Auringonnousu

Oli vielä hämärää kun simssiliini kömpi ylös sängystään. Hän lagasi tovin kylpyhuoneessa aamutoimillaan ja palasi sitten vaatekaapilleen pukemaan mustan kaapunsa ylleen. Kun tyttö oli täysissä pukeissaan hän hipsi huoneen poikki ja poistui paikalta vähin äänin ettei herättäisi vahingossa ketään hoidokkiaan. Oven loksahtaessa lukkoon neljä päätä nousi kuitenkin pystyyn, joten simssiliini oli epäonnistunut hiippailuissaan. Vuoteen jalkopäädyssä uinumassa ollut Ruu oli havahtunut hereille jo siinä vaiheessa kun simssiliini oli poistunut sängystä, mutta hän oli ollut liian laiska nousemaan ylös. simssiliinin salaperäinen hiippailu oli kuitenkin herättänyt hänen mielenkiintonsa, ja hän oli tarkkaillut hoitajaansa silmät ummessa. Äitinsä tapaan myös Tulpe oli ehtinyt seurata hoitajansa puuhia hyvän tovin, ja puheliaalle kissalle oli tehnyt tiukkaa olla kommentoimatta ääneen simssiliinin epätavallisen varhaista heräämisajankohtaa. Vesa oli puolestaan säpsähtänyt vasta oven käydessä, ja hän oli samalla tuuppaissut vahingossa vieressään makoilevaa veljeään niin että tämäkin oli herännyt. Ruu loikkasi alas sängyltä ja viittoi kolmikkoa tulemaan luokseen. "Näittekö? Mihinköhän simssiliini on menossa näin varhain aamusta? Epäilyttävää", Ruu supatti. "Jotain on kyllä tekeillä, simssiliini salailee selvästi jotain," Vesa yhtyi Ruun epäilykerhoon. "Tämä asia täytyy selvittää! Lähdetään äkkiä perään ennen kuin simssiliini ehtii kadota", Ruu hoputti muita. Untuva ei ollut varma, olisiko ylläpitäjän vakoilu kovin soveliasta ja hän tuli muiden perässä hieman empivin askelin mutta päätyi kuitenkin lopulta seuraamaan muita hämärän käytävän puolelle. Kissat katselivat ympärilleen mutteivat nähneet hoitajaansa missään. "Mihin se ehti kadota?" Tulpe tuhahti tympääntyneenä. "Shh, kuunnellaan ympäristön ääniä", Vesa ehdotti. Kissat höristelivät korviaan, ja vaimea ulko-oven sulkeutumisesta kuuluva paukahdus paljasti simssiliinin olinpaikan kissoille. Kuin sanattomasta sopimuksesta nelikko lähti yhtä matkaa juoksemaan eteistä kohti. 

Kirpsakan vilpoinen syysviima puhalsi kissojen kasvoille näiden saapuessa ulos. Pihalla ei ollut yhtä pimeää kuin sisällä, ja taivaan punertava väri kieli auringonnousun koittavan pian. Untuva tökkäsi veljeään kylkeen ja osoitti metsän reunaa kohti, missä simssiliinin loittoneva selkä näkyi. "Untuva huomasi simssiliinin, mennään", Vesa kehotti, mutta Tulpe pysäytti hänet. "Meidän ei kannata juosta ihan kiinni simssiliinissä, muuten hän saattaa tajuta että seuraamme häntä. On parempi varjostaa vähän matkan päässä ja pysytellä piilossa", Tulpe huomautti. He odottivat sen aikaa että simssiliini ehti kadota puiden taakse ja säntäsivät sitten matkaan. Aamukaste tuntui tassujen pohjissa kissojen kirmatessa nurmikon poikki koivikkokedon laidalle. simssiliinin seuraaminen ei ollut hankalaa, sillä maassa olevat irtonaiset risut katkeilivat simssiliinin askelten alla paljastaen tämän olinpaikan reaaliajassa, ja metsän puut tarjosivat puolestaan loputtomasti piilopaikkoja, joten oli helppoa siirtyä koivulta toiselle huomaamattomasti. Horisontissa hohkaava oranssi auringonvalo maalasi säteellään valkoiset puunrungot ja koivikkoketo sai satumaisen kauniin valaistuksen. Untuva pysähtyi katselemaan ympärilleen ja Vesa sai pariinkin otteeseen tulla kiskomaan veljeään tassusta, jotta tämä pysyi muiden mukana. "Olikohan sittenkään viisasta lähteä, olisin voinut nukkua kerrankin kun Ystis ei valvottanut minua", Tulpe pohdiskeli haukotellen leveästi. "Ehdit nukkua sitten vanhana mummona kaikki univelkasi pois, mutta tämmöisiä seikkailuja ei tapahdu joka päivä", Ruu huomautti. Tulpea hymyilytti miten äiti oli häntä reippaamassa terässä, Ruu olisi ikinuori eikä vanhuus tulisi tätä taatusti hidastamaan. 

simssiliini poistui koivikkokedolta päätyen minimerenrannalle ja alkoi kävellä rantahiekkaa pitkin. "Aikookohan hän mennä aamu-uinnille?" Tulpe aprikoi. "Syksylläkö? Vesihän on liian kylmää", Ruu värähti pelkästä ajatuksesta. "Käyväthän jotkut talvellakin avannossa", Vesa huomautti, mutta hänkin epäili ettei simssiliinillä tainnut olla uintiaikeita, sillä hänellä ei ollut mukana pyyhettä tai uimapukua. Neljä silmäparia tarkkaili, miten simssiliini kiipesi suuren kiven päälle ja riisui lapasensa. "Kohta tapahtuu jotain", Tulpe supatti ja kissat seurasivat henkeään pidättäen, miten simssiliini laittoi lapaset hitaasti takkinsa taskuun ja kääntyi horisontista pilkistävää aurinkoa kohti. Hän kohotti kämmenensä ilmaan ja jäi seisomaan hetkeksi paikoilleen. Muutaman sekunnin päästä simssiliini laski kätensä, katseli mereltä avautuvaa näkymää vielä hetken ja loikkasi sitten kiveltä alas ja lähti kulkemaan samaa reittiä takaisin hoitolalle. "Siis... tässäkö se oli? simssiliini tuli vain rannalle seisoskelemaan kukonlaulun aikaan eikä edes tehnyt mitään erikoista", Vesa marisi turhautuneena, eivätkä muutkaan olleet kovin mielissään heidän varjostuskeikkansa laimeasta päätöksestä. simssiliini huomasi piilostaan poistuvat hoidokkinsa ja harppoi näiden luokse. "Mistäs te siihen tupsahditte? Tulitteko tekin katsomaan auringonnousua?" simssiliini uteli. "Auringonnousu? Siksikö nousit näin aikaisin?" Ruu kummasteli. "Pidän auringonnousun katselusta, siitä tulee tosi energinen olo ja maisemat ovat aivan älyttömän upeat. Niitä katsellessa aika tuntuu pysähtyvän ja arkiset murheet kaikkoavat. Ei voi muuta kuin hyväksyä oman pienuutensa luonnon ilmiöiden äärellä", simssiliini selitti. Untuva puski hoitajansa pohjetta ilmaistakseen olevansa samaa mieltä, maisemat olivat todellakin olleet näkemisen arvoiset. Muut kissat eivät kuitenkaan jakaneet hoitajansa näkökulmaa ja pudistelivat päitään ihmeissään. "Minulle tulee ennemmin energinen olo siitä kun saan keskeytyksettömät kahdeksan tunnin yöunet - mikä ei ole ollut mahdollista Ystiksen yövirkeyden takia useaan kuukauteen - ja nyt kun olisin kerrankin saanut nukkua annoin teidän ylipuhua minut mukaan tähän hullutukseen", Tulpe draamaili. "Myönnä että olit utelias selvittämään mitä oli tekeillä. Tuskin olisit saanut epätietoisuudessa nukutuksi ollenkaan", Ruu virnisti. "Mistä hullutuksesta te nyt oikein puhutte? Mitä teidän piti selvittää?" simssiliini ei tajunnut vieläkään mistä oikein oli kyse. "Ihmettelimme aikaista heräämistäsi ja luulimme että sinulla on jokin mehukas salaisuus, joten päätimme varjostaa sinua", Vesa päätti kertoa totuuden. Hän muisti yhä vappubileisiin osallistumisesta kiinni jäämisen ja tiesi, ettei simssiliini pitänyt epärehellisyydestä. simssiliiniä hymyilytti kissojen hupsu ajatus ja salapoliisileikit, eihän hänellä mitään jännittäviä salaisuuksia ollut. Hän kääntyi vielä kerran kohti aurinkoa ja antoi sen säteiden lämmittää kasvojaan, mutta siirtäessään katseensa takaisin kissoihin hän havaitsi kaikkien muiden paitsi Untuvan kaikonneen jo paikalta. "Taisimme jäädä kahden, muut eivät tuntuneet arvostavan näitä maisemia", simssiliini hymähti ja Untuvakin nyökkäsi vaikkei irrottanutkaan katsettaan läikehtivästä vedenpinnasta, johon taivaalle kohoava aurinko heijastui kauniisti. simssiliini kumartui silittämään kissaa, ja Untuva säpsähti hieman tuntiessaan hoitajansa kohmeiset sormet niskassaan mutta otti kuitenkin hellinnän vastaan ja alkoi pian kehrätä tyytyväisenä. simssiliini jutteli kissalle kaikenlaista turhanpäiväistä vaikka tiesikin ettei Untuva vastaisi takaisin. Yksinpuhelu ei kuitenkaan ollut mitenkään kiusallista, vaan se ennemminkin rentoutti tunnelmaa. Untuva oli nuoresta alkaen ollut varsin itsenäinen kissa, joten tällaiset luottamusta vahvistavat bondaushetket olivat olleet harvassa, mutta kun sellaisia osui kohdalle kumpikin arvosti sitä.

Ruun mielipide aamusta: "En kehdannut muiden läsnäollessa myöntää tätä, mutta nolotti hieman kun yllytin muut turhalle reissulle vieläpä keskellä yötä... Minun täytyy korvata tämä heille järjestämällä jokin kunnollinen tutkimusretki!"

Tulpen mielipide aamusta: "Oli hauskaa saada salapoliisikerhossa oppimani vakoilukonstit käyttöön oikeassa varjostustilanteessa! Harmi vain ettei näistä tutkimuksista seurannut palkkioksi mitään jännää informaatiota tai kätkettyä aarretta..."

Untuvan mielipide aamusta: "Olen tyytyväinen että lähdin muiden mukaan vaikka aluksi emminkin asiaa. Aamuauringon valaisemat upeat maisemat olivat näkemisen arvoiset! Ehkä voisin lähteä simssiliinin mukaan toistekin aamulla."

Vesan mielipide aamusta: "Vakoilumme ei oikein tuottanut tulosta, mutta tämä oli virkistävällä tavalla poikkeava aloitus aamulle, kukapa ei valitsisi jännää varjostuskeikkaa tylsän hampaiden harjaamisen tai naamapesun sijasta?"

---

Tykkään muuten ihan oikeasti joskus herätä vähän aikaisemmin ja lähteä ulos katsomaan auringonnousua, just tänään aamulla vaaleanpunaiset pilvet houkuttelivat käymään pikaisella aamukävelyllä. .-) Suosittelen, näin pimeään aikaan syksyllä/talvella ei edes tarvitse nousta älyttömän aikaisin nähdäkseen auringonnousun.

Tarpeet:
+ Liikkuminen (Untuva, Vesa, Ruu, Tulpe; simssiliinin perässä juoksentelu)
+ Nukkuminen (Quz, Wiipeli, Xiwawa, Ystis; nukkuivat sillä aikaa kun muut olivat tutkimusretkellään (vaikkei siitä mainittukaan mitään))