä lentoretkeä varten mukaan otetut eväät oli yhä syömättä. "Omin tassuin hankittu ateria on paljon palkitsevampi", Ruu perusteli ja Abigail yhtyi tähän mielipiteeseen. Kaksikko suuntasi metsään, mutta Auri päätti jäädä Viirun luokse, sillä hän oli ottanut aiemmasta tapauksesta opikseen (ks. Aurin sähkökatkotarina) eikä enää jättäisi Viirua yksin tämän nukkuessa. Ruu oli innoissaan siitä että pääsisi oppimaan uusia saalistusniksejä eikä voinut irrottaa katsettaan Abigailin tassuissa pitelemästä bumerangista. Australialainen kissa ojensi kapistuksen Ruulle huomattuaan toisen kiinnostuksen ja lupasi että tämä saisi heittää ensimmäisenä. "Oikeasti!? Etkö pelkää että hukkaan tai hajotan sen vahingossa, sillä minulla ei ole yhtään kokemusta", Ruu sanoi hivenen epävarmana, vaikka samaan aikaan hän oli haljeta innosta. "Ei sitä voi hukata, sillä se palaa takaisin heittäjän luo", Abigail vakuutteli. Ruu siveli bumerangin puista pintaa ja viskoi sen sitten menemään. Kuului vain viuhahdus kun bumerangi sujahti kahden puun välistä ja lähti kiertämään loivan kaaren muotoista lenkkiä ilmassa ja palasi lopulta lähtöpisteeseen aivan niin kuin Abigail oli ennustanut. Ruu kohotti tassunsa ilmaan ja valmistautui nappaamaan kapistuksen kiinni, mutta hänen tassunsa huitaisi ilmaa ja bumerangi iskikin häntä päähän! Ruu kaatui saamansa tällin voimasta, eikä Abigail edes yrittänyt pidätellä nauruaan vaan räkätti hulvattomalle näylle niin että lopulta tämänkin tassut pettivät alta ja hän kaatui Ruun viereen.

Quz ja Kinuski pentuineen, Uni sekä Saana ja Vili vaihtareista olivat lähteneet Kinuskin johdolla tutkimaan luolastoja, sillä tämä tunsi saaren salaiset käytävät kuin omat taskunsa. "Valitsitte viisaasti kun tulitte mukaani, sillä tulette pian näkemään jotain uskomatonta!" Kinuski julisti mahtipontisesti. "Näinköhän on?" Uni mutisi hiljaa itsekseen kulkiessaan joukon perällä. "Sanoitko jotain?" Quz kääntyi katsomaan takanaan kulkevaa kissaa. "E-en!" Uni vastasi nopeasti. Ei hän epäillyt Kinuskin puheita - itse asiassa Uni oli jo pidemmän aikaa toivonut pääsevänsä tekemään tuttavuutta tämän maagisen kissan kanssa - mutta Uni oli hieman huolissaan joutuessaan erilleen hoitajastaan ja Viirusta täysin tuntemattomien kissojen seuraan ja se sai hänen olonsa epävarmaksi. Quz vaistosi toisen huolen ja kehotti pentujaan ottamaan Unen mukaan juttuihinsa. Kissat tunsivat entuudestaan kolmiottelusta, joten jutunjuurta muodostui nopeasti ja pian Uni jo tunsikin olonsa mukavammaksi. Kinuski saapui tuttua reittiä luolaston sisäänkäynnille ja siirsi luolan suuaukkoa peittäviä oksia syrjään, jolloin pimeä käytävä avautui kissojen eteen. "En olekaan ennen käynyt luolassa, joten tämä on uusi kokemus! Meillä Lapissa kiipeillään enemmän tuntureilla", Saana selitti. "Kiipeily on varmasti hienoa, mutta lupaan että tulet ihastumaan tähän luolastoon", Xiwa hihkaisi. Hän oli käynyt paikalla kerran aiemmin maagikkokerhon kokouksessa. Unta alkoi taas jännittää eikä pimeään luolastoon meneminen houkutellut erityisemmin Wiipeliäkään, mutta tytöt ottivat toisiaan tassuista kiinni rohkaisuksi ja marssivat päättäväisinä muiden perässä maan alle johtavaan käytävään. Onneksi koko käytävä ei ollut säkkipimeä, vaan kalliossa kiinni olevat timantit ja kristallit hohtivat valoa. Kissat katselivat ympärilleen lumoutuneena - ihan sama oliko luolastossa käynyt ennenkin vai vasta nyt ensikertaa, näky pakotti pysähtymään katselemaan ympärilleen. Kinuski esitteli paikkoja, ja luolasto kätki sisäänsä monia eri huoneita ja vieläpä uima-altaan. "Ehdotan että pidämme uima-allasbileet, jotka alkavat änyytee NYT!" Kinuski julisti ja kaivoi taikaviittansa taskusta kaukosäätimen, jonka yhdestä napista keskellä huonetta ilmestyi valtava diskopallo, toinen näppäin käynnisti musiikit ja ehkä jännin oli kiviseinän takaa avautuva jäätelökoju. Vili otti vauhtia ja loikkasi voltin kera uima-altaaseen. Turkoosi kissa nautti vedestä, sillä se toi hänelle kotoisan olon. Wiipeli ja Uni seurasivat Välimeren kissaa ja kävivät kastautumassa altaassa, mutta Xiwawa ja Saana menivät mieluummin syömään jäätelöä. Kinuski tarjoili nuorille banaanisuklaamansikkasekoitusjäätelöä ja hivuttautui sen jälkeen Quzin luokse. "Xiwa on löytänyt kivan tytön", Kinuski totesi silmää iskien. "Luuletko että heidän välillään tapahtuu jotain tulevan vuoden aikana?" Quz tiedusteli kumppaninsa mielipidettä. "Poikamme on ainakin aivan lääpällään! Äsken hän auttoi herrasmiesmaisesti Saanan istumaan, ja oletko huomannut miten hän hymyilee aina kun katsoo tyttöä silmiin?" Kinuski kertoi havainnoistaan. "Etkö nyt hieman liioittele, vastahan he tapasivat", Quz huomautti. "Sinä se et ole yhtään romanttinen", Kinuski tuhahti ja käänsi selkänsä. Quz yllättyi kumppaninsa kipakasta kommentista, mutta pian selvisi että Kinuskin äksyily oli vain hämäystä, sillä hän kääntyi ympäri ja työnsi altaan reunalla seisoskelemassa olleen Quzin veteen. Keltaraidallinen kolli onnistui nappaamaan tyttöä hännästä, ja molemmat molskahtivat yhtenä könttinä veteen. Kun jäätelö oli saatu syötyä viimeistä lipaisua myöten Xiwawa tarttui Saanaa tassusta ja pyysi tätä tulemaan mukaansa. "Haluan näyttää sinulle jotakin siistiä!" Xiwa ilmoitti ja auttoi Saanaa nousemaan vankkureihin, jotka lähtivät kuljettamaan heitä luolaston käytävää pitkin. Pian he saapuivat huoneelle, jonka edessä oli violetti kaapu. Xiwa hyppäsi pois vankkureista ja raotti verhoa, jonka takaa paljastui Kinuskin maagikkohuone. Kinuskin kristallipallo oli tutulla paikallaan pyöreän pöydän keskellä, ja seinää vasten pystytetyllä hyllyllä oli maagisointivälineitä moneen lähtöön. "Tämä on mielipaikkani, sillä tykkään äidin tapaan maagisista asioista", Xiwawa selitti hyppiessään hyllyltä toiselle. Saana katseli ympärilleen hieman varautuneenoloisena, aivan kuin hän olisi huolissaan jostakin. Xiwawa ei kuitenkaan omalta innostukseltaan huomannut tytön käytöksessä mitään outoa ja etsi tassuihinsa äitinsä maagisointikristallin. "Äiti teki minulle kerran maagisoinnin tällä kristallilla, ja se oli tosi valaiseva kokemus! Voin yrittää toistaa rituaalin sinulle", Xiwawa selitti ja nosti liilan kristallin Saanan nähtäville. "Enpä oikein tiedä... no, hyvä on", Saana myöntyi. Xiwa pyysi tyttöä sulkemaan silmänsä, ja tämä teki työtä käskettynä. Maagisointioperaatio ei kuitenkaan ehtinyt edes kunnolla käynnistyä kun Saana kavahti taaksepäin ja juoksi huoneen ovelle. "E-en pysty siihen, anteeksi!" Saana voihkaisi ja juoksi pois huoneesta jättäen pöllämystyneen Xiwawan yksin istumaan.

Loput vaihtarit olivat jääneet auttamaan simssiliiniä kuumailmapalloon tulleen reiän paikkaamisessa. Pentujen keskittyminen tosin herpaantui ja nämä alkoivat leikkiä ja tutkia ympäristöä yhdessä, ja Hyun valitteli puolestaan ettei kykenisi ruumiilliseen työhön tässä helteessä. simssiliini oli huomauttanut ettei ompelu ole kovin fyysistä, mutta nähtyään hikipisarat jäisen kissan otsalla hän käski tämän mennä varjoon lepäämään. Kylmältä Etelänavalta saapuneella kissalla oli selvästi hieman vaikeuksia sopeutua lämpimämpään ilmastoon. Vaikka simssiliini ei ollut suurimpia käsityöihmisiä, sattui hänellä jotenkin mystisesti olemaan mukana juuri sopivasti neula ja lankaa (en keksinyt millään mitään hyvää selitystä ompelutarvikkeiden ilmestymiselle, joten joudutaan menemään tällä xD) ja hän silmäili pallossa olevaa aukkoa miettiessään parhainta korjausmedia. Reiän voisi tietysti ommella umpeen, mutta oli vaarana ettei se kestäisi. Tukikangas olisi avuksi, mutta ihan niin hyvin simssiliini ei ollut varautunut että olisi pakannut moista mukaan. Sitten hän keksi uhrata hommaan ennustajapuvun alla olevan t-paitansa ja alkoi ommella reikää umpeen. Lopulta urakka tuli valmiiksi, ja simssiliini alkoi täyttää kuumailmapalloa ja toivoi ompeleensa kestävän. "Se onnistui! Käykää hakemassa muut", simssiliini sanoi vaihtaripennuille, jotka säntäsivät kaikki eri suuntiin etsimään saarelle hajaantuneita kissoja. Vähitellen porukkaa saapui paikalle, mutta kissojen ilmeet eivät olleet niin helpottuneita kuin simssiliini olisi olettanut. "Sain kuumailmapallon korjattua, ja nyt pääsemme takaisin hoitolalle", simssiliini julisti ylpeänä kädentaidoistaan. Hän alkoi kuitenkin kurtistella kulmiaan kummissaan kun kukaan ei ottanut askeltakaan lentohärveliä kohti. "Mikäs nyt mättää? Pelkäättekö ettei pallo kestä lentomatkaa? Ei hätää, rannalle ei ole kovin pitkä matka, ja voimme hätätapauksessa kävellä takaisin hoitolalle kunhan vain pääsemme pois tältä saarelta", simssiliini selitti. "Mutta rakensimme niin hienon majan! Olisi sääli jos siellä ei tulisi nukuttua ollenkaan", Viiru huomautti Abigailin nyökkäillessä. "Niinpä, ja meillä jäi vielä monta huonetta tutkimatta Kinuskin salaisessa luollmmhp..." Xiwawa oli hölöttää ohi suunsa, mutta Wiipeli ehti vaimentaa veljensä viime hetkellä. Kinuski huokaisi helpotuksesta ja näytti Wiille peukkua, sillä olisi parempi etteivät hoitajat tietäisi salaisesta luolastosta. "Tarkoitatteko että korjasin kuumailmapallon ihan turhaan?" simssiliini huokasi hivenen turhautuneena, muut olisivat voineet ilmoittaa asiasta aikaisemmin. "Älä suotta kiihdy", Quz rauhoitteli hoitajaansa ja muutama kehräyspusku simssiliinin säärille riitti lepyttämään tämän kissarakkaan hyypiön. Niin he yöpyivät saarella, ja aamulla vuoroveden laskiessa päästiin vihdoin palaamaan takaisin Mouruposkeen. Tämä ensimmäinen yö jäisi taatusti ikimuistoisesti vaihtarien mieleen heidän vierailultaan!

Quzin mielipide päivästä: "Olipa mukava viettää pitkästä aikaa Kinuskin seurassa, täytyy tänä vuonna yrittää uudemman kerran sitä yhteistä joulun viettoa koko perheen kesken."

Ruun mielipide päivästä: "Kiva nähdä välillä uusia naamoja eikä aina niitä samoja vanhoja (kyllä, puhun sinusta simssiliini). Pidin erityisesti Abigailista, hauskaa kun hän opetti minua käyttämään bumerangia, vaikka eka heitto oli vähän nolo!"

Vesan mielipide päivästä: "Möh, epistä etteivät minun nerot aivoni mukamas riittäneet tietovisan voittoon... Ai miten niin mökötän kisatappion vuoksi pahemmin kuin Vili, enhän!"

Wiipelin mielipide päivästä: "Odottamattomat käänteet ovat parhautta ja oli jännää kuin lyhyeksi tarkoitettu kuumailmapallolento päättyi haaksirikkoutumiseen autiolle saarelle! Selviytyminen ei onneksi ollut rankkaa, kiitos äidin luolan!"

Xiwawan mielipide päivästä: "Saana on oikea unelmieni porotyttö! <3 Kummeksuin tosin kun hän lähti niin kiireellä kesken maagisten leikkiemme, aivan kuin hän salailisi jotakin..."