Minijoulutarinat

Joululaulu

Tulpe oli kokoontunut pienen kissaporukan kanssa puuhakammariin pelaamaan lempipeliään totuutta ja tehtävää. Kikatukselta ja ei vältytty kissojen suorittaessa hullunkurisia tehtäviä: Ennustus oli esimerkiksi juuri nähty Patukan ylisuurissa vaatteissa, ja Uni oli toiminut hoitajansa kampaajana tämän ollessa päiväunilla. Hän oli ja kiinnittänyt Aurin kutreihin läjäpäin pinnejä ja tehnyt tukkaan solmuja, joten tällä riittäisi herätessä ihmettelemistä. "Seuraava tehtävä on käydä ilahduttamassa adoption vanhuskissoja lauluesityksellä", Quz julisti. "E-entä jos ei uskalla?" Uni kysyi vähän hätääntyneenä. "Älä hermoile suotta, on pieni todennäköisyys että tehtävä osuu juuri sinulle", Tulpen vieressä istuva Nella rauhoitteli. "Jos ei uskalla mennä yksin, saa myös pyytää kaverin mukaan", Quz muokkasi tehtävää ja tarttui sitten kissaringin keskellä olevaan pulloon, jota pyörittämällä uuden tehtävän saaja arvottaisi. Pullo kieppui, ja vauhdin hidastuessa kaikki kissat seurasivat silmä kovana, kenen kohdalle pullo seisahtuisi. Aiemmin panikoinut Uni henkäisi helpotuksesta pullon suun ohittaessa hänet. Lopulta pullo pysähtyi osoittaen suoraan Tulpea. "Oijeskiva, laulutehtävä!" Tulpe hihkaisi innoissaan, mutta kaikki muut olivat hivenen järkyttyneitä, sillä ei ollut mikään salaisuus, ettei Tulpe ollut kovin lahjakas laulaja. Itsevarma kissa ei tätä tietenkään itse tiedostanut, vaan uskoi kuulostavansa vähintään yhtä hyvältä kuin musikaalinen isänsä. Tulpe nousi reippaasti ylös ja lähti marssimaan adoption tiloja kohti muutama kissa vanavedessään. "Meillä olisi vielä tilaisuus estää katastrofi ja keksiä Tulpelle jokin muu tehtävä", Ava supatti Ennustukselle. "Älä pilaa kaikkea kivaa, tästä tulee vielä näkemisenarvoinen esitys", vihreä poju ennusti ketku virne suupielellään. 

Adoption vanhukset olivat kokoontuneet nojailemaan lämpöpatteriin samalla kun pitivät keskenään neulontakerho. Pian tassuissa valmistuivat lapaset, Viivi neuloi puolestaan pitkää kaulahuivia ja Hanski yritti parhaansa mukaan pidätellä naurua opettaessaan Nemoa ja Nugettia tulemaan toimeen virkkuukoukun kanssa heidän treenatessa isoäidinneliöitä. "Ensi kerralla tehdään meidän miesten johdolla puutöitä", Nemo julisi turhautuessaan sekoillessaan pylvässilmukan kanssa. "Joo, tehdään vaikka linnunpönttö", Nugettikin innostui enemmän tästä ideasta. Tulpe rykäisi kuuluvasti, jolloin vanhukset nostivat katseensa käsitöistään. "Ajattelin tulla ilahduttamaan teitä lauluesityksellä", Tulpe selitti. "Puhuiko se jotain tauluista?" Viivi kysäisi vierustoveriltaan. Ikäloppu mummokissa kuuli hieman huonosti. "Ei taulu, vaan laulu", Hanski korjasi. "Voi miten huomaavaista!" Tulpen isovanhemmat Nugetti ja Pia ilahtuivat. Kun kaikki olivat laskeneet käsityöt tassuistaan Tulpe valmistautui lauluesitystään varten. Hän seisoi ryhdikkäästi ja röyhisti rintaansa vetäessään syvään henkeä, ja sen jälkeen ilmoille kajahti epävireinen tulkinta Tulkoon joulu -kappaleeesta. "Joulu on taas, kulkuset soi, jossakin äiti lastaan seimeen kapaloi..." Tulpe lauloi sydämensä kyllyydestä ja huitoi samalla suurieleisesti tassuillaan. Hänen takanaan olevat Ava ja Ennustus irvistelivät korviaan pidellen, mutta vanhusjoukkio seurasi esitystä liikutuksen kyyneleet silmäkulmassa. Suurin osa keinui kappaleen tahdissa ja jotkut tapailivat tutun joululaulun sanoja. Heille ei järjestetty joka päivä tällaista ohjelmaa, joten vanhukset olivat otettuja Tulpen eleestä. Saattoi myös olla etteivät vanhat kissat kuulleet niin hyvin korkeita ääniä, joten Tulpen laulun pahimmat epävireydet jäivät näiltä siksi huomaamatta.

---

Misteli

Saana katseli kuvajaistaan peilin heijastuksesta. Hän oli juuri harjannut turkkinsa, mutta jäi yhä siistimään poskikarvojaan ja viiksien asentoa. Ne olivat aika huomaamattomia yksityiskohtia, mutta Saana halusi pistää parastaan tänä iltana. Sydän pamppaillen hän tarttui kamman vieressä olevaan paperilappuseen ja luki vielä kertaalleen siihen kirjoitetun viestin, jossa Xiwawa oli pyytänyt häntä ulos. Porotyttö hyrisi itsekseen puristaessaan paperin rintaansa vasten. Siitä ei ollut epäilystäkään että pojalla oli tunteita häntä kohtaan, ja Saanankin täytyi myöntää, että Xiwawa oli hänen kivoin tapaamansa kissa Mouruposkessa. Lähtökohtaisesti Saana ei ollut suunnitellut romanssia vaihtarivuoteensa, mutta tietysti nämä asiat tapahtuivat odottamatta. Tytön pitäisi nyt päättää, pitääkö heidän välinsä vain kaveritasolla vai antaako mahdollisuuden suhteelle, jonka välissä olisi satoja kilometrejä sitten kun Saanan olisi palattava kotiin. Nyt oltiin kuitenkin tässä hetkessä, ja jouluntaikaakin saattoi olla ilmassa, sillä Saana poimi mistelinoksan tassuunsa ja hymyili suupielet korvissa tulevalle suunnitelmalleen.

Lumihiutaleet leijailivat hiljakseen alas, ja Saana katseli niiden ilmassa tekemää tanssia odotellessaan Xiwawan saapumista. Lopulta poika ilmestyi hänen näkökenttäänsä, ja Saanaa hymyilytti pojan sekoillessa askeleissaan, näki että tämä oli hermostunut! Xiwa pinkoi porotytön luokse ja alkoi sitten hengästyksissään selittää jotakin samalla kun huitoi villisti tassuillaan. "Ihan rauhassa Xiw!" Saana rauhoitteli hepuloivaa toveriaan ja kehotti tätä hengittämään syvään muutaman kerran. Poika teki työtä käskettynä ja sai lopulta hengityksensä tasaantumaan. "T-toin sinulle lahjan", Xiwawa sanoi ääni jännityksestä väristen ja tyrkkäsi paketin tytön tassuihin. "Voi ei sinun olisi minun takia tarvinnut", Saana lausui vaatimattomasti mutta alkoi kuitenkin uteliaana vetää pakettia ympäröiviä lahjanauhoja irti. Porotytön silmät laajenivat yllätyksestä, kun paketista paljastui vesiväripaletti. "Kerroit että olet taiteellinen, joten arvelin että pitäisit siitä", Xiwa selitti punastellen. "Kiitos, ihana lahja!" Saana henkäisi ja veti poikakissan tiukkaan halaukseen. Xiwakin kiersi haparoiden tassunsa tytön ympärille, ja kaksikko pysyi lähekkäin hyvän tovin. Saana kallisti päätään niin että heidän kasvonsa kohtasivat. "Minullakin olisi pieni yllätys", Saana virnisti, ja Xiwawa katsoi tyttöä kysyvästi. Saana osoitti tassullaan ylös, ja kohotettuaan katseensa Xiwawa tajusi, että tämän tarvesta roikkui mistelinoksa. "Tiedäthän sen jouluisen perinteen, että mistelin alla olevaa kissaa saa suudella?" Saana lausui vihjailevasti, eikä Xiwawaa ei tarvinnut kehottaa kahdesti.

---

Lahjaostoksilla

Untuva ja Vesa olivat päättäneet lähteä kahdestaan joululahjaostoksille. "Ostetaan kaikille kavereillemme jotain kivaa", Vesa julisti, ja Untuvakin nyökkäili innoissaan suunnitelmalle kaksikon kävellessä jouluvalojen koristamaa jalkakäytävää pitkin kohti Markettia. Taivaalta laskeutui hiljakseen lumihiutaleita ja kaikki merkit viittasivat siihen, että luvassa olisi valkea joulu! Astuttuaan kaupan ovista sisään veljekset pyyhkivät lumiset tassunsa ovimattoon ja katselivat eteensä avautuvaa näkymää: koko ostoskeskus oli koristeltu välkkyvillä valoilla, jouluisilla nauhoilla ja keskelle käytävää oli sijoitettu komea joulukuusi, jonka oksat notkuivat erilaisia koristeita. Paikalla oli jopa joulupukiksi pukeutunut kissa, joka tuli tarjoamaan liiloille kissoille pipareita tarjottimeltaan. Pojat nappasivat herkut tassuihinsa ja mutustelivat niitä kävellessään koristemeren halki. Kumpikin oli yhtä mieltä siitä, että tämä jos mikä kohotti joulufiilistä!

Vesa otti ostoskärryt matkaan, ja kaksikko alkoi silmäillä ympärilleen ja lastata kyytiin erilaisia herkkuja, leluja ja jouluisia koriste-esineitä, jotka sopisivat mainiosti lahjaksi. Untuva päätti ostaa poikaystävälleen kalenterin tulevaa vuotta varten, ja jotta lahjasta tulisi persoonallisempi hän korosti kaikki vuoden tärkeät merkkipäivät kalenteriin valmiiksi, kuten heidän ystävänpäivälle sijoittuvan vuosipäivänsä, Ennustuksen kavereiden nimi- ja syntymäpäivät ja kaikki muut juhlapyhät. Lisäksi hän sijoitteli värikkäille muistilapuille kirjoitettuja söpöjä viestejä ympäri kalenteria, jolloin ne ilahduttaisivat Ennustusta yllättäen! Untuvan jäädessä kirja-osastolle askartelemaan Vesa etsi puolestaan lahjoja Nooran ja Odessan porukoille, sillä hän oli läheinen suurimman osan heidän hoivissaan olevien kissojensa kanssa. Vesa toivoi erityisesti, että Cindy huomaisi hänet viimein hauskan lahjan myötä. Lopuksi veljekset päättivät hommata lahjat vielä vaihtareitakin varten. He keksivät ostaa sellaisia käyttötavaroita, joista olisi iloa mahdollimman monelle, kuten suuri täytekakku ja kasa tyynyjä. Sateenkaaripehmo muistutti väreiltään värikästä Spicya, joten se lähti myös mukaan. Kassan yhteyteen oli pystytetty erillinen piste lahjojen paketointia varten, joten kun ostokset oli maksettu veljekset päättivät siirtyä sinne. Matemaattisesti lahjakas Vesa arvioi paketoitavien esineiden tilavuuden ja osasi varata juuri sopivan määrän lahjapapeperia jokaista lahjasettiä varten, ja Untuvan visuaalisten taitojen ansiosta paketeista tuli tosi nättejä. Lopuksi he kiinnittivät paikoilleen vielä pakettikortit, jotka Untuva oli ehtinyt äsken askartelemaan samalla kun oli tuunaillut Ennustuksen kalenteria. 

Postikonttori ei ollut kaukana Marketista, joten kaksikko kävi saman tien toimittamassa lahjapaketit postiin. Rankka shoppailupäivä vaatii veronsa, joten veljekset päättivät palkita itsensä herkutteluhetkellä Kahvilassa. He tilasivat kaksi vadelmapillimehua sekä yhdessä syötäväksi suklaatäytteisen ohukaisen. Pojat istahtivat ikkunan edessä olevaan pöytään ja mussuttivat ohukaista verkkaiseen tahtiin samalla kun ihastelivat ikkunasta avautuvaa maisemaa. Ulkona alkoi jo vähitellen hämärtyä, jolloin erilaiset valokoristeet pääsivät paremmin loistoonsa. "Lahjojen antamisesta tulee niin hyvä mieli!" Vesa julisti pillimehun ryystämisen ohessa, ja Untuva nyökkäsi hymyillen. Toivottavasti kaverit tykkäisivät joululahjoista!